Alkaaks mun kaa?

Kaisaniemen metrotunnelin taidetta

Ihastuksen tunne muistuttaa jokseenkin jakomielitautia. Yksi osa sinusta haaveilee yön hämyisinä hetkinä teistä kahdesta yhdessä ja tämä ajatus leviää koko kehoosi, kunnes huomaat hymyileväsi leveästi seinillä oleville varjoille ja kiität elämää sen kauneudesta. Mutta mitä enemmän toisesta haaveilet, sitä painostavammaksi tunne muuttuu. Pian ei enää riitäkään pelkkä haaveilu. Haluat hänet konkreettisesti pitämään sinua sylissä, silittämään hiuksiasi, suutelemaan nenänpäätäsi ja ehdottomasti vällyjen väliin. Ennen kuin huomaatkaan, pehmoinen onnellisuus on kääntynyt painostavaksi kaipuuksi, joka saa sinut riutumaan sen tuskaisen ajatuksen kanssa, ettette todellakaan ole yhdessä ja jotain olisi pakko tehdä asian muuttamiseksi.

Aloite. Tuo piikki perseessä. Odotatko miehen kilauttavan sinulle vai teetkö sen itse? Jos sinä etsit hänen nimensä kontakteista ja painat vihreää luuria, pitääkö hän sinua nymfomaanina, takertujana, pakkomielteisenä tai helppona? Vai olisiko hän imarreltu siitä, että nainen vaivautuu tekemään ensimmäisen siirron? Eihän tänä tasa-arvon aikana aloitteen enää pitäisi olla haarojen välistä kiinni.

Kyllä se on. Se, mitä miehet asiasta sanovat on täysin eri, mitä he tuntevat. Pitää paikkansa, että miehistä on äärimmäisen imartelevaa, jos nainen tekee aloitteen. He jopa toivovat sitä. He eivät aina jaksa olla niitä metsästäjiä, jotka juoksevat naaraiden perässä keihäs ojossa. Asiassa on kuitenkin mutta: naisen tekemä aloite on miehistä jees vain, jos se pätee seksiin. Miehet toivovat naisen tekevän aloitteen treffeistä, mutta kun nainen oikeasti sen tekee, mies tuntee itsensä kastroiduksi. Aloitteen tekeminen on miesten tehtävä. Heidän on saatava liehitellä, laittaa charminsa koetukselle, olla luolamies ja tuoda saalis sänkyyn. Jotkut sanovat sen olevan Y-kromosomissa ja maskuliininen vaatimus, jota ei pysty selittämään muuta kuin biologialla.

Mieslajilla on kuitenkin yksi alalaji, nimittäin suomalainen mies. Suomalainen mies ajattelee aivan samalla tavoin kuin yllämainitut lajitoverinsa, mutta suomalaisen miehen erottaa muun maalaisista se, että suomalainen mies ei tee aloitetta. Eräs kaverini totesi pohjalaisella itsevarmuudella: "Äitikin jo opetti, että jos odottaa miehen tekevän aloitteen, jää vanhaksi piiaksi." Hän oli iskenyt poikaystävänsä yksinkertaisesti menemällä tämän luokse, kehumalla tämän ulkonäköä ja pyytämällä treffeille. He ovat seurustelleet nyt vuosikausia.

Kävelin kerran Hakaniemestä Kruununhakaan, joka on noin kymmenen minuutin matka. Näin lyhyessä ajassa perässäni kulkevat kaksi etiopialaista miestä tulivat kohteliaasti juttelemaan. "Anteeksi neiti. Haluan vain sanoa, että sinulla on valtavan kaunis vartalo", toinen sanoi. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin kävelyä. "Anteeksi vielä, mutta olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kanssani kahville?", hän kysyi. Entä sitten amerikkalainen malli, jossa miehet tulevat juttelemaan kaupassa pakastealtaalla ja viiden minuutin päästä vaihdetaan numeroita. Tai ranskalainen tapa, jossa mies tulee kehumaan hiuksiasi kahvilassa ja tarjoutuu viemään sinut sekä viinipullon elokuviin ja iltakävelylle.

