44.

Kun ystävyys muuttuu

Tein aikoinaan postauksen Sinkkuelämää-hedelmäpelistä. Se kun oli niin söpö, että se ansaitsi tulla mainituksi. Livenä en sitä ole kokeillut, en ole pelinaisia, mutta olen saanut ”kunnian” seurata ystävääni kasinolle, jonne hän (ensin valitettuaan pitkään rahavaikeuksistaan) hassasi puolessa tunnissa 50 euroa kuin maaninen. Joku oli löytänyt aikaisemman pelipostaukseni ja vinkkasi toisesta saman tyypisestä pelistä, Hot Citystä, jossa on kenkiä, New Yorkin glamouria, jalokiviä ja helminauhoja. Sinkkuelämää siis pitää otteessaan vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Muistin sarjan jakson Luck Be an Old Lady, jossa Samanthan silloinen miesystävä Richard pyysi koko naisköörin Atlantic Cityyn Taj Mahal -kasinolle kuultuaan Charlotten 36-vuotispäivästä. Carrielle se passasi oikein hyvin, sillä hän oli huolissaan siitä, että jokaisella heistä oli niin paljon omia juttuja, että nelikon ystävyys näytti hiipuvan hiipumistaan. Mirandalla oli nyt lapsi, Samanthalla mies ja Charlottella ikäkriisi. Carrie oli päättänyt, että matkan aikana heidän ystävyytensä tiivistyy ja palautuu samoille urille kuin aikaisemmin. Aloin miettimään onko se mahdollista? Entä kun ystävien elämät muuttuvat pysyvästi täysin erilaisiksi?

Kaksi hyvää ystävääni on raskaana. Toisen laskettu aika on maaliskuun lopussa, toisen huhtikuun alussa. Olen suunnattoman onnellinen molempien puolesta. Kumpikin yritti miehensä kanssa lasta kauan ja onni on ollut kaikilla meillä katossa sen viimein onnistuttua. Pyrin olemaan mahdollisimman paljon molempien tukena tuona myllertävä aikana, jolloin hormoonit viuhtovat mielipuolisesti (he ovat kyllä olleet selväjärkisiä koko tämän ajan) ja kaikenlaiset pelot ja epävarmuudet omasta äitiydestä ja lapsen hyvinvoinnista ovat väistämättä pinnalla. Vaikka onnellinen olenkin, heidän raskausaikansa nostaa minullekin epävarmuuksia. Mitä sitten, kun lapset syntyvät? Parin kuukauden valvomisista johtuvat univelat jo yksistään riittävät siihen, että tekee takuulla mieli sulkeutua kotiin ja nukkua kaikki mahdolliset hetket, jolloin vauvakin on unessa. Mutta entä jos minulla on jotain kerrottavaa? Muutunko minä heille tarpeettomaksi?

En pelkää, mutta olen mietteliäs. Miten käy ystävyyssuhteiden, kun toiselle tulee vauva ja toinen on sinkku? Tein vuosi takaperin juttua kahdesta ystävyksestä, jotka olivat saaneet vauvat vajaan vuoden sisällä toisistaan. He myönsivät ystävyyden muuttuneen täysin. Jos he ehtivät tavata, ne ovat tätä nykyä etupäässä lasten valvomista: ”Et mene sinne!”, ”Tulepa nyt syömään.”, ”Älkää tapelko!”, ”Nyt se löi päänsä pöydän reunaan. Ei tarvitse itkeä ollenkaan, kulta pieni.” Hyvä jos kahvia ehtii juoda, yleensä kuulumisia ei ehdi edes heittää kaitsemisen lomassa. Mutta he ovat siinä kahdestaan. He ymmärtävät toistensa tilanteen ja ovat muitta mutkitta yhdessä, vaikka keskittyvätkin lapsiin. Mutta mitä silloin, kun lapsi on vain toisella? Jos minun ystäväni joutuu kaitsemaan jälkikasvuaan taukoamatta istuessamme hänen luonaan kahvipöydässä, kiinnostaako häntä lainkaan mitä minulle kuuluu? Voinko kertoa mieltäni painavista asioista, haaveistani, suunnitelmistani ja viime aikaisista tapahtumista, vai onko hänen kiinnostuksensa lopahtanut minun asioihini täysin? ”Niin, sinulla on ilmeisesti paljon aikaa ajatella kaikenlaisia asioita”, totesi eräs pienten lasten äiti Carrielle jaksossa, jossa hän meni Stanfordin kanssa naisen lapsen synttäreille. Nainen pakotti vieraita ottamaan kengät pois, joku nyysi eteisestä Carrien Manolot eikä nainen ollut asiasta edes pahoillaan. Niin. Toki sinkkuna on enemmän aikaa miettiä omia asioitaan, kun taas äitinä miettii koko perheen asioita, mutta kummankaan pään sisäinen maailma ei ole toistaan huonompi, tärkeämpi tai ylevämpi eikä kummankaan elämä toistaan turhempi.

