40.

Yön tullen

minä seison portailla kuuntelemassa,

tähdet parveilevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain jaloin:

puutarhani on sirpaleita täynnä.

 

- Edith Södergran -

Viattomuuden aika

Suosittu turkkilainen sarjakuva Leman Kültür on poikinut ravintolaketjun. Mieletön sisustus!

Terveisiä muilta mailta! Olen äskettäin palannut työmatkalta Turkista ja Kreikasta, Bodrumista ja Kosilta. Kummastakin voi sanoa tiivistetysti yhden sanan: kaunista! Bodrumiin lähtöä en ollut koskaan edes suunnitellut, mutta sinne päästyäni kaupunki vei minut täysin mukanaan.

Mutta koska tämä blogi käsittelee ihmissuhteita, tämä ei ole matkailujuttu. Minä puhun nyt miehistä. Matkalla mukana olevat kollegani olivat saaneet tuntea nahoissaan (kirjaimellisesti) miesten lääppimistä matkoillaan Istanbulissa. Sekä Bodrumissa että Kosilla sen sijaan meno oli yllättävän hillittyä, jopa suloista. Basaareissa miehet kyllä seisoivat kauppojen ovilla ja huutelivat ostoksille, joskus kuuli "beautiful lady" ja muuta kohteliasta, mutta kävellessämme iltamyöhällä läpi ravintolakatujen, joissa istui pelkkiä miehiä, saimme pitkiä katseita ja hymyjä, mutta kukaan ei tullut ehdottelemaan yhtään mitään puhuttamattakaan hipelöimisestä. Olimme tuolloin menossa syömään aivan mahtavasti sisustettuun ravintolaan Leman Kültüreen, jossa tilasimme rakia. Tarjoilijan silmät menivät ymmyrkäisiksi. "Siis rakia? Oikeastiko?", hän kysyi. Toinen tarjoilija kuuli tilauksen ja meni hakemaan vielä kolmannenkin mukaan katsomaan meitä juomassa rakia. "Hän ei uskonut, että naiset tilasivat rakia. Hän ei ole koskaan nähnyt naisen juovan sitä, joten hän halusi tulla varmistamaan, ettei häntä narrata", ensimmäinen tarjoilija sanoi. Toisaalta taas eräs turkkilainen naiskokki totesti, että näiden poikien oli pakko olla idästä kotoisin. Siellä kuulemma ollaan konservatiivisempia. Naisille on nimittäin olemassa oma rakinsa, jossa ei ole niin jumalatonta viinan makua kuin tavallisessa (Jota ei muuten pysty juomaan elävä erkkikään. Ai niin, mutta mehän joimme.).

Suuntasimme ravintolasta legendaariseen, Euroopan suurimpaan ulkoilmaklubiin nimeltä Halikarnas, sillä "et ole käynyt Bodrumissa, jos et ole käynyt Halikarnaksessa". Täytyy sanoa, että puitteet olivat loistavat! Valkoista ja ylellistä, vipeille oma aitiopaikkansa, johon tulikin sitten kummallinen posse naisia ja miehiä valmiin alkoholilahjakorin ääreen. Palvelija/tarjoilija kävi sytyttämässä naisten tupakkeja ja lakaisemassa vähän väliä tuhkaa lattialta. Sitä kutsun hyväksi palveluksi (Muutoin kaupunkilaiset eivät sitten ansaitsekaan minkäänlaista kiitosta palvelualttiudesta.). Halikarnas oli siis kaunis, mutta meno oli hiljaista. Suurin turistikausi tietysti lokakuussa oli jo päättynyt, mutta odotin silti enemmän. Omistaja kun markkinoi klubia aggressiivisesti ja mainoskylttejä Halikarnasista tulee vähän väliä vastaan. Klubilla huokui se mentaliteetti, ettei siellä hinkata tanssilattialla penistä takalistoon kuten armaassa kotimaassamme, vaan miehet seisoivat paikoillaan tutkien ohitse kulkevia naisia. Seuraavana päivänä hotellin uima-altaalla eräs nuori mies tuli kauppaamaan meille käyntiä hotellin turkkilaisessa saunassa. Hän oli iloinen siitä, että olimme tulleet Bodrumiin. "Welcome to the sin city!" hän virnisteli. Syntinen kaupunki? Minä olen Turkin kuningatar, jos tämä kaupunki on syntinen. Turistit takuulla kantavat oman kortensa kekoon helteisessä heinäkuussa syntisen maineen eteen, mutta aloin miettiä sitä kuinka erilainen käsitys paikallisilla on syntisyydestä.

