"I don't know who invented high heels, but all women owe him alot." - Marilyn Monroe -

Kun istun koneella ja poden kirjoittajanblokkia, tiedättekö millä saan sen parannettua? Lorvailen nettikaupoissa ihaillen kenkiä. Kyllä. Kauniit kengät saavat minut sfääreihin ja niin korkealle, että ne inspiroivat jopa työpäivän keskellä, vaikka kirjoittaisin jostain täysin niihin liittymättömästä asiasta, kuten työhyvinvoinnista tai organisaatiomuutoksista. Huono puoli siinä on se, että aina löytyy useita herkkupareja ja toisinaan sydäntä alkaa polttaa niin käsin kosketeltavan voimakkaasti, että joku niistä on ostettava. Välillä soimaan itseäni, mutta toisaalta minulla on sellainen hyvä ominaisuus, että käytän kaikkea mitä ostan. Vaikka tekisin heräteostoksen, mikään ei jää käyttämättömänä kaapin perälle. Niin sokea himolleni en ole. Shoppailussa tarvitaan tunteen lisäksi aivoja.

Naisten rakkaus kenkiin muistuttaa fetissiä. Törmäsin äskettäin aiheesta muikeaan uutiseen. Tai no, miehen kannalta se ei ollut niinkään muikea. Nimittäin pokeriammattilainen Dan Shak sai vasta avioeronsa jälkeen tietää, että vaimo Beth Shak oli hassannut hänen rahojaan satojen tuhansien dollareiden edestä kenkiin keräten niitä vuosien saatossa 1200 paria. Sen lisäksi Beth hankki merkkilaukkuja ja niiden sekä kenkien arvo yhteensä on miljoonia dollareita. Beth kertoo näkevänsä ne taiteena, ei pelkästään käyttökamana. Nyt kolme vuotta eron jälkeen Dan vaatii 35 prosenttia näiden arvosta itselleen, joten jos miehet eivät huomaa laukkujen ja kenkien taidearvoa, ainakin he huomaavat rahat niiden takana.

Olen usein pohtinut sekä itseni että koko naissukupuolen suhdetta kenkiin, mikä johtaa yleensä siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, ettei siinä ole mitään järkeä. Ei sitä kukaan osaa selittää, eivät edes naiset itse. Yksi teoria minulla kuitenkin on. Eläinkunnassa toinen sukupuoli on aina värikkäin, yleensä se on uros. Näinkin yksiulotteisessa lajissa mitä ihminen on, ei voi kuitenkaan komeilla huutavan kirkkailla sulilla tai karvapeitteillä luonnostaan. Joten entä jos nainen on se ihmislajin värikäs osapuoli, mutta koska meillä ei ole väriä millä keimailla luonnostaan, naisilla on luontainen sisäänrakennettu mieltymys koristaa itseään ulkopuolisilla asioilla herättääksemme huomiota. Käytämme meikkiä, hamstraamme vaatteita, värjäämme hiuksia - ja rakastamme kenkiä. Jotkut sanovat pukeutuvansa ja laittautuvansa vain itseään varten. En usko sitä hetkeäkään. Väitin itsekin niin aikoinaan, kunnes analysoin tälläytymisen perimmäisen tarkoituksen. Toki itsestään huolehtiminen tuo itsevarmuutta ja ryhtiä. Mutta mistä se itsevarmuus kumpuaa? Siitä että näyttää hyvältä ja tuntee olonsa hyväksi. Mutta jos kaipaisimme todellakin sitä hyvää oloa, pukeutuisimme verkkareihin, löysään neuleeseen ja lenkkareihin emmekä missään tapauksessa jaksaisi edes ajatella meikkausta. Jos tälläytymisen alitajuinen tarkoitus ei joka kerta ole iskeä miehiä, sen tarkoitus on kilpailla muiden naisten kanssa. Muutoin emme välittäisi hevon takapuolen vertaa siitä, miltä näytämme. Tämän analyysin jälkeen voikin kysyä, onko siinä sitten jotain pahaa. Ei tietenkään. Mitä pahaa on halussa olla viehättävä miesten silmissä tai kilpailla kauneudesta muiden naisten kanssa. Ei yhtään mitään.

Yliopistossa olen joutunut lukemaan kolmeen otteeseen John Fisken teoksen Merkkien kieli. Siinä Fiske kertoo Althusserin kehittämästä ideologiateoriasta korkokenkäesimerkin avulla. Se häiritsee minua jokaisella lukukerralla, mutta toisaalta se liippaa läheltä omaa analyysiani:

“Korkeakorkoisia kenkiä ei ole tuputettu naisille heidän ulkopuoleltaan (ts. niitä eivät ole tuputtaneet hallitsevan sukupuolen eli miesten aatteet). Silti niillä kävely on patriarkaatin ideologista käytäntöä, johon naiset osallistuvat - ehkä jopa alttiimmin kuin ideologia edellyttäisi. Korkokengät korostavat niitä naisen vartalon osia, joita patriarkaatti opettaa pitämään miestä hemaisevina - takapuolta, reisiä ja rintoja. Nainen osallistuu ideologiaan rakentamalla itsensä viehättämään miehistä katsetta. Näin hän alistuu miehiseen valtaan (kalastellen suosiota tai kieltäytyen siitä). Nuo kengät myöskin vähentävät naisen fyysistä aktiivisuutta ja voimaa - horjahteleva ja varovainen käynti on kuin harjoittelisi alistumaan patriarkaatin valtaan. Korkeilla koroilla kävelevät nainen on terhakka vain patriarkaalisten merkitysten uusintajana ja ylläpitäjänä. Ne saavat hänet näyttämään heikolta ja passiiviselta, jolloin mies alkaa näyttää entistäkin vahvemmalta ja aktiivisemmalta.” Erään toisen teorian mukaan miehiä kiehtoo nainen korkokengissä, koska tämä ei voi juosta silloin pakoon. Se teoria on sairas.

Miksi sitten minä tunnen oloni vahvaksi nimenomaan korkokengissä? Matalilla kengillä tunnen oloni piipittäväksi pikkutytöksi ja läsähdän kasaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Korkokengissä sen sijaan kopistelen lujaa vahvoin askelin ja kättelynikin on jämäkkä kuin paistinpannun varsi.

Minuun ei tee vaikutusta, jos joku esittelee tennarikokoelmaansa. Ballerinatkin ovat vähän niin ja näin. Ovathan ne ihan söpöjä joskus, mutta eivät kovin mielenkiintoisia luomuksia. Korot sen sijaan saavat minut nautinnosta sykkyrälle. Niiden on oltava minimissään 6 cm ja maksimissaan 11 cm. Toki korkokengät voivat olla haitalliset kropalle. Minä olen saanut vaikka kuinka monia moitteita siitä, etten käytä terveyssandaaleja tai lenkkareita. Valituksia ropisee sekä miehiltä että naisilta. Nämä naiset ovat niitä, jotka näyttävät white trash -sakilta ja miehet niitä, joiden muijat löntystävät lättänäpohjilla kuin lyhyenlännät sammakot. Yksi sana molemmille: kateus. Sitä paitsi ballerinat ovat haitalliset jalalle siinä missä liian korkeat korotkin. Fysioterapeuttien mukaan ihanteellisissa kengissä on 3 cm korko (sekä miehillä että naisilla). Ballerinoissa tai flip flopeissa ei ole minkäänlaista iskunvaimenninta ja koska jalanpohjassa oleva kehon luontaisena iskunvaimentimena toimiva rasvakerros on hyvin ohut, se ottaa itseensä asfaltilla tömistelevät askeleet ja aiheuttaa erinäisiä vaivoja sitä kautta. Koroista urputtavat voivat repiä siitä. Sitä paitsi vaivoja aiheuttaa ensisijaisesti väärä kävelytapa. Myös terveyssandaaleissa voi kävellä väärin, jos ei kiinnitä huomiota kehonsa vinksahtaneisiin asentoihin.

Korot tekevät jokaisesta naisesta upean. Jos niillä siis osaa kävellä. Ok, 12 cm ja siitä ylöspäin olevat korot ovat muodissa, mutta nainen tai tyttö, joka kävelee korkkareilla polvet koukussa on muotinäyistä kaikkein säälittävin. MTV Video Music Awardseja ja muita trendikkäitä palkinnonjakotilaisuuksia seuratessa fashionistan sydän huutaa tuskasta, kun julkkikset hoipertelevat lavalle niin korkeissa koroissa, että tarvitsevat jonkun käsikynkkäänsä pysyäkseen pystyssä. Jos et osaa kävellä niillä, kannattaa opetella ennen kuin poistut talosta. Toisaalta voit suosiolla hyväksyä sen, että sinulle vain nyt sopivat matalammat kengät. Suosittelen kuitenkin kävelyn opettelua, sillä se taianomainen palkinto, mitä korkokenkien käyttö antaa mielelle ja keholle on sen arvoista.

Lopuksi osa I: löysin kenkämuseon nettisivut, joihin myös oma Minna Parikkamme on päässyt. Kannattaa käydä tutustumassa ja huokailemassa. Tässä jutussa on kuvituksena lemmikkejäni omasta kenkäkokoelmastani.

Lopuksi osa II: Jos asut Pohjanmaalla tai olet siellä suunnalla reissulla, kipaise Black Wall Galleryssä & Taidelainaamossa osoitteessa Kasarmi 13. Siellä on tuttavani Cata Ahlbäckin näyttely High Heels - High Hopes 26. elokuuta asti. Nannaa!

Hei, suhteellinen! Vituttaako?

Pasan ja Atpon vitutus-kirjasarja on saanut helmen. Suhdekirjoittelijana silmäni alkoivat välkkyä kuin kaksi taivaan kirkkainta tähteä (ällöä, joo) huomatessani, että vitutuskirjailijat Pasa ja Atpo ovat pukanneet ulos teoksen Eniten vituttaa parisuhde. Niinpä olen viettänyt muutamat illat mukavassa lukutuolissani nauraen, mikä illanviettona on tietysti aivan parasta. Jos on yksin kotona ja nauraa silti ääneen, jotain on hyvin perustavanlaatuisesti hyvin (tai vialla, voit päättää itse).

Odotin kirjalta pelkkää huumoria, negailua ja “kun se kyrvähtänyt ämmä röhnöttää tuossa sohvalla taas siinä kauhtuneessa pyjamassa, niin totta helvetissä kolmen vuoden jälkeen alkaa vituttaa jo niin saatanasti” -toteamuksia. Mutta ei. Pasa ja Atpo osoittautuivat tavallaan neroiksi. He ovat onnistuneet laittamaan ojennukseen kaikki parisuhteeseen liittyvät aspektit ensimmäisistä treffeistä avioeroon ja he tekevät sen tyylillä. Kirjan nimeä ajatellen väite on absurdi, joten kannattaa vain lukea teos itse.

Suunnittelin ensin tekeväni kirjasta perinteisen kirja-arvion, mutta lukiessani sitä huomasin, että on paljon mehukkaampaa tutkailla sitä seikkaa, että kaksi suomalaista kollia on kirjoittanut rakkaudesta ja heillä todellakin on aiheesta painavaa sanottavaa. Eniten hämmästyin siitä, että Pasa ja Atpo ovat osanneet ruotia parisuhteen kaikki puolet asiantuntevammin kuin parisuhdeneuvojiksi itseään kutsuvat lässynlässyn terapeutit. Olin jopa lähes kaikesta samaa mieltä tämän “parin” kanssa. Kaksikko haluaa tasa-arvon naisen ja miehen välille. He vastustavat pettämistä. He haluavat, että suhteessa asioista ja ongelmista keskustellaan avoimesti ja suoraan. He kannattavat sitä, että jokainen toimii sisäisen äänensä mukaan, ei sillä mittarilla mitä sukulaiset ja naistenlehdet sanovat parisuhteen idyllistä.

Ensinnäkin poikia pännii se tosiasia, että on suhteettoman paljon tyyppejä, jotka eivät uskalla olla yksin: “Ihastumisen illuusion lisäksi ihmiset päätyvät perusteettomasti yhteen myös siksi, että “pitää olla joku”. Paitsi että ei helvetissä pidä! Olkaa mieluummin yksi kuin sen ensimmäisenä löytyneen epäsopivan luuserin kanssa.”
Eräs mainio pointti: “Etkö sä siedä itseäs, kun et voi olla yksin? Eipä silti, urpo sä meidänkin mielestä olet!”
Tietysti on olemassa todellista lempeäkin: “No mitäs sitten, jos ihastuu ja rakastuu ihan aidosti? Hanaa vaan niin vitusti!”

Ensin tietysti pitäisi päästä treffeille. Luonnollisesti suhde voi alkaa monella tavoin, kuten treffi-ilmoituksen kautta, opiskelu-, työpaikka- tai lomaromanssina. Miten olisi klassikko, kaverisuhteesta rakkaudeksi -menetelmä?
“On kyllä kerrassaan hellyttävä ajatus, että löysitte toisenne pitkän ystävyyden jälkeen. Parasta siinä on se, että tällä keinolla olette hetkellisesti poissa häiritsemästä kunnon ihmisiä. On kuitenkin syytä tarkastella teidän typeryyttänne. MITEN KAUAN HOMMAN FUNAILUUN VOI MENNÄ?!?”