Minulla ei ole mitään ongelmaa keskustella raskaudesta ja lapsista. Mutta muuttuvatko ystäväni niin, etten voi tarjota heille enää mitään heitä kiinnostavaa? Haluavatko he alkaa viettämään aikaansa vain niiden ihmisten kanssa, joilla on lapsia, koska: ”He ymmärtävät tämän hetkisen elämäntilanteeni. Sinäkin ymmärrät sitten, kun sinulla on lapsia. Minun elämäni kun nyt vaan on niin erilaista kuin sinun.”

Mutta sitten viestittelen heidän kanssaan Facebookissa tai käyn kahvilla, ja muistan miksi olemme ystäviä: välillämme on syvää kiintymystä, läheisyyttä ja toisen kunnioitusta. Mihin tuollaiset ominaisuudet voisivat yhtäkkiä kadota sormia napsauttamalla. Tapaamiset voivat hieman vaikeutua ja ehkä iso osa niistä menee lapsen valvontaan, mutta sitähän elämä on: yhtä muutosta. Huolestuttavaa olisi, jos asiat pysyisivät samanlaisina vuodesta toiseen. Ja sitten alan taas suunnitella innolla nimiäislahjoja.

Nainen on naiselle susi

Tosiystävyys mielletään usein seesteiseksi, sellaiseksi suhteeksi, jossa tuetaan toista meni ystävä sitten mäkeä alas tai ylös. Ystävän puolesta iloitaan, kun hänen elämänsä loistaa ja vaihtoehtoisesti annat hänen itkeä meikkinsä uutta valkoista paitapuseroasi vasten, vaikka olet etsinyt sellaista vuosikausia ja nyt löysit sen Vilan alesta vain 9,90 eurolla.

Monet vannovat ystävyyden menevän parisuhteenkin edelle, tiedättehän: “Miehiä tulee ja menee, mutta tosiystävyys on ikuista.” Mitä tehdä silloin, kun kateus astuu kuvaan? Onko se tosiystävyydessä edes mahdollista? Naisten toisiaan kohtaan tuntema kateus vaikuttaa olevan niin perustavanlaatuinen ominaisuus, että se levittää lonkeronsa helposti myös ystävyyteen. Silloin eivät verivalat pahemmin paina, kun toisella menee paremmin kuin itsellä. Kirjoitin aiheesta keväällä uuteen New Look -lehteen.

Mietitäänpä tilannetta:

Esimerkki yksi: Miehiä on perinteisesti syytetty hyvä veli -verkostoista. Kun mies esimerkiksi pääsee tiettyyn asemaa työpaikallaan, hän alkaa ylentää kavereitaan tai palkata heitä avoimiin työpaikkoihin tuntemattomien hakijoiden ohi.
Naiset taasen muuttuvat miesten kaltaisiksi. Sen sijaan, että he auttaisivat muita naisia kohoamaan myös korkeaan asemaan ja erikoistehtäviin, ylennetty nainen alkaa mielistellä samalla viivalla olevia mieskollegoitaan ja katsoa muita naisia pitkin nenänvartta.

