Alkaaks mun kaa?

Kaisaniemen metrotunnelin taidetta

Ihastuksen tunne muistuttaa jokseenkin jakomielitautia. Yksi osa sinusta haaveilee yön hämyisinä hetkinä teistä kahdesta yhdessä ja tämä ajatus leviää koko kehoosi, kunnes huomaat hymyileväsi leveästi seinillä oleville varjoille ja kiität elämää sen kauneudesta. Mutta mitä enemmän toisesta haaveilet, sitä painostavammaksi tunne muuttuu. Pian ei enää riitäkään pelkkä haaveilu. Haluat hänet konkreettisesti pitämään sinua sylissä, silittämään hiuksiasi, suutelemaan nenänpäätäsi ja ehdottomasti vällyjen väliin. Ennen kuin huomaatkaan, pehmoinen onnellisuus on kääntynyt painostavaksi kaipuuksi, joka saa sinut riutumaan sen tuskaisen ajatuksen kanssa, ettette todellakaan ole yhdessä ja jotain olisi pakko tehdä asian muuttamiseksi.

Aloite. Tuo piikki perseessä. Odotatko miehen kilauttavan sinulle vai teetkö sen itse? Jos sinä etsit hänen nimensä kontakteista ja painat vihreää luuria, pitääkö hän sinua nymfomaanina, takertujana, pakkomielteisenä tai helppona? Vai olisiko hän imarreltu siitä, että nainen vaivautuu tekemään ensimmäisen siirron? Eihän tänä tasa-arvon aikana aloitteen enää pitäisi olla haarojen välistä kiinni.

Kyllä se on. Se, mitä miehet asiasta sanovat on täysin eri, mitä he tuntevat. Pitää paikkansa, että miehistä on äärimmäisen imartelevaa, jos nainen tekee aloitteen. He jopa toivovat sitä. He eivät aina jaksa olla niitä metsästäjiä, jotka juoksevat naaraiden perässä keihäs ojossa. Asiassa on kuitenkin mutta: naisen tekemä aloite on miehistä jees vain, jos se pätee seksiin. Miehet toivovat naisen tekevän aloitteen treffeistä, mutta kun nainen oikeasti sen tekee, mies tuntee itsensä kastroiduksi. Aloitteen tekeminen on miesten tehtävä. Heidän on saatava liehitellä, laittaa charminsa koetukselle, olla luolamies ja tuoda saalis sänkyyn. Jotkut sanovat sen olevan Y-kromosomissa ja maskuliininen vaatimus, jota ei pysty selittämään muuta kuin biologialla.

Mieslajilla on kuitenkin yksi alalaji, nimittäin suomalainen mies. Suomalainen mies ajattelee aivan samalla tavoin kuin yllämainitut lajitoverinsa, mutta suomalaisen miehen erottaa muun maalaisista se, että suomalainen mies ei tee aloitetta. Eräs kaverini totesi pohjalaisella itsevarmuudella: "Äitikin jo opetti, että jos odottaa miehen tekevän aloitteen, jää vanhaksi piiaksi." Hän oli iskenyt poikaystävänsä yksinkertaisesti menemällä tämän luokse, kehumalla tämän ulkonäköä ja pyytämällä treffeille. He ovat seurustelleet nyt vuosikausia.

Kävelin kerran Hakaniemestä Kruununhakaan, joka on noin kymmenen minuutin matka. Näin lyhyessä ajassa perässäni kulkevat kaksi etiopialaista miestä tulivat kohteliaasti juttelemaan. "Anteeksi neiti. Haluan vain sanoa, että sinulla on valtavan kaunis vartalo", toinen sanoi. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin kävelyä. "Anteeksi vielä, mutta olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kanssani kahville?", hän kysyi. Entä sitten amerikkalainen malli, jossa miehet tulevat juttelemaan kaupassa pakastealtaalla ja viiden minuutin päästä vaihdetaan numeroita. Tai ranskalainen tapa, jossa mies tulee kehumaan hiuksiasi kahvilassa ja tarjoutuu viemään sinut sekä viinipullon elokuviin ja iltakävelylle.

Suomalaisena naisena ja ylipäätään alfanaaraana olen tottunut tekemään aloitteita. Kerran Apollon lauantain väkihumussa minut kutsui hitaille syötävän ihana heppu. Musiikki muuttuikin jumputukseksi siinä hetkessä, kun astuimme tanssilattialle. Siinä me tanssahtelimme sylikkäin vetäen omat hitaamme, mutta ehdotin, että hän tulisi hakemaan minua viimeiseen tanssiin. Mies jäi odottelemaan vähän matkan päähän kaverinsa kanssa ja juuri silloin omat ystäväni halusivat lopettaa siltä erää. Mietin tuota miestä ja kysyin kannattaisiko minun pyytää hänen numeroaan. "No, jos näet hänet kiinnostavana, eikö se olisi aika järkevää", toinen ystävistäni totesi. Niinpä marssin miehen luokse ja kysyin haluaisiko hän lähteä kanssani joku päivä kahville. Vaihdoimme numerot ja tekstasin hänelle maanantaina. "Täytyy kyllä myöntää, että olin yllättynyt tästä. Ensin tulet pyytämään numeroa ja sitten vielä otat itse yhteyttä. Ajattelin, että minun miehenä kuuluu tehdä aloite ja soittaa sinulle", hän nauroi, mutta lisäsi olevansa todella otettu. "Tuli sellainen hyvä fiilis, että olet tosiaan kiinnostunut", hän jatkoi. Menimme kahville perjantaina ja ne olivat elämäni parhaimmat treffit. (Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hän oli muuttamassa ulkomaille. Siis oikeasti. Minä tarkistin.)

Ensimmäisen aloitteeni tein 16-vuotiaana, kun olin kyllästynyt puolentoista vuoden ajan kestäneeseen flirttiin eikä poika tehnyt mitään asialle. Yritän aina olla tekemättä aloitetta, mutta yleensä se tarkoittaa kuukausien odottelua ja turhanpäiväistä flirttailua ja koska en jaksa pelejä tai mitään muutakaan toimintaa, jossa ei ole tavoitteita tai päämääriä, sorrun taas esittämään sen ensimmäisen kysymyksen.

Nyt olen kuitenkin päättänyt pidättäytyä aivan oikeasti. Olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteiden eteen, että olen totaalisesti kuiviin imetty. Suomalainen mies saa minun osaltani istua kaikessa hiljaisuudessa omassa mökissään peläten naisen voimaa ja torjutuksi tulemista, sillä minulla ei ole mitään aikomusta raahata häntä sieltä pois. Kun joku minut haluaa, hän saa sen myös osoittaa. Ritareita ei enää ole, mutta vaatiikin suurempaa rohkeutta astua kentälle ilman haarniskaa, laittaa itsensä alttiiksi ja osoittaa välittävänsä. Kun mies uskaltaa tehdä tämän, olen löytänyt aarteen.

Kaupunki, ysin ratikka ja avaruus

"Kiinnostaako sinua runous, joka ei ole postmodernia? Jos, niin haluaisitko ostaa kirjani?" kysyi nuori mies ysin ratikassa. Selailin kirjaa ihmisten joukossa, totesin sen mainioksi ja vastasin: "Toki, mutta ei ole käteistä." "Saat kirjan mukaasi. Siinä on blogiosoite, josta löydät meilini. Laita viestiä niin pistän tilinumeron tulemaan." Ja siinä koneen hyppiessä mietin ihmisten puhtautta ja luin Avaruuskaupunkia.

Ja sieltä muun muassa tätä:

Soita minulle raskaus, lumous,
syvälle minuun putoilevat äänet,
jotka kimpoilevat seinistä ja laseista
tarjoa tuoppi – ja nauravat silmäsi
junatarinoita, yhteistä
liikutu kirjoituksestani, suutele minua,
mennään.

Tänä iltana annan
iltasieluni,
ota neitsyyteni
sisäänvedetty vatsani, jalkani säärilläsi,
pue mekkoon, tule syliin
puhu minulle tulevasta maailmasta
peloistasi, toivosta
dialektiikasta
romantiikasta
jammaillaan lapsuuden ääniä, ja nuoruuden
välillämme uneen saakka, aamuun.


By Heikki Sovijärvi/Luisa-Claudia

Mr. Big - To Be With You

The best love songs were made in the '90s :)

Se Jokin

Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.

Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.

Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.

Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin

Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.

Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.

Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.

Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.

Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.

Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.

Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.

25.

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 


- Eeva Kilpi -

Yksinäisyydestä

Nyt kannattaa äkkiä kipaista ostamaan Trendi-lehti, siinä on nimittäin meikäläisen haastattelu. Trendi järkkäsi tänä vuonna viidettä kertaa yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa Ihan mieletön -kamppanjan, jossa tällä kertaa teemana oli parisuhde kaikessa laajuudessaan. Minä olin sinkkuihmisenä puhumassa siitä kuinka sinkkuus ei todellakaan ole asia, josta kannattaa kantaa huolta, ottaa paineita tai stressiä tai edes hypätä parvekkeelta sen vuoksi. Sinkkuus on luonnollinen ja erittäin tarpeellinen osa elämää. Itselläni ei ainakaan ole mitään arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka spurttaavat yhdestä parisuhteesta toiseen. Se on merkki siitä, ettei uskalla olla yksin.

