Parisuhteessa olevien kliseinen deittiopas sinkuille

Mbar

“Käy kaikenlaisissa paikoissa, joissa voit tavata miehiä!”

Tuo on suora lainaus eräältä parisuhteessa olevalta naiselta. Oikeastaan ei vain yhdeltä vaan useammalta. Vastaukseni: ”Wau! Sinulla todella on tämä homma hanskassa!”

Parisuhteessa olevat pitävät itseään pariutumisen ammattilaisina. Hehän ovat onnistuneet saamaan haaviinsa omasta mielestään valioyksilön, joten jos he ovat siihen kykeneväisiä, sinä sinkkuna takuulla teet jotain perustavanlaatuisesti väärin elämässäsi. Kenties etsit vääristä paikoista. Ehkä pukeudut väärällä tavalla. Et varmaankaan tuo esiin kaikkia hyviä puoliasi tai sitten olet liian avoin ja aloitteellinen. Parisuhteessa olevilla on omasta mielestään hyppysissään taianomainen kaava parisuhteen saamiseksi, joten heillä on täysi oikeus neuvoa sinua kuinka sinä voisit saada sellaisen myös. He jakavat tietämystään polleana. Todellisuudessa he päästävät suustaan kliseisiä deittineuvoja, jotka ovat vanhentuneet jo vuonna suo, kuokka ja Jussi. Minä tein vinkeistä listan.

Kliseinen deittineuvo 1. ”Mene paikkoihin, joissa tapaat ihmisiä.”
Ai niinkö? Minä kun olen vielä kolmekymppisenäkin elänyt täysin siinä uskossa, että juuri minulle tarkoitettu sielunkumppani yhtäkkiä pöllähtää ikkunani alle soittamaan luuttua ja laulamaan jotain barokkiajan rakkausluritusta. Ja nyt väität, että minun olisi oikeasti poistuttava kotoani, jotta voisin nähdä muitakin ihmisiä kuin itseni? Maailmani romahti, mutta samalla tämä on uusi alku, sillä nyt tiedän, miten pääsen naimisiin! Poistun kotoani!

Kliseinen deittineuvo 2. ”Ole oma itsesi!”
Kiitos tästä neuvosta. Olen nimittäin aina ennen tätä luullut, että saan miehen pyytämään itseäni treffeille tekeytymällä täysin omaksi vastakohdakseni, kuten pukeutumalla hailakan laventelin väriseen jakkupukuun, Citymarketin kävelykenkiin ja puhumalla kristillisdemokraattisista arvoista. Ehkä kuitenkin säästän nämä kuteet siltä varalta, että oletkin väärässä.

Kliseinen deittineuvo 3. ”Ole avoin!”
Voisitko määritellä tätä hieman tarkemmin. Eli ei riitä, että olen oma itseni, vaan minun olisi paljastettava esimerkiksi Visa Electronini tunnusluku, kuukautiskiertoni ja se kuinka minulla todellisuudessa on vahaamattomat säärikarvat näiden farkkujen alla, jotka saavat takapuoleni näyttämään überseksikkäältä. Vai tarkoittaako tämä sitä, että minun olisi mentävä treffeille inhokkityyppini, kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa, jotta en vain millään tavoin olisi tuomitseva ihminen?

Kliseinen deittineuvo 4. ”Älä pidä rimaa niin korkealla.”
Hyvä on. Menen treffeille sen kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa.

Kliseinen deittineuvo 5. ”Ensivaikutelmaan ei kannata luottaa, anna mahdollisuus.”
Nyt kun olen käynyt treffeillä kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa ja kuunnellut sitä kuinka hänen mielestään naisen orgasmi on myytti, homot perseestä, musta Mannerheim halventavaa Suomen itsenäisyyttä kohtaan, vihreä puolue totaalinen pelle, yhteiskunta vastuussa ihmisten alkoholisoitumisesta ja skeptisyys hyve, minun on käytävä hänen kanssaan treffeillä vielä muutaman kuukauden, jos hän vaikka muuttuisi tai paljastaisi todellisen luontonsa ja minä rakastuisin häneen hiustenlatvojani myöten? (Mistä tulikin mieleen, että minun on käytävä leikkauttamassa kuivat latvat pois.) Miehille sen sijaan sallitaan päättäväisyys ja määrätietoisuus kumppanin valinnassa. Siitä on kirjakin: He's Just Not That Into You. Meidän naisten on mentävä sen mukaan. Toisin sanoen miehiin ja naisiin eivät päde samat säännöt deittimarkkinoilla, sillä sielläkin naisen euro on 80 senttiä. Ota mitä saat.

Kliseinen deittineuvo 6. ”Et koskaan voi tietää, missä hänet voi tavata. Vaikka kauppajonossa.”
Tuskin. Luuletko, että suomalainen mies tekisi aloitteen kauppajonossa? Se on niin New York style. Suomalainen mies lähestyy baarissa kännissä ja silloinkin hän haluaa vain seksiä. Treffeillepääsy failed.

Kliseinen deittineuvo 7. ”Kukaan ei voi rakastaa sinua, ellet ensin rakasta itseäsi.”
Hetkinen. Tiedän lukuisia ihmisiä, joilla on totaalisen huono itsetunto ja jotka pelkäävät antautua rakkaudelle. He myös pelkäävät olla omia itsejään, toteuttaa unelmiaan ja heittäytyä elämän virtaan nautinnosta vauhkona kuin villi hevonen. Silti he ovat parisuhteessa. Joten parasta olisi, jos vain olisit hiljaa. Kuinka täydellinen, eheä, rakkaudellinen valo-olento minun on oltava, jotta saisin parisuhteen elämääni? Täydellisyyden saavuttaminen vaatii tuhansia elämiä. En tunne yhtäkään täydellistä ihmistä, mutta tunnen pitkän liudan parisuhteellisia ihmisiä. Jos minun on oltava täydellinen itseäni ja muita ehdoitta rakastava elämänhallinnan mestari saadakseni parisuhteen, miksi muiden ei tarvitse olla? Olenko jotenkin poikkeustapaus ja jos olen niin miksi? Vai onko asia sittenkin niin, että kaikki parisuhteessa olevat todellakin ovat täydellisiä valaistuneita sieluja ja sinkut ihmisinä epäonnistuneita pimeitä möykkyjä?

Kliseinen deittineuvo 8. ”Pukeudu punaiseen.”
Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät huomiota punaisiin pukeutuvaan naiseen. Heidän alitajuntansa yhdistää punaisen seksuaalisuuteen ja punaisiin pukeutuva nainen on heidän tulkinnoissaan hyvin seksuaalisesti aktiivinen. Tämä on kuulemma joku alkukantainen juttu ja mehän tiedämme, että miesten käyttäytymistä selitetään usein alkukantaisilla jutuilla. Voisinkin kysyä, kuinka usein luolanaiset pukeutuivat punaiseen parisataatuhatta vuotta takaperin? Ja onko tämä neuvo mitenkään rinnastettavissa kohtaan 2., jos vaikka lempivärini on sininen?

