Jenna Marbles rocks! Tämä nainen on aivan upea! Melkein samat ajatukset kuin meikäläisen tekstissä Jokanaisen iskuopas: näin valloitat urhon ;D Listen and learn!
torstai 11. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
Aina eka kerta
Kaarina Kaikkosen työ Elämänpolkuja Galerie Forsblomissa Kampissa 4. syyskuuta asti. |
Sanotaan, että sydänsuruisena on hyvä poistua talosta tai purkaa angstinsa johonkin puuhasteluun. Minä olen toista mieltä. Minusta on hauska rypeä itsesäälissä, vetäytyä sohvan pohjalle ja vollottaa sitä kuinka koko universumi on hylännyt minut, miehet ovat alkueläimiä alikehittyneempiä ja ehkä minut on tarkoitettu olemaan yksin ja kapinoin turhaan kohtaloani vastaan. Tällaiselle Minä olen uhri -asenteelle saa minun sääntöjeni mukaan antautua kuitenkin maksimissaan vain kahden päivän ajan, sillä asiat, joita toistamme itsellemme, muuttuvat pikkuhiljaa totuudeksi. (Ja mehän emme todellakaan halua totuudeksi yllä mainittuja lauseita, emmehän.) Rypemisen tarkoituksena on puhdistaa tuska systeemistään ennen kuin voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
En usko sanontaan: ”Better to have loved and lost than never to have loved at all.” Minä viihdyn elämässäni ja omassa seurassani eikä minulta puutu mitään, vaikken olekaan rakastunut. Siksi sydänsurut ovat täysin typeriä töyssyjä muuten niin kivassa elämässä. Mielestäni universumilla pitäisi olla tästä jonkinlainen laki, joka voisi mennä suurin piirtein näin:
1 §
Sydänsurut
1) Kullekin ihmiselle sydänsuruja annetaan korkeintaan kaksi kertaa elämän aikana. Elämän pituus vaihtelee eri ihmisillä, joten sydänsuruja annetaan kaksi ennen 30 ikävuotta, minkä jälkeen niitä ei enää myönnetä huolimatta elämän kestosta.
2) Sydänsurujen rankkuus riippuu siitä kuinka paljon ihminen pystyy kestämään sekoamatta.
3) Kahden lakisääteisen sydänsurun jälkeen ihmiselle annetaan ainoastaan onnistunut parisuhde.
4) Viimeisen eli toisen sydänsurun ja sen jälkeisen onnistuneen parisuhteen välinen aika määräytyy sillä kuinka rankkoja kyseiset sydänsurut ovat olleet sekä sillä kuinka hyvä ihminen on itselleen ja muille. Jos ihminen ei vielä toisen sydänsurun jälkeen osaa olla hyvä sekä itselleen että muille, onnistuneen parisuhteen antamista lykätään, kunnes kyseiset taidot on opittu.
Istuimme kaverin kanssa iltaa viikon päästä kärvistelystäni. Hänellä ei ole ollut miessuhteita edes nimeksi, koska pelkää pettymyksiä eikä näin ollen uskalla päästää ihmisiä lähelleen. Hän tietää sen ja myöntää sen reilusti, muttei pysty päästämään pelosta irti. Hän sanoi minulle: ”Ihailtavaa sinun tapauksessasi on se, että huolimatta kaikista pettymyksistäsi uskallat yrittää aina uudestaan.” Se on totta, minä todella uskallan. Ennen lupasin sulkeutua maailmalta enkä itsekään päästää ketään enää lähelleni. Kuulosti niin hienolta ja dramaattiselta sanoa: ”Sydämeni on kivettynyt enkä usko enää rakkauteen.” Mutta kun pääsin tekemisiin seuraavan söpön kaksilahkeisen kanssa, se oli menoa jälleen. Siksi en ole viime aikoina edes yrittänyt tukahduttaa itseäni, koska tiedän sen epäonnistuvan.
Miten sen selitän? Kerronpa mitä olen oppinut vuosien saatossa:
1) Tärkeintä on muistaa, että rakkaus ei petä meitä koskaan, ihmiset pettävät. Siksi on turhaa menettää uskonsa rakkauteen vain siksi, että tielle osunut ihminen kohteli meitä kaltoin.
2) Se kuinka paljon luotat muihin on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon luotat itseesi. Olemme vain ihmisiä ja kun on tekemisissä tällaisen lajin kanssa, ympärillä leijuu aina riski pettymisestä. Jos et uskalla päästää ketään lähellesi, et todellisuudessa luota kykyysi kestää pettymyksiä.
