 |
| Nykyään mehiläiset pörräävät ylikierroksilla kukkien ympärillä. |
Kävin jokin aika sitten parilla
treffeillä. Kuuluimme kaikki samaan ryhmään Facebookissa, joka oli
perustettu samanhenkisten sinkkujen parinetsintäpalstaksi. Jos
porukka on siis samanhenkistä, yhteensopivuus on taattu, eikö vaan?
Ryhmän action oli enimmäkseen sitä,
että siihen kuuluvat naiset julkaisivat sen seinällä kymmenen
minuutin välein rakkauslauluvideoita YouTubesta ja ylistivät sitä
kuinka ”suunnattomasti tässä ryhmässä on rakkausenergiaa niin,
että aivan pää menee pyörälle ja rintaan iskee aina täällä
käydessä pakahduttava onnen tunne!” Itse taas näin ainoastaan
kasapäin rakkauslauluvideoita YouTubesta. Ajattelin, että tuskinpa
täällä kukaan mies mitään aloitetta tekee, joten olin monet
kerrat lähtemässä ryhmästä.
Kunnes sitten eräänä kauniina
päivänä eräs mies laittoi minulle yksityisviestiä. Hän ei
piirteiltään miellyttänyt silmääni lainkaan, mutta merkittävin
häiritsevä seikka miehen ulkoisessa olemuksessa oli, että hän
vaikutti lipevältä, naisiinmenevältä pukilta. No, koska haluan
aina antaa ihmisille mahdollisuuden ennen lopullista mielipidettä,
sovimme kahvittelut keskustaan seuraavaksi päiväksi. Hän olisi
kylläkin halunnut tavata jo parin tunnin päästä.
Hän oli treffeiltä myöhässä
melkein 15 minuuttia (!!!!). Keskustelut olivat kuitenkin hyviä. En
tosin edelleenkään ollut millään tavoin kiinnostunut hänestä
tai tuntenut yhteenkuluvuutta millään tasolla. Jonkin ajan päästä
kysyin, mitä hän etsii. Haluaako hän parisuhteen vai vain tavata
uusia ihmisiä ja pitää hauskaa. Hän sanoi, ettei ole määritellyt
asiaa. ”Tykkään tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa, mutta
se ei tarkoita sitä, että olisin parisuhdetta vastaan. Se tulee,
jos on tullakseen. Sitä paitsi en näe mitään syytä rajoittaa
sitä, kenen kanssa olen. Minusta parisuhde on käsitteenä liian
rajoittava. Se estää meitä tutustumasta muihin ihmisiin ja
jakamaan rakkauttamme vapaasti. Uskon, ettei rakkautta voi rajoittaa.
Jos rakastan jotain, haluan rakastella hänen kanssaan. Voimme
kuitenkin rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti ja siksi minulla
on oltava oikeus myös rakastella usean ihmisen kanssa.”
Hän pyöritti omaa yritystä, jossa
hän muun muassa antoi seksuaaliterapiaa. Hän kertoi kuinka
edellisellä asiakkaalla, nuorella tytöllä, oli vakavia
itsetunto-ongelmia ja he olivat puineet näitä terapiassa parisen
kuukautta. ”Sen jälkeen minulle tuli tunne, että jos
rakastelisimme, se voisi olla se viimeinen asia, joka hänen pitäisi
läpikäydä ja joka viimein antaisi hänelle vapauden menneisyyden
painolasteista. Niinpä keskustelimme asiasta ja koska hän suostui
siihen, rakastelimme viimeisen istunnon päätteeksi. Tyttöystäväni
on hyväksyttävä se, että tällainen on joskus tarpeen
asiakkaitteni kanssa ratkoessani heidän ongelmiaan.”
Onneksi olin jo syönyt leivokseni. Se
olisi nimittäin voinut lennähtää tuon tyypin naamalle tuossa
kohtaa. Kysyin varmistuksen, että hän siis kannattaa vapaita
suhteita, joissa saa kiksauttaa ketä ikinä huvittaa koska
huvittaa. ”Aivan, siis minun mielestäni rakkautta ei voi
rajoittaa”, hän toisti. Sanoin hänelle, että minusta rakkaudella
ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Vaikka seksi toki on usein
parhainta rakastamansa ihmisen kanssa, se on joka tapauksessa pelkkä
fyysinen akti, johon rakkautta ei vaadita. Minun mielestäni
tällaiset perustelut kuten ”rakkautta ei voi rajoittaa” ovat
pelkästään seksiriippuvaisten tekosyitä paneskella ympäriinsä
sen sijaan, että he hakisivat terapiaa, ottaisivat vastuun
tekemisistään, elämästään ja psyykkisistä ongelmistaan. Jos seksi olisi luonnollinen osa sinun elämääsi, silloin elämäsi ei pyörisi sen ympärillä. (Tiesitkö muuten, että seksiriippuvuus on maailman yleisin
riippuvuus? Se menee huumeiden, alkoholin ja tupakan edelle.) Hän
ei oikein tiennyt mitä sanoa. Erimielisyydestäni huolimatta hän
laittoin seuraavana päivänä tekstaria ja olisi halunnut tavata
uudestaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti.
* * * * *
Seuraava mies oli hänkin treffeiltä
15 minuuttia myöhässä. Mikä näitä nykyäijiä vaivaa? Olenko
jotenkin vanhanaikainen, koska vaadin, että paikalla ollaan ajoissa
silloin, kun kyseessä on treffit ja tapaa toisen ensimmäistä
kertaa?
Hänkin oli ottanut minuun yhteyttä
yksityisviestillä. En pitänyt hänenkään ulkonäöstään, en
sitten yhtään, mutta ajattelin jälleen kerran niellä
ennakkoluuloni ja lähdin treffeille. Menimme kävelylle. Hänen
kanssaan keskustelu sujui mielettömän hyvin. Puhuimme vaikka mistä
ja aiheet siirtyivät assosiaatioiden kautta luontevasti toisiin. Se
ei kuitenkaan saanut minua tuntemaan vetoa häneen, mutta eipä siinä
jutustelussa mitään hävinnytkään. Sitten hän alkoi avautua menneisyydestään. Hän kertoi kuinka pakkomielteinen suhtautuminen
hänellä oli ollut seksiin vuosikausia. Hän ajatteli jokaista
vastaantulijaa seksuaalisesti ja oli muutaman vuoden sisällä pannut
lukemattomia naisia. Vaikka hän osittain taisteli pakkomielteensä
kanssa, hän oli samalla erittäin ylpeä itsestään. Vähän aikaa
sitten hän oli törmännyt Neil Straussin klassikkoteokseen
Pelimies, joka opastaa pokaamisen saloihin. Hän oli täysin myyty.
Hän palvoi Straussia kuin Jeesusta ja ylisti tämän nerokkaita
keksintöjä naisten saamiseksi. Ne kaikki toimivat, hän sanoi, ne
ovat vedenpitäviä. Hän oli lähdössä kuukauden päästä San
Fransiscoon Neil Straussin oppipojan pitämälle kahden viikon
kurssille naisten iskemisestä ja seksin saamisesta. Itse Strausskin
tuli pitämään sinne luennon ja tämä mies puhkui innostusta.
Hän uskoi edellisen treffikumppanini tavoin ”ettei rakkautta voi
rajoittaa”. Päivän päätteeksi hän sanoi: ”Haluaisin
rakastella kanssasi, mutta jos et halua, se on aivan ok.” Joo, en
todellakaan halua. Mutta kiitos tarjouksesta.
Muutaman viime vuoden aikana olen
tapaillut neljää miestä, jotka ovat halunneet pelkän
seksisuhteen. Kun lasken tähän päälle vielä baarivonkaamisten
lukumäärän, herää kysymys: mitä helkkaria ihmisille on vuosien
saatossa tapahtunut? Missä vaiheessa huoraamisesta tuli muotia?
Ja miehet kehtaavat vielä kehuskella asialla. Kehaisin erään
miespuolisen kaverini hiuksia ja hän sanoi miettineensä joskus
niiden ajelemista. ”Kalju sopiikin mulle. Pari vuotta sitten, kun
olin eronnut silloisesta tyttöystävästä ajelin täysin kaljuksi
ja voin sanoa, että kyllä kävi flaksi naisten kanssa!” Jaahas,
pitäisikö minun siis olla vaikuttunut löyhästä moraalistasi?
Mielipiteeni voivat nostattaa muutamia
angstisia soraääniä, jotka väittävät minua konservatiiviseksi,
ahdasmieliseksi, moralisoija-tiukkapipoksi, mutta se on minulle yks
hailee. Ympäriinsä paneskelussa ei ole kyse seksuaalisesta
vapautumisesta, siinä on kyse yksinkertaisesti ympäriinsä
paneskelusta. Seksuaalisuus on ihmisen elinvoiman lähde. Se on
luonnollinen, hieno ja kaunis asia, josta saa ja pitääkin nauttia.
Se on itseilmaisun keino, ehdotonta sekä fyysiselle että henkiselle
hyvinvoinnille. Siitä on pidettävä huolta ja kohdeltava
sitä hyvin. Kaikki tämä romuttuu silloin, kun jyystämisestä
tulee itsetarkoitus. Paskapökälekin on paskapökäle, vaikka siitä
tehtäisiin houkuttelevan näköinen peittämällä se tomusokerilla.
”Rakkautta ei voi rajoittaa” my ass. Kuinka heppoinen yritys naamioida mielen heikkous vapaamielisyydeksi! Menkää hoitoon.
Mistä siis kumpuaa tämä nykyihmisen
pakkomielle seksiin? Kirjailija Thomas Moore toteaa teoksessaan Seksin
sielu, että länsimaiden ongelma seksuaalisuudessa on se, ettei
meillä ole mitään siihen liittyvää perinnettä tai oppia, kuten
muilla mailla esimerkiksi Tantra, Kama Sutra ja Tao. Meillä on ollut
vain kristinuskon selibaatti. Nyt kun padot ovat murtuneet, naiset ja
miehet juoksevat sukupuolielimet valloillaan pitkin maita ja mantuja
hamuten yhdistymistä kuin mielipuolet. Aivan kuin se ei riittäisi,
seksiä tunkee mainoksista, musiikkivideoista ja muotilehdistä,
joista se on siirtynyt tavallisten ihmisten naamakirjan
profiilikuviin. Aivan aukoton Mooren ajatus ei ole, kun ajattelee
kunkin kolmen seksuaalisuuden opin roolia niiden kotimaissa tänä
päivänä. Mutta ideaa siinä silti on.
Yhdenillan juttu silloin tällöin ei
maata vielä kaada. Mutta jos seksistä tulee elämän keskipiste ja
jokaisen baari-illan pääasiallinen tarkoitus, kannattaa miettiä,
mitä sillä todellisuudessa tavoittelee. Jos itsetunto on kiinni
siitä kuinka paljon viikossa saa seksiä, eipä se ole kovin
kummoisissa kantimissa. Seksi on osa elämää, ei sen tarkoitus.
