"I don't know who invented high heels, but all women owe him alot." - Marilyn Monroe -

Kun istun koneella ja poden kirjoittajanblokkia, tiedättekö millä saan sen parannettua? Lorvailen nettikaupoissa ihaillen kenkiä. Kyllä. Kauniit kengät saavat minut sfääreihin ja niin korkealle, että ne inspiroivat jopa työpäivän keskellä, vaikka kirjoittaisin jostain täysin niihin liittymättömästä asiasta, kuten työhyvinvoinnista tai organisaatiomuutoksista. Huono puoli siinä on se, että aina löytyy useita herkkupareja ja toisinaan sydäntä alkaa polttaa niin käsin kosketeltavan voimakkaasti, että joku niistä on ostettava. Välillä soimaan itseäni, mutta toisaalta minulla on sellainen hyvä ominaisuus, että käytän kaikkea mitä ostan. Vaikka tekisin heräteostoksen, mikään ei jää käyttämättömänä kaapin perälle. Niin sokea himolleni en ole. Shoppailussa tarvitaan tunteen lisäksi aivoja.

Naisten rakkaus kenkiin muistuttaa fetissiä. Törmäsin äskettäin aiheesta muikeaan uutiseen. Tai no, miehen kannalta se ei ollut niinkään muikea. Nimittäin pokeriammattilainen Dan Shak sai vasta avioeronsa jälkeen tietää, että vaimo Beth Shak oli hassannut hänen rahojaan satojen tuhansien dollareiden edestä kenkiin keräten niitä vuosien saatossa 1200 paria. Sen lisäksi Beth hankki merkkilaukkuja ja niiden sekä kenkien arvo yhteensä on miljoonia dollareita. Beth kertoo näkevänsä ne taiteena, ei pelkästään käyttökamana. Nyt kolme vuotta eron jälkeen Dan vaatii 35 prosenttia näiden arvosta itselleen, joten jos miehet eivät huomaa laukkujen ja kenkien taidearvoa, ainakin he huomaavat rahat niiden takana.

Olen usein pohtinut sekä itseni että koko naissukupuolen suhdetta kenkiin, mikä johtaa yleensä siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, ettei siinä ole mitään järkeä. Ei sitä kukaan osaa selittää, eivät edes naiset itse. Yksi teoria minulla kuitenkin on. Eläinkunnassa toinen sukupuoli on aina värikkäin, yleensä se on uros. Näinkin yksiulotteisessa lajissa mitä ihminen on, ei voi kuitenkaan komeilla huutavan kirkkailla sulilla tai karvapeitteillä luonnostaan. Joten entä jos nainen on se ihmislajin värikäs osapuoli, mutta koska meillä ei ole väriä millä keimailla luonnostaan, naisilla on luontainen sisäänrakennettu mieltymys koristaa itseään ulkopuolisilla asioilla herättääksemme huomiota. Käytämme meikkiä, hamstraamme vaatteita, värjäämme hiuksia - ja rakastamme kenkiä. Jotkut sanovat pukeutuvansa ja laittautuvansa vain itseään varten. En usko sitä hetkeäkään. Väitin itsekin niin aikoinaan, kunnes analysoin tälläytymisen perimmäisen tarkoituksen. Toki itsestään huolehtiminen tuo itsevarmuutta ja ryhtiä. Mutta mistä se itsevarmuus kumpuaa? Siitä että näyttää hyvältä ja tuntee olonsa hyväksi. Mutta jos kaipaisimme todellakin sitä hyvää oloa, pukeutuisimme verkkareihin, löysään neuleeseen ja lenkkareihin emmekä missään tapauksessa jaksaisi edes ajatella meikkausta. Jos tälläytymisen alitajuinen tarkoitus ei joka kerta ole iskeä miehiä, sen tarkoitus on kilpailla muiden naisten kanssa. Muutoin emme välittäisi hevon takapuolen vertaa siitä, miltä näytämme. Tämän analyysin jälkeen voikin kysyä, onko siinä sitten jotain pahaa. Ei tietenkään. Mitä pahaa on halussa olla viehättävä miesten silmissä tai kilpailla kauneudesta muiden naisten kanssa. Ei yhtään mitään.