3) Mutta tiedätkö mitä? Pettymyksiä tulee siitä huolimatta, oletko rakentanut ympärillesi suojamuurin vai et sillä shit happens. Olen huomannut, että kun on avoin rakkaudelle, toipuminen on nopeampaa kuin muurin takana mököttäessä. Näin siksi, että suojamuurin rakentaja kantaa koko ajan mukanaan aikaisempia pettymyksiään ja traumojaan, joiden päälle uudet vastoinkäymiset vain kasaantuvat kasaantumistaan kunnes tapahtuu jotain, joka katkaisee kamelin selän. Avoimen sydämen läpi energia pääsee virtaamaan vapaasti samalla tavoin kuin tuuli huoneessa, jossa on ristiveto. Tällainen sydän ei takerru eikä kanna taakkaa.
4) Erolle on aina olemassa jokin korkeampi tarkoitus. Sitä ei välttämättä huomaa siinä paikassa, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olen itse ainakin huomannut olleeni monessa tapauksessa ihastuksen sokaisema ja yrittänyt lakaista toisen ikävät piirteet maton alle, koska ”terveessä suhteessa hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on”. Taaksepäin tarkkailemalla olen pannut merkille kuinka minua on todellisuudessa jollain universaalilla tasolla suojeltu joutumasta syvemmälle huonoon suhteeseen ja se on katkaistu hyvissä ajoin ennen kuin löydän itseni kurkkuani myöten juoksuhiekasta.
5) Elämä on rankkaa katkerana ja kyynisenä. Kun sellaiset tunteet kytevät kehossa, elämästä ei pysty nauttimaan täydesti. Katkeruudelle ei tarvitse olla konkreettista kohdetta, myös elämälle voi olla katkera. Deepak Chopran sanoin katkeruus on kuin lasillinen myrkkyä, jonka kaadat vihamiehellesi, mutta juotkin itse. Se vahingoittaa vain ja ainoastaan sinua.
6) Aina tulee uusia. Niinkin karulta kuin se kuulostaa, jokainen on korvattavissa. Jos olet oppinut läksysi edellisestä suhteesta, seuraava mies on takuuvarmasti astetta parempi, vaikka suhde päättyisikin eroon.
Joten kun sydän särkyy, mikä neuvoksi? Heitellä tavaroita, soittaa äidille, raivota elämälle, niistää nenä, kuivata kyyneleet, käydä suihkussa, antaa itselleen anteeksi, ettei tiennyt paremmin, juoda kupillinen kahvia ja aloittaa alusta. Mitä muutakaan sitä voisi tehdä? Elämä on tarkoitettu elettäväksi - pettymyksineen kaikkineen.
Tunnisteet:
ero,
parisuhde,
pariutuminen,
rakkaus,
seurustelu,
suhteet
keskiviikko 3. elokuuta 2011
21.
Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
Tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima
- Tommy Tabermann -
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
Tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima
- Tommy Tabermann -
maanantai 18. heinäkuuta 2011
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Nainen on naiselle susi
Tosiystävyys mielletään usein seesteiseksi, sellaiseksi suhteeksi, jossa tuetaan toista meni ystävä sitten mäkeä alas tai ylös. Ystävän puolesta iloitaan, kun hänen elämänsä loistaa ja vaihtoehtoisesti annat hänen itkeä meikkinsä uutta valkoista paitapuseroasi vasten, vaikka olet etsinyt sellaista vuosikausia ja nyt löysit sen Vilan alesta vain 9,90 eurolla.
Monet vannovat ystävyyden menevän parisuhteenkin edelle, tiedättehän: “Miehiä tulee ja menee, mutta tosiystävyys on ikuista.” Mitä tehdä silloin, kun kateus astuu kuvaan? Onko se tosiystävyydessä edes mahdollista? Naisten toisiaan kohtaan tuntema kateus vaikuttaa olevan niin perustavanlaatuinen ominaisuus, että se levittää lonkeronsa helposti myös ystävyyteen. Silloin eivät verivalat pahemmin paina, kun toisella menee paremmin kuin itsellä. Kirjoitin aiheesta keväällä uuteen New Look -lehteen.
Mietitäänpä tilannetta:
Esimerkki yksi: Miehiä on perinteisesti syytetty hyvä veli -verkostoista. Kun mies esimerkiksi pääsee tiettyyn asemaa työpaikallaan, hän alkaa ylentää kavereitaan tai palkata heitä avoimiin työpaikkoihin tuntemattomien hakijoiden ohi.
