44.

Parisuhteessa olevien kliseinen deittiopas sinkuille

Mbar

“Käy kaikenlaisissa paikoissa, joissa voit tavata miehiä!”

Tuo on suora lainaus eräältä parisuhteessa olevalta naiselta. Oikeastaan ei vain yhdeltä vaan useammalta. Vastaukseni: ”Wau! Sinulla todella on tämä homma hanskassa!”

Parisuhteessa olevat pitävät itseään pariutumisen ammattilaisina. Hehän ovat onnistuneet saamaan haaviinsa omasta mielestään valioyksilön, joten jos he ovat siihen kykeneväisiä, sinä sinkkuna takuulla teet jotain perustavanlaatuisesti väärin elämässäsi. Kenties etsit vääristä paikoista. Ehkä pukeudut väärällä tavalla. Et varmaankaan tuo esiin kaikkia hyviä puoliasi tai sitten olet liian avoin ja aloitteellinen. Parisuhteessa olevilla on omasta mielestään hyppysissään taianomainen kaava parisuhteen saamiseksi, joten heillä on täysi oikeus neuvoa sinua kuinka sinä voisit saada sellaisen myös. He jakavat tietämystään polleana. Todellisuudessa he päästävät suustaan kliseisiä deittineuvoja, jotka ovat vanhentuneet jo vuonna suo, kuokka ja Jussi. Minä tein vinkeistä listan.

Kliseinen deittineuvo 1. ”Mene paikkoihin, joissa tapaat ihmisiä.”
Ai niinkö? Minä kun olen vielä kolmekymppisenäkin elänyt täysin siinä uskossa, että juuri minulle tarkoitettu sielunkumppani yhtäkkiä pöllähtää ikkunani alle soittamaan luuttua ja laulamaan jotain barokkiajan rakkausluritusta. Ja nyt väität, että minun olisi oikeasti poistuttava kotoani, jotta voisin nähdä muitakin ihmisiä kuin itseni? Maailmani romahti, mutta samalla tämä on uusi alku, sillä nyt tiedän, miten pääsen naimisiin! Poistun kotoani!

Kliseinen deittineuvo 2. ”Ole oma itsesi!”
Kiitos tästä neuvosta. Olen nimittäin aina ennen tätä luullut, että saan miehen pyytämään itseäni treffeille tekeytymällä täysin omaksi vastakohdakseni, kuten pukeutumalla hailakan laventelin väriseen jakkupukuun, Citymarketin kävelykenkiin ja puhumalla kristillisdemokraattisista arvoista. Ehkä kuitenkin säästän nämä kuteet siltä varalta, että oletkin väärässä.

Kliseinen deittineuvo 3. ”Ole avoin!”
Voisitko määritellä tätä hieman tarkemmin. Eli ei riitä, että olen oma itseni, vaan minun olisi paljastettava esimerkiksi Visa Electronini tunnusluku, kuukautiskiertoni ja se kuinka minulla todellisuudessa on vahaamattomat säärikarvat näiden farkkujen alla, jotka saavat takapuoleni näyttämään überseksikkäältä. Vai tarkoittaako tämä sitä, että minun olisi mentävä treffeille inhokkityyppini, kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa, jotta en vain millään tavoin olisi tuomitseva ihminen?

Kliseinen deittineuvo 4. ”Älä pidä rimaa niin korkealla.”
Hyvä on. Menen treffeille sen kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa.

Kliseinen deittineuvo 5. ”Ensivaikutelmaan ei kannata luottaa, anna mahdollisuus.”
Nyt kun olen käynyt treffeillä kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa ja kuunnellut sitä kuinka hänen mielestään naisen orgasmi on myytti, homot perseestä, musta Mannerheim halventavaa Suomen itsenäisyyttä kohtaan, vihreä puolue totaalinen pelle, yhteiskunta vastuussa ihmisten alkoholisoitumisesta ja skeptisyys hyve, minun on käytävä hänen kanssaan treffeillä vielä muutaman kuukauden, jos hän vaikka muuttuisi tai paljastaisi todellisen luontonsa ja minä rakastuisin häneen hiustenlatvojani myöten? (Mistä tulikin mieleen, että minun on käytävä leikkauttamassa kuivat latvat pois.) Miehille sen sijaan sallitaan päättäväisyys ja määrätietoisuus kumppanin valinnassa. Siitä on kirjakin: He's Just Not That Into You. Meidän naisten on mentävä sen mukaan. Toisin sanoen miehiin ja naisiin eivät päde samat säännöt deittimarkkinoilla, sillä sielläkin naisen euro on 80 senttiä. Ota mitä saat.

Kliseinen deittineuvo 6. ”Et koskaan voi tietää, missä hänet voi tavata. Vaikka kauppajonossa.”
Tuskin. Luuletko, että suomalainen mies tekisi aloitteen kauppajonossa? Se on niin New York style. Suomalainen mies lähestyy baarissa kännissä ja silloinkin hän haluaa vain seksiä. Treffeillepääsy failed.

Kliseinen deittineuvo 7. ”Kukaan ei voi rakastaa sinua, ellet ensin rakasta itseäsi.”
Hetkinen. Tiedän lukuisia ihmisiä, joilla on totaalisen huono itsetunto ja jotka pelkäävät antautua rakkaudelle. He myös pelkäävät olla omia itsejään, toteuttaa unelmiaan ja heittäytyä elämän virtaan nautinnosta vauhkona kuin villi hevonen. Silti he ovat parisuhteessa. Joten parasta olisi, jos vain olisit hiljaa. Kuinka täydellinen, eheä, rakkaudellinen valo-olento minun on oltava, jotta saisin parisuhteen elämääni? Täydellisyyden saavuttaminen vaatii tuhansia elämiä. En tunne yhtäkään täydellistä ihmistä, mutta tunnen pitkän liudan parisuhteellisia ihmisiä. Jos minun on oltava täydellinen itseäni ja muita ehdoitta rakastava elämänhallinnan mestari saadakseni parisuhteen, miksi muiden ei tarvitse olla? Olenko jotenkin poikkeustapaus ja jos olen niin miksi? Vai onko asia sittenkin niin, että kaikki parisuhteessa olevat todellakin ovat täydellisiä valaistuneita sieluja ja sinkut ihmisinä epäonnistuneita pimeitä möykkyjä?

Kliseinen deittineuvo 8. ”Pukeudu punaiseen.”
Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät huomiota punaisiin pukeutuvaan naiseen. Heidän alitajuntansa yhdistää punaisen seksuaalisuuteen ja punaisiin pukeutuva nainen on heidän tulkinnoissaan hyvin seksuaalisesti aktiivinen. Tämä on kuulemma joku alkukantainen juttu ja mehän tiedämme, että miesten käyttäytymistä selitetään usein alkukantaisilla jutuilla. Voisinkin kysyä, kuinka usein luolanaiset pukeutuivat punaiseen parisataatuhatta vuotta takaperin? Ja onko tämä neuvo mitenkään rinnastettavissa kohtaan 2., jos vaikka lempivärini on sininen?

Kliseinen deittineuvo 9. ”Älä ole liian saavutettavissa.”
Ihanaa, rakastan pelejä ja erilaisia rooleja, joissa ihmiset eivät paljasta todellisia tuntojaan! Esimerkiksi en saa vastata puhelimeen heti, kun toinen soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa itse soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa myöskään itse ehdottaa treffien päätteeksi uusia treffejä, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. Jos minulla sattuu olemaan vapaailta juuri sinä päivänä, johon hän ehdottaa treffejä, minun on näyteltävä, että minulla on kovasti kiireitä, etten vain vaikuta kiinnostuneelta. Voitko laittaa vaikka meilitse vielä tarkemman listan niistä asioista, joita en saa tehdä, etten vain miehen edessä vaikuta hänestä kiinnostuneelta.

Kliseinen deittineuvo 10. ”Sinä värähtelet väärällä tavalla ja ennen kuin opit värähtelemään oikein, et saa parisuhdetta.”
Ok, joku on lukenut The Secret -kirjan liian monta kertaa. On taidettu katsoa se leffakin, vai mitä? Eli ulkopuolinen maailmani on heijastusta sisäisestä maailmastani. Minun energiani siis värähtelee väärällä tavalla, mikä kertoo universumille, etten ole valmis parisuhteeseen. Niin. No entä ne ihmiset, jotka ovat sisältä haavoilla, arkoja, pelokkaita, traumatisoituneita, sydämenasioissaan umpisolmussa ja silti heillä on parisuhde? Voisitko vähän selventää sitä, miksi minä en saisi kokea inhimillisiä tunteita, kuten surua, pelkoa, ikävää ja haavoittuvaisuutta (jotka vetovoiman lain mukaan pitävät rakkauden elämästä kaukana), jos kaiken maailman henkisesti ontuvilla on kumppani. Ehkä jätän kommentoimiseni tähän ja pyydän sinua lukemaan kohdan 7.

Hei, suhteellinen! Vituttaako?

Pasan ja Atpon vitutus-kirjasarja on saanut helmen. Suhdekirjoittelijana silmäni alkoivat välkkyä kuin kaksi taivaan kirkkainta tähteä (ällöä, joo) huomatessani, että vitutuskirjailijat Pasa ja Atpo ovat pukanneet ulos teoksen Eniten vituttaa parisuhde. Niinpä olen viettänyt muutamat illat mukavassa lukutuolissani nauraen, mikä illanviettona on tietysti aivan parasta. Jos on yksin kotona ja nauraa silti ääneen, jotain on hyvin perustavanlaatuisesti hyvin (tai vialla, voit päättää itse).

Odotin kirjalta pelkkää huumoria, negailua ja “kun se kyrvähtänyt ämmä röhnöttää tuossa sohvalla taas siinä kauhtuneessa pyjamassa, niin totta helvetissä kolmen vuoden jälkeen alkaa vituttaa jo niin saatanasti” -toteamuksia. Mutta ei. Pasa ja Atpo osoittautuivat tavallaan neroiksi. He ovat onnistuneet laittamaan ojennukseen kaikki parisuhteeseen liittyvät aspektit ensimmäisistä treffeistä avioeroon ja he tekevät sen tyylillä. Kirjan nimeä ajatellen väite on absurdi, joten kannattaa vain lukea teos itse.

Suunnittelin ensin tekeväni kirjasta perinteisen kirja-arvion, mutta lukiessani sitä huomasin, että on paljon mehukkaampaa tutkailla sitä seikkaa, että kaksi suomalaista kollia on kirjoittanut rakkaudesta ja heillä todellakin on aiheesta painavaa sanottavaa. Eniten hämmästyin siitä, että Pasa ja Atpo ovat osanneet ruotia parisuhteen kaikki puolet asiantuntevammin kuin parisuhdeneuvojiksi itseään kutsuvat lässynlässyn terapeutit. Olin jopa lähes kaikesta samaa mieltä tämän “parin” kanssa. Kaksikko haluaa tasa-arvon naisen ja miehen välille. He vastustavat pettämistä. He haluavat, että suhteessa asioista ja ongelmista keskustellaan avoimesti ja suoraan. He kannattavat sitä, että jokainen toimii sisäisen äänensä mukaan, ei sillä mittarilla mitä sukulaiset ja naistenlehdet sanovat parisuhteen idyllistä.

Ensinnäkin poikia pännii se tosiasia, että on suhteettoman paljon tyyppejä, jotka eivät uskalla olla yksin: “Ihastumisen illuusion lisäksi ihmiset päätyvät perusteettomasti yhteen myös siksi, että “pitää olla joku”. Paitsi että ei helvetissä pidä! Olkaa mieluummin yksi kuin sen ensimmäisenä löytyneen epäsopivan luuserin kanssa.”
Eräs mainio pointti: “Etkö sä siedä itseäs, kun et voi olla yksin? Eipä silti, urpo sä meidänkin mielestä olet!”
Tietysti on olemassa todellista lempeäkin: “No mitäs sitten, jos ihastuu ja rakastuu ihan aidosti? Hanaa vaan niin vitusti!”