Suomalaisena naisena ja ylipäätään alfanaaraana olen tottunut tekemään aloitteita. Kerran Apollon lauantain väkihumussa minut kutsui hitaille syötävän ihana heppu. Musiikki muuttuikin jumputukseksi siinä hetkessä, kun astuimme tanssilattialle. Siinä me tanssahtelimme sylikkäin vetäen omat hitaamme, mutta ehdotin, että hän tulisi hakemaan minua viimeiseen tanssiin. Mies jäi odottelemaan vähän matkan päähän kaverinsa kanssa ja juuri silloin omat ystäväni halusivat lopettaa siltä erää. Mietin tuota miestä ja kysyin kannattaisiko minun pyytää hänen numeroaan. "No, jos näet hänet kiinnostavana, eikö se olisi aika järkevää", toinen ystävistäni totesi. Niinpä marssin miehen luokse ja kysyin haluaisiko hän lähteä kanssani joku päivä kahville. Vaihdoimme numerot ja tekstasin hänelle maanantaina. "Täytyy kyllä myöntää, että olin yllättynyt tästä. Ensin tulet pyytämään numeroa ja sitten vielä otat itse yhteyttä. Ajattelin, että minun miehenä kuuluu tehdä aloite ja soittaa sinulle", hän nauroi, mutta lisäsi olevansa todella otettu. "Tuli sellainen hyvä fiilis, että olet tosiaan kiinnostunut", hän jatkoi. Menimme kahville perjantaina ja ne olivat elämäni parhaimmat treffit. (Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hän oli muuttamassa ulkomaille. Siis oikeasti. Minä tarkistin.)

Ensimmäisen aloitteeni tein 16-vuotiaana, kun olin kyllästynyt puolentoista vuoden ajan kestäneeseen flirttiin eikä poika tehnyt mitään asialle. Yritän aina olla tekemättä aloitetta, mutta yleensä se tarkoittaa kuukausien odottelua ja turhanpäiväistä flirttailua ja koska en jaksa pelejä tai mitään muutakaan toimintaa, jossa ei ole tavoitteita tai päämääriä, sorrun taas esittämään sen ensimmäisen kysymyksen.

Nyt olen kuitenkin päättänyt pidättäytyä aivan oikeasti. Olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteiden eteen, että olen totaalisesti kuiviin imetty. Suomalainen mies saa minun osaltani istua kaikessa hiljaisuudessa omassa mökissään peläten naisen voimaa ja torjutuksi tulemista, sillä minulla ei ole mitään aikomusta raahata häntä sieltä pois. Kun joku minut haluaa, hän saa sen myös osoittaa. Ritareita ei enää ole, mutta vaatiikin suurempaa rohkeutta astua kentälle ilman haarniskaa, laittaa itsensä alttiiksi ja osoittaa välittävänsä. Kun mies uskaltaa tehdä tämän, olen löytänyt aarteen.

Lääkäri saa kuumaksi sekä miehet että naiset

Ostin näitä laastareita Kluuvista aikoinaan. En ole raskinut käyttää niitä, ymmärrätte varmaankin miksi.

Ruotsalainen deittisivusto E-kontakt.se on teettänyt kyselyn Ruotsin seksikkäimmistä ammateista. Stereotypioiden mukaanhan naiset kuolaavat lääkäreiden perään, mutta mielenkiintoista kyllä, niin myös miehet. Samalle sijalle miesten listassa pääsivät - yllätys yllätys - sairaanhoitajat. Kolmanneksi miesten kiihkon kohteina olivat opettajat. Naisten mielestä lääkärin jälkeen seksikkäin ammatti on kokki ja kolmanneksi opettaja. E-kontakt.se:n rakkausvalmentaja Karin Boo toteaa yhteenvetona The Local -lehden haastattelussa, että sekä miesten että naisten mielestä seksikkäintä on sellainen ammatti, jossa pidetään huolta toisista.
- Sen sijaan ammatit, joissa vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa tai maksetaan korkeaa palkkaa, ovat vähemmän tärkeitä, hän jatkaa.
Tukholmalainen lääkäri Hanna Holmgren on yllättynyt lääkäreiden korkeasta sijoituksesta ja nimenomaan hoitsujen rinnalla.
- Olisin luullut, että sairaanhoitajia pidetään seksikkäämpinä, Holmgren sanoo ja jatkaa, että hänen kokemuksensa mukaan miehet pitävät pelottavina naisia, joilla on ammatissaan valta-asema.
Boo taasen ihmettelee enemmän sitä, miten kokit ovat päässeet naisten listalla jopa toiselle sijalle.
- Tien miehen sydämeen sanotaan käyvän vatsan kautta, mutta ilmeisesti sama pätee myös naisiin.
Kuka nyt ei pitäisi miehistä, joka osaa kokata! Hehän ovat varsinaisia herkkusuita (Ja mehän tiedämme mitä se tarkoittaa.) Tästä listasta voisin ottaa juuri sen kokin tai sitten suunnittelijan (Ihan mikä vain suunnittelija, vaikkapa graafikko, taittaja, ad tai webbisuunnittelija.), sillä minua kiinnostavat luovat ja taiteelliset miehet, joissa asuu edes pieni hippi. Jos hän lisäksi osaisi soittaa jotain soitinta (Ihan mitä vain soitinta, vaikka huuliharppua, mutta mieluummin kitaraa.) ja harrastaisi valokuvausta (What is it with a man and a camera anyway? Can’t explain it, sorry.), olisin ähkynä ihastuksesta. Toinen luova ammatti tässä listassa on toimittajat. Ok, he kyllä kirjoittavat, mutta erityisesti toimittajamiehet ovat pahemman luokan besserwissereitä, jotka vänkäävät, väittelevät ja valittavat kaikesta omassa nega-nega-maailmassaan ja elämä on liian lyhyt sellaisen päivittäiseen kuuntelemiseen.

Tässä yksityiskohtaisempi lista kummankin sukupuolen ammattimieltymyksistä.

Seksikkäimmät ammatit miesten mielestä ovat:

1. Lääkäri 20 %
2. Sairaanhoitaja 20 %
3. Opettaja 17 %
4. Suunnittelija 14 %
5. Kokki 11 %
6. Toimittaja 6 %
7. Toimitusjohtaja 4 %
8. Lentoemäntä 4 %
9. Psykologi 3 %

Seksikkäimmät ammatit naisten mielestä ovat:

1. Lääkäri 26 %
2. Kokki 16 %
3. Opettaja 13 %
4. Palomies 11 %
5. Suunnittelija 10 %
6. Poliisi 8 %
7. Toimittaja 6 %
8. Psykologi 5 %
9. Toimitusjohtaja 4 %

Jos suunnittelet ammatinvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista, ole hyvä, valitse itsellesi seksikkäämpi tulevaisuus!

Nainen on naiselle susi

Tosiystävyys mielletään usein seesteiseksi, sellaiseksi suhteeksi, jossa tuetaan toista meni ystävä sitten mäkeä alas tai ylös. Ystävän puolesta iloitaan, kun hänen elämänsä loistaa ja vaihtoehtoisesti annat hänen itkeä meikkinsä uutta valkoista paitapuseroasi vasten, vaikka olet etsinyt sellaista vuosikausia ja nyt löysit sen Vilan alesta vain 9,90 eurolla.

Monet vannovat ystävyyden menevän parisuhteenkin edelle, tiedättehän: “Miehiä tulee ja menee, mutta tosiystävyys on ikuista.” Mitä tehdä silloin, kun kateus astuu kuvaan? Onko se tosiystävyydessä edes mahdollista? Naisten toisiaan kohtaan tuntema kateus vaikuttaa olevan niin perustavanlaatuinen ominaisuus, että se levittää lonkeronsa helposti myös ystävyyteen. Silloin eivät verivalat pahemmin paina, kun toisella menee paremmin kuin itsellä. Kirjoitin aiheesta keväällä uuteen New Look -lehteen.