Esimerkki kaksi: Miehet pelaavat keskenään jalkapalloa työpäivän jälkeen ja kun toinen joukkue voittaa, toiset manailevat: “Ei saakeli! Katsotaan vaan niin me kyykytetään teitä ensi kerralla.” Sitten he menevät yhdessä suihkuun ja kaljalle.
Kun naiset lähtevät ensimmäistä kertaa keskenään street danceen ja yksi heistä keikuttaa peppua ja grindaa kuin jamaikalaiset naiset omenanpyöreine takapuolineen, muut alkavat mököttää. “Mun mielestä tanssimisessa on kyse hauskanpidosta ja liikkumisesta hyvän musiikin tahdissa eikä osaamisesta. Ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden pitää oikein näyttää kuinka hyviä ne on”, sanoo yksi ja muut yhtyvät kovaäänisesti. Osaava tietää joutuvansa tulemaan tunneille jatkossa yksin.

Esimerkki kolme: Mies esittelee kavereilleen uuden tyttöystävänsä, joka vielä sattuu olemaan upea ilmestys. Heillä loksahtaa suu auki. Tytön käydessä hakemassa tiskiltä sidukkaa kaverit tökkivät tyyppiä ja sanovat: “Mistä ihmeestä sä tuollaisen nappasit? Juma, mikä säkä!”
Kun sinä näytät kaverillesi valokuvaa suloisesta pojasta, jota olet juuri alkanut tapailla, kaverisi sanoo: “Ha ha! Aika ruman näköinen!” Tulevina kuukausina hän jaksaa huomautella sinulle siitä kuinka suhteestanne ei kuitenkaan tule mitään, joten sinun olisi paras jättää mies jo tässä vaiheessa.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverisi ei ole jotenkin huolissaan sinun rakkauselämästäsi ja sydämesi särkymisestä. Hän on huolissaan siitä, että hän on sinkku ja sinä hehkut ihastuksesta.

Lista on loputon:
“Aiotko todella värjätä hiuksesi vaaleiksi? Etkö pelkää, että susta tulee halvan näköinen?” En, mutta sinä pelkäät, koska tiedät vaalean sopivan minulle helvetin hyvin.
“Hyvältähän tuo suhde vaikuttaa, mutta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mulla on sun kaverina velvollisuus antaa eri näkökulmia ja pitää sua maanpinnalla.” Ei, sinun tehtäväsi minun kaverinani on iloita minun kanssani.
“Huh, onneksi mulla on aina menneet nuo asiat hyvin!” Joo, kiitos että silität hiuksiani, kun itkettää.
“Miksi sun on aina käytettävä korkokenkiä? Lenkkarit olisivat paljon mukavammat, mä en edes omista korkokenkiä.” Et niin ja koska näytän korkokengissä sexyltä, et halua minunkaan omistavan.

Globaalissa mielessä vuosia käyty painokeskustelu on naiskateutta puhtaimmillaan. 90-luvulla muotia oli Pamela Anderson -tissit, mutta myös huippumallit urheilullisine vartaloineen. Sen jälkeen tuli Kate Moss ja laihuus jäi trendiksi. Viime vuodet siitä on yritetty siirtyä pois kyseenalaisin konstein. America Ferrera tähditti elokuvaa Real Women Have Curves. Facebookissa on samanniminen ryhmä, mutta myös sellaisia kuten Curvy girls do it better… only a dog wants a bone, Naisen pitää olla nainen, lautaa saa K-raudastakin ja niin edelleen. Lehdissä sen sijaan mesotaan: “Men don‘t want skinny girls, they want real women. Skinny girls look like boys and no man wants his girlfriend to look like a little boy!”

Toisin sanoen: sen sijaan, että naisten vastaisku olisi “jokainen saa olla sellainen kuin on oli hän sitten yli- tai alipainoinen, tiili, päärynä, lauta tai pallo ja sitä paitsi katsotaanpa toistemme sisäistä kauneutta ulkoisen sijaan“, plus-kokoiset keksivät mitä moninaisimpia tapoja vetää hoikkia naisia henkisesti turpaan. Siinäpä solidaarisuutta kerrakseen. Suosittelen aiheesta luettavaksi Liza Marklundin ja Lotta Snickarsin kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Upea nimi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin nerokas lausahdus. Naissukupuolelta ilmeisesti puuttuu lojaaliusgeeni. Ehkä se sijaitsee ainoastaan Y-kromosomissa.

