 |
| Mbar |
“Käy kaikenlaisissa paikoissa, joissa voit tavata miehiä!”
Tuo on suora lainaus eräältä parisuhteessa olevalta naiselta. Oikeastaan ei vain yhdeltä vaan useammalta. Vastaukseni: ”Wau! Sinulla todella on tämä homma hanskassa!”
Parisuhteessa olevat pitävät itseään pariutumisen ammattilaisina. Hehän ovat onnistuneet saamaan haaviinsa omasta mielestään valioyksilön, joten jos he ovat siihen kykeneväisiä, sinä sinkkuna takuulla teet jotain perustavanlaatuisesti väärin elämässäsi. Kenties etsit vääristä paikoista. Ehkä pukeudut väärällä tavalla. Et varmaankaan tuo esiin kaikkia hyviä puoliasi tai sitten olet liian avoin ja aloitteellinen. Parisuhteessa olevilla on omasta mielestään hyppysissään taianomainen kaava parisuhteen saamiseksi, joten heillä on täysi oikeus neuvoa sinua kuinka sinä voisit saada sellaisen myös. He jakavat tietämystään polleana. Todellisuudessa he päästävät suustaan kliseisiä deittineuvoja, jotka ovat vanhentuneet jo vuonna suo, kuokka ja Jussi. Minä tein vinkeistä listan.
Kliseinen deittineuvo 1. ”Mene paikkoihin, joissa tapaat ihmisiä.”
Ai niinkö? Minä kun olen vielä kolmekymppisenäkin elänyt täysin siinä uskossa, että juuri minulle tarkoitettu sielunkumppani yhtäkkiä pöllähtää ikkunani alle soittamaan luuttua ja laulamaan jotain barokkiajan rakkausluritusta. Ja nyt väität, että minun olisi oikeasti poistuttava kotoani, jotta voisin nähdä muitakin ihmisiä kuin itseni? Maailmani romahti, mutta samalla tämä on uusi alku, sillä nyt tiedän, miten pääsen naimisiin! Poistun kotoani!
Kliseinen deittineuvo 2. ”Ole oma itsesi!”
Kiitos tästä neuvosta. Olen nimittäin aina ennen tätä luullut, että saan miehen pyytämään itseäni treffeille tekeytymällä täysin omaksi vastakohdakseni, kuten pukeutumalla hailakan laventelin väriseen jakkupukuun, Citymarketin kävelykenkiin ja puhumalla kristillisdemokraattisista arvoista. Ehkä kuitenkin säästän nämä kuteet siltä varalta, että oletkin väärässä.
Kliseinen deittineuvo 3. ”Ole avoin!”
Voisitko määritellä tätä hieman tarkemmin. Eli ei riitä, että olen oma itseni, vaan minun olisi paljastettava esimerkiksi Visa Electronini tunnusluku, kuukautiskiertoni ja se kuinka minulla todellisuudessa on vahaamattomat säärikarvat näiden farkkujen alla, jotka saavat takapuoleni näyttämään überseksikkäältä. Vai tarkoittaako tämä sitä, että minun olisi mentävä treffeille inhokkityyppini, kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa, jotta en vain millään tavoin olisi tuomitseva ihminen?
Kliseinen deittineuvo 4. ”Älä pidä rimaa niin korkealla.”
Hyvä on. Menen treffeille sen kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa.
Kliseinen deittineuvo 5. ”Ensivaikutelmaan ei kannata luottaa, anna mahdollisuus.”
Nyt kun olen käynyt treffeillä kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa ja kuunnellut sitä kuinka hänen mielestään naisen orgasmi on myytti, homot perseestä, musta Mannerheim halventavaa Suomen itsenäisyyttä kohtaan, vihreä puolue totaalinen pelle, yhteiskunta vastuussa ihmisten alkoholisoitumisesta ja skeptisyys hyve, minun on käytävä hänen kanssaan treffeillä vielä muutaman kuukauden, jos hän vaikka muuttuisi tai paljastaisi todellisen luontonsa ja minä rakastuisin häneen hiustenlatvojani myöten? (Mistä tulikin mieleen, että minun on käytävä leikkauttamassa kuivat latvat pois.) Miehille sen sijaan sallitaan päättäväisyys ja määrätietoisuus kumppanin valinnassa. Siitä on kirjakin: He's Just Not That Into You. Meidän naisten on mentävä sen mukaan. Toisin sanoen miehiin ja naisiin eivät päde samat säännöt deittimarkkinoilla, sillä sielläkin naisen euro on 80 senttiä. Ota mitä saat.