Naiset taasen muuttuvat miesten kaltaisiksi. Sen sijaan, että he auttaisivat muita naisia kohoamaan myös korkeaan asemaan ja erikoistehtäviin, ylennetty nainen alkaa mielistellä samalla viivalla olevia mieskollegoitaan ja katsoa muita naisia pitkin nenänvartta.
Esimerkki kaksi: Miehet pelaavat keskenään jalkapalloa työpäivän jälkeen ja kun toinen joukkue voittaa, toiset manailevat: “Ei saakeli! Katsotaan vaan niin me kyykytetään teitä ensi kerralla.” Sitten he menevät yhdessä suihkuun ja kaljalle.
Kun naiset lähtevät ensimmäistä kertaa keskenään street danceen ja yksi heistä keikuttaa peppua ja grindaa kuin jamaikalaiset naiset omenanpyöreine takapuolineen, muut alkavat mököttää. “Mun mielestä tanssimisessa on kyse hauskanpidosta ja liikkumisesta hyvän musiikin tahdissa eikä osaamisesta. Ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden pitää oikein näyttää kuinka hyviä ne on”, sanoo yksi ja muut yhtyvät kovaäänisesti. Osaava tietää joutuvansa tulemaan tunneille jatkossa yksin.
Esimerkki kolme: Mies esittelee kavereilleen uuden tyttöystävänsä, joka vielä sattuu olemaan upea ilmestys. Heillä loksahtaa suu auki. Tytön käydessä hakemassa tiskiltä sidukkaa kaverit tökkivät tyyppiä ja sanovat: “Mistä ihmeestä sä tuollaisen nappasit? Juma, mikä säkä!”
Kun sinä näytät kaverillesi valokuvaa suloisesta pojasta, jota olet juuri alkanut tapailla, kaverisi sanoo: “Ha ha! Aika ruman näköinen!” Tulevina kuukausina hän jaksaa huomautella sinulle siitä kuinka suhteestanne ei kuitenkaan tule mitään, joten sinun olisi paras jättää mies jo tässä vaiheessa.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverisi ei ole jotenkin huolissaan sinun rakkauselämästäsi ja sydämesi särkymisestä. Hän on huolissaan siitä, että hän on sinkku ja sinä hehkut ihastuksesta.
Lista on loputon:
“Aiotko todella värjätä hiuksesi vaaleiksi? Etkö pelkää, että susta tulee halvan näköinen?” En, mutta sinä pelkäät, koska tiedät vaalean sopivan minulle helvetin hyvin.
“Hyvältähän tuo suhde vaikuttaa, mutta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mulla on sun kaverina velvollisuus antaa eri näkökulmia ja pitää sua maanpinnalla.” Ei, sinun tehtäväsi minun kaverinani on iloita minun kanssani.
“Huh, onneksi mulla on aina menneet nuo asiat hyvin!” Joo, kiitos että silität hiuksiani, kun itkettää.
“Miksi sun on aina käytettävä korkokenkiä? Lenkkarit olisivat paljon mukavammat, mä en edes omista korkokenkiä.” Et niin ja koska näytän korkokengissä sexyltä, et halua minunkaan omistavan.
Globaalissa mielessä vuosia käyty painokeskustelu on naiskateutta puhtaimmillaan. 90-luvulla muotia oli Pamela Anderson -tissit, mutta myös huippumallit urheilullisine vartaloineen. Sen jälkeen tuli Kate Moss ja laihuus jäi trendiksi. Viime vuodet siitä on yritetty siirtyä pois kyseenalaisin konstein. America Ferrera tähditti elokuvaa Real Women Have Curves. Facebookissa on samanniminen ryhmä, mutta myös sellaisia kuten Curvy girls do it better… only a dog wants a bone, Naisen pitää olla nainen, lautaa saa K-raudastakin ja niin edelleen. Lehdissä sen sijaan mesotaan: “Men don‘t want skinny girls, they want real women. Skinny girls look like boys and no man wants his girlfriend to look like a little boy!”
Toisin sanoen: sen sijaan, että naisten vastaisku olisi “jokainen saa olla sellainen kuin on oli hän sitten yli- tai alipainoinen, tiili, päärynä, lauta tai pallo ja sitä paitsi katsotaanpa toistemme sisäistä kauneutta ulkoisen sijaan“, plus-kokoiset keksivät mitä moninaisimpia tapoja vetää hoikkia naisia henkisesti turpaan. Siinäpä solidaarisuutta kerrakseen. Suosittelen aiheesta luettavaksi Liza Marklundin ja Lotta Snickarsin kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Upea nimi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin nerokas lausahdus. Naissukupuolelta ilmeisesti puuttuu lojaaliusgeeni. Ehkä se sijaitsee ainoastaan Y-kromosomissa.