On karmeaa huomata kuinka moni pelkää sinkkuutta. Vielä karmeampaa on, jos joku pitää sitä säälittävänä tai epätoivoisena, vaivana, josta on pyrittävä pois ja vähän äkkiä. Niin kuin tuttavani, jonka tapasin Trendin kuvausten jälkeen. "No mistä olit puhumassa?", hän kysyi. "Sinkkuudesta", vastasin. Hän alkoi nauraa ja totesi: "Voi Katja! Kyllä sä jonkun vielä löydät!" Herättävä ja mielenkiintoinen ensireaktio. Jouduin korjaamaan, että puhuin siitä kuinka sinkkuus on ok ja silloinkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Cherin biisi kiteyttää totuuden: “We all sleep alone.” Vaikka saisit nukkua jonkun kainalossa, loppujen lopuksi sängyssä makaat sinä yksin ajatustesi kanssa. Et voi koskaan todella olla osa toista ihmistä, toisen pään sisällä tai tunteista tietoinen etkä voi ajatella toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Meidän on oltava kokonaisia jo nyt, ei odottaa toisen täyttävän meissä olevaa tyhjyyttä. Sillä jos tyhjyyttä on, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tilkitä. Hetkellisesti voit tuntea olevasi ehjä toisen tultua elämääsi, mutta se on heppoinen pohja rakentaa suhdetta. Miksikö? Siksi, että siitä tulee riippuvaiseksi. Se taas johtaa pelkoon, pelkoon petetyksi tulemisesta, jätetyksi tulemisesta, pelkoon maailman romahtamisesta, jos toinen yhtäkkiä ei olisikaan läsnä. Pelkoon siitä, ettet pärjää yksin tai mikä pahinta, pelkoon ettei sinua rakasteta, sillä mitä sitten, kun kukaan ei ole toitottamassa sinulle sinun ihanuuttasi edes ihan vähän - välillä edes.

Siksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin. He pelkäävät yksinäisyyttä. Se taas johtuu siitä, että he eivät tunne olevansa rakastettuja tai tarpeeksi hyviä, koska kukaan ei ole sitä kertomassa. He ovat mieluummin suhteessa, joka repii ja raastaa ja ovat siinä vain ja ainoastaan siksi, että suhde on heille yhtä kuin rakkaus. Suhteen kautta he tuntevat kelpaavansa jollekin ja olevansa rakkauden arvoisia.

He antavat kohdella itseään väärin, sillä joku on valinnut heidät. Se kertoo heidän olevan hyväksyttäviä yksilöitä. He kelpaavat ja siitä on oltava kiitollinen. Eihän mies heidän kanssaan olisi, jos ei heitä rakastaisi, niinhän. Ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Elämässä on sisältö, he ovat täysiä. Vaikkakin voivat huonosti. He itkevät, kun mies ei viiden yhdessäolovuoden jälkeenkään halua lasta vaan osoittaa vakavia alkoholisoitumisen merkkejä ja vielä nauttii siitä. Tai kun mies tekee elämää pidempiä työmatkoja eikä ole koskaan kotona. Tai kun kaikki merkit viittaavat siihen, että miehellä on toinen nainen, mutta asiasta ei uskalla kysyä suoraan.

Parin viinilasin jälkeen nainen paljastaa totuuden: “Voisin toisaalta lähteäkin, mutta nykyaikana on niin vaikea löytää parisuhdetta.” Ja kaikki paljastuu yhdessä lauseessa. Yksinäisyyden pelko.

Minäpä kerron sinulle muutaman asian:

Sinussa on jo kaikki. Rakkaus ja onnellisuus eivät ole jotain, mitä on etsittävä ulkopuolelta. Ne ovat jo sinussa ja sinun tehtäväsi on kaivaa ne esiin ja ottaa ne käyttöön. Kyllä, se on vaikeaa ja kyllä, se on ainut vaihtoehto. Rakkaus ei ole meistä erillinen asia, jonka toinen ihminen tuo elämäämme. Se on meissä luonnostaan oleva tila, joka voi olla piilossa hyvinkin syvällä ennen kuin tiedostamme sen ja teemme valinnan elää sen mukaan. Tällaiseen rakkauteen ei tarvita ulkopuolisia tulensytyttäjiä, sillä tällainen rakkaus on kestävää ja kuolematonta. Se yksinkertaisesti vain on. Huomautuksena, että itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itserakkaus tekee ihmisen ilkeäksi ja todellinen rakkaus on aina lempeää.

Rakastuneessa tilassa et tarvitse ketään jankuttamaan sinulle kuinka rakastettava sinä olet, sillä sinä rakastat jo itseäsi. Sinä et tarvitse ketään käsipuoleesi vain osoittaaksesi muille, että kelpaat, koska tiedät olevasi rakkauden arvoinen joka tapauksessa. Sinä voit lähteä huonosta parisuhteesta ilman pelkoa yksinäisyydestä, sillä tiedät ansaitsevasi kuin kuka ja mikä tahansa muukin elollinen olento kunnioittavaa kohtelua etkä siksi tyydy yhtään vähempään.

Sinussa ei ole tyhjyyttä, koska sinä riität. Sinä olet hyvä ja tarpeeksi.

Henkisen opettajan Adyashantin sanoin:

Sinä olet se, mitä etsit.

Ja minä vastaan siihen: Amen.

24.

Life will break you. Nobody can protect you from that, and living alone won’t either, for solitude will also break you with its yearning. You have to love. You have to feel. It is the reason you are here on earth. You are here to risk your heart. You are here to be swallowed up. And when it happens that you are broken, or betrayed, or left, or hurt, or death brushes near, let yourself sit by an apple tree and listen to the apples falling all around you in heaps, wasting their sweetness. Tell yourself that you tasted as many as you could.

- Louise Erdrich -

Women's educational video, ca 1950

Heh heh! Ihana Paul Whitehouse ja Harry Enfield!

Onko sitoutumiskammo sittenkin myytti?

Onko sinulle koskaan käynyt tällä tavalla?

Tapailet miestä, jonka kanssa synkkaa lähes täydellisesti. Hän soittaa joka päivä, lepertelee puhelimessa, kertoo hukkuvansa ääneesi ja laskevansa sekunteja seuraavaan tapaamiseen. Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän ilmoittaakin, ettei ole valmis sitoutumaan. Hän on eronnut joitakin kuukausia sitten ja on toivonut pitkään tilaa pelkkään yksin olemiseen, jolloin hän saisi viettää aikaa ajatustensa kanssa ja keskittyä itseensä.


Kun eräänä aamuna avaat Facebookin, etusivulle räjähtää tieto: Esko on nyt parisuhteessa Mallan kanssa. Eikä teidän erostanne ole kuin muutama kuukausi.

Kroppasi valahtaa voimattomaksi järkytyksestä. Kyse ei ole siitä, että haluaisit hänet takaisin vaan siitä, että hän teki sinulle törkeän tempun, on nyt parransänkeään myöten ihastunut ja se on epäreilua. Aivosi käyvät ylikierroksilla kaikista mahdollisista skenaarioista ja rajaat lopulta vaihtoehdot kolmeen:
1) Ihmiset muuttuvat, halut muuttuvat ja jos hän ei sinun aikanasi halunnutkaan suhdetta, hän on voinut tulla toisiin ajatuksiin myöhemmin.
2) Hän on itsekeskeinen mulkku, joka on enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen kuin ihmiseen. Siksi hän ei osaa ajatella nenäänsä pidemmälle syöksyessään pää kolmantena jalkana toisen elämään eikä näin ollen myöskään välitä särkeekö tämän sydämen vai ei.
3) Hän ei ole koskaan edes ollut kiinnostunut sinusta seurustelumielessä eikä tiennyt kuinka siitä kertoa, joten hän veti Haluan viettää aikaa itsekseni -kortin.

Kohdat 1 ja 2 ovat loogisia eivätkä vaadi sen enempää analysointia. Life’s a bitch ja mulkku mikä mulkku. Sitten alat miettimään kohtaa 3. Nimittäin jos hän olisikin yhtäkkiä toipunut sitoutumiskammostaan ja olisi tuntenut sinua kohtaan jotain syvää, eikö hän olisi palannut takaisin sinun luoksesi huomattuaan tehneensä virheen ja haluavansa sittenkin suhteen. Todennäköisesti olisi.

Olen aikaisemmin puhunut Christian Carterista, parisuhdegurusta, joka on kirjoittanut miesten nappaamis- ja pitämisoppaan Catch Him And Keep Him. Hän ottaa esiin miesten paljon puhutun sitoutumiskammon. Carter kertoo tuntevansa syndrooman hyvin sillä hän on aikaisemmin ollut juuri sellainen mies, joka harrastaa deittailua ja yhdenillan juttuja, mutta kun nainen on alkanut ehdotella yhtään mitään vakavampaa, hän on sännännyt mahdollisimman kauas ja siirtynyt toiseen.

Carter siis myöntää sitoutumiskammon olevan olemassa. Siinä on kuitenkin yksi juju. Hänen mukaansa nimittäin 99 prosentilla miehistä sitoutumiskammo paranee rakastumisen myötä. Hän ei ole yksin ajatustensa kanssa, olen törmännyt miesten kirjoittamiin teksteihin samasta aiheesta ja niiden sanoma on: jos mies on sinun kanssasi sitoutumiskammoinen älykääpiö, se johtuu ainoastaan siitä, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut SINUSTA. Sillä jos olisi, kammo lentäisi korpeen.

Tämä teoria myös tarkoittaa, ettei hän kadu sitä, että jätti sinut. Voit haaveilla siitä kuinka hän ryömii takaisin ja housut polvenkohdilta rikkinäisinä myöntää olleensa kusipää ja huomaa viimein kuinka teidän yhteytenne on ainutlaatuinen. Todennäköisesti niin ei käy eikä ainakaan nyt, kun hän alkoi seurustella Mallan kanssa. Hän on vain iloinen siitä, että päästi sellaisen lahjan kuin sinut menemään ja otti itselleen mäkättävän pikku kersan, joka viljelee pissakakkahuumoria, epäonnistunutta sarkasmia eli vittuilua ja jossa ei ole sielukkuutta edes yhden solun vertaa.

Maanantaina tulikin osuvasti elokuva Jätä se! (mauton suomennos) eli He’s Just Not That Into You. Se perustuu Greg Behrendtin ja Liz Tuccillon samannimiseen kirjaan. Olen kirjoittanut tästä blogitekstin, jossa esittelen kirjan kymmenen pääsanomaa. Tekstin julkaisun aikaan uskoin kyllä osaan niistä, mutta pidin listaa kyynisenä. Nyt olen reilun vuoden sisällä huomannut sen pitävän totaalisesti paikkansa. Toteamukset eivät olekaan pessimistisiä, ne ovat faktoja. Olisinpa tiennyt nämä 15 vuotta aikaisemmin niin olisin välttynyt monelta kärvistelyltä. Ota edes sinä opiksesi ajoissa.