Kliseinen deittineuvo 6. ”Et koskaan voi tietää, missä hänet voi tavata. Vaikka kauppajonossa.”
Tuskin. Luuletko, että suomalainen mies tekisi aloitteen kauppajonossa? Se on niin New York style. Suomalainen mies lähestyy baarissa kännissä ja silloinkin hän haluaa vain seksiä. Treffeillepääsy failed.
Kliseinen deittineuvo 7. ”Kukaan ei voi rakastaa sinua, ellet ensin rakasta itseäsi.”
Hetkinen. Tiedän lukuisia ihmisiä, joilla on totaalisen huono itsetunto ja jotka pelkäävät antautua rakkaudelle. He myös pelkäävät olla omia itsejään, toteuttaa unelmiaan ja heittäytyä elämän virtaan nautinnosta vauhkona kuin villi hevonen. Silti he ovat parisuhteessa. Joten parasta olisi, jos vain olisit hiljaa. Kuinka täydellinen, eheä, rakkaudellinen valo-olento minun on oltava, jotta saisin parisuhteen elämääni? Täydellisyyden saavuttaminen vaatii tuhansia elämiä. En tunne yhtäkään täydellistä ihmistä, mutta tunnen pitkän liudan parisuhteellisia ihmisiä. Jos minun on oltava täydellinen itseäni ja muita ehdoitta rakastava elämänhallinnan mestari saadakseni parisuhteen, miksi muiden ei tarvitse olla? Olenko jotenkin poikkeustapaus ja jos olen niin miksi? Vai onko asia sittenkin niin, että kaikki parisuhteessa olevat todellakin ovat täydellisiä valaistuneita sieluja ja sinkut ihmisinä epäonnistuneita pimeitä möykkyjä?
Kliseinen deittineuvo 8. ”Pukeudu punaiseen.”
Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät huomiota punaisiin pukeutuvaan naiseen. Heidän alitajuntansa yhdistää punaisen seksuaalisuuteen ja punaisiin pukeutuva nainen on heidän tulkinnoissaan hyvin seksuaalisesti aktiivinen. Tämä on kuulemma joku alkukantainen juttu ja mehän tiedämme, että miesten käyttäytymistä selitetään usein alkukantaisilla jutuilla. Voisinkin kysyä, kuinka usein luolanaiset pukeutuivat punaiseen parisataatuhatta vuotta takaperin? Ja onko tämä neuvo mitenkään rinnastettavissa kohtaan 2., jos vaikka lempivärini on sininen?
Kliseinen deittineuvo 9. ”Älä ole liian saavutettavissa.”
Ihanaa, rakastan pelejä ja erilaisia rooleja, joissa ihmiset eivät paljasta todellisia tuntojaan! Esimerkiksi en saa vastata puhelimeen heti, kun toinen soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa itse soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa myöskään itse ehdottaa treffien päätteeksi uusia treffejä, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. Jos minulla sattuu olemaan vapaailta juuri sinä päivänä, johon hän ehdottaa treffejä, minun on näyteltävä, että minulla on kovasti kiireitä, etten vain vaikuta kiinnostuneelta. Voitko laittaa vaikka meilitse vielä tarkemman listan niistä asioista, joita en saa tehdä, etten vain miehen edessä vaikuta hänestä kiinnostuneelta.
Kliseinen deittineuvo 10. ”Sinä värähtelet väärällä tavalla ja ennen kuin opit värähtelemään oikein, et saa parisuhdetta.”
