keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Pelko

Uuden suhteen ensimmäisellä askelmalla mieli alkaa repiä kahteen suuntaan. Toinen puoli on onnesta ymmyrkäisenä niin, että vain istuskelet miettimässä hupuliinin hymykuoppia. Toinen puoli on kauhusta kankea. Päähäsi hiipivät ensinnäkin muistot kaikista niistä päin honkia menneistä suhteista ja toisekseen ryöppy itsesyytöksiä, kun et osannut toimia niissä toisin. Tulkitsit miehen sanomiset väärin, et nähnyt varoitusmerkkejä, annoit toisen potkia itseäsi päähän, et uskaltanut olla oma itsesi vaan vetäydyit kuoreesi.

Pahinta eivät olekaan päättyneet suhteet. Pahinta on kohdata oma typeryytensä. On helppo nähdä vaikeatkin kokemukset tärkeinä elämän oppiläksyinä silloin, kun on toiminut parhaakseen näkemällään tavalla. Homma toimii erilailla silloin, kun olet tiennyt kuinka pitäisi toimia, muttet ole uskaltanut seurata sisäistä ääntäsi.

Kun viimein tapaat miehen, jonka kanssa oleminen hyrisee kivasti sisuksissa, kohtaat omat pelkosi ja kummitukset menneisyydestä. Ihana ihastumisen tunne on tukahtumaisillaan keksiessäsi kummallisia syitä, miksi suhde voisi mennä pieleen, koska niin on tapahtunut joka kerta aikaisemminkin.

Hän ei mielestäsi soittele sinulle tarpeeksi usein vain kuullakseen äänesi. Kavahdat sitä, kun yhdellä hänen naamakirjakaverinaan olevista naisista on pakonomainen tarve kommentoida lähes kaikkia hänen tilatekstejään. Hän on lihansyöjä ja sinä et, etkä uskalla kertoa kokanneesi fantastista tofu teriyakia koska pelkäät hänen leimaavan sinut wannabe-hipiksi. Hän sanoo yhden monitulkintaisen kommentin ulkonäöstäsi ja alat nähdä mielikuvia henkisestä väkivallasta. Ennen kaikkea alat pelätä sitä, ettet onnistu, koska et ole onnistunut aikaisemminkaan. Mikä tarkoittaa sitä, että uudessa suhteessa teet juuri ne virheet, mitä olet tehnyt menneisyydessä ja mitä pelkäät nyt tekeväsi. Pattitilanne.

Todellisuudessa epävarmalle ihmiselle mikään vakuutus maailmassa ei riitä. Toinen voi soittaa päivittäin, mutta sinä haluat hänen tekstaavan hyvänyöntoivotukset vielä siihen päälle. Toinen voi poistaa kaikki vokottelevat naaraat naamakirjasta, mutta entä sitten naispuoleiset työkaverit, joita hän näkee livenä? Toinen voi ostaa sinulle pikkuisen lahjan ja sinä epäilet häntä pettämisestä. Epävarman ihmisen kannustaminen on pohjaton kaivo ja loputon suo. Varmuus kumpuaa ihmisen itsensä sisältä, ei toisen teoista.

Kaikista vaikein olotila saavuttaa on se, ettei odota mitään eikä sido ajatuksiaan tiettyyn lopputulokseen. Ei vaadi mitään toiselta tai itseltään, vaan heittäytyy virran vietäväksi rentona kuin lohi ja antaa asioiden lillua itsekseen omiin uomiinsa pakottamatta niitä minkäänlaiseen muottiin. Ei määrittele sitä millainen suhteen pitäisi olla tai mitä toisen pitäisi tehdä. Jos välittämistä on puolin ja toisin, suhde ei vaadi jatkuvaa todistelua tai ponnistelua. Tällainen ajattelutapa taasen vaatii itsevarmuutta.

Mitä menneisyyden negatiivisiin kokemuksiin tulee, lainaan rakasta ystävääni: “Eiväthän menneisyyden tapahtumat määrittele nykyhetkeä tai tulevaisuutta.” Hän on tästä kävelevä esimerkki. Vaikka hänellä on pari traagista parisuhdetta takanaan, hän on jaksanut uskoa rakkauteen ja on nyt onnellisessa suhteessa. Reseptiksi hän mainitsee naivin positiivisen asenteen. Ole vähän kuin kikatteleva teinityttö, joka uskoo tavanneensa elämänsä miehen: “Ei pidä liikaa sulkea itseään pettymystenkään jälkeen, vaan pitää silmät auki eikä ottaa paineita.”

Suloista ja niin totta, sillä maailmahan toimii oman mielemme mukaan. Me luomme tulevaisuutemme joka hetki omalla käyttäytymisellämme ja ajatuksillamme. Me itse valitsemme mihin huomiomme kiinnitämme ja se mihin keskitymme, lisääntyy oli kyse sitten tuskasta tai ilosta. Hyvä uutinen on se, että voimme aina, joka hetki ja sekunti muuttaa sekä tätä hetkeä että tulevaisuutta ja potkaista menneisyyden mörköjä persuksiin. Eikö tunnukin hyvältä tietää, että valta on sinulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti