Milloin huoraamisesta tuli muotia?

Nykyään mehiläiset pörräävät ylikierroksilla kukkien ympärillä.

Kävin jokin aika sitten parilla treffeillä. Kuuluimme kaikki samaan ryhmään Facebookissa, joka oli perustettu samanhenkisten sinkkujen parinetsintäpalstaksi. Jos porukka on siis samanhenkistä, yhteensopivuus on taattu, eikö vaan?

Ryhmän action oli enimmäkseen sitä, että siihen kuuluvat naiset julkaisivat sen seinällä kymmenen minuutin välein rakkauslauluvideoita YouTubesta ja ylistivät sitä kuinka ”suunnattomasti tässä ryhmässä on rakkausenergiaa niin, että aivan pää menee pyörälle ja rintaan iskee aina täällä käydessä pakahduttava onnen tunne!” Itse taas näin ainoastaan kasapäin rakkauslauluvideoita YouTubesta. Ajattelin, että tuskinpa täällä kukaan mies mitään aloitetta tekee, joten olin monet kerrat lähtemässä ryhmästä.

Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä eräs mies laittoi minulle yksityisviestiä. Hän ei piirteiltään miellyttänyt silmääni lainkaan, mutta merkittävin häiritsevä seikka miehen ulkoisessa olemuksessa oli, että hän vaikutti lipevältä, naisiinmenevältä pukilta. No, koska haluan aina antaa ihmisille mahdollisuuden ennen lopullista mielipidettä, sovimme kahvittelut keskustaan seuraavaksi päiväksi. Hän olisi kylläkin halunnut tavata jo parin tunnin päästä.

Hän oli treffeiltä myöhässä melkein 15 minuuttia (!!!!). Keskustelut olivat kuitenkin hyviä. En tosin edelleenkään ollut millään tavoin kiinnostunut hänestä tai tuntenut yhteenkuluvuutta millään tasolla. Jonkin ajan päästä kysyin, mitä hän etsii. Haluaako hän parisuhteen vai vain tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa. Hän sanoi, ettei ole määritellyt asiaa. ”Tykkään tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin parisuhdetta vastaan. Se tulee, jos on tullakseen. Sitä paitsi en näe mitään syytä rajoittaa sitä, kenen kanssa olen. Minusta parisuhde on käsitteenä liian rajoittava. Se estää meitä tutustumasta muihin ihmisiin ja jakamaan rakkauttamme vapaasti. Uskon, ettei rakkautta voi rajoittaa. Jos rakastan jotain, haluan rakastella hänen kanssaan. Voimme kuitenkin rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti ja siksi minulla on oltava oikeus myös rakastella usean ihmisen kanssa.”

Hän pyöritti omaa yritystä, jossa hän muun muassa antoi seksuaaliterapiaa. Hän kertoi kuinka edellisellä asiakkaalla, nuorella tytöllä, oli vakavia itsetunto-ongelmia ja he olivat puineet näitä terapiassa parisen kuukautta. ”Sen jälkeen minulle tuli tunne, että jos rakastelisimme, se voisi olla se viimeinen asia, joka hänen pitäisi läpikäydä ja joka viimein antaisi hänelle vapauden menneisyyden painolasteista. Niinpä keskustelimme asiasta ja koska hän suostui siihen, rakastelimme viimeisen istunnon päätteeksi. Tyttöystäväni on hyväksyttävä se, että tällainen on joskus tarpeen asiakkaitteni kanssa ratkoessani heidän ongelmiaan.”

Onneksi olin jo syönyt leivokseni. Se olisi nimittäin voinut lennähtää tuon tyypin naamalle tuossa kohtaa. Kysyin varmistuksen, että hän siis kannattaa vapaita suhteita, joissa saa kiksauttaa ketä ikinä huvittaa koska huvittaa. ”Aivan, siis minun mielestäni rakkautta ei voi rajoittaa”, hän toisti. Sanoin hänelle, että minusta rakkaudella ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Vaikka seksi toki on usein parhainta rakastamansa ihmisen kanssa, se on joka tapauksessa pelkkä fyysinen akti, johon rakkautta ei vaadita. Minun mielestäni tällaiset perustelut kuten ”rakkautta ei voi rajoittaa” ovat pelkästään seksiriippuvaisten tekosyitä paneskella ympäriinsä sen sijaan, että he hakisivat terapiaa, ottaisivat vastuun tekemisistään, elämästään ja psyykkisistä ongelmistaan. Jos seksi olisi luonnollinen osa sinun elämääsi, silloin elämäsi ei pyörisi sen ympärillä. (Tiesitkö muuten, että seksiriippuvuus on maailman yleisin riippuvuus? Se menee huumeiden, alkoholin ja tupakan edelle.) Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa. Erimielisyydestäni huolimatta hän laittoin seuraavana päivänä tekstaria ja olisi halunnut tavata uudestaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti.

* * * * *

Seuraava mies oli hänkin treffeiltä 15 minuuttia myöhässä. Mikä näitä nykyäijiä vaivaa? Olenko jotenkin vanhanaikainen, koska vaadin, että paikalla ollaan ajoissa silloin, kun kyseessä on treffit ja tapaa toisen ensimmäistä kertaa?

Hänkin oli ottanut minuun yhteyttä yksityisviestillä. En pitänyt hänenkään ulkonäöstään, en sitten yhtään, mutta ajattelin jälleen kerran niellä ennakkoluuloni ja lähdin treffeille. Menimme kävelylle. Hänen kanssaan keskustelu sujui mielettömän hyvin. Puhuimme vaikka mistä ja aiheet siirtyivät assosiaatioiden kautta luontevasti toisiin. Se ei kuitenkaan saanut minua tuntemaan vetoa häneen, mutta eipä siinä jutustelussa mitään hävinnytkään. Sitten hän alkoi avautua menneisyydestään. Hän kertoi kuinka pakkomielteinen suhtautuminen hänellä oli ollut seksiin vuosikausia. Hän ajatteli jokaista vastaantulijaa seksuaalisesti ja oli muutaman vuoden sisällä pannut lukemattomia naisia. Vaikka hän osittain taisteli pakkomielteensä kanssa, hän oli samalla erittäin ylpeä itsestään. Vähän aikaa sitten hän oli törmännyt Neil Straussin klassikkoteokseen Pelimies, joka opastaa pokaamisen saloihin. Hän oli täysin myyty. Hän palvoi Straussia kuin Jeesusta ja ylisti tämän nerokkaita keksintöjä naisten saamiseksi. Ne kaikki toimivat, hän sanoi, ne ovat vedenpitäviä. Hän oli lähdössä kuukauden päästä San Fransiscoon Neil Straussin oppipojan pitämälle kahden viikon kurssille naisten iskemisestä ja seksin saamisesta. Itse Strausskin tuli pitämään sinne luennon ja tämä mies puhkui innostusta. Hän uskoi edellisen treffikumppanini tavoin ”ettei rakkautta voi rajoittaa”. Päivän päätteeksi hän sanoi: ”Haluaisin rakastella kanssasi, mutta jos et halua, se on aivan ok.” Joo, en todellakaan halua. Mutta kiitos tarjouksesta.

Muutaman viime vuoden aikana olen tapaillut neljää miestä, jotka ovat halunneet pelkän seksisuhteen. Kun lasken tähän päälle vielä baarivonkaamisten lukumäärän, herää kysymys: mitä helkkaria ihmisille on vuosien saatossa tapahtunut? Missä vaiheessa huoraamisesta tuli muotia? Ja miehet kehtaavat vielä kehuskella asialla. Kehaisin erään miespuolisen kaverini hiuksia ja hän sanoi miettineensä joskus niiden ajelemista. ”Kalju sopiikin mulle. Pari vuotta sitten, kun olin eronnut silloisesta tyttöystävästä ajelin täysin kaljuksi ja voin sanoa, että kyllä kävi flaksi naisten kanssa!” Jaahas, pitäisikö minun siis olla vaikuttunut löyhästä moraalistasi?

Mielipiteeni voivat nostattaa muutamia angstisia soraääniä, jotka väittävät minua konservatiiviseksi, ahdasmieliseksi, moralisoija-tiukkapipoksi, mutta se on minulle yks hailee. Ympäriinsä paneskelussa ei ole kyse seksuaalisesta vapautumisesta, siinä on kyse yksinkertaisesti ympäriinsä paneskelusta. Seksuaalisuus on ihmisen elinvoiman lähde. Se on luonnollinen, hieno ja kaunis asia, josta saa ja pitääkin nauttia. Se on itseilmaisun keino, ehdotonta sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Siitä on pidettävä huolta ja kohdeltava sitä hyvin. Kaikki tämä romuttuu silloin, kun jyystämisestä tulee itsetarkoitus. Paskapökälekin on paskapökäle, vaikka siitä tehtäisiin houkuttelevan näköinen peittämällä se tomusokerilla. ”Rakkautta ei voi rajoittaa” my ass. Kuinka heppoinen yritys naamioida mielen heikkous vapaamielisyydeksi! Menkää hoitoon.

Mistä siis kumpuaa tämä nykyihmisen pakkomielle seksiin? Kirjailija Thomas Moore toteaa teoksessaan Seksin sielu, että länsimaiden ongelma seksuaalisuudessa on se, ettei meillä ole mitään siihen liittyvää perinnettä tai oppia, kuten muilla mailla esimerkiksi Tantra, Kama Sutra ja Tao. Meillä on ollut vain kristinuskon selibaatti. Nyt kun padot ovat murtuneet, naiset ja miehet juoksevat sukupuolielimet valloillaan pitkin maita ja mantuja hamuten yhdistymistä kuin mielipuolet. Aivan kuin se ei riittäisi, seksiä tunkee mainoksista, musiikkivideoista ja muotilehdistä, joista se on siirtynyt tavallisten ihmisten naamakirjan profiilikuviin. Aivan aukoton Mooren ajatus ei ole, kun ajattelee kunkin kolmen seksuaalisuuden opin roolia niiden kotimaissa tänä päivänä. Mutta ideaa siinä silti on.

Yhdenillan juttu silloin tällöin ei maata vielä kaada. Mutta jos seksistä tulee elämän keskipiste ja jokaisen baari-illan pääasiallinen tarkoitus, kannattaa miettiä, mitä sillä todellisuudessa tavoittelee. Jos itsetunto on kiinni siitä kuinka paljon viikossa saa seksiä, eipä se ole kovin kummoisissa kantimissa. Seksi on osa elämää, ei sen tarkoitus.  

Hei, neiti! Kuis ois kaffeet?

Ravintola Ai Fienarolin vessan seinä, Rooma.

Eräs lukijani esitti minulle mielenkiintoisen kysymyksen, johon lupasin vastata. Se kuuluu näin:

”Jokinaika sitten käsittelit yleisellä paikalla iskemistä ja kerroit, että pitäisit siitä jos mies lähestyisi ihan päiväsaikaan arkisessa tilanteessa.
Osaisitko kertoa jotain neuvoa miehelle siitä miten kannattaisi lähestyä, ettei nainen pelästy tai tunne oloaan vaivaantuneeksi? Jos siis vaikkapa kirjakaupassa tai kahvilassa näkee tutustumisen arvoisen naisen, niin miten häntä kannattaisi lähestyä?”

Kiitos tästä! Kysymys on hyvä ja ansaitsee oman blogitekstinsä, sillä minä kannatan sitä, että ihmiset löytäisivät toisensa känni-iltojen sijaan enemmän tavallisissa riennoissa. En toki tuomitse baari-iskemisiäkään. Olen aikaisemminkin todennut, että varmasti aika liuta parisuhteista alkaa baarista tai viinanhuuruisista yhdenillan jutuista eikä se ole vääristynyttä. Baarit ja bileet ovat luonteva tapa tavata ihmisiä ja koska alkoholi rentouttaa, aloitteen tekeminen on saletisti helpompaa, joten mikäs siinä. Itse vierastan tätä sen vuoksi, ettei minua ole koskaan pyydetty treffeille baarissa, minulle on ehdotettu ainoastaan seksiä. Tai no, eräs suloinen jazzmuusikko tuli kerran juttelemaan minulle tanssilattialla. Meillä oli paljon yhteistä ja kivat jutustelut ennen valomerkkiä. Hän pyysi numeroani, muttei koskaan soittanut. Koska tämä ei johtanut treffeille, en laske sitä tähän mukaan.

Sitten kysymykseen. Mielestäni yleisellä paikalla iskeminen on niin erilaista suomalaisessa kulttuurissa, että jos mies niin tekee, nainen tuntee olonsa väistämättä ainakin hitusen vaivaantuneeksi ja voi todellakin säikähtää. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö sitä kannattaisi tehdä. Sanansa vain on valittava oikein. Voin vain puhua omasta puolestani, laittaa itseni tällaiseen tilanteeseen ja miettiä, miten minä haluaisin itseäni lähestyttävän. Vaikka uskon suoruuteen ja yritän karttaa turhanpäiväistä selittelyä, tilanne olisi sen verran erilainen, että haluaisin miehen kuitenkin hieman pehmittävän tilannetta alkusanoissaan. Siksi oma vinkkini menee näin:

”Hei. Tiedän, että voi vaikuttaa vähän oudolta tulla näin yhtäkkiä juttelemaan, mutta näin sinut ja vaikutat kiinnostavalta. En halunnut päästää tilannetta käsistäni ja ajattelin siksi reilusti kysyä, haluaisitko lähteä kanssani kahville joku päivä?”