Muita vitutuksen aiheita parisuhteen metsästämisessä ovat muun muassa:

Se, että edelleen monien mielestä miehen pitää tehdä aloite
Jos mies on kiinnostunut naisesta, mies luonnollisesti ottaa naiseen yhteyttä. Vastaavasti, jos nainen on kiinnostunut miehestä, nainen ottaa mieheen yhteyttä, ei aloita jotakin kivikautisia flirttailuelkeitä. MIKÄ TÄSSÄ ON NIIN VAIKEAA? Liian usein miehet yrittävä valita kumppanin kaikista naisista ja naiset vain heitä lähestyneistä miehistä.
Antaa rukkaset
Voiko puhkikuluneempaa sanontaa enää olla? Joo, voit kyllä pitää ihan itelläs noi rumat paskakintaat ja vaikka vetää niihin. Mä lähen NYT mäkeen.
Pariutumisen vaikeus naisten näkökulmasta
Tämä koskee etenkin koulutettuja naisia. Pääosa miehistä nimittäin haluaa kauniin, mutta itseään tyhmemmän naisen. Eipä ihmetytä, että niin moni akateeminen nainen tekee uraa yksinään. Oli sitten kaunis tai ei.

Pasa ja Atpo ovat omistaneet monta sivua ja lukua seksille. Ja miksikäs ei. Tässä siitä muutamia hyviä pointteja:

Naisen haluttomuus
Onko muka luonnollista, ettei koskaan tee mieli? Suklaata sen sijaan tuntuu tekevän mieli. Että puhutaan nyt vaan siitä ongelmasta. Ihminen on seksuaalinen olento ja jos siltä loppuu halut kokonaan, se on ongelma.
Viagra
Mitenköhän tähänkin nyt pitäisi suhtautua… SIIHEN ON SYY, ETTEI TEILLÄ SEISO!
Naisten ja miesten seksilelut
Leluja ja pornoa ostava mies on irstas pervo, kun taas dildoja kotiin kantava nainen on itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa sinut oleva kuuma pakkaus. Mitä helvettiä? Me halutaan, että naisten seksuaalisuus käy läpi saman poplaritakki-vaiheen, jonka se miehilläkin on vaatinut.

Nyt sitten ollaan parisuhteessa, johon on pitkään kaivattukin. Olisiko aika muuttaa yhteen, Pasa ja Atpo?

“Mikä helvetti siihen yhteen muuttamiseen pakottaa kiirehtimään? Sillä järjestelyllä ehtii kyllä aikanaan elämään koko elämänsä, jos se vielä silloinkin tuntuu niin perkeleen hyvältä idealta.”
Jotkut perustelevat sitä elinkustannusten jakamisella tai helppoudella. “TAJUTKAA, ETTÄ NOI ON AIVAN VITUN TOISSIJAISIA ASIOITA! Muuttakaa yhteen, jos ajatusmaailmat sopivat yhteen tai jos viihdytte toistenne kanssa. Mutta älkää nyt jumalauta tehkö sitä sen takia, että se on kätevää tai aika on oikea.” Sitä paitsi: “Uutuudenviehätyksen jälkeen huomaa nopeasti, että toinen on tosiaan aina kotona. Onhan se romanttista (mitä vittua se sana sitten tarkoittaakin), mutta ANNA MÄ NYT VITTU OON EDES HETKEN TÄÄLLÄ YKSIN!”

Mitäs sen jälkeen Pasa ja Atpo? Mentäisiinkö kihloihin? Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta “valtaosa jengistä on sisäistänyt tämänkin päin vittua. Kihlautumista pidetään vain kepeänä pokkurointina, jonka pitää tulla naiselle kivana yllätyksenä ja jonka jälkeen voidaan sitten oikeasti alkaa miettiä, olisikohan sitä sitten kliffaa mennä ihan naimisiinkin. Vittu te ihmiset olette tyhmiä.”

Tölväistäänpä sen jälkeen laumasieluja. On sitten pakko mennä naimisiin, kun sukulaiset alkaa painostaa, että eikö teidänkin olisi nyt jo aika. Se pitää tehdä nimenomaan valkoisessa puvussa ja teemavärissä (“Laittaessasi kermanvalkoiset servetit tilaukseen voit ohessa haistaa paska.“), koska niin kuuluu tehdä ja kirkossa, koska se on romanttista ja perinteiden mukaista, vaikkei ole edes uskovainen ( “Voisko siitä vihkikaavasta sitten poistaa ne jumala-osiot, kun ne ei oikein tunnu meille luontevilta“. KUKAS VITTU SUT SITTEN SIUNAA, JOS EI SE UKKO?).
Ja sitten tietysti pitää tehdä lapsia, hankkia rivariosake, auto ja koira, koska kaikki muutkin tekevät niin ja kaikki tämähän on juuri se elämän ydinasia. (“Tämän tiedon valossa ei tule yllätyksenä, että puolet pareista eroaa. Kannatti varmaan tulla painostetuksi hommaan. Ei näyttäisi pahasti vituttavankaan.”)

Häissä vituttaa myös mukakekseliäät hääkuvat: “Vai että keksitte roikkua puussa, onpa leikkisää! Mitä jos seuraavaksi roikkuisitte leukakiikussa?”

Kun nyt sitten ollaan naimisissa, keskusteltaisiinko meidän suhteesta, Pasa ja Atpo?
“Osa pariskunnista käyttää valtaosan valveillaoloajastaan suhteensa vatvomiseen. Kaikki tietävät nämä tyypit, jotka bileissä, kävelyllä, kaupassa, elokuvissa ja joka helvetin muussakin paikassa ‘keskustelevat’ ja ‘reflektoivat’ suhdettaan, toisiaan ja itseään. -- Keskittykää olemiseenne ja käyttäkää vähemmän aikaa sen olemisen analysointiin! Kyllä suhteen pitää toimia ilman, että siitä koko ajan keskustellaan.”

Mikä sitten itse parisuhteessa vituttaa?

Paremmat puoliskot
Ja ennen kaikkea se, miten sitä vitun puoliskoasiaa pitää joka paikassa toitotella: “toi mun parempi puolisko…” Mitä vittua? Ootko sä itse oman kokonaisuutesi HUONOMPI PUOLI? Kattokaapa ihmisten ilmeitä, kun heteromies ilmoittaa, että huonompi puolisko ei olekaan tällä kertaa mukana.”
Vaimojaan haukkuvat munaturvat
Oisko aika erota, jos kerran niin vituttaa? Vai pelkäätkö, ettet selviä yksin, munaton uuvelo kun olet? Entä tuliko mieleen, että jos vaimosi tosiaan on niin kammotus kuin annat ymmärtää, niin sinähän olet tyyppi, joka vapaaehtoisesti elää kammotuksen kanssa? Kumpaahan tässä nyt pitäisi oikeasti haukkua?
Miehet, joiden mielestä naisen paikka on kotona
Nyt olisi melko tärkeää toivoa, että joku keksisi aikakoneen. Olisitte nimittäin kovaa kamaa esimerkiksi 1800-luvulla. Lienee selvää, että teidän paikkanne on katuojassa.
“Kaikki naiset on samanlaisia lutkia”
Kotona ihmetellään, miksi ne ei tykkää musta. Oikea asennehan tosiaan vie vaikka kuuhun. Toivottavasti se ei tuo sieltä takaisin, senkin onneton pillipiipari! Miksiköhän sua kohdellaan kun paskaa rättiä?
Naisten pohdinta siitä, mistä saa hyvän miehen
Tätä mäkätystä kuunnellessaan saattaa erehtyä luulemaan, että jossakin olisi olemassa joku “hyvät miehet” -ryhmittymä, joka tosin on äärimmäisen vaikeasti tavoitettava, pysyttelee piilossa eikä ilmeisestikään halua kohdata “hyvät naiset” -ryhmän edustajia.
Naisten itsetunnon paskuus
Miehissäkin on epävarmoja olmeja, mutta jostain syystä naiset ovat keskimäärin huomattavasti helpommin horjutettavissa kuin miehet. Tätä ominaisuutta pienimunaiset miehet sitten käyttävät lytätessään vaimonsa maanrakoon. Hieno saavutus veli!
Hormonit
“Mä voin olla kusipää, kun mulla on nää hormonit.” No et vittu voi! Osoittaa naisilta aivan käsittämätöntä saamattomuutta, etteivät he vielä aikuisiälläkään osaa käyttäytyä kuten ihmiseltä voisi odottaa. Hormonit löydetään syyksi vaikka mihin, mutta muniaan raapivalle miehelle tämä selitys ei tietenkään käy.

Pasa ja Atpo muuten tietävät mistä puhuvat. Kirjassa on pari sivua juttua e-pillereistä. Asiaa.

Pettämisestä miehet puhuvat näin: “Uskollisena pysyminen ei vaadi normi-ihmiseltä mitään älyttömiä lahjoja. Tietenkin tulee tilanteita, joissa tekisi mieli unohtaa hetkeksi seurustelevansa, mutta jos suhde on edes etäisesti kunnossa, niin tavanomaisella itsekurilla varustettu tyyppi klaaraa homman parhain päin.”

Vituttaa myös pettämisestä tuleva morkkis: “Asiaan liittyy takuulla monia elementtejä, mutta se on varmaa, että pettäjää vituttaa. Syyt tähän voivat olla mitä tahansa, sillä mitäs helvettiä me tiedettäisiin maailman pikkusieluisimpien sängynkastelijoiden mielenmaisemista.” He toteavat, että mustasukkaiset ihmiset ovat usein pikkusieluisia ja epävarmoja nilkkejä, paitsi että jos epäilyissä on jotain perää, “silloin sukat voi sovittaa tämän casanovan henkitorveen”.

Erossa ja sydänsuruissa vituttaa esimerkiksi eroaminen lyhyestä seurustelusuhteesta (“Eikö musta nyt vittu ole sitoutumaan edes hetkeksi?”), eroaminen pitkästä seurustelusuhteesta (“Mitäs vittua mä lusin tän tyypin kanssa näin monta vuotta, kun homma kuitenkin päätyi eroon.”) ja eroamiseen liittyvät käytännön asiat (“Yhteiset tavarat, lainat, kaverit, koirat, kakarat ja bonuskortti. Aavistuksen vittumaista sopia ja tapella näistä, kun muutenkin vituttaa perseelleen mennyt suhde.”) Ja lisäksi tietysti exän uusi elämä. Ja sana exä.

Yksi perustavanlaatuisimmista vitutuksen aiheista on heistä kuitenkin:

Se, kun ei ole suhdetta, vaikka haluaisi
Tässä on nyt kirjan verran rummutettu siitä, miten perseestä kaikki parisuhteet ovat. Valitettavasti tämä ei auta yhtään siinä, että vastentahtoinen yksin oleminen on aivan helvetin paskaa puuhaa. Just tämän kaltaisissa ristiriitatilanteissa tekee mieli löydä itseään lekalla naamaan.

Eniten vituttaa parisuhde -kirjan kirjoittamisen aikana Atpo erosi pitkäaikaisesta suhteestaan, kun taas Pasa meni naimisiin. He muistuttavatkin, että kirja on täysin fiktiivinen.

Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet

Miestenviikon 2011 kunniaksi tehtyä raksatyömaan taidetta: Nelly Sääksjärvi

Minua sapettaa. Nimittäin se, millä tavoin miehisyydestä puhutaan. Vaikka polleana ajattelemme elävämme modernia, sivistynyttä ja edistyksellistä aikakautta, miehistä puhutaan kuin he olisivat jääneet luolamiehen tasolle. Aivan kuin he mylvisivät nelinkontin paikasta paikkaan nuija olkapäällä, puhvelin rasva tiristen suupielestä ja heidän ainut intohimonsa, tavoitteensa ja motiivinsa elää tällä pallolla olisi se, että kun nyt vaan saisi seksiä.

Olen miettinyt monesti tätä mielikuvaa. Yllättävää siinä on se, että sitä eivät pidä yllä naiset, vaan miehet itse. Tunnen monia naisia, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa eikä heille tulisi mieleenkään pitää miehiään yksiulotteisina ääliöinä. Heidän miehensä keskustelevat, pitävät hyvänä, suukottelevat julkisilla paikoilla, osallistuvat kotitöihin ja tekevät ruokaa. Ja silti taukoamatta törmää uhoaviin miesääniin, jotka puhuvat miesten tunteettomuuden, ääliömäisyyden, tahdittomuuden ja kovakouraisuuden puolesta aivan kuin olisi ylpeydenaihe olla yksinkertainen tolvana. Sanoinko jo, että minua sapettaa? Minä en usko tuohon luolamiesmielikuvaan. Minä uskon, että sellaiset miehet ovat joko jollain tasolla henkisesti sairaita tai sitten heillä on itsetunto pahasti vinksallaan.