Mitä kaikkiin Malloihin ja Eskoihin tulee, on muistettava, että sinulla on tässäkin tapauksessa ohjat käsissäsi. Voit nimittäin tiedostaa Eskon olleen todellakin mulkku, jolloin ero oli sinun onnesi, vaikkakin se tapahtui törkeällä tavalla. Sillä kuten olen aikaisemminkin maininnut, eroille on yleensä joku korkeampi tarkoitus.

Toinen lohtu on se, ettei sinun tarvitse hautoa kostoa tai näpäytystä Eskolle. Siitä pitää karma huolen. Ja karma on narttu.

23.

Man in hospital bed wearing oxygen mask over his mouth. "Nurse", he mumbles. "Are my testicles black?" Nurse raises his gown, holds his penis in one hand and his testicles in the other, ...she takes a close look and says, "There's nothing wrong with them Sir." Man pulls off the oxygen mask, smiles at her and says very slowly, "Thanks for that, it was lovely, but listen very very carefully. "Are-my-test-re-sults-back?"

Lääkäri saa kuumaksi sekä miehet että naiset

Ostin näitä laastareita Kluuvista aikoinaan. En ole raskinut käyttää niitä, ymmärrätte varmaankin miksi.

Ruotsalainen deittisivusto E-kontakt.se on teettänyt kyselyn Ruotsin seksikkäimmistä ammateista. Stereotypioiden mukaanhan naiset kuolaavat lääkäreiden perään, mutta mielenkiintoista kyllä, niin myös miehet. Samalle sijalle miesten listassa pääsivät - yllätys yllätys - sairaanhoitajat. Kolmanneksi miesten kiihkon kohteina olivat opettajat. Naisten mielestä lääkärin jälkeen seksikkäin ammatti on kokki ja kolmanneksi opettaja. E-kontakt.se:n rakkausvalmentaja Karin Boo toteaa yhteenvetona The Local -lehden haastattelussa, että sekä miesten että naisten mielestä seksikkäintä on sellainen ammatti, jossa pidetään huolta toisista.
- Sen sijaan ammatit, joissa vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa tai maksetaan korkeaa palkkaa, ovat vähemmän tärkeitä, hän jatkaa.
Tukholmalainen lääkäri Hanna Holmgren on yllättynyt lääkäreiden korkeasta sijoituksesta ja nimenomaan hoitsujen rinnalla.
- Olisin luullut, että sairaanhoitajia pidetään seksikkäämpinä, Holmgren sanoo ja jatkaa, että hänen kokemuksensa mukaan miehet pitävät pelottavina naisia, joilla on ammatissaan valta-asema.
Boo taasen ihmettelee enemmän sitä, miten kokit ovat päässeet naisten listalla jopa toiselle sijalle.
- Tien miehen sydämeen sanotaan käyvän vatsan kautta, mutta ilmeisesti sama pätee myös naisiin.
Kuka nyt ei pitäisi miehistä, joka osaa kokata! Hehän ovat varsinaisia herkkusuita (Ja mehän tiedämme mitä se tarkoittaa.) Tästä listasta voisin ottaa juuri sen kokin tai sitten suunnittelijan (Ihan mikä vain suunnittelija, vaikkapa graafikko, taittaja, ad tai webbisuunnittelija.), sillä minua kiinnostavat luovat ja taiteelliset miehet, joissa asuu edes pieni hippi. Jos hän lisäksi osaisi soittaa jotain soitinta (Ihan mitä vain soitinta, vaikka huuliharppua, mutta mieluummin kitaraa.) ja harrastaisi valokuvausta (What is it with a man and a camera anyway? Can’t explain it, sorry.), olisin ähkynä ihastuksesta. Toinen luova ammatti tässä listassa on toimittajat. Ok, he kyllä kirjoittavat, mutta erityisesti toimittajamiehet ovat pahemman luokan besserwissereitä, jotka vänkäävät, väittelevät ja valittavat kaikesta omassa nega-nega-maailmassaan ja elämä on liian lyhyt sellaisen päivittäiseen kuuntelemiseen.

Tässä yksityiskohtaisempi lista kummankin sukupuolen ammattimieltymyksistä.

Seksikkäimmät ammatit miesten mielestä ovat:

1. Lääkäri 20 %
2. Sairaanhoitaja 20 %
3. Opettaja 17 %
4. Suunnittelija 14 %
5. Kokki 11 %
6. Toimittaja 6 %
7. Toimitusjohtaja 4 %
8. Lentoemäntä 4 %
9. Psykologi 3 %

Seksikkäimmät ammatit naisten mielestä ovat:

1. Lääkäri 26 %
2. Kokki 16 %
3. Opettaja 13 %
4. Palomies 11 %
5. Suunnittelija 10 %
6. Poliisi 8 %
7. Toimittaja 6 %
8. Psykologi 5 %
9. Toimitusjohtaja 4 %

Jos suunnittelet ammatinvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista, ole hyvä, valitse itsellesi seksikkäämpi tulevaisuus!

22.

Some men know that a light touch of the tongue, running from a woman's toes to her ears, lingering in the softest way possible in various places in between, given often enough and sincerely enough, would add immeasurably to world peace.

- Marianne Williamson -

Chie Mihara: Clotilde

Uuuuu, suloinen <3

Chie Mihara: Clotilde - Brandokselta

Jenna Marbles - How To Get Ready For A Date

Jenna Marbles rocks! Tämä nainen on aivan upea! Melkein samat ajatukset kuin meikäläisen tekstissä Jokanaisen iskuopas: näin valloitat urhon ;D Listen and learn!

Aina eka kerta

Kaarina Kaikkosen työ Elämänpolkuja Galerie Forsblomissa Kampissa 4. syyskuuta asti.

Sanotaan, että sydänsuruisena on hyvä poistua talosta tai purkaa angstinsa johonkin puuhasteluun. Minä olen toista mieltä. Minusta on hauska rypeä itsesäälissä, vetäytyä sohvan pohjalle ja vollottaa sitä kuinka koko universumi on hylännyt minut, miehet ovat alkueläimiä alikehittyneempiä ja ehkä minut on tarkoitettu olemaan yksin ja kapinoin turhaan kohtaloani vastaan. Tällaiselle Minä olen uhri -asenteelle saa minun sääntöjeni mukaan antautua kuitenkin maksimissaan vain kahden päivän ajan, sillä asiat, joita toistamme itsellemme, muuttuvat pikkuhiljaa totuudeksi. (Ja mehän emme todellakaan halua totuudeksi yllä mainittuja lauseita, emmehän.) Rypemisen tarkoituksena on puhdistaa tuska systeemistään ennen kuin voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kun äskettäin jälleen kerran rypesin rikkinäisenä, pakollinen siivouspäivä osui ikävästi juuri siihen kohtaan. Onneksi oli parantumisen toinen eli viimeinen päivä. Pesin kylppärin lavuaaria ja yhtäkkiä päähäni välähti kohtaus Sliding Doors -leffasta, jossa Helen (Gwyneth Paltrow) seisoo sillalla sateessa ja huutaa uudelle miesystävälleen Jamesille (John Hannah), jota epäilee pettämisestä: “I‘ve been through enough for one year!” Pysähdyin ja aloin laskea. Tulos: olen särkenyt sydämeni viimeisten yhdeksän kuukauden aikana kolme kertaa. Se on helvetin paljon.

En usko sanontaan: ”Better to have loved and lost than never to have loved at all.” Minä viihdyn elämässäni ja omassa seurassani eikä minulta puutu mitään, vaikken olekaan rakastunut. Siksi sydänsurut ovat täysin typeriä töyssyjä muuten niin kivassa elämässä. Mielestäni universumilla pitäisi olla tästä jonkinlainen laki, joka voisi mennä suurin piirtein näin:

1 §
Sydänsurut
1) Kullekin ihmiselle sydänsuruja annetaan korkeintaan kaksi kertaa elämän aikana. Elämän pituus vaihtelee eri ihmisillä, joten sydänsuruja annetaan kaksi ennen 30 ikävuotta, minkä jälkeen niitä ei enää myönnetä huolimatta elämän kestosta.
2) Sydänsurujen rankkuus riippuu siitä kuinka paljon ihminen pystyy kestämään sekoamatta.
3) Kahden lakisääteisen sydänsurun jälkeen ihmiselle annetaan ainoastaan onnistunut parisuhde.
4) Viimeisen eli toisen sydänsurun ja sen jälkeisen onnistuneen parisuhteen välinen aika määräytyy sillä kuinka rankkoja kyseiset sydänsurut ovat olleet sekä sillä kuinka hyvä ihminen on itselleen ja muille. Jos ihminen ei vielä toisen sydänsurun jälkeen osaa olla hyvä sekä itselleen että muille, onnistuneen parisuhteen antamista lykätään, kunnes kyseiset taidot on opittu.

Istuimme kaverin kanssa iltaa viikon päästä kärvistelystäni. Hänellä ei ole ollut miessuhteita edes nimeksi, koska pelkää pettymyksiä eikä näin ollen uskalla päästää ihmisiä lähelleen. Hän tietää sen ja myöntää sen reilusti, muttei pysty päästämään pelosta irti. Hän sanoi minulle: ”Ihailtavaa sinun tapauksessasi on se, että huolimatta kaikista pettymyksistäsi uskallat yrittää aina uudestaan.” Se on totta, minä todella uskallan. Ennen lupasin sulkeutua maailmalta enkä itsekään päästää ketään enää lähelleni. Kuulosti niin hienolta ja dramaattiselta sanoa: ”Sydämeni on kivettynyt enkä usko enää rakkauteen.” Mutta kun pääsin tekemisiin seuraavan söpön kaksilahkeisen kanssa, se oli menoa jälleen. Siksi en ole viime aikoina edes yrittänyt tukahduttaa itseäni, koska tiedän sen epäonnistuvan.