Erilaiset kulttuurit ja myös uskonto tietysti vaikuttavat siihen, millä tavoin toinen nähdään. Näiden kohtaamisessa on kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin voidaan pohjoismaisia neitosia pitää automaattisesti helppoina (eurooppalainen seksuaalinen vapautuminen you know). Mutta toisaalta uskonto voi myös estää sen, ettei kiinnostavan naisen perseeseen käydä ilman lupaa käsiksi. Niin ei vain tehdä, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista. Seksiä ei myöskään olla ehdottelemassa heti ensi vilkaisun jälkeen. Mies voi tarjota kupillisen salviateetä ilman, että hän odottaa naiselta korvaukseksi seksiä. Aivan vallattoman söpöä! Olette ehkä lukeneet tekstini Milloin huoraamisesta tuli muotia? Niinpä tiedätte varmasti mitä ajattelen siitä, kun seksistä tulee elämän keskipiste ja itsetarkoitus. Matkalla huomasin sen kuinka paljon todellakin kaipaan tietynlaista viattomuutta. En sellaista, että pukeudutaan rautaisiin siveysvöihin, joihin ainoastaan vanhemmilla on avain ja vapautus koittaa vasta hääyönä olit sitten 19- tai 35-vuotias. Ei, vaan sellaista normaalia kanssakäymistä, jossa ihminen kohdataan ihmisenä ilman, että ollaan heti suunnittelemassa panomahdollisuuksia.

Kuvittele tällainen tilanne: Olet kiinnostunut eräästä miehestä ja hän on kiinnostunut sinusta. Hän pyytää sinua kahville ja niinpä menette kupposille johonkin sympaattiseen kahvilaan. Juttelette kaikenlaista. Kysytte kysymyksiä, kerrotte olennaisuuksia itsestänne ja pyritte tutustumaan toisiinne. Teillä on oikein mukavaa ja päätättekin sopia uuden tapaamisen parin päivän päähän. Menette syömään ja leffaan. Siis oikeat treffit! Kuinka normaalia! Kaunista! *Huokaus*

Muistan Charlotten eräässä Sinkkuelämää-jaksossa kysyneen myös omassa mielessäni pyörineen kysymyksen, kun hän törmäsi peräjälkeen miehiin, jotka olivat vain seksin perässä: miksi ei enää ole kunnon treffejä? Sellaisia joihin saa laittaa vähän parempaa päälle ja oikeasti käytte paikoissa tutustuaksenne, ei niin että mies on illan päätteeksi hinkkaamassa tissejäsi ja paljastuu, että hänellä on ollut tavoitteena seksi koko ajan eikä hän välitä persoonallisuudestasi tai ajatuksistasi punkin säärikarvan vertaa. Oikeat treffit olisivat niin ihanat, että pelkkä ajatuskin saa hymyilemään. Minä ennustan, että se on uusi musta. Ei ehkä aivan tämän vuoden puolella, mutta uskon oikeiden treffien vielä nousevan trendiksi, se tulee olemaan siististi retroa. Jossain vaiheessa ihmiset nimittäin vielä alkavat uudelleen kaivata aitoa läheisyyttä, sielujen sympatiaa ja todellista kohtaamista toistensa kanssa tämän pinnallisen ja aggressiivisen ajanhengen sijaan. Silloin jokainen ihana sinkkunainen pääsee viimein ansaitulle kynttiläillalliselle.

39.

Hieman itsensä rakastamisesta

Olen parin viime viikon aikana törmännyt Facebookissa kiertävään kirjoitukseen, jossa puhutaan itsensä rakastamisen tärkeydestä, ja kuinka terve parisuhde kumpuaa nimenomaan siitä, että kumpikin osapuoli rakastaa itseään. Kun itseään osaa rakastaa, ei tarvitse toista pönkittämään itsetuntoaan. Rakkautta ulkopuolelta hamuava ihminen kehittää riippuvuussuhteen saamistaan rakkaudenosoituksista, joiden avulla hän tilkitsee itsetuntonsa aukkoja. Eheä ihminen tietää olevansa rakkauden arvoinen, vaikka kukaan sitä ei aamuin illoin hänelle toitottaisikaan.