Kliseinen deittineuvo 9. ”Älä ole liian saavutettavissa.”
Ihanaa, rakastan pelejä ja erilaisia rooleja, joissa ihmiset eivät paljasta todellisia tuntojaan! Esimerkiksi en saa vastata puhelimeen heti, kun toinen soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa itse soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa myöskään itse ehdottaa treffien päätteeksi uusia treffejä, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. Jos minulla sattuu olemaan vapaailta juuri sinä päivänä, johon hän ehdottaa treffejä, minun on näyteltävä, että minulla on kovasti kiireitä, etten vain vaikuta kiinnostuneelta. Voitko laittaa vaikka meilitse vielä tarkemman listan niistä asioista, joita en saa tehdä, etten vain miehen edessä vaikuta hänestä kiinnostuneelta.

Kliseinen deittineuvo 10. ”Sinä värähtelet väärällä tavalla ja ennen kuin opit värähtelemään oikein, et saa parisuhdetta.”
Ok, joku on lukenut The Secret -kirjan liian monta kertaa. On taidettu katsoa se leffakin, vai mitä? Eli ulkopuolinen maailmani on heijastusta sisäisestä maailmastani. Minun energiani siis värähtelee väärällä tavalla, mikä kertoo universumille, etten ole valmis parisuhteeseen. Niin. No entä ne ihmiset, jotka ovat sisältä haavoilla, arkoja, pelokkaita, traumatisoituneita, sydämenasioissaan umpisolmussa ja silti heillä on parisuhde? Voisitko vähän selventää sitä, miksi minä en saisi kokea inhimillisiä tunteita, kuten surua, pelkoa, ikävää ja haavoittuvaisuutta (jotka vetovoiman lain mukaan pitävät rakkauden elämästä kaukana), jos kaiken maailman henkisesti ontuvilla on kumppani. Ehkä jätän kommentoimiseni tähän ja pyydän sinua lukemaan kohdan 7.

Pokaamisen säkenöivä pikaopas

Taidetta keväällä eduskuntatalon takaisella rakennustyömaalla.

Edellisessä tekstissäni Sinkut = Kanat kukkojahdissa? kerroin siitä kuinka minulta on kysytty hyviä pokauspaikkoja. Niinpä ajattelin kertoa muutamia vinkkejä seuranhakuun, onhan nyt kuitenkin kesä ja kesäheilan metsästys käy näihin aikoihin ylikierroksilla.

Ensin on kuitenkin rajattava pokauspaikat kahteen kategoriaan sen mukaan hakeeko seurustelusuhdetta vai seksiä. Aloitetaanpa seksinsaamispaikoista. Kuten olen aikaisemmin maininnut, minä en harrasta yhdenillanjuttuja, niinpä en lähde varta vasten myöskään etsimään hoitoja. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt sitä, etten olisi päässyt vonkaamisen kohteeksi, joten antamani tiedot perustuvat siihen, missä paikoissa minua on yritetty pokata, sillä sellaisissa tilanteissa tietysti voi vastaavasti pokata itsekin.

Kun siis haluat seksiseuraa tee näin: Mene yöllä minne tahansa, missä on humalatilassa olevia miehiä. Miehet ovat epätoivoisesti seksin perään erityisesti yön viimeisinä tunteina, kun baarissa vilkkuu valomerkki ja hitaat alkavat. Tuona hetkenä miesten päät alkavat vilkkaasti kääntyillä ja silmät tutkivat ympäristöä hädissään kuin seksin saaminen olisi elämän ja kuoleman kysymys. Sama homma jatkuu narikassa ja baarin edustalla viimeisten tupakoiden palaessa loppuun. Siksi sinun tarvitsee vain kävellä jonkun miehen luokse ja kysyä esimerkiksi: “Haluatko lähteä täältä yhdessä?” Onnistumisesi on taattu.

Baari on takuuvarma paikka vokotella, mutta mahdollisuuksia on runsaasti muillakin mestoilla. Kerron esimerkin: Olin eräänä lauantaina Espoossa kaverin luona viettämässä leppoisaa leffailtaa ja lähdin sieltä kello kolmen yöbussilla, jossa oli minun ja kuskin lisäksi kaksi miespuolista matkustajaa. Istuin penkillä bussin keskioven edessä ja kun toinen heistä oli lähdössä eräällä pysäkillä ulos, hän koputti oviaukossa olkapäähäni ja kysyi: “Hei, lähdetkö mukaan?” Kun saavuin bussilla Kamppiin ja lähdin kävelemään Tennispalatsin ohi, vastaani tuli poikaporukka, joista pari sanoi: “Heeei, missä on jatkot?!” Kun olin tuosta tilanteesta kävellyt noin 30 sekuntia, eteeni ilmestyi kaksi jäpikkää, jotka pyysivät minut omille jatkoilleen. Myös öisessä taksijonossa saa usein tarjouksen lähteä samalla taksilla samaan määränpäähän. Helppoa kuin heinänteko. Mitä seksiin tulee, miehet ylipäätään ovat helppoja. Miehen pokaaminen tähän tarkoitukseen ei vaadi erityistä vaivaa, ulkonäköä, älyä, keskustelutaitoa tai - ei oikeastaan mitään. No, ehkä pulssin. Ehkä.

Seurustelusuhde on taas aivan oman luokan projektinsa, johon ei voi antaa juuri minkäänlaisia neuvoja, koska yleensä rakkaus iskee odottamatta nurkan takaa, ei väkisin vääntämällä ja jotain tiettyä karttaa seuraamalla. Sitä paitsi sinkku ei olisi tässä asiassa mitenkään pätevä neuvonantajakaan. Sen kuitenkin tiedän, että kannattaa olla elämässään aktiivinen. Koti-illat ovat ihania, mutta eivät joka päivä vietettynä kovin kannattavia. Aktiivisuuden ei tarvitse tarkoittaa juoksemista kissanristiäisissä pilke silmäkulmassa paidan antoisa kaula-aukko ammollaan. Aktiivisuudella tarkoitan tässä ennen kaikkea sekä mielen että kehon virkeyttä ja elinvoimaa. Tekemättömyys nimittäin laiskistuttaa. Enkä siis tässä kannusta menemään mukaan yhteiskunnan suorittamismentaliteettiin, vaan kyse on aivan eri asiasta. Varmasti olet huomannut, että mitä pidempään nukut, sen väsyneempi olet. Sama asia. Mitä enemmän löhöät, virttyneiksi eivät muutu vain olohoususi vaan myös pääkoppasi. Kyse on seuraelämän ja rentoutumisen tasapainosta. Harrasta itseäsi kiinnostavia juttuja. Pidä huoli siitä, että huomioit ystäviäsi tarpeeksi usein eri tavoin, vaikket ehtisi tavata kasvotusten kuin kerran kuussa. Liiku edes kaksi kertaa viikossa ja silloinkin riittää 20 minuutin kävelylenkki. Visiteeraa taidenäyttelyissä ja teattereissa. Kokeile itsellesi uusia asioita. Käy vaikka katsomassa balettia tai kipaise parin tunnin maastoratsastusretkellä, jonka paikkakuntasi hevostalli järjestää aloittelijoille.