Niinpä käännyin miesten puoleen. Teetin kyselyn miespuolisilla ystävilläni ja tuttavillani ja pyysin heitä sanomaan oman sanottavansa vallallaan olevasta mieskuvasta. Kiitän heitä kaikkia vastauksista. Sain huomata kuinka ihania olentoja miehet todella ovat. Lukekaa vaikka itse tästä alta. P.S. Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää <3

Kysymys: Miehiä kuvaillaan edelleen luolamiehiksi. Mies lösähtää sohvalle tultuaan kotiin ja avaa kaljapullon. Mies katsoo urheilua ja raapii etumusta. Nainen sanoo: “Olet rakas” ja mies vastaa siihen: “Älä lässytä, housut pois ja haarat auki.” Mitä mieltä olet tällaisesta mieskuvasta?

Jere: Miehiä on niin monenlaisia. Jokainen on yksilöllinen. Varmasti on tuollaisiakin miehiä, mutta varmaan nykyään harva nainen haluaa olla tuollaisen miehen kanssa. Itse ajattelen, että parisuhteen olisi tärkeää olla tasavertainen ja molempia herkästi kuunteleva.

Aleksi: Nykyajan mieskuva laahaa Freudin takia vuosisadan jäljessä verrattuna siihen, kuinka moniulotteinen moniottelija ja henkinen olento mies on tänä päivänä. Mainosteollisuus ja yhteiskunnan suhtautuminen mieheen on vinoutunut Suomessa. Mies esitetään kiimaisena ääliönä, joka koittaa sinnitellä panosta toiseen ilman toivettakaan älyllisestä tai henkisestä aspektista tai niiden kehityksestä. Nuorille pojille (7-16 v.) syötetään joka tuutista ihan langanohutta toimintavalikkoa siitä, millainen on perusmies. Voi heräämisen tärkeys.

Oula: No tuo on yksi käsitys miehestä, ja on olemassa miehiä, jotka varmaan solahtavat tuohon kuvaan mielellään. Toisaalta on sanottava, että on myös olemassa naisia, jotka haluavat luolamiehen, vahvan, fyysisen, suorastaan biologisen miehen, joka ei kysele eikä kerro. Ehkä se on vastareaktio postmoderniin sosiaaliseen elämään, jossa mikään tai kukaan ei vaikuta olevan minkäänlainen vaan aina muuttuva ja loputtoman tyydyttämätön. Mulle tuo mielikuva on mahdoton tosielämässä saavuttaa edes hetkittäisesti. En lösähdä television eteen enkä edes haro haarustani. Toisaalta en halua niin tehdäkään. Minä olen tällainen.

Mika: Tuo mieskuva tuntuu lähinnä hölmöltä, huvittavaltakin. En ole ottanut niitä koskaan vakavasti, koska tiedän ajattelevani toisin. Tosin ehkä sekin vaikuttaa, että viettää aikaa niin erilaisten ihmisten seurassa, että siellä nuo stereotypiat eivät ole kovin näkyviä. Oudolta kuitenkin tuntuu, että samat stereotypiat elävät niin lujassa.

Kysymys: Sanotaan, että mies ei ole kiinnostunut tunteista. Hän on kiinnostunut seksistä. Mies metsästää, koska haluaa seksiä, ei koska haluaa elämänkumppanin. Klassikkovitsissä morsian pukeutuu valkoiseen, koska hänellä on ilonpäivä. Mies mustiin, koska hänelle se on surupäivä. Mitä mieltä olet tällaisesta stereotypiasta?

Jere: Musta ei ole hyvä yleistää että miehet ovat jonkinlaisia koska jokainen on erilainen niin kuin naisetkin. Jotkut miehet varmasti pystyvät sitoutumaan ja jotkut taas ei. Onko se sitten hyvä vai huono asia. Miksi katsotaan asioita dualistisesti? Itse olen kiinnostunut tunteista. Rakkaus ja myötätuntokin ovat tietyllä tapaa tunteita. Rakastelu on yksi kaunis ja herkkä osa parisuhdetta.

Aleksi: Ei parisuhde tai avioliitto ole "taakka" minulle tai ystävilleni. On mahdollista, että se joillekin aikuistumattomille ihmisille on sellainen, sillä jos parisuhteesta hakee oman itsensä puolikasta tai täydentäjää, on se parisuhde väärällä pohjalla. Sekä naisen että miehen täytyy olla kokonaisia omassa itsessään, jottei parisuhde ole vain palveluksien vaihtokauppaa rakkauden ja elämän yhdessä vastaanottamisen sijaan. Onni ei löydy ulkopuolelta.

Oula: Turha biologiaa on kiistää. Kyllä mies haluaa seksiä ja paljon. Siitä on tieteellisiä todisteita. En vain ymmärrä, miten se on ristiriidassa sitoutumisen ja tunteellisuuden kanssa. Minäkin haluan paljon seksiä, mutta parasta siinä on se, että ihminen, jota rakastan, haluaa minua ja on kanssani onnellinen. Ja vapaushan on tavallaan helppoa, kunhan se ei ole pakotettua. Hyvässä seurustelusuhteessa saa olla vapaakin.

Mika: En usko, että moni mies oikeasti on tuota mieltä. Vain harva roikkuisi suhteessa, jos ei tuntisi mitään ja olisi siinä vain seksin takia. En myöskään usko, että miehet kammoksuisivat sitoutumista ylesesti, koska samalla tavalla moni mies masentuu, jos sinkkuvaihe kestää pitkään ja jos suhteessa ei taas ole mitään yhteistä kumppanin kanssa.

By Krista Badwal

Kysymys: Kerran eräissä bileissä juttelin totaalisen pelimiehen kanssa, joka kovaan ääneen kailotti menevänsä illan päätteeksi baariin pokaamaan hoidon. Kysyin häneltä, mitä hän saa siitä irti. “Kai sinäkin kaipaat kumppanuutta ja rakkautta elämääsi, et vain turhanpäiväistä seksiä”, sanoin. Hänen vastauksensa oli, että miehet eivät kaipaa rakkautta, yhteenkuuluvuutta, kumppanuutta, hellyyttä eivätkä todellakaan halua jakaa elämäänsä jonkun kanssa, sillä suhde on miehille taakka. “Suhde on aina miehelle taakka, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Me haluamme vain kylvää siementä, that‘s it”, hän totesi. Mitä sinä olet mieltä tämän miehen kommenteista?

Jere: Varmasti monet miehet kaipaavat rakkautta. Minä ainakin kaipaan. Se on tärkein asia. Samoin myös hellyys on tosi tärkeää ja kumppanuus minulle. On tosi kiitollista jakaa elämänsä rakkaan tyttöystävän kanssa.

Aleksi: Se halusi vain heittää legendaa humaluspäissään.

Oula: Tuskin me haluamme vain levittää siementä. Sillä, joka näin väittää, on melkoinen todistustaakka edessään. Eiköhän meillä miehilläkin ole psykologinen puoli. Joku ajattelee, että etsimme naisesta ja rakkaudesta lapsuuden turhaumien täyttymistä. Ehkä. Minusta on hienoa, että elämässäni on joku, joka välittää minusta ilman välinearvoa ja vaikka minusta on välillä enemmän harmia kuin iloa. Sillä tavalla on mukavaa elää.

Riku: Kyseisen esimerkin maanviljelijällä, siemenenkylväjällä, ei taida olla kuin huono itsetunto. Vain mies, tai nainen, jolla on hyvä itsetunto voi uskaltaa ja tahtoa itselleen kumppanin, jolle saa olla avoin, aamuisin ruma ennen suihkua, ongelmia äiti- ja sisarussuhteissa.

Mika: Ihan hulluja väitteitä! Vähän niin kuin aiemmissa vastauksissa: saattaa olla niitä, jotka ajattelevat noin, mutta harva on oikein tosissaan väitteidensä kanssa.

Kysymys: Miespuoleinen tuttavani on sanonut: “Tuntuu kuin miehiä pidettäisiin tunteettomina puupökkelöinä, jotka ovat vain ja ainoastaan peniksensä ohjattavina. Se on alentavaa ja järkyttävääkin.” Koetko sinä, että miehistä ajatellaan tällä tavoin? Mitä haluaisit sanoa näin ajatteleville?


Jere: Ihan kuin miehiä pidettäisiin tyhminä, jos väitetään heidän olevan tunteettomia. Jos katsoo miestä suoraan silmiin ja rakkaudella, niin löytää toisen tasavertaisen sielun. Silloin ei noin tyhmiä juttuja voi laukoa suusta enää.

Oula: Uskon, että noinkin ajatellaan, vaikken ole itse kohdannut sitä oikeastaan koskaan. Ehkä en sitten näytä tunteettomalta pökkelöltä tai biologiselta koneelta. Tähän liittyy varmasti sekin, millaisissa porukoissa liikkuu. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista heitetään korkeintaan vitsinä, tai harvoin edes sellaisena. Noin ajattelevaa ihmistä kehottaisin tutustumaan johonkin miespuoliseen henkilöön kunnolla, tulemaan siinä panemisen sivussa ystäväksi. Pian hän huomaisi, että mies ei ajattelekaan esimerkiksi vanhempiensa hyvinvointia, rahahuolia tai omaatuntoaan peniksellään. Penis ei myöskään osaa itkeä, mutta mies osaa. Viimeksi tänään näin sellaisenkin ihmeen.

Riku: Kyllä mieskin on peniksen vietävänä siinä missä nainen omien halujensa vietävänä. Se ei kuitenkaan estä järkevää käyttäytymistä. Tuskinpa kukaan muodostaa kuvaa miehistä amerikkalaisten sitcomien mukaan. Ja jos muodostaa, pitäköön hauskaa!

Mika: En koe. Jälleen kerran, kun omaan kaveriporukkaan ei kuulu varmaan yhtäkään tällaista tapausta, en ole joutunut tappelemaan/kinastelemaan tästä. Varmasti moni pettynyt nainen/mies voi ajatella noin. Samalla tavallahan miehet voivat ajatella, että naiset etsivät vain täydellistä miestä ilman mitään kompromisseja eikä naisia voi koskaan oppia ymmärtämään.

Kysymys: Kyllästyin saamiini tunteet on miehille hyi -tyyppisiin vitseiksi tarkoitettuihin meileihin ja sanoin niiden lähettäjälle (joka oli mies): “Kykeneehän mieskin nyt tuntemaan rakkautta, ihastusta ja välittämistä. Kyllähän miehilläkin on usein joku, jonka ajatteleminenkin jo hymyilyttää. Jos näin ei olisi, eiväthän miehet kykenisi esimerkiksi rakastamaan omia lapsiaankaan, kunhan vain ovat pistäneet muijansa paksuksi ja se taas olisi älytön ajatus.” Hän vastasi: “Miehille tunteet eivät todellakaan ole tärkeitä. Miesten tuntema rakkaus on paljon laimeampaa kuin naisten tuntema. Mies ei voi esimerkiksi rakastua intohimoisesti, se on miehelle tuntematon käsite.“ Hän jatkoi, että miehet kuitenkin valitsevat aina mieluummin sen kaljan kuin olemisen naisen kainalossa hellittävänä. Jos he sortuvat olemaan naisen halittavana, he tekevät sen vain miellyttääkseen toista parisuhteen jatkuvuuden vuoksi, mutta haluaisivat kuitenkin olla jossain aivan muualla.

Krista Badwal

Mitä mieltä sinä olet tämän miehen kommenteista ja miten sinä vastaisit tällaiselle tyypille ja näin ajatteleville miesten kyvystä rakastaa, antaa ja vastaanottaa hellyyttä ja välittämistä?

Jere: Yhtä lailla kun nainen niin mies voi rakastaa! Miehelle ovat monet asiat tärkeitä. Ainakin minulle ja olen kiitollinen ja se saa minut hymyilemään. Välitän. Miesten kuten naistenkin kuoren alla on herkkä sydän. Toivottavasti tuollainen kovistelu jo loppuisi. Oon ihan väsynyt sellaiseen.

Aleksi: Ne idiootit, jotka ovat tuollaisia ajatuksia sisältäviä "vitsejä" lähettävät, ovat itsestään epävarmoja, ja hämmennyksessään laittavat naisia miellyttääkseen tuollaisia posteja, vaikka ne sisältävät omaa sukupuolta halventavia teesejä ja mielikuvia. Naisasialiike on toistasataa vuotta vanha ilmiö, mutta miehien asemaa on huomattu alkaa puolustamaan vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyään mm. mainoksien kautta on levinnyt käsittämätön, miehiä alentava, ja perheen tyhmimpänä ja alkukantaisimpana olentona miestä esittävä tyyli, jonka sankarina perheen äiti seikkailee neuvokkaiden lapsien kannustamana. Suomalaisen perheen tasa-arvo ja voimasuhteet ovat vinoutuneet pakonomaisen naisten arvon ylistämisen takia. Miehiä halventavien ja aliarvioivien sähköpostien lähettämisen kokee naisasialla aivopesty mies velvollisuudekseen, sillä muuten häntä pidetään huumorintajuttomana sovinistina. Eikä miesten ja naisten tasa-arvoa kannattavana ajattelevana yksilönä. Ellei kyse ole jostain sairaudesta, aleksitymia? Eihän kukaan ihminen, nainen tai mies ole noin kehittymätön ajatusmaailmaltaan aikuisiässä.