Saanen brassailla: minä olen kirjoittanut aiheesta jo ajat sitten! Tekstin nimi on Yksinäisyydestä. Aihe on erittäin tärkeä ja ilmeisesti se viime aikoina on puhuttanut yhtä jos toistakin. Siksi minä haluan nostaa uudelleen esiin tekstin, joka käsittelee tätä tärkeää aihetta. Toivottavasti se lämmittää sisuskalujasi tänä syksyisenä iltana.

Nose candy

Olin eilen työmatkalla Tallinnassa ja päädyin nuuskimaan laivalla hajuvesihyllyjä (kuka ei). Törmäsin Pradan Candyyn. Se ei ole mikään uutuus, ollut kuulemma markkinoilla reilu vuoden, mutta itse löysin sen vasta nyt. Käytän luonnonkosmetiikkaa, kasvoilla puoliluonnonkosmetiikkaa, joten hajuvetenikin ovat yleensä vähän luonnollisempia kuin normit enkä siksi edes katsele tai nuuski niitä kemppareissa tai Stockallakaan. Bodyshopin tuoksuöljy valkoinen myski on monivuotinen suosikkini, samaten firman vaniljahajuvesi. Toisaalta rakastan Shalimaria (kyllä, niiiiiin 80-lukua) ja keväällä innostuin Escadan Cherry In The Air -tuoksusta, joka on aivan valloittavan ihanan suloinen ja makea! Nyt sitten Candy tuli taloon. Candyssa on hienoinen toffeen vivahde, ihana leijaileva makeus tekee siitä nimensä mukaisen. Pidän nimenomaan tällaisista karkinomaisista tuoksuista. Valkoinen myskikin on karkkimainen. Olen aina rakastanut hajuvesiä, mutta en ostele niitä mitenkään valtoimenaan. Cherry ja Candy kuitenkin laittoivat pääni pöyrälle :) Hienoa on upean tuoksun lisäksi se, että Candyssä käytetty alkoholi on kasviperäistä. Sopii minulle. Olen kirjoittanut aikoinaan tekstin Bye Mennen! Jossa kerron hieman tuoksujen merkityksestä, annan vinkkejä kuinka niiden avulla voi hienoisesti vietellä ja kerron, millaisista tuoksuista miehet tutkimusten mukaan pitävät. Käypä silmäilemässä! Tänään on nenäkarkkipäivä :)

38.

Samuli Suonperän työ @ Kallio

Tytöille opetetaan kaikenlaista.
Jos poika lyö, hän pitää sinusta.
Omia etuhiuksiaan ei pidä leikata.
Ja jonakin päivänä tapaat ihanan miehen ja saat onnellisen loppusi.
Jokainen elokuva ja tarina kehottaa odottamaan sitä.
Kolmannen näytöksen käänne.
Yllättävä rakkaudentunnustus.
Poikkeus sääntöön.
Joskus haemme onnellista loppua niin kovasti, ettemme opi tulkitsemaan merkkejä.
Tunnistamaan ne, jotka haluavat meidät ja ne, jotka eivät.
Ne, jotka lähtevät ja ne, jotka jäävät.

Onnelliseen loppuun ei ehkä kuulukaan ihanaa miestä.
Siinä saattaa olla sinä, ihan omillasi, toipumassa ja aloittamassa alusta.
Vapauttamassa itsesi johonkin parempaan.
Onnellinen loppu saattaa olla eteenpäin menemistä.
Onnellinen loppu voi olla tämäkin:
Niin monta saamatta jäänyttä puhelua, särkynyttä sydäntä, niin monta mokaa ja väärin tulkittua signaalia, niin paljon tuskaa ja häpeää, etkä silti koskaan luopunut toivosta.



- He's Just Not That Into You -elokuva -

Alanis Morissette - Hands Clean (Video)

Mmmm. Hieman puumamaisuutta päivään :)