Ensin tietysti pitäisi päästä treffeille. Luonnollisesti suhde voi alkaa monella tavoin, kuten treffi-ilmoituksen kautta, opiskelu-, työpaikka- tai lomaromanssina. Miten olisi klassikko, kaverisuhteesta rakkaudeksi -menetelmä?
“On kyllä kerrassaan hellyttävä ajatus, että löysitte toisenne pitkän ystävyyden jälkeen. Parasta siinä on se, että tällä keinolla olette hetkellisesti poissa häiritsemästä kunnon ihmisiä. On kuitenkin syytä tarkastella teidän typeryyttänne. MITEN KAUAN HOMMAN FUNAILUUN VOI MENNÄ?!?”

Muita vitutuksen aiheita parisuhteen metsästämisessä ovat muun muassa:

Se, että edelleen monien mielestä miehen pitää tehdä aloite
Jos mies on kiinnostunut naisesta, mies luonnollisesti ottaa naiseen yhteyttä. Vastaavasti, jos nainen on kiinnostunut miehestä, nainen ottaa mieheen yhteyttä, ei aloita jotakin kivikautisia flirttailuelkeitä. MIKÄ TÄSSÄ ON NIIN VAIKEAA? Liian usein miehet yrittävä valita kumppanin kaikista naisista ja naiset vain heitä lähestyneistä miehistä.
Antaa rukkaset
Voiko puhkikuluneempaa sanontaa enää olla? Joo, voit kyllä pitää ihan itelläs noi rumat paskakintaat ja vaikka vetää niihin. Mä lähen NYT mäkeen.
Pariutumisen vaikeus naisten näkökulmasta
Tämä koskee etenkin koulutettuja naisia. Pääosa miehistä nimittäin haluaa kauniin, mutta itseään tyhmemmän naisen. Eipä ihmetytä, että niin moni akateeminen nainen tekee uraa yksinään. Oli sitten kaunis tai ei.

Pasa ja Atpo ovat omistaneet monta sivua ja lukua seksille. Ja miksikäs ei. Tässä siitä muutamia hyviä pointteja:

Naisen haluttomuus
Onko muka luonnollista, ettei koskaan tee mieli? Suklaata sen sijaan tuntuu tekevän mieli. Että puhutaan nyt vaan siitä ongelmasta. Ihminen on seksuaalinen olento ja jos siltä loppuu halut kokonaan, se on ongelma.
Viagra
Mitenköhän tähänkin nyt pitäisi suhtautua… SIIHEN ON SYY, ETTEI TEILLÄ SEISO!
Naisten ja miesten seksilelut
Leluja ja pornoa ostava mies on irstas pervo, kun taas dildoja kotiin kantava nainen on itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa sinut oleva kuuma pakkaus. Mitä helvettiä? Me halutaan, että naisten seksuaalisuus käy läpi saman poplaritakki-vaiheen, jonka se miehilläkin on vaatinut.

Nyt sitten ollaan parisuhteessa, johon on pitkään kaivattukin. Olisiko aika muuttaa yhteen, Pasa ja Atpo?

“Mikä helvetti siihen yhteen muuttamiseen pakottaa kiirehtimään? Sillä järjestelyllä ehtii kyllä aikanaan elämään koko elämänsä, jos se vielä silloinkin tuntuu niin perkeleen hyvältä idealta.”
Jotkut perustelevat sitä elinkustannusten jakamisella tai helppoudella. “TAJUTKAA, ETTÄ NOI ON AIVAN VITUN TOISSIJAISIA ASIOITA! Muuttakaa yhteen, jos ajatusmaailmat sopivat yhteen tai jos viihdytte toistenne kanssa. Mutta älkää nyt jumalauta tehkö sitä sen takia, että se on kätevää tai aika on oikea.” Sitä paitsi: “Uutuudenviehätyksen jälkeen huomaa nopeasti, että toinen on tosiaan aina kotona. Onhan se romanttista (mitä vittua se sana sitten tarkoittaakin), mutta ANNA MÄ NYT VITTU OON EDES HETKEN TÄÄLLÄ YKSIN!”

Mitäs sen jälkeen Pasa ja Atpo? Mentäisiinkö kihloihin? Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta “valtaosa jengistä on sisäistänyt tämänkin päin vittua. Kihlautumista pidetään vain kepeänä pokkurointina, jonka pitää tulla naiselle kivana yllätyksenä ja jonka jälkeen voidaan sitten oikeasti alkaa miettiä, olisikohan sitä sitten kliffaa mennä ihan naimisiinkin. Vittu te ihmiset olette tyhmiä.”

Tölväistäänpä sen jälkeen laumasieluja. On sitten pakko mennä naimisiin, kun sukulaiset alkaa painostaa, että eikö teidänkin olisi nyt jo aika. Se pitää tehdä nimenomaan valkoisessa puvussa ja teemavärissä (“Laittaessasi kermanvalkoiset servetit tilaukseen voit ohessa haistaa paska.“), koska niin kuuluu tehdä ja kirkossa, koska se on romanttista ja perinteiden mukaista, vaikkei ole edes uskovainen ( “Voisko siitä vihkikaavasta sitten poistaa ne jumala-osiot, kun ne ei oikein tunnu meille luontevilta“. KUKAS VITTU SUT SITTEN SIUNAA, JOS EI SE UKKO?).
Ja sitten tietysti pitää tehdä lapsia, hankkia rivariosake, auto ja koira, koska kaikki muutkin tekevät niin ja kaikki tämähän on juuri se elämän ydinasia. (“Tämän tiedon valossa ei tule yllätyksenä, että puolet pareista eroaa. Kannatti varmaan tulla painostetuksi hommaan. Ei näyttäisi pahasti vituttavankaan.”)

Häissä vituttaa myös mukakekseliäät hääkuvat: “Vai että keksitte roikkua puussa, onpa leikkisää! Mitä jos seuraavaksi roikkuisitte leukakiikussa?”

Kun nyt sitten ollaan naimisissa, keskusteltaisiinko meidän suhteesta, Pasa ja Atpo?
“Osa pariskunnista käyttää valtaosan valveillaoloajastaan suhteensa vatvomiseen. Kaikki tietävät nämä tyypit, jotka bileissä, kävelyllä, kaupassa, elokuvissa ja joka helvetin muussakin paikassa ‘keskustelevat’ ja ‘reflektoivat’ suhdettaan, toisiaan ja itseään. -- Keskittykää olemiseenne ja käyttäkää vähemmän aikaa sen olemisen analysointiin! Kyllä suhteen pitää toimia ilman, että siitä koko ajan keskustellaan.”

Mikä sitten itse parisuhteessa vituttaa?

Paremmat puoliskot
Ja ennen kaikkea se, miten sitä vitun puoliskoasiaa pitää joka paikassa toitotella: “toi mun parempi puolisko…” Mitä vittua? Ootko sä itse oman kokonaisuutesi HUONOMPI PUOLI? Kattokaapa ihmisten ilmeitä, kun heteromies ilmoittaa, että huonompi puolisko ei olekaan tällä kertaa mukana.”
Vaimojaan haukkuvat munaturvat
Oisko aika erota, jos kerran niin vituttaa? Vai pelkäätkö, ettet selviä yksin, munaton uuvelo kun olet? Entä tuliko mieleen, että jos vaimosi tosiaan on niin kammotus kuin annat ymmärtää, niin sinähän olet tyyppi, joka vapaaehtoisesti elää kammotuksen kanssa? Kumpaahan tässä nyt pitäisi oikeasti haukkua?
Miehet, joiden mielestä naisen paikka on kotona
Nyt olisi melko tärkeää toivoa, että joku keksisi aikakoneen. Olisitte nimittäin kovaa kamaa esimerkiksi 1800-luvulla. Lienee selvää, että teidän paikkanne on katuojassa.
“Kaikki naiset on samanlaisia lutkia”
Kotona ihmetellään, miksi ne ei tykkää musta. Oikea asennehan tosiaan vie vaikka kuuhun. Toivottavasti se ei tuo sieltä takaisin, senkin onneton pillipiipari! Miksiköhän sua kohdellaan kun paskaa rättiä?
Naisten pohdinta siitä, mistä saa hyvän miehen
Tätä mäkätystä kuunnellessaan saattaa erehtyä luulemaan, että jossakin olisi olemassa joku “hyvät miehet” -ryhmittymä, joka tosin on äärimmäisen vaikeasti tavoitettava, pysyttelee piilossa eikä ilmeisestikään halua kohdata “hyvät naiset” -ryhmän edustajia.
Naisten itsetunnon paskuus
Miehissäkin on epävarmoja olmeja, mutta jostain syystä naiset ovat keskimäärin huomattavasti helpommin horjutettavissa kuin miehet. Tätä ominaisuutta pienimunaiset miehet sitten käyttävät lytätessään vaimonsa maanrakoon. Hieno saavutus veli!
Hormonit
“Mä voin olla kusipää, kun mulla on nää hormonit.” No et vittu voi! Osoittaa naisilta aivan käsittämätöntä saamattomuutta, etteivät he vielä aikuisiälläkään osaa käyttäytyä kuten ihmiseltä voisi odottaa. Hormonit löydetään syyksi vaikka mihin, mutta muniaan raapivalle miehelle tämä selitys ei tietenkään käy.

Pasa ja Atpo muuten tietävät mistä puhuvat. Kirjassa on pari sivua juttua e-pillereistä. Asiaa.

Pettämisestä miehet puhuvat näin: “Uskollisena pysyminen ei vaadi normi-ihmiseltä mitään älyttömiä lahjoja. Tietenkin tulee tilanteita, joissa tekisi mieli unohtaa hetkeksi seurustelevansa, mutta jos suhde on edes etäisesti kunnossa, niin tavanomaisella itsekurilla varustettu tyyppi klaaraa homman parhain päin.”

Vituttaa myös pettämisestä tuleva morkkis: “Asiaan liittyy takuulla monia elementtejä, mutta se on varmaa, että pettäjää vituttaa. Syyt tähän voivat olla mitä tahansa, sillä mitäs helvettiä me tiedettäisiin maailman pikkusieluisimpien sängynkastelijoiden mielenmaisemista.” He toteavat, että mustasukkaiset ihmiset ovat usein pikkusieluisia ja epävarmoja nilkkejä, paitsi että jos epäilyissä on jotain perää, “silloin sukat voi sovittaa tämän casanovan henkitorveen”.

Erossa ja sydänsuruissa vituttaa esimerkiksi eroaminen lyhyestä seurustelusuhteesta (“Eikö musta nyt vittu ole sitoutumaan edes hetkeksi?”), eroaminen pitkästä seurustelusuhteesta (“Mitäs vittua mä lusin tän tyypin kanssa näin monta vuotta, kun homma kuitenkin päätyi eroon.”) ja eroamiseen liittyvät käytännön asiat (“Yhteiset tavarat, lainat, kaverit, koirat, kakarat ja bonuskortti. Aavistuksen vittumaista sopia ja tapella näistä, kun muutenkin vituttaa perseelleen mennyt suhde.”) Ja lisäksi tietysti exän uusi elämä. Ja sana exä.

Yksi perustavanlaatuisimmista vitutuksen aiheista on heistä kuitenkin:

Se, kun ei ole suhdetta, vaikka haluaisi
Tässä on nyt kirjan verran rummutettu siitä, miten perseestä kaikki parisuhteet ovat. Valitettavasti tämä ei auta yhtään siinä, että vastentahtoinen yksin oleminen on aivan helvetin paskaa puuhaa. Just tämän kaltaisissa ristiriitatilanteissa tekee mieli löydä itseään lekalla naamaan.

Eniten vituttaa parisuhde -kirjan kirjoittamisen aikana Atpo erosi pitkäaikaisesta suhteestaan, kun taas Pasa meni naimisiin. He muistuttavatkin, että kirja on täysin fiktiivinen.

Minun mieheni

Nyt on otollinen hetki kertoa, mitä minä haluan mieheltä. Jotkut sanovat, että on väärin asettaa vaatimuksia kumppanille. On pidettävä mieli avoinna ja ottaa vastaa ihminen sellaisena kuin hän on. Vaatimuksia pidetään egoistisena kontrollifriikkiytenä. Minä olen eri mieltä. Minusta on itsensä kunnioittamista asettaa tiettyjä periaatteita kumppania valitessaan ja pitää niistä kiinni. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun vaatimukset keskittyvät pinnallisiin seikkoihin, kuten:
“Miehen ei saa missään tapauksessa kuunnella Europoppia tai jätän hänet.”
“Miehen on pukeuduttava siististi 24/7, sillä verkkarit ovat juntit ja jos hän käyttää niitä, jätän hänet.”
“Miehen on syötävä vain elävää ravintoa tai jätän hänet.”
“Miehellä ei saa olla rintakarvoja, muuten jätän hänet.”
“Miehen pitää tykätä enemmän koirista kuin kissoista, koska kissoista tykkääminen on naismaista ja siinä tapauksessa jätän hänet.“
“Miehen on osattava rakentaa talo, muuten jätän hänet.”