Oula: Lähinnä vaikuttaa siltä, että kyseinen henkilö ei halua myöntää itsestään tällaisia piirteitä. Mies osaa olla yhtä hyvin kylmä ja itsekäs kuin hellä ja rakastava. Ne kaikki puolet löytyvät meistä kaikista, kunhan niitä osaa hillitä tai vastavuoroisesti toteuttaa. Esimerkiksi itse olen rakastunut intohimoisesti monta kertaa ja elän sellaisessa suhteessa nytkin, mutta ongelmanani on joskus ilmaista sitä melko varauksetonta hellyyttä, jota tunnen. En kuitenkaan kiellä niiden tunteitten olemassaoloa. Onhan se tavallaan mukavaa ajatella, että mies ja siten myös minä olen tällainen ja vain tällainen. Se vain ei valitettavasti ole totta. Me kaikki olemme niin monenlaisia, että välillä tuntuu, ettemme ole minkäänlaisia. Sen kanssa on vain opittava elämään.

Riku: Ehkä mä olen sitten tyttö, koska mulle tunteet ja sielunsisaruus on avainasemassa. Uskoisin jokaisella miehellä olevan tunnepuolensa. Voi sitä parkaa, joka oletetusta äijäilypakosta tai sosiaalisesta painostuksesta kieltää sellaisen olemassaolon. Eiköhän jokainen tiedä miltä tuntuu rakastaa, olla rakastettu. Mikä tai kuka niputtaakin miehet samaksi kategoriaksi, yksinkertaistaa katkeruuttaan tai sulaa tyhmyyttään. Mikäli kertoisin olevani yli 30-vuotias itähelsinkiläinen kokoomuslainen aseistakieltäytyjä ja korkeakoulutettu kuvataide-ammattilainen, joka kannattaa raivofanaattisesti suosikkijoukkueitaan, stereotypia-ajattelu napsahtaisi poikki jo ensimmäisellä rivillä. Stereotypiat ylipäätänsä ovat yksilön nollaamista. Kyllä ikäluokkani pojatkin leikkivät nukeilla! Niitä vain kutsuttiin He-Man-ukkeleiksi. Kieltäydyn olemasta mikään suomijätkäkänniääliöurpo. Osaan käytöstavat, ymmärrän tarvittaessa teititellä, käyn niin oopperassa kuin kirkonpolttohevikonserteissa. En ole ”vain mies sohvalla”. Kukaan muu kuin täysi urpo ei perusta maailmankuvaansa ”nainen parkissa ”-vitsien mukaan.

Mika: Ihan typerää höpötystä väittää, ettei mies kaipaisi ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Jos on niin hölmö, että kiistää tämän ja kieltää sen itseltään, niin menee kyllä aika huonosti ja on paljon opittavaa elämästä. Opittavana se kaikkein tärkein.

Onko sitoutumiskammo sittenkin myytti?

Onko sinulle koskaan käynyt tällä tavalla?

Tapailet miestä, jonka kanssa synkkaa lähes täydellisesti. Hän soittaa joka päivä, lepertelee puhelimessa, kertoo hukkuvansa ääneesi ja laskevansa sekunteja seuraavaan tapaamiseen. Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän ilmoittaakin, ettei ole valmis sitoutumaan. Hän on eronnut joitakin kuukausia sitten ja on toivonut pitkään tilaa pelkkään yksin olemiseen, jolloin hän saisi viettää aikaa ajatustensa kanssa ja keskittyä itseensä.


Kun eräänä aamuna avaat Facebookin, etusivulle räjähtää tieto: Esko on nyt parisuhteessa Mallan kanssa. Eikä teidän erostanne ole kuin muutama kuukausi.

Kroppasi valahtaa voimattomaksi järkytyksestä. Kyse ei ole siitä, että haluaisit hänet takaisin vaan siitä, että hän teki sinulle törkeän tempun, on nyt parransänkeään myöten ihastunut ja se on epäreilua. Aivosi käyvät ylikierroksilla kaikista mahdollisista skenaarioista ja rajaat lopulta vaihtoehdot kolmeen:
1) Ihmiset muuttuvat, halut muuttuvat ja jos hän ei sinun aikanasi halunnutkaan suhdetta, hän on voinut tulla toisiin ajatuksiin myöhemmin.
2) Hän on itsekeskeinen mulkku, joka on enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen kuin ihmiseen. Siksi hän ei osaa ajatella nenäänsä pidemmälle syöksyessään pää kolmantena jalkana toisen elämään eikä näin ollen myöskään välitä särkeekö tämän sydämen vai ei.
3) Hän ei ole koskaan edes ollut kiinnostunut sinusta seurustelumielessä eikä tiennyt kuinka siitä kertoa, joten hän veti Haluan viettää aikaa itsekseni -kortin.

Kohdat 1 ja 2 ovat loogisia eivätkä vaadi sen enempää analysointia. Life’s a bitch ja mulkku mikä mulkku. Sitten alat miettimään kohtaa 3. Nimittäin jos hän olisikin yhtäkkiä toipunut sitoutumiskammostaan ja olisi tuntenut sinua kohtaan jotain syvää, eikö hän olisi palannut takaisin sinun luoksesi huomattuaan tehneensä virheen ja haluavansa sittenkin suhteen. Todennäköisesti olisi.

Olen aikaisemmin puhunut Christian Carterista, parisuhdegurusta, joka on kirjoittanut miesten nappaamis- ja pitämisoppaan Catch Him And Keep Him. Hän ottaa esiin miesten paljon puhutun sitoutumiskammon. Carter kertoo tuntevansa syndrooman hyvin sillä hän on aikaisemmin ollut juuri sellainen mies, joka harrastaa deittailua ja yhdenillan juttuja, mutta kun nainen on alkanut ehdotella yhtään mitään vakavampaa, hän on sännännyt mahdollisimman kauas ja siirtynyt toiseen.

Carter siis myöntää sitoutumiskammon olevan olemassa. Siinä on kuitenkin yksi juju. Hänen mukaansa nimittäin 99 prosentilla miehistä sitoutumiskammo paranee rakastumisen myötä. Hän ei ole yksin ajatustensa kanssa, olen törmännyt miesten kirjoittamiin teksteihin samasta aiheesta ja niiden sanoma on: jos mies on sinun kanssasi sitoutumiskammoinen älykääpiö, se johtuu ainoastaan siitä, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut SINUSTA. Sillä jos olisi, kammo lentäisi korpeen.

Tämä teoria myös tarkoittaa, ettei hän kadu sitä, että jätti sinut. Voit haaveilla siitä kuinka hän ryömii takaisin ja housut polvenkohdilta rikkinäisinä myöntää olleensa kusipää ja huomaa viimein kuinka teidän yhteytenne on ainutlaatuinen. Todennäköisesti niin ei käy eikä ainakaan nyt, kun hän alkoi seurustella Mallan kanssa. Hän on vain iloinen siitä, että päästi sellaisen lahjan kuin sinut menemään ja otti itselleen mäkättävän pikku kersan, joka viljelee pissakakkahuumoria, epäonnistunutta sarkasmia eli vittuilua ja jossa ei ole sielukkuutta edes yhden solun vertaa.

Maanantaina tulikin osuvasti elokuva Jätä se! (mauton suomennos) eli He’s Just Not That Into You. Se perustuu Greg Behrendtin ja Liz Tuccillon samannimiseen kirjaan. Olen kirjoittanut tästä blogitekstin, jossa esittelen kirjan kymmenen pääsanomaa. Tekstin julkaisun aikaan uskoin kyllä osaan niistä, mutta pidin listaa kyynisenä. Nyt olen reilun vuoden sisällä huomannut sen pitävän totaalisesti paikkansa. Toteamukset eivät olekaan pessimistisiä, ne ovat faktoja. Olisinpa tiennyt nämä 15 vuotta aikaisemmin niin olisin välttynyt monelta kärvistelyltä. Ota edes sinä opiksesi ajoissa.

Mitä kaikkiin Malloihin ja Eskoihin tulee, on muistettava, että sinulla on tässäkin tapauksessa ohjat käsissäsi. Voit nimittäin tiedostaa Eskon olleen todellakin mulkku, jolloin ero oli sinun onnesi, vaikkakin se tapahtui törkeällä tavalla. Sillä kuten olen aikaisemminkin maininnut, eroille on yleensä joku korkeampi tarkoitus.

Toinen lohtu on se, ettei sinun tarvitse hautoa kostoa tai näpäytystä Eskolle. Siitä pitää karma huolen. Ja karma on narttu.

Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, kunhan ensin muutut

Johnny Ramstedtin töitä Kortteliravintola Lugnissa.

Olen pistänyt merkille kuinka selkeästi erilaiset kriteerit miehillä ja naisilla on kumppanin valinnassa. Yksittäisiä vaatimuksia toisen piirteistä ei tokikaan kannata luetella, sillä en minä voi tietää, mitä sinä haluat. Karkeasti kaikki nämä toiveet voi kuitenkin listata kahden pääluokan alle:
1) Naiset haluavat hyvän miehen.
2) Miehet haluavat naisen olevan itsensä kopio.
Siinä missä naiset ovat muuttuneet armollisemmiksi, miehistä on tullut nipoja. Olen sivunnut aihetta post-treffejä käsittelevässä tekstissä Kuinka mies pidetään? eli miten toimia sen jälkeen, kun mies on isketty.

Kun naiset näkevät miehen typerien tapojen taakse ja kuittaavat ne pelkästään ärsyttävinä, miehet ovat valmiita heittämään kukkapuskan kompostiin tyttöystäväehdokkaan osoittaessa olevansa yksilö.

Miehet vaativat kumppaniltaan ehdotonta samankaltaisuutta. Huomautuksena, etten puhu harrastuksista, vaan perustavanlaatuisemmista asioista. Tietysti kiinnostus samoihin asioihin on arvokasta. Asiani ydin on se, kuinka eri määriä samankaltaisuutta miehet ja naiset toisiltaan vaativat.

Otetaanpa esimerkkejä:

Jos mies ei käytä alkoholia, hän ei ota naista, joka käyttää.
Miehellä on kenties jotkut filosofiset perusteet asialle eikä hän voi sietää sitä, ettei nainen ole hiffannut pointtia. Nainen sen sijaan ei näe mitään ongelmaa istua miehensä kanssa baarissa siemaillen karpalomehua. Hän kenties lähtee jopa aikaisemmin kotiin ja jättää ukkonsa jatkamaan kavereiden kanssa iltaa. “Kunhan pidät huolta siitä, ettei lämiskä jää taksin penkille, kuten viimeksi.”

Jos mies on himoliikkuja, hän ei missään tapauksessa ota naista, jossa on tuumakaan ylimääräistä.
“Selluliitti on iljettävää ja kertoo saamattomuudesta”, hän mesoaa ja herää aamulla viideltä salille. Siellä hän juoksee juoksumatolla 12 kilometriä, tulee kotiin, käy suihkussa, syö täysjyväsämpylää, jugurttia goijin marjoilla höystettynä ja pyöräyttää blenderissä banaani-varsiselleri-auringonkukansiemen-kauralese-omena-raakakaakao-tehopirtelön. Tukka hyvin, kello näkyy, puku silitetty ja sitten töihin eikä kello ole edes vielä kahdeksaa. Ei tulisi kuuloonkaan, että hänen kultansa heräisi klo 9, aloittaisi aamunsa kahvilla, söisi kiinalaista puolen päivän aikaan, katsoisi illalla leffan ja menisi kävelylle, jos ehtii. Himoliikkujanainen taasen kuittaisi toisinpäin olevan tilanteen näin: “Tuo yksi vaan on nyt niin laiska”, ja lähtee zumbaan.

Jos mies on kasvissyöjä, hän ei voi olla naisen kanssa, joka on lihansyöjä.
Kasvissyönti on nyky-yhteiskunnan trendi ja naiset heräsivät siihen miehiä aikaisemmin. Miehen mieli on kuitenkin hitaasti muuttuva ja äijäkulttuuri jyrää edelleen. Ei kukaan voi kieltää perusäijää kittaamasta kaljaa ja vetämässä makkaraa. Kun nyt hippimiehiä alkaa valua joogasaleille, heille on jopa yks hailee joogaako nainen. Jos nainen ei ole kasvissyöjä, hän ei ole ymmärtänyt ydintä lauseessa “kunnioita kaikkia”. Paras siirtyä toiseen naikkoseen, vaihtoehtojahan on sali täynnä. Nainen sen sijaan voi aivan hyvin kokkailla itselleen kotona intialaista tofumuhennosta ja laittaa miehen tekemään omat ruokansa.