Mietitäänpä tilannetta:

Esimerkki yksi: Miehiä on perinteisesti syytetty hyvä veli -verkostoista. Kun mies esimerkiksi pääsee tiettyyn asemaa työpaikallaan, hän alkaa ylentää kavereitaan tai palkata heitä avoimiin työpaikkoihin tuntemattomien hakijoiden ohi.
Naiset taasen muuttuvat miesten kaltaisiksi. Sen sijaan, että he auttaisivat muita naisia kohoamaan myös korkeaan asemaan ja erikoistehtäviin, ylennetty nainen alkaa mielistellä samalla viivalla olevia mieskollegoitaan ja katsoa muita naisia pitkin nenänvartta.

Esimerkki kaksi: Miehet pelaavat keskenään jalkapalloa työpäivän jälkeen ja kun toinen joukkue voittaa, toiset manailevat: “Ei saakeli! Katsotaan vaan niin me kyykytetään teitä ensi kerralla.” Sitten he menevät yhdessä suihkuun ja kaljalle.
Kun naiset lähtevät ensimmäistä kertaa keskenään street danceen ja yksi heistä keikuttaa peppua ja grindaa kuin jamaikalaiset naiset omenanpyöreine takapuolineen, muut alkavat mököttää. “Mun mielestä tanssimisessa on kyse hauskanpidosta ja liikkumisesta hyvän musiikin tahdissa eikä osaamisesta. Ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden pitää oikein näyttää kuinka hyviä ne on”, sanoo yksi ja muut yhtyvät kovaäänisesti. Osaava tietää joutuvansa tulemaan tunneille jatkossa yksin.

Esimerkki kolme: Mies esittelee kavereilleen uuden tyttöystävänsä, joka vielä sattuu olemaan upea ilmestys. Heillä loksahtaa suu auki. Tytön käydessä hakemassa tiskiltä sidukkaa kaverit tökkivät tyyppiä ja sanovat: “Mistä ihmeestä sä tuollaisen nappasit? Juma, mikä säkä!”
Kun sinä näytät kaverillesi valokuvaa suloisesta pojasta, jota olet juuri alkanut tapailla, kaverisi sanoo: “Ha ha! Aika ruman näköinen!” Tulevina kuukausina hän jaksaa huomautella sinulle siitä kuinka suhteestanne ei kuitenkaan tule mitään, joten sinun olisi paras jättää mies jo tässä vaiheessa.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverisi ei ole jotenkin huolissaan sinun rakkauselämästäsi ja sydämesi särkymisestä. Hän on huolissaan siitä, että hän on sinkku ja sinä hehkut ihastuksesta.

Lista on loputon:
“Aiotko todella värjätä hiuksesi vaaleiksi? Etkö pelkää, että susta tulee halvan näköinen?” En, mutta sinä pelkäät, koska tiedät vaalean sopivan minulle helvetin hyvin.
“Hyvältähän tuo suhde vaikuttaa, mutta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mulla on sun kaverina velvollisuus antaa eri näkökulmia ja pitää sua maanpinnalla.” Ei, sinun tehtäväsi minun kaverinani on iloita minun kanssani.
“Huh, onneksi mulla on aina menneet nuo asiat hyvin!” Joo, kiitos että silität hiuksiani, kun itkettää.
“Miksi sun on aina käytettävä korkokenkiä? Lenkkarit olisivat paljon mukavammat, mä en edes omista korkokenkiä.” Et niin ja koska näytän korkokengissä sexyltä, et halua minunkaan omistavan.

Globaalissa mielessä vuosia käyty painokeskustelu on naiskateutta puhtaimmillaan. 90-luvulla muotia oli Pamela Anderson -tissit, mutta myös huippumallit urheilullisine vartaloineen. Sen jälkeen tuli Kate Moss ja laihuus jäi trendiksi. Viime vuodet siitä on yritetty siirtyä pois kyseenalaisin konstein. America Ferrera tähditti elokuvaa Real Women Have Curves. Facebookissa on samanniminen ryhmä, mutta myös sellaisia kuten Curvy girls do it better… only a dog wants a bone, Naisen pitää olla nainen, lautaa saa K-raudastakin ja niin edelleen. Lehdissä sen sijaan mesotaan: “Men don‘t want skinny girls, they want real women. Skinny girls look like boys and no man wants his girlfriend to look like a little boy!”

Toisin sanoen: sen sijaan, että naisten vastaisku olisi “jokainen saa olla sellainen kuin on oli hän sitten yli- tai alipainoinen, tiili, päärynä, lauta tai pallo ja sitä paitsi katsotaanpa toistemme sisäistä kauneutta ulkoisen sijaan“, plus-kokoiset keksivät mitä moninaisimpia tapoja vetää hoikkia naisia henkisesti turpaan. Siinäpä solidaarisuutta kerrakseen. Suosittelen aiheesta luettavaksi Liza Marklundin ja Lotta Snickarsin kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Upea nimi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin nerokas lausahdus. Naissukupuolelta ilmeisesti puuttuu lojaaliusgeeni. Ehkä se sijaitsee ainoastaan Y-kromosomissa.

Kuinka sitten toimia, jos kaveri osoittaa kateellisuuden merkkejä? Kateellisuutta on kahta sorttia. Toinen niistä saa työskentelemään sen eteen, että saa itselleen samat asiat (amerikkalainen tapa). Toinen herättää ärtymystä, jonka vuoksi yrittää latistaa toista (suomalainen tapa). Itselläni on niin voimakkaasti selkärangassa käsityksenä se, ettei nälviminen kuulu kaveruuteen, etten juurikaan ole valmis edes istumaan pöydän ääreen “keskustelemaan suhteestamme“. Jos toinen toistuvasti harjoittaa kateellista päänaukomista ja latistamista eikä muka tiedä sen olevan väärin, hänelle sitä tuskin hyödyttää edes kertoa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Näin jää aikaa keskittyä niihin ystävyyssuhteisiin, joissa on valoa eikä tarvitse pelätä kertoa omasta onnestaan tai alamäestään.

Miten tehdä nainen onnelliseksi

Julkaisin tämän naamakirjassa muistiinpanona pari vuotta sitten. En muista sitten millään, mistä tämän aikoinaan bongasin. Tässä siis lista siitä, mitä naiset mieheltä vaativat :)

Onnellinen elämä - Eli miten tehdä nainen onnelliseksi 

Ei ole vaikeaa tehdä naista onnelliseksi...

Miehen tarvitsee vain olla:

1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja
7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja
13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko
19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksuologi
23. psykologi
24. psykiatri
25. psykoterapeutti

Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä. Tarvitsee vain olla:

1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta
7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta
31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta
37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim. pankkiryöstön)
38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta
39. hillitty
40. charmikas mutta
41. pysyvä ja
42. uskollinen
43. valpas mutta
44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen
46. luotettava ja
47. kunnioitettava
48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,
49. maksukykyinen.

Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:

- ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
- tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille enempää aikaansa kuin ko. naiselle
- antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
- pukeutuisi siististi, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä asioita kuin peili ja huulirasva.

On tärkeää olla unohtamatta hänen:

1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.

Valitettavasti täydellisinkään edellämainittujen ohjeiden noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.

Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:

1. seksiä ja
2. ruokaa

Pääosa naisista kokee nämä miesten liialliset vaatimukset äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa.

Johtopäätös:

Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet lopulta ymmärtävät, että heidän on rajoitettava kohtuuttomia vaatimuksiaan!

"Nainen on mysteeri"

Käsittelin tekstissä Nalkuttava ämmä sitä kuinka jotkut naiset tarkoituksella heittävät sontaa miesten päälle mäkättämällä kaikesta. Miehiäkään ei voi silti jättää puraisematta. He nimittäin ovat itse usein halukkaita vastaanottamaan naisilta paskaa niskaansa. Mies ei tunnista hyvää naista, vaikka häntä vedettäisiin halolla otsaan. Tai jos tunnistaa, hän ei osaa arvostaa sellaista.

