Glenn Medeiros - Nothing's gonna change my love for you

Oi ihana Glenn, ensirakkauteni! Sydän :)

Hei, neiti! Kuis ois kaffeet?

Ravintola Ai Fienarolin vessan seinä, Rooma.

Eräs lukijani esitti minulle mielenkiintoisen kysymyksen, johon lupasin vastata. Se kuuluu näin:

”Jokinaika sitten käsittelit yleisellä paikalla iskemistä ja kerroit, että pitäisit siitä jos mies lähestyisi ihan päiväsaikaan arkisessa tilanteessa.
Osaisitko kertoa jotain neuvoa miehelle siitä miten kannattaisi lähestyä, ettei nainen pelästy tai tunne oloaan vaivaantuneeksi? Jos siis vaikkapa kirjakaupassa tai kahvilassa näkee tutustumisen arvoisen naisen, niin miten häntä kannattaisi lähestyä?”

Kiitos tästä! Kysymys on hyvä ja ansaitsee oman blogitekstinsä, sillä minä kannatan sitä, että ihmiset löytäisivät toisensa känni-iltojen sijaan enemmän tavallisissa riennoissa. En toki tuomitse baari-iskemisiäkään. Olen aikaisemminkin todennut, että varmasti aika liuta parisuhteista alkaa baarista tai viinanhuuruisista yhdenillan jutuista eikä se ole vääristynyttä. Baarit ja bileet ovat luonteva tapa tavata ihmisiä ja koska alkoholi rentouttaa, aloitteen tekeminen on saletisti helpompaa, joten mikäs siinä. Itse vierastan tätä sen vuoksi, ettei minua ole koskaan pyydetty treffeille baarissa, minulle on ehdotettu ainoastaan seksiä. Tai no, eräs suloinen jazzmuusikko tuli kerran juttelemaan minulle tanssilattialla. Meillä oli paljon yhteistä ja kivat jutustelut ennen valomerkkiä. Hän pyysi numeroani, muttei koskaan soittanut. Koska tämä ei johtanut treffeille, en laske sitä tähän mukaan.

Sitten kysymykseen. Mielestäni yleisellä paikalla iskeminen on niin erilaista suomalaisessa kulttuurissa, että jos mies niin tekee, nainen tuntee olonsa väistämättä ainakin hitusen vaivaantuneeksi ja voi todellakin säikähtää. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö sitä kannattaisi tehdä. Sanansa vain on valittava oikein. Voin vain puhua omasta puolestani, laittaa itseni tällaiseen tilanteeseen ja miettiä, miten minä haluaisin itseäni lähestyttävän. Vaikka uskon suoruuteen ja yritän karttaa turhanpäiväistä selittelyä, tilanne olisi sen verran erilainen, että haluaisin miehen kuitenkin hieman pehmittävän tilannetta alkusanoissaan. Siksi oma vinkkini menee näin:

”Hei. Tiedän, että voi vaikuttaa vähän oudolta tulla näin yhtäkkiä juttelemaan, mutta näin sinut ja vaikutat kiinnostavalta. En halunnut päästää tilannetta käsistäni ja ajattelin siksi reilusti kysyä, haluaisitko lähteä kanssani kahville joku päivä?”

Lause voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta olen oikeasti sitä mieltä, ettei muuta tarvita.

Yksi olennainen seikka on se, missä aloitteen tekee. Ei mikään estä heittämästä tätä kaupassa naisen tonkiessa vihanneslaaria. Mutta jos rohkeus ei riitä, kannattaa antaa itselleen anteeksi ja alkaa huomioimaan sitä, käykö sama kiinnostava tyyppi sinun kanssasi samassa paikassa ostoksilla muulloinkin niin, että voitte törmätä vaikka viikon päästä toistamiseen. Jos hän on ostoksilla sinun lähikaupassasi, hän voi hyvinkin asua samalla alueella. Sama juttu, jos hän vilahtaa asuinalueesi kirjastossa. Tällöin aloitteen tekeminen on hieman luontevampaa, koska hänkin on nähnyt sinut aikaisemmin, joten kysymys ei tule totaalisen puskasta.

Jos taas lähdetään siitä, että toisen tapaa ensimmäistä kertaa, kannattaa hakeutua tilaisuuksiin, joihin on tullut muitakin saman kiinnostuksen ajamana. Itse sain spontaanin treffipyynnön ollessani Nuoren voiman liiton tilaisuudessa Dubrovnikissa, jossa kaksi kirjailijaa lukivat näytteitä teoksistaan ja me yleisö saimme esittää heille sen jälkeen kysymyksiä. Tapahtuma oli ilmainen ja kaikille avoin, joten tunnelma oli letkeä. Tilaisuuden loputtua kaverini lähti toiseen suuntaan ja minä toiseen, ja käyskennellessäni asematunneli läpi vastaan tuleva mies pysäytti minut. ”Näin sinut Dubrovnikissa ja ajattelin pyytää sinua opettamaan minulle hienon kävelytyylin, jonka voin sitten opettaa siskolleni”, hän sanoi. Luulin oikeasti hänen haluavan minulta kävelytunnin, joten yritin sitä hetken aikaa hänelle opettaa, kunnes hän totesi: ”Oikeasti ajattelin, että olet nätti ja halusin pyytää sinua kahville.” Hän ehdotti, että sopisimme tapaamispaikan ja kellonajan eikä minun tarvitsisi antaa hänelle numeroani vielä siinä vaiheessa, vaikkakin hän antoi omansa. Ilmestyisin vain paikalle ja jos en ilmestyisi, hän ymmärtäisi kyllä. Niinpä tapasimme viikon päästä sumpin ääressä. Hän oli jäykkä, piikittelevä ja suppeakatseinen ihminen, joten kieltäydyin toisesta tapaamisesta, mutta olin iloinen siitä, että hän uskalsi lähestyä noin rohkeasti. Tosin hän oli saksalainen, vaikkakin asunut Suomessa viisi vuotta.

Vastaavanlainen kirjailijatilaisuus tarjoaisi varmasti oivan tilaisuuden jutella ihmisille. Jos sinulla on jotain tällaisia kiinnostuksen kohteita, kuten kirjallisuus, taide (gallerioissahan järjestetään opastettuja kierroksia, taiteilijatapaamisia ja muuta sellaista, ja ennen performansseja voi olla tarjolla skumppaa ja naposteltavaa kävijöille, joiden seassa voi tehdä pälyilykierroksen), kannattaa satsata niihin. Ne voivat nimittäin olla hedelmällisempiä kuin kaupassakäynti tai se, että vetää vastaantulevaa naista hihasta kadulla. Ei siinä mitään, jos rohkeutta riittää niihinkin, mutta tällaiset rennot järjestetyt tilanteet voivat olla vähän suotuisampia sille, ettei nainen säikähdä tai mutise kaverilleen: ”Vitsi mikä friikki.” Mielestäni tuollainen ajatus on kuitenkin täysin dorka, sillä treffikutsusta pitäisi olla imarreltu ja siitä voi yksinkertaisesti kieltäytyä kohteliaasti, jos homma ei innosta.

Olen kuullut sanottavan, että kysymystä kannattaisi pehmentää esimerkiksi kuulumisten kyselyllä tai muilla alkulauseilla, kuten: ”Oletko lukenut tuon kirjan?”, ”Mitä mieltä olit luennosta” tai ”Mitä pidät tästä näyttelystä?”, ja tämän jälkeen mennä itse asiaan. Minun korvaani tällainen kaikuu teennäisenä, vähän samalta kuin amerikkalaisten tapa kysyä ”how are you”, vaikka heitä ei kiinnosta kärpäsen etuvarpaan vertaa mitä sinulle kuuluu. Kunhan vain verryttelevät. Mutta jos se sopii tilanteeseen, siitä vaan. Esimerkiksi juuri aikaisemmin kertomassani kirjailijatapaamisessa olisi ollut luontevaa, jos mies olisi tullut kysymään, olenko lukenut kyseisen kirjan tai mitä mieltä olin kirjailijan mielipiteistä. Keskustelun jonkin aikaa jatkuttua yllä mainitsemani treffipyynnön voi esittää aivan yksinkertaisesti: "Olisi hauska jatkaa keskustelua kanssasi tai rupatella aivan muusta. Lähtisitkö vaikka kahville joku päivä?"

Neuvoni ovat pelkistettyjä, mutta se johtuu siitä, etten jaksa vihjailua, vatvomista tai liirum laarumia. Jos mies on kiinnostunut, haluan tietää sen, jottei minun tarvitse arvuutella tai kysyä, että missä nyt mennään, kun tyyppi ei näytä pääsevän itse asiaan.

Nyt haastan lukijani ja blogissa vierailevat kertomaan ovat vinkkinsä. Hei naiset! Ja tietysti miehetkin, jotka ovat päässeet itse treffeille arkisessa tilanteessa. Miten te neuvoisitte kysymyksen esittänyttä miestä? Miten sinun mielestäsi miehen kannattaisi lähestyä naista baarien ja bileiden ulkopuolella? Haluan kuulla sinun mielipiteesi ja takuulla myös miehet olisivat siitä kiitollisia :) Ei kun kommentteja kehiin!