Jos mies ei tupakoi, hän ei hyväksy sitä naiseltakaan.
Tupakointi on vaan niin äijä juttu ja se tekee naisesta epäfeminiinisen. “Oletko ajatellut, mitä se tekee kropallesi? Entä sademetsät ja tupakkateollisuus”, hän kohkaa ja ottaa siemauksen hermomyrkystä, oluttuopista. Tupakoimaton nainen pussaa rakastamaansa miestä, vaikka tämä olisi juuri sylkäissyt mällin roskikseen. Nainen miettii: “Haitallista mutta hei, aikuinen tekee omat päätöksensä. Sitä paitsi ei ole mun kroppa.”

Jos mies tykkää tälläytyä, hän ei ota boheemia taiteilijasielua.
Tommy Hilfigerin farkut, Converset, H&M:n vaaleanharmaa slipoveri, jonka alta pilkistää valkoinen paitapusero. Tukka nypitty pystyyn geelillä. Karl Lagerfeldtin hajuvettä suihkautettu maltillisesti, mutta kuitenkin niin, että se jättää juuri sopivan jälkituoksun ohikulkijoiden sieraimiin. Tällainen mies ottaa vain ja ainoastaan naisen, jonka tukka ei liiku edes tuulessa muotoilutuotteiden runsauden ansiosta eikä hän voi imutella kiihkeitä kielareita, ettei huulikiilto vain mene pilalle, tekoripset tipahda tyynylle ja eyeliner leviä. Kyseisen tyylinen nainen sen sijaan voisi aivan hyvin ottaa hieman homssuisen miehen, sillä hieman homssuinen mies on seksikäs. Vähän kuin Johnny Depp. Hieman homssuinen mies ei kuitenkaan ota noin laitettua naista vaan nimenomaan sen boheemin taiteilijasielun. Tietysti siinä tapauksessa mies voi ottaakin, jos hänen homssuinen imagonsa on puhtaasti harkittu tyyli.

Miksi siis miehet suhtautuvat naisen erilaisuuteen kuin ruttoon? Syy on todennäköisesti sama, minkä vuoksi yleensäkin erilaisuuteen suhtaudutaan ynseästi: pelko. Toisiin kohdistuvat vaatimukset voivat tuntua itsestä määrätietoisuudelta, mutta todellisuudessa se on kontrolloinnin yksi muoto. Toinen osapuoli ei tunnu uhkalta, kun pystyt ennakoimaan tämän käyttäytymisen ja parhaiten pystyt ennakoimaan sen, jos hän on mahdollisimman samanlainen kuin sinä olet. Miksi sitten juuri miehet vaativat tätä? Koska miesten itsetunto on hento kuin heinä. Siitä enemmän tekstissä Mies ja ego.

Jos mies on kuitenkin jäänyt katsomaan naamaasi enemmän kuin yksien treffien ajaksi, hän käyttää jatkossa tapaamiset sinun muuttamiseesi. Jos tukkasi on pellavainen ja vallaton kuin metsänhengellä: “Minä pidän siitä, kun naisella on kiiltävä ja siisti tukka.” Jos olet lihansyöjä: “Minusta kasvissyönti on älykkään ja ajattelevaisen ihmisen merkki.“ Jos pidät pitkistä aamuista: “Elämässään saamattomat ihmiset heräävät usein myöhään.” Koska terveen parisuhteen perusta on toisen hyväksyminen, kysymys kuuluu: koska on oikea aika jättää tällainen mökääjä? Kuinka kauan kannattaa odottaa, kunnes toinen huomaa sinun sisäisen kauneutesi ja kykenee sen myötä ohittamaan teidän väliset eroavaisuutenne? Entä jos hän todellisuudessa onkin ihminen, joka ei ylipäätään osaa nähdä pintapuolisten seikkojen tuolle puolen sieluun saakka?

Silmäni nappasivat kerran tekstin: “Miksi me asetamme kaikenlaisia vaatimuksia Sille Oikealle, vaikka tiedämme, että hän tulee olemaan poikkeus?”

Vastaus: koska hyväksyminen on vaikeampaa kuin tuomitseminen.

18.

Nainen on vain nainen, mutta onnistunut draivi on rukoilemisen arvoinen asia.

- P.G Wodehouse -

"Nainen on mysteeri"

Käsittelin tekstissä Nalkuttava ämmä sitä kuinka jotkut naiset tarkoituksella heittävät sontaa miesten päälle mäkättämällä kaikesta. Miehiäkään ei voi silti jättää puraisematta. He nimittäin ovat itse usein halukkaita vastaanottamaan naisilta paskaa niskaansa. Mies ei tunnista hyvää naista, vaikka häntä vedettäisiin halolla otsaan. Tai jos tunnistaa, hän ei osaa arvostaa sellaista.

Vaikuttaa siltä, että miehet loppujen lopuksi rakastavat vaikeita naisia, sellaisia, jotka pitävät heidät varpaillaan. Se tuo jännitystä suhteeseen. Mitä se sellainen yhteiselo on, jossa eletään harmonisesti rinnakkain? Jossa ei riidellä pölyjen pyyhkimisestä, viisi senttiä sivuun siirtyneestä maljakosta tai siitä, pitäisikö naisen maksaa joka kerta vessapaperit, koska hän kuluttaa sitä miestä enemmän. Riidat pitävät intohimon yllä ja sen jälkeen saa sovintoseksiä, joka taas on aivan parhainta seksiä. Ellei sitten ryvetä stereotypiassa, joka sekin tekee naisesta niin suloisen selittämättömän: pääkivussa. Entinen kämppäkaverini kertoi hyvästä ystävästään, jonka lipido ei kohdannut poikaystävän kanssa. Mies oli naisen onneksi todennut: "Seksistähän menee kaikki jännitys, jos saisi aina halutessaan." Niinkö? Ensin valitetaan siitä, kun naiset eivät halua ja sitten valitetaan siitä, kun nainen haluaa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, sillä seksistä nauttiva nainen on vaativampi kuin lahna, jota on huomattavasti helpompi käsitellä.

Miehet taitavat nauttia toteamuksesta: "Nainen on mysteeri." He ovat tottuneet ajatustenlukijan rooliin toisen mököttäessä tuppisuuna sängyn laidalla. He tuntevat itsensä tärkeiksi silittäessään tämän hiuksia ja puhuessaan kuin pikkukersalle: "Mikä sua oikeasti vaivaa, kerro nyt." Naisen selittämätön käytös on heistä jopa eroottista, sillä se muistuttaa heitä film noirien femme fatalesta (vaikka naisella olisikin tukka sekaisin ja kauhtuneet olohousut), joka sanoo ei, vaikka tarkoittaa kyllä, katsoo kohtalokkaasti kiharoidensa lomasta, kun pitäisi vastata johonkin kysymykseen ja intohimoisesti suudeltuaan leikkii heti perään vaikeasti tavoiteltavaa. Mies saa tällaisina hetkinä olla myös vahva ja maskuliininen, heiveröisen neidon pelastaja ja ritari. Kuka nyt ei haluaisi olla ritari, niillä on hevoset, haarniskat sekä kaikenlaisia seipäitä ja miekkoja. Kavereille hän toteaa: "Kuka noita naisen aivoituksia koskaan selvittäisi. Nainen on mysteeri." Ja hän tuntee itsensä taas enemmän mieheksi vahvistaessaan kliseitä.

Uusi ongelma seuraa siitä, jos mies valitsee hyvän naisen eli sellaisen, jonka kanssa elo sujuu harmonisesti, jonka kanssa voi keskustella normaalisti, joka ei turhista nipota ja joka antaa miehelle vapautta ja tilaa olla oma itsensä. Kuten alussa mainitsin, mies ei osaa arvostaa sellaista. Hän käyttää sitä hyväkseen. Kirjailija Bette-Jane Raphael on sanonut: "Tilan antaminen miehelle on sama kuin antaisi tietokoneen koiralle: on todennäköistä, ettei sitä käytetä hyvällä tavalla." Parisuhteessa se näkyy muun muassa sillä tavoin, että mies alkaa ottaa omia vapauksiaan, koska kukaan ei vaadi häneltä mitään tai pidä hänelle kuria. Hän menee töistä suoraan kavereiden kanssa kaljalle, ei vastaa puhelimeen ja raahautuu valomerkin jälkeen kotiin. Tai hän flirttailee kiihkeästi toisten naisten kanssa, sillä "sehän on aivan harmitonta". Äärimmäisessä tapauksessa hän sortuu pettämään vain siitä syystä, että hän voi. Tyttöystävä kun antaa hänelle tilaa eikä näin ollen soittele 15 minuutin välein kysyäkseen, missä äijä luuraa.

Miehet ovat tottuneet taistelemaan naisten kummallisten mielenkiemuroiden kanssa. He ovat kasvaneet kiinni mökötyksiin, mäkätyksiin, pääkipuun ja epäloogisuuksiin, ja kohdatessaan toisenlaisen naisen, he joutuvat hämilleen eivätkä tiedä kuinka toimia. Heidän pitäisi muka olla, antautua ja nauttia kyydistä. Niinpä he kääntävät koko homman päälaelleen ja repivät kappaleiksi suhteen, jossa kumpikin olisi saanut kukoistaa. Tai sitten he lopettavat suhteen heti alkuunsa, sillä se vaikuttaa niin oudolta ja liian hyvältä ollakseen totta, ettei niin idyllinen tilanne voi mitenkään olla kestävää. Kuitenkin naisesta paljastuisi jossain vaiheessa pirttihirmu, kuten kaikista muistakin, sillä nainenhan on sellainen.

Myöhemmin ei parane ihmetellä, miksi taas on päätynyt yhteen mäkättäjän kanssa tai sitä, missä kaikki hyvät naiset ovat. No, kaukana poissa ja yllämainituista syistä edelleen sinkkuja.

Mies ja ego

Edellisessä tekstissäni Mä olen vahva ja itsenäinen! käsittelin sitä, mitä todellinen vahvuus on ja haluavatko miehet oikeasti vahvan naisen. Vastaus jälkimmäiseen on: eivät.

Miehinen itsetunto on siitä mielenkiintoinen seikka, että se on helposti särkyvä. Mies haavoittuu helposti. Miehellä on kaksi tapaa käsitellä tätä tilannetta. Ensimmäinen on se, että hän yrittää liimata säröjä yhteen alkamalla pukiksi saadakseen kerta toisensa perään todistelua siitä, että viehätysvoima on vielä tallella. Toinen on se, että hän ratkeaa ryyppäämään. Ei ole mikään ihme, että syrjäytyneet Suomessa ovat juuri miehiä. Naiset selviävät mistä tahansa. 2000-luvun tienoilla kulttikirjaksi nousseessa, Eve Enslerin Vaginamonologeissa muun muassa Bosnian sodassa järkyttäviä tapahtumia kokeneet naiset kertovat elämäntarinaansa avoimesti. Heitä sattuu, mutta he selviävät. Sodassa olleet miehet masentuvat ja alkoholisoituvat tai tekevät itsemurhan. Nainen on luotu kestämään, luomaan ja ylläpitämään elämää.

Sotiin tai syrjäytymiseen verrattuna ihmissuhteiden koukerot eivät paina paljon mitään. Mutta otetaan ne nyt vertailukohdaksi puhuttaessa miehen särkyväisyydestä, sillä tämän ominaisuuden vuoksi heillä on tarve valita nainen, jota he eivät koe uhkana. Uhkana he taasen kokevat sellaisen, joka tietää mitä haluaa ja uskaltaa sitä pyytää. Sellaisen, joka haastaa hänet älyllisesti. Sellaisen, joka uskaltaa olla oma itsensä. Sellaisen, jolla on karismaa ja ryhtiä.

Mies haluaa maantienvärisen, hajuttoman ja mauttoman hiirulaisen, joka on passiivinen, hieman alistuva ja nostaa hänet pikkuisen jalustalle. Mieshän haluaa ihailua. Ja osittain hän haluaa, että hänen naistaankin ihaillaan, mutta tosipaikan tullen hän järkyttyy muiden miesten tälle suomasta huomiosta, sillä se iskee sisällä lymyilevään epävarmuuteen. “Hänhän voi lähteä jonkun toisen matkaan! Paras valita sellainen, johon ei niin kiinnitetä huomiota.”

Korostan, etten tarkoita hiirulaisella maantienväristä ponihäntää ja harmaata gollege-paitaa. Tarkoitan sellaista, jonka olemus huokuu: "Anteeksi, että olen olemassa. Ettehän vain huomaa minua täältä seinän vierestä?" Tällainen asenne on lisäksi ihmiselle itselleen hyvin haitallista, sillä he joutuvat helposti kynnysmatoiksi - myös parisuhteessa. Siitä ei voi myöskään syyttää heitä, koska jokaisen itsetunnossa on aukkoja, täydellistä eheyttä ei ole olemassakaan. Itsensä rakastaminen on useamman elämän prosessi ja meidän kaikkien olisi laitettava se ykköseksi Things to do -listalle.