Kuinka sitten toimia, jos kaveri osoittaa kateellisuuden merkkejä? Kateellisuutta on kahta sorttia. Toinen niistä saa työskentelemään sen eteen, että saa itselleen samat asiat (amerikkalainen tapa). Toinen herättää ärtymystä, jonka vuoksi yrittää latistaa toista (suomalainen tapa). Itselläni on niin voimakkaasti selkärangassa käsityksenä se, ettei nälviminen kuulu kaveruuteen, etten juurikaan ole valmis edes istumaan pöydän ääreen “keskustelemaan suhteestamme“. Jos toinen toistuvasti harjoittaa kateellista päänaukomista ja latistamista eikä muka tiedä sen olevan väärin, hänelle sitä tuskin hyödyttää edes kertoa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Näin jää aikaa keskittyä niihin ystävyyssuhteisiin, joissa on valoa eikä tarvitse pelätä kertoa omasta onnestaan tai alamäestään.
Monet vannovat ystävyyden menevän parisuhteenkin edelle, tiedättehän: “Miehiä tulee ja menee, mutta tosiystävyys on ikuista.” Mitä tehdä silloin, kun kateus astuu kuvaan? Onko se tosiystävyydessä edes mahdollista? Naisten toisiaan kohtaan tuntema kateus vaikuttaa olevan niin perustavanlaatuinen ominaisuus, että se levittää lonkeronsa helposti myös ystävyyteen. Silloin eivät verivalat pahemmin paina, kun toisella menee paremmin kuin itsellä. Kirjoitin aiheesta keväällä uuteen New Look -lehteen.
Mietitäänpä tilannetta:
Esimerkki yksi: Miehiä on perinteisesti syytetty hyvä veli -verkostoista. Kun mies esimerkiksi pääsee tiettyyn asemaa työpaikallaan, hän alkaa ylentää kavereitaan tai palkata heitä avoimiin työpaikkoihin tuntemattomien hakijoiden ohi.
Naiset taasen muuttuvat miesten kaltaisiksi. Sen sijaan, että he auttaisivat muita naisia kohoamaan myös korkeaan asemaan ja erikoistehtäviin, ylennetty nainen alkaa mielistellä samalla viivalla olevia mieskollegoitaan ja katsoa muita naisia pitkin nenänvartta.
Esimerkki kaksi: Miehet pelaavat keskenään jalkapalloa työpäivän jälkeen ja kun toinen joukkue voittaa, toiset manailevat: “Ei saakeli! Katsotaan vaan niin me kyykytetään teitä ensi kerralla.” Sitten he menevät yhdessä suihkuun ja kaljalle.
Kun naiset lähtevät ensimmäistä kertaa keskenään street danceen ja yksi heistä keikuttaa peppua ja grindaa kuin jamaikalaiset naiset omenanpyöreine takapuolineen, muut alkavat mököttää. “Mun mielestä tanssimisessa on kyse hauskanpidosta ja liikkumisesta hyvän musiikin tahdissa eikä osaamisesta. Ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden pitää oikein näyttää kuinka hyviä ne on”, sanoo yksi ja muut yhtyvät kovaäänisesti. Osaava tietää joutuvansa tulemaan tunneille jatkossa yksin.
Esimerkki kolme: Mies esittelee kavereilleen uuden tyttöystävänsä, joka vielä sattuu olemaan upea ilmestys. Heillä loksahtaa suu auki. Tytön käydessä hakemassa tiskiltä sidukkaa kaverit tökkivät tyyppiä ja sanovat: “Mistä ihmeestä sä tuollaisen nappasit? Juma, mikä säkä!”
Kun sinä näytät kaverillesi valokuvaa suloisesta pojasta, jota olet juuri alkanut tapailla, kaverisi sanoo: “Ha ha! Aika ruman näköinen!” Tulevina kuukausina hän jaksaa huomautella sinulle siitä kuinka suhteestanne ei kuitenkaan tule mitään, joten sinun olisi paras jättää mies jo tässä vaiheessa.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverisi ei ole jotenkin huolissaan sinun rakkauselämästäsi ja sydämesi särkymisestä. Hän on huolissaan siitä, että hän on sinkku ja sinä hehkut ihastuksesta.