Kuinka sitten toimia, jos kaveri osoittaa kateellisuuden merkkejä? Kateellisuutta on kahta sorttia. Toinen niistä saa työskentelemään sen eteen, että saa itselleen samat asiat (amerikkalainen tapa). Toinen herättää ärtymystä, jonka vuoksi yrittää latistaa toista (suomalainen tapa). Itselläni on niin voimakkaasti selkärangassa käsityksenä se, ettei nälviminen kuulu kaveruuteen, etten juurikaan ole valmis edes istumaan pöydän ääreen “keskustelemaan suhteestamme“. Jos toinen toistuvasti harjoittaa kateellista päänaukomista ja latistamista eikä muka tiedä sen olevan väärin, hänelle sitä tuskin hyödyttää edes kertoa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Näin jää aikaa keskittyä niihin ystävyyssuhteisiin, joissa on valoa eikä tarvitse pelätä kertoa omasta onnestaan tai alamäestään.

Ystäville

Sinä koputat.
Näen kasvosi ikkunassa.
Minun ei tarvitse ryntäillä ja työntää tavaroita tyynyjen alle.
Ei tarvitse hävetä, vaikka silitystä odottavat vaatteet riippuvat tuolilla.
Ei tarvitse etsiä parhaita kuppeja.
Ei tarvitse pyydellä anteeksi, vaikka kaapissa on vain rikkinäisiä keksejä.
Tule sisään.
Keitetään kahvia.
No, mitä uutta?

- Pam Brown -

Rakkausuutisia

Parina viime viikkona olen törmännyt vahingossa useisiin rakkautta ja seksiä koskeviin uutisiin, mikä on erittäin piristävää. Mieluummin luen uutisia näistä aiheista kuin Kiinan apulaiskalastusministerin Norjan vierailusta. Seuraavaksi siis suhdeuutisia:

Herkät sormenpäät, helppo orgasmi

The Journal of Sexual Medicine julkaisi syyskuussa tutkimuksen, jonka mukaan naisen orgasmiherkkyys selviää sormenpäistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, että seksuaalisen aktiivisuuden hiipuminen on yhteydessä naisten tuntoaistin vähenemiseen. Niinpä tutkijat tarkastelivat 70 iältään 18-30-vuotiasta naista, joilta he tuntoaistin herkkyyden lisäksi mittasivat psyykkisiä defenssimekanismeja. Naiset toimittivat selvityksen seksuaalisesta aktiivisuudestaan sekä orgasmien saannista yhdyntöjen, itsetyydytyksen, suuseksin ja anaaliseksin yhteydessä.

Tuloksien mukaan naiset, jotka saavat orgasmin yhdynnässä, ovat myös sormenpäiltään herkempiä. Muilla tavoin saaduilla orgasmeilla ei huomattu yhteyttä tällaiseen tuntoherkkyyteen. Tästä kertoi Ilta-sanomat.

Ehkäisy kondikseen 12-vuotiaana

Lamprecht AG, Sveitsin johtava kondomivalmistaja tuo markkinoille 12-vuotialle suunnattuja kortsuja. Hotshot extra small on kehitetty nimenomaan Britannian markkinoille, koska teiniraskaudet alkavat pikkuhiljaa räjähtää maassa käsiin. Siinä missä normaali kondomi on läpimitaltaan reilut 5 senttiä, Hotshot on 4,3. Asiasta uutisoi Ilta-sanomat.

Romanttista, romanttista!

Onko romanttinen rakkaus vain parin vuoden varvi vai voiko se säilyä vuodesta toiseen? Kyllä voi ja luonnollisesti se lisää tyytyväisyyttä koko elämää kohtaan.  Helsingin Sanomat kertoo Stony Brookin yliopiston tehneen yhteenvedon 25 tutkimuksesta, joissa oli mukana yli 6000 henkilöä. Tulosten mukaan romanttinen rakkaus voi kestää aivan hyvin myös pitkissä parisuhteissa ja jos tämä onnistuu, ovat kumppanukset onnellisempia kuin muunlaisissa suhteissa elävät.