Lause voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta olen oikeasti sitä mieltä, ettei muuta tarvita.

Yksi olennainen seikka on se, missä aloitteen tekee. Ei mikään estä heittämästä tätä kaupassa naisen tonkiessa vihanneslaaria. Mutta jos rohkeus ei riitä, kannattaa antaa itselleen anteeksi ja alkaa huomioimaan sitä, käykö sama kiinnostava tyyppi sinun kanssasi samassa paikassa ostoksilla muulloinkin niin, että voitte törmätä vaikka viikon päästä toistamiseen. Jos hän on ostoksilla sinun lähikaupassasi, hän voi hyvinkin asua samalla alueella. Sama juttu, jos hän vilahtaa asuinalueesi kirjastossa. Tällöin aloitteen tekeminen on hieman luontevampaa, koska hänkin on nähnyt sinut aikaisemmin, joten kysymys ei tule totaalisen puskasta.

Jos taas lähdetään siitä, että toisen tapaa ensimmäistä kertaa, kannattaa hakeutua tilaisuuksiin, joihin on tullut muitakin saman kiinnostuksen ajamana. Itse sain spontaanin treffipyynnön ollessani Nuoren voiman liiton tilaisuudessa Dubrovnikissa, jossa kaksi kirjailijaa lukivat näytteitä teoksistaan ja me yleisö saimme esittää heille sen jälkeen kysymyksiä. Tapahtuma oli ilmainen ja kaikille avoin, joten tunnelma oli letkeä. Tilaisuuden loputtua kaverini lähti toiseen suuntaan ja minä toiseen, ja käyskennellessäni asematunneli läpi vastaan tuleva mies pysäytti minut. ”Näin sinut Dubrovnikissa ja ajattelin pyytää sinua opettamaan minulle hienon kävelytyylin, jonka voin sitten opettaa siskolleni”, hän sanoi. Luulin oikeasti hänen haluavan minulta kävelytunnin, joten yritin sitä hetken aikaa hänelle opettaa, kunnes hän totesi: ”Oikeasti ajattelin, että olet nätti ja halusin pyytää sinua kahville.” Hän ehdotti, että sopisimme tapaamispaikan ja kellonajan eikä minun tarvitsisi antaa hänelle numeroani vielä siinä vaiheessa, vaikkakin hän antoi omansa. Ilmestyisin vain paikalle ja jos en ilmestyisi, hän ymmärtäisi kyllä. Niinpä tapasimme viikon päästä sumpin ääressä. Hän oli jäykkä, piikittelevä ja suppeakatseinen ihminen, joten kieltäydyin toisesta tapaamisesta, mutta olin iloinen siitä, että hän uskalsi lähestyä noin rohkeasti. Tosin hän oli saksalainen, vaikkakin asunut Suomessa viisi vuotta.

Vastaavanlainen kirjailijatilaisuus tarjoaisi varmasti oivan tilaisuuden jutella ihmisille. Jos sinulla on jotain tällaisia kiinnostuksen kohteita, kuten kirjallisuus, taide (gallerioissahan järjestetään opastettuja kierroksia, taiteilijatapaamisia ja muuta sellaista, ja ennen performansseja voi olla tarjolla skumppaa ja naposteltavaa kävijöille, joiden seassa voi tehdä pälyilykierroksen), kannattaa satsata niihin. Ne voivat nimittäin olla hedelmällisempiä kuin kaupassakäynti tai se, että vetää vastaantulevaa naista hihasta kadulla. Ei siinä mitään, jos rohkeutta riittää niihinkin, mutta tällaiset rennot järjestetyt tilanteet voivat olla vähän suotuisampia sille, ettei nainen säikähdä tai mutise kaverilleen: ”Vitsi mikä friikki.” Mielestäni tuollainen ajatus on kuitenkin täysin dorka, sillä treffikutsusta pitäisi olla imarreltu ja siitä voi yksinkertaisesti kieltäytyä kohteliaasti, jos homma ei innosta.

Olen kuullut sanottavan, että kysymystä kannattaisi pehmentää esimerkiksi kuulumisten kyselyllä tai muilla alkulauseilla, kuten: ”Oletko lukenut tuon kirjan?”, ”Mitä mieltä olit luennosta” tai ”Mitä pidät tästä näyttelystä?”, ja tämän jälkeen mennä itse asiaan. Minun korvaani tällainen kaikuu teennäisenä, vähän samalta kuin amerikkalaisten tapa kysyä ”how are you”, vaikka heitä ei kiinnosta kärpäsen etuvarpaan vertaa mitä sinulle kuuluu. Kunhan vain verryttelevät. Mutta jos se sopii tilanteeseen, siitä vaan. Esimerkiksi juuri aikaisemmin kertomassani kirjailijatapaamisessa olisi ollut luontevaa, jos mies olisi tullut kysymään, olenko lukenut kyseisen kirjan tai mitä mieltä olin kirjailijan mielipiteistä. Keskustelun jonkin aikaa jatkuttua yllä mainitsemani treffipyynnön voi esittää aivan yksinkertaisesti: "Olisi hauska jatkaa keskustelua kanssasi tai rupatella aivan muusta. Lähtisitkö vaikka kahville joku päivä?"

Neuvoni ovat pelkistettyjä, mutta se johtuu siitä, etten jaksa vihjailua, vatvomista tai liirum laarumia. Jos mies on kiinnostunut, haluan tietää sen, jottei minun tarvitse arvuutella tai kysyä, että missä nyt mennään, kun tyyppi ei näytä pääsevän itse asiaan.

Nyt haastan lukijani ja blogissa vierailevat kertomaan ovat vinkkinsä. Hei naiset! Ja tietysti miehetkin, jotka ovat päässeet itse treffeille arkisessa tilanteessa. Miten te neuvoisitte kysymyksen esittänyttä miestä? Miten sinun mielestäsi miehen kannattaisi lähestyä naista baarien ja bileiden ulkopuolella? Haluan kuulla sinun mielipiteesi ja takuulla myös miehet olisivat siitä kiitollisia :) Ei kun kommentteja kehiin!

Minun mieheni

Nyt on otollinen hetki kertoa, mitä minä haluan mieheltä. Jotkut sanovat, että on väärin asettaa vaatimuksia kumppanille. On pidettävä mieli avoinna ja ottaa vastaa ihminen sellaisena kuin hän on. Vaatimuksia pidetään egoistisena kontrollifriikkiytenä. Minä olen eri mieltä. Minusta on itsensä kunnioittamista asettaa tiettyjä periaatteita kumppania valitessaan ja pitää niistä kiinni. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun vaatimukset keskittyvät pinnallisiin seikkoihin, kuten:
“Miehen ei saa missään tapauksessa kuunnella Europoppia tai jätän hänet.”
“Miehen on pukeuduttava siististi 24/7, sillä verkkarit ovat juntit ja jos hän käyttää niitä, jätän hänet.”
“Miehen on syötävä vain elävää ravintoa tai jätän hänet.”
“Miehellä ei saa olla rintakarvoja, muuten jätän hänet.”
“Miehen pitää tykätä enemmän koirista kuin kissoista, koska kissoista tykkääminen on naismaista ja siinä tapauksessa jätän hänet.“
“Miehen on osattava rakentaa talo, muuten jätän hänet.”

On erittäin tärkeää opetella näkemään sielu fyysisyyden takana. Tiedäthän itsekin, että joskus kimmahtaessasi voit itse asiassa kaivata yksinkertaisesti halausta. Rasittaisiko raskaasti, jos joku sen perusteella pitäisikin sinua kauttaaltaan raivohulluna narttuna? Ehkä joskus satut lipsauttamaan ajattelemattoman kommentin, muttet halua itseäsi määriteltävän ihmisenä ainoastaan sen mukaan, vaan toivot muiden ottavan sinut huomioon kokonaisuutena ja näkevän syvemmälle typerän toteamuksen taakse. Jos näin haluat, kohtele muita samoin. Anna vain sitä, mitä haluat vastaanottaa, sillä kaikki lähettämäsi tulee bumerangina takaisin.

Vuosia sitten minulla oli pitkä vaatimuslista miehelle. Minusta se oli kyllä kohtuullinen. Mielestäni minulla oli oikeus vaatia mieheltä esimerkiksi uskollisuutta ja huumorintajua. Sain kuulla vaativani liikaa. Niinpä laskin rimaani ja päädyin seurustelemaan ensin seksuaalisesti kieroutuneen miehen kanssa, sitten masentuneen ja sen jälkeen henkistä väkivaltaa harjoittavan alkoholistin kanssa. (Mutta hei, ei saa asettaa toisille vaatimuksia, vaan hyväksyä jokainen sellaisena kuin hän on! Ethän halua olla tuomitseva, herranen aika!)

Niinpä kaataessani muutaman vuoden litratolkulla desinfiointiainetta syville haavoilleni päätin palata alkuperäisiin vaatimuksiini. Nyt voinkin esittää ne tässä. (Vetovoiman lain mukaan meidän on puhuttava asioista kuin ne jo olisivat meillä. Siksi puhun miehestä reaaliajassa, heh hee.)

Tällainen on minun mieheni:

Uskollinen
Minua ei ole koskaan petetty, mutta suhtaudun uskollisuuteen erittäin tiukasti. Pitkissä parisuhteissa on luonnollista välillä ihastua johonkin ulkopuoliseen, mutta eri asia on, lähteekö sitä toteuttamaan konkreettisesti. Ei kaikkien mielitekojen perässä tarvitse juosta. Uskottomuus on merkki siitä, ettei kunnioita kumppaniaan. Minun mieheni kunnioittaa minua ja suhdettamme.

Luotettava
Miehen on oltava sanansa mittainen. Jos minulla menee töissä pitkään ja hän lupaa käydä kaupassa, en halua tulla tyhjään kotiin ja huomata hänen olevan vetämässä kännejä paikallisessa. Minusta olisi aivan uskomattoman ihanaa, jos mies sanoisi käyvänsä kaupassa töiden jälkeen ja kun tulen kotiin, hän todella olisi siellä ja oikeasti käynyt kaupassa. Tämä on minun haaveeni. Fantasioita on monenlaisia…

Huumorintajuinen
Rakastan sitä, kun mies saa minut nauramaan. Mutta toisaalta tärkeintä on se, että meillä yksinkertaisesti on samanlainen huumorintaju. Voin minäkin olla se naurattaja, jos hän vain tajuaa juttujani.

Älykäs
Kirjaviisaus on nykyään yliarvostettua, mutta on typerää sanoa, että parhaimmat opit saa itse elämästä. Nimittäin joidenkin ihmisten kehitys elämässä on sitä, että he joko lihovat tai laihtuvat. Ei eletty elämä tee ihmistä viisaaksi. On olemassa paljon vanhuksia, jotka eivät ole ottaneet opikseen elämän antamista läksyistä, vaan katkeroituneet ja tulleet kyynisiksi. Itse kannatan elämänviisauden ja kirjaviisauden yhdistelmää. Lukeminen sitä paitsi kehittää ajattelua ja analysointikykyä.

Hyvännäköinen
Totta kai toisen on oltava fyysisesti puoleensa vetävä. En ole keksinyt vielä mitään syytä siihen, miksi olisi otettava sellainen mies, joka on ulkonäöllisesti omasta mielestäni vastenmielinen niin, että esimerkiksi seksi hänen kanssaan olisi ällöttävää ja pelkkä pussailukin kuvottava ajatus. Ulkonäkö ei kerro mitään ihmisen sielunmaailmasta. Saduissa rumat ovat aina hyviä ja kauniit pahoja, mutta jos oikeasti tarkkailet ympärillesi, ilkeitä ihmisiä löytyy myös vähemmän viehättävistä. Oma lukunsa on, mitä pitää hyvännäköisenä. Minä en sisällytä tähän niinkään tiettyjä ulkoisia piirteitä, vaan enemmänkin tämä koostuu charmista ja olemuksesta. Esimerkiksi vaikkakin Brad Pitt on suurenmoisen kaunis, ottaisin mieluummin persoonallisen näköisen Willem Dafoen koska hänessä on enemmän sitä jotakin. Brad on hyvännäköinen, mutta Willem on seksikäs.

Upea sängyssä
Seksi on toimivan parisuhteen perusta ja yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Seksiä olisi harrastettava paljon ja usein, mutta toki laatu korvaa määrän. Täydellinen rakastaja pitää toisen nautintoa yhtä tärkeänä kuin omaansa ja on valmis keskustelemaan avoimesti siitä, mistä toinen pitää ja mitä tämä haluaa sängyssä.