Miten sen selitän? Kerronpa mitä olen oppinut vuosien saatossa:

1) Tärkeintä on muistaa, että rakkaus ei petä meitä koskaan, ihmiset pettävät. Siksi on turhaa menettää uskonsa rakkauteen vain siksi, että tielle osunut ihminen kohteli meitä kaltoin.

2) Se kuinka paljon luotat muihin on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon luotat itseesi. Olemme vain ihmisiä ja kun on tekemisissä tällaisen lajin kanssa, ympärillä leijuu aina riski pettymisestä. Jos et uskalla päästää ketään lähellesi, et todellisuudessa luota kykyysi kestää pettymyksiä.

3) Mutta tiedätkö mitä? Pettymyksiä tulee siitä huolimatta, oletko rakentanut ympärillesi suojamuurin vai et sillä shit happens. Olen huomannut, että kun on avoin rakkaudelle, toipuminen on nopeampaa kuin muurin takana mököttäessä. Näin siksi, että suojamuurin rakentaja kantaa koko ajan mukanaan aikaisempia pettymyksiään ja traumojaan, joiden päälle uudet vastoinkäymiset vain kasaantuvat kasaantumistaan kunnes tapahtuu jotain, joka katkaisee kamelin selän. Avoimen sydämen läpi energia pääsee virtaamaan vapaasti samalla tavoin kuin tuuli huoneessa, jossa on ristiveto. Tällainen sydän ei takerru eikä kanna taakkaa.

4) Erolle on aina olemassa jokin korkeampi tarkoitus. Sitä ei välttämättä huomaa siinä paikassa, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olen itse ainakin huomannut olleeni monessa tapauksessa ihastuksen sokaisema ja yrittänyt lakaista toisen ikävät piirteet maton alle, koska ”terveessä suhteessa hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on”. Taaksepäin tarkkailemalla olen pannut merkille kuinka minua on todellisuudessa jollain universaalilla tasolla suojeltu joutumasta syvemmälle huonoon suhteeseen ja se on katkaistu hyvissä ajoin ennen kuin löydän itseni kurkkuani myöten juoksuhiekasta.

5) Elämä on rankkaa katkerana ja kyynisenä. Kun sellaiset tunteet kytevät kehossa, elämästä ei pysty nauttimaan täydesti. Katkeruudelle ei tarvitse olla konkreettista kohdetta, myös elämälle voi olla katkera. Deepak Chopran sanoin katkeruus on kuin lasillinen myrkkyä, jonka kaadat vihamiehellesi, mutta juotkin itse. Se vahingoittaa vain ja ainoastaan sinua.

6) Aina tulee uusia. Niinkin karulta kuin se kuulostaa, jokainen on korvattavissa. Jos olet oppinut läksysi edellisestä suhteesta, seuraava mies on takuuvarmasti astetta parempi, vaikka suhde päättyisikin eroon.

Joten kun sydän särkyy, mikä neuvoksi? Heitellä tavaroita, soittaa äidille, raivota elämälle, niistää nenä, kuivata kyyneleet, käydä suihkussa, antaa itselleen anteeksi, ettei tiennyt paremmin, juoda kupillinen kahvia ja aloittaa alusta. Mitä muutakaan sitä voisi tehdä? Elämä on tarkoitettu elettäväksi - pettymyksineen kaikkineen.

21.

Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään


Tietää


että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima


- Tommy Tabermann -

Keyshia Cole - I Should Have Cheated

Nainen on naiselle susi

Tosiystävyys mielletään usein seesteiseksi, sellaiseksi suhteeksi, jossa tuetaan toista meni ystävä sitten mäkeä alas tai ylös. Ystävän puolesta iloitaan, kun hänen elämänsä loistaa ja vaihtoehtoisesti annat hänen itkeä meikkinsä uutta valkoista paitapuseroasi vasten, vaikka olet etsinyt sellaista vuosikausia ja nyt löysit sen Vilan alesta vain 9,90 eurolla.

Monet vannovat ystävyyden menevän parisuhteenkin edelle, tiedättehän: “Miehiä tulee ja menee, mutta tosiystävyys on ikuista.” Mitä tehdä silloin, kun kateus astuu kuvaan? Onko se tosiystävyydessä edes mahdollista? Naisten toisiaan kohtaan tuntema kateus vaikuttaa olevan niin perustavanlaatuinen ominaisuus, että se levittää lonkeronsa helposti myös ystävyyteen. Silloin eivät verivalat pahemmin paina, kun toisella menee paremmin kuin itsellä. Kirjoitin aiheesta keväällä uuteen New Look -lehteen.

Mietitäänpä tilannetta:

Esimerkki yksi: Miehiä on perinteisesti syytetty hyvä veli -verkostoista. Kun mies esimerkiksi pääsee tiettyyn asemaa työpaikallaan, hän alkaa ylentää kavereitaan tai palkata heitä avoimiin työpaikkoihin tuntemattomien hakijoiden ohi.
Naiset taasen muuttuvat miesten kaltaisiksi. Sen sijaan, että he auttaisivat muita naisia kohoamaan myös korkeaan asemaan ja erikoistehtäviin, ylennetty nainen alkaa mielistellä samalla viivalla olevia mieskollegoitaan ja katsoa muita naisia pitkin nenänvartta.

Esimerkki kaksi: Miehet pelaavat keskenään jalkapalloa työpäivän jälkeen ja kun toinen joukkue voittaa, toiset manailevat: “Ei saakeli! Katsotaan vaan niin me kyykytetään teitä ensi kerralla.” Sitten he menevät yhdessä suihkuun ja kaljalle.
Kun naiset lähtevät ensimmäistä kertaa keskenään street danceen ja yksi heistä keikuttaa peppua ja grindaa kuin jamaikalaiset naiset omenanpyöreine takapuolineen, muut alkavat mököttää. “Mun mielestä tanssimisessa on kyse hauskanpidosta ja liikkumisesta hyvän musiikin tahdissa eikä osaamisesta. Ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden pitää oikein näyttää kuinka hyviä ne on”, sanoo yksi ja muut yhtyvät kovaäänisesti. Osaava tietää joutuvansa tulemaan tunneille jatkossa yksin.

Esimerkki kolme: Mies esittelee kavereilleen uuden tyttöystävänsä, joka vielä sattuu olemaan upea ilmestys. Heillä loksahtaa suu auki. Tytön käydessä hakemassa tiskiltä sidukkaa kaverit tökkivät tyyppiä ja sanovat: “Mistä ihmeestä sä tuollaisen nappasit? Juma, mikä säkä!”
Kun sinä näytät kaverillesi valokuvaa suloisesta pojasta, jota olet juuri alkanut tapailla, kaverisi sanoo: “Ha ha! Aika ruman näköinen!” Tulevina kuukausina hän jaksaa huomautella sinulle siitä kuinka suhteestanne ei kuitenkaan tule mitään, joten sinun olisi paras jättää mies jo tässä vaiheessa.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverisi ei ole jotenkin huolissaan sinun rakkauselämästäsi ja sydämesi särkymisestä. Hän on huolissaan siitä, että hän on sinkku ja sinä hehkut ihastuksesta.

Lista on loputon:
“Aiotko todella värjätä hiuksesi vaaleiksi? Etkö pelkää, että susta tulee halvan näköinen?” En, mutta sinä pelkäät, koska tiedät vaalean sopivan minulle helvetin hyvin.
“Hyvältähän tuo suhde vaikuttaa, mutta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mulla on sun kaverina velvollisuus antaa eri näkökulmia ja pitää sua maanpinnalla.” Ei, sinun tehtäväsi minun kaverinani on iloita minun kanssani.
“Huh, onneksi mulla on aina menneet nuo asiat hyvin!” Joo, kiitos että silität hiuksiani, kun itkettää.
“Miksi sun on aina käytettävä korkokenkiä? Lenkkarit olisivat paljon mukavammat, mä en edes omista korkokenkiä.” Et niin ja koska näytän korkokengissä sexyltä, et halua minunkaan omistavan.

Globaalissa mielessä vuosia käyty painokeskustelu on naiskateutta puhtaimmillaan. 90-luvulla muotia oli Pamela Anderson -tissit, mutta myös huippumallit urheilullisine vartaloineen. Sen jälkeen tuli Kate Moss ja laihuus jäi trendiksi. Viime vuodet siitä on yritetty siirtyä pois kyseenalaisin konstein. America Ferrera tähditti elokuvaa Real Women Have Curves. Facebookissa on samanniminen ryhmä, mutta myös sellaisia kuten Curvy girls do it better… only a dog wants a bone, Naisen pitää olla nainen, lautaa saa K-raudastakin ja niin edelleen. Lehdissä sen sijaan mesotaan: “Men don‘t want skinny girls, they want real women. Skinny girls look like boys and no man wants his girlfriend to look like a little boy!”

Toisin sanoen: sen sijaan, että naisten vastaisku olisi “jokainen saa olla sellainen kuin on oli hän sitten yli- tai alipainoinen, tiili, päärynä, lauta tai pallo ja sitä paitsi katsotaanpa toistemme sisäistä kauneutta ulkoisen sijaan“, plus-kokoiset keksivät mitä moninaisimpia tapoja vetää hoikkia naisia henkisesti turpaan. Siinäpä solidaarisuutta kerrakseen. Suosittelen aiheesta luettavaksi Liza Marklundin ja Lotta Snickarsin kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Upea nimi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin nerokas lausahdus. Naissukupuolelta ilmeisesti puuttuu lojaaliusgeeni. Ehkä se sijaitsee ainoastaan Y-kromosomissa.

Kuinka sitten toimia, jos kaveri osoittaa kateellisuuden merkkejä? Kateellisuutta on kahta sorttia. Toinen niistä saa työskentelemään sen eteen, että saa itselleen samat asiat (amerikkalainen tapa). Toinen herättää ärtymystä, jonka vuoksi yrittää latistaa toista (suomalainen tapa). Itselläni on niin voimakkaasti selkärangassa käsityksenä se, ettei nälviminen kuulu kaveruuteen, etten juurikaan ole valmis edes istumaan pöydän ääreen “keskustelemaan suhteestamme“. Jos toinen toistuvasti harjoittaa kateellista päänaukomista ja latistamista eikä muka tiedä sen olevan väärin, hänelle sitä tuskin hyödyttää edes kertoa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Näin jää aikaa keskittyä niihin ystävyyssuhteisiin, joissa on valoa eikä tarvitse pelätä kertoa omasta onnestaan tai alamäestään.

20.

"If a guy compliments you shirt,
he's really saying he likes the way your boobs look in that shirt.
If a guy compliments your pants,
he likes your ass.
If he compliments your shoes,
well hun, he's gay."

Irregular Choice: Scottie - Brandokselta

Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan

Lauantaina 2.7. marssittiin jälleen näyttävästi rakkauden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Tänä vuonna mukana oli ennätykselliset 7000 käyskentelijää. Kulkueesta ryöpsähtänyt rakkausaalto iski suoraan sydämeen, sai pään pöyrälle ja jalat irti maan pinnalta. Muistetaan silti erilaisten tapahtumien ulkopuolellakin rakastaa toisiamme, aivan sen tavallisimman arjen keskellä.

Let's spread some loooove! <3

19.

~♥ Lovers don't finally meet somewhere. They are in each other all along. ♥~ 

- Rumi -

Miten tehdä nainen onnelliseksi

Julkaisin tämän naamakirjassa muistiinpanona pari vuotta sitten. En muista sitten millään, mistä tämän aikoinaan bongasin. Tässä siis lista siitä, mitä naiset mieheltä vaativat :)

Onnellinen elämä - Eli miten tehdä nainen onnelliseksi 

Ei ole vaikeaa tehdä naista onnelliseksi...

Miehen tarvitsee vain olla:

1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja
7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja
13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko
19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksuologi
23. psykologi
24. psykiatri
25. psykoterapeutti

Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä. Tarvitsee vain olla:

1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta
7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta
31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta
37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim. pankkiryöstön)
38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta
39. hillitty
40. charmikas mutta
41. pysyvä ja
42. uskollinen
43. valpas mutta
44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen
46. luotettava ja
47. kunnioitettava
48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,
49. maksukykyinen.

Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:

- ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
- tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille enempää aikaansa kuin ko. naiselle
- antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
- pukeutuisi siististi, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä asioita kuin peili ja huulirasva.

On tärkeää olla unohtamatta hänen:

1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.

Valitettavasti täydellisinkään edellämainittujen ohjeiden noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.

Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:

1. seksiä ja
2. ruokaa

Pääosa naisista kokee nämä miesten liialliset vaatimukset äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa.

Johtopäätös:

Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet lopulta ymmärtävät, että heidän on rajoitettava kohtuuttomia vaatimuksiaan!

Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, kunhan ensin muutut

Johnny Ramstedtin töitä Kortteliravintola Lugnissa.

Olen pistänyt merkille kuinka selkeästi erilaiset kriteerit miehillä ja naisilla on kumppanin valinnassa. Yksittäisiä vaatimuksia toisen piirteistä ei tokikaan kannata luetella, sillä en minä voi tietää, mitä sinä haluat. Karkeasti kaikki nämä toiveet voi kuitenkin listata kahden pääluokan alle:
1) Naiset haluavat hyvän miehen.
2) Miehet haluavat naisen olevan itsensä kopio.
Siinä missä naiset ovat muuttuneet armollisemmiksi, miehistä on tullut nipoja. Olen sivunnut aihetta post-treffejä käsittelevässä tekstissä Kuinka mies pidetään? eli miten toimia sen jälkeen, kun mies on isketty.

Kun naiset näkevät miehen typerien tapojen taakse ja kuittaavat ne pelkästään ärsyttävinä, miehet ovat valmiita heittämään kukkapuskan kompostiin tyttöystäväehdokkaan osoittaessa olevansa yksilö.

Miehet vaativat kumppaniltaan ehdotonta samankaltaisuutta. Huomautuksena, etten puhu harrastuksista, vaan perustavanlaatuisemmista asioista. Tietysti kiinnostus samoihin asioihin on arvokasta. Asiani ydin on se, kuinka eri määriä samankaltaisuutta miehet ja naiset toisiltaan vaativat.

Otetaanpa esimerkkejä:

Jos mies ei käytä alkoholia, hän ei ota naista, joka käyttää.
Miehellä on kenties jotkut filosofiset perusteet asialle eikä hän voi sietää sitä, ettei nainen ole hiffannut pointtia. Nainen sen sijaan ei näe mitään ongelmaa istua miehensä kanssa baarissa siemaillen karpalomehua. Hän kenties lähtee jopa aikaisemmin kotiin ja jättää ukkonsa jatkamaan kavereiden kanssa iltaa. “Kunhan pidät huolta siitä, ettei lämiskä jää taksin penkille, kuten viimeksi.”

Jos mies on himoliikkuja, hän ei missään tapauksessa ota naista, jossa on tuumakaan ylimääräistä.
“Selluliitti on iljettävää ja kertoo saamattomuudesta”, hän mesoaa ja herää aamulla viideltä salille. Siellä hän juoksee juoksumatolla 12 kilometriä, tulee kotiin, käy suihkussa, syö täysjyväsämpylää, jugurttia goijin marjoilla höystettynä ja pyöräyttää blenderissä banaani-varsiselleri-auringonkukansiemen-kauralese-omena-raakakaakao-tehopirtelön. Tukka hyvin, kello näkyy, puku silitetty ja sitten töihin eikä kello ole edes vielä kahdeksaa. Ei tulisi kuuloonkaan, että hänen kultansa heräisi klo 9, aloittaisi aamunsa kahvilla, söisi kiinalaista puolen päivän aikaan, katsoisi illalla leffan ja menisi kävelylle, jos ehtii. Himoliikkujanainen taasen kuittaisi toisinpäin olevan tilanteen näin: “Tuo yksi vaan on nyt niin laiska”, ja lähtee zumbaan.

Jos mies on kasvissyöjä, hän ei voi olla naisen kanssa, joka on lihansyöjä.
Kasvissyönti on nyky-yhteiskunnan trendi ja naiset heräsivät siihen miehiä aikaisemmin. Miehen mieli on kuitenkin hitaasti muuttuva ja äijäkulttuuri jyrää edelleen. Ei kukaan voi kieltää perusäijää kittaamasta kaljaa ja vetämässä makkaraa. Kun nyt hippimiehiä alkaa valua joogasaleille, heille on jopa yks hailee joogaako nainen. Jos nainen ei ole kasvissyöjä, hän ei ole ymmärtänyt ydintä lauseessa “kunnioita kaikkia”. Paras siirtyä toiseen naikkoseen, vaihtoehtojahan on sali täynnä. Nainen sen sijaan voi aivan hyvin kokkailla itselleen kotona intialaista tofumuhennosta ja laittaa miehen tekemään omat ruokansa.

Jos mies ei tupakoi, hän ei hyväksy sitä naiseltakaan.
Tupakointi on vaan niin äijä juttu ja se tekee naisesta epäfeminiinisen. “Oletko ajatellut, mitä se tekee kropallesi? Entä sademetsät ja tupakkateollisuus”, hän kohkaa ja ottaa siemauksen hermomyrkystä, oluttuopista. Tupakoimaton nainen pussaa rakastamaansa miestä, vaikka tämä olisi juuri sylkäissyt mällin roskikseen. Nainen miettii: “Haitallista mutta hei, aikuinen tekee omat päätöksensä. Sitä paitsi ei ole mun kroppa.”

Jos mies tykkää tälläytyä, hän ei ota boheemia taiteilijasielua.
Tommy Hilfigerin farkut, Converset, H&M:n vaaleanharmaa slipoveri, jonka alta pilkistää valkoinen paitapusero. Tukka nypitty pystyyn geelillä. Karl Lagerfeldtin hajuvettä suihkautettu maltillisesti, mutta kuitenkin niin, että se jättää juuri sopivan jälkituoksun ohikulkijoiden sieraimiin. Tällainen mies ottaa vain ja ainoastaan naisen, jonka tukka ei liiku edes tuulessa muotoilutuotteiden runsauden ansiosta eikä hän voi imutella kiihkeitä kielareita, ettei huulikiilto vain mene pilalle, tekoripset tipahda tyynylle ja eyeliner leviä. Kyseisen tyylinen nainen sen sijaan voisi aivan hyvin ottaa hieman homssuisen miehen, sillä hieman homssuinen mies on seksikäs. Vähän kuin Johnny Depp. Hieman homssuinen mies ei kuitenkaan ota noin laitettua naista vaan nimenomaan sen boheemin taiteilijasielun. Tietysti siinä tapauksessa mies voi ottaakin, jos hänen homssuinen imagonsa on puhtaasti harkittu tyyli.

Miksi siis miehet suhtautuvat naisen erilaisuuteen kuin ruttoon? Syy on todennäköisesti sama, minkä vuoksi yleensäkin erilaisuuteen suhtaudutaan ynseästi: pelko. Toisiin kohdistuvat vaatimukset voivat tuntua itsestä määrätietoisuudelta, mutta todellisuudessa se on kontrolloinnin yksi muoto. Toinen osapuoli ei tunnu uhkalta, kun pystyt ennakoimaan tämän käyttäytymisen ja parhaiten pystyt ennakoimaan sen, jos hän on mahdollisimman samanlainen kuin sinä olet. Miksi sitten juuri miehet vaativat tätä? Koska miesten itsetunto on hento kuin heinä. Siitä enemmän tekstissä Mies ja ego.

Jos mies on kuitenkin jäänyt katsomaan naamaasi enemmän kuin yksien treffien ajaksi, hän käyttää jatkossa tapaamiset sinun muuttamiseesi. Jos tukkasi on pellavainen ja vallaton kuin metsänhengellä: “Minä pidän siitä, kun naisella on kiiltävä ja siisti tukka.” Jos olet lihansyöjä: “Minusta kasvissyönti on älykkään ja ajattelevaisen ihmisen merkki.“ Jos pidät pitkistä aamuista: “Elämässään saamattomat ihmiset heräävät usein myöhään.” Koska terveen parisuhteen perusta on toisen hyväksyminen, kysymys kuuluu: koska on oikea aika jättää tällainen mökääjä? Kuinka kauan kannattaa odottaa, kunnes toinen huomaa sinun sisäisen kauneutesi ja kykenee sen myötä ohittamaan teidän väliset eroavaisuutenne? Entä jos hän todellisuudessa onkin ihminen, joka ei ylipäätään osaa nähdä pintapuolisten seikkojen tuolle puolen sieluun saakka?