Olemalla aktiivinen ei ensisijaisesti liity siihen, että löytäisit näistä paikoista toisen puoliskosi, vaan siihen, että teet elämästäsi mielenkiintoista ja se taas saa sinut sädehtimään. Yksinkertaisesti sanottuna: Kiinnostavat ihmiset ovat kiinnostavia. Yksi tilaisuus poikii toisen tilaisuuden, se taas synnyttää uusia tilaisuuksia, ja kun sitten pöllähdät johonkin, jossa on potentiaalisia sinkkumiehiä tarjolla, sinut tekee viehkeäksi se, että näytät nauttivan elämästäsi. Rakkaus on mielentila ja vedämme puoleemme mielentilamme mukaisia kokemuksia ja asioita. Kun rakastat elämääsi, vedät puoleesi rakkautta sen kaikissa muodoissa. Sanon tämän koska olen omassa elämässäni huomannut positiivisen asenteen ja kaikenlaisen kivan puuhastelun tuovan aivan itsestään ihania tilanteita, tekemistä, tapahtumia ja ihmisiä elämääni. Miksei se siis pätisi kumppanin saamiseenkin.

Ja miksei rakkautta voisi löytää juuri sieltä baarista? Meille on tietysti opetettu toisin. Emmehän valitse asuntoa tai autoakaan totaalisessa jurrissa, miksi olisi hedelmällistä valita elämänkumppani hermomyrkyn vaikutuksen alaisena. Mutta kun alamme laskea niitä pariskuntia, joiden suhde on alkanut baarista - kenties jopa kännisestä yhdenillan jutusta - tulokseksi tulee aika paljon. Ehkä ei siis pitäisi vähätellä sitäkään mahdollisuutta, että niiden viimeisten hitaiden aikana pokattu epätoivoinen örvelö voisi paljastua pitämisen arvoiseksi nallekarhuksi aamulla.

The Ex-Factor

Uusi vuosi, uudet meiningit. Minulla on tunne kuin tästä vuodesta tulisi jotenkin poikkeuksellinen verrattuna moneen edellisvuoteen. Kuin vuoden 2012 aikana tapahtuisi positiivisia elämänmuutoksia, jotka toisivat elämään reilusti uutta ja jännää.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta nyt päätin alkaa sitkeästi opettelemaan elämistä tässä hetkessä. Tulevaisuutta ei koskaan tule, sillä aina kun pääsemme nukutun yön jälkeen huomiseen, olemmekin tässä päivässä. Tulevaisuutta on hauska suunnitella, on ihana haaveilla ja odottaa hyviä tapahtuvaksi. Mutta jos jatkuvasti ajattelemme, että vuoden päästä kaikki on paremmin, missaamme jotain olennaista elämästä. Kuten sen hetken, kun ensimmäistä kertaa keittää huumaavan kupin kahvia uudella mutteripannulla. Sen lämpöisen tunteen, kun kaukana asuva äiti on lähettänyt yllätyspaketin ja sieltä löytyy uusi torkkupeitto. Menneisyys taasen on kuollut, siksi siitä on turha pitää kiinni. Toki on herkullista kelata upeita muistoja. Se on herkullista siihen pisteeseen asti kunnes alkaa ajatella kaiken olleen ennen paremmin. Mitään järkeä ei sen sijaan ole siinä, että vatvoo vanhoja ikäviä kokemuksia. Onhan joskus päättömän nautinnollista riutua menneisyyden tuskassa ja hautoa kostoa sinulle ilkeästi tehneille ihmisille. Se muodostuu ongelmaksi silloin, jos annat sen vaikuttaa nykyhetkeen esimerkiksi ottamalla ennakkoasenteen marssiessasi treffeille uuden tuttavuuden kanssa. “Tuskin tästä mitään tulee, koska en ole onnistunut ennenkään”, mietit ja todennäköisesti saat sitä mitä tilaat.

Koska menneisyyden painolasti vaikuttaa nykyhetkeen niin voimakkaasti, ainut ratkaisu elää tässä hetkessä täysipainoisesti on päästää irti. Paljon puhutaan anteeksiannosta. “Anna anteeksi niille, jotka ovat loukanneet sinua, niin pääset vapauteen.” Minulle se tarkoittaa sitä, että antaa väärintekijöille luvan toimia niin kuin he ovat toimineet ja tehdä sen myös jatkossa. Uskon monien ajattelevan näin, sillä muutoin maailmassa ei olisi niin paljon vihaisia ja katkeria ihmisiä. Siksi minä käytän termiä irtipäästäminen. Se nimensä mukaisesti tarkoittaa sitä, että päästän irti ikävästä kokemuksesta, tunteesta tai ihmisestä niin, ettei sillä ole lopulta minkäänlaista vaikutusta minuun. Näinhän sen pitäisi olla. Monet sanovat: “I can forgive, but I can’t forget.” Jos todella olisit antanut anteeksi, olisit unohtanut koko tapahtuman. Jos taas muistelet paljonkin ikäviä asioita ja se tuntuu kivenä rinnassa, et ole antanut anteeksi sanoi suusi mitä tahansa. Anteeksiannon tuntee siis konkreettisesti siitä, miltä sinusta tuntuu ajatellessasi asiaa. Jos suhtaudut muistoon ärsyyntymisen sijaan neutraalisti, olet antanut anteeksi.

Jotta voi päästää irti, siihen vaaditaan silti anteeksiantoa. Nimittäin sinulle itsellesi. Olen huomannut tämän:

Monesti pidämme kiinni ikävistä kokemuksista ensinnäkin tietysti siksi, että koemme saaneemme huonoa kohtelua, mutta myös sen vuoksi, että haluamme kostaa toiselle. Vaikka tyyppi ei edes tietäisi meidän vihastamme, me jollain tasolla silti koemme rankaisevamme häntä kantamalla kaunaa. Kun kaivelee syvälle tämän kostometodin taakse huomaa kuitenkin, että todellisuudessa olemme vihaisia itsellemme. Olemme vihaisia siksi, että annoimme niin ikävän asian tapahtua. Minun olisi pitänyt tietää paremmin. Minun olisi pitänyt tietää, että näin pääsisi käymään, sillä niin on käynyt ennenkin ja historia toistaa itseään. Minun olisi pitänyt osata suojautua paremmin. Minun olisi pitänyt osata valmistautua tähän, jotta tapahtuma ei olisi tullut niin puun takaa ja se olisi sattunut vähemmän. Miten olinkaan niin tyhmä, että luotin häneen? Miten olen voinut antaa kohdella itseäni niin? Enkö ole oppinut mitään aikaisemmista kokemuksistani? Kuinka olin niin naiivi ja luottavainen? Miten pystyinkään ajattelemaan kaiken olevan tällä kertaa toisin? Nämä ovat niitä todellisia syytöksiä, joiden vuoksi irtipäästäminen on vaikeaa. Kuitenkin antamalla anteeksi itsellesi huomaat kaunan sulavan pois kuin itsestään ilman, että edes mietit ketään muuta.

Olen aikaisemminkin todennut, että mitään uutta ei voi tulla tilalle ennen kuin päästää irti vanhasta. Uusi mahdollisuus parisuhteeseenkin on helposti tuomittu, jos siihen raahaa menneisyyden traumansa. Koska nyt on uusi taianomainen vuosi vasta aluillaan, ehdotankin meille kaikille sinkuille sitä, että annamme itsellemme anteeksi.

Sulje silmäsi ja katso itseäsi. Etsi se puoli itsestäsi, joka on väsynyt vihaan ja draamaan, ja haluaa eroon siitä kaikesta. Katso itseäsi lempeästi. Mieti mikä tekee sinusta hyvän ihmisen ja mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joiden ansioista myös läheisesi sinua rakastavat. Leijaile tässä hyvänolon tunteessa hetken ja tunne se koko kropassasi.

Mieti sitten näitä asioita:

Sinä et ole ollut naiivi, vaan uskonut rakkauteen ja antanut sille mahdollisuuden. Sinä olet ottanut avosylin uuden ihmisen elämääsi ja se, jos mikä on kunnioitettava taito. Sinä et ollut tyhmä luottaessasi suhteeseen, sinä olit rohkea, koska kykenit siihen. Teit oikein, kun et valmistautunut tulevaan tyrmäykseen, sillä niin juuri kuuluukin tehdä, koska tervettä suhdetta ei rakenneta pelkojen pohjalle. Olet uskaltanut ihastua ja antautua ihanille odotuksille ja se on arvostettava teko. Sinä toimit juuri niin hyvin kuin osasit siinä tilanteessa ja siksi et voi vaatia itseltäsi yhtään enempää. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä olet ihminen ja inhimillinen. Kysy itseltäsi haluatko ikävän tapahtuman määrittelevän tulevaisuutesi. Haluatko antaa toiselle ihmiselle vallan sinun onnellisuudestasi vai haluatko tehdä elämäsi itse? Sano sitten itsellesi: “Annan itselleni anteeksi kaiken. Ansaitsen kaikkea hyvää.”

Maagista vuotta sinulle, tehdään yhdessä taikoja <3

Se Jokin

Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.

Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.

Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.

Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin

Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.

Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.

Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.

Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.

Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.

Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.

Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.

Yksinäisyydestä

Nyt kannattaa äkkiä kipaista ostamaan Trendi-lehti, siinä on nimittäin meikäläisen haastattelu. Trendi järkkäsi tänä vuonna viidettä kertaa yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa Ihan mieletön -kamppanjan, jossa tällä kertaa teemana oli parisuhde kaikessa laajuudessaan. Minä olin sinkkuihmisenä puhumassa siitä kuinka sinkkuus ei todellakaan ole asia, josta kannattaa kantaa huolta, ottaa paineita tai stressiä tai edes hypätä parvekkeelta sen vuoksi. Sinkkuus on luonnollinen ja erittäin tarpeellinen osa elämää. Itselläni ei ainakaan ole mitään arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka spurttaavat yhdestä parisuhteesta toiseen. Se on merkki siitä, ettei uskalla olla yksin.

On karmeaa huomata kuinka moni pelkää sinkkuutta. Vielä karmeampaa on, jos joku pitää sitä säälittävänä tai epätoivoisena, vaivana, josta on pyrittävä pois ja vähän äkkiä. Niin kuin tuttavani, jonka tapasin Trendin kuvausten jälkeen. "No mistä olit puhumassa?", hän kysyi. "Sinkkuudesta", vastasin. Hän alkoi nauraa ja totesi: "Voi Katja! Kyllä sä jonkun vielä löydät!" Herättävä ja mielenkiintoinen ensireaktio. Jouduin korjaamaan, että puhuin siitä kuinka sinkkuus on ok ja silloinkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Cherin biisi kiteyttää totuuden: “We all sleep alone.” Vaikka saisit nukkua jonkun kainalossa, loppujen lopuksi sängyssä makaat sinä yksin ajatustesi kanssa. Et voi koskaan todella olla osa toista ihmistä, toisen pään sisällä tai tunteista tietoinen etkä voi ajatella toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Meidän on oltava kokonaisia jo nyt, ei odottaa toisen täyttävän meissä olevaa tyhjyyttä. Sillä jos tyhjyyttä on, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tilkitä. Hetkellisesti voit tuntea olevasi ehjä toisen tultua elämääsi, mutta se on heppoinen pohja rakentaa suhdetta. Miksikö? Siksi, että siitä tulee riippuvaiseksi. Se taas johtaa pelkoon, pelkoon petetyksi tulemisesta, jätetyksi tulemisesta, pelkoon maailman romahtamisesta, jos toinen yhtäkkiä ei olisikaan läsnä. Pelkoon siitä, ettet pärjää yksin tai mikä pahinta, pelkoon ettei sinua rakasteta, sillä mitä sitten, kun kukaan ei ole toitottamassa sinulle sinun ihanuuttasi edes ihan vähän - välillä edes.

Siksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin. He pelkäävät yksinäisyyttä. Se taas johtuu siitä, että he eivät tunne olevansa rakastettuja tai tarpeeksi hyviä, koska kukaan ei ole sitä kertomassa. He ovat mieluummin suhteessa, joka repii ja raastaa ja ovat siinä vain ja ainoastaan siksi, että suhde on heille yhtä kuin rakkaus. Suhteen kautta he tuntevat kelpaavansa jollekin ja olevansa rakkauden arvoisia.