On erittäin tärkeää opetella näkemään sielu fyysisyyden takana. Tiedäthän itsekin, että joskus kimmahtaessasi voit itse asiassa kaivata yksinkertaisesti halausta. Rasittaisiko raskaasti, jos joku sen perusteella pitäisikin sinua kauttaaltaan raivohulluna narttuna? Ehkä joskus satut lipsauttamaan ajattelemattoman kommentin, muttet halua itseäsi määriteltävän ihmisenä ainoastaan sen mukaan, vaan toivot muiden ottavan sinut huomioon kokonaisuutena ja näkevän syvemmälle typerän toteamuksen taakse. Jos näin haluat, kohtele muita samoin. Anna vain sitä, mitä haluat vastaanottaa, sillä kaikki lähettämäsi tulee bumerangina takaisin.

Vuosia sitten minulla oli pitkä vaatimuslista miehelle. Minusta se oli kyllä kohtuullinen. Mielestäni minulla oli oikeus vaatia mieheltä esimerkiksi uskollisuutta ja huumorintajua. Sain kuulla vaativani liikaa. Niinpä laskin rimaani ja päädyin seurustelemaan ensin seksuaalisesti kieroutuneen miehen kanssa, sitten masentuneen ja sen jälkeen henkistä väkivaltaa harjoittavan alkoholistin kanssa. (Mutta hei, ei saa asettaa toisille vaatimuksia, vaan hyväksyä jokainen sellaisena kuin hän on! Ethän halua olla tuomitseva, herranen aika!)

Niinpä kaataessani muutaman vuoden litratolkulla desinfiointiainetta syville haavoilleni päätin palata alkuperäisiin vaatimuksiini. Nyt voinkin esittää ne tässä. (Vetovoiman lain mukaan meidän on puhuttava asioista kuin ne jo olisivat meillä. Siksi puhun miehestä reaaliajassa, heh hee.)

Tällainen on minun mieheni:

Uskollinen
Minua ei ole koskaan petetty, mutta suhtaudun uskollisuuteen erittäin tiukasti. Pitkissä parisuhteissa on luonnollista välillä ihastua johonkin ulkopuoliseen, mutta eri asia on, lähteekö sitä toteuttamaan konkreettisesti. Ei kaikkien mielitekojen perässä tarvitse juosta. Uskottomuus on merkki siitä, ettei kunnioita kumppaniaan. Minun mieheni kunnioittaa minua ja suhdettamme.

Luotettava
Miehen on oltava sanansa mittainen. Jos minulla menee töissä pitkään ja hän lupaa käydä kaupassa, en halua tulla tyhjään kotiin ja huomata hänen olevan vetämässä kännejä paikallisessa. Minusta olisi aivan uskomattoman ihanaa, jos mies sanoisi käyvänsä kaupassa töiden jälkeen ja kun tulen kotiin, hän todella olisi siellä ja oikeasti käynyt kaupassa. Tämä on minun haaveeni. Fantasioita on monenlaisia…

Huumorintajuinen
Rakastan sitä, kun mies saa minut nauramaan. Mutta toisaalta tärkeintä on se, että meillä yksinkertaisesti on samanlainen huumorintaju. Voin minäkin olla se naurattaja, jos hän vain tajuaa juttujani.

Älykäs
Kirjaviisaus on nykyään yliarvostettua, mutta on typerää sanoa, että parhaimmat opit saa itse elämästä. Nimittäin joidenkin ihmisten kehitys elämässä on sitä, että he joko lihovat tai laihtuvat. Ei eletty elämä tee ihmistä viisaaksi. On olemassa paljon vanhuksia, jotka eivät ole ottaneet opikseen elämän antamista läksyistä, vaan katkeroituneet ja tulleet kyynisiksi. Itse kannatan elämänviisauden ja kirjaviisauden yhdistelmää. Lukeminen sitä paitsi kehittää ajattelua ja analysointikykyä.

Hyvännäköinen
Totta kai toisen on oltava fyysisesti puoleensa vetävä. En ole keksinyt vielä mitään syytä siihen, miksi olisi otettava sellainen mies, joka on ulkonäöllisesti omasta mielestäni vastenmielinen niin, että esimerkiksi seksi hänen kanssaan olisi ällöttävää ja pelkkä pussailukin kuvottava ajatus. Ulkonäkö ei kerro mitään ihmisen sielunmaailmasta. Saduissa rumat ovat aina hyviä ja kauniit pahoja, mutta jos oikeasti tarkkailet ympärillesi, ilkeitä ihmisiä löytyy myös vähemmän viehättävistä. Oma lukunsa on, mitä pitää hyvännäköisenä. Minä en sisällytä tähän niinkään tiettyjä ulkoisia piirteitä, vaan enemmänkin tämä koostuu charmista ja olemuksesta. Esimerkiksi vaikkakin Brad Pitt on suurenmoisen kaunis, ottaisin mieluummin persoonallisen näköisen Willem Dafoen koska hänessä on enemmän sitä jotakin. Brad on hyvännäköinen, mutta Willem on seksikäs.

Upea sängyssä
Seksi on toimivan parisuhteen perusta ja yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Seksiä olisi harrastettava paljon ja usein, mutta toki laatu korvaa määrän. Täydellinen rakastaja pitää toisen nautintoa yhtä tärkeänä kuin omaansa ja on valmis keskustelemaan avoimesti siitä, mistä toinen pitää ja mitä tämä haluaa sängyssä.

Hyvä itsetunto
Tarvitseeko tätä edes selittää. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto antaa toisten olla sellaisia kuin he ovat. He eivät tuomitse, ovat avoimia ja viihtyvät nahoissaan. Seksikästä!

Hyvä keskustelija
On säteilevä tunne huomata kuinka miehen kanssa juttu luistaa ja yhdestä keskustelunaiheesta siirrytään luontevasti toiseen, inspiroidutaan toistemme ajatuksista ja keskustellaan myös erimielisyyksistä normaalilla äänensävyllä ja perustelemalla oma näkökanta. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka pitävät vänkäämistä ja väittelyä osoituksena älykkyydestä? Sanot mitä tahansa, he vastaavat: “Ei välttämättä, sillä…”, “Ei aina, koska…”. Et voi todeta mitään ilman, että he keksisivät sille vastaväitteen. En pidä ylipäätään tällaisista ihmisistä, joten mieheni on osattava normaali keskustelutaito.

Taiteellinen
Miehen ei tarvitse osata itse taiteilla, mutta olla ainakin kiinnostunut esimerkiksi musiikista, sillä itse elän siitä. Tykkään käydä muun muassa keikoilla ja taidenäyttelyissä, joten haluaisin tietysti mieheni mukaan ilman, että hän tituleeraisi näkemäänsä postmoderniksi tekotaiteeksi. Jos ekstraa saa pyytää, toivoisin, että mieheni valokuvaisi tai soittaa jotain soitinta. Tästä olen maininnut aikaisemminkin. Mies ja kitara, aah! Mies ja kamera, aah!

Positiivinen
Masentuneisuus, kyynisyys, negatiivisuus ja muka-realismi saavat minut raivon partaalle. Kyllä, elämä haisee joskus. Get over it.

Lämmin ja rakastava
Mieheni pitää minua sylissä, silittää hiuksiani ja saan tuntea olevani hänelle arvokas, vaikka hän ei toitottaisikaan viisi kertaa päivässä rakastavansa minua. Sanat ovat vain sanoja, teot kertovat enemmän. Olisi myös upeaa, jos mies osoittaisi minulle hellyyttä julkisilla paikoilla, esimerkiksi pitäisi minua kädestä ja esittelisi kavereilleen ylpeänä siitä, että hän saa olla minunlaiseni ihanuuden kanssa. Minä kun olen tosi ihana.

Henkevä
Joogaan, meditoin, sählään erilaisten energioiden kanssa ja uskon korkeampaan voimaan. En elä uskonnollista, vaan henkistä elämää. Siksi ateistit saavat todellakin kiertää minut kaukaa. En vaadi, että mies häärää näiden hommien parissa yhtä intensiivisesti kuin minä, vaan että hän antaa minun tehdä omaa juttuani sitä halveksumatta. Henkevyys tarkoittaa myös sielukkuutta ja syvällisyyttä, sitä että elää enemmän tunteella kuin järjellä. Järki-ihmiset ovat niiiin tylsiä. Jos mies ei ole edes koskaan pohtinut elämän tarkoitusta tai sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan pitää sitä typeränä hapatuksena, hänen kannattaa pysyä minusta vähintään kahden ja puolen kilometrin päässä.

Tasa-arvoinen
Minä ja mieheni jaamme kotityöt. Hänestä naiset ja miehet ovat samanarvoisia ja voivat tehdä samoja asioita. Hän ei erottele miesten ja naisten töitä, ei vaadi minulta kotiäitiyttä eikä myöskään koe uhkana sitä, että minä osaan vaihtaa autoon öljyt, laittaa ilmaa renkaisiin, formatoida tietokoneen ja asentaa digiboksin.

Hyväksyy minut sellaisena kuin olen
Joskus toinen ärsyttää. Minulle täydellinen kumppani ei tarkoita kirjaimellisesti täydellistä, vaan että hän on sen verran ihana ja rakastan häntä niin paljon, että kykenen katsomaan hänen vikojaan miettimättä, pitäisikö hänelle sittenkin antaa kenkää. Miehen on tunnettava samoin minua kohtaan. Lisäksi monet miehet, joita olen tapaillut, ovat yrittäneet muuttaa minua. Esimerkiksi edellinen yritti käännyttää minua kasvissyöjäksi ja halveksui rakkauttani kaupunkiin, sillä maalla asuminen on kuulemma ainut oikea vaihtoehto ja enkö voisi nyt tulla järkiini. Haluan tilaa olla oma itseni ilman tuomitsemista, sillä tiedän olevani hyvä ihminen ja pyrin myös kehittymään. Sen on riitettävä.

Noin. Nyt on hyvä fiilis. Ja tässä alla vielä pari kuvaa H&M:n mallista ja sexystä Willemistä. Saisikohan nämä jotenkin yhdistettyä…?

 

Kuvat: H&M ja Manny The Movie Guy

Kuusi takuuvarmaa keinoa löytää rakkaus

Olemme tämän vuoden puolella jo päästäneet irti existämme (The Ex-Factor) ja palauttaneet uskomme miehiin (Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet), joten on aika aloittaa puhtaalta pöydältä ja alkaa vetämään elämäänsä parisuhdetta. Minähän en asiasta mitään tiedä, muutenhan olisin parisuhteessa. Kääntykäämme siis parisuhdeguru (yhden niistä gaziljoonista) Paige Parkerin puoleen.

Parker on julkaissut kirjan Dating Without Drama. Itse en ole sitä lukenut, mutta tutkittuani Parkerin teorioita netissä pidän hänen maanläheisestä tyylistään ja realismista. Hänen sanomansa tiivistettynä on: ”Rakasta itseäsi ja nauti omasta seurastasi. Jos sinä et viihdy kanssasi, tuskin kukaan muukaan.” Ja tämähän on täyttä totta. Parker on listannut omien sanojensa mukaan pettämättömät keinot parisuhteen saamiseksi. Se on paljon luvattu. Naisten hänelle lähettämät onnistumistarinat (jos ne ovat todellisia) puhuvat kuitenkin sen puolesta, että hänen kirjallaan todella on jotain annettavaa.

Tässä siis hänen vinkkinsä parisuhteen etsijöille. Olen napannut Parkerilta pääkohdat ja selittänyt omin sanoin asian pointin. Jos onnistut näillä, voit lähettää minulle suklaata kiitokseksi (Geisha tai Fazerin keksicrisp). Olenhan kuitenkin tärkeän välittäjän roolissa.