Silmäni nappasivat kerran tekstin: “Miksi me asetamme kaikenlaisia vaatimuksia Sille Oikealle, vaikka tiedämme, että hän tulee olemaan poikkeus?”

Vastaus: koska hyväksyminen on vaikeampaa kuin tuomitseminen.

Minna Parikka - Mimosa

Katsokaa nyt tuota kengän pehmeää kaarta, suloisia sydämiä ja keimailevan karkkimaista väriä. Huokaisin - ääneen - ja rinnan täytti lempeä pehmoinen tunne.

Mikael Granlund -paperinukke

MM-kisat nostivat unelmalätkäilijä Mikael Granlundin nuorten naisten herkkupalaksi. Teitä, jotka olette hurahtaneet mieheen ilahduttaa varmasti tieto, että jos kesäkollia ei ole luvassa, voit aivan oikeasti viettää kuumia päiviä Granun kanssa. Iltalehti nimittäin julkaisi Mikael Granlundista tehdyn paperinuken, joka on vapaasti printattavissa. Olkaa hyvät!

Turkulainen seksiopas

1. Sisään
2. Ulos
3. Toistetaan tarvittaessa

Ciao bella Roma!

  

Osoitin naisen Giuliolle ja sanoin: “Katso, Guilio. Tuossa on roomalainen nainen. Rooma ei voi olla sekä hänen että minun kaupunkini. Vain toinen meistä todella kuuluu tänne. Ja luulenpa, että me molemmat tiedämme kumpi.”
Guilio sanoi: “Ehkä sinulla ja Roomalla on vain eri sana.”
“Mitä tarkoitat?”
“Etkö tiedä, että kaupungin ja sen asukkaiden ymmärtämisen salaisuus piilee siinä, että on opittava mikä sana katuja hallitsee?” hän kysyi.
Sitten hän selitti yhdistellen englantia, italiaa ja elekieltä, että jokaisella kaupungilla on joku tietty sana joka määrittelee sen, ja sen avulla tunnistaa myös suurimman osan kaupungin asukkaista. Jos ihmisten ajatuksia voisi lukea, kun he kulkevat ohi kadulla missä päin kaupunkia tahansa, huomaisi että suurin osa heistä ajattelee samaa asiaa. Mikä sitten sattuukaan olemaan se yhdistävä asia, niin se kertoo, mikä on kaupungin sana. Ja jos oma, henkilökohtainen sanasi ei ole sama kuin kaupungin sana, niin silloin et itse asiassa kuulu siihen kaupunkiin.
“Mikä Rooman sana on?” kysyin.
“SEKSI”, hän ilmoitti.
“Mutta eikö se ole pelkkä stereotypia Roomasta?”
“Ei.”
“Mutta täytyyhän Roomassa olla joitakin sellaisiakin ihmisiä, jotka ajattelevat muita asioita kuin seksiä.”
Guilio intti: “Ei. He kaikki ajattelevat päivät vain SEKSIÄ.”
“Jopa Vatikaanissa vai?”
“Se on eri juttu. Vatikaani ei kuulu Roomaan. Heillä on siellä oma sanansa. Heidän sanansa on VALTA.”
“Voisi kuvitella, että se on USKO.”
“VALTA se on“, hän toisti. “Luota minuun. Mutta Rooman sana on SEKSI.”

Näin juttelevat Guilio ja Elizabeth Gilbert kirjassa Omaa tietä etsimässä, kun Elizabeth on aloittanut itsensä etsimisen Roomasta opiskellen italiaa ja omistautuen maallisille nautinnoille, kuten upealle ruualle. Ja terveisiä Roomasta! Meikäläinen nimittäin vietti siellä auvoisan viikon kierrellen taidenähtävyyksiä ja todellakin kitaten herkkuja ravintoloissa ympäri kaupunkia. On aivan turhaa juosta matkaoppaissa tähtiä saaneiden ravintoloiden perässä. Ruoka on italialaisille niin suuri ylpeyden aihe, että voit kävelyreissullasi poiketa mihin tahansa lähimpään ravintolaan ja saada hemmottelua makuhermoille.

Mutta Rooma ja seksi. On pakko yhtyä Guilioon. Roomalaiset kihisevät seksiä. Se on kaikkialla: katukahviloissa, espanjalaisilla portailla, ravintoloissa, pitsaleipureissa, tarjoilijoissa ja myyjissä. Eikä se tule pukeutumisesta, vaan sisäisestä hehkusta ja itsevarmuudesta, niin kuin todellinen seksikkyys ylipäätään. Roomalaiset kulkevat selkä suorassa ja olkapäät takana, askel on varma ja kädenliikkeet napakat. Suomalaiset turistit lampsivat kroppa kaksinkerroin ja tukka homssuisena. Sitä on aivan turha yrittää buustata italialaisena käsityönä valmistetulla, täydellisesti istuvalla trenssillä.

Roomalaisten pukeutumisesta jopa yllätyin. On toukokuu ja 27 astetta lämmintä ja miten roomalaiset pukeutuvat? Jakkuihin, farkkuihin, pitkähihaisiin trikoopaitoihin ja keveisiin neuleisiin. Vaateliikkeiden hyllyt pursuavat 15 senttimetrin koroilla täydellistettyjä upeita kopottimia, jotka ovat niin namuja, että niitä voisi syödä jälkiruuaksi. Roomattaret taasen pitävät city-lenkkareita, matalapohjaisia sandaaleja ja bootsien tapaisia saappaita. Kuinka se on mahdollista maassa, joka on rajoiltaankin kengänmallinen?


Saappaat todellakin ovat parhaillaan suuressa huudossa Roomassa. Niitä on beigenä ja vaaleanruskeana, mutta ykkösväri on keskisininen, kyyhkysensiniseksi sitä on joissakin kuvastoissa kutsuttu. Näistä saappaista kevyempiä versioita ovat samanmalliset nilkkurit. Italialaiset pitävät näitä minkä asukokonaisuuden kanssa tahansa, myös kesäisemmän yläosan kanssa.

En ole koskaan visiteerannut Roomassa loppukesän helteissä, joten en tiedä kuinka paljastavaksi kaupungin verhoilu siinä vaiheessa muuttuu. Loppukevään peittävä seksikkyys tuntui kuitenkin raikkaalta ja aidosti sensuellilta. Se on aivan toista kuin kotosuomessa, jossa hameet ovat heinäkuussa vesirajassa ja mikrosortsit niin kittania, että ilman brassivahausta lahkeista tursuaisi puolet häpykarvoista.

Seksikkyyttä Roomaan tuo myös ihmisten rakkaus elämään. He vaikuttavat suhtautuvan kaikkeen intohimoisesti. Ravintoloiden sisäänheittäjätkin näyttävät nauttivan työstään ja myyjä juustotiskillä laittaa paloja paperiin tunteella. Mikään ei ole liian pientä, merkityksetöntä, turhaa tai vähättelyn arvoista. Toisaalta taas kaikki on heille juuri sellaista. He tietävät elämän olevan todellisuudessa paljon suurempaa kuin se, heittääkö joku tupakantumpin maahan tai vetääkö naapuri vessan kello 22 jälkeen. En ole missään kaupungissa kokenut voivani olla niin vapaa kuin Roomassa. Kukaan ei kytännyt, pälyillyt tai mulkoillut.

Yritän keksiä sanaa Helsingille. Asukkaana se on vaikeaa. Eräs toispaikkakuntalainen ihmetteli kerran, mihin helsinkiläisillä on jatkuvasti kiire. KIIRE. Hmm. Minä sanoisin, ettei kyse ole kiireestä, vaan yksinkertaisesti nopeasti kävelemistä, mikä on pakollista, koska ympärillä on niin paljon populaa. Hitaasti kävelevät muutenkin ansaitsevat kunnon mosautuksen takaraivoon.

KIIRE ei siis sovi. Koska helsinkiläiset juoksevat teattereihin, näyttelyihin, luennoille, elokuviin ja kaikenkirjaviin tapahtumiin koiranäyttelyistä konsertteihin, Helsingin sana voisi olla ÄLY tai KULTTUURI. TAIDE ei käy, sillä se sopii enemmän Rooman kaltaisiin kivipestyihin klassikkokaupunkeihin. Nimeänkin Helsingin sanaksi KULTTUURI, sillä ÄLY antaisi sen mielikuvan, ettei täällä ole henkeä. Helsingissä on henkeä vaikka jaettavaksi lopulle Suomea.

SEKSIÄ ei sen sijaan ole Helsingissä eikä muuallakaan Suomessa. Sille maaperälle persukseni tömähti viimeistään nähdessäni Fiumicinon lentokentällä notkuvan Finnairin jonon.

Onneksi Rooma on vain alle neljän tunnin matkan päässä.

Parhaillaan roomattaret kipittävät mukulakivimaastossa saappaissa. Erityisen trendikäs sävy niissä on utuisen sininen.

Mariah Carey - Stay The Night

Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen

Olen kirjoittanut iskuoppaan naisille, joten on vain reilua kirjoittaa sellainen myös miehille sillä miehillehän “nainen on mysteeri”.

Nämä säännöt pätevät treffeillä. Eivätkä vain ensitreffeillä, vaan useammilla. Oikeastaan monet näistä pätevät suhteisiin yleensäkin, joten kannattaa ottaa vinkkejä pidemmällä tähtäimellä.