He antavat kohdella itseään väärin, sillä joku on valinnut heidät. Se kertoo heidän olevan hyväksyttäviä yksilöitä. He kelpaavat ja siitä on oltava kiitollinen. Eihän mies heidän kanssaan olisi, jos ei heitä rakastaisi, niinhän. Ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Elämässä on sisältö, he ovat täysiä. Vaikkakin voivat huonosti. He itkevät, kun mies ei viiden yhdessäolovuoden jälkeenkään halua lasta vaan osoittaa vakavia alkoholisoitumisen merkkejä ja vielä nauttii siitä. Tai kun mies tekee elämää pidempiä työmatkoja eikä ole koskaan kotona. Tai kun kaikki merkit viittaavat siihen, että miehellä on toinen nainen, mutta asiasta ei uskalla kysyä suoraan.

Parin viinilasin jälkeen nainen paljastaa totuuden: “Voisin toisaalta lähteäkin, mutta nykyaikana on niin vaikea löytää parisuhdetta.” Ja kaikki paljastuu yhdessä lauseessa. Yksinäisyyden pelko.

Minäpä kerron sinulle muutaman asian:

Sinussa on jo kaikki. Rakkaus ja onnellisuus eivät ole jotain, mitä on etsittävä ulkopuolelta. Ne ovat jo sinussa ja sinun tehtäväsi on kaivaa ne esiin ja ottaa ne käyttöön. Kyllä, se on vaikeaa ja kyllä, se on ainut vaihtoehto. Rakkaus ei ole meistä erillinen asia, jonka toinen ihminen tuo elämäämme. Se on meissä luonnostaan oleva tila, joka voi olla piilossa hyvinkin syvällä ennen kuin tiedostamme sen ja teemme valinnan elää sen mukaan. Tällaiseen rakkauteen ei tarvita ulkopuolisia tulensytyttäjiä, sillä tällainen rakkaus on kestävää ja kuolematonta. Se yksinkertaisesti vain on. Huomautuksena, että itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itserakkaus tekee ihmisen ilkeäksi ja todellinen rakkaus on aina lempeää.

Rakastuneessa tilassa et tarvitse ketään jankuttamaan sinulle kuinka rakastettava sinä olet, sillä sinä rakastat jo itseäsi. Sinä et tarvitse ketään käsipuoleesi vain osoittaaksesi muille, että kelpaat, koska tiedät olevasi rakkauden arvoinen joka tapauksessa. Sinä voit lähteä huonosta parisuhteesta ilman pelkoa yksinäisyydestä, sillä tiedät ansaitsevasi kuin kuka ja mikä tahansa muukin elollinen olento kunnioittavaa kohtelua etkä siksi tyydy yhtään vähempään.

Sinussa ei ole tyhjyyttä, koska sinä riität. Sinä olet hyvä ja tarpeeksi.

Henkisen opettajan Adyashantin sanoin:

Sinä olet se, mitä etsit.

Ja minä vastaan siihen: Amen.

Onko sitoutumiskammo sittenkin myytti?

Onko sinulle koskaan käynyt tällä tavalla?

Tapailet miestä, jonka kanssa synkkaa lähes täydellisesti. Hän soittaa joka päivä, lepertelee puhelimessa, kertoo hukkuvansa ääneesi ja laskevansa sekunteja seuraavaan tapaamiseen. Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän ilmoittaakin, ettei ole valmis sitoutumaan. Hän on eronnut joitakin kuukausia sitten ja on toivonut pitkään tilaa pelkkään yksin olemiseen, jolloin hän saisi viettää aikaa ajatustensa kanssa ja keskittyä itseensä.


Kun eräänä aamuna avaat Facebookin, etusivulle räjähtää tieto: Esko on nyt parisuhteessa Mallan kanssa. Eikä teidän erostanne ole kuin muutama kuukausi.

Kroppasi valahtaa voimattomaksi järkytyksestä. Kyse ei ole siitä, että haluaisit hänet takaisin vaan siitä, että hän teki sinulle törkeän tempun, on nyt parransänkeään myöten ihastunut ja se on epäreilua. Aivosi käyvät ylikierroksilla kaikista mahdollisista skenaarioista ja rajaat lopulta vaihtoehdot kolmeen:
1) Ihmiset muuttuvat, halut muuttuvat ja jos hän ei sinun aikanasi halunnutkaan suhdetta, hän on voinut tulla toisiin ajatuksiin myöhemmin.
2) Hän on itsekeskeinen mulkku, joka on enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen kuin ihmiseen. Siksi hän ei osaa ajatella nenäänsä pidemmälle syöksyessään pää kolmantena jalkana toisen elämään eikä näin ollen myöskään välitä särkeekö tämän sydämen vai ei.
3) Hän ei ole koskaan edes ollut kiinnostunut sinusta seurustelumielessä eikä tiennyt kuinka siitä kertoa, joten hän veti Haluan viettää aikaa itsekseni -kortin.

Kohdat 1 ja 2 ovat loogisia eivätkä vaadi sen enempää analysointia. Life’s a bitch ja mulkku mikä mulkku. Sitten alat miettimään kohtaa 3. Nimittäin jos hän olisikin yhtäkkiä toipunut sitoutumiskammostaan ja olisi tuntenut sinua kohtaan jotain syvää, eikö hän olisi palannut takaisin sinun luoksesi huomattuaan tehneensä virheen ja haluavansa sittenkin suhteen. Todennäköisesti olisi.

Olen aikaisemmin puhunut Christian Carterista, parisuhdegurusta, joka on kirjoittanut miesten nappaamis- ja pitämisoppaan Catch Him And Keep Him. Hän ottaa esiin miesten paljon puhutun sitoutumiskammon. Carter kertoo tuntevansa syndrooman hyvin sillä hän on aikaisemmin ollut juuri sellainen mies, joka harrastaa deittailua ja yhdenillan juttuja, mutta kun nainen on alkanut ehdotella yhtään mitään vakavampaa, hän on sännännyt mahdollisimman kauas ja siirtynyt toiseen.

Carter siis myöntää sitoutumiskammon olevan olemassa. Siinä on kuitenkin yksi juju. Hänen mukaansa nimittäin 99 prosentilla miehistä sitoutumiskammo paranee rakastumisen myötä. Hän ei ole yksin ajatustensa kanssa, olen törmännyt miesten kirjoittamiin teksteihin samasta aiheesta ja niiden sanoma on: jos mies on sinun kanssasi sitoutumiskammoinen älykääpiö, se johtuu ainoastaan siitä, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut SINUSTA. Sillä jos olisi, kammo lentäisi korpeen.

Tämä teoria myös tarkoittaa, ettei hän kadu sitä, että jätti sinut. Voit haaveilla siitä kuinka hän ryömii takaisin ja housut polvenkohdilta rikkinäisinä myöntää olleensa kusipää ja huomaa viimein kuinka teidän yhteytenne on ainutlaatuinen. Todennäköisesti niin ei käy eikä ainakaan nyt, kun hän alkoi seurustella Mallan kanssa. Hän on vain iloinen siitä, että päästi sellaisen lahjan kuin sinut menemään ja otti itselleen mäkättävän pikku kersan, joka viljelee pissakakkahuumoria, epäonnistunutta sarkasmia eli vittuilua ja jossa ei ole sielukkuutta edes yhden solun vertaa.