Takuuvarmat keinot vetää rakkautta puoleesi

1. Rakasta elämääsi. Treffaile itseäsi.

”Rakastan elämääni ja miehet pitävät minua vastustamattomana”, hihkaisee eräs nainen Parkerille palautteessaan. Oletko ihminen, jonka seurassa on kiinnostavaa olla? Onko sinulla elämä vai käytätkö aikasi murehtien, mitä sinulta puuttuu? Tee elämästäsi mielenkiintoinen. Mistä nautit? Oletko halunnut viimeiset pari vuotta aloittaa flamencon, mutta et vain ole saanut aikaiseksi? Miten olisi se valokuvauskurssi, joka on sykkinyt takaraivossasi syksystä lähtien? Vai haluaisitko lukea enemmän, mutta illat kuluvat naamakirjassa? Sammuta kone kello 20 ja ota kirja käteen.

Ennen kaikkea: kohtele itseäsi niin kuin ansaitset tulla kohdelluksi ja miten haluat muiden kohtelevan sinua. Hymyile peilikuvallesi ja tajua ihanuutesi. Rakasta itseäsi ehdoitta ja ehdoitta sinua tullaan myös rakastamaan. Voit mennä itsesi kanssa vaikka treffeille. Laita hyvää ruokaa, sytytä tuoksulyhty ja nauti kaikesta katsoessasi ihanaa leffaa. Sinusta näkyy päälle päin viihdytkö elämässäsi. Elämästänsä nauttiva ihminen säteilee ja se jos mikä on kiinnostavaa.

2. Mieti mitä itse haluat mieheltä, älä sitä mitä miehet haluavat sinulta.

Naisilla on paha tapa yrittää muokkautua sellaiseksi, mitä he olettavat miesten naisilta haluavan. On hedelmätöntä esittää muuta kuin on, mutta sekin on otettava huomioon, että me kaikki haluamme rakkautta ja jos itsetunto on kokenut kovia kolauksia, on taipuvainen mukautumaan toisen toiveisiin. Elämässä on onneksi se vänkä piirre, että itseään voi kehittää. Itsetunnon kohentuessa nousee taas uudelle tasolle, pääsee lähemmäs omaa itseään ja uskaltaa sitä ollakin. Siksi itsetutkiskelu on hyvän elämän edellytys.

Kun tapaat ihanan miehen, älä siis uhraa jumalattomasti aikaa pohtien sitä, mitä mieltä hän on sinusta, vaan yritä siirtää ajatuksesi siihen, onko hän sellainen mies, jota sinä kaipaat. On turha edes yrittää miettiä toisen mielenkiemuroita, koska kaikki tulkintasi ovat loppujen lopuksi vain oletuksia eikä oletuksiin kannata suhtautua vakavasti, vielä vähemmän faktoina.

3. Älä tee aloitetta.

Oletko pienenä juossut niityllä yrittäen napata heinäsirkkoja? Mitä enemmän huidoit, sitä kiivaammin ne hyppivät karkuun. Jos sait jonkun nyrkkiisi, viihtyikö sirkka siellä kuin kotonaan, vai yrittikö se kuolemankin uhalla pois vankilasta?

Parkerin mukaan suurin osa miehistä - ja erityisesti ne hyvät miehet - eivät suhtaudu kovin iloluontoisesti siihen, että nainen tarraa heitä kurkusta ja vaatii huomiota. Miesten pyydystämisen salaisuus ei ole metsästämisessä vaan siinä, että ojentaa kevyesti kätensä ja antaa miehen päättää, koska siihen tarttua.

4. Älä etsi täydennystä miehestä tai parisuhteesta. Kukaan muu ei voi tehdä sinua kokonaiseksi kuin sinä itse.

Olen kirjoittanut tästä tekstissä Yksinäisyydestä.

5. Älä vaadi jokaisten treffien johtavan pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Näin löydät viimein sellaisen miehen, jota etsitkin.

Jos lähdet kaikille treffeille sillä oletuksella, että olisiko tässä miehessä aviomiesmateriaalia, deittailulle tulee suhteettoman suuret paineet. Se vie hommasta hauskuuden etkä välttämättä voi rentoutua treffeillä. Sitä paitsi, jos hän ei olekaan sitä mitä miehestä etsit, pettymys voi olla suuri ja mitä enemmän tällaisia treffikokemuksia, sitä enemmän pettymykset kasaantuvat ja olet vaarassa menettää toivosi kokonaan. Se taas alkaa näkyä naamasta. Pidä kevyt asenne. Ajattele meneväsi yksikertaisesti tutustumaan uuteen ihmiseen.

6. Nauti sinkkuudestasi.

Sinkkuus ei ole maailmanloppu, siinä on lukemattomia hyvä puolia. Eräs rakkausvalmentaja neuvoi sinkkuja kuvittelemaan, että he viettäisivät loppuelämänsä yksin. Mitä silloin tekisit? Jos tietäisit tämän, miten ottaisit elämästäsi kaiken irti sen sijaan, että odottelisit miestä saapuvaksi? Kun tiedät, tee se.

Oma neuvoni on: älä ajattele niin pitkälle. Suurin osa huolista tulee siitä, että mietimme tulevaisuutta. Toinen osa siitä, että muistelemme menneitä. Jos mietit sitä, koska saat miehen, miten se nyt muka voisi tapahtua ja kuka ihme se voisi olla, koska silmiesi edessä ei ole yhtäkään vaihtoehtoa, teet itse itsellesi turhaa huolenaihetta. Jos taas mietit sitä mahdollisuutta, että voit päätyäkin olemaan loppuelämäsi yksin, se masentaa ja kovaa.

Sen sijaan keskity tähän päivään. Se ei tarkoita sitä, ettetkö saisi sopia kokousta viikon päähän tai suunnitella lomamatkaa. Se tarkoittaa sitä, että hoidat käytännön asiat, mutta tunteesi ovat tässä etkä heittele niitä valtoimenaan valovuosien päähän.

Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet

Miestenviikon 2011 kunniaksi tehtyä raksatyömaan taidetta: Nelly Sääksjärvi

Minua sapettaa. Nimittäin se, millä tavoin miehisyydestä puhutaan. Vaikka polleana ajattelemme elävämme modernia, sivistynyttä ja edistyksellistä aikakautta, miehistä puhutaan kuin he olisivat jääneet luolamiehen tasolle. Aivan kuin he mylvisivät nelinkontin paikasta paikkaan nuija olkapäällä, puhvelin rasva tiristen suupielestä ja heidän ainut intohimonsa, tavoitteensa ja motiivinsa elää tällä pallolla olisi se, että kun nyt vaan saisi seksiä.

Olen miettinyt monesti tätä mielikuvaa. Yllättävää siinä on se, että sitä eivät pidä yllä naiset, vaan miehet itse. Tunnen monia naisia, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa eikä heille tulisi mieleenkään pitää miehiään yksiulotteisina ääliöinä. Heidän miehensä keskustelevat, pitävät hyvänä, suukottelevat julkisilla paikoilla, osallistuvat kotitöihin ja tekevät ruokaa. Ja silti taukoamatta törmää uhoaviin miesääniin, jotka puhuvat miesten tunteettomuuden, ääliömäisyyden, tahdittomuuden ja kovakouraisuuden puolesta aivan kuin olisi ylpeydenaihe olla yksinkertainen tolvana. Sanoinko jo, että minua sapettaa? Minä en usko tuohon luolamiesmielikuvaan. Minä uskon, että sellaiset miehet ovat joko jollain tasolla henkisesti sairaita tai sitten heillä on itsetunto pahasti vinksallaan.

Niinpä käännyin miesten puoleen. Teetin kyselyn miespuolisilla ystävilläni ja tuttavillani ja pyysin heitä sanomaan oman sanottavansa vallallaan olevasta mieskuvasta. Kiitän heitä kaikkia vastauksista. Sain huomata kuinka ihania olentoja miehet todella ovat. Lukekaa vaikka itse tästä alta. P.S. Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää <3

Kysymys: Miehiä kuvaillaan edelleen luolamiehiksi. Mies lösähtää sohvalle tultuaan kotiin ja avaa kaljapullon. Mies katsoo urheilua ja raapii etumusta. Nainen sanoo: “Olet rakas” ja mies vastaa siihen: “Älä lässytä, housut pois ja haarat auki.” Mitä mieltä olet tällaisesta mieskuvasta?

Jere: Miehiä on niin monenlaisia. Jokainen on yksilöllinen. Varmasti on tuollaisiakin miehiä, mutta varmaan nykyään harva nainen haluaa olla tuollaisen miehen kanssa. Itse ajattelen, että parisuhteen olisi tärkeää olla tasavertainen ja molempia herkästi kuunteleva.

Aleksi: Nykyajan mieskuva laahaa Freudin takia vuosisadan jäljessä verrattuna siihen, kuinka moniulotteinen moniottelija ja henkinen olento mies on tänä päivänä. Mainosteollisuus ja yhteiskunnan suhtautuminen mieheen on vinoutunut Suomessa. Mies esitetään kiimaisena ääliönä, joka koittaa sinnitellä panosta toiseen ilman toivettakaan älyllisestä tai henkisestä aspektista tai niiden kehityksestä. Nuorille pojille (7-16 v.) syötetään joka tuutista ihan langanohutta toimintavalikkoa siitä, millainen on perusmies. Voi heräämisen tärkeys.

Oula: No tuo on yksi käsitys miehestä, ja on olemassa miehiä, jotka varmaan solahtavat tuohon kuvaan mielellään. Toisaalta on sanottava, että on myös olemassa naisia, jotka haluavat luolamiehen, vahvan, fyysisen, suorastaan biologisen miehen, joka ei kysele eikä kerro. Ehkä se on vastareaktio postmoderniin sosiaaliseen elämään, jossa mikään tai kukaan ei vaikuta olevan minkäänlainen vaan aina muuttuva ja loputtoman tyydyttämätön. Mulle tuo mielikuva on mahdoton tosielämässä saavuttaa edes hetkittäisesti. En lösähdä television eteen enkä edes haro haarustani. Toisaalta en halua niin tehdäkään. Minä olen tällainen.

Mika: Tuo mieskuva tuntuu lähinnä hölmöltä, huvittavaltakin. En ole ottanut niitä koskaan vakavasti, koska tiedän ajattelevani toisin. Tosin ehkä sekin vaikuttaa, että viettää aikaa niin erilaisten ihmisten seurassa, että siellä nuo stereotypiat eivät ole kovin näkyviä. Oudolta kuitenkin tuntuu, että samat stereotypiat elävät niin lujassa.

Kysymys: Sanotaan, että mies ei ole kiinnostunut tunteista. Hän on kiinnostunut seksistä. Mies metsästää, koska haluaa seksiä, ei koska haluaa elämänkumppanin. Klassikkovitsissä morsian pukeutuu valkoiseen, koska hänellä on ilonpäivä. Mies mustiin, koska hänelle se on surupäivä. Mitä mieltä olet tällaisesta stereotypiasta?

Jere: Musta ei ole hyvä yleistää että miehet ovat jonkinlaisia koska jokainen on erilainen niin kuin naisetkin. Jotkut miehet varmasti pystyvät sitoutumaan ja jotkut taas ei. Onko se sitten hyvä vai huono asia. Miksi katsotaan asioita dualistisesti? Itse olen kiinnostunut tunteista. Rakkaus ja myötätuntokin ovat tietyllä tapaa tunteita. Rakastelu on yksi kaunis ja herkkä osa parisuhdetta.

Aleksi: Ei parisuhde tai avioliitto ole "taakka" minulle tai ystävilleni. On mahdollista, että se joillekin aikuistumattomille ihmisille on sellainen, sillä jos parisuhteesta hakee oman itsensä puolikasta tai täydentäjää, on se parisuhde väärällä pohjalla. Sekä naisen että miehen täytyy olla kokonaisia omassa itsessään, jottei parisuhde ole vain palveluksien vaihtokauppaa rakkauden ja elämän yhdessä vastaanottamisen sijaan. Onni ei löydy ulkopuolelta.

Oula: Turha biologiaa on kiistää. Kyllä mies haluaa seksiä ja paljon. Siitä on tieteellisiä todisteita. En vain ymmärrä, miten se on ristiriidassa sitoutumisen ja tunteellisuuden kanssa. Minäkin haluan paljon seksiä, mutta parasta siinä on se, että ihminen, jota rakastan, haluaa minua ja on kanssani onnellinen. Ja vapaushan on tavallaan helppoa, kunhan se ei ole pakotettua. Hyvässä seurustelusuhteessa saa olla vapaakin.