Miehiä taas voi näpäyttää hyvällä omalla tunnolla. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Naisilla on enemmän valtaa ja voimaa kuin koskaan aikaisemmin ja luulisi nykymiehenkin pysyvän sen perässä. Vaikka en sovinismia hyväksykään missään muodossa, on toisaalta ymmärrettävää, että 60-vuotiaat äijät kieltäytyvät leipomasta tai pyyhkimästä pölyjä ja jos heidän vaimonsa yhtäkkiä alkaa sellaista vaatia, he saavat slaagin. He ovat sellaisen ajanjakson kasvatteja, jolloin mies oli kukkona tunkiolla. Oman ikäluokkani miehistä ei kuitenkaan uskoisi, että heidän itsetuntoaan nakertaa se, että nainen esimerkiksi sängyssä avoimesti kertoo mistä pitää ja mitä toivoisi miehen tekevän. Mutta niin vain on. Kertooko se siitä, että epävarmuus on miehen geeneissä? Ehkä. Tai sitten se johtuu siitä, että he ovat näiden kuusikymppisten kasvattamia.

Eikö sellainen mies olisikin ihana, jonka kanssa voisi olla täydellisesti ja läpikotaisin oma itsensä. Joka haluaa pitää sinua julkisesti kädestä ja esitellä ylpeänä kavereille. Joka rakastaisi sitä, että saat hänet nauramaan ja sitä, että hän voi käydä sinun kanssasi mitä mielenkiintoisempia keskusteluja yömyöhälle. Hän nauttisi siitä, että otat valovoimaisuudellasi tilan haltuusi astuessasi ovesta sisään ja myös siitä, että olet lämmin ja sydämellinen itseäsi ja muita kohtaan.

Sulje silmäsi ja kuvittele häntä. Sitten avaa ne. Hän on todella olemassa.

Ymmärrä miestä

Pariin otteeseen olen puhunut parisuhdeguru Christian Carterista ja hänen opuksestaan Catch Him And Keep Him. No, tämä mies ei rajoitu pelkästään tähän kirjaan. Hänellä on kokonainen sarja erilaisia cd- ja dvd-levyjä, joiden avulla hän puskee naisia kohti unelmallista parisuhdetta. Tässä lista:

- Inside The Mind Of A Man: Opettaa lukemaan miehen käytöksen salattuja merkityksiä.
- Communication Secrets For A Secure Relationship: Kertoo hienovaraisesta kielenkäytöstä, jota naiset ja miehet käyttävät kertoakseen syvimmistä tarpeistaan ja haluistaan.
- Natural And Lasting Attraction: Opettaa luomaan miehessä tunteen ikuisuudesta niin, että hän alkaa nähdä sinut itselleen ainoana oikeana naisena.
- Ready For Love: Murra kaavat, jotka estävät sinua löytämästä rakkautta. Neuvot kehittävät itsetuntoa, voimaa ja luonnollista kauneutta.
- Meeting The One: Tällä levyllä opetetaan juuri ne oikeat sanat ja teot, jotka saavat miehen rakastamaan sinua ja vain sinua.
- Finding Love Online: Askel askeleelta neuvotaan kuinka saat laatumiehen haaviisi nettideittailussa. Opit myös välttämään niitä muiden naisten tekemiä virheitä, jotka vetävät puoleensa huonoa seuraa.
- From Casual To Committed: Opit mitä sitoutuminen miehelle tarkoittaa ja miten se hänellä toimii. 
- Mastering “Make or Break” Moments With Men: Opi 15 tärkeää kohtaa, jotka määrittelevät sen, rakastuuko mies sinuun vai ottaako hatkat. Opit tarkkaan kuinka sanoa ja toimia jokaisella näistä 15 kriittisellä hetkellä.
- Relationship Turnaround: Kuusi voimakasta työkalua, joiden avulla saat sytytettyä kipinän väljähtyneeseen suhteeseen.
- Interviews With Dating & Relationship Experts: Ihmissuhdeasiantuntijat neuvovat kuinka tulla deittipelin mestariksi, kuinka löytää suhde ja pitää se. Uusi levy lähetetään kerran kuussa.


Aloin miettiä sitä valtavaa rahamäärää, joka pyörii Löydä se oikea -bisneksessä. Ja ketkä tähän syytävät rahaa? Naiset. Tietysti. Ja miksi juuri naiset? Ei mitään aavistusta. Minulle syntyvä mielikuva on trenssi päällä napakasti kulkevien uranaisten lauma, joka täyttää elämänsä harrastuksilla, tapahtumilla ja menoilla ja käy kotona vain nukkumassa. Tämä kaikki siksi, ettei heidän tarvitsisi olla yksin ajatustensa kanssa ja kohdata hiljaista huonetta - eikä itseään. Todellisuudessa hän voi seistä taidenäyttelyssä kauniin maalauksen edessä ja tuntea itsensä yksinäiseksi. Kaikki tuntuu kylmältä ja pohjimmiltaan turhalta, sillä tekemisellä ei ole mitään suurempaa merkitystä. Se on vain ajantäytettä.

Toinen mielikuva on harmaahiirulainen, joka työpäivän jälkeen lösähtää sohvalle sipsipussin ja puolentoista litran limsapullon kanssa ja katsoo telkkaria siihen asti, kunnes kyllästyy ja menee aikaisin nukkumaan, koska ei ole muutakaan tekemistä. Todellisuudessa hän ei ole katsonut ohjelmia ajatuksella lainkaan. Hän on pohtinut sitä kuinka saamaton ja laiska ihminen hän on eikä täten kukaan mies voisi ikinä edes kiinnostua hänestä. Ja hän syö sipsiä ja vaihtaa kanavaa, juo puolet Pepsistä ja tuntee siitä huonoa omaatuntoa. Hän tietää olevansa epäsosiaalinen, mutta on kehittänyt tavan olla neljän seinän sisällä eikä saa itseään niskasta kiinni lähteäkseen ihmisten ilmoille. Hän miettii kuinka paljon parempi itsetunto hänellä olisi, jos hänellä olisi mies, joka rakastaisi häntä. Näin hän tietäisi olevansa tarpeeksi hyvä ja rakkauden arvoinen. “Silloin kaikki olisi toisin. Elämäni ei olisi myöskään niin tylsää ja yksitoikkoista kuin nyt, sillä mieheni kanssa tekisimme kaikkea kivaa yhdessä.”

Niinpä kumpikin naisista menee ostamaan rakkausoppaan löytääkseen sen oikean. Toinen ostaa useammankin. Ne kaikki neuvovat heitä kuinka miestä lähestytään, mitä on miehen pään sisällä, kuinka lukea miestä, mitkä ovat hyviä iskupaikkoja ja mitä heidän on itsessään muutettava, jotta rakkaus tulisi.

Krisun sanoma on se, että miehet ajattelevat parisuhteista ja tunteista täysin eri tavalla kuin naiset. Miehet eivät puhu tunteista. He eivät välttämättä pidä seitsemän kuukauden tapailua suhteena vaan heille on luonnollista panna muitakin siinä ohella. Mutta jos otat esiin sen, että haluaisit hänen kanssaan suhteen, tee se varoen ja käytä sanoja ja eleitä, jotka eivät pelästytä miestä, sillä miehet pelästyvät helposti kaikkea tällaista. Muista, ettet puhu liikaa. Älä kuitenkaan puhu liian vähänkään, sillä silloin mies luulee, että sinäkin haluat vain jotain kevyttä. Miehillä on aivan oma kielensä, jota sinun on opittava puhumaan saadaksesi kestävän ja rakkaudellisen parisuhteen. Miehet eivät ole kamalan hyviä ihmissuhteissa, joten on sinun vastuullasi, että mies haluaa suhteen kanssasi. On olemassa 15 tärkeää seikkaa, jotka voivat pilata kaiken. Opettele siis ne, ettei mene plörinäksi. Kun ne tulevat vastaan, tiedät miten toimia ja saat miehen rakastumaan itseesi. Muuten hän alkaa hivuttautua pois ja vähän ajan päästä tuijotat puhelinta, joka ei koskaan enää vilku hänen nimeään. Sitä ei sitten edes parane ihmetellä, koska olet tehnyt juuri ne virheet, mitä naiset yleensäkin tekevät.

Se vain on niin. Miestä on vain ymmärrettävä. Hänellä nyt on omat omituisuutensa. Hän ehkä jurnuttaa, kun pitäisi keskustella, hän ehkä jää töiden jälkeen kavereiden kanssa baariin ilmoittamatta ja tulee kotiin aamuviideltä mustan maijan takapenkillä, hän kuluttaa vuokrarahat pitkävetoon, hän tykkää panna kaikkea mikä liikkuu, hän ei halua sitoutua sillä hän menettäisi silloin vapautensa päivittäiseen ryyppäämiseen ja yhden illan juttuihin. Mutta mies nyt vain on sellainen. Tärkeintä on, että sinä opit tuntemaan miehen kummalliset piirteet, elämään niiden kanssa ja puhumaan samaa kieltä kuin hän. Vain ja ainoastaan tällä tavoin saat hänet ymmärtämään, että sinuun kannattaa satsata, sillä hän ei sitä itse huomaa.

Pistää miettimään, miksi miehille ei ole oppaita sen oikean löytämisestä? Eikö miehiä oikeasti kiinnosta? Olen käsitellyt miesten tunteita, tai niiden puutetta, tekstissä Marsilaisten invaasio. Todellisuudessa voikin olla niin, että koska naiset hoitavat kaiken työn, opiskelevat miestä, etsivät hyvät iskupaikat, tälläävät itseään ja kehittävät minäänsä, miesten ei tarvitse muuta kuin istua baarijakkaralla, odottaa sopivia ehdokkaita tulevaksi ja valita niistä. Sillä mies on hyvä juuri sellaisena kuin hän on, epäloogisuuksineen kaikkineen ja hänellä on varaa valita. Hänen ei tarvitse tulla puolitiehen vastaan, sinun on mentävä hänen luokseen. Hyvää matkaa.

Kaikki ne virheet

Rakastan tietoa. Mitä tahansa tietoa. Rakastan myös muutoksia ja kehitystä, joka tulee sitä mukaa, kun oppii uusia asioita. Niinpä aloin miettiä, miksei miestä voisi opiskella. Haaveilin oppaasta, joka kertoisi yksityiskohtaisesti miehen aivoituksista ja siitä kuinka mies pidetään iskemisen jälkeen. Jos voin hip hop -tunnilla rassata jotain liikettä niin kauan kunnes se luonnistuu kuin prolta, varmasti voin opiskella myös miestä.

Sellaisen sitten löysinkin, Christian Carterin Cath Him And Keep Him -nimisen opuksen. Tietysti Amerikka on täynnä vastaavia, mutta Krisu herätti minussa luottamusta. Hänen nettisivuillaan oli 20 minuutin videopätkä, jossa hän lupasi paljastaa miesten synkimmätkin salaisuudet ja erityisesti keinot saada fantastinen parisuhde uskomattoman miehen kanssa. Kirjasta löytyvien ohjeiden avulla jokaisen naisen olisi kuulemma mahdollista sinkauttaa rakkauselämänsä sellaiseen nousuun, että kengät jäävät kiinni nurmikkoon.

Kuunneltuani Krisun vakuuttelua, latasin e-kirjan netistä ja menin suoraa päätä kohtaan “Are you his casual ‘For now girl’ or ‘relationship material?’” Siinä sanottiin näin: Miehellä on kaksi tapaa tarkastella naista. Hän joko näkee tämän hoitona tai potentiaalisena tyttöystävänä. Miehen mielipide voi myös muuttua sormia napsauttamalla ja siinäkin on kaksi vaihtoehtoa:

1) Jos mies on nähnyt sinussa potentiaalisen tyttöystävän, hän voi silti aivan hyvin alkaa myöhemmin ajatella sinua hoitona.

2) Jos mies taas on pitänyt sinua alusta asti hoitona, hän ei missään vaiheessa ala ajattelemaan sinua mahdollisena tyttöystävänä.

Sen jälkeen Krisu kertoi tarinan Melissasta ja Johnista. He tapasivat bileissä ja alkoivat sattumalta törmäillä kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Melissa tunsi vetoa Johniin ja flirttaili tämän kanssa kuin vietävä, pukeutui seksysti ja vihjaili olevansa kuningatar vällyjen välissä. Eräänä iltana kavereiden bileiden jälkeen he päätyivät sänkyyn. Sen jälkeen he jatkoivat tapailua useiden viikkojen ajan, mutta sen sijaan, että he olisivat käyneet varsinaisilla treffeillä, he tapasivat toistensa luona, katsoivat ehkä telkkaria ja päätyivät sänkyyn. Melissa tunsi yhteyden heidän välillään ja halusi jotain enemmän, muttei tiennyt kuinka olisi ottanut sen esille. Eräänä päivänä John ilmoitti, ettei voisi tavata Melissaa enää, sillä hän oli löytänyt työpaikaltaan naisen, josta oli todella kiinnostunut ja jonka kanssa halusi vakavan suhteen. Melissa oli murtunut.