Ok, joku on lukenut The Secret -kirjan liian monta kertaa. On taidettu katsoa se leffakin, vai mitä? Eli ulkopuolinen maailmani on heijastusta sisäisestä maailmastani. Minun energiani siis värähtelee väärällä tavalla, mikä kertoo universumille, etten ole valmis parisuhteeseen. Niin. No entä ne ihmiset, jotka ovat sisältä haavoilla, arkoja, pelokkaita, traumatisoituneita, sydämenasioissaan umpisolmussa ja silti heillä on parisuhde? Voisitko vähän selventää sitä, miksi minä en saisi kokea inhimillisiä tunteita, kuten surua, pelkoa, ikävää ja haavoittuvaisuutta (jotka vetovoiman lain mukaan pitävät rakkauden elämästä kaukana), jos kaiken maailman henkisesti ontuvilla on kumppani. Ehkä jätän kommentoimiseni tähän ja pyydän sinua lukemaan kohdan 7.
Ihana kirjoitus <3 t: Hellevi
VastaaPoistaIso kiitos Hellevi! <3
VastaaPoistaNiin totta, niin totta..
VastaaPoistaSamanlaisia kertomuksia kuulee masentuneilta. Erilaisia hyviä (tai ainakin hyvää tarkoittavia) neuvoja piristyä, ottaa itseään niskasta kiinni, nauttia elämästä, hankkia ystäviä ym. ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan sairastaneet masennusta.
Tuli mieleen tarina sinkkutytöstä, joka kyllästyi kuuntelemaan tätiensä hyväntahtoista kiusoittelua suvun muiden jäsenten hääjuhlissa. Sitten tuli hautajaiset ja tyttö maksoi potut pottuina ja kiusoitteli tätejä: "noo, kukas teistä seuraavaksi...", "jokos olisi teidänkin aika jo pikku hiljaa..."
Muistanpa muuten itsekin tuon vitsin, todella osuva :D
VastaaPoistaHyvä kirjoitus, kohtaan 4. ”Älä pidä rimaa niin korkealla.”
VastaaPoistaHyvä on. Menen treffeille sen kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa.
Jos oikeasti pitää rimaa korkealla niin voikin olla että sen (10) miehen pisteytyksessä olenkin vain (7-) tai jopa vielä vähemmän. Kaljuunki saa istutettua hiuksia, mahasta pääsee eroon salilla ja sovinistikin voi muuttua. Jos uskaltaa ottaa vaaleanpunaiset silmälasit pois silmiltä ja kohtaa ihmisen aitona, riippumatta esim. koulutustaustasta (aina voi opiskella)tai asuinpaikasta (aina voi muuttaa).
Tai jos vain jättää ne vaaleanpunaiset lasit silmille, niin voi olla että sitä tosiaan viettää loppuelämän yksin omassa norsunluutornissaan ;)
Olet kyllä pahasti hakoteillä kohdan 4. kanssa. Jokaisella on oikeus kaivata kumppanilta tiettyjä ominaisuuksia. Usein toivomme, että toinen olisi jokseenkin itsemme kaltainen. On aivan tutkittu juttu, että kun ihmisillä on samanlaiset arvot, elämänasenne ja huumorintaju, suhteet kestävät pidempään ja ovat onnellisempia kuin muut. Vastakohdat vetävät puoleensa joskus, mutta useinkaan se ei ole kestävän parisuhteen perusta vaan sopiva esimerkiksi hetkellistä jännitystä ja huumaa haettaessa. Tämä toteamus "Älä pidä rimaa niin korkealla" on monella vääristynyt. Nimittäin se, että juuri asettaa kumppanille tiettyjä vaatimuksia ei tarkoita sitä, että rima olisi liian korkealla. Se tarkoittaa sitä, että tietää mitä haluaa ja uskoo, että on myös oikeus saada se ja vaatia esim. hyvää kohtelua toiselta osapuolelta. En esim. haluaisi miestä, jonka mielestä on ok hakata vaimoaan ja lapsiaan. Sinun mielestäsi ilmeisesti sitä vain pitäisi sietää. Joillakin taas on rima liian korkealla ja kumppanille asetetaan aivan älyttömiä vaatimuksia, kuten juuri koulutustausta, jolla ei luonnollisestikaan ole mitään merkitystä. Näiden älyttömien vaatimusten esittäminen on riman pitämistä liian korkealla, ei se, että ylipäätään toivoo kumppaniltaan tiettyjä itsensä kanssa resonoivia ominaisuuksia. Monet ajattelevat, että sinkut automaattisesti pitävät rimaa liian korkealla ja ovat siksi sinkkuja. On tietysti helppo heittäytyä "ihmistuntijaksi" ja urputtaa heti, että hei, sä vaadit aivan liikaa, jos ylipäätään toivoo kumppaniltaan edes jotain tiettyä ominaisuutta.
PoistaOlet myös unohtanut sen, että suhteeseen ei koskaan, toistan, EI KOSKAAN, pidä astua sillä mielellä, että lähtee muuttamaan toista. Ja toisekseen toisen osapuolen muuttamiseksi vaaditaan se, että toinen haluaa muuttua. 20 vuotta sohvaperunana ollut tyyppi ei välttämättä halua aloittaa himoliikkumista, vaikka kuinka kitiset. Tai haluaako sovinisti oikeasti oppia suvaitsevaisuutta ja avomielisyyttä? Yleensä ei. Mutta elämä usein opettaa ja hioo särmiä pois matkan varrella. Tämän muuttamisen älyttömyyden ymmärtää silloin, kun on tarpeeksi kokemusta ihmissuhteista ja erilaisista ihmisistä. Ennen sitä on helppo huudella muille ja puhua kliseisesti vaaleanpunaisista silmälaseista ja olettaa, ettei toinen tiedä kuinka kohdata kanssakulkija aidosti ja puhtaana tuomitsevaisuudesta.
Minä en istu norsunluutornissa. Mutta todellakin olen mieluummin yksin kuin ihmisen kanssa, joka kohtelee minua huonosti. Se pätee kaikkiin ihmissuhteisiin.
Tuosta kassajono-jutusta tuli mieleen, että ehkä siinä on vika myös niissä suomalaisissa naisissa. Jotenkin tuntu, että neiti blogitarkin olisi jo kovaa vauhtia kertomassa kavereilleen, että: "Mikähän sekin friikki luulee olevansa, todella creepy ym...." jos joku yrittäisi lähestyä kassajonossa.
VastaaPoistaPS. En ole katkera ATM, vaan olen itseasiassa pokannut yhden existäni ruokakaupasta, mutta silti tuo vain jotenkin osui silmään...
Varmasti on vika suomalaisissa naisissakin. Tällainen spontaani tapa pyytää treffeille ei vielä ole juurtunut meidän kulttuuriimme, joten se takuulla hämmentää monia naisia ja heidän toteamuksensa voisi hyvinkin olla: "Mikähän sekin friikki luulee olevansa, todella creepy ym...."
PoistaMinä itse en sen sijaan reagoisi niin. Minä en edes ole baarissa töykeä niille örveltäjille, jotka mankuvat seksiä. Puren vain, kun minua kohtaan hyökätään, muutoin mottoni on: "Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan." Joten olen ystävällinen jopa spurguille. Minä kertoisin kavereille, että: "Voi kuinka suloista, mies lähestyi minua kauppajonossa!" Itse asiassa olin kerran eräässä tilaisuudessa, jossa kirjailijat lukivat omia teoksiaan ja siellä istui mies, joka pälyili minua koko ajan. Sen jälkeen, kun käppäilin rauhassa asematunnelissa, hän juoksi perääni ja pyysi minua kahville. Emme vaihtaneet numeroita, vaan sovimme paikan ja kellon ajan. Vaikka olinkin erittäin erittäin hämilläni, minusta teko oli aivan ihana ja toki suostuin.
Taas törmäämme kansallisuuteen. Tämä mies oli viisi vuotta Suomessa asunut saksalainen.
Kiitos Katja todella hyvästä blogista ja vastauksestasi epärealistiselle Anonyymille! Olen itse kuullut noita samoja kliseitä 30vuotta sitten tapahtuneen eroni jälkeen erinäiset kerrat.
PoistaMitä riman korkealla pitämiseen tulee, minullekaan ei riitä ainoaksi kriteeriksi, että onhan hän sentään mies ja täyspäisenä ihmisenä tiedän sen, että toista ei voi muuttaa. Tärkeintä on tuntea, että kemiat kohtaavat ja toisen kanssa on hyvä olla...Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.:)
Lämmin kiitos abuela! Itse olen ollut parissakin suhteessa, jossa mies on yrittänyt muuttaa minua. Jäytää sisältä olla suhteessa, jossa toinen ei pidä sinua tarpeeksi hyvänä ja riittävänä eikä hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Enkä itse todellakaan haluaisi tehdä toiselle vastaavalla tavalla.
PoistaHieno kuulla, että joskus noinkin päin. Ja edellisen viestin pessimismistäni huolimatta, en usko että kulttuuri eroilla on loppujen lopuksi niin suuret erot, koska vaihtelu yksilöiden välillä on niin suurta kulttuurienkin sisällä. Tietysti tilastollisessa mielessä varmasti keskimääriin esim. suomalaiset eivät ole sitä sosiaalisinta porukkaa, mutta ei aina voi kuitenkaan yleistääkkään.
VastaaPoistaYleistämisessä on toki vaaransa, mutta onhan se aivan hyödyllistäkin. Suurin osa jääkiekon harrastajista on miehiä, suurin osa baletin harrastajista on naisia, miehillä on runsaampi kehon karvoitus kuin naisilla, naiset liikuttuvat miehiä helpommin jne. Kaikki pitävät paikkansa, mutta on toki muistettava, että poikkeuksia löytyy aina ja siksi mieli on pidettävä koko ajan avoimena eikä fiksoitua johonkin tiettyyn käsitykseen ja ennakko-oletukseen, vaan jättää aina tilaa mahdollisille uusille tulkinnoille (esim. keskustelukumppanini vaikuttaa kyllä tällaiselta, mutta katsotaan paljastuisiko hän sittenkin erilaiseksi kuin maalaamani kuva).
PoistaOlen kyllä huomannut aivan selkeästi Suomen ilmapiirin muuttuvan avoimemmaksi. Tai ehkä se on vain Helsingissä, mutta harvemmin kyllä tapaan mitään jöröjä jurottajia oli kyse sitten työstä tai vapaa-ajasta, naisista tai miehistä.
Minä en koe olevani ekspertti, vaikka parisuhteessa olenkin. Kiinnitin kuitenkin huomioni erääseen asiaan: miksi kalju on huono juttu?
VastaaPoistaSitten toinen kysymys: mitkä kriteerit ovat hyväksyttäviä ja kuinka paljon on hyväksyttävä määrä kriteereitä? Voiko jonkun kriteerin kohdalla joustaa vai täytyykö kaikki ne priorisoida yhtä tärkeiksi?
Ja sitten leikkimielinen extrakysymys, jota ei saa ottaa liian vakavasti:
Mies lähestyy sinua baarissa. Hän on kyllä kalju ja pyyleväkin, mutta hänellä on miellyttävä hymy. Hän ei ole humalassa ja muutaman sananvaihdon jälkeen selviääkin, että hän on kuskina kavereilleen, jotka soittavat bändissä. Hän alkaa analysoida sinulle bändin esittämän biisin sanomaa, joka koskee hengellistä kasvua, auroja ja kasvissyöntiä. Selviää, että hän on lukenut filosofiaa, mutta lopettanut opinnot kesken ja myy nyt autoja eikä pidä työstään.
Vietkö keskustelua eteenpäin vai keksitkö pikaisesti muuta menoa? Mies ei vaikuta siltä, että musertuisi mahdollisesta lähdöstäsi tai saisi suuria kicksejä jäämisestäsikin. Hän vain keskustelee ja hymyilee.
Mitä teet? Mitkä piirteet miehessä vetoavat ja mitkä eivät?
:)
Kalju on siitä huono juttu, että pidän hiuksista. Mutta jos miehen kasvonpiirteet ovat hyvät, heille kaljukin sopii hyvin. Pari kollegaani ovat kaljuja enkä voisi kuvitellakaan heille hiuksia, koska kalju sopii heille.