Mika: En usko, että moni mies oikeasti on tuota mieltä. Vain harva roikkuisi suhteessa, jos ei tuntisi mitään ja olisi siinä vain seksin takia. En myöskään usko, että miehet kammoksuisivat sitoutumista ylesesti, koska samalla tavalla moni mies masentuu, jos sinkkuvaihe kestää pitkään ja jos suhteessa ei taas ole mitään yhteistä kumppanin kanssa.

By Krista Badwal

Kysymys: Kerran eräissä bileissä juttelin totaalisen pelimiehen kanssa, joka kovaan ääneen kailotti menevänsä illan päätteeksi baariin pokaamaan hoidon. Kysyin häneltä, mitä hän saa siitä irti. “Kai sinäkin kaipaat kumppanuutta ja rakkautta elämääsi, et vain turhanpäiväistä seksiä”, sanoin. Hänen vastauksensa oli, että miehet eivät kaipaa rakkautta, yhteenkuuluvuutta, kumppanuutta, hellyyttä eivätkä todellakaan halua jakaa elämäänsä jonkun kanssa, sillä suhde on miehille taakka. “Suhde on aina miehelle taakka, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Me haluamme vain kylvää siementä, that‘s it”, hän totesi. Mitä sinä olet mieltä tämän miehen kommenteista?

Jere: Varmasti monet miehet kaipaavat rakkautta. Minä ainakin kaipaan. Se on tärkein asia. Samoin myös hellyys on tosi tärkeää ja kumppanuus minulle. On tosi kiitollista jakaa elämänsä rakkaan tyttöystävän kanssa.

Aleksi: Se halusi vain heittää legendaa humaluspäissään.

Oula: Tuskin me haluamme vain levittää siementä. Sillä, joka näin väittää, on melkoinen todistustaakka edessään. Eiköhän meillä miehilläkin ole psykologinen puoli. Joku ajattelee, että etsimme naisesta ja rakkaudesta lapsuuden turhaumien täyttymistä. Ehkä. Minusta on hienoa, että elämässäni on joku, joka välittää minusta ilman välinearvoa ja vaikka minusta on välillä enemmän harmia kuin iloa. Sillä tavalla on mukavaa elää.

Riku: Kyseisen esimerkin maanviljelijällä, siemenenkylväjällä, ei taida olla kuin huono itsetunto. Vain mies, tai nainen, jolla on hyvä itsetunto voi uskaltaa ja tahtoa itselleen kumppanin, jolle saa olla avoin, aamuisin ruma ennen suihkua, ongelmia äiti- ja sisarussuhteissa.

Mika: Ihan hulluja väitteitä! Vähän niin kuin aiemmissa vastauksissa: saattaa olla niitä, jotka ajattelevat noin, mutta harva on oikein tosissaan väitteidensä kanssa.

Kysymys: Miespuoleinen tuttavani on sanonut: “Tuntuu kuin miehiä pidettäisiin tunteettomina puupökkelöinä, jotka ovat vain ja ainoastaan peniksensä ohjattavina. Se on alentavaa ja järkyttävääkin.” Koetko sinä, että miehistä ajatellaan tällä tavoin? Mitä haluaisit sanoa näin ajatteleville?


Jere: Ihan kuin miehiä pidettäisiin tyhminä, jos väitetään heidän olevan tunteettomia. Jos katsoo miestä suoraan silmiin ja rakkaudella, niin löytää toisen tasavertaisen sielun. Silloin ei noin tyhmiä juttuja voi laukoa suusta enää.

Oula: Uskon, että noinkin ajatellaan, vaikken ole itse kohdannut sitä oikeastaan koskaan. Ehkä en sitten näytä tunteettomalta pökkelöltä tai biologiselta koneelta. Tähän liittyy varmasti sekin, millaisissa porukoissa liikkuu. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista heitetään korkeintaan vitsinä, tai harvoin edes sellaisena. Noin ajattelevaa ihmistä kehottaisin tutustumaan johonkin miespuoliseen henkilöön kunnolla, tulemaan siinä panemisen sivussa ystäväksi. Pian hän huomaisi, että mies ei ajattelekaan esimerkiksi vanhempiensa hyvinvointia, rahahuolia tai omaatuntoaan peniksellään. Penis ei myöskään osaa itkeä, mutta mies osaa. Viimeksi tänään näin sellaisenkin ihmeen.

Riku: Kyllä mieskin on peniksen vietävänä siinä missä nainen omien halujensa vietävänä. Se ei kuitenkaan estä järkevää käyttäytymistä. Tuskinpa kukaan muodostaa kuvaa miehistä amerikkalaisten sitcomien mukaan. Ja jos muodostaa, pitäköön hauskaa!

Mika: En koe. Jälleen kerran, kun omaan kaveriporukkaan ei kuulu varmaan yhtäkään tällaista tapausta, en ole joutunut tappelemaan/kinastelemaan tästä. Varmasti moni pettynyt nainen/mies voi ajatella noin. Samalla tavallahan miehet voivat ajatella, että naiset etsivät vain täydellistä miestä ilman mitään kompromisseja eikä naisia voi koskaan oppia ymmärtämään.

Kysymys: Kyllästyin saamiini tunteet on miehille hyi -tyyppisiin vitseiksi tarkoitettuihin meileihin ja sanoin niiden lähettäjälle (joka oli mies): “Kykeneehän mieskin nyt tuntemaan rakkautta, ihastusta ja välittämistä. Kyllähän miehilläkin on usein joku, jonka ajatteleminenkin jo hymyilyttää. Jos näin ei olisi, eiväthän miehet kykenisi esimerkiksi rakastamaan omia lapsiaankaan, kunhan vain ovat pistäneet muijansa paksuksi ja se taas olisi älytön ajatus.” Hän vastasi: “Miehille tunteet eivät todellakaan ole tärkeitä. Miesten tuntema rakkaus on paljon laimeampaa kuin naisten tuntema. Mies ei voi esimerkiksi rakastua intohimoisesti, se on miehelle tuntematon käsite.“ Hän jatkoi, että miehet kuitenkin valitsevat aina mieluummin sen kaljan kuin olemisen naisen kainalossa hellittävänä. Jos he sortuvat olemaan naisen halittavana, he tekevät sen vain miellyttääkseen toista parisuhteen jatkuvuuden vuoksi, mutta haluaisivat kuitenkin olla jossain aivan muualla.

Krista Badwal

Mitä mieltä sinä olet tämän miehen kommenteista ja miten sinä vastaisit tällaiselle tyypille ja näin ajatteleville miesten kyvystä rakastaa, antaa ja vastaanottaa hellyyttä ja välittämistä?

Jere: Yhtä lailla kun nainen niin mies voi rakastaa! Miehelle ovat monet asiat tärkeitä. Ainakin minulle ja olen kiitollinen ja se saa minut hymyilemään. Välitän. Miesten kuten naistenkin kuoren alla on herkkä sydän. Toivottavasti tuollainen kovistelu jo loppuisi. Oon ihan väsynyt sellaiseen.

Aleksi: Ne idiootit, jotka ovat tuollaisia ajatuksia sisältäviä "vitsejä" lähettävät, ovat itsestään epävarmoja, ja hämmennyksessään laittavat naisia miellyttääkseen tuollaisia posteja, vaikka ne sisältävät omaa sukupuolta halventavia teesejä ja mielikuvia. Naisasialiike on toistasataa vuotta vanha ilmiö, mutta miehien asemaa on huomattu alkaa puolustamaan vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyään mm. mainoksien kautta on levinnyt käsittämätön, miehiä alentava, ja perheen tyhmimpänä ja alkukantaisimpana olentona miestä esittävä tyyli, jonka sankarina perheen äiti seikkailee neuvokkaiden lapsien kannustamana. Suomalaisen perheen tasa-arvo ja voimasuhteet ovat vinoutuneet pakonomaisen naisten arvon ylistämisen takia. Miehiä halventavien ja aliarvioivien sähköpostien lähettämisen kokee naisasialla aivopesty mies velvollisuudekseen, sillä muuten häntä pidetään huumorintajuttomana sovinistina. Eikä miesten ja naisten tasa-arvoa kannattavana ajattelevana yksilönä. Ellei kyse ole jostain sairaudesta, aleksitymia? Eihän kukaan ihminen, nainen tai mies ole noin kehittymätön ajatusmaailmaltaan aikuisiässä.

Oula: Lähinnä vaikuttaa siltä, että kyseinen henkilö ei halua myöntää itsestään tällaisia piirteitä. Mies osaa olla yhtä hyvin kylmä ja itsekäs kuin hellä ja rakastava. Ne kaikki puolet löytyvät meistä kaikista, kunhan niitä osaa hillitä tai vastavuoroisesti toteuttaa. Esimerkiksi itse olen rakastunut intohimoisesti monta kertaa ja elän sellaisessa suhteessa nytkin, mutta ongelmanani on joskus ilmaista sitä melko varauksetonta hellyyttä, jota tunnen. En kuitenkaan kiellä niiden tunteitten olemassaoloa. Onhan se tavallaan mukavaa ajatella, että mies ja siten myös minä olen tällainen ja vain tällainen. Se vain ei valitettavasti ole totta. Me kaikki olemme niin monenlaisia, että välillä tuntuu, ettemme ole minkäänlaisia. Sen kanssa on vain opittava elämään.

Riku: Ehkä mä olen sitten tyttö, koska mulle tunteet ja sielunsisaruus on avainasemassa. Uskoisin jokaisella miehellä olevan tunnepuolensa. Voi sitä parkaa, joka oletetusta äijäilypakosta tai sosiaalisesta painostuksesta kieltää sellaisen olemassaolon. Eiköhän jokainen tiedä miltä tuntuu rakastaa, olla rakastettu. Mikä tai kuka niputtaakin miehet samaksi kategoriaksi, yksinkertaistaa katkeruuttaan tai sulaa tyhmyyttään. Mikäli kertoisin olevani yli 30-vuotias itähelsinkiläinen kokoomuslainen aseistakieltäytyjä ja korkeakoulutettu kuvataide-ammattilainen, joka kannattaa raivofanaattisesti suosikkijoukkueitaan, stereotypia-ajattelu napsahtaisi poikki jo ensimmäisellä rivillä. Stereotypiat ylipäätänsä ovat yksilön nollaamista. Kyllä ikäluokkani pojatkin leikkivät nukeilla! Niitä vain kutsuttiin He-Man-ukkeleiksi. Kieltäydyn olemasta mikään suomijätkäkänniääliöurpo. Osaan käytöstavat, ymmärrän tarvittaessa teititellä, käyn niin oopperassa kuin kirkonpolttohevikonserteissa. En ole ”vain mies sohvalla”. Kukaan muu kuin täysi urpo ei perusta maailmankuvaansa ”nainen parkissa ”-vitsien mukaan.

Mika: Ihan typerää höpötystä väittää, ettei mies kaipaisi ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Jos on niin hölmö, että kiistää tämän ja kieltää sen itseltään, niin menee kyllä aika huonosti ja on paljon opittavaa elämästä. Opittavana se kaikkein tärkein.

Se Jokin

Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.

Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.

Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.

Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin

Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.

Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.

Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.

Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.

Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.

Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.

Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.

Yksinäisyydestä

Nyt kannattaa äkkiä kipaista ostamaan Trendi-lehti, siinä on nimittäin meikäläisen haastattelu. Trendi järkkäsi tänä vuonna viidettä kertaa yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa Ihan mieletön -kamppanjan, jossa tällä kertaa teemana oli parisuhde kaikessa laajuudessaan. Minä olin sinkkuihmisenä puhumassa siitä kuinka sinkkuus ei todellakaan ole asia, josta kannattaa kantaa huolta, ottaa paineita tai stressiä tai edes hypätä parvekkeelta sen vuoksi. Sinkkuus on luonnollinen ja erittäin tarpeellinen osa elämää. Itselläni ei ainakaan ole mitään arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka spurttaavat yhdestä parisuhteesta toiseen. Se on merkki siitä, ettei uskalla olla yksin.