Yliopistossa olen joutunut lukemaan kolmeen otteeseen John Fisken teoksen Merkkien kieli. Siinä Fiske kertoo Althusserin kehittämästä ideologiateoriasta korkokenkäesimerkin avulla. Se häiritsee minua jokaisella lukukerralla, mutta toisaalta se liippaa läheltä omaa analyysiani:

“Korkeakorkoisia kenkiä ei ole tuputettu naisille heidän ulkopuoleltaan (ts. niitä eivät ole tuputtaneet hallitsevan sukupuolen eli miesten aatteet). Silti niillä kävely on patriarkaatin ideologista käytäntöä, johon naiset osallistuvat - ehkä jopa alttiimmin kuin ideologia edellyttäisi. Korkokengät korostavat niitä naisen vartalon osia, joita patriarkaatti opettaa pitämään miestä hemaisevina - takapuolta, reisiä ja rintoja. Nainen osallistuu ideologiaan rakentamalla itsensä viehättämään miehistä katsetta. Näin hän alistuu miehiseen valtaan (kalastellen suosiota tai kieltäytyen siitä). Nuo kengät myöskin vähentävät naisen fyysistä aktiivisuutta ja voimaa - horjahteleva ja varovainen käynti on kuin harjoittelisi alistumaan patriarkaatin valtaan. Korkeilla koroilla kävelevät nainen on terhakka vain patriarkaalisten merkitysten uusintajana ja ylläpitäjänä. Ne saavat hänet näyttämään heikolta ja passiiviselta, jolloin mies alkaa näyttää entistäkin vahvemmalta ja aktiivisemmalta.” Erään toisen teorian mukaan miehiä kiehtoo nainen korkokengissä, koska tämä ei voi juosta silloin pakoon. Se teoria on sairas.

Miksi sitten minä tunnen oloni vahvaksi nimenomaan korkokengissä? Matalilla kengillä tunnen oloni piipittäväksi pikkutytöksi ja läsähdän kasaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Korkokengissä sen sijaan kopistelen lujaa vahvoin askelin ja kättelynikin on jämäkkä kuin paistinpannun varsi.

Minuun ei tee vaikutusta, jos joku esittelee tennarikokoelmaansa. Ballerinatkin ovat vähän niin ja näin. Ovathan ne ihan söpöjä joskus, mutta eivät kovin mielenkiintoisia luomuksia. Korot sen sijaan saavat minut nautinnosta sykkyrälle. Niiden on oltava minimissään 6 cm ja maksimissaan 11 cm. Toki korkokengät voivat olla haitalliset kropalle. Minä olen saanut vaikka kuinka monia moitteita siitä, etten käytä terveyssandaaleja tai lenkkareita. Valituksia ropisee sekä miehiltä että naisilta. Nämä naiset ovat niitä, jotka näyttävät white trash -sakilta ja miehet niitä, joiden muijat löntystävät lättänäpohjilla kuin lyhyenlännät sammakot. Yksi sana molemmille: kateus. Sitä paitsi ballerinat ovat haitalliset jalalle siinä missä liian korkeat korotkin. Fysioterapeuttien mukaan ihanteellisissa kengissä on 3 cm korko (sekä miehillä että naisilla). Ballerinoissa tai flip flopeissa ei ole minkäänlaista iskunvaimenninta ja koska jalanpohjassa oleva kehon luontaisena iskunvaimentimena toimiva rasvakerros on hyvin ohut, se ottaa itseensä asfaltilla tömistelevät askeleet ja aiheuttaa erinäisiä vaivoja sitä kautta. Koroista urputtavat voivat repiä siitä. Sitä paitsi vaivoja aiheuttaa ensisijaisesti väärä kävelytapa. Myös terveyssandaaleissa voi kävellä väärin, jos ei kiinnitä huomiota kehonsa vinksahtaneisiin asentoihin.

Korot tekevät jokaisesta naisesta upean. Jos niillä siis osaa kävellä. Ok, 12 cm ja siitä ylöspäin olevat korot ovat muodissa, mutta nainen tai tyttö, joka kävelee korkkareilla polvet koukussa on muotinäyistä kaikkein säälittävin. MTV Video Music Awardseja ja muita trendikkäitä palkinnonjakotilaisuuksia seuratessa fashionistan sydän huutaa tuskasta, kun julkkikset hoipertelevat lavalle niin korkeissa koroissa, että tarvitsevat jonkun käsikynkkäänsä pysyäkseen pystyssä. Jos et osaa kävellä niillä, kannattaa opetella ennen kuin poistut talosta. Toisaalta voit suosiolla hyväksyä sen, että sinulle vain nyt sopivat matalammat kengät. Suosittelen kuitenkin kävelyn opettelua, sillä se taianomainen palkinto, mitä korkokenkien käyttö antaa mielelle ja keholle on sen arvoista.

Lopuksi osa I: löysin kenkämuseon nettisivut, joihin myös oma Minna Parikkamme on päässyt. Kannattaa käydä tutustumassa ja huokailemassa. Tässä jutussa on kuvituksena lemmikkejäni omasta kenkäkokoelmastani.

Lopuksi osa II: Jos asut Pohjanmaalla tai olet siellä suunnalla reissulla, kipaise Black Wall Galleryssä & Taidelainaamossa osoitteessa Kasarmi 13. Siellä on tuttavani Cata Ahlbäckin näyttely High Heels - High Hopes 26. elokuuta asti. Nannaa!