Hyvä itsetunto
Tarvitseeko tätä edes selittää. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto antaa toisten olla sellaisia kuin he ovat. He eivät tuomitse, ovat avoimia ja viihtyvät nahoissaan. Seksikästä!

Hyvä keskustelija
On säteilevä tunne huomata kuinka miehen kanssa juttu luistaa ja yhdestä keskustelunaiheesta siirrytään luontevasti toiseen, inspiroidutaan toistemme ajatuksista ja keskustellaan myös erimielisyyksistä normaalilla äänensävyllä ja perustelemalla oma näkökanta. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka pitävät vänkäämistä ja väittelyä osoituksena älykkyydestä? Sanot mitä tahansa, he vastaavat: “Ei välttämättä, sillä…”, “Ei aina, koska…”. Et voi todeta mitään ilman, että he keksisivät sille vastaväitteen. En pidä ylipäätään tällaisista ihmisistä, joten mieheni on osattava normaali keskustelutaito.

Taiteellinen
Miehen ei tarvitse osata itse taiteilla, mutta olla ainakin kiinnostunut esimerkiksi musiikista, sillä itse elän siitä. Tykkään käydä muun muassa keikoilla ja taidenäyttelyissä, joten haluaisin tietysti mieheni mukaan ilman, että hän tituleeraisi näkemäänsä postmoderniksi tekotaiteeksi. Jos ekstraa saa pyytää, toivoisin, että mieheni valokuvaisi tai soittaa jotain soitinta. Tästä olen maininnut aikaisemminkin. Mies ja kitara, aah! Mies ja kamera, aah!

Positiivinen
Masentuneisuus, kyynisyys, negatiivisuus ja muka-realismi saavat minut raivon partaalle. Kyllä, elämä haisee joskus. Get over it.

Lämmin ja rakastava
Mieheni pitää minua sylissä, silittää hiuksiani ja saan tuntea olevani hänelle arvokas, vaikka hän ei toitottaisikaan viisi kertaa päivässä rakastavansa minua. Sanat ovat vain sanoja, teot kertovat enemmän. Olisi myös upeaa, jos mies osoittaisi minulle hellyyttä julkisilla paikoilla, esimerkiksi pitäisi minua kädestä ja esittelisi kavereilleen ylpeänä siitä, että hän saa olla minunlaiseni ihanuuden kanssa. Minä kun olen tosi ihana.

Henkevä
Joogaan, meditoin, sählään erilaisten energioiden kanssa ja uskon korkeampaan voimaan. En elä uskonnollista, vaan henkistä elämää. Siksi ateistit saavat todellakin kiertää minut kaukaa. En vaadi, että mies häärää näiden hommien parissa yhtä intensiivisesti kuin minä, vaan että hän antaa minun tehdä omaa juttuani sitä halveksumatta. Henkevyys tarkoittaa myös sielukkuutta ja syvällisyyttä, sitä että elää enemmän tunteella kuin järjellä. Järki-ihmiset ovat niiiin tylsiä. Jos mies ei ole edes koskaan pohtinut elämän tarkoitusta tai sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan pitää sitä typeränä hapatuksena, hänen kannattaa pysyä minusta vähintään kahden ja puolen kilometrin päässä.

Tasa-arvoinen
Minä ja mieheni jaamme kotityöt. Hänestä naiset ja miehet ovat samanarvoisia ja voivat tehdä samoja asioita. Hän ei erottele miesten ja naisten töitä, ei vaadi minulta kotiäitiyttä eikä myöskään koe uhkana sitä, että minä osaan vaihtaa autoon öljyt, laittaa ilmaa renkaisiin, formatoida tietokoneen ja asentaa digiboksin.

Hyväksyy minut sellaisena kuin olen
Joskus toinen ärsyttää. Minulle täydellinen kumppani ei tarkoita kirjaimellisesti täydellistä, vaan että hän on sen verran ihana ja rakastan häntä niin paljon, että kykenen katsomaan hänen vikojaan miettimättä, pitäisikö hänelle sittenkin antaa kenkää. Miehen on tunnettava samoin minua kohtaan. Lisäksi monet miehet, joita olen tapaillut, ovat yrittäneet muuttaa minua. Esimerkiksi edellinen yritti käännyttää minua kasvissyöjäksi ja halveksui rakkauttani kaupunkiin, sillä maalla asuminen on kuulemma ainut oikea vaihtoehto ja enkö voisi nyt tulla järkiini. Haluan tilaa olla oma itseni ilman tuomitsemista, sillä tiedän olevani hyvä ihminen ja pyrin myös kehittymään. Sen on riitettävä.

Noin. Nyt on hyvä fiilis. Ja tässä alla vielä pari kuvaa H&M:n mallista ja sexystä Willemistä. Saisikohan nämä jotenkin yhdistettyä…?

 

Kuvat: H&M ja Manny The Movie Guy

Kuusi takuuvarmaa keinoa löytää rakkaus

Olemme tämän vuoden puolella jo päästäneet irti existämme (The Ex-Factor) ja palauttaneet uskomme miehiin (Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet), joten on aika aloittaa puhtaalta pöydältä ja alkaa vetämään elämäänsä parisuhdetta. Minähän en asiasta mitään tiedä, muutenhan olisin parisuhteessa. Kääntykäämme siis parisuhdeguru (yhden niistä gaziljoonista) Paige Parkerin puoleen.

Parker on julkaissut kirjan Dating Without Drama. Itse en ole sitä lukenut, mutta tutkittuani Parkerin teorioita netissä pidän hänen maanläheisestä tyylistään ja realismista. Hänen sanomansa tiivistettynä on: ”Rakasta itseäsi ja nauti omasta seurastasi. Jos sinä et viihdy kanssasi, tuskin kukaan muukaan.” Ja tämähän on täyttä totta. Parker on listannut omien sanojensa mukaan pettämättömät keinot parisuhteen saamiseksi. Se on paljon luvattu. Naisten hänelle lähettämät onnistumistarinat (jos ne ovat todellisia) puhuvat kuitenkin sen puolesta, että hänen kirjallaan todella on jotain annettavaa.

Tässä siis hänen vinkkinsä parisuhteen etsijöille. Olen napannut Parkerilta pääkohdat ja selittänyt omin sanoin asian pointin. Jos onnistut näillä, voit lähettää minulle suklaata kiitokseksi (Geisha tai Fazerin keksicrisp). Olenhan kuitenkin tärkeän välittäjän roolissa.

Takuuvarmat keinot vetää rakkautta puoleesi

1. Rakasta elämääsi. Treffaile itseäsi.

”Rakastan elämääni ja miehet pitävät minua vastustamattomana”, hihkaisee eräs nainen Parkerille palautteessaan. Oletko ihminen, jonka seurassa on kiinnostavaa olla? Onko sinulla elämä vai käytätkö aikasi murehtien, mitä sinulta puuttuu? Tee elämästäsi mielenkiintoinen. Mistä nautit? Oletko halunnut viimeiset pari vuotta aloittaa flamencon, mutta et vain ole saanut aikaiseksi? Miten olisi se valokuvauskurssi, joka on sykkinyt takaraivossasi syksystä lähtien? Vai haluaisitko lukea enemmän, mutta illat kuluvat naamakirjassa? Sammuta kone kello 20 ja ota kirja käteen.

Ennen kaikkea: kohtele itseäsi niin kuin ansaitset tulla kohdelluksi ja miten haluat muiden kohtelevan sinua. Hymyile peilikuvallesi ja tajua ihanuutesi. Rakasta itseäsi ehdoitta ja ehdoitta sinua tullaan myös rakastamaan. Voit mennä itsesi kanssa vaikka treffeille. Laita hyvää ruokaa, sytytä tuoksulyhty ja nauti kaikesta katsoessasi ihanaa leffaa. Sinusta näkyy päälle päin viihdytkö elämässäsi. Elämästänsä nauttiva ihminen säteilee ja se jos mikä on kiinnostavaa.

2. Mieti mitä itse haluat mieheltä, älä sitä mitä miehet haluavat sinulta.

Naisilla on paha tapa yrittää muokkautua sellaiseksi, mitä he olettavat miesten naisilta haluavan. On hedelmätöntä esittää muuta kuin on, mutta sekin on otettava huomioon, että me kaikki haluamme rakkautta ja jos itsetunto on kokenut kovia kolauksia, on taipuvainen mukautumaan toisen toiveisiin. Elämässä on onneksi se vänkä piirre, että itseään voi kehittää. Itsetunnon kohentuessa nousee taas uudelle tasolle, pääsee lähemmäs omaa itseään ja uskaltaa sitä ollakin. Siksi itsetutkiskelu on hyvän elämän edellytys.

Kun tapaat ihanan miehen, älä siis uhraa jumalattomasti aikaa pohtien sitä, mitä mieltä hän on sinusta, vaan yritä siirtää ajatuksesi siihen, onko hän sellainen mies, jota sinä kaipaat. On turha edes yrittää miettiä toisen mielenkiemuroita, koska kaikki tulkintasi ovat loppujen lopuksi vain oletuksia eikä oletuksiin kannata suhtautua vakavasti, vielä vähemmän faktoina.

3. Älä tee aloitetta.

Oletko pienenä juossut niityllä yrittäen napata heinäsirkkoja? Mitä enemmän huidoit, sitä kiivaammin ne hyppivät karkuun. Jos sait jonkun nyrkkiisi, viihtyikö sirkka siellä kuin kotonaan, vai yrittikö se kuolemankin uhalla pois vankilasta?

Parkerin mukaan suurin osa miehistä - ja erityisesti ne hyvät miehet - eivät suhtaudu kovin iloluontoisesti siihen, että nainen tarraa heitä kurkusta ja vaatii huomiota. Miesten pyydystämisen salaisuus ei ole metsästämisessä vaan siinä, että ojentaa kevyesti kätensä ja antaa miehen päättää, koska siihen tarttua.

4. Älä etsi täydennystä miehestä tai parisuhteesta. Kukaan muu ei voi tehdä sinua kokonaiseksi kuin sinä itse.

Olen kirjoittanut tästä tekstissä Yksinäisyydestä.

5. Älä vaadi jokaisten treffien johtavan pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Näin löydät viimein sellaisen miehen, jota etsitkin.

Jos lähdet kaikille treffeille sillä oletuksella, että olisiko tässä miehessä aviomiesmateriaalia, deittailulle tulee suhteettoman suuret paineet. Se vie hommasta hauskuuden etkä välttämättä voi rentoutua treffeillä. Sitä paitsi, jos hän ei olekaan sitä mitä miehestä etsit, pettymys voi olla suuri ja mitä enemmän tällaisia treffikokemuksia, sitä enemmän pettymykset kasaantuvat ja olet vaarassa menettää toivosi kokonaan. Se taas alkaa näkyä naamasta. Pidä kevyt asenne. Ajattele meneväsi yksikertaisesti tutustumaan uuteen ihmiseen.

6. Nauti sinkkuudestasi.

Sinkkuus ei ole maailmanloppu, siinä on lukemattomia hyvä puolia. Eräs rakkausvalmentaja neuvoi sinkkuja kuvittelemaan, että he viettäisivät loppuelämänsä yksin. Mitä silloin tekisit? Jos tietäisit tämän, miten ottaisit elämästäsi kaiken irti sen sijaan, että odottelisit miestä saapuvaksi? Kun tiedät, tee se.

Oma neuvoni on: älä ajattele niin pitkälle. Suurin osa huolista tulee siitä, että mietimme tulevaisuutta. Toinen osa siitä, että muistelemme menneitä. Jos mietit sitä, koska saat miehen, miten se nyt muka voisi tapahtua ja kuka ihme se voisi olla, koska silmiesi edessä ei ole yhtäkään vaihtoehtoa, teet itse itsellesi turhaa huolenaihetta. Jos taas mietit sitä mahdollisuutta, että voit päätyäkin olemaan loppuelämäsi yksin, se masentaa ja kovaa.

Sen sijaan keskity tähän päivään. Se ei tarkoita sitä, ettetkö saisi sopia kokousta viikon päähän tai suunnitella lomamatkaa. Se tarkoittaa sitä, että hoidat käytännön asiat, mutta tunteesi ovat tässä etkä heittele niitä valtoimenaan valovuosien päähän.

Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet

Miestenviikon 2011 kunniaksi tehtyä raksatyömaan taidetta: Nelly Sääksjärvi

Minua sapettaa. Nimittäin se, millä tavoin miehisyydestä puhutaan. Vaikka polleana ajattelemme elävämme modernia, sivistynyttä ja edistyksellistä aikakautta, miehistä puhutaan kuin he olisivat jääneet luolamiehen tasolle. Aivan kuin he mylvisivät nelinkontin paikasta paikkaan nuija olkapäällä, puhvelin rasva tiristen suupielestä ja heidän ainut intohimonsa, tavoitteensa ja motiivinsa elää tällä pallolla olisi se, että kun nyt vaan saisi seksiä.

