Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

- Saima Harmaja -

Kuka on Se Oikea? Vol. I

Kirsikkapuu Ullanlinnassa.

Uskotko, että meille jokaiselle on olemassa se yksi ja ainut oikea ihminen, jonka kanssa meidän on tarkoitus viettää loppuelämämme? Uskotko sellaiseen ”taivaassa tavanneet” -meininkiin?

Minä uskoin siihen pienenä. Oletan, että niin uskoi meistä pikkutytöistä aika moni. Vaikka jossain vaiheessa huomasimme, että kyse ei olekaan prinssistä, valkoisesta ratsusta ja luutusta, vaan luvassa todennäköisesti on aivan tavallinen mies omine epätäydellisyyksineen, pidimme silti kiinni ajatuksesta siitä juuri meille tarkoitetusta ihanasta miehestä. Siitä Oikeasta.

Mutta sitten ylitimme parinkympin iän. 24, 25, 26, 27, 28, 29... eikä hänestä kuulunut mitään. Tuon matkan varrelle mahtui liuta kusipäitä tai pari pidempää parisuhdetta, jotka jostain syystä törmäsivät betoniporsaaseen eivätkä kyenneet sen jälkeen enää jatkamaan rikkinäisinä.

Niinpä aloin ajatella, että meille ei ole tarkoitettu vain sitä yhtä ainoaa oikeaa ihmistä, vaan jokainen on meille Se Oikea sillä hetkellä. Jokainen joka tulee elämäämme tulee siihen tietystä syystä. Joidenkin on tarkoitus opettaa meitä itsestämme, joidenkin on tarkoitus kehittää meissä joitain tiettyjä ominaisuuksia ja jotkut tulevat tuomaan meille iloa. Tämän kaiken tarkoitus on auttaa meitä tulemaan sellaiseksi ihmiseksi, joka syvimmältä olemukseltamme olemme.

Otetaanpa esimerkkejä:

1) Jos kärsit kiltin tytön syndroomasta ja sinun on tarkoitus oppia sanomaan ei sekä kunnioittamaan omia rajojasi, todennäköisesti törmäät nimenomaan sellaisiin ihmisiin, jotka yrittävät käyttää sinua hyväkseen. Tapaat heitä niin kauan, kunnes osaat pitää pääsi ja arvostaa omia toiveitasi ja halujasi, ylipäätään itseäsi kokonaisuudessaan, sillä kynnysmattona oleminen kertoo itsensä arvostamisen puutteesta.

2) Jos sinulla on taipumusta takertua rakastamiisi ihmisiin, tapaat juuri sellaisia ihmisiä, joilla on ylikorostunut vapauden kaipuu. Mitä enemmän yrität saada heitä sitoutumaan, sitä kauemmaksi he kulkevat, kunnes hoksaat, että rakkaus on vapautta, ei rajoituksia. Saat sen, mistä luovut.

3) Jos sinulla on hyvin perustavanlaatuisia, syvälle meneviä epävarmuuksia, kuten että et ole rakkauden arvoinen tai tarpeeksi hyvä kenellekään, tapaat aika varmasti sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat muistuttaa sinua heikoista kohdistasi. He arvostelevat sinua jatkuvasti ja keksivät kaikesta jotain sanottavaa. Et ole koskaan tarpeeksi hyvä heille ja he jaksavat muistuttaa siitä nälvimällä. Vasta kun ymmärrät, että jokainen ansaitsee rakkautta ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, pääset vapauteen tällaisesta kohtelusta.

4) Jos sinulla on sitoutumiskammo, ehkä tapaat ihmisiä, jotka haluavat kahlita sinut. Voi olla, että tämän on tarkoitus opettaa sinua pääsemään kammostasi vapautesi menettämisestä. Sinulla todennäköisesti on käsitys, että parisuhde ylipäätään on kahlitseva, mutta olet väärässä. Terveessä suhteessa kumpikin saa olla oma itsenäinen yksilönsä. Tämä on sinun opinpaikkasi.