On karmeaa huomata kuinka moni pelkää sinkkuutta. Vielä karmeampaa on, jos joku pitää sitä säälittävänä tai epätoivoisena, vaivana, josta on pyrittävä pois ja vähän äkkiä. Niin kuin tuttavani, jonka tapasin Trendin kuvausten jälkeen. "No mistä olit puhumassa?", hän kysyi. "Sinkkuudesta", vastasin. Hän alkoi nauraa ja totesi: "Voi Katja! Kyllä sä jonkun vielä löydät!" Herättävä ja mielenkiintoinen ensireaktio. Jouduin korjaamaan, että puhuin siitä kuinka sinkkuus on ok ja silloinkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Cherin biisi kiteyttää totuuden: “We all sleep alone.” Vaikka saisit nukkua jonkun kainalossa, loppujen lopuksi sängyssä makaat sinä yksin ajatustesi kanssa. Et voi koskaan todella olla osa toista ihmistä, toisen pään sisällä tai tunteista tietoinen etkä voi ajatella toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Meidän on oltava kokonaisia jo nyt, ei odottaa toisen täyttävän meissä olevaa tyhjyyttä. Sillä jos tyhjyyttä on, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tilkitä. Hetkellisesti voit tuntea olevasi ehjä toisen tultua elämääsi, mutta se on heppoinen pohja rakentaa suhdetta. Miksikö? Siksi, että siitä tulee riippuvaiseksi. Se taas johtaa pelkoon, pelkoon petetyksi tulemisesta, jätetyksi tulemisesta, pelkoon maailman romahtamisesta, jos toinen yhtäkkiä ei olisikaan läsnä. Pelkoon siitä, ettet pärjää yksin tai mikä pahinta, pelkoon ettei sinua rakasteta, sillä mitä sitten, kun kukaan ei ole toitottamassa sinulle sinun ihanuuttasi edes ihan vähän - välillä edes.

Siksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin. He pelkäävät yksinäisyyttä. Se taas johtuu siitä, että he eivät tunne olevansa rakastettuja tai tarpeeksi hyviä, koska kukaan ei ole sitä kertomassa. He ovat mieluummin suhteessa, joka repii ja raastaa ja ovat siinä vain ja ainoastaan siksi, että suhde on heille yhtä kuin rakkaus. Suhteen kautta he tuntevat kelpaavansa jollekin ja olevansa rakkauden arvoisia.

He antavat kohdella itseään väärin, sillä joku on valinnut heidät. Se kertoo heidän olevan hyväksyttäviä yksilöitä. He kelpaavat ja siitä on oltava kiitollinen. Eihän mies heidän kanssaan olisi, jos ei heitä rakastaisi, niinhän. Ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Elämässä on sisältö, he ovat täysiä. Vaikkakin voivat huonosti. He itkevät, kun mies ei viiden yhdessäolovuoden jälkeenkään halua lasta vaan osoittaa vakavia alkoholisoitumisen merkkejä ja vielä nauttii siitä. Tai kun mies tekee elämää pidempiä työmatkoja eikä ole koskaan kotona. Tai kun kaikki merkit viittaavat siihen, että miehellä on toinen nainen, mutta asiasta ei uskalla kysyä suoraan.

Parin viinilasin jälkeen nainen paljastaa totuuden: “Voisin toisaalta lähteäkin, mutta nykyaikana on niin vaikea löytää parisuhdetta.” Ja kaikki paljastuu yhdessä lauseessa. Yksinäisyyden pelko.

Minäpä kerron sinulle muutaman asian:

Sinussa on jo kaikki. Rakkaus ja onnellisuus eivät ole jotain, mitä on etsittävä ulkopuolelta. Ne ovat jo sinussa ja sinun tehtäväsi on kaivaa ne esiin ja ottaa ne käyttöön. Kyllä, se on vaikeaa ja kyllä, se on ainut vaihtoehto. Rakkaus ei ole meistä erillinen asia, jonka toinen ihminen tuo elämäämme. Se on meissä luonnostaan oleva tila, joka voi olla piilossa hyvinkin syvällä ennen kuin tiedostamme sen ja teemme valinnan elää sen mukaan. Tällaiseen rakkauteen ei tarvita ulkopuolisia tulensytyttäjiä, sillä tällainen rakkaus on kestävää ja kuolematonta. Se yksinkertaisesti vain on. Huomautuksena, että itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itserakkaus tekee ihmisen ilkeäksi ja todellinen rakkaus on aina lempeää.

Rakastuneessa tilassa et tarvitse ketään jankuttamaan sinulle kuinka rakastettava sinä olet, sillä sinä rakastat jo itseäsi. Sinä et tarvitse ketään käsipuoleesi vain osoittaaksesi muille, että kelpaat, koska tiedät olevasi rakkauden arvoinen joka tapauksessa. Sinä voit lähteä huonosta parisuhteesta ilman pelkoa yksinäisyydestä, sillä tiedät ansaitsevasi kuin kuka ja mikä tahansa muukin elollinen olento kunnioittavaa kohtelua etkä siksi tyydy yhtään vähempään.

Sinussa ei ole tyhjyyttä, koska sinä riität. Sinä olet hyvä ja tarpeeksi.

Henkisen opettajan Adyashantin sanoin:

Sinä olet se, mitä etsit.

Ja minä vastaan siihen: Amen.

Aina eka kerta

Kaarina Kaikkosen työ Elämänpolkuja Galerie Forsblomissa Kampissa 4. syyskuuta asti.

Sanotaan, että sydänsuruisena on hyvä poistua talosta tai purkaa angstinsa johonkin puuhasteluun. Minä olen toista mieltä. Minusta on hauska rypeä itsesäälissä, vetäytyä sohvan pohjalle ja vollottaa sitä kuinka koko universumi on hylännyt minut, miehet ovat alkueläimiä alikehittyneempiä ja ehkä minut on tarkoitettu olemaan yksin ja kapinoin turhaan kohtaloani vastaan. Tällaiselle Minä olen uhri -asenteelle saa minun sääntöjeni mukaan antautua kuitenkin maksimissaan vain kahden päivän ajan, sillä asiat, joita toistamme itsellemme, muuttuvat pikkuhiljaa totuudeksi. (Ja mehän emme todellakaan halua totuudeksi yllä mainittuja lauseita, emmehän.) Rypemisen tarkoituksena on puhdistaa tuska systeemistään ennen kuin voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kun äskettäin jälleen kerran rypesin rikkinäisenä, pakollinen siivouspäivä osui ikävästi juuri siihen kohtaan. Onneksi oli parantumisen toinen eli viimeinen päivä. Pesin kylppärin lavuaaria ja yhtäkkiä päähäni välähti kohtaus Sliding Doors -leffasta, jossa Helen (Gwyneth Paltrow) seisoo sillalla sateessa ja huutaa uudelle miesystävälleen Jamesille (John Hannah), jota epäilee pettämisestä: “I‘ve been through enough for one year!” Pysähdyin ja aloin laskea. Tulos: olen särkenyt sydämeni viimeisten yhdeksän kuukauden aikana kolme kertaa. Se on helvetin paljon.

En usko sanontaan: ”Better to have loved and lost than never to have loved at all.” Minä viihdyn elämässäni ja omassa seurassani eikä minulta puutu mitään, vaikken olekaan rakastunut. Siksi sydänsurut ovat täysin typeriä töyssyjä muuten niin kivassa elämässä. Mielestäni universumilla pitäisi olla tästä jonkinlainen laki, joka voisi mennä suurin piirtein näin:

1 §
Sydänsurut
1) Kullekin ihmiselle sydänsuruja annetaan korkeintaan kaksi kertaa elämän aikana. Elämän pituus vaihtelee eri ihmisillä, joten sydänsuruja annetaan kaksi ennen 30 ikävuotta, minkä jälkeen niitä ei enää myönnetä huolimatta elämän kestosta.
2) Sydänsurujen rankkuus riippuu siitä kuinka paljon ihminen pystyy kestämään sekoamatta.
3) Kahden lakisääteisen sydänsurun jälkeen ihmiselle annetaan ainoastaan onnistunut parisuhde.
4) Viimeisen eli toisen sydänsurun ja sen jälkeisen onnistuneen parisuhteen välinen aika määräytyy sillä kuinka rankkoja kyseiset sydänsurut ovat olleet sekä sillä kuinka hyvä ihminen on itselleen ja muille. Jos ihminen ei vielä toisen sydänsurun jälkeen osaa olla hyvä sekä itselleen että muille, onnistuneen parisuhteen antamista lykätään, kunnes kyseiset taidot on opittu.

Istuimme kaverin kanssa iltaa viikon päästä kärvistelystäni. Hänellä ei ole ollut miessuhteita edes nimeksi, koska pelkää pettymyksiä eikä näin ollen uskalla päästää ihmisiä lähelleen. Hän tietää sen ja myöntää sen reilusti, muttei pysty päästämään pelosta irti. Hän sanoi minulle: ”Ihailtavaa sinun tapauksessasi on se, että huolimatta kaikista pettymyksistäsi uskallat yrittää aina uudestaan.” Se on totta, minä todella uskallan. Ennen lupasin sulkeutua maailmalta enkä itsekään päästää ketään enää lähelleni. Kuulosti niin hienolta ja dramaattiselta sanoa: ”Sydämeni on kivettynyt enkä usko enää rakkauteen.” Mutta kun pääsin tekemisiin seuraavan söpön kaksilahkeisen kanssa, se oli menoa jälleen. Siksi en ole viime aikoina edes yrittänyt tukahduttaa itseäni, koska tiedän sen epäonnistuvan.

Miten sen selitän? Kerronpa mitä olen oppinut vuosien saatossa:

1) Tärkeintä on muistaa, että rakkaus ei petä meitä koskaan, ihmiset pettävät. Siksi on turhaa menettää uskonsa rakkauteen vain siksi, että tielle osunut ihminen kohteli meitä kaltoin.

2) Se kuinka paljon luotat muihin on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon luotat itseesi. Olemme vain ihmisiä ja kun on tekemisissä tällaisen lajin kanssa, ympärillä leijuu aina riski pettymisestä. Jos et uskalla päästää ketään lähellesi, et todellisuudessa luota kykyysi kestää pettymyksiä.

3) Mutta tiedätkö mitä? Pettymyksiä tulee siitä huolimatta, oletko rakentanut ympärillesi suojamuurin vai et sillä shit happens. Olen huomannut, että kun on avoin rakkaudelle, toipuminen on nopeampaa kuin muurin takana mököttäessä. Näin siksi, että suojamuurin rakentaja kantaa koko ajan mukanaan aikaisempia pettymyksiään ja traumojaan, joiden päälle uudet vastoinkäymiset vain kasaantuvat kasaantumistaan kunnes tapahtuu jotain, joka katkaisee kamelin selän. Avoimen sydämen läpi energia pääsee virtaamaan vapaasti samalla tavoin kuin tuuli huoneessa, jossa on ristiveto. Tällainen sydän ei takerru eikä kanna taakkaa.

4) Erolle on aina olemassa jokin korkeampi tarkoitus. Sitä ei välttämättä huomaa siinä paikassa, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olen itse ainakin huomannut olleeni monessa tapauksessa ihastuksen sokaisema ja yrittänyt lakaista toisen ikävät piirteet maton alle, koska ”terveessä suhteessa hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on”. Taaksepäin tarkkailemalla olen pannut merkille kuinka minua on todellisuudessa jollain universaalilla tasolla suojeltu joutumasta syvemmälle huonoon suhteeseen ja se on katkaistu hyvissä ajoin ennen kuin löydän itseni kurkkuani myöten juoksuhiekasta.

5) Elämä on rankkaa katkerana ja kyynisenä. Kun sellaiset tunteet kytevät kehossa, elämästä ei pysty nauttimaan täydesti. Katkeruudelle ei tarvitse olla konkreettista kohdetta, myös elämälle voi olla katkera. Deepak Chopran sanoin katkeruus on kuin lasillinen myrkkyä, jonka kaadat vihamiehellesi, mutta juotkin itse. Se vahingoittaa vain ja ainoastaan sinua.

6) Aina tulee uusia. Niinkin karulta kuin se kuulostaa, jokainen on korvattavissa. Jos olet oppinut läksysi edellisestä suhteesta, seuraava mies on takuuvarmasti astetta parempi, vaikka suhde päättyisikin eroon.