Ja mitä minä tein? Suljin kirjan. En halunnut tietää enempää. Edessäni oli 272 sivua totuuksia miehistä, mahdollisuus päästä heidän päänsä sisään, enkä minä todellakaan halunnut tietää.

Siitä on nyt pari kuukautta ja avasin kirjan juuri äsken uudelleen. Siinä on kieltämättä mielenkiintoista otsikointia, kuten:

Inside of a man’s mind
Men and relationships
The biggest mistakes women make with their emotions
The emotional cap: how men and women are different and what to do about it
How to attract men
From casual commited communication secrets with men and new relationships
Keeping him attracted to you, or how to have a long term relationship

Kyllä minä sen vielä luen. Ehkä kirja kannattaa lukea silloin, kun on parisuhteessa. Silloin pääkopassa eivät vilistä filminauhana kaikki ne virheet, joita miesten kanssa on tehnyt. Siitä voi seurata itsesyytösten kierre, joka päätyy mielikuviin vanhasta naisesta asumassa kengässä 40 kissansa kanssa.

Rohkeutta kerätessä.

Koron päässä seksikkäästä

Kärvisteletkö korkokengissä, vaikka lenkkarit olisivat enemmän sinun juttusi? Painavatko orastavat liikavarpaat, mutta lääkärin kehotuksesta huolimatta haluaisit välttämättä pitäytyä korkokengissä, koska et tunne itseäsi viehättäväksi ilman? Onko sinusta korkokengät loistava keino kiertää mies pikkusormen ympärille?

Näillä perustella ei kannata. Newcastlessa Briteissä sijaitsevassa Northumbrian yliopistossa on tehty tutkimus, jonka mukaan miehet eivät huomaa, onko naisilla korkokengät vai ei. Asiasta kertoi Times Newsfeed.

Tutkimus on osa suurempaa, evoluutiopsykologiaa käsittelevää kokonaisuutta, jossa pyritään selvittämään millaisia signaaleja miehet ja naiset lähettävät tanssiessaan ja kävellessään. Polttopisteeseen otettiin korkokengät, sillä tutkijat halusivat nähdä millä tavoin korkokenkien tuomat muutokset kehossa herättävät kiinnostusta miessukupuolessa. Korkokengät suoristavat ryhtiä, pidentävät sääriä, korostavat takapuolta ja tiukentavat keskivartaloa, koska löntystäjät eivät pysy niillä pystyssä. Ja miten miehet näihin muutoksiin suhtautuivat? No, eivätpä juuri mitenkään.

On takuuvarmaa, että naiset eivät pitäisi kokkareita, jos eivät pyrkisi tekemään edes jonkinlaista vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta kun niihin on tottunut, sen jälkeen on vaikea edes kuvitella muuta. Ne muodostuvat osaksi minäkuvaa ja identiteettiä. Itse olen aikaisemmin kokenut koko naiseuteni kärsivän siitä, jos laitan lätyskäkengät. Koska olen lyhyt ja kävelen nopeasti sekä pienin askelin, lättänillä tunnen oloni pikkutytöksi vipeltäessäni Aleksanterin kadun kello viiden ruuhkassa.

Muutettuani Helsingin keskustaan, minun on ollut pakko opetella nielemään lättänät pohjat. Jos nimittäin juoksen läpi Senaatintorin ja vielä päälle Kampin mukulakivillä päällystetyt tiet yhdeksän senttimetrin koroissa (ja jos joudun tekemään tätä parikin kertaa viikossa), jalat eivät kestä. Niinpä ostin muutaman kuukauden tuskasession jälkeen ballerinat ja varrelliset mustat, tyylikkäät Bronxin nahkaiset lätyskäkengät. Minulla meni lähes vuosi ennen kuin tunsin itseni naiseksi niiden kanssa. Sen sijaan, että olisin tuntenut itseni seksikkääksi, tunsin itseni lystikkääksi. Ja mieluummin olen seksikäs kuin lystikäs. Sitten hoksasin kuinka haitallista on ajatella seksikkyyden olevan kiinni ulkoisista tekijöistä. Kyllähän se tiedetään: seksikkyys lähtee sisältäpäin. Leopardihame ja ylipolven saappaat näyttävät säälittäviltä, jos ne ovat epätoivoinen yritys olla viettelevä. (Leopardihame on kyllä säälittävä aina. Paitsi ehkä Jessica Alballa. Tai Megan Foxilla.)

Päätin korjailla haitallista ajatusmalliani ja pakotin itseni pitämään lätyskäkenkiä julkisilla paikoilla. Vanhat tavat istuvat sitkeässä ja kuten sanottu, meni ainakin vuosi ennen kuin totuin niihin. Ehkä en ole täysin tottunut vieläkään. Mutta kun tarkastelen kaupungilla sitä naisten määrää, joka kävelee käsi kädessä poikaystävänsä kanssa jalassaan korottomat kengät - tai vielä erikoisempaa: lenkkarit - olen ajatellut, että ehkä miehet eivät todellakaan välitä naisten kengistä tai korkojen tuomasta seksikkään keinuvasta kävelystä, kauniista ryhdistä ja pitkistä sääristä. Ehkä he vain katsovat ihmistä. Ehkä miehet eivät edes kaipaa seksikästä naista, ehkä he haluavat lystikkään naisen. Sellaisen, joka vaikuttaa lämpimältä ja viattomalta, helposti lähestyttävältä ja kotoisalta. Parisuhde muodostetaan juuri sellaisen naisen kanssa, ei vampin kanssa.

Silti olen korkokenkäaddikti, liikavarpaiden uhallakin. Olen huomannut sen erityisesti viime aikoina mielenkiintoisen reaktion myötä: alan haukkoa henkeä ja tunnen rakkautta jäljitteleviä tunteita nähdessäni kauniita korkokenkiä. Näin kävi viimeksi eilen kulkiessani Bulevardilla Minna Parikan liikkeen ohi.

Lisäksi huokailin katsoessani videota korkokenkien sesongista. Onneksi kodissani on hyvä äänieristys.

Mies ja kaipaus

Käsittelin tekstissäni Marsilaisten invaasio sitä kuinka miehet vaikuttavat tunteettomilta pökkelöiltä. Mietin, haluavatko he todella rakkautta. Tietävätkö he miltä se tuntuu, kaipaavatko he sitä ja ovatko he siihen edes kykeneväisiä. Pohdin edelleen samaa asiaa ja olen ottanut pieneksi missioksi etsiä todisteita siitä, että kyllä miehetkin osaavat.

Aloin tänään Facebookissa fanittaa sivua The worst feeling ever is not knowing whether you should wait or give up… Se ei ole kyllä maailman kamalin tunne, mutta erittäin epämiellyttävä. Selatessani sen seinää törmäsin tällaiseen tilatekstiin:

“How do I say goodbye to someone I never really had? Why do my tears fall so endlessly for someone who was never really mine? Why is it I miss someone I was never really with? And why do I love someone whose love was never really mine?”

Siitä tykkääjiä oli yli 4000 ja kommenttejakin reilut 600. Olisikohan siellä miesnäkökulmia? Innostuin ja aloin selata tekstisumaa. Kyllä vain, miehet olivat messissä! Toki perinteiseen tapaan joukosta löytyi sellaisia kommentteja kuten:

“because your a cock”

Ja:

“ure all a bunch of sad cunts booohooo i feel the same buntch on pussys man if you love someone fight 4 them and stop bein a bunch of faries k. end of topic”

Mutta paljon oli myös samanlaisissa ikävän ikeen alla pyöriskeleviä hemmoja, jotka yhtyivät tekstiin. Mukana oli myös yksi suomalainen, jes!

Koska Facebookissa omilla kasvoillaan julkisesti turistut kommentit eivät ole mitenkään yksityisyyden lailla suojattu, arkistoin tähän miesten kommentteja. Kaikkia kuuttasataa en käynyt läpi, mutta tämäkin on kattava otos, jonka perusteella voi raottaa miesten tunteiden edessä roikkuvaa verhoa:


“To Love is To Live. I wish i could make her change her mind about me.i wish i could take away the fears she feels towards me..she wants me..but she's afraid of ruining our friendship..i love her to death..i dont know what i would do with out her in my life.. i feel the need to persist..yet..i feel defeated and keep wondering why i still try..Love Makes u do the craziest of things”

“hard but true .…”

“ugh thats a horrible feeling”

“That "was" me. until now, i found that "love" is a deadly disease …”

“Yep, been in this damn trap for the last 3 years now.. :S”

“good question....i dont even hav a chance right now, so far...…”

“with the words of Coldplay: ‘The truth is....... I miss you!!’”

“i know how you feel here..…”

“Yet, it's hurting and it wouldn't stop …”

“The heart have it's reason and that reason is a mystery. I'm going through it now. I know she will never be mine, I say to my self to let it go already but whenever that happens I just cant deal with the fact that I might be letting go of something special. I try not to talk to her but whenever she is on i just cant help but do just that.. I know she must be annoyed by me always there, even when she dont even want me to be around. I constantly think of her, I try my hardest to be just a little closer but that only seems to pushes me away from her. It's like a one sided love. I know the best thing is try to forget about it and move on etc etc.. but Im just having a lot of trouble "moving on" at this time....... thats my story guys.”

“Such mind-readers !!!”

“i know the feeling”

“because your an idiot, just like me in that same regard : /”

“im luvin dis sayin, my god, dis kind ov sumz everything i wanted 2 say but cudnt find the wordz till now...…”

“i feel like this all the time”

“again one of the truest things ive heard! unfortunetly”

“wow... its like you in my head wtf... get out”


Aihe on rankka, kommenttien löytäminen surettaa ja ilahduttaa yhtä aikaa. Toivon pojille onnea rakkaudessa. I feel you guys.

Propsit kotimaiselle dorikselle

Kirjoitin kolmisen vuotta sitten sanomalehti Pohjalaisen viikkoliitteeseen Tosiin, nykyiseen Muruun, jutun siitä kuinka mies ja nainen näkevät naiseuden. Vuosikausien taistelu kauneuskäsityksistä, naisten rooleista ja tasa-arvosta ei ole vieläkään laantunut ja toki keskustelu on hyvästä. Se on vain helvetin yksipuolista. Siksi halusin tehdä tämän jutun. Julkaisen sen tässä, koska minusta kumpaisellakin haastateltavalla on mielenkiintoisia mielipiteitä naiseudesta ja mehän kaikki haluamme tietää, mitä miehet meistä ajattelevat.

P.S. Sen verran olen juttua muokannut, että olen vaihtanut otsikon siihen, mitä se alkuperäisesti minulla olikin. Tuottaja vaihtoi otsikon julkaisuvaiheessa muotoon: "Yhteistä elämän pyykkiä", joka on, sanoisinko, eläkeläismallia.




”Suomalainen nainen on ihana”

Mies ja nainen sekä pohdittavana naiseus. Rap-videoiden ahterit. Ulkonäköpaineet. Ruma Betty. Johtotehtävät. Uskottavuusongelmat ja reippaat pikkutytöt.

Tytöt kasvatetaan pienestä pitäen istumaan siististi, hymyilemään kiltisti ja näyttämään söpöiltä saparoissa.
Vielä 2000-luvullakin Lara Croftista ja Kissanaisesta huolimatta lapsille syötetään vaivihkaa stereotypioita naiseudesta. Piia Rekilä ottaa esimerkiksi Harry Potterin, jossa topakka Hermione on tunnollinen ja vastuullinen tyttö, kun taas pojat hakevat seikkailuja. Toisaalta “älä itke, sä oot jo iso poika”, on yksi fraaseista, joilla muokataan myös pienen pojan identiteettiä.
- Varmasti yksi syy siihen, miksi naiset eivät hakeudu johtotehtäviin on se, että nainen on kasvatettu olemaan kiltti. Siksi he vierastavat roolia, jossa joutuu olemaan kurja ja tekemään päätöksiä, joista voi menettää viidet yöunet.
Mikko Vartiainen uskoo enemmän myötäsyntyiseen kuin kasvatukseen. Parivuotias kummityttökin osaa jo olla mielen kielin saadakseen tahtonsa läpi, kun taas pojilta kyky puuttuu.
- Nää on tietysti stereotypiota. Jos nainen on erilainen, pelaa lätkää tai korjaa autoja, sillä on jatkuvasti identiteettikriisi, miks mä oon tällainen ja muut tollasia, ja kuvittelee olevansa jotenkin vääränlainen. Se on naisten ominaisuus. Kaikki naiset kuvittelee olevansa vääränlaisia oli ne sitten millaisia tahansa.

Nainen tälläytyy naisia varten

Vartiainen ihmettelee naisten epävarmuutta. Nainen tuskin on sitä luonnostaan, joten syy on mysteeri.
- Naisilla tulee joku ongelma murrosiän jälkeen. Ensin ollaan koko kasvukehityksen miestä edellä kunnes tulee viimeinen kehitysvaihe 18-24-vuoden tienoilla eli itsensä hyväksymisen vaihe. Olet löytänyt sen kuka sä oot, millainen sä oot ja opit tykkäämään siitä.
Silloin tiedostetaan kyvyt ja puutteet, sekä ulkoiset että sisäiset. Mies ajattelee olevansa ok kaikesta huolimatta käyttäytyen myös sen mukaisesti ja vaatien muilta tietynlaista arvostusta.
- Tuntuu, että tää kehitysvaihe menee naisilla ihan päin seiniä. Ne valittaa vieläkin, että mä oon lihava, mä oon harteikas, mulla on väärän väriset kulmakarvat väärässä kulmassa. Vikoja löytyy vaikka kuinka hemmetisti.
Rekilä miettii kauneuskäsityksen syöttämisen alkavan jo varhain. Kun äiti kerran vuodessa lähtee juhliin käyttäen valmistautumiseen aikaa kolme tuntia, kehutaan kuinka hän onkaan kaunis.
- Miksei sanota: “Voi kuinka äiti on kaunis, kun se tulee saunasta”, tai vaikka aamulla herätessään. Se antaa kuvan, että ollakseen kaunis sen eteen täytyy tehdä jotain.
- Musta olis hirveä ajatus, ettei antais rispektiä sille, että kun toinen on puolitoistatuntia tällännyt itteensä niin toteais: “No, hyvältä sä olisit näyttänyt muutenkin, ihan turhaa työtä teit”, Vartiainen lisää.
- Mutta sun lapset kuulee sun kehumisen vaan, kun sun vaimo on tehnyt puolitoistatuntia sen eteen töitä, Rekilä toteaa.
- Jos kaikki naiset huomenna vaan lopettais meikkaamisen, aika harva äijä valittais siitä. Se lopulta lopettais kilpavarustelun kauneudella, mutta tekis naisten omasta elämästä paljon tylsempää. Ketkä sitä meikkaamista edes kaipaa eniten: naiset! jatkaa Vartiainen.

Omassa nesteessä

Pitääkö paikkansa, etteivät miehet välitä siitä onko selluliittia, säärikarvoja, kulmakarvat nypitty, varpaankynnet lakattu, makuhuulikiiltoa, selän iho kuorittu, kovettumat raspattu ja purkkirusketus?
- Jos ne edes huomaa sellaisia asioita. Ne huomaa, jotka itsekin laittaa itseään. Pääasiassa naiset on itselleen ottaneet sen roolin, että täytyy näyttää hyvältä. Sitten jotkut naiset valittavat, että minkä helvetin takia tää nyt on tälleen, Vartiainen loksauttaa.
Rekilä on samaa mieltä, mutta muistuttaa alkuperäisten vaatimusten lähteneen ajasta, jolloin mies oli melkein Jumala. Ei nainen keksinyt korsettia tai karvojen poistoa, mutta jotenkin siihen on nyt jumiuduttu.
- Naisten lehdet ovat monessa asiassa kaiken pahan alku ja juuri. Ne vahvistavat stereotypiaa siitä, että täydellinen nainen ajaa säärikarvansa, jonka lisäksi hemmottelee itseään kolmen tunnin itsehoitosessioilla. Ne ruokkivat sitä tarvetta. Ei niinkään naiset, vaan ne selluliitti- ja ryppyvoiteiden valmistajat.

Naisvalta tuo alastomuuden

Naisvartalon käyttö mainonnassa tai rap-videoissa menee joskus täysin yli sietokynnyksen. Vartiaisen mukaan harva mies vakavissaan pitää musiikkivideoiden stringiahterien kuvaustapaa esteettisenä tai kiihottavana. Lisäksi Tekniikan Maailmassa mainostetaan autoja huomattavasti vähemmän puolialastomilla naisilla kuin Trendi-lehdessä mitä tahansa tuotetta.
- Mitä enemmän naisilla on valtaa kulttuurissa, sitä enemmän näkyy paljasta pintaa. Se voi olla turvallisuusjuttu. Miesvaltaisissa kulttuureissa naisen on suojattava itsensä, mutta vastakkaisessa kulttuurissa nainen on muuttunut saalistettavasta saalistajaksi ja seksuaalisen vallan käyttäjäksi.
- Naisilla ja heidän ruumiillaan mainostaminen ei ole miesten tahto vaan bisneksen tahto, Rekilä jatkaa.
- Se nyt vaan on niin, että naiset ovat alastomina kauniita, kun taas miehiä ei kaikki mielikseen katsele. Onko naiset tappiolla tässä asiassa, kun kaikki ovat sitä mieltä, että naiset näyttää hyvältä alasti, mutta miehet ovat kuvottavia. Olisiko se parempi toisinpäin, Vartiainen kysyy.

Kuka määrittelee kauneuden?

Entä sitten Ruma Betty? Sarjaa on ylistetty siitä, kuinka vihdoinkin on tullut “oikea” nainen tuuttiin. Kaunis tai solakka nainen ei siis ole oikea nainen ja on kaiken lisäksi huono esikuva, koska tulee kovin paha mieli, kun ei itse yllä samaan.
Vaikka Betty ei edes ole ruma, vain hieman tyylitön, hän sarjan herättämän keskustelun mukaan toimii upeana roolimallina älykkyytensä vuoksi.
- Tuo on juuri tuota, ettei voi olla kaunis ja fiksu, Rekilä ja Vartiainen toteavat yhdestä suusta.
- Kuuntelin kerran graduntekijöitä, joista yksi avautui siitä kuinka on pakko mennä ostamaan imagolasit, muuten ei yksinkertaisesti saa töitä. Kun on 24-vuotias blondi, äijät huutaa vaan, että tuo sitä kahvia, Vartiainen kertoo.
- Kaunis nainen ei alunperin ole ollut esillä poliitikkona tai yrityksen johtajana, esille päästiin ulkonäön vuoksi. Kaikki kunnia missikulttuurille, jossa meidät on luotu näkemään kaunis nainen tyhmän roolissa. Ei misseiltä kysytä kysymyksiä, joilla he pystyisivät näyttämään muunkin kiinnostavan kuin hiusten, Rekilä sanoo ja jatkaa toitottamisen siitä kuinka nainen saa olla sellainen kuin on menneen epäterveeseen suuntaan.
- Puhutaan, ettei naisen täydy olla kaunis tai laiha eikä kyseenalaisteta sitä mikä on kaunista tai rumaa. On laitettu standardi ruma ja kaunis, ja nyt on vapauduttu ikeestä siinä, ettei kaikkien naisten tarvitse olla kauniita ollakseen onnellisia. Mutta miksi kauneus on niin pieni rajattu alue?

Keski-ikäiset ovat rasisteja

Jokainen nuori nainen on törmännyt uskottavuuspulan aiheuttamiin keski-ikäisten miesten halveksuviin katseisiin.
Rekilä on ollut Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja ja toimii tällä hetkellä edustajiston varapuheenjohtajana. Hän ei ole kokenut vähättelyä nuorten keskuudessa, iäkkäämpien kylläkin. Vartiainen, yliopiston koulutus- ja sosiaalipoliittinen sihteeri, on huomannut saman.
- Lukiosta tullessani luulin miesten ja naisten olevan luonnostaan tasa-arvoisia. Sitten lähdin rauhanturvaajaksi, jossa mestassa oli sekä miehiä että naisia, oli luonnollista suhtautua tasa-arvoisesti. Sitten oli nää nelikymppiset sedät. Voi helkkari niitä tyyppejä! Ne suhtautuivat naisiin usein avoimen vihamielisesti, Vartiainen muistelee.
Hän huomauttaa kolmekymppisten olevan naisten kasvattama sukupolvi äidistä ja tarhatädistä opettajaan, joten jo on ihme, jos naisjohtajia vielä karsastetaan.

Ihanat naiset

Toimittaja-kirjailija Roman Schatz on kertonut hämmentyneensä muuttaessaan patriarkkaalisesta yhteiskunnasta Saksasta matriarkkaaliseen Suomeen.
- Ei Suomi vielä ole matriarkkaalinen yhteiskunta, mutta voi olla että kolmenkymmenen vuoden päästä toimittaja tekee juttua siitä kuinka mies on kriisissä, Vartiainen heittää.
- En usko naisjohtajien olevan enemmistö yrityksissä vielä pitkään aikaan. Silloin kun menen hautaan, suurten yritysten johtajien pallit ovat ne, missä valta on miehillä, Rekilä lisää.
Kaikesta huolimatta suomalainen nainen ja mies ovat kaksikon mielestä upeita. Rekilän on vaikea kuvitella itseään parisuhteessa muun maalaisen kanssa.
- Suomalainen mies hyväksyy enemmän sen, että nainen on vertainen. Hän ei katso karismansa olevan kiinni siitä.
Vartiainen yhtyy edelliseen puhujaan, vaikkakin eri sukupuolesta.
- Suomalainen nainen on ihana. On muun maalaisetkin, mutta tykkään tällaisesta yhteiskunnasta, jossa nainen voi sanoa sanansa ja odotan, että tästä tulisi vieläkin tasa-arvoisempi.

He’s Just Not That Into You

En haluaisi olla kyyninen. Haluan olla positiivisuuden lähettiläs. Sitä yritin myös puolustaa tekstissä Love like you’ve never been hurt…. Mutta välillä mieli vetää omaan suuntaansa. Lohduttavaa on se, että tutkimuksien mukaan aivojaan ja ajatuksiaan pystyy treenaamaan samalla tavoin kuin papua. Harkkojen välissä ajatukset kuitenkin valahtavat vanhoihin ajatusmalleihin ja sitten törmää tällaiseen:

He’s Just Not That Into You

Greg Behrendtin ja Liz Tuccillon kirjaan, johon perustuu Sinkkuelämää-sarjan jakso, jossa Miranda pohtii treffejään ja sitä kuinka miehellä oli aikainen herätys eikä tämä siksi tullut yömyssylle. “Jos miehellä on mahdollisuus saada seksiä, hän ei välitä aikaisesta heräämisestä. Hän ei vain ole niin kiinnostunut sinusta”, Berger sanoo ja järkyttää koko nelikon. “Ei ole sellaista kuin ristiriitaiset signaalit. Hän joko on kiinnostunut sinusta tai ei.” “Mutta minä olen perustanut koko urani ristiriitaisiin signaaleihin!”, Carrie huutaa. Bummer.

Kaverini on lukenut kirjan ja sanoi kyynisyyden alkaneen siitä. Liityin kirjan Facebook-ryhmään, jossa on listattu sen pääkohdat. Ne ovat tässä. Read and weep:

1. He's just not that into you if he's not asking you out.
---> Because if he likes you, trust me, he will ask you out.

2. He's just not that into you if he's not calling you.
---> Men know how to use the phone.

3. He's just not that into you if he's not dating you.
---> "I don't want to be in a serious relationship" means "I don't want to be in a serious relationship with you." And c'mon... better than nothing is not good enough for you.

4. He's just not that into you if he's having sex with someone else.
---> There's NEVER going to be a good excuse for cheating.

5. He's just not that into you if he only wants to see you when he's drunk.
---> If he likes you, he'll want to see you when his judgement isn't impaired.

6. He's just not that into you if he doesn't want to marry you.
---> LOVE cures commitment-phobia. Greg says: "I'd marry my wife in every time zone if that's what she wanted."

7. He's just not that into you if he's breaking up with you.
---> "I don't want to go out with you" means just that. Don't be flattered that he misses you. He should miss you. You're deeply missable. However, HE is still the same person who just broke up with you.

8. He's just not that into you if he's disappeared on you.
---> Sometimes you have to get closure all by yourself. In the short term, it may feel good to call someone and yell at him. But in the long run, you will have wished you had not given him that much credit for ruining your life.

9. He's just not that into you if he's married (and other insane variations of being unavailable).
---> If you're not able to love him freely, it's not really love. Unless he's all yours, he's still hers.

10. He's just not that into you if he's a selfish jerk, a bully or a really big freak.
---> If you really love someone, you want to do things that make that person happy. If you date, you will meet your share of wierdos and jerks. The only thing in your control is how long you allow these "gentlemen" to take up space in your life.



Että sillä tavalla. Itse törmään toistuvasti kohtiin 1, 3 ja 5. Haluan silti uskoa, että joskus pääsen vielä ihan oikeille treffeille, jotka johtavat ihan oikeaan tapailuun. Ja tämä mies jopa laittaisi tekstaria työpäivän jälkeen ja kysyisi: “Mitä kuuluu? Miten päivä meni?”