VastaaPoistaMinusta hyväksyttävät kriteerit ovat sellaisia, jotka sopivat kunkin periaatteisiin. Itse esim. vaadin uskollisuutta, mutta en voi tuomita ihmisiä, jotka haluavat olla vapaassa suhteessa. Minun on kuitenkin loogisempaa valita kumppanikseni mies, joka ei halua elää vapaassa suhteessa kuin valita sellainen, joka haluaa nimenomaan vapaan suhteen ja viettäisin yhteiset vuodet yrittäen käännyttää häntä tai opetella hyväksymään hänen paneskelemisensa ympäriinsä. Nyt kun laskin, minulla itselläni on 14 kriteeriä. Olen kirjoittanutkin niistä ja laitan tekstin tähän. Sen ylitse ei pidä mennä kyllä kenenkään, ei edes itseni, koska elämää eletään parhaimmillaan sen enempää suunnittelematta ja lokeroimatta. Toki kriteerit voi prioirisoida. Esim. uskollisuus on tärkeämpää kuin samanlainen huumorintaju. Voin tinkiä taiteellisuudesta, sillä siinä toista voi opettaa ilman, että häntä vaurioittaa:
http://sexatthehelsinkicity.blogspot.fi/2012/03/minun-mieheni.html
Sitten extrakysymykseen: Vien keskustelua eteenpäin, koska jos on kiintoisaa puhuttavaa ja hyvä tyyppi keskustelukumppanina, ei ole mitään syytä lopettaa sitä kesken. Hymy on erittäin tärkeä. Ja pyylevyys eri asia kuin ylipaino. Pyylevä Seth Rogen on mielestäni ihana. Loppujen lopuksi kyse on Siitä Jostakin:
http://sexatthehelsinkicity.blogspot.fi/2011/11/se-jokin.html
Vastakysymyksiä: Kun nyt olet parisuhteessa, oliko mielessäsi tiettyjä ominaisuuksia, joita kaipasit mahdolliselta kumppaniltasi ennen taapamistanne vai tyydyitkö siihen, mitä sait kunhan ei tarvitse olla yksin vai oletko tyytyväinen suhteeseesi ja jos olet niin mikä tekee suhteestasi hyvän ja jatkamisen arvoisen?
Hei Katja,
VastaaPoistaOletko miettinyt että ehkäpä näitä vinkkejä jaetaan, koska on koettu, että ne ovat omalla kohdalla olleet ne ratkaisevat tekijät kohtalon/sattuman lisäksi tietenkin. Sinkkujen, jotka valittavat tutuille parisuhteen puuttumista, tulisi samaan hengenvetoon todeta, etteivät kaipaa kliseisiä deittineuvoja. Tai sitten yrittää uskoa, että ei niitä neuvoja välttämättä jaeta niin polleana, vaan ehkäpä ihan myötätunnosta ystävällismielisesti..hieman onnettomasti tosin. Aika usea parisuhteessa elävä on kuitenkin jossain vaiheessa ollut sinkku ja kaivannut parisuhdetta, toiset pidempään kuin toiset, joten he saattavat jopa muistaa kuinka tuskastuttavaa parisuhteen metsästys voi olla. Ja ehkäpä he ihan oikeasti kuvittelevat että ne vinkit ovat hyödyllisiä juuri sinulle. Tai sitten vaan tylsistyneenä marinaan vittuilevat polleina. Kuka tietää..
ps. deittivinkki: lopeta elämäsi miehen etsiminen, etsi mielummin kiinnostavia ihmisiä ja uusia kavereita.
Taidat siis olla neuvonut sinkkututtujasi vastaavilla neuvoilla, koska noin kovasti vedit herneet tästä tekstistä :) Oletko sinä taas miettinyt sitä, että nämä neuvot ovat niin kliseisiä, että kuka tahansa edes lähes normaalilla älykkyydellä siunattu tekisi juuri näin, joten on täysin idioottimaista päästää suustaan näistä yhtäkään. Ja kun nämä ovat itsestään selvyyksiä, jokainen sinkku on tehnyt takuulla ainakin lähes kaikki jo muutenkin, ja kun parisuhdetta ei siitä huolimatta kuulu, se ei johdu siitä, etteikö olisi tehnyt kaiken oikein tai sinkussa itsessään olisi jotain vikaa tai hän toimisi väärin.