Lista on loputon:
“Aiotko todella värjätä hiuksesi vaaleiksi? Etkö pelkää, että susta tulee halvan näköinen?” En, mutta sinä pelkäät, koska tiedät vaalean sopivan minulle helvetin hyvin.
“Hyvältähän tuo suhde vaikuttaa, mutta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mulla on sun kaverina velvollisuus antaa eri näkökulmia ja pitää sua maanpinnalla.” Ei, sinun tehtäväsi minun kaverinani on iloita minun kanssani.
“Huh, onneksi mulla on aina menneet nuo asiat hyvin!” Joo, kiitos että silität hiuksiani, kun itkettää.
“Miksi sun on aina käytettävä korkokenkiä? Lenkkarit olisivat paljon mukavammat, mä en edes omista korkokenkiä.” Et niin ja koska näytän korkokengissä sexyltä, et halua minunkaan omistavan.
Globaalissa mielessä vuosia käyty painokeskustelu on naiskateutta puhtaimmillaan. 90-luvulla muotia oli Pamela Anderson -tissit, mutta myös huippumallit urheilullisine vartaloineen. Sen jälkeen tuli Kate Moss ja laihuus jäi trendiksi. Viime vuodet siitä on yritetty siirtyä pois kyseenalaisin konstein. America Ferrera tähditti elokuvaa Real Women Have Curves. Facebookissa on samanniminen ryhmä, mutta myös sellaisia kuten Curvy girls do it better… only a dog wants a bone, Naisen pitää olla nainen, lautaa saa K-raudastakin ja niin edelleen. Lehdissä sen sijaan mesotaan: “Men don‘t want skinny girls, they want real women. Skinny girls look like boys and no man wants his girlfriend to look like a little boy!”
Toisin sanoen: sen sijaan, että naisten vastaisku olisi “jokainen saa olla sellainen kuin on oli hän sitten yli- tai alipainoinen, tiili, päärynä, lauta tai pallo ja sitä paitsi katsotaanpa toistemme sisäistä kauneutta ulkoisen sijaan“, plus-kokoiset keksivät mitä moninaisimpia tapoja vetää hoikkia naisia henkisesti turpaan. Siinäpä solidaarisuutta kerrakseen. Suosittelen aiheesta luettavaksi Liza Marklundin ja Lotta Snickarsin kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Upea nimi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin nerokas lausahdus. Naissukupuolelta ilmeisesti puuttuu lojaaliusgeeni. Ehkä se sijaitsee ainoastaan Y-kromosomissa.
Kuinka sitten toimia, jos kaveri osoittaa kateellisuuden merkkejä? Kateellisuutta on kahta sorttia. Toinen niistä saa työskentelemään sen eteen, että saa itselleen samat asiat (amerikkalainen tapa). Toinen herättää ärtymystä, jonka vuoksi yrittää latistaa toista (suomalainen tapa). Itselläni on niin voimakkaasti selkärangassa käsityksenä se, ettei nälviminen kuulu kaveruuteen, etten juurikaan ole valmis edes istumaan pöydän ääreen “keskustelemaan suhteestamme“. Jos toinen toistuvasti harjoittaa kateellista päänaukomista ja latistamista eikä muka tiedä sen olevan väärin, hänelle sitä tuskin hyödyttää edes kertoa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Näin jää aikaa keskittyä niihin ystävyyssuhteisiin, joissa on valoa eikä tarvitse pelätä kertoa omasta onnestaan tai alamäestään.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
20.
"If a guy compliments you shirt,
he's really saying he likes the way your boobs look in that shirt.
If a guy compliments your pants,
he likes your ass.
If he compliments your shoes,
well hun, he's gay."
he's really saying he likes the way your boobs look in that shirt.
If a guy compliments your pants,
he likes your ass.
If he compliments your shoes,
well hun, he's gay."
Irregular Choice: Scottie - Brandokselta |
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan
Lauantaina 2.7. marssittiin jälleen näyttävästi rakkauden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Tänä vuonna mukana oli ennätykselliset 7000 käyskentelijää. Kulkueesta ryöpsähtänyt rakkausaalto iski suoraan sydämeen, sai pään pöyrälle ja jalat irti maan pinnalta. Muistetaan silti erilaisten tapahtumien ulkopuolellakin rakastaa toisiamme, aivan sen tavallisimman arjen keskellä.
Let's spread some loooove! <3
Let's spread some loooove! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)