 |
| Villasukat tarttuivat mukaan Hakaniemen kauppahallista :) |
Minä rakastan mahdollisuutta kulkea kanssasi tietä,
jota vain harvojen kanssa voin kulkea:
kapeaa vuorenharjaa menettämisen ja omistamisen välissä,
vapaaksi päästämisen ja vapaudessa eksymisen välissä,
itsenä olemisen ja yksin jäämisen välissä.
jota vain harvojen kanssa voin kulkea:
kapeaa vuorenharjaa menettämisen ja omistamisen välissä,
vapaaksi päästämisen ja vapaudessa eksymisen välissä,
itsenä olemisen ja yksin jäämisen välissä.
En halua asettaa sinua vastuuseen onnestani.
Minä haluan pysyä itsenäni
olematta riippuvainen sinun hyväksymisestäsi.
Mutta en myöskään tahdo kovettaa itseäni suhteessani
sinuun, ikäänkuin et merkitsisi minulle mitään.
Minä haluan pysyä itsenäni
olematta riippuvainen sinun hyväksymisestäsi.
Mutta en myöskään tahdo kovettaa itseäni suhteessani
sinuun, ikäänkuin et merkitsisi minulle mitään.
Minä en myöskään halua,
että sinun onnesi riippuu minusta,
vaan tahdon haastaa sinut löytämään tien itseesi,
niin että voit itse olla onnesi tae.
Ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.
Minä en halua määräillä sinua
enkä antautua sinun määrättäväksesi.
En halua antaa enkä saada osakseni
surkuttelua enkä sääliä.
Minä haluan tulla luoksesi vapaana
ja odotan että sinä tulet luokseni samoin
kohdatessasi minut.
että sinun onnesi riippuu minusta,
vaan tahdon haastaa sinut löytämään tien itseesi,
niin että voit itse olla onnesi tae.
Ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.
Minä en halua määräillä sinua
enkä antautua sinun määrättäväksesi.
En halua antaa enkä saada osakseni
surkuttelua enkä sääliä.
Minä haluan tulla luoksesi vapaana
ja odotan että sinä tulet luokseni samoin
kohdatessasi minut.
Minä rakastan päättäväisyyttäsi,
jonka varassa sinä jatkat
ristiriidoista ja umpikujista huolimatta.
Sinä et uhkaa lähtemisellä pakottaaksesi
minut olemaan toisenlainen.
Sillä jos kysymys siitä jäämmekö me vai lähdemme
on jatkuvasti avoin, päätöksen tekeminen
vie meiltä juuri ne voimat,
joita tarvitsemme selviytyäksemme eteenpäin.
jonka varassa sinä jatkat
ristiriidoista ja umpikujista huolimatta.
Sinä et uhkaa lähtemisellä pakottaaksesi
minut olemaan toisenlainen.
Sillä jos kysymys siitä jäämmekö me vai lähdemme
on jatkuvasti avoin, päätöksen tekeminen
vie meiltä juuri ne voimat,
joita tarvitsemme selviytyäksemme eteenpäin.
Ja minä rakastan naurua, joka murtaa raja-aidat ja ravistelee ajatusrakennelmia, joiden pysyvyyttä yleensä pidetään koskemattomina.
- Ulrich Schaffer -
(Kirjasta Rakastan…. ja maailma avautuu)