Joten kun sydän särkyy, mikä neuvoksi? Heitellä tavaroita, soittaa äidille, raivota elämälle, niistää nenä, kuivata kyyneleet, käydä suihkussa, antaa itselleen anteeksi, ettei tiennyt paremmin, juoda kupillinen kahvia ja aloittaa alusta. Mitä muutakaan sitä voisi tehdä? Elämä on tarkoitettu elettäväksi - pettymyksineen kaikkineen.

Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, kunhan ensin muutut

Johnny Ramstedtin töitä Kortteliravintola Lugnissa.

Olen pistänyt merkille kuinka selkeästi erilaiset kriteerit miehillä ja naisilla on kumppanin valinnassa. Yksittäisiä vaatimuksia toisen piirteistä ei tokikaan kannata luetella, sillä en minä voi tietää, mitä sinä haluat. Karkeasti kaikki nämä toiveet voi kuitenkin listata kahden pääluokan alle:
1) Naiset haluavat hyvän miehen.
2) Miehet haluavat naisen olevan itsensä kopio.
Siinä missä naiset ovat muuttuneet armollisemmiksi, miehistä on tullut nipoja. Olen sivunnut aihetta post-treffejä käsittelevässä tekstissä Kuinka mies pidetään? eli miten toimia sen jälkeen, kun mies on isketty.

Kun naiset näkevät miehen typerien tapojen taakse ja kuittaavat ne pelkästään ärsyttävinä, miehet ovat valmiita heittämään kukkapuskan kompostiin tyttöystäväehdokkaan osoittaessa olevansa yksilö.

Miehet vaativat kumppaniltaan ehdotonta samankaltaisuutta. Huomautuksena, etten puhu harrastuksista, vaan perustavanlaatuisemmista asioista. Tietysti kiinnostus samoihin asioihin on arvokasta. Asiani ydin on se, kuinka eri määriä samankaltaisuutta miehet ja naiset toisiltaan vaativat.

Otetaanpa esimerkkejä:

Jos mies ei käytä alkoholia, hän ei ota naista, joka käyttää.
Miehellä on kenties jotkut filosofiset perusteet asialle eikä hän voi sietää sitä, ettei nainen ole hiffannut pointtia. Nainen sen sijaan ei näe mitään ongelmaa istua miehensä kanssa baarissa siemaillen karpalomehua. Hän kenties lähtee jopa aikaisemmin kotiin ja jättää ukkonsa jatkamaan kavereiden kanssa iltaa. “Kunhan pidät huolta siitä, ettei lämiskä jää taksin penkille, kuten viimeksi.”

Jos mies on himoliikkuja, hän ei missään tapauksessa ota naista, jossa on tuumakaan ylimääräistä.
“Selluliitti on iljettävää ja kertoo saamattomuudesta”, hän mesoaa ja herää aamulla viideltä salille. Siellä hän juoksee juoksumatolla 12 kilometriä, tulee kotiin, käy suihkussa, syö täysjyväsämpylää, jugurttia goijin marjoilla höystettynä ja pyöräyttää blenderissä banaani-varsiselleri-auringonkukansiemen-kauralese-omena-raakakaakao-tehopirtelön. Tukka hyvin, kello näkyy, puku silitetty ja sitten töihin eikä kello ole edes vielä kahdeksaa. Ei tulisi kuuloonkaan, että hänen kultansa heräisi klo 9, aloittaisi aamunsa kahvilla, söisi kiinalaista puolen päivän aikaan, katsoisi illalla leffan ja menisi kävelylle, jos ehtii. Himoliikkujanainen taasen kuittaisi toisinpäin olevan tilanteen näin: “Tuo yksi vaan on nyt niin laiska”, ja lähtee zumbaan.

Jos mies on kasvissyöjä, hän ei voi olla naisen kanssa, joka on lihansyöjä.
Kasvissyönti on nyky-yhteiskunnan trendi ja naiset heräsivät siihen miehiä aikaisemmin. Miehen mieli on kuitenkin hitaasti muuttuva ja äijäkulttuuri jyrää edelleen. Ei kukaan voi kieltää perusäijää kittaamasta kaljaa ja vetämässä makkaraa. Kun nyt hippimiehiä alkaa valua joogasaleille, heille on jopa yks hailee joogaako nainen. Jos nainen ei ole kasvissyöjä, hän ei ole ymmärtänyt ydintä lauseessa “kunnioita kaikkia”. Paras siirtyä toiseen naikkoseen, vaihtoehtojahan on sali täynnä. Nainen sen sijaan voi aivan hyvin kokkailla itselleen kotona intialaista tofumuhennosta ja laittaa miehen tekemään omat ruokansa.

Jos mies ei tupakoi, hän ei hyväksy sitä naiseltakaan.
Tupakointi on vaan niin äijä juttu ja se tekee naisesta epäfeminiinisen. “Oletko ajatellut, mitä se tekee kropallesi? Entä sademetsät ja tupakkateollisuus”, hän kohkaa ja ottaa siemauksen hermomyrkystä, oluttuopista. Tupakoimaton nainen pussaa rakastamaansa miestä, vaikka tämä olisi juuri sylkäissyt mällin roskikseen. Nainen miettii: “Haitallista mutta hei, aikuinen tekee omat päätöksensä. Sitä paitsi ei ole mun kroppa.”

Jos mies tykkää tälläytyä, hän ei ota boheemia taiteilijasielua.
Tommy Hilfigerin farkut, Converset, H&M:n vaaleanharmaa slipoveri, jonka alta pilkistää valkoinen paitapusero. Tukka nypitty pystyyn geelillä. Karl Lagerfeldtin hajuvettä suihkautettu maltillisesti, mutta kuitenkin niin, että se jättää juuri sopivan jälkituoksun ohikulkijoiden sieraimiin. Tällainen mies ottaa vain ja ainoastaan naisen, jonka tukka ei liiku edes tuulessa muotoilutuotteiden runsauden ansiosta eikä hän voi imutella kiihkeitä kielareita, ettei huulikiilto vain mene pilalle, tekoripset tipahda tyynylle ja eyeliner leviä. Kyseisen tyylinen nainen sen sijaan voisi aivan hyvin ottaa hieman homssuisen miehen, sillä hieman homssuinen mies on seksikäs. Vähän kuin Johnny Depp. Hieman homssuinen mies ei kuitenkaan ota noin laitettua naista vaan nimenomaan sen boheemin taiteilijasielun. Tietysti siinä tapauksessa mies voi ottaakin, jos hänen homssuinen imagonsa on puhtaasti harkittu tyyli.

Miksi siis miehet suhtautuvat naisen erilaisuuteen kuin ruttoon? Syy on todennäköisesti sama, minkä vuoksi yleensäkin erilaisuuteen suhtaudutaan ynseästi: pelko. Toisiin kohdistuvat vaatimukset voivat tuntua itsestä määrätietoisuudelta, mutta todellisuudessa se on kontrolloinnin yksi muoto. Toinen osapuoli ei tunnu uhkalta, kun pystyt ennakoimaan tämän käyttäytymisen ja parhaiten pystyt ennakoimaan sen, jos hän on mahdollisimman samanlainen kuin sinä olet. Miksi sitten juuri miehet vaativat tätä? Koska miesten itsetunto on hento kuin heinä. Siitä enemmän tekstissä Mies ja ego.

Jos mies on kuitenkin jäänyt katsomaan naamaasi enemmän kuin yksien treffien ajaksi, hän käyttää jatkossa tapaamiset sinun muuttamiseesi. Jos tukkasi on pellavainen ja vallaton kuin metsänhengellä: “Minä pidän siitä, kun naisella on kiiltävä ja siisti tukka.” Jos olet lihansyöjä: “Minusta kasvissyönti on älykkään ja ajattelevaisen ihmisen merkki.“ Jos pidät pitkistä aamuista: “Elämässään saamattomat ihmiset heräävät usein myöhään.” Koska terveen parisuhteen perusta on toisen hyväksyminen, kysymys kuuluu: koska on oikea aika jättää tällainen mökääjä? Kuinka kauan kannattaa odottaa, kunnes toinen huomaa sinun sisäisen kauneutesi ja kykenee sen myötä ohittamaan teidän väliset eroavaisuutenne? Entä jos hän todellisuudessa onkin ihminen, joka ei ylipäätään osaa nähdä pintapuolisten seikkojen tuolle puolen sieluun saakka?

Silmäni nappasivat kerran tekstin: “Miksi me asetamme kaikenlaisia vaatimuksia Sille Oikealle, vaikka tiedämme, että hän tulee olemaan poikkeus?”

Vastaus: koska hyväksyminen on vaikeampaa kuin tuomitseminen.

Suhteiden henkiset ulottuvuudet vol IV: Kaksoisliekkien uusi aika

Uutta päivittynyttä tietoa on saapunut maanpäälle kaksoisliekeistä! Olen kirjoittanut kolmen tekstin sarjan Suhteiden henkiset ulottuvuudet, joissa käsittelen sielunkumppaneita, karmallisia suhteita ja kaksoisliekkejä. Näistä teksteistä on aina joku viikottaisessa luetuimpien top vitosessa eli aihe on ilmeisen kiinnostava monelle. Siksi laitan asiasta uutista, mutta myös siitä syystä, että kuten aikaisemmin olen maininnut, elämme aikaa, jolloin kaksoisliekkejä yhdistyy poikkeuksellisen kiivaaseen tahtiin. Monet teistä ovat voineetkin hänet tavata, mutta asia ei olekaan ollut niin mutkatonta kuin ennen. Olen pääosin käyttänyt lähteenä metafyysikko Helen Demetrioun välittämää tietoa.

Vielä hieman lisäesittelyä kaksoisliekeistä: Koska kaksoisliekit muodostavat yhdessä täydellisen kokonaisuuden, heidän tehtävänään on hoitaa, parantaa sekä nostaa ympärillä olevien ihmisten värähtelytaajuutta kohti korkeampia energioita ja jumalallisuutta ja tällä tavoin auttaa heitä valaistumaan. Kaksoisliekkien ei tarvitse edes tehdä mitään konkreettista sen eteen, sillä pelkästään heidän yhdessäolonsa on niin voimakasta, että esimerkiksi pariskunnan asuminen kerrostalossa antaa energiahoitoa kaikille sen asukkaille monen metrin säteellä.

Nyt olemme siirtymässä Uuteen Aikaan. Se tapahtuu vuonna 2012 (ei, kyse ei ole maailmanlopusta vaan uudesta maailmasta). Jotain vanhaa on silti kuoltava ennen kuin uutta voi tulla tilalle. Koska tämä muutosprosessi vanhasta maailmasta uuteen on enemmän tai vähemmän kivulias, kaksoisliekkien yhdistymisen tuomaa harmoniaa tarvitaan ihmiskunnan avuksi nopeasti, sillä kehitys kiihtyy koko ajan kyseisen merkkipaalun lähestyessä. Kaksoisliekit auttavat tuomaan taivaan maanpäälle.

Tässä on kuitenkin ongelma. Aikaisemmin kaksoisliekit tapasivat silloin, kun molemmat olivat valmiita, toisin sanoen kun he ovat muun muassa selvittäneet karmavelkojaan. Koska heidän yhdistymisensä on nyt kiivasta, he voivatkin päätyä yhteen raakileina. Kun he tapaavat, edelleen vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne on suunnattoman voimakas. He kokevat olevansa yhtä. He tuntevat samoja tunteita samoina aikoina. Heillä on ajatustensiirtoa ja telepatiaa. He kokevat yhteyttä, jota eivät ole kokeneet aikaisemmin ja koska he luulivat olevansa eheitä, yhdistymisen herättämä tunne “nyt olen kokonainen” äimistyttää molempia. Voi kuitenkin käydä niin, että he eivät ole valmiita ottamaan tätä vastaan. Yhteen päätyminen voi kaikessa ihanuudessaan säikäyttääkin heidät, sillä suhteen energiat ovat niin voimakkaat, että se ahdistaa. He joutuvat kohtamaan omat pelkonsa ja epävarmuutensa, omat kipeät kohtansa ja haitalliset ajatusmallinsa eikä se koskaan ole miellyttävä, pumpulin pörheä kokemus. Jos he yhdistyvät, vaikka molemmilla tai toisella olisi vielä omia asioita käsiteltävänään ja karmoja sovitettavanaan, he joutuvat tekemään tämän yhdessä. Niinpä monet kaksoisliekkisuhteet ovat nyt suurella koetuksella.