5) Toisaalta joskus käy niinkin, että uidessamme pimeissä vesissä, elämäämme tuleekin yhtäkkiä ihminen, joka valaisee koko päivän. Hänen on tarkoitus opettaa sinulle, että tunnelin päässä on valoa ja kaikesta selvitään, vaikka olosuhteet eivät aina siltä ensi alkuun näyttäisikään. Se on jotain mitä juuri sillä hetkellä tarvitset saadaksesi uskoa itseesi ja elämään, jotta voisit tehdä tarvittavia muutoksia päästäksesi taas pinnalle tai saada kärsivällisyyttä odottaa myrskyn laantumista.

Nimittäin kun me muutumme, muuttuu myös ympäristö. Me emme näe maailmaa ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, me näemme maailman ja ihmiset sellaisena kuin me olemme. Kaiken lisäksi me vedämme puoleemme sen kaltaisia asioita, jotka heijastavat sisäistä maailmaamme. Näin ollen meitä ympäröivät ihmiset ovat hyvin pitkälti paljastus meistä. Sanotaanhan, että ”näytä minulle ystäväpiirisi niin minä kerron millainen olet”.

Joskus mietin kuinka hienoa olisi, jos elämä opettaisi meitä positiivisuuden kautta useammin. Esimerkikkinä tuossa kohdassa 3 mainitsemani perustavanlaatuiset epävarmuudet, kuten se, ettei koe olevansa rakkauden arvoinen. Elämä voisi opettaa meitä tässä asiassa niin, että me saisimme kokea ainutlaatuista puhdasta rakkautta. Tämä saisi meidät ymmärtämään, että me todellakin ansaitsemme sitä. Mutta ei. Elämä opettaa pääosin vaikeimman kautta ja antaa nimenomaan vastakkaisia kokemuksia. Näin kenties siksi, että oppisimme itse. Jos meille kävisi äsken mainitsemallani tavalla, meidän olisi helppo tulla riippuvaisiksi ulkoisista olosuhteista. Emme uskoisi olevamme rakastettuja muuta kuin rakkautta saadessamme. Muina aikoina tuntisimme olomme kurjaksi, kunnes saisimme pakollisen rakkauspiikityksen, jonka avulla hymyilisimme jälleen aurinkoisesti. Emme todellisuudessa olisi oppineet mitään, kuten sitä, että kaikesta huolimatta ja mitä tahansa tapahtuukin, me todellakin olemme rakkauden arvoisia. Kärsimyksien kautta opittu jää meihin elämään, se tulee pysyväksi osaksi luontoamme. Sitä eivät ulkoiset asiat voi horjuttaa, koska se ei ole niistä riippuvainen. Näin ollen aina ikävän kokemuksen (mikä varsin usein tarkoittaa ikävää ihmissuhdetta...) meidän olisi aina hyvä tarkastella tilannetta ja miettiä, mitä siitä voisimme oppia. Kannattaa myös muistaa, että nämä jutut pätevät kaikkiin ihmissuhteisiin oli kyseessä sitten serkku, toinen vanhemmista, ystävä tai joku sisaruksista.

Tällä tavoin tarkasteltuna voi ymmärtää, miksi jokainen ihminen on meille Se Oikea juuri sillä hetkellä. Näin ollen ei myöskään olisi olemassa kullekin vain sitä yhtä oikeaa, jonka kanssa vietetään loppuelämä auvoisesti yhdessä. Mikä sitä paitsi olisi sen todennäköisyys ajassa, jolloin yli puolet avioliitoista päätyy eroon.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Nimittäin kaikki nämä ”opettajat” ovat oman käsitykseni mukaan tulleet elämäämme nimenomaan johdatuksen/kohtalon kautta. Ja kaiken tämän pohdinnan, aikuistumisen ja elämänkokemusten jälkeen minä silti edelleen uskon ”taivaassa tavanneet” -meininkiin. Haluatko tietää miksi? Kerron seuraavassa blogitekstissä.