Maanantaina tulikin osuvasti elokuva Jätä se! (mauton suomennos) eli He’s Just Not That Into You. Se perustuu Greg Behrendtin ja Liz Tuccillon samannimiseen kirjaan. Olen kirjoittanut tästä blogitekstin, jossa esittelen kirjan kymmenen pääsanomaa. Tekstin julkaisun aikaan uskoin kyllä osaan niistä, mutta pidin listaa kyynisenä. Nyt olen reilun vuoden sisällä huomannut sen pitävän totaalisesti paikkansa. Toteamukset eivät olekaan pessimistisiä, ne ovat faktoja. Olisinpa tiennyt nämä 15 vuotta aikaisemmin niin olisin välttynyt monelta kärvistelyltä. Ota edes sinä opiksesi ajoissa.

Mitä kaikkiin Malloihin ja Eskoihin tulee, on muistettava, että sinulla on tässäkin tapauksessa ohjat käsissäsi. Voit nimittäin tiedostaa Eskon olleen todellakin mulkku, jolloin ero oli sinun onnesi, vaikkakin se tapahtui törkeällä tavalla. Sillä kuten olen aikaisemminkin maininnut, eroille on yleensä joku korkeampi tarkoitus.

Toinen lohtu on se, ettei sinun tarvitse hautoa kostoa tai näpäytystä Eskolle. Siitä pitää karma huolen. Ja karma on narttu.

Aina eka kerta

Kaarina Kaikkosen työ Elämänpolkuja Galerie Forsblomissa Kampissa 4. syyskuuta asti.

Sanotaan, että sydänsuruisena on hyvä poistua talosta tai purkaa angstinsa johonkin puuhasteluun. Minä olen toista mieltä. Minusta on hauska rypeä itsesäälissä, vetäytyä sohvan pohjalle ja vollottaa sitä kuinka koko universumi on hylännyt minut, miehet ovat alkueläimiä alikehittyneempiä ja ehkä minut on tarkoitettu olemaan yksin ja kapinoin turhaan kohtaloani vastaan. Tällaiselle Minä olen uhri -asenteelle saa minun sääntöjeni mukaan antautua kuitenkin maksimissaan vain kahden päivän ajan, sillä asiat, joita toistamme itsellemme, muuttuvat pikkuhiljaa totuudeksi. (Ja mehän emme todellakaan halua totuudeksi yllä mainittuja lauseita, emmehän.) Rypemisen tarkoituksena on puhdistaa tuska systeemistään ennen kuin voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kun äskettäin jälleen kerran rypesin rikkinäisenä, pakollinen siivouspäivä osui ikävästi juuri siihen kohtaan. Onneksi oli parantumisen toinen eli viimeinen päivä. Pesin kylppärin lavuaaria ja yhtäkkiä päähäni välähti kohtaus Sliding Doors -leffasta, jossa Helen (Gwyneth Paltrow) seisoo sillalla sateessa ja huutaa uudelle miesystävälleen Jamesille (John Hannah), jota epäilee pettämisestä: “I‘ve been through enough for one year!” Pysähdyin ja aloin laskea. Tulos: olen särkenyt sydämeni viimeisten yhdeksän kuukauden aikana kolme kertaa. Se on helvetin paljon.

En usko sanontaan: ”Better to have loved and lost than never to have loved at all.” Minä viihdyn elämässäni ja omassa seurassani eikä minulta puutu mitään, vaikken olekaan rakastunut. Siksi sydänsurut ovat täysin typeriä töyssyjä muuten niin kivassa elämässä. Mielestäni universumilla pitäisi olla tästä jonkinlainen laki, joka voisi mennä suurin piirtein näin:

1 §
Sydänsurut
1) Kullekin ihmiselle sydänsuruja annetaan korkeintaan kaksi kertaa elämän aikana. Elämän pituus vaihtelee eri ihmisillä, joten sydänsuruja annetaan kaksi ennen 30 ikävuotta, minkä jälkeen niitä ei enää myönnetä huolimatta elämän kestosta.
2) Sydänsurujen rankkuus riippuu siitä kuinka paljon ihminen pystyy kestämään sekoamatta.
3) Kahden lakisääteisen sydänsurun jälkeen ihmiselle annetaan ainoastaan onnistunut parisuhde.
4) Viimeisen eli toisen sydänsurun ja sen jälkeisen onnistuneen parisuhteen välinen aika määräytyy sillä kuinka rankkoja kyseiset sydänsurut ovat olleet sekä sillä kuinka hyvä ihminen on itselleen ja muille. Jos ihminen ei vielä toisen sydänsurun jälkeen osaa olla hyvä sekä itselleen että muille, onnistuneen parisuhteen antamista lykätään, kunnes kyseiset taidot on opittu.

Istuimme kaverin kanssa iltaa viikon päästä kärvistelystäni. Hänellä ei ole ollut miessuhteita edes nimeksi, koska pelkää pettymyksiä eikä näin ollen uskalla päästää ihmisiä lähelleen. Hän tietää sen ja myöntää sen reilusti, muttei pysty päästämään pelosta irti. Hän sanoi minulle: ”Ihailtavaa sinun tapauksessasi on se, että huolimatta kaikista pettymyksistäsi uskallat yrittää aina uudestaan.” Se on totta, minä todella uskallan. Ennen lupasin sulkeutua maailmalta enkä itsekään päästää ketään enää lähelleni. Kuulosti niin hienolta ja dramaattiselta sanoa: ”Sydämeni on kivettynyt enkä usko enää rakkauteen.” Mutta kun pääsin tekemisiin seuraavan söpön kaksilahkeisen kanssa, se oli menoa jälleen. Siksi en ole viime aikoina edes yrittänyt tukahduttaa itseäni, koska tiedän sen epäonnistuvan.

Miten sen selitän? Kerronpa mitä olen oppinut vuosien saatossa:

1) Tärkeintä on muistaa, että rakkaus ei petä meitä koskaan, ihmiset pettävät. Siksi on turhaa menettää uskonsa rakkauteen vain siksi, että tielle osunut ihminen kohteli meitä kaltoin.

2) Se kuinka paljon luotat muihin on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon luotat itseesi. Olemme vain ihmisiä ja kun on tekemisissä tällaisen lajin kanssa, ympärillä leijuu aina riski pettymisestä. Jos et uskalla päästää ketään lähellesi, et todellisuudessa luota kykyysi kestää pettymyksiä.