Tutkimuksessa tunteet jaettiin romanttiseen rakkauteen, intohimoiseen rakkauteen ja kumppanuusrakkauteen. Intohimoinen rakkaus määriteltiin romanttiseksi rakkaudeksi, jossa on mukana hieman pakkomielteisyyttä (vertaa Romeo ja Julia). Tutkimuksen mukaan mitä paremmat pisteet pariskunnat kahmivat romanttisessa rakkaudessa, sitä tyytyväisempiä he olivat elämäänsä. Jos suhde oli lässähtänyt kumppanuudeksi, myös ihmiset olivat lässähtäneitä. Intohimoista rakkautta tuntevat olivat iloisia kyllä lyhyissä suhteissaan, mutta eivät pitkissä.

Parisuhde vie kaksi ystävää

Ovatko kaverisi menneet sekaisin kumppanistaan? Niinhän sitä tuppaa tapahtumaan. Ongelma on niin universaali, että Oxfordin yliopisto teki siitä jopa tutkimuksen. Tulosten mukaan rakastumisen hinta on kaksi ystävää, informoi Hesari.

Tutkimukseen haastateltiin 540 täysi-ikäistä ja tarkasteltiin sitä, millä tavoin ystävyyssuhteet muuttuivat parisuhteen myötä. Keskimäärin läheisten ystävien määrä putosi viidestä kolmeen rakastumisen vuoksi. Ihmisillä on siis keskimäärin viisi läheistä ihmistä, mutta parisuhteessa olevat ilmoittivat luvuksi neljä. Ja koska yksi heistä on tämä uusi kumppani, he ovat pudottaneet kaksi pois.

Oodi tytöille

Pimeinä yön tunteina baarissa, keskellä ihmisryysistä, on täysin mahdollista tuntea olevansa maailman yksinäisin olento. Erityisesti silloin, kun odotat soittoa joltakulta tietyltä ihmiseltä, tekstaria edes, eikä sitä kuulu. Vieläkään.

Lauantaina ystäväni piti grillibileet, jossa ahmimme makkaroita ja uusia perunoita napamme pinkeiksi. Meidän bileissämme on pakko laulaa. Tai no, me vain ajaudumme siihen. Jos SingStaria ei ole lähimaillakaan, laitamme biisit YouTubesta tai Spotifysta ja etsimme sanat netistä.

Sen jälkeen suuntasimme Kalleen vetämään klapeilla koreasti. Valmistauduimme tanssilattialle istuskelemalla muhkeilla nahkasohvilla fiilistellen taustalla kuuluvaa Queenin Bohemian Rhapsodya. Oikeastaan lauloimme täysillä. Erityisen mahtavasti vedimme oopperaosan:

I see a little silhouetto of a man
Scaramouch, Scaramouch, will you do the Fandango
Thunderbolt and lightning, very, very frightening me
(Galileo) Galileo (Galileo) Galileo, Galileo Figaro
Magnifico-o-o-o-o

Tahdon laulaa! Laulaa!

Mahtavuudestamme olin vakuuttunut siitäkin huolimatta, että takanamme seisova miesporukka totesi: "Tytöillä ei taida olla kaikki aivan hyvin", ja he poistuivat takavasemmalle. Sanomattakin selvää, että heistä emme iskeneet ketään.

Loistava oopperaepisodi olisi voinut jäädä vielä kymmenen minuuttia aikaisemmin väliin ilman tyttöjäni. Puhelin ei soi eikä piippaa.

"Saanko ottaa teitä käsistä kiinni?", kysyn.
"Tottahan toki!" kuuluu vastaus.

Taustalla jytää ja vielä kovempaa hyrisee ihmisten kovaääninen jorina. Mutta me olemme hiljaa. Istumme sohvilla silmät kiinni pitäen toisiamme käsistä. Yhtäkkiä tunnen valtavan lämmön vellovan koko kropassani. Se alkaa varpaista ja pysähtyy päälaelle. Minua alkaa naurattaa. Naurattaa niin paljon, että alan kikattaa ääneen.