Olen miettinyt monesti tätä mielikuvaa. Yllättävää siinä on se, että sitä eivät pidä yllä naiset, vaan miehet itse. Tunnen monia naisia, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa eikä heille tulisi mieleenkään pitää miehiään yksiulotteisina ääliöinä. Heidän miehensä keskustelevat, pitävät hyvänä, suukottelevat julkisilla paikoilla, osallistuvat kotitöihin ja tekevät ruokaa. Ja silti taukoamatta törmää uhoaviin miesääniin, jotka puhuvat miesten tunteettomuuden, ääliömäisyyden, tahdittomuuden ja kovakouraisuuden puolesta aivan kuin olisi ylpeydenaihe olla yksinkertainen tolvana. Sanoinko jo, että minua sapettaa? Minä en usko tuohon luolamiesmielikuvaan. Minä uskon, että sellaiset miehet ovat joko jollain tasolla henkisesti sairaita tai sitten heillä on itsetunto pahasti vinksallaan.

Niinpä käännyin miesten puoleen. Teetin kyselyn miespuolisilla ystävilläni ja tuttavillani ja pyysin heitä sanomaan oman sanottavansa vallallaan olevasta mieskuvasta. Kiitän heitä kaikkia vastauksista. Sain huomata kuinka ihania olentoja miehet todella ovat. Lukekaa vaikka itse tästä alta. P.S. Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää <3

Kysymys: Miehiä kuvaillaan edelleen luolamiehiksi. Mies lösähtää sohvalle tultuaan kotiin ja avaa kaljapullon. Mies katsoo urheilua ja raapii etumusta. Nainen sanoo: “Olet rakas” ja mies vastaa siihen: “Älä lässytä, housut pois ja haarat auki.” Mitä mieltä olet tällaisesta mieskuvasta?

Jere: Miehiä on niin monenlaisia. Jokainen on yksilöllinen. Varmasti on tuollaisiakin miehiä, mutta varmaan nykyään harva nainen haluaa olla tuollaisen miehen kanssa. Itse ajattelen, että parisuhteen olisi tärkeää olla tasavertainen ja molempia herkästi kuunteleva.

Aleksi: Nykyajan mieskuva laahaa Freudin takia vuosisadan jäljessä verrattuna siihen, kuinka moniulotteinen moniottelija ja henkinen olento mies on tänä päivänä. Mainosteollisuus ja yhteiskunnan suhtautuminen mieheen on vinoutunut Suomessa. Mies esitetään kiimaisena ääliönä, joka koittaa sinnitellä panosta toiseen ilman toivettakaan älyllisestä tai henkisestä aspektista tai niiden kehityksestä. Nuorille pojille (7-16 v.) syötetään joka tuutista ihan langanohutta toimintavalikkoa siitä, millainen on perusmies. Voi heräämisen tärkeys.

Oula: No tuo on yksi käsitys miehestä, ja on olemassa miehiä, jotka varmaan solahtavat tuohon kuvaan mielellään. Toisaalta on sanottava, että on myös olemassa naisia, jotka haluavat luolamiehen, vahvan, fyysisen, suorastaan biologisen miehen, joka ei kysele eikä kerro. Ehkä se on vastareaktio postmoderniin sosiaaliseen elämään, jossa mikään tai kukaan ei vaikuta olevan minkäänlainen vaan aina muuttuva ja loputtoman tyydyttämätön. Mulle tuo mielikuva on mahdoton tosielämässä saavuttaa edes hetkittäisesti. En lösähdä television eteen enkä edes haro haarustani. Toisaalta en halua niin tehdäkään. Minä olen tällainen.

Mika: Tuo mieskuva tuntuu lähinnä hölmöltä, huvittavaltakin. En ole ottanut niitä koskaan vakavasti, koska tiedän ajattelevani toisin. Tosin ehkä sekin vaikuttaa, että viettää aikaa niin erilaisten ihmisten seurassa, että siellä nuo stereotypiat eivät ole kovin näkyviä. Oudolta kuitenkin tuntuu, että samat stereotypiat elävät niin lujassa.

Kysymys: Sanotaan, että mies ei ole kiinnostunut tunteista. Hän on kiinnostunut seksistä. Mies metsästää, koska haluaa seksiä, ei koska haluaa elämänkumppanin. Klassikkovitsissä morsian pukeutuu valkoiseen, koska hänellä on ilonpäivä. Mies mustiin, koska hänelle se on surupäivä. Mitä mieltä olet tällaisesta stereotypiasta?

Jere: Musta ei ole hyvä yleistää että miehet ovat jonkinlaisia koska jokainen on erilainen niin kuin naisetkin. Jotkut miehet varmasti pystyvät sitoutumaan ja jotkut taas ei. Onko se sitten hyvä vai huono asia. Miksi katsotaan asioita dualistisesti? Itse olen kiinnostunut tunteista. Rakkaus ja myötätuntokin ovat tietyllä tapaa tunteita. Rakastelu on yksi kaunis ja herkkä osa parisuhdetta.

Aleksi: Ei parisuhde tai avioliitto ole "taakka" minulle tai ystävilleni. On mahdollista, että se joillekin aikuistumattomille ihmisille on sellainen, sillä jos parisuhteesta hakee oman itsensä puolikasta tai täydentäjää, on se parisuhde väärällä pohjalla. Sekä naisen että miehen täytyy olla kokonaisia omassa itsessään, jottei parisuhde ole vain palveluksien vaihtokauppaa rakkauden ja elämän yhdessä vastaanottamisen sijaan. Onni ei löydy ulkopuolelta.

Oula: Turha biologiaa on kiistää. Kyllä mies haluaa seksiä ja paljon. Siitä on tieteellisiä todisteita. En vain ymmärrä, miten se on ristiriidassa sitoutumisen ja tunteellisuuden kanssa. Minäkin haluan paljon seksiä, mutta parasta siinä on se, että ihminen, jota rakastan, haluaa minua ja on kanssani onnellinen. Ja vapaushan on tavallaan helppoa, kunhan se ei ole pakotettua. Hyvässä seurustelusuhteessa saa olla vapaakin.

Mika: En usko, että moni mies oikeasti on tuota mieltä. Vain harva roikkuisi suhteessa, jos ei tuntisi mitään ja olisi siinä vain seksin takia. En myöskään usko, että miehet kammoksuisivat sitoutumista ylesesti, koska samalla tavalla moni mies masentuu, jos sinkkuvaihe kestää pitkään ja jos suhteessa ei taas ole mitään yhteistä kumppanin kanssa.

By Krista Badwal

Kysymys: Kerran eräissä bileissä juttelin totaalisen pelimiehen kanssa, joka kovaan ääneen kailotti menevänsä illan päätteeksi baariin pokaamaan hoidon. Kysyin häneltä, mitä hän saa siitä irti. “Kai sinäkin kaipaat kumppanuutta ja rakkautta elämääsi, et vain turhanpäiväistä seksiä”, sanoin. Hänen vastauksensa oli, että miehet eivät kaipaa rakkautta, yhteenkuuluvuutta, kumppanuutta, hellyyttä eivätkä todellakaan halua jakaa elämäänsä jonkun kanssa, sillä suhde on miehille taakka. “Suhde on aina miehelle taakka, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Me haluamme vain kylvää siementä, that‘s it”, hän totesi. Mitä sinä olet mieltä tämän miehen kommenteista?

Jere: Varmasti monet miehet kaipaavat rakkautta. Minä ainakin kaipaan. Se on tärkein asia. Samoin myös hellyys on tosi tärkeää ja kumppanuus minulle. On tosi kiitollista jakaa elämänsä rakkaan tyttöystävän kanssa.

Aleksi: Se halusi vain heittää legendaa humaluspäissään.

Oula: Tuskin me haluamme vain levittää siementä. Sillä, joka näin väittää, on melkoinen todistustaakka edessään. Eiköhän meillä miehilläkin ole psykologinen puoli. Joku ajattelee, että etsimme naisesta ja rakkaudesta lapsuuden turhaumien täyttymistä. Ehkä. Minusta on hienoa, että elämässäni on joku, joka välittää minusta ilman välinearvoa ja vaikka minusta on välillä enemmän harmia kuin iloa. Sillä tavalla on mukavaa elää.

Riku: Kyseisen esimerkin maanviljelijällä, siemenenkylväjällä, ei taida olla kuin huono itsetunto. Vain mies, tai nainen, jolla on hyvä itsetunto voi uskaltaa ja tahtoa itselleen kumppanin, jolle saa olla avoin, aamuisin ruma ennen suihkua, ongelmia äiti- ja sisarussuhteissa.

Mika: Ihan hulluja väitteitä! Vähän niin kuin aiemmissa vastauksissa: saattaa olla niitä, jotka ajattelevat noin, mutta harva on oikein tosissaan väitteidensä kanssa.

Kysymys: Miespuoleinen tuttavani on sanonut: “Tuntuu kuin miehiä pidettäisiin tunteettomina puupökkelöinä, jotka ovat vain ja ainoastaan peniksensä ohjattavina. Se on alentavaa ja järkyttävääkin.” Koetko sinä, että miehistä ajatellaan tällä tavoin? Mitä haluaisit sanoa näin ajatteleville?


Jere: Ihan kuin miehiä pidettäisiin tyhminä, jos väitetään heidän olevan tunteettomia. Jos katsoo miestä suoraan silmiin ja rakkaudella, niin löytää toisen tasavertaisen sielun. Silloin ei noin tyhmiä juttuja voi laukoa suusta enää.

Oula: Uskon, että noinkin ajatellaan, vaikken ole itse kohdannut sitä oikeastaan koskaan. Ehkä en sitten näytä tunteettomalta pökkelöltä tai biologiselta koneelta. Tähän liittyy varmasti sekin, millaisissa porukoissa liikkuu. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista heitetään korkeintaan vitsinä, tai harvoin edes sellaisena. Noin ajattelevaa ihmistä kehottaisin tutustumaan johonkin miespuoliseen henkilöön kunnolla, tulemaan siinä panemisen sivussa ystäväksi. Pian hän huomaisi, että mies ei ajattelekaan esimerkiksi vanhempiensa hyvinvointia, rahahuolia tai omaatuntoaan peniksellään. Penis ei myöskään osaa itkeä, mutta mies osaa. Viimeksi tänään näin sellaisenkin ihmeen.

Riku: Kyllä mieskin on peniksen vietävänä siinä missä nainen omien halujensa vietävänä. Se ei kuitenkaan estä järkevää käyttäytymistä. Tuskinpa kukaan muodostaa kuvaa miehistä amerikkalaisten sitcomien mukaan. Ja jos muodostaa, pitäköön hauskaa!

Mika: En koe. Jälleen kerran, kun omaan kaveriporukkaan ei kuulu varmaan yhtäkään tällaista tapausta, en ole joutunut tappelemaan/kinastelemaan tästä. Varmasti moni pettynyt nainen/mies voi ajatella noin. Samalla tavallahan miehet voivat ajatella, että naiset etsivät vain täydellistä miestä ilman mitään kompromisseja eikä naisia voi koskaan oppia ymmärtämään.

Kysymys: Kyllästyin saamiini tunteet on miehille hyi -tyyppisiin vitseiksi tarkoitettuihin meileihin ja sanoin niiden lähettäjälle (joka oli mies): “Kykeneehän mieskin nyt tuntemaan rakkautta, ihastusta ja välittämistä. Kyllähän miehilläkin on usein joku, jonka ajatteleminenkin jo hymyilyttää. Jos näin ei olisi, eiväthän miehet kykenisi esimerkiksi rakastamaan omia lapsiaankaan, kunhan vain ovat pistäneet muijansa paksuksi ja se taas olisi älytön ajatus.” Hän vastasi: “Miehille tunteet eivät todellakaan ole tärkeitä. Miesten tuntema rakkaus on paljon laimeampaa kuin naisten tuntema. Mies ei voi esimerkiksi rakastua intohimoisesti, se on miehelle tuntematon käsite.“ Hän jatkoi, että miehet kuitenkin valitsevat aina mieluummin sen kaljan kuin olemisen naisen kainalossa hellittävänä. Jos he sortuvat olemaan naisen halittavana, he tekevät sen vain miellyttääkseen toista parisuhteen jatkuvuuden vuoksi, mutta haluaisivat kuitenkin olla jossain aivan muualla.

Krista Badwal

Mitä mieltä sinä olet tämän miehen kommenteista ja miten sinä vastaisit tällaiselle tyypille ja näin ajatteleville miesten kyvystä rakastaa, antaa ja vastaanottaa hellyyttä ja välittämistä?

Jere: Yhtä lailla kun nainen niin mies voi rakastaa! Miehelle ovat monet asiat tärkeitä. Ainakin minulle ja olen kiitollinen ja se saa minut hymyilemään. Välitän. Miesten kuten naistenkin kuoren alla on herkkä sydän. Toivottavasti tuollainen kovistelu jo loppuisi. Oon ihan väsynyt sellaiseen.