1. Saa hänet nauramaan.
Nainen on sulaa voita sellaisen miehen seurassa, joka kutkuttaa hänen nauruhermojaan. Huumorintaju on tietysti ihmisestä kiinni ja tulkintakysymys. Yleensähän jos muut nauravat meidän jutuillemme heillä on mielestämme hyvä huumorintaju ja jos ei eivät, he ovat tylsämielisiä. Aina vika ei kuitenkaan ole toisissa. Kerran työmatkalla ollessani vietin iltaa hotellin aulassa siemaillen valkkaria ja lukemalla lehteä, kun eräs mies tuli häiritsemään meditatiivista hetkeäni. Jonkin ajan kuluttua hän näytti minulle kännykällä filmaamansa pätkän, jossa kertoi australialaiselle ystävälleen Kuopiosta. Hän nauroi sitä katsellessaan niin kovaa, että aula raikui. Minä taas en, minusta keskustelu oli täysin normaali. Mitä siihen muka pitäisi sanoa, jos toinen esittelee kaverilleen Kuopiota? Mies totesi: “No, ehkä tämä aukeaa niille, joilla on huumorintajua.” P.S. Tämä jälkimmäinen lause ei ole hyvä iskumetodi.

2. Kysele.
Tästä miehillä ei ole mitään hajua. Yleensä he puhuvat itsestään ja naisen on otettava itse tilaa keskustelussa kertoakseen omasta elämästään. Vaikka olisit hoitanut pakolliset kysymykset, kuten tiedot työstä, koulutuksesta ja asuinalueesta, älä jätä sitä siihen. Kysy naisen ajatuksia, mielipiteitä ja käsityksiä asioista. Miksi hän on valinnut juuri nykyisen asuinpaikkansa, ammattinsa ja koulutuksen? Onko hän kutsumustyössään? Vai uskooko hän kutsumukseen? Jos olet koristepuuseppä, tiedustele, mitä mieltä nainen on suomalaisen käsityön asemasta tässä automaation pyörittämässä valtakunnassa. Entä osaako hän neuloa.

3. Kuuntele.
Nainen kyllä huomaa, jos et kuuntele häntä ja se on virhe. Varmin tapa osoittaa kuuntelusi on esittää kysymyksiä hänen tarinointinsa pohjalta.

4. Älä vastaa puhelimeen treffeillä.
Sinulla pitäisi olla puhelin äänettömällä. Jos olet unohtanut sen, älä vastaa ja kun vempain on lopettanut sointinsa, laita se sen jälkeen äänettömälle ja pyydä anteeksi. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

5. Pyri saamaan nainen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi.
Älä puhu eksistä äläkä todellakaan katsele ohi kulkevien naisten perseitä. Naisen on saatava tuntea, että olet siinä juuri hänen vuokseen. Sinun ei tarvitse ottaa häntä kädestä tai lirkutella kuinka hieno paita hänellä on, kunhan vain näytät olevasi kiinnostunut vain ja ainoastaan hänestä.

6. Päästä hänet ovesta ensimmäisenä.
Tämä perinne juontuu ajasta, jolloin miehet päästivät naisensa ovesta ensin siltä varalta, että joku olisi tikarin kanssa odottamassa nurkan takana. Näin nainen saisi iskun, ei mies. Mutta on se silti niin romanttista. Minä sulan joka kerta, kun mies päästää minut ovesta ensin tai avaa oven minulle, vaikka suhde olisi kestänyt monta kuukautta.

7. Tarjoa.
Erityisesti ekoilla treffeillä miehen kuuluu tarjota. Olen kuullut naisista, jotka pitävät tapaa loukkaavana tänä tasa-arvon aikana, mutten ole tavannut vielä sellaista.

8. Älä tee asioista nais-mies-juttuja.
Minut ainakin saa raivon partaalle sanomalla: “Naisethan yleensäkin tekevät/ajattelevat/sanovat/ovat sitä mieltä, että…” Osoita olevasi tasa-arvoinen. Eri asia tietysti silloin, jos et ole sellainen. Silloin sinun ei kuuluisi edes deittailla.

9. Älä kehuskele biletykselläsi.
Se on teinimeininkiä. Jos elämässäsi biletys ja alkoholi yleensäkin ovat viikon kohokohtia, olet surullinen tapaus. Voisit hankkia harrastuksen ja kertoa sitten siitä. Kuinka olisi miekkailu, valokuvaus tai graafinen suunnittelu? Paljon bilettävä mies nostaa naisen päässä mielikuvan pukista ja se ei taas resonoi kohdan 5. kanssa.

10. Osoita, ettet ole leivänpaahdin.
Naisille suunnatussa iskuoppaassani kerron kuinka miehille ei saa puhua rakkaudesta, suhteista, yhteenkuuluvuudesta tai tunteista ylipäätään. Monesti tässä blogissa olen hämmästellyt myös miesten sitoutumiskammoa. Osoita, että olen väärässä.

A Fine Frenzy - Near To You

Treffi-ilmoitus

Törmäsin jokin aika sitten Oriah Mountain Dreamerin runoon Kutsu ja sulin. Hän kirjoitti sen eräänä iltana epäonnistuneiden kutsujen jälkeen ja pian se alkoi levitä suullisesti ja internetissä, sitä alettiin lukea häissä ja hautajaisissa. Ostin hänen samannimisen kirjansa, jossa hän avaa runon merkitystä. Kutsu on niin kaunis, että minun on laitettava se tänne. Se on runo ihmiseltä ihmiselle, mutta itse voisin laittaa sen aivan hyvin treffi-ilmoitukseksi. Nimittäin todellisuudessa ei ole väliä sillä, mikä on miehen pituus, paino, silmien väri, horoskooppimerkki ja ammatti. Sillä on, pystyisikö hän seisomaan kanssani tulen keskellä perääntymättä ja mikä häntä kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa. Näillä sanoilla, olkaa hyvät:

Kutsu

Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa.

Minua ei kiinnosta, minkä ikäinen olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.

Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää, oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta, että tuska lisääntyy. Haluan tietää, pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta, yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.

Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.

Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.

Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin, kun se ei ole kaunista, ja ammentamaan elinvoimasi sen läsnäolosta.

Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumisia, omasi ja minun, ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle: “Kyllä!”

Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää, pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös, uupuneena ja rikkinäisenä, ja tekemään sen mitä tarvitaan, jotta voit ruokkia lapsesi.

Minua ei kiinnosta, keitä sinä tunnet ja mistä sinä olet kotoisin. Tahdon tietää, pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.

Minua ei kiinnosta, mistä tai missä tai kenen johdolla sinä olet opiskellut. Tahdon tietää, mikä sinua kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa.

Tahdon tietää, osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä.

18.

Nainen on vain nainen, mutta onnistunut draivi on rukoilemisen arvoinen asia.

- P.G Wodehouse -

Sex And The City Helsinki-style

Kaisaniemen metrotunneli

Aamut alkavat brunssilla tyttöjen kanssa. Kotona odottaa kaapillinen Jimmy Choota ja Manolo Blahnikia. Kissanristiäisiä, taidenäyttelyn avajaisia, cocktailtilaisuuksia ja barhoppingia jokaiselle viikonpäivälle. Treffejä pari kertaa viikossa. Eläimellisiä yhdenillanjuttuja. Shoppailua. Vänkiä asuyhdistelmiä. Ihastuksia. Hurahduksia. Morkkiksia. Lounaita ravintolassa homobestiksen kanssa.

Valahtaako elämäntuska päälle? Minulla on yli 30 paria kenkiä, muttei varaa Manoloihin, koska sillä rahamäärällä maksan vuokrani. Minulla ei ole homobestistä, mutta tunnen biseksuaaleja. Riittääkö se?

Entäs noin muuten?

Bilettäminen. Tässä iässä ei ryypiskely juurikaan enää kiinnosta. Kännissä on kiva olla, mutta olen sitä harvoin. Sen sijaan, että katsoisin itsekseni hyvää leffaa, söisin juustoja ja nappaisin pari lasia punkkua, vedän leffan aikana suklaata ja kivennäisvettä. Minulla ei edes ole koskaan kotona alkoholia, paitsi nyt, koska sain synttärilahjaksi samppanjaa ja portviiniä. Barhopping on jees, jos baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja, muuten ilta tulee kalliiksi. Homma onnistuu esimerkiksi Kontulassa. Haluanko bilettää Kontulassa? En.

Treffejä pari kertaa viikossa. Missä miehiä muka tapaa? Freelancer, joka työskentelee kotona ei koskaan edes tapaa miehiä. Sitä paitsi miehiä on kahta lajia, joko varattuja tai sitoutumiskammoisia. Ok, baarissa voi tavata, mutta mistä minä voin tietää kuinka montaa numeroa äijä on jo yrittänyt ennen kuin hiippaili minun viereeni?

Eläimelliset yhdenillanjutut. Niin varmaan. Jokainen tietää, ettei ensimmäinen seksikerta uuden ihmisen kanssa nosta tajuntaa kattoon, koska toisen nautintopisteitä ei vielä tunne. Se on täysin luonnollista ja normaalia. Mutta kun tähän yhdistää sen, ettei kaikista miehistä näy päällepäin ovatko he kiinnostuneita naisen nautinnosta lainkaan, voi homma yllättäen ollakin pelkkää esileikitöntä rynkytystä. Seksi on turhaa ilman orgasmia ja jos siitä ei ole edes vihiä, ei maksa vaivaa.

Shoppailu. Riippuu miten se määritellään. Ostin vastikään uudet kengät ja laukun. Mutta tänä kulutushysterian aikakautena shop ‘till you drop -elämäntapa on totaalisen edesvastuutonta. Jos siis hamstraa kuukausittain parilla sadalla eurolla vaatteita, joista 1) suurin osa roikkuu kaapissa vielä vuodenkin päästä hintalapun kanssa 2) käyttää niitä pari kertaa ja jättää lojumaan kaapinpohjalle, se ei ole seksikästä. Silloin tarvitsee terapiaa.

Vängät asuyhdistelmät. Teen siis töitä kotona. Siitä voi päätellä jo jotain. Meikkaan kuitenkin jokainen arkipäivä ja laitan hiukset kondikseen, muuten en tajua, että kyseessä on työpäivä.

Ihastuksia. Hurahduksia. Morkkiksia. Harvoin. Katso kohta Treffejä pari kertaa viikossa ja Eläimelliset yhdenillanjutut.

Mitä todellinen sinkkuelämä sitten on? Manoloiden puutteesta huolimatta ei ollenkaan yhtä purnaavaa tuskaa. Surku olla näin positiivinen. Blogitekstinä kuulostaisi paljon dramaattisemmalta, jos kertoisin itsestäni Miranda-esimerkin. Muistattehan sen jakson, jossa Miranda osti asunnon? Naapurin nainen kertoi hänelle, että edellinen asukas, yksinasuva nainen, oli ollut kuolleena ties kuinka kauan ja kun hänet vihdoin löydettiin, kissa oli syönyt puolet hänen kasvoistaan. Miranda ei ensin ollut millänsäkään, mutta kun hän huomasi soittavansa aina samaan kiinalaiseen ravintolaan tilatakseen aina samaa take-awayta, hän alkoi panikoida ja soitti Carrielle: “Olen yksin. Kun kuolen, kukaan ei huomaa sitä ja kissa syö naamani.” Toivuttuaan kriisistä hän varmuuden vuoksi kaatoi muutaman päivän ajan kissanruokakupin kukkuroilleen.

Näin eletään sinkkuelämää Helsinki-tyyliin:

Käydään tyttöjen kanssa brunssilla, taidenäyttelyissä, kuuntelemassa Dubrovnikissa kirjailijoita lukemassa uusinta teostaan, keikoilla, leffassa, syömässä töiden jälkeen upeaa ruokaa upeassa seurassa (silloin voi ottaa sitä viiniä). Pidetään leffamaratoneja kaverin kanssa, jolloin kitataan navat täyteen artisokan sydämiä, brietä, patonkia ja kaikkea muuta terveellisen epäterveellistä hässäkkää, mitä pöydälle vain mahtuu. Käydään klubeilla tanssimassa niin, että tukkaa on käytävä kuivaamassa vessan käsienkuivauspuhalluslaitteella. (Sen jälkeen majoitetaan kavereista neljä pieneen yksiöön. Sängyssä nukkuu kolme, tuolin pehmusteella yksi. Aamulla tarjoat kaikille buranat ja hoipertelette yhdessä pitsalle.) Käyt kokeilemassa uusia juttuja, vaikkapa tankotanssia. Kipaiset matkamessuilla, Vintage-messuilla ja kirjamessuilla.

Brunssi Kortteliravintola Lungissa

Helsingissä on niin paljon actionia, että joka päivä menettää jotakin. Ensi alkuun se syö sisältä ja alkaa pelätä elämätöntä elämää, mutta jossain vaiheessa huomaa uutta tulevan koko ajan tilalle. On silti ehdottoman tärkeää uskaltaa olla myös yksin omien ajatustensa kanssa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaikista tärkeintä tässä elämässä on pystyä kohtaamaan itsensä ja oma sielunmaisemansa ja olla itsensä paras kaveri. Muutoin kaikki kalenterissa oleva meno muuttuu vain mitättömäksi hälyksi.

Sinkkuelämää-sarjan päättymisestä on vuosia, mutta Carrien glamoröösit elämänkoukerot leimaavat vieläkin sanaa sinkku. Joissakin se herättää suoranaista ärtymystä, esimerkiksi perheellisissä. “Minä ainakaan en jaksa lukea Facebookin tilateksteistä sellaista pintaliitoa kuin että missä baareissa taas on käyty ja kuinka taas on nautittu lattea jossain trendikkäässä kahvilassa. Se ei ole todellista elämää”, raivosi minulle eräs tuore isä. Jos minä joudun lukemaan sinun tilapäivityksiäsi siitä kuinka opetat kersaasi potalle tai kuinka taas on hampilääkäri tulossa, sinä saat piru vieköön lukea minun brunssailustani. Minun elämäni on yhtä todellista kuin sinun. Se, että ostan toisinaan uudet kengät ei tarkoita sitä, että olisin pinnallinen paska, jolla ei ole sydäntä. Se, että käyn baarissa ei tarkoita sitä, etteikö minussa olisi syvyyttä. Se, että käyn erilaisissa häppeningeissä ei tarkoita sitä, että yrittäisin paeta itseäni ihmishumuun.

Helsingin sinkkuelämä poikkeaa nykkiläisestä, mutta oman elämäni ainakin yhdistää sarjaan on se, että suomalaisen suurkaupungin mittakaavassa “I’m single and fabolous“. Ja kuten Carriellä, minullakaan ei ole kissaa, joka voisi syödä naamani.

17.

Inner beauty won't get you laid.

- Unknown -

Suhteiden henkiset ulottuvuudet vol IV: Kaksoisliekkien uusi aika

Uutta päivittynyttä tietoa on saapunut maanpäälle kaksoisliekeistä! Olen kirjoittanut kolmen tekstin sarjan Suhteiden henkiset ulottuvuudet, joissa käsittelen sielunkumppaneita, karmallisia suhteita ja kaksoisliekkejä. Näistä teksteistä on aina joku viikottaisessa luetuimpien top vitosessa eli aihe on ilmeisen kiinnostava monelle. Siksi laitan asiasta uutista, mutta myös siitä syystä, että kuten aikaisemmin olen maininnut, elämme aikaa, jolloin kaksoisliekkejä yhdistyy poikkeuksellisen kiivaaseen tahtiin. Monet teistä ovat voineetkin hänet tavata, mutta asia ei olekaan ollut niin mutkatonta kuin ennen. Olen pääosin käyttänyt lähteenä metafyysikko Helen Demetrioun välittämää tietoa.

Vielä hieman lisäesittelyä kaksoisliekeistä: Koska kaksoisliekit muodostavat yhdessä täydellisen kokonaisuuden, heidän tehtävänään on hoitaa, parantaa sekä nostaa ympärillä olevien ihmisten värähtelytaajuutta kohti korkeampia energioita ja jumalallisuutta ja tällä tavoin auttaa heitä valaistumaan. Kaksoisliekkien ei tarvitse edes tehdä mitään konkreettista sen eteen, sillä pelkästään heidän yhdessäolonsa on niin voimakasta, että esimerkiksi pariskunnan asuminen kerrostalossa antaa energiahoitoa kaikille sen asukkaille monen metrin säteellä.

Nyt olemme siirtymässä Uuteen Aikaan. Se tapahtuu vuonna 2012 (ei, kyse ei ole maailmanlopusta vaan uudesta maailmasta). Jotain vanhaa on silti kuoltava ennen kuin uutta voi tulla tilalle. Koska tämä muutosprosessi vanhasta maailmasta uuteen on enemmän tai vähemmän kivulias, kaksoisliekkien yhdistymisen tuomaa harmoniaa tarvitaan ihmiskunnan avuksi nopeasti, sillä kehitys kiihtyy koko ajan kyseisen merkkipaalun lähestyessä. Kaksoisliekit auttavat tuomaan taivaan maanpäälle.

Tässä on kuitenkin ongelma. Aikaisemmin kaksoisliekit tapasivat silloin, kun molemmat olivat valmiita, toisin sanoen kun he ovat muun muassa selvittäneet karmavelkojaan. Koska heidän yhdistymisensä on nyt kiivasta, he voivatkin päätyä yhteen raakileina. Kun he tapaavat, edelleen vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne on suunnattoman voimakas. He kokevat olevansa yhtä. He tuntevat samoja tunteita samoina aikoina. Heillä on ajatustensiirtoa ja telepatiaa. He kokevat yhteyttä, jota eivät ole kokeneet aikaisemmin ja koska he luulivat olevansa eheitä, yhdistymisen herättämä tunne “nyt olen kokonainen” äimistyttää molempia. Voi kuitenkin käydä niin, että he eivät ole valmiita ottamaan tätä vastaan. Yhteen päätyminen voi kaikessa ihanuudessaan säikäyttääkin heidät, sillä suhteen energiat ovat niin voimakkaat, että se ahdistaa. He joutuvat kohtamaan omat pelkonsa ja epävarmuutensa, omat kipeät kohtansa ja haitalliset ajatusmallinsa eikä se koskaan ole miellyttävä, pumpulin pörheä kokemus. Jos he yhdistyvät, vaikka molemmilla tai toisella olisi vielä omia asioita käsiteltävänään ja karmoja sovitettavanaan, he joutuvat tekemään tämän yhdessä. Niinpä monet kaksoisliekkisuhteet ovat nyt suurella koetuksella.

Koska elämme aikaa, jolloin maailmaan tarvitaan harmoniaa, olisi ehdottoman tärkeää, että kaksoisliekit pysyisivät yhdessä eivätkä luovuttaisi heti ensimmäisten vastoinkäymisten mäiskeessä. Suhteessa voi olla ahdistusta, kriisailua, riitoja, kitkaa ja kiukuttelua näiden kahden yrittäessä sovittaa itseään toistensa energioihin. Nyt on kuitenkin aika parantaa omat ongelmansa yhteistyössä toisen kanssa ja hänen avustuksellaan. Sitä paitsi sillä tavoin he viimein saavuttavat sen täydellisen kaksoisliekkisuhteen, joka on niin rakkaudellinen ja täydellinen, että alun ahdistukset kalpenevat sen rinnalla.

Tutkikaa siis itseänne. Tunnustelkaa, johtuvatko ahdistuksen tunteenne oikeasti toisesta osapuolesta vai omista sisäisistä kamppailuistanne. Jos kyse on jälkimmäisestä, työskennelkää omien negatiivisten tunteidenne kanssa ja yrittäkää sulattaa ne pois. Ottakaa reilusti omaa aikaa käsitelläksenne niitä tai avautukaa niistä kumppanille, jolloin hän voi auttaa teitä pääsemään niistä eroon. Sitähän se normaali parisuhdekin on, ratkaistaan asioita yhdessä. Prosessin ollessa ohitse löydätte niin paljon rakkautta itsestänne ja toisesta, suhteestanne, ettette ole koskaan edes osanneet haaveilla sellaisesta.