3) Mutta tiedätkö mitä? Pettymyksiä tulee siitä huolimatta, oletko rakentanut ympärillesi suojamuurin vai et sillä shit happens. Olen huomannut, että kun on avoin rakkaudelle, toipuminen on nopeampaa kuin muurin takana mököttäessä. Näin siksi, että suojamuurin rakentaja kantaa koko ajan mukanaan aikaisempia pettymyksiään ja traumojaan, joiden päälle uudet vastoinkäymiset vain kasaantuvat kasaantumistaan kunnes tapahtuu jotain, joka katkaisee kamelin selän. Avoimen sydämen läpi energia pääsee virtaamaan vapaasti samalla tavoin kuin tuuli huoneessa, jossa on ristiveto. Tällainen sydän ei takerru eikä kanna taakkaa.

4) Erolle on aina olemassa jokin korkeampi tarkoitus. Sitä ei välttämättä huomaa siinä paikassa, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olen itse ainakin huomannut olleeni monessa tapauksessa ihastuksen sokaisema ja yrittänyt lakaista toisen ikävät piirteet maton alle, koska ”terveessä suhteessa hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on”. Taaksepäin tarkkailemalla olen pannut merkille kuinka minua on todellisuudessa jollain universaalilla tasolla suojeltu joutumasta syvemmälle huonoon suhteeseen ja se on katkaistu hyvissä ajoin ennen kuin löydän itseni kurkkuani myöten juoksuhiekasta.

5) Elämä on rankkaa katkerana ja kyynisenä. Kun sellaiset tunteet kytevät kehossa, elämästä ei pysty nauttimaan täydesti. Katkeruudelle ei tarvitse olla konkreettista kohdetta, myös elämälle voi olla katkera. Deepak Chopran sanoin katkeruus on kuin lasillinen myrkkyä, jonka kaadat vihamiehellesi, mutta juotkin itse. Se vahingoittaa vain ja ainoastaan sinua.

6) Aina tulee uusia. Niinkin karulta kuin se kuulostaa, jokainen on korvattavissa. Jos olet oppinut läksysi edellisestä suhteesta, seuraava mies on takuuvarmasti astetta parempi, vaikka suhde päättyisikin eroon.

Joten kun sydän särkyy, mikä neuvoksi? Heitellä tavaroita, soittaa äidille, raivota elämälle, niistää nenä, kuivata kyyneleet, käydä suihkussa, antaa itselleen anteeksi, ettei tiennyt paremmin, juoda kupillinen kahvia ja aloittaa alusta. Mitä muutakaan sitä voisi tehdä? Elämä on tarkoitettu elettäväksi - pettymyksineen kaikkineen.

Nainen on naiselle susi

Tosiystävyys mielletään usein seesteiseksi, sellaiseksi suhteeksi, jossa tuetaan toista meni ystävä sitten mäkeä alas tai ylös. Ystävän puolesta iloitaan, kun hänen elämänsä loistaa ja vaihtoehtoisesti annat hänen itkeä meikkinsä uutta valkoista paitapuseroasi vasten, vaikka olet etsinyt sellaista vuosikausia ja nyt löysit sen Vilan alesta vain 9,90 eurolla.

Monet vannovat ystävyyden menevän parisuhteenkin edelle, tiedättehän: “Miehiä tulee ja menee, mutta tosiystävyys on ikuista.” Mitä tehdä silloin, kun kateus astuu kuvaan? Onko se tosiystävyydessä edes mahdollista? Naisten toisiaan kohtaan tuntema kateus vaikuttaa olevan niin perustavanlaatuinen ominaisuus, että se levittää lonkeronsa helposti myös ystävyyteen. Silloin eivät verivalat pahemmin paina, kun toisella menee paremmin kuin itsellä. Kirjoitin aiheesta keväällä uuteen New Look -lehteen.

Mietitäänpä tilannetta:

Esimerkki yksi: Miehiä on perinteisesti syytetty hyvä veli -verkostoista. Kun mies esimerkiksi pääsee tiettyyn asemaa työpaikallaan, hän alkaa ylentää kavereitaan tai palkata heitä avoimiin työpaikkoihin tuntemattomien hakijoiden ohi.
Naiset taasen muuttuvat miesten kaltaisiksi. Sen sijaan, että he auttaisivat muita naisia kohoamaan myös korkeaan asemaan ja erikoistehtäviin, ylennetty nainen alkaa mielistellä samalla viivalla olevia mieskollegoitaan ja katsoa muita naisia pitkin nenänvartta.

Esimerkki kaksi: Miehet pelaavat keskenään jalkapalloa työpäivän jälkeen ja kun toinen joukkue voittaa, toiset manailevat: “Ei saakeli! Katsotaan vaan niin me kyykytetään teitä ensi kerralla.” Sitten he menevät yhdessä suihkuun ja kaljalle.
Kun naiset lähtevät ensimmäistä kertaa keskenään street danceen ja yksi heistä keikuttaa peppua ja grindaa kuin jamaikalaiset naiset omenanpyöreine takapuolineen, muut alkavat mököttää. “Mun mielestä tanssimisessa on kyse hauskanpidosta ja liikkumisesta hyvän musiikin tahdissa eikä osaamisesta. Ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden pitää oikein näyttää kuinka hyviä ne on”, sanoo yksi ja muut yhtyvät kovaäänisesti. Osaava tietää joutuvansa tulemaan tunneille jatkossa yksin.

Esimerkki kolme: Mies esittelee kavereilleen uuden tyttöystävänsä, joka vielä sattuu olemaan upea ilmestys. Heillä loksahtaa suu auki. Tytön käydessä hakemassa tiskiltä sidukkaa kaverit tökkivät tyyppiä ja sanovat: “Mistä ihmeestä sä tuollaisen nappasit? Juma, mikä säkä!”
Kun sinä näytät kaverillesi valokuvaa suloisesta pojasta, jota olet juuri alkanut tapailla, kaverisi sanoo: “Ha ha! Aika ruman näköinen!” Tulevina kuukausina hän jaksaa huomautella sinulle siitä kuinka suhteestanne ei kuitenkaan tule mitään, joten sinun olisi paras jättää mies jo tässä vaiheessa.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverisi ei ole jotenkin huolissaan sinun rakkauselämästäsi ja sydämesi särkymisestä. Hän on huolissaan siitä, että hän on sinkku ja sinä hehkut ihastuksesta.

Lista on loputon:
“Aiotko todella värjätä hiuksesi vaaleiksi? Etkö pelkää, että susta tulee halvan näköinen?” En, mutta sinä pelkäät, koska tiedät vaalean sopivan minulle helvetin hyvin.
“Hyvältähän tuo suhde vaikuttaa, mutta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mulla on sun kaverina velvollisuus antaa eri näkökulmia ja pitää sua maanpinnalla.” Ei, sinun tehtäväsi minun kaverinani on iloita minun kanssani.
“Huh, onneksi mulla on aina menneet nuo asiat hyvin!” Joo, kiitos että silität hiuksiani, kun itkettää.
“Miksi sun on aina käytettävä korkokenkiä? Lenkkarit olisivat paljon mukavammat, mä en edes omista korkokenkiä.” Et niin ja koska näytän korkokengissä sexyltä, et halua minunkaan omistavan.