Aleksi: Ne idiootit, jotka ovat tuollaisia ajatuksia sisältäviä "vitsejä" lähettävät, ovat itsestään epävarmoja, ja hämmennyksessään laittavat naisia miellyttääkseen tuollaisia posteja, vaikka ne sisältävät omaa sukupuolta halventavia teesejä ja mielikuvia. Naisasialiike on toistasataa vuotta vanha ilmiö, mutta miehien asemaa on huomattu alkaa puolustamaan vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyään mm. mainoksien kautta on levinnyt käsittämätön, miehiä alentava, ja perheen tyhmimpänä ja alkukantaisimpana olentona miestä esittävä tyyli, jonka sankarina perheen äiti seikkailee neuvokkaiden lapsien kannustamana. Suomalaisen perheen tasa-arvo ja voimasuhteet ovat vinoutuneet pakonomaisen naisten arvon ylistämisen takia. Miehiä halventavien ja aliarvioivien sähköpostien lähettämisen kokee naisasialla aivopesty mies velvollisuudekseen, sillä muuten häntä pidetään huumorintajuttomana sovinistina. Eikä miesten ja naisten tasa-arvoa kannattavana ajattelevana yksilönä. Ellei kyse ole jostain sairaudesta, aleksitymia? Eihän kukaan ihminen, nainen tai mies ole noin kehittymätön ajatusmaailmaltaan aikuisiässä.

Oula: Lähinnä vaikuttaa siltä, että kyseinen henkilö ei halua myöntää itsestään tällaisia piirteitä. Mies osaa olla yhtä hyvin kylmä ja itsekäs kuin hellä ja rakastava. Ne kaikki puolet löytyvät meistä kaikista, kunhan niitä osaa hillitä tai vastavuoroisesti toteuttaa. Esimerkiksi itse olen rakastunut intohimoisesti monta kertaa ja elän sellaisessa suhteessa nytkin, mutta ongelmanani on joskus ilmaista sitä melko varauksetonta hellyyttä, jota tunnen. En kuitenkaan kiellä niiden tunteitten olemassaoloa. Onhan se tavallaan mukavaa ajatella, että mies ja siten myös minä olen tällainen ja vain tällainen. Se vain ei valitettavasti ole totta. Me kaikki olemme niin monenlaisia, että välillä tuntuu, ettemme ole minkäänlaisia. Sen kanssa on vain opittava elämään.

Riku: Ehkä mä olen sitten tyttö, koska mulle tunteet ja sielunsisaruus on avainasemassa. Uskoisin jokaisella miehellä olevan tunnepuolensa. Voi sitä parkaa, joka oletetusta äijäilypakosta tai sosiaalisesta painostuksesta kieltää sellaisen olemassaolon. Eiköhän jokainen tiedä miltä tuntuu rakastaa, olla rakastettu. Mikä tai kuka niputtaakin miehet samaksi kategoriaksi, yksinkertaistaa katkeruuttaan tai sulaa tyhmyyttään. Mikäli kertoisin olevani yli 30-vuotias itähelsinkiläinen kokoomuslainen aseistakieltäytyjä ja korkeakoulutettu kuvataide-ammattilainen, joka kannattaa raivofanaattisesti suosikkijoukkueitaan, stereotypia-ajattelu napsahtaisi poikki jo ensimmäisellä rivillä. Stereotypiat ylipäätänsä ovat yksilön nollaamista. Kyllä ikäluokkani pojatkin leikkivät nukeilla! Niitä vain kutsuttiin He-Man-ukkeleiksi. Kieltäydyn olemasta mikään suomijätkäkänniääliöurpo. Osaan käytöstavat, ymmärrän tarvittaessa teititellä, käyn niin oopperassa kuin kirkonpolttohevikonserteissa. En ole ”vain mies sohvalla”. Kukaan muu kuin täysi urpo ei perusta maailmankuvaansa ”nainen parkissa ”-vitsien mukaan.

Mika: Ihan typerää höpötystä väittää, ettei mies kaipaisi ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Jos on niin hölmö, että kiistää tämän ja kieltää sen itseltään, niin menee kyllä aika huonosti ja on paljon opittavaa elämästä. Opittavana se kaikkein tärkein.

Alkaaks mun kaa?

Kaisaniemen metrotunnelin taidetta

Ihastuksen tunne muistuttaa jokseenkin jakomielitautia. Yksi osa sinusta haaveilee yön hämyisinä hetkinä teistä kahdesta yhdessä ja tämä ajatus leviää koko kehoosi, kunnes huomaat hymyileväsi leveästi seinillä oleville varjoille ja kiität elämää sen kauneudesta. Mutta mitä enemmän toisesta haaveilet, sitä painostavammaksi tunne muuttuu. Pian ei enää riitäkään pelkkä haaveilu. Haluat hänet konkreettisesti pitämään sinua sylissä, silittämään hiuksiasi, suutelemaan nenänpäätäsi ja ehdottomasti vällyjen väliin. Ennen kuin huomaatkaan, pehmoinen onnellisuus on kääntynyt painostavaksi kaipuuksi, joka saa sinut riutumaan sen tuskaisen ajatuksen kanssa, ettette todellakaan ole yhdessä ja jotain olisi pakko tehdä asian muuttamiseksi.

Aloite. Tuo piikki perseessä. Odotatko miehen kilauttavan sinulle vai teetkö sen itse? Jos sinä etsit hänen nimensä kontakteista ja painat vihreää luuria, pitääkö hän sinua nymfomaanina, takertujana, pakkomielteisenä tai helppona? Vai olisiko hän imarreltu siitä, että nainen vaivautuu tekemään ensimmäisen siirron? Eihän tänä tasa-arvon aikana aloitteen enää pitäisi olla haarojen välistä kiinni.

Kyllä se on. Se, mitä miehet asiasta sanovat on täysin eri, mitä he tuntevat. Pitää paikkansa, että miehistä on äärimmäisen imartelevaa, jos nainen tekee aloitteen. He jopa toivovat sitä. He eivät aina jaksa olla niitä metsästäjiä, jotka juoksevat naaraiden perässä keihäs ojossa. Asiassa on kuitenkin mutta: naisen tekemä aloite on miehistä jees vain, jos se pätee seksiin. Miehet toivovat naisen tekevän aloitteen treffeistä, mutta kun nainen oikeasti sen tekee, mies tuntee itsensä kastroiduksi. Aloitteen tekeminen on miesten tehtävä. Heidän on saatava liehitellä, laittaa charminsa koetukselle, olla luolamies ja tuoda saalis sänkyyn. Jotkut sanovat sen olevan Y-kromosomissa ja maskuliininen vaatimus, jota ei pysty selittämään muuta kuin biologialla.

Mieslajilla on kuitenkin yksi alalaji, nimittäin suomalainen mies. Suomalainen mies ajattelee aivan samalla tavoin kuin yllämainitut lajitoverinsa, mutta suomalaisen miehen erottaa muun maalaisista se, että suomalainen mies ei tee aloitetta. Eräs kaverini totesi pohjalaisella itsevarmuudella: "Äitikin jo opetti, että jos odottaa miehen tekevän aloitteen, jää vanhaksi piiaksi." Hän oli iskenyt poikaystävänsä yksinkertaisesti menemällä tämän luokse, kehumalla tämän ulkonäköä ja pyytämällä treffeille. He ovat seurustelleet nyt vuosikausia.

Kävelin kerran Hakaniemestä Kruununhakaan, joka on noin kymmenen minuutin matka. Näin lyhyessä ajassa perässäni kulkevat kaksi etiopialaista miestä tulivat kohteliaasti juttelemaan. "Anteeksi neiti. Haluan vain sanoa, että sinulla on valtavan kaunis vartalo", toinen sanoi. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin kävelyä. "Anteeksi vielä, mutta olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kanssani kahville?", hän kysyi. Entä sitten amerikkalainen malli, jossa miehet tulevat juttelemaan kaupassa pakastealtaalla ja viiden minuutin päästä vaihdetaan numeroita. Tai ranskalainen tapa, jossa mies tulee kehumaan hiuksiasi kahvilassa ja tarjoutuu viemään sinut sekä viinipullon elokuviin ja iltakävelylle.

Suomalaisena naisena ja ylipäätään alfanaaraana olen tottunut tekemään aloitteita. Kerran Apollon lauantain väkihumussa minut kutsui hitaille syötävän ihana heppu. Musiikki muuttuikin jumputukseksi siinä hetkessä, kun astuimme tanssilattialle. Siinä me tanssahtelimme sylikkäin vetäen omat hitaamme, mutta ehdotin, että hän tulisi hakemaan minua viimeiseen tanssiin. Mies jäi odottelemaan vähän matkan päähän kaverinsa kanssa ja juuri silloin omat ystäväni halusivat lopettaa siltä erää. Mietin tuota miestä ja kysyin kannattaisiko minun pyytää hänen numeroaan. "No, jos näet hänet kiinnostavana, eikö se olisi aika järkevää", toinen ystävistäni totesi. Niinpä marssin miehen luokse ja kysyin haluaisiko hän lähteä kanssani joku päivä kahville. Vaihdoimme numerot ja tekstasin hänelle maanantaina. "Täytyy kyllä myöntää, että olin yllättynyt tästä. Ensin tulet pyytämään numeroa ja sitten vielä otat itse yhteyttä. Ajattelin, että minun miehenä kuuluu tehdä aloite ja soittaa sinulle", hän nauroi, mutta lisäsi olevansa todella otettu. "Tuli sellainen hyvä fiilis, että olet tosiaan kiinnostunut", hän jatkoi. Menimme kahville perjantaina ja ne olivat elämäni parhaimmat treffit. (Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hän oli muuttamassa ulkomaille. Siis oikeasti. Minä tarkistin.)

Ensimmäisen aloitteeni tein 16-vuotiaana, kun olin kyllästynyt puolentoista vuoden ajan kestäneeseen flirttiin eikä poika tehnyt mitään asialle. Yritän aina olla tekemättä aloitetta, mutta yleensä se tarkoittaa kuukausien odottelua ja turhanpäiväistä flirttailua ja koska en jaksa pelejä tai mitään muutakaan toimintaa, jossa ei ole tavoitteita tai päämääriä, sorrun taas esittämään sen ensimmäisen kysymyksen.

Nyt olen kuitenkin päättänyt pidättäytyä aivan oikeasti. Olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteiden eteen, että olen totaalisesti kuiviin imetty. Suomalainen mies saa minun osaltani istua kaikessa hiljaisuudessa omassa mökissään peläten naisen voimaa ja torjutuksi tulemista, sillä minulla ei ole mitään aikomusta raahata häntä sieltä pois. Kun joku minut haluaa, hän saa sen myös osoittaa. Ritareita ei enää ole, mutta vaatiikin suurempaa rohkeutta astua kentälle ilman haarniskaa, laittaa itsensä alttiiksi ja osoittaa välittävänsä. Kun mies uskaltaa tehdä tämän, olen löytänyt aarteen.

Onko sitoutumiskammo sittenkin myytti?

Onko sinulle koskaan käynyt tällä tavalla?

Tapailet miestä, jonka kanssa synkkaa lähes täydellisesti. Hän soittaa joka päivä, lepertelee puhelimessa, kertoo hukkuvansa ääneesi ja laskevansa sekunteja seuraavaan tapaamiseen. Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän ilmoittaakin, ettei ole valmis sitoutumaan. Hän on eronnut joitakin kuukausia sitten ja on toivonut pitkään tilaa pelkkään yksin olemiseen, jolloin hän saisi viettää aikaa ajatustensa kanssa ja keskittyä itseensä.


Kun eräänä aamuna avaat Facebookin, etusivulle räjähtää tieto: Esko on nyt parisuhteessa Mallan kanssa. Eikä teidän erostanne ole kuin muutama kuukausi.

Kroppasi valahtaa voimattomaksi järkytyksestä. Kyse ei ole siitä, että haluaisit hänet takaisin vaan siitä, että hän teki sinulle törkeän tempun, on nyt parransänkeään myöten ihastunut ja se on epäreilua. Aivosi käyvät ylikierroksilla kaikista mahdollisista skenaarioista ja rajaat lopulta vaihtoehdot kolmeen:
1) Ihmiset muuttuvat, halut muuttuvat ja jos hän ei sinun aikanasi halunnutkaan suhdetta, hän on voinut tulla toisiin ajatuksiin myöhemmin.
2) Hän on itsekeskeinen mulkku, joka on enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen kuin ihmiseen. Siksi hän ei osaa ajatella nenäänsä pidemmälle syöksyessään pää kolmantena jalkana toisen elämään eikä näin ollen myöskään välitä särkeekö tämän sydämen vai ei.
3) Hän ei ole koskaan edes ollut kiinnostunut sinusta seurustelumielessä eikä tiennyt kuinka siitä kertoa, joten hän veti Haluan viettää aikaa itsekseni -kortin.

Kohdat 1 ja 2 ovat loogisia eivätkä vaadi sen enempää analysointia. Life’s a bitch ja mulkku mikä mulkku. Sitten alat miettimään kohtaa 3. Nimittäin jos hän olisikin yhtäkkiä toipunut sitoutumiskammostaan ja olisi tuntenut sinua kohtaan jotain syvää, eikö hän olisi palannut takaisin sinun luoksesi huomattuaan tehneensä virheen ja haluavansa sittenkin suhteen. Todennäköisesti olisi.

Olen aikaisemmin puhunut Christian Carterista, parisuhdegurusta, joka on kirjoittanut miesten nappaamis- ja pitämisoppaan Catch Him And Keep Him. Hän ottaa esiin miesten paljon puhutun sitoutumiskammon. Carter kertoo tuntevansa syndrooman hyvin sillä hän on aikaisemmin ollut juuri sellainen mies, joka harrastaa deittailua ja yhdenillan juttuja, mutta kun nainen on alkanut ehdotella yhtään mitään vakavampaa, hän on sännännyt mahdollisimman kauas ja siirtynyt toiseen.

Carter siis myöntää sitoutumiskammon olevan olemassa. Siinä on kuitenkin yksi juju. Hänen mukaansa nimittäin 99 prosentilla miehistä sitoutumiskammo paranee rakastumisen myötä. Hän ei ole yksin ajatustensa kanssa, olen törmännyt miesten kirjoittamiin teksteihin samasta aiheesta ja niiden sanoma on: jos mies on sinun kanssasi sitoutumiskammoinen älykääpiö, se johtuu ainoastaan siitä, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut SINUSTA. Sillä jos olisi, kammo lentäisi korpeen.

Tämä teoria myös tarkoittaa, ettei hän kadu sitä, että jätti sinut. Voit haaveilla siitä kuinka hän ryömii takaisin ja housut polvenkohdilta rikkinäisinä myöntää olleensa kusipää ja huomaa viimein kuinka teidän yhteytenne on ainutlaatuinen. Todennäköisesti niin ei käy eikä ainakaan nyt, kun hän alkoi seurustella Mallan kanssa. Hän on vain iloinen siitä, että päästi sellaisen lahjan kuin sinut menemään ja otti itselleen mäkättävän pikku kersan, joka viljelee pissakakkahuumoria, epäonnistunutta sarkasmia eli vittuilua ja jossa ei ole sielukkuutta edes yhden solun vertaa.

Maanantaina tulikin osuvasti elokuva Jätä se! (mauton suomennos) eli He’s Just Not That Into You. Se perustuu Greg Behrendtin ja Liz Tuccillon samannimiseen kirjaan. Olen kirjoittanut tästä blogitekstin, jossa esittelen kirjan kymmenen pääsanomaa. Tekstin julkaisun aikaan uskoin kyllä osaan niistä, mutta pidin listaa kyynisenä. Nyt olen reilun vuoden sisällä huomannut sen pitävän totaalisesti paikkansa. Toteamukset eivät olekaan pessimistisiä, ne ovat faktoja. Olisinpa tiennyt nämä 15 vuotta aikaisemmin niin olisin välttynyt monelta kärvistelyltä. Ota edes sinä opiksesi ajoissa.

Mitä kaikkiin Malloihin ja Eskoihin tulee, on muistettava, että sinulla on tässäkin tapauksessa ohjat käsissäsi. Voit nimittäin tiedostaa Eskon olleen todellakin mulkku, jolloin ero oli sinun onnesi, vaikkakin se tapahtui törkeällä tavalla. Sillä kuten olen aikaisemminkin maininnut, eroille on yleensä joku korkeampi tarkoitus.

Toinen lohtu on se, ettei sinun tarvitse hautoa kostoa tai näpäytystä Eskolle. Siitä pitää karma huolen. Ja karma on narttu.

Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, kunhan ensin muutut

Johnny Ramstedtin töitä Kortteliravintola Lugnissa.

Olen pistänyt merkille kuinka selkeästi erilaiset kriteerit miehillä ja naisilla on kumppanin valinnassa. Yksittäisiä vaatimuksia toisen piirteistä ei tokikaan kannata luetella, sillä en minä voi tietää, mitä sinä haluat. Karkeasti kaikki nämä toiveet voi kuitenkin listata kahden pääluokan alle:
1) Naiset haluavat hyvän miehen.
2) Miehet haluavat naisen olevan itsensä kopio.
Siinä missä naiset ovat muuttuneet armollisemmiksi, miehistä on tullut nipoja. Olen sivunnut aihetta post-treffejä käsittelevässä tekstissä Kuinka mies pidetään? eli miten toimia sen jälkeen, kun mies on isketty.

Kun naiset näkevät miehen typerien tapojen taakse ja kuittaavat ne pelkästään ärsyttävinä, miehet ovat valmiita heittämään kukkapuskan kompostiin tyttöystäväehdokkaan osoittaessa olevansa yksilö.

Miehet vaativat kumppaniltaan ehdotonta samankaltaisuutta. Huomautuksena, etten puhu harrastuksista, vaan perustavanlaatuisemmista asioista. Tietysti kiinnostus samoihin asioihin on arvokasta. Asiani ydin on se, kuinka eri määriä samankaltaisuutta miehet ja naiset toisiltaan vaativat.

Otetaanpa esimerkkejä:

Jos mies ei käytä alkoholia, hän ei ota naista, joka käyttää.
Miehellä on kenties jotkut filosofiset perusteet asialle eikä hän voi sietää sitä, ettei nainen ole hiffannut pointtia. Nainen sen sijaan ei näe mitään ongelmaa istua miehensä kanssa baarissa siemaillen karpalomehua. Hän kenties lähtee jopa aikaisemmin kotiin ja jättää ukkonsa jatkamaan kavereiden kanssa iltaa. “Kunhan pidät huolta siitä, ettei lämiskä jää taksin penkille, kuten viimeksi.”

Jos mies on himoliikkuja, hän ei missään tapauksessa ota naista, jossa on tuumakaan ylimääräistä.
“Selluliitti on iljettävää ja kertoo saamattomuudesta”, hän mesoaa ja herää aamulla viideltä salille. Siellä hän juoksee juoksumatolla 12 kilometriä, tulee kotiin, käy suihkussa, syö täysjyväsämpylää, jugurttia goijin marjoilla höystettynä ja pyöräyttää blenderissä banaani-varsiselleri-auringonkukansiemen-kauralese-omena-raakakaakao-tehopirtelön. Tukka hyvin, kello näkyy, puku silitetty ja sitten töihin eikä kello ole edes vielä kahdeksaa. Ei tulisi kuuloonkaan, että hänen kultansa heräisi klo 9, aloittaisi aamunsa kahvilla, söisi kiinalaista puolen päivän aikaan, katsoisi illalla leffan ja menisi kävelylle, jos ehtii. Himoliikkujanainen taasen kuittaisi toisinpäin olevan tilanteen näin: “Tuo yksi vaan on nyt niin laiska”, ja lähtee zumbaan.

Jos mies on kasvissyöjä, hän ei voi olla naisen kanssa, joka on lihansyöjä.
Kasvissyönti on nyky-yhteiskunnan trendi ja naiset heräsivät siihen miehiä aikaisemmin. Miehen mieli on kuitenkin hitaasti muuttuva ja äijäkulttuuri jyrää edelleen. Ei kukaan voi kieltää perusäijää kittaamasta kaljaa ja vetämässä makkaraa. Kun nyt hippimiehiä alkaa valua joogasaleille, heille on jopa yks hailee joogaako nainen. Jos nainen ei ole kasvissyöjä, hän ei ole ymmärtänyt ydintä lauseessa “kunnioita kaikkia”. Paras siirtyä toiseen naikkoseen, vaihtoehtojahan on sali täynnä. Nainen sen sijaan voi aivan hyvin kokkailla itselleen kotona intialaista tofumuhennosta ja laittaa miehen tekemään omat ruokansa.

Jos mies ei tupakoi, hän ei hyväksy sitä naiseltakaan.
Tupakointi on vaan niin äijä juttu ja se tekee naisesta epäfeminiinisen. “Oletko ajatellut, mitä se tekee kropallesi? Entä sademetsät ja tupakkateollisuus”, hän kohkaa ja ottaa siemauksen hermomyrkystä, oluttuopista. Tupakoimaton nainen pussaa rakastamaansa miestä, vaikka tämä olisi juuri sylkäissyt mällin roskikseen. Nainen miettii: “Haitallista mutta hei, aikuinen tekee omat päätöksensä. Sitä paitsi ei ole mun kroppa.”

Jos mies tykkää tälläytyä, hän ei ota boheemia taiteilijasielua.
Tommy Hilfigerin farkut, Converset, H&M:n vaaleanharmaa slipoveri, jonka alta pilkistää valkoinen paitapusero. Tukka nypitty pystyyn geelillä. Karl Lagerfeldtin hajuvettä suihkautettu maltillisesti, mutta kuitenkin niin, että se jättää juuri sopivan jälkituoksun ohikulkijoiden sieraimiin. Tällainen mies ottaa vain ja ainoastaan naisen, jonka tukka ei liiku edes tuulessa muotoilutuotteiden runsauden ansiosta eikä hän voi imutella kiihkeitä kielareita, ettei huulikiilto vain mene pilalle, tekoripset tipahda tyynylle ja eyeliner leviä. Kyseisen tyylinen nainen sen sijaan voisi aivan hyvin ottaa hieman homssuisen miehen, sillä hieman homssuinen mies on seksikäs. Vähän kuin Johnny Depp. Hieman homssuinen mies ei kuitenkaan ota noin laitettua naista vaan nimenomaan sen boheemin taiteilijasielun. Tietysti siinä tapauksessa mies voi ottaakin, jos hänen homssuinen imagonsa on puhtaasti harkittu tyyli.

Miksi siis miehet suhtautuvat naisen erilaisuuteen kuin ruttoon? Syy on todennäköisesti sama, minkä vuoksi yleensäkin erilaisuuteen suhtaudutaan ynseästi: pelko. Toisiin kohdistuvat vaatimukset voivat tuntua itsestä määrätietoisuudelta, mutta todellisuudessa se on kontrolloinnin yksi muoto. Toinen osapuoli ei tunnu uhkalta, kun pystyt ennakoimaan tämän käyttäytymisen ja parhaiten pystyt ennakoimaan sen, jos hän on mahdollisimman samanlainen kuin sinä olet. Miksi sitten juuri miehet vaativat tätä? Koska miesten itsetunto on hento kuin heinä. Siitä enemmän tekstissä Mies ja ego.

Jos mies on kuitenkin jäänyt katsomaan naamaasi enemmän kuin yksien treffien ajaksi, hän käyttää jatkossa tapaamiset sinun muuttamiseesi. Jos tukkasi on pellavainen ja vallaton kuin metsänhengellä: “Minä pidän siitä, kun naisella on kiiltävä ja siisti tukka.” Jos olet lihansyöjä: “Minusta kasvissyönti on älykkään ja ajattelevaisen ihmisen merkki.“ Jos pidät pitkistä aamuista: “Elämässään saamattomat ihmiset heräävät usein myöhään.” Koska terveen parisuhteen perusta on toisen hyväksyminen, kysymys kuuluu: koska on oikea aika jättää tällainen mökääjä? Kuinka kauan kannattaa odottaa, kunnes toinen huomaa sinun sisäisen kauneutesi ja kykenee sen myötä ohittamaan teidän väliset eroavaisuutenne? Entä jos hän todellisuudessa onkin ihminen, joka ei ylipäätään osaa nähdä pintapuolisten seikkojen tuolle puolen sieluun saakka?

Silmäni nappasivat kerran tekstin: “Miksi me asetamme kaikenlaisia vaatimuksia Sille Oikealle, vaikka tiedämme, että hän tulee olemaan poikkeus?”

Vastaus: koska hyväksyminen on vaikeampaa kuin tuomitseminen.

Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen

Olen kirjoittanut iskuoppaan naisille, joten on vain reilua kirjoittaa sellainen myös miehille sillä miehillehän “nainen on mysteeri”.

Nämä säännöt pätevät treffeillä. Eivätkä vain ensitreffeillä, vaan useammilla. Oikeastaan monet näistä pätevät suhteisiin yleensäkin, joten kannattaa ottaa vinkkejä pidemmällä tähtäimellä.


