torstai 2. joulukuuta 2010

Maagisen yhteyden kirot

Yleisön toivomuksesta ja oman kihelmöivän kiinnostuksen inspiroimana palaan Christian Carterin kirjaan Cath Him And Keep Him, josta kerroin tekstissä Kaikki ne virheet. Rohkaistuin ja luin kappaleen The Danger Of A “Connection” (Or Chemistry). Valitsin tämän, koska minulla on ongelma. Olen tuntenut yhteenkuuluvuutta monien miesten kanssa ja jäänyt sen vuoksi roikkumaan suhteisiin, joita ei oikeastaan voi edes pitää suhteina eikä edes sen tapaisina. Enemmänkin hengailuna ja päämäärättömänä lillumisena, jollaisessa tilassa kuitenkin odotan kiivaasti, että tässä olisi tulevaisuutta. Meillähän on yhteys, hyvänen aika! Ne loppuvat samalla tavoin kuin jos astuisit haravan päälle ja varsi pongahtaisi pärstään.

Jokainen on kokenut sen tunteen: tiedät sisuskaluissasi kuinka ihastuksesi jollakin universaalilla tasolla kuuluu olla elämässäsi. Tunnet maagista vetoa häneen, ei pelkästään seksuaalista, vaan jotain selittämätöntä yhteenkuuluvuutta, jolle ei ole mitään järjellistä selitystä. Tällainen tunne on merkki siitä, että välillänne on jonkin sortin sielunkumppanuutta ja taivaassa solmittu sopimus yhdistyä fyysisessä maailmassa.

Ei välttämättä.

Niin sanottu kemia ja yhteenkuuluvuus voivat Carterin mukaan olla jopa haitaksi, jos ei tiedosta sitä, että miehelle ne tarkoittavat aivan eri asioita kuin naiselle. Nimittäin nainen näkee ne merkkinä pitkäaikaisesta parisuhteesta, miehelle ne voivat tarkoittaa pelkästään vetovoimaa. Carterin mukaan naiset ovat huonoja kahdessa asiassa:

1) Naiset eivät tunnista, onko mies todellakin potentiaalinen pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa yhteys kestää vielä arjenkin paineet.

2) Naiset eivät tunnista, voiko hänen tuntemastaan energiasta, yhteenkuuluvuudesta, keskusteluista ja yhteisistä kiinnostuksen kohteista muodostua tukeva perusta parisuhteelle.

Naisilla, jotka kokevat olevansa suhteessa väärän miehen kanssa, on silmiinpistävä yhtäläisyys: juuri tuon yhteenkuuluvuuden tunteminen. Se sokaisee. Vaikka mies pettäisi, ei pitäisi lupauksiaan, soittelisi kerran kahdessa viikossa eikä olisi edes kamalan hauskaa seuraa, nainen takertuu huonoon suhteeseen siksi, että tuntee tuon yhteyden. Näin ollen tämä yhteys on ainut asia, mikä häntä ja miestä yhdistää. Eikä se ole paljon.

Carter muistuttaa, että yhteenkuuluvuuden tunne on toki ehdotonta suhteen onnistumiselle ja menee monesti myös yhteisten kiinnostuksen kohteiden edelle. Enhän minä voi vaatia miestäni innostumaan shoppailusta tai posliinimaalauksesta, muttei se tarkoita sitä, että suhde olisi tuomittu epäonnistumaan. Yhteys takaa sen, että myös keskustelut sujuvat kuin sula voi.

Mutta siinä on vaaransa.

Mies ei nimittäin yhteydestä huolimatta välttämättä halua vakavaa suhdetta kanssasi. Et siis saa sekoittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteeseen.

Käsi ylös, jos olet sortunut siihen, että olet nauttinut enemmän ajatuksesta teistä kahdesta yhdessä kuin tämän kaksilahkeisen varsinaisesta seurasta. Carter kertoo nähneensä lukuisia naisia, jotka ovat tapailleet miestä lyhyen aikaa ja alkaneet maalailla kauniita suhdekuvia. Silti jokaisen tapaamisen päätteeksi nainen tuntee itsensä turhautuneeksi ja suuttuneeksi sen sijaan, että palaisi kotiin hymyillen. Siitä huolimatta nainen ei päästä irti, sillä hän on niin vakuuttunut siitä, että tämä yhteys tarkoittaa jotain suurempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Niinpä hän odottaa ja odottaa, että asiat muuttuisivat sellaisiksi, joita hän mielessään jo näkee. Silloin keksitään tekosyitä toisen käytökselle: “Hän on etäinen, koska hänellä on paljon työstressiä”, “Hän ei saa minua nauramaan, mutta ehkä häntä vain jännittää astua uuteen suhteeseen ja on siksi vähän kireänä” jne. Vaaleanpunaiset sydänrillit, sitä se on.

Joten kuinka pitkään olet valmis odottamaan, että asiat muuttuvat? Mitä jos hän ei vielä parinkaan kuukauden jälkeen ole paljastunut sellaiseksi mieheksi, jollaista sinä todella kaipaat? Kyseenalaista yhteys, mieti mitä se tarkoittaa. Ehkä kyse ei olekaan universaalista merkistä, joka kertoo teidän kuuluvan toisillenne loppuelämäksi. Ehkä se tarkoittaa, että teidän kuuluu olla yhdessä tämän hetken. Näetkö tunteen tuolle puolen ja uskallatko lähteä yhteenkuuluvuudesta huolimatta? Yleensä se kannattaa, sillä mitään uutta ei voi tulla ennen kuin jotain vanhaa on poistunut. Etkä todellakaan halua olla takkuisessa suhteessa, joka estää löytämästä jotain eheää. Ethän?