Poistap.s. Kiitos deittivinkistä, toimin juuri tuolla tavoin.
Myönnän, olen kyllä päästänyt joitakin noista lauseista suustani, sen jälkeen kun neuvoa on kysytty kyllästymiseen asti, kaikella rakkaudella. Tosin ensimmäinen ns. neuvoni on kyllä "en tosiaankaan tiedä mistä sen oikean löydät". Mutta jos jotain on sanottava, niin ainakin tuo "voittehan tavata vaikka kaupan kassalla" on jotenkin edes lohduttava. Ja omalla kohdalla myös pitänyt paikkansa. Myös huono ensivaikutelma osoittautui KERRAN väärinkäsitykseksi, yleensä ei.
PoistaOnhan se ärsyttävää kuulla samoja vinkkejä aina, enkä hetkeäkään usko että kumppania etsivä mitään uutta niistä saa. Yleensä ihmiset kuitenkin yrittää olla kilttejä ja sanoa jotain rohkaisevaa, suuri osa näistä deittivinkeistä putoaa mielestäni sellaiseen kategoriaan. Mutta henkilökohtaisesti vedän herneet nenään vasta siinä vaiheessa kun tullaan pyytämättä antamaan neuvoja (edes "lohduttamaan" kun ei "vieläkään ole löytynyt sitä kaveria", eteenkin jos ei etsi).
Sitäpaitsi, mitä helkkaria siihen sitten pitäisi sanoa kun toinen aina valittaa ettei löydä seurustelukumppania?! Se keskustelu alkaakin jo niin, ettei siihen mitään hyödyllistä voi sanoa. "Miksen mä ikinä löydä ketään" "Kyllä se vielä löytyy" "mikä mussa on vikana" "ei sussa ole mitään vikaa"
"ole oma itsesi" -tulee yleensä tässä vaiheessa ja sitten se kaupan kassa/katu tms.
Joten ehkä vedin herneet nenään, koska koen, että itse ainakin turvaudun moisiin siinä vaiheessa, kun on ihan se ja sama mitä sanot, kunhan jotenkin yrittää rohkaista. Olen usein myös ihan hiljaa ja halaan. Parisuhteessa oleminen ja ns.neuvojen antaminen ei tee ihmisestä omahyväistä.
Ja nämä "Kenties etsit vääristä paikoista. Ehkä pukeudut väärällä tavalla. Et varmaankaan tuo esiin kaikkia hyviä puoliasi tai sitten olet liian avoin ja aloitteellinen." voi joskus pitää oikeesti paikkansa. Siis jos on sinkku, joka etsii sitä oikeaa.
Ei sillä, että se olisi sinkun vika ja kyllähän sitä toivoo, että nähtäisiin vähän pintaa syvemmälle, mutta jos ne partnerin etsimiset tapahtuu yksinomaan baareissa, niin saattaa olla, että löytyy enimmäkseen tyyppejä, jotka kiinnittivät huomion "vääriin" asioihin niinkuin hyvään runkoon paljastavissa vaatteissa aivojen sijaan tai seksikkyyteen lempeyden sijasta. Baarissa katsotaan pintaa, joten se ON väärä paikka. Aloitteellisuus ja avoimuus yleensä karkoittaa ujompia ja sitoutumiskammoisia suomalaisia, itseänikin aluksi ahdisti liian innokas yhteydenotto MYÖS mr.oikealta. Se vaan voi olla pelottavaa, mutta toisaalta, jos se karkoittaa jonkun, niin se joku ei olisi ollut sopiva alunperinkään.
Kuitenkin, sinkkuna oli tosi kivaa ja leimaaminen/elämäntyylin arvostelu puolin toisin on ihan perseestä.
Hyvää viikonloppua!