1. Saa hänet nauramaan.
Nainen on sulaa voita sellaisen miehen seurassa, joka kutkuttaa hänen nauruhermojaan. Huumorintaju on tietysti ihmisestä kiinni ja tulkintakysymys. Yleensähän jos muut nauravat meidän jutuillemme heillä on mielestämme hyvä huumorintaju ja jos ei eivät, he ovat tylsämielisiä. Aina vika ei kuitenkaan ole toisissa. Kerran työmatkalla ollessani vietin iltaa hotellin aulassa siemaillen valkkaria ja lukemalla lehteä, kun eräs mies tuli häiritsemään meditatiivista hetkeäni. Jonkin ajan kuluttua hän näytti minulle kännykällä filmaamansa pätkän, jossa kertoi australialaiselle ystävälleen Kuopiosta. Hän nauroi sitä katsellessaan niin kovaa, että aula raikui. Minä taas en, minusta keskustelu oli täysin normaali. Mitä siihen muka pitäisi sanoa, jos toinen esittelee kaverilleen Kuopiota? Mies totesi: “No, ehkä tämä aukeaa niille, joilla on huumorintajua.” P.S. Tämä jälkimmäinen lause ei ole hyvä iskumetodi.

2. Kysele.
Tästä miehillä ei ole mitään hajua. Yleensä he puhuvat itsestään ja naisen on otettava itse tilaa keskustelussa kertoakseen omasta elämästään. Vaikka olisit hoitanut pakolliset kysymykset, kuten tiedot työstä, koulutuksesta ja asuinalueesta, älä jätä sitä siihen. Kysy naisen ajatuksia, mielipiteitä ja käsityksiä asioista. Miksi hän on valinnut juuri nykyisen asuinpaikkansa, ammattinsa ja koulutuksen? Onko hän kutsumustyössään? Vai uskooko hän kutsumukseen? Jos olet koristepuuseppä, tiedustele, mitä mieltä nainen on suomalaisen käsityön asemasta tässä automaation pyörittämässä valtakunnassa. Entä osaako hän neuloa.

3. Kuuntele.
Nainen kyllä huomaa, jos et kuuntele häntä ja se on virhe. Varmin tapa osoittaa kuuntelusi on esittää kysymyksiä hänen tarinointinsa pohjalta.

4. Älä vastaa puhelimeen treffeillä.
Sinulla pitäisi olla puhelin äänettömällä. Jos olet unohtanut sen, älä vastaa ja kun vempain on lopettanut sointinsa, laita se sen jälkeen äänettömälle ja pyydä anteeksi. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

5. Pyri saamaan nainen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi.
Älä puhu eksistä äläkä todellakaan katsele ohi kulkevien naisten perseitä. Naisen on saatava tuntea, että olet siinä juuri hänen vuokseen. Sinun ei tarvitse ottaa häntä kädestä tai lirkutella kuinka hieno paita hänellä on, kunhan vain näytät olevasi kiinnostunut vain ja ainoastaan hänestä.

6. Päästä hänet ovesta ensimmäisenä.
Tämä perinne juontuu ajasta, jolloin miehet päästivät naisensa ovesta ensin siltä varalta, että joku olisi tikarin kanssa odottamassa nurkan takana. Näin nainen saisi iskun, ei mies. Mutta on se silti niin romanttista. Minä sulan joka kerta, kun mies päästää minut ovesta ensin tai avaa oven minulle, vaikka suhde olisi kestänyt monta kuukautta.

7. Tarjoa.
Erityisesti ekoilla treffeillä miehen kuuluu tarjota. Olen kuullut naisista, jotka pitävät tapaa loukkaavana tänä tasa-arvon aikana, mutten ole tavannut vielä sellaista.

8. Älä tee asioista nais-mies-juttuja.
Minut ainakin saa raivon partaalle sanomalla: “Naisethan yleensäkin tekevät/ajattelevat/sanovat/ovat sitä mieltä, että…” Osoita olevasi tasa-arvoinen. Eri asia tietysti silloin, jos et ole sellainen. Silloin sinun ei kuuluisi edes deittailla.

9. Älä kehuskele biletykselläsi.
Se on teinimeininkiä. Jos elämässäsi biletys ja alkoholi yleensäkin ovat viikon kohokohtia, olet surullinen tapaus. Voisit hankkia harrastuksen ja kertoa sitten siitä. Kuinka olisi miekkailu, valokuvaus tai graafinen suunnittelu? Paljon bilettävä mies nostaa naisen päässä mielikuvan pukista ja se ei taas resonoi kohdan 5. kanssa.

10. Osoita, ettet ole leivänpaahdin.
Naisille suunnatussa iskuoppaassani kerron kuinka miehille ei saa puhua rakkaudesta, suhteista, yhteenkuuluvuudesta tai tunteista ylipäätään. Monesti tässä blogissa olen hämmästellyt myös miesten sitoutumiskammoa. Osoita, että olen väärässä.

"Nainen on mysteeri"

Käsittelin tekstissä Nalkuttava ämmä sitä kuinka jotkut naiset tarkoituksella heittävät sontaa miesten päälle mäkättämällä kaikesta. Miehiäkään ei voi silti jättää puraisematta. He nimittäin ovat itse usein halukkaita vastaanottamaan naisilta paskaa niskaansa. Mies ei tunnista hyvää naista, vaikka häntä vedettäisiin halolla otsaan. Tai jos tunnistaa, hän ei osaa arvostaa sellaista.

Vaikuttaa siltä, että miehet loppujen lopuksi rakastavat vaikeita naisia, sellaisia, jotka pitävät heidät varpaillaan. Se tuo jännitystä suhteeseen. Mitä se sellainen yhteiselo on, jossa eletään harmonisesti rinnakkain? Jossa ei riidellä pölyjen pyyhkimisestä, viisi senttiä sivuun siirtyneestä maljakosta tai siitä, pitäisikö naisen maksaa joka kerta vessapaperit, koska hän kuluttaa sitä miestä enemmän. Riidat pitävät intohimon yllä ja sen jälkeen saa sovintoseksiä, joka taas on aivan parhainta seksiä. Ellei sitten ryvetä stereotypiassa, joka sekin tekee naisesta niin suloisen selittämättömän: pääkivussa. Entinen kämppäkaverini kertoi hyvästä ystävästään, jonka lipido ei kohdannut poikaystävän kanssa. Mies oli naisen onneksi todennut: "Seksistähän menee kaikki jännitys, jos saisi aina halutessaan." Niinkö? Ensin valitetaan siitä, kun naiset eivät halua ja sitten valitetaan siitä, kun nainen haluaa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, sillä seksistä nauttiva nainen on vaativampi kuin lahna, jota on huomattavasti helpompi käsitellä.

Miehet taitavat nauttia toteamuksesta: "Nainen on mysteeri." He ovat tottuneet ajatustenlukijan rooliin toisen mököttäessä tuppisuuna sängyn laidalla. He tuntevat itsensä tärkeiksi silittäessään tämän hiuksia ja puhuessaan kuin pikkukersalle: "Mikä sua oikeasti vaivaa, kerro nyt." Naisen selittämätön käytös on heistä jopa eroottista, sillä se muistuttaa heitä film noirien femme fatalesta (vaikka naisella olisikin tukka sekaisin ja kauhtuneet olohousut), joka sanoo ei, vaikka tarkoittaa kyllä, katsoo kohtalokkaasti kiharoidensa lomasta, kun pitäisi vastata johonkin kysymykseen ja intohimoisesti suudeltuaan leikkii heti perään vaikeasti tavoiteltavaa. Mies saa tällaisina hetkinä olla myös vahva ja maskuliininen, heiveröisen neidon pelastaja ja ritari. Kuka nyt ei haluaisi olla ritari, niillä on hevoset, haarniskat sekä kaikenlaisia seipäitä ja miekkoja. Kavereille hän toteaa: "Kuka noita naisen aivoituksia koskaan selvittäisi. Nainen on mysteeri." Ja hän tuntee itsensä taas enemmän mieheksi vahvistaessaan kliseitä.

Uusi ongelma seuraa siitä, jos mies valitsee hyvän naisen eli sellaisen, jonka kanssa elo sujuu harmonisesti, jonka kanssa voi keskustella normaalisti, joka ei turhista nipota ja joka antaa miehelle vapautta ja tilaa olla oma itsensä. Kuten alussa mainitsin, mies ei osaa arvostaa sellaista. Hän käyttää sitä hyväkseen. Kirjailija Bette-Jane Raphael on sanonut: "Tilan antaminen miehelle on sama kuin antaisi tietokoneen koiralle: on todennäköistä, ettei sitä käytetä hyvällä tavalla." Parisuhteessa se näkyy muun muassa sillä tavoin, että mies alkaa ottaa omia vapauksiaan, koska kukaan ei vaadi häneltä mitään tai pidä hänelle kuria. Hän menee töistä suoraan kavereiden kanssa kaljalle, ei vastaa puhelimeen ja raahautuu valomerkin jälkeen kotiin. Tai hän flirttailee kiihkeästi toisten naisten kanssa, sillä "sehän on aivan harmitonta". Äärimmäisessä tapauksessa hän sortuu pettämään vain siitä syystä, että hän voi. Tyttöystävä kun antaa hänelle tilaa eikä näin ollen soittele 15 minuutin välein kysyäkseen, missä äijä luuraa.

Miehet ovat tottuneet taistelemaan naisten kummallisten mielenkiemuroiden kanssa. He ovat kasvaneet kiinni mökötyksiin, mäkätyksiin, pääkipuun ja epäloogisuuksiin, ja kohdatessaan toisenlaisen naisen, he joutuvat hämilleen eivätkä tiedä kuinka toimia. Heidän pitäisi muka olla, antautua ja nauttia kyydistä. Niinpä he kääntävät koko homman päälaelleen ja repivät kappaleiksi suhteen, jossa kumpikin olisi saanut kukoistaa. Tai sitten he lopettavat suhteen heti alkuunsa, sillä se vaikuttaa niin oudolta ja liian hyvältä ollakseen totta, ettei niin idyllinen tilanne voi mitenkään olla kestävää. Kuitenkin naisesta paljastuisi jossain vaiheessa pirttihirmu, kuten kaikista muistakin, sillä nainenhan on sellainen.

Myöhemmin ei parane ihmetellä, miksi taas on päätynyt yhteen mäkättäjän kanssa tai sitä, missä kaikki hyvät naiset ovat. No, kaukana poissa ja yllämainituista syistä edelleen sinkkuja.

Pelko

Uuden suhteen ensimmäisellä askelmalla mieli alkaa repiä kahteen suuntaan. Toinen puoli on onnesta ymmyrkäisenä niin, että vain istuskelet miettimässä hupuliinin hymykuoppia. Toinen puoli on kauhusta kankea. Päähäsi hiipivät ensinnäkin muistot kaikista niistä päin honkia menneistä suhteista ja toisekseen ryöppy itsesyytöksiä, kun et osannut toimia niissä toisin. Tulkitsit miehen sanomiset väärin, et nähnyt varoitusmerkkejä, annoit toisen potkia itseäsi päähän, et uskaltanut olla oma itsesi vaan vetäydyit kuoreesi.

Pahinta eivät olekaan päättyneet suhteet. Pahinta on kohdata oma typeryytensä. On helppo nähdä vaikeatkin kokemukset tärkeinä elämän oppiläksyinä silloin, kun on toiminut parhaakseen näkemällään tavalla. Homma toimii erilailla silloin, kun olet tiennyt kuinka pitäisi toimia, muttet ole uskaltanut seurata sisäistä ääntäsi.

Kun viimein tapaat miehen, jonka kanssa oleminen hyrisee kivasti sisuksissa, kohtaat omat pelkosi ja kummitukset menneisyydestä. Ihana ihastumisen tunne on tukahtumaisillaan keksiessäsi kummallisia syitä, miksi suhde voisi mennä pieleen, koska niin on tapahtunut joka kerta aikaisemminkin.

Hän ei mielestäsi soittele sinulle tarpeeksi usein vain kuullakseen äänesi. Kavahdat sitä, kun yhdellä hänen naamakirjakaverinaan olevista naisista on pakonomainen tarve kommentoida lähes kaikkia hänen tilatekstejään. Hän on lihansyöjä ja sinä et, etkä uskalla kertoa kokanneesi fantastista tofu teriyakia koska pelkäät hänen leimaavan sinut wannabe-hipiksi. Hän sanoo yhden monitulkintaisen kommentin ulkonäöstäsi ja alat nähdä mielikuvia henkisestä väkivallasta. Ennen kaikkea alat pelätä sitä, ettet onnistu, koska et ole onnistunut aikaisemminkaan. Mikä tarkoittaa sitä, että uudessa suhteessa teet juuri ne virheet, mitä olet tehnyt menneisyydessä ja mitä pelkäät nyt tekeväsi. Pattitilanne.

Todellisuudessa epävarmalle ihmiselle mikään vakuutus maailmassa ei riitä. Toinen voi soittaa päivittäin, mutta sinä haluat hänen tekstaavan hyvänyöntoivotukset vielä siihen päälle. Toinen voi poistaa kaikki vokottelevat naaraat naamakirjasta, mutta entä sitten naispuoleiset työkaverit, joita hän näkee livenä? Toinen voi ostaa sinulle pikkuisen lahjan ja sinä epäilet häntä pettämisestä. Epävarman ihmisen kannustaminen on pohjaton kaivo ja loputon suo. Varmuus kumpuaa ihmisen itsensä sisältä, ei toisen teoista.