Halaan heitä. Kiitos rakkaat. Nyt on hyvä.

I see a little silhouetto of a man
Scaramouch, Scaramouch, will you do the Fandango!!!!

Takaisin kotiin

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos erotaan, sitten erotaan. Ihan sama, mikä siihen on syynä. Sama ongelma on vastassa, kun aletaan taas nukkua samoissa vällyissä. Ero on hälytyskello. Se pirisee, kun toinen on sinulle epäsopiva, koska jos hän olisi sopiva, ei olisi mitään syytä alunperinkään erota. Toki suhteen eteen on työskenneltävä, mutta tosirakkaus minun mielestäni on vaivatonta. Se soljuu kuin kaarnalaiva. Se voi törmätä kiveen, mutta virtaus pukkaa sen väistämättä takaisin reitille.

Sitten lähipiiristä alkoi tiputella päinvastaisia esimerkkejä.

Esimerkki 1.

Kaverini seurusteli muutaman kuukauden miehen kanssa, joka ei ollut varma sitoutumiskyvystään. “En tiedä, mitä haluan. Ehkä sinä et vain herätä minussa niin voimakkaita tunteita, jotka saisivat minut haluamaan olla kanssasi aina.” Kaverini oli kuin yliajettu kastemato, kiemurteli puolilamaantuneena kivusta. Nyt meni universumin suunnitelmat väärälleen. Entä yhteenkuuluvuus ja rakastumisen pörröinen fiilinki? Miten näin voi käydä, jos mielet vetävät yhtä köyttä kuin suhde olisi kirjoitettu Akaasisiin aikakirjoihin?

Lenkillä hän vatvoi asiaa kerta toisensa perään. “Jos me kuitenkin palaisimme yhteen jossain vaiheessa, kun hän ymmärtää minun olevan hänelle se oikea?” Mies otti yhteyttä parin kuukauden päästä ja sanoi tehneensä virheen. Kaverini otti hänet takaisin ja nyt he ovat olleet yhdessä kuusi vuotta.

Esimerkki 2.

Toinen ystäväni oli viettänyt erittäin vauhkoa sinkkuelämää vuosi toisensa perään, kunnes hän tapasi Markon. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ystäväni alkoi kieriä sitoutumisahdistuksessa. Oliko hän tämän miehen kanssa vain sen vuoksi, että hän sai mahdollisuuden olla parisuhteessa vai siksi, että hän halusi olla juuri tämän ihmisen kanssa?

Hän poikkaisi suhteen ja palasi villiksi partykeijukaiseksi, mutta piti tiiviisti Markon kanssa yhteyttä. Jokainen uusi petikumppani sytytti aina uuden kipinän aivan toiseen suuntaan, ja lopulta ne roihahtivat yhtenä klönttinä rakkaudeksi - Markoon. Häitä vietettiin reilu vuosi sitten. “Vuoden ero oli parasta, mitä suhteellemme on tapahtunut”, hän kertoi. “Sain miettiä sitä, mitä todella elämältäni haluan, minkälaisen miehen haluan ja syitä siihen, miksi olen kokenut kammoa sitoutumista kohtaan.”


Entä jos ero, hitaasti eteneminen tai tauko ovatkin vain alitajuisia tarpeita ottaa itselleen aikaa, jolloin voi valmistautua ottamaan vastaan uuden elämänvaiheen? Me vain teemme kaikista näistä kriisin, vaikka todellisuudessa ne voivat olla keinoja siirtyä henkisesti seuraavalle tasolle. Vähän kuin pituushyppääjä, joka ennen lähtöä vetää syvään henkeä ja taivuttaa kroppaansa taaksepäin saadakseen hyvän vauhdin.

Pituushyppääjä kuitenkin tietää tavan kuuluvan suoritukseen, kun taas meidän takaraivossamme kolkuttaa vieläkin kaava, jolla suhteen olisi edettävä ja missä vaiheessa meidän olisi oltava omassa elämässämme suhteen alkaessa.

Ehkä meidän vain joskus on lähdettävä, jotta voimme palata takaisin. Ehkä meidän olisi hengitettävä enemmän.