Globaalissa mielessä vuosia käyty painokeskustelu on naiskateutta puhtaimmillaan. 90-luvulla muotia oli Pamela Anderson -tissit, mutta myös huippumallit urheilullisine vartaloineen. Sen jälkeen tuli Kate Moss ja laihuus jäi trendiksi. Viime vuodet siitä on yritetty siirtyä pois kyseenalaisin konstein. America Ferrera tähditti elokuvaa Real Women Have Curves. Facebookissa on samanniminen ryhmä, mutta myös sellaisia kuten Curvy girls do it better… only a dog wants a bone, Naisen pitää olla nainen, lautaa saa K-raudastakin ja niin edelleen. Lehdissä sen sijaan mesotaan: “Men don‘t want skinny girls, they want real women. Skinny girls look like boys and no man wants his girlfriend to look like a little boy!”

Toisin sanoen: sen sijaan, että naisten vastaisku olisi “jokainen saa olla sellainen kuin on oli hän sitten yli- tai alipainoinen, tiili, päärynä, lauta tai pallo ja sitä paitsi katsotaanpa toistemme sisäistä kauneutta ulkoisen sijaan“, plus-kokoiset keksivät mitä moninaisimpia tapoja vetää hoikkia naisia henkisesti turpaan. Siinäpä solidaarisuutta kerrakseen. Suosittelen aiheesta luettavaksi Liza Marklundin ja Lotta Snickarsin kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Upea nimi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin nerokas lausahdus. Naissukupuolelta ilmeisesti puuttuu lojaaliusgeeni. Ehkä se sijaitsee ainoastaan Y-kromosomissa.

Kuinka sitten toimia, jos kaveri osoittaa kateellisuuden merkkejä? Kateellisuutta on kahta sorttia. Toinen niistä saa työskentelemään sen eteen, että saa itselleen samat asiat (amerikkalainen tapa). Toinen herättää ärtymystä, jonka vuoksi yrittää latistaa toista (suomalainen tapa). Itselläni on niin voimakkaasti selkärangassa käsityksenä se, ettei nälviminen kuulu kaveruuteen, etten juurikaan ole valmis edes istumaan pöydän ääreen “keskustelemaan suhteestamme“. Jos toinen toistuvasti harjoittaa kateellista päänaukomista ja latistamista eikä muka tiedä sen olevan väärin, hänelle sitä tuskin hyödyttää edes kertoa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Näin jää aikaa keskittyä niihin ystävyyssuhteisiin, joissa on valoa eikä tarvitse pelätä kertoa omasta onnestaan tai alamäestään.

Marsilaisten invaasio

Olen tavannut niin paljon sitoutumiskammoisia kaksilahkeisia, etten enää tiedä mitä ajatella. He soittavat keskellä yötä halutessaan seksiä, mutta auta armias, jos yrität pyytää heitä oikeille treffeille esimerkiksi kahville tai leffaan! (Eikä edes Mamma Miaan tai Sandra Bullockin uusimpaan. Ei auta vaikka kyse olisi Transformerseista tai Lars von Thieristä.) He alkavat kuulla kaltereiden rummutusta juomakipolla ja nähdä mielessään kuinka pakotat hänet pippurisuihkeella uhaten tatuoimaan nimesi vasempaan nimettömään.

Niinpä olen alkanut miettiä sellaista mahdollisuutta, josko miehet olisivat kykenemättömiä tuntemaan kaikkia muita tunteita paitsi sellaisia, jotka johtavat tappamaan viattomia luontokappaleita.

Tuttavani seurusteli neljä vuotta miehen kanssa, joka yhteisestä asunnosta huolimatta ei halunnut edes ajatella lapsia ja avioliittoa. Hyvä on. Hän oli tehnyt molemmat ja ilmeisesti säikähtänyt eroa, ja piti nyt itseään epäonnistuneena miehenä ja isänä. Mutta neljä vuotta samojen seinien sisällä eikä mielessä edes käynyt se mahdollisuus, että tämän naisen kanssa haluaisi astua alttarille?

"Mikä miehiä oikein vaivaa? Luulisi, että jokainen ihminen haluaisi jakaa elämänsä jonkun kanssa, saada ja antaa rakkautta. Rakastava parisuhdehan on maailman ihanin asia! Miksi tuntuu siltä, etteivät miehet ollenkaan kaipaa näitä asioita?", tuttavani huokaili ja heilutteli käsiään epätoivoisesti.

Hyvä kysymys. Minäkin heiluttelin käsiäni.

Kaipaavatko miehet todella rakkautta ja hellyyttä?
Kun he iltaisin vetävät viltin alle oikoiseksi, toivoisivatko he, että kainalossa olisi oma rakkaus?
Kun he katselevat Lostia, haluaisivatko he jonkun silittävät hiuksiaan?
Olisiko heistä hienoa kokata jonkun kanssa sunnuntailounasta tai saada halausta tullessaan töistä kotiin?

Minusta tuntuu, että miehet eivät ajattele näitä asioita. Luulen, että he aamulla miettivät tulevaa työpäivää ja töissä ollessaan juuri sitä: työntekoa. Työpäivän päätteeksi he miettivät mitä poikien kanssa voisi leikkiä. Iltaisin ennen nukkumaan menoa he masturboivat fantasioiden 16-vuotiaasta aasialaisesta tytöstä, jonka kuvaan he törmäsivät netin pornosivuilla.

Luulen, etteivät he missään vaiheessa kaipaa halausta tai sitä, että joku silittäisi hiuksia. Välillä tuntuu kuin mies olisi ontto kuori, jota liikauttaa vain erektiokyvyn menettämisen pelko.

En tiedä, mitä ajatella varatuista miehistä. Ehkä he vain ovat päätyneet parisuhteeseen, koska yhteiskunta näkee sen normaalina käytäntönä eikä heillä ole tarpeeksi rohkeutta myöntää, etteivät halua sitä.

Olen varmasti väärässä. Jos kaikella olevaisella on sielu, on sen pakko olla miehelläkin.

Etsintä jatkukoon. Asetan aikarajoitukseksi vuoden 2020. Jos siihen mennessä en ole törmännyt mieheen, joka haluaa antaa ja saada rakkautta, case is closed ja julistan vastakkaisen sukupuolen androidiksi, jonka Yhdysvallat on kehittänyt yhteistyössä humanoidien kanssa Area 51:llä.

I'll keep you posted.