Itse kohtaan nimenomaan sellaista, että näitä vinkkejä ladellaan, vaikka neuvoa ei ole kysytykään. Jos näkee parisuhteessa olevan kaverin pitkästä aikaa ja hän kysyy rakkauselämän tilaasi ja vastaan: ”Eipä siinä mitään erikoista.” Niin kaveri kysyy: ”Oletko kokeillut nettideittailua tai käytkö yleensäkin paikoissa, joissa voit tavata miehiä?” Hetkinen, en kysynyt sinun neuvoasi vaan totesin, ettei rakkauselämässäni ole tällä hetkellä meneillään mitään erikoista. Ja se on ihan jees. Tuo pakkovinkkailu kumpuaa siitä, että kaveri on sitä mieltä, ettei sinkkuna voi olla onnellinen, se on siis hänen oma mielikuvansa ja mielipiteensä. Siksi hän on kovaa kyytiä yrittämässä keksiä ratkaisua sinun ”vaikealle” tilanteellesi. Silloin minä myös vedän herneet nenään. Todellakin, elämäntyylin arvostelu puolin ja toisin on perseestä.
PoistaEn itsekään jaksa ainaista vaikerointia samoista asioista, oli kyseessä sitten sinkkuus tai mikä tahansa elämän ongelma. Jos kuulen toistuvasti kitinää ja turhanpäiväistä analyysia yhdestä ja samasta asiasta, en ole siinä vaiheessa sanoissani enää kovin armollinen. Jos asiat ovat toisen mielestä huonosti, niin niihin on pyrittävä tekemään muutos eikä valittaa. Todellisempi ongelma on se, jos on kokeillut kaikkea eikä siltikään ongelma tunnu ratkeavan. Sitten sitä voi puida yhdessä paremmin. Toisaalta on terveellistä myös hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa. Sinkkuuskin vaatii sen tilan hyväksymistä stressaamisen sijaan. Siksi en osaa todellakaan vastata siihen, että mitä sitten pitäisi sanoa, kun toinen aina valittaa, ettei löydä seurustelukumppania. Minä alan muutaman valituskerran jälkeen luoda merkitseviä katseita tyyliin ”Mitä sanoinkana viime kerralla”. Itse sinkkuna en juurikaan asiasta valita, en sinkkukavereilleni enkä varatuille, koska tiedän itsekin, mitä vastauksia tulen saamaan. Minusta halaaminen on hyvä keino. Ja jos koet, ettei sinulla itselläsi ole hermot menossa tuollaisen kaverin kanssa, niin hoe vain näitä juttuja, eihän se keneltäkään pois ole. En minä ole teidän keskusteluanne kuuntelemassa :D
Toki tekemisistään pitää ottaa vastuu. Jos pukeutuu kuin prostituoitu ja valittaa sitten, kun baarissa miehet katsoivat vain tissejä ja halusivat seksiä eivätkä pyytäneet treffeille, niin eipä se miehen vika ole. Itselleen ja omalle käyttäytymiselleen ei pidä olla sokea.
Aloitteellisuuttakin on monenlaista. Painostaminen ei tietenkään ole hyvästä, mutta ihan normaalin puhelinsoiton ja kahville pyytämisen ei pitäisi pelästyttää ketään. Mutta tosiaan, jollain keinoinhan ne jyvät pitää akanoista erotella.
Hyvää viikonloppua sinullekin :)
Oh, lisäys, huomasin nyt että "Luuletko, että suomalainen mies tekisi aloitteen kauppajonossa?". Siis SUOMALAINEN. Jep, hyvin olemattomat todennäköisyydet tuolle, tapahtui kyllä kerran, mutten usko että toiste kävisi niin.. Mutta ongelmana(si?) on se, että etsit ihan selvästi ulkomaalaista miestä. (jokamiehen iskuopas ja tällainen on mieheni). Lämpimästi myös suosittelen; normaalit käytöstavat, kohteliaisuus, puhekyky jne. huomattavasti helpompaa löytää kyseisiä ominaisuuksia ulkomaalaisilta:)
VastaaPoistaHeh, et muuten ole ensimmäinen, joka on sanonut tuon minulle :D Olen aina tiennyt olevani väärässä maassa, mutta asiaa alkaa pikkuhiljaa tulla vielä selkeämmäksi! Aloittaisikohan sitä jo pakkaamisen...
Poista