Olen parin viime viikon aikana törmännyt Facebookissa kiertävään kirjoitukseen, jossa puhutaan itsensä rakastamisen tärkeydestä, ja kuinka terve parisuhde kumpuaa nimenomaan siitä, että kumpikin osapuoli rakastaa itseään. Kun itseään osaa rakastaa, ei tarvitse toista pönkittämään itsetuntoaan. Rakkautta ulkopuolelta hamuava ihminen kehittää riippuvuussuhteen saamistaan rakkaudenosoituksista, joiden avulla hän tilkitsee itsetuntonsa aukkoja. Eheä ihminen tietää olevansa rakkauden arvoinen, vaikka kukaan sitä ei aamuin illoin hänelle toitottaisikaan.
Saanen brassailla: minä olen kirjoittanut aiheesta jo ajat sitten! Tekstin nimi on Yksinäisyydestä. Aihe on erittäin tärkeä ja ilmeisesti se viime aikoina on puhuttanut yhtä jos toistakin. Siksi minä haluan nostaa uudelleen esiin tekstin, joka käsittelee tätä tärkeää aihetta. Toivottavasti se lämmittää sisuskalujasi tänä syksyisenä iltana.