Kaikista vaikein olotila saavuttaa on se, ettei odota mitään eikä sido ajatuksiaan tiettyyn lopputulokseen. Ei vaadi mitään toiselta tai itseltään, vaan heittäytyy virran vietäväksi rentona kuin lohi ja antaa asioiden lillua itsekseen omiin uomiinsa pakottamatta niitä minkäänlaiseen muottiin. Ei määrittele sitä millainen suhteen pitäisi olla tai mitä toisen pitäisi tehdä. Jos välittämistä on puolin ja toisin, suhde ei vaadi jatkuvaa todistelua tai ponnistelua. Tällainen ajattelutapa taasen vaatii itsevarmuutta.

Mitä menneisyyden negatiivisiin kokemuksiin tulee, lainaan rakasta ystävääni: “Eiväthän menneisyyden tapahtumat määrittele nykyhetkeä tai tulevaisuutta.” Hän on tästä kävelevä esimerkki. Vaikka hänellä on pari traagista parisuhdetta takanaan, hän on jaksanut uskoa rakkauteen ja on nyt onnellisessa suhteessa. Reseptiksi hän mainitsee naivin positiivisen asenteen. Ole vähän kuin kikatteleva teinityttö, joka uskoo tavanneensa elämänsä miehen: “Ei pidä liikaa sulkea itseään pettymystenkään jälkeen, vaan pitää silmät auki eikä ottaa paineita.”

Suloista ja niin totta, sillä maailmahan toimii oman mielemme mukaan. Me luomme tulevaisuutemme joka hetki omalla käyttäytymisellämme ja ajatuksillamme. Me itse valitsemme mihin huomiomme kiinnitämme ja se mihin keskitymme, lisääntyy oli kyse sitten tuskasta tai ilosta. Hyvä uutinen on se, että voimme aina, joka hetki ja sekunti muuttaa sekä tätä hetkeä että tulevaisuutta ja potkaista menneisyyden mörköjä persuksiin. Eikö tunnukin hyvältä tietää, että valta on sinulla.

Nalkuttava ämmä

Myönnän. Minulla on toisinaan ongelmia naiseuden kanssa. Joskus tuntuu, että olen aivan pihalla naisten aivoituksista. En kestä vihjailuja, mököttämistä tai mäkättämistä enkä todellakaan ole mikään ajatustenlukija. Facebookin tykkäämissivustoilla törmäsin tällaiseen tekstiin, joka tiivistää sen, mitä yleensä mielletään tyypilliseksi naiseudeksi:

Tapahtuipa eräänä päivänä kotona:
- (mies) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut, etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niin kuin sijoittaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia, kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi, että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan, miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin, kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin, kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt, että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Totta kai mä haluan sua!
- Huomaa, että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvittää!
- Miksi sä taas huudat?
- Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman, että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko, että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti, jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni, että tuon huomasit, että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niin kuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua, kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä, että mä en tosiaan enää tuo kukkia.
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.
Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut, kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!

Niin. Olen silloin tällöin katsellut telkkarista Bridezilla-ohjelmaa, jossa vauhkoontuneet morsmaikut pompottelevat kaasojen lisäksi tulevaa aviomiestään. Istuin järkyttyneenä tuijottamassa sitä kuinka törkeästi naiset kohtelevat siippaansa. Tämä on esimerkki väärinkäsitetystä Girl Power -käsitteestä. Sen piti tarkoittaa sitä, että naisilla on oikeus seistä tasa-arvoisena miehen rinnalla, ei potkia vastakkaista sukupuolta palleihin.

Liian monet naiset pitävät täysin oikeutettuna sitä, että he kohtelevat miehiä kuin saastaa ja pakottavat näitä tossun alle. Sen he tekevät mielestään siksi, että ovat muka vahvoja naisia, jotka uskaltavat sanoa, mitä haluavat ja myös vaatia sitä. Kirjoitin vahvuuden määritelmistä tekstissä Mä olen vahva ja itsenäinen! Niitä valitettavan sankka naisjoukko noudattaa.

Mäkättämisen aiheita löytyy vaikka maton alta, kun väkisin lähtee etsimään. “Aiotko tosiaan laittaa tuon paidan?” “Et sitten jaksanut viedä roskia.” “Taasko sä katsot koripalloa?” “Menit sitten ostamaan autoon uuden vepaston kysymättä multa.” Pari entistä työkaveriani eivät antaneet miestensä siivota lainkaan, koska nämä tekivät sen väärin. Sen piti tapahtua heidän tavallaan ja heillä on siihen oma menetelmänsä, jota mies ei ymmärrä. Onko siivoamiseen joku yhdenlainen menetelmä? Minä luulin, että puhdas lopputulos riittää. Ehkä minäkin siivoan väärin. “Jätit sitten vessanpöntön pikkukannen taas ylös!” Jos nainen saa valittaa tällaisesta, minusta miehillä on oikeus valittaa siitä, että nainen jättää pikkukannen aina alas. “Miksi sä aina puristat hammastahnatuubia keskeltä?!” Minulla on tähän ratkaisu: ostakaa omat hammastahnat.

Suomalainen nainen on aina ollut voimakas persoona, mutta se on perinteisesti tarkoittanut Niskavuoren naisten tyyppisiä vähemmän eteerisiä olentoja, jotka kantavat harteillaan vastuun työstä ja perheestä mukisematta. He hoitavat pakolliset hommat ja hyväksyvät rankat olosuhteet. Niistä on vain selvittävä eikä valittaminen mitään paranna. Perheen matriarkka pitää huolta heikommista ja on valmis puolustamaan tarpeen vaatiessa vaikka koko sukua. Nalkuttava ämmä ei edes pääse matriarkaksi, sillä todellinen matriarkka osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Mihin siis hävisi niskavuorelaisuus? Siihen, että siirryttiin pelloilta kaupunkeihin. On liian vähän tekemistä ja liikaa aikaa vatvoa turhia asioita. Ja siihen, että kaikki on nykyään niin helppoa, että draamaa pitää keksiä itse. Lähin riitakumppani on luonnollisesti mies, koska miehet ovat alistaneet naisia tuhansia vuosia ja ansaitsevat iskuja silloin tällöin. Mokomat kusipäät.

Nalkutukseen ei valitettavasti ole parannuskeinoa, sillä mäkättävät ämmät eivät usko tekevänsä mitään väärin ja jos heille yrittää siitä sanoa, se käännetään ojentajan viaksi ja haetaan sille oikeutusta kavereilta, jotka taasen ovat hissukoita. Nalkuttavilla ämmillä kun on tapana hamuta kavereikseen sellaisia saadakseen pönkitystä itsetunnolleen olemalla ryhmän pelätty kuningatar, jota kukaan ei uskalla haastaa. Kaverit pelkäävät räjähdysherkkää narttua eivätkä näin ollen uskalla sanoa kuinka huonosti tämä on miestään kohdellut. Niinpä he myötäilevät ja päivittelevät miehen vaikeaa käytöstä ja nalkuttaja saa varmuuden siitä, että hän on ollut oikeassa koko ajan. Koska homma menee näin, ainut asia mikä heidät voi herättää on se, että miehet peräkanaa jättävät heidät. Sitä ei yleensä tapahdu. Bridezillassakin miehet jaksavat ja jaksavat. En tiedä, mistä heille sitä voimaa siunaantuu. Todennäköisesti tämä johtuu meille syötetyistä opeista, joiden mukaan suhteessa on tehtävä kompromisseja. Kukaan vain ei kerro, missä menee kompromissin ja kynnysmaton raja.

Se menee yksinkertaisesti siinä, että päivät kuluvat enemmän huonoissa kuin hyvissä tunnelmissa eikä keskustelu auta muuttamaan tilannetta. Vaatii enemmän rohkeutta lähteä kuin jäädä. Joskus on hyvä valita tuo ensimmäinen vaihtoehto.

Mies ja ego

Edellisessä tekstissäni Mä olen vahva ja itsenäinen! käsittelin sitä, mitä todellinen vahvuus on ja haluavatko miehet oikeasti vahvan naisen. Vastaus jälkimmäiseen on: eivät.

Miehinen itsetunto on siitä mielenkiintoinen seikka, että se on helposti särkyvä. Mies haavoittuu helposti. Miehellä on kaksi tapaa käsitellä tätä tilannetta. Ensimmäinen on se, että hän yrittää liimata säröjä yhteen alkamalla pukiksi saadakseen kerta toisensa perään todistelua siitä, että viehätysvoima on vielä tallella. Toinen on se, että hän ratkeaa ryyppäämään. Ei ole mikään ihme, että syrjäytyneet Suomessa ovat juuri miehiä. Naiset selviävät mistä tahansa. 2000-luvun tienoilla kulttikirjaksi nousseessa, Eve Enslerin Vaginamonologeissa muun muassa Bosnian sodassa järkyttäviä tapahtumia kokeneet naiset kertovat elämäntarinaansa avoimesti. Heitä sattuu, mutta he selviävät. Sodassa olleet miehet masentuvat ja alkoholisoituvat tai tekevät itsemurhan. Nainen on luotu kestämään, luomaan ja ylläpitämään elämää.

Sotiin tai syrjäytymiseen verrattuna ihmissuhteiden koukerot eivät paina paljon mitään. Mutta otetaan ne nyt vertailukohdaksi puhuttaessa miehen särkyväisyydestä, sillä tämän ominaisuuden vuoksi heillä on tarve valita nainen, jota he eivät koe uhkana. Uhkana he taasen kokevat sellaisen, joka tietää mitä haluaa ja uskaltaa sitä pyytää. Sellaisen, joka haastaa hänet älyllisesti. Sellaisen, joka uskaltaa olla oma itsensä. Sellaisen, jolla on karismaa ja ryhtiä.

Mies haluaa maantienvärisen, hajuttoman ja mauttoman hiirulaisen, joka on passiivinen, hieman alistuva ja nostaa hänet pikkuisen jalustalle. Mieshän haluaa ihailua. Ja osittain hän haluaa, että hänen naistaankin ihaillaan, mutta tosipaikan tullen hän järkyttyy muiden miesten tälle suomasta huomiosta, sillä se iskee sisällä lymyilevään epävarmuuteen. “Hänhän voi lähteä jonkun toisen matkaan! Paras valita sellainen, johon ei niin kiinnitetä huomiota.”

Korostan, etten tarkoita hiirulaisella maantienväristä ponihäntää ja harmaata gollege-paitaa. Tarkoitan sellaista, jonka olemus huokuu: "Anteeksi, että olen olemassa. Ettehän vain huomaa minua täältä seinän vierestä?" Tällainen asenne on lisäksi ihmiselle itselleen hyvin haitallista, sillä he joutuvat helposti kynnysmatoiksi - myös parisuhteessa. Siitä ei voi myöskään syyttää heitä, koska jokaisen itsetunnossa on aukkoja, täydellistä eheyttä ei ole olemassakaan. Itsensä rakastaminen on useamman elämän prosessi ja meidän kaikkien olisi laitettava se ykköseksi Things to do -listalle.

Miehiä taas voi näpäyttää hyvällä omalla tunnolla. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Naisilla on enemmän valtaa ja voimaa kuin koskaan aikaisemmin ja luulisi nykymiehenkin pysyvän sen perässä. Vaikka en sovinismia hyväksykään missään muodossa, on toisaalta ymmärrettävää, että 60-vuotiaat äijät kieltäytyvät leipomasta tai pyyhkimästä pölyjä ja jos heidän vaimonsa yhtäkkiä alkaa sellaista vaatia, he saavat slaagin. He ovat sellaisen ajanjakson kasvatteja, jolloin mies oli kukkona tunkiolla. Oman ikäluokkani miehistä ei kuitenkaan uskoisi, että heidän itsetuntoaan nakertaa se, että nainen esimerkiksi sängyssä avoimesti kertoo mistä pitää ja mitä toivoisi miehen tekevän. Mutta niin vain on. Kertooko se siitä, että epävarmuus on miehen geeneissä? Ehkä. Tai sitten se johtuu siitä, että he ovat näiden kuusikymppisten kasvattamia.

Eikö sellainen mies olisikin ihana, jonka kanssa voisi olla täydellisesti ja läpikotaisin oma itsensä. Joka haluaa pitää sinua julkisesti kädestä ja esitellä ylpeänä kavereille. Joka rakastaisi sitä, että saat hänet nauramaan ja sitä, että hän voi käydä sinun kanssasi mitä mielenkiintoisempia keskusteluja yömyöhälle. Hän nauttisi siitä, että otat valovoimaisuudellasi tilan haltuusi astuessasi ovesta sisään ja myös siitä, että olet lämmin ja sydämellinen itseäsi ja muita kohtaan.

Sulje silmäsi ja kuvittele häntä. Sitten avaa ne. Hän on todella olemassa.