Koska elämme aikaa, jolloin maailmaan tarvitaan harmoniaa, olisi ehdottoman tärkeää, että kaksoisliekit pysyisivät yhdessä eivätkä luovuttaisi heti ensimmäisten vastoinkäymisten mäiskeessä. Suhteessa voi olla ahdistusta, kriisailua, riitoja, kitkaa ja kiukuttelua näiden kahden yrittäessä sovittaa itseään toistensa energioihin. Nyt on kuitenkin aika parantaa omat ongelmansa yhteistyössä toisen kanssa ja hänen avustuksellaan. Sitä paitsi sillä tavoin he viimein saavuttavat sen täydellisen kaksoisliekkisuhteen, joka on niin rakkaudellinen ja täydellinen, että alun ahdistukset kalpenevat sen rinnalla.

Tutkikaa siis itseänne. Tunnustelkaa, johtuvatko ahdistuksen tunteenne oikeasti toisesta osapuolesta vai omista sisäisistä kamppailuistanne. Jos kyse on jälkimmäisestä, työskennelkää omien negatiivisten tunteidenne kanssa ja yrittäkää sulattaa ne pois. Ottakaa reilusti omaa aikaa käsitelläksenne niitä tai avautukaa niistä kumppanille, jolloin hän voi auttaa teitä pääsemään niistä eroon. Sitähän se normaali parisuhdekin on, ratkaistaan asioita yhdessä. Prosessin ollessa ohitse löydätte niin paljon rakkautta itsestänne ja toisesta, suhteestanne, ettette ole koskaan edes osanneet haaveilla sellaisesta.

"Nainen on mysteeri"

Käsittelin tekstissä Nalkuttava ämmä sitä kuinka jotkut naiset tarkoituksella heittävät sontaa miesten päälle mäkättämällä kaikesta. Miehiäkään ei voi silti jättää puraisematta. He nimittäin ovat itse usein halukkaita vastaanottamaan naisilta paskaa niskaansa. Mies ei tunnista hyvää naista, vaikka häntä vedettäisiin halolla otsaan. Tai jos tunnistaa, hän ei osaa arvostaa sellaista.

Vaikuttaa siltä, että miehet loppujen lopuksi rakastavat vaikeita naisia, sellaisia, jotka pitävät heidät varpaillaan. Se tuo jännitystä suhteeseen. Mitä se sellainen yhteiselo on, jossa eletään harmonisesti rinnakkain? Jossa ei riidellä pölyjen pyyhkimisestä, viisi senttiä sivuun siirtyneestä maljakosta tai siitä, pitäisikö naisen maksaa joka kerta vessapaperit, koska hän kuluttaa sitä miestä enemmän. Riidat pitävät intohimon yllä ja sen jälkeen saa sovintoseksiä, joka taas on aivan parhainta seksiä. Ellei sitten ryvetä stereotypiassa, joka sekin tekee naisesta niin suloisen selittämättömän: pääkivussa. Entinen kämppäkaverini kertoi hyvästä ystävästään, jonka lipido ei kohdannut poikaystävän kanssa. Mies oli naisen onneksi todennut: "Seksistähän menee kaikki jännitys, jos saisi aina halutessaan." Niinkö? Ensin valitetaan siitä, kun naiset eivät halua ja sitten valitetaan siitä, kun nainen haluaa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, sillä seksistä nauttiva nainen on vaativampi kuin lahna, jota on huomattavasti helpompi käsitellä.

Miehet taitavat nauttia toteamuksesta: "Nainen on mysteeri." He ovat tottuneet ajatustenlukijan rooliin toisen mököttäessä tuppisuuna sängyn laidalla. He tuntevat itsensä tärkeiksi silittäessään tämän hiuksia ja puhuessaan kuin pikkukersalle: "Mikä sua oikeasti vaivaa, kerro nyt." Naisen selittämätön käytös on heistä jopa eroottista, sillä se muistuttaa heitä film noirien femme fatalesta (vaikka naisella olisikin tukka sekaisin ja kauhtuneet olohousut), joka sanoo ei, vaikka tarkoittaa kyllä, katsoo kohtalokkaasti kiharoidensa lomasta, kun pitäisi vastata johonkin kysymykseen ja intohimoisesti suudeltuaan leikkii heti perään vaikeasti tavoiteltavaa. Mies saa tällaisina hetkinä olla myös vahva ja maskuliininen, heiveröisen neidon pelastaja ja ritari. Kuka nyt ei haluaisi olla ritari, niillä on hevoset, haarniskat sekä kaikenlaisia seipäitä ja miekkoja. Kavereille hän toteaa: "Kuka noita naisen aivoituksia koskaan selvittäisi. Nainen on mysteeri." Ja hän tuntee itsensä taas enemmän mieheksi vahvistaessaan kliseitä.

Uusi ongelma seuraa siitä, jos mies valitsee hyvän naisen eli sellaisen, jonka kanssa elo sujuu harmonisesti, jonka kanssa voi keskustella normaalisti, joka ei turhista nipota ja joka antaa miehelle vapautta ja tilaa olla oma itsensä. Kuten alussa mainitsin, mies ei osaa arvostaa sellaista. Hän käyttää sitä hyväkseen. Kirjailija Bette-Jane Raphael on sanonut: "Tilan antaminen miehelle on sama kuin antaisi tietokoneen koiralle: on todennäköistä, ettei sitä käytetä hyvällä tavalla." Parisuhteessa se näkyy muun muassa sillä tavoin, että mies alkaa ottaa omia vapauksiaan, koska kukaan ei vaadi häneltä mitään tai pidä hänelle kuria. Hän menee töistä suoraan kavereiden kanssa kaljalle, ei vastaa puhelimeen ja raahautuu valomerkin jälkeen kotiin. Tai hän flirttailee kiihkeästi toisten naisten kanssa, sillä "sehän on aivan harmitonta". Äärimmäisessä tapauksessa hän sortuu pettämään vain siitä syystä, että hän voi. Tyttöystävä kun antaa hänelle tilaa eikä näin ollen soittele 15 minuutin välein kysyäkseen, missä äijä luuraa.

Miehet ovat tottuneet taistelemaan naisten kummallisten mielenkiemuroiden kanssa. He ovat kasvaneet kiinni mökötyksiin, mäkätyksiin, pääkipuun ja epäloogisuuksiin, ja kohdatessaan toisenlaisen naisen, he joutuvat hämilleen eivätkä tiedä kuinka toimia. Heidän pitäisi muka olla, antautua ja nauttia kyydistä. Niinpä he kääntävät koko homman päälaelleen ja repivät kappaleiksi suhteen, jossa kumpikin olisi saanut kukoistaa. Tai sitten he lopettavat suhteen heti alkuunsa, sillä se vaikuttaa niin oudolta ja liian hyvältä ollakseen totta, ettei niin idyllinen tilanne voi mitenkään olla kestävää. Kuitenkin naisesta paljastuisi jossain vaiheessa pirttihirmu, kuten kaikista muistakin, sillä nainenhan on sellainen.

Myöhemmin ei parane ihmetellä, miksi taas on päätynyt yhteen mäkättäjän kanssa tai sitä, missä kaikki hyvät naiset ovat. No, kaukana poissa ja yllämainituista syistä edelleen sinkkuja.

Pelko

Uuden suhteen ensimmäisellä askelmalla mieli alkaa repiä kahteen suuntaan. Toinen puoli on onnesta ymmyrkäisenä niin, että vain istuskelet miettimässä hupuliinin hymykuoppia. Toinen puoli on kauhusta kankea. Päähäsi hiipivät ensinnäkin muistot kaikista niistä päin honkia menneistä suhteista ja toisekseen ryöppy itsesyytöksiä, kun et osannut toimia niissä toisin. Tulkitsit miehen sanomiset väärin, et nähnyt varoitusmerkkejä, annoit toisen potkia itseäsi päähän, et uskaltanut olla oma itsesi vaan vetäydyit kuoreesi.

Pahinta eivät olekaan päättyneet suhteet. Pahinta on kohdata oma typeryytensä. On helppo nähdä vaikeatkin kokemukset tärkeinä elämän oppiläksyinä silloin, kun on toiminut parhaakseen näkemällään tavalla. Homma toimii erilailla silloin, kun olet tiennyt kuinka pitäisi toimia, muttet ole uskaltanut seurata sisäistä ääntäsi.

Kun viimein tapaat miehen, jonka kanssa oleminen hyrisee kivasti sisuksissa, kohtaat omat pelkosi ja kummitukset menneisyydestä. Ihana ihastumisen tunne on tukahtumaisillaan keksiessäsi kummallisia syitä, miksi suhde voisi mennä pieleen, koska niin on tapahtunut joka kerta aikaisemminkin.

Hän ei mielestäsi soittele sinulle tarpeeksi usein vain kuullakseen äänesi. Kavahdat sitä, kun yhdellä hänen naamakirjakaverinaan olevista naisista on pakonomainen tarve kommentoida lähes kaikkia hänen tilatekstejään. Hän on lihansyöjä ja sinä et, etkä uskalla kertoa kokanneesi fantastista tofu teriyakia koska pelkäät hänen leimaavan sinut wannabe-hipiksi. Hän sanoo yhden monitulkintaisen kommentin ulkonäöstäsi ja alat nähdä mielikuvia henkisestä väkivallasta. Ennen kaikkea alat pelätä sitä, ettet onnistu, koska et ole onnistunut aikaisemminkaan. Mikä tarkoittaa sitä, että uudessa suhteessa teet juuri ne virheet, mitä olet tehnyt menneisyydessä ja mitä pelkäät nyt tekeväsi. Pattitilanne.

Todellisuudessa epävarmalle ihmiselle mikään vakuutus maailmassa ei riitä. Toinen voi soittaa päivittäin, mutta sinä haluat hänen tekstaavan hyvänyöntoivotukset vielä siihen päälle. Toinen voi poistaa kaikki vokottelevat naaraat naamakirjasta, mutta entä sitten naispuoleiset työkaverit, joita hän näkee livenä? Toinen voi ostaa sinulle pikkuisen lahjan ja sinä epäilet häntä pettämisestä. Epävarman ihmisen kannustaminen on pohjaton kaivo ja loputon suo. Varmuus kumpuaa ihmisen itsensä sisältä, ei toisen teoista.

Kaikista vaikein olotila saavuttaa on se, ettei odota mitään eikä sido ajatuksiaan tiettyyn lopputulokseen. Ei vaadi mitään toiselta tai itseltään, vaan heittäytyy virran vietäväksi rentona kuin lohi ja antaa asioiden lillua itsekseen omiin uomiinsa pakottamatta niitä minkäänlaiseen muottiin. Ei määrittele sitä millainen suhteen pitäisi olla tai mitä toisen pitäisi tehdä. Jos välittämistä on puolin ja toisin, suhde ei vaadi jatkuvaa todistelua tai ponnistelua. Tällainen ajattelutapa taasen vaatii itsevarmuutta.

Mitä menneisyyden negatiivisiin kokemuksiin tulee, lainaan rakasta ystävääni: “Eiväthän menneisyyden tapahtumat määrittele nykyhetkeä tai tulevaisuutta.” Hän on tästä kävelevä esimerkki. Vaikka hänellä on pari traagista parisuhdetta takanaan, hän on jaksanut uskoa rakkauteen ja on nyt onnellisessa suhteessa. Reseptiksi hän mainitsee naivin positiivisen asenteen. Ole vähän kuin kikatteleva teinityttö, joka uskoo tavanneensa elämänsä miehen: “Ei pidä liikaa sulkea itseään pettymystenkään jälkeen, vaan pitää silmät auki eikä ottaa paineita.”

Suloista ja niin totta, sillä maailmahan toimii oman mielemme mukaan. Me luomme tulevaisuutemme joka hetki omalla käyttäytymisellämme ja ajatuksillamme. Me itse valitsemme mihin huomiomme kiinnitämme ja se mihin keskitymme, lisääntyy oli kyse sitten tuskasta tai ilosta. Hyvä uutinen on se, että voimme aina, joka hetki ja sekunti muuttaa sekä tätä hetkeä että tulevaisuutta ja potkaista menneisyyden mörköjä persuksiin. Eikö tunnukin hyvältä tietää, että valta on sinulla.