Kaupunki, ysin ratikka ja avaruus

"Kiinnostaako sinua runous, joka ei ole postmodernia? Jos, niin haluaisitko ostaa kirjani?" kysyi nuori mies ysin ratikassa. Selailin kirjaa ihmisten joukossa, totesin sen mainioksi ja vastasin: "Toki, mutta ei ole käteistä." "Saat kirjan mukaasi. Siinä on blogiosoite, josta löydät meilini. Laita viestiä niin pistän tilinumeron tulemaan." Ja siinä koneen hyppiessä mietin ihmisten puhtautta ja luin Avaruuskaupunkia.

Ja sieltä muun muassa tätä:

Soita minulle raskaus, lumous,
syvälle minuun putoilevat äänet,
jotka kimpoilevat seinistä ja laseista
tarjoa tuoppi – ja nauravat silmäsi
junatarinoita, yhteistä
liikutu kirjoituksestani, suutele minua,
mennään.

Tänä iltana annan
iltasieluni,
ota neitsyyteni
sisäänvedetty vatsani, jalkani säärilläsi,
pue mekkoon, tule syliin
puhu minulle tulevasta maailmasta
peloistasi, toivosta
dialektiikasta
romantiikasta
jammaillaan lapsuuden ääniä, ja nuoruuden
välillämme uneen saakka, aamuun.


By Heikki Sovijärvi/Luisa-Claudia

Mr. Big - To Be With You

The best love songs were made in the '90s :)

Se Jokin

Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.

Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.

Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.

Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin

Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.

Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.

Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.

Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.

Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.

Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.

Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.