Vaikuttaa siltä, että miehet loppujen lopuksi rakastavat vaikeita naisia, sellaisia, jotka pitävät heidät varpaillaan. Se tuo jännitystä suhteeseen. Mitä se sellainen yhteiselo on, jossa eletään harmonisesti rinnakkain? Jossa ei riidellä pölyjen pyyhkimisestä, viisi senttiä sivuun siirtyneestä maljakosta tai siitä, pitäisikö naisen maksaa joka kerta vessapaperit, koska hän kuluttaa sitä miestä enemmän. Riidat pitävät intohimon yllä ja sen jälkeen saa sovintoseksiä, joka taas on aivan parhainta seksiä. Ellei sitten ryvetä stereotypiassa, joka sekin tekee naisesta niin suloisen selittämättömän: pääkivussa. Entinen kämppäkaverini kertoi hyvästä ystävästään, jonka lipido ei kohdannut poikaystävän kanssa. Mies oli naisen onneksi todennut: "Seksistähän menee kaikki jännitys, jos saisi aina halutessaan." Niinkö? Ensin valitetaan siitä, kun naiset eivät halua ja sitten valitetaan siitä, kun nainen haluaa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, sillä seksistä nauttiva nainen on vaativampi kuin lahna, jota on huomattavasti helpompi käsitellä.

Miehet taitavat nauttia toteamuksesta: "Nainen on mysteeri." He ovat tottuneet ajatustenlukijan rooliin toisen mököttäessä tuppisuuna sängyn laidalla. He tuntevat itsensä tärkeiksi silittäessään tämän hiuksia ja puhuessaan kuin pikkukersalle: "Mikä sua oikeasti vaivaa, kerro nyt." Naisen selittämätön käytös on heistä jopa eroottista, sillä se muistuttaa heitä film noirien femme fatalesta (vaikka naisella olisikin tukka sekaisin ja kauhtuneet olohousut), joka sanoo ei, vaikka tarkoittaa kyllä, katsoo kohtalokkaasti kiharoidensa lomasta, kun pitäisi vastata johonkin kysymykseen ja intohimoisesti suudeltuaan leikkii heti perään vaikeasti tavoiteltavaa. Mies saa tällaisina hetkinä olla myös vahva ja maskuliininen, heiveröisen neidon pelastaja ja ritari. Kuka nyt ei haluaisi olla ritari, niillä on hevoset, haarniskat sekä kaikenlaisia seipäitä ja miekkoja. Kavereille hän toteaa: "Kuka noita naisen aivoituksia koskaan selvittäisi. Nainen on mysteeri." Ja hän tuntee itsensä taas enemmän mieheksi vahvistaessaan kliseitä.

Uusi ongelma seuraa siitä, jos mies valitsee hyvän naisen eli sellaisen, jonka kanssa elo sujuu harmonisesti, jonka kanssa voi keskustella normaalisti, joka ei turhista nipota ja joka antaa miehelle vapautta ja tilaa olla oma itsensä. Kuten alussa mainitsin, mies ei osaa arvostaa sellaista. Hän käyttää sitä hyväkseen. Kirjailija Bette-Jane Raphael on sanonut: "Tilan antaminen miehelle on sama kuin antaisi tietokoneen koiralle: on todennäköistä, ettei sitä käytetä hyvällä tavalla." Parisuhteessa se näkyy muun muassa sillä tavoin, että mies alkaa ottaa omia vapauksiaan, koska kukaan ei vaadi häneltä mitään tai pidä hänelle kuria. Hän menee töistä suoraan kavereiden kanssa kaljalle, ei vastaa puhelimeen ja raahautuu valomerkin jälkeen kotiin. Tai hän flirttailee kiihkeästi toisten naisten kanssa, sillä "sehän on aivan harmitonta". Äärimmäisessä tapauksessa hän sortuu pettämään vain siitä syystä, että hän voi. Tyttöystävä kun antaa hänelle tilaa eikä näin ollen soittele 15 minuutin välein kysyäkseen, missä äijä luuraa.

Miehet ovat tottuneet taistelemaan naisten kummallisten mielenkiemuroiden kanssa. He ovat kasvaneet kiinni mökötyksiin, mäkätyksiin, pääkipuun ja epäloogisuuksiin, ja kohdatessaan toisenlaisen naisen, he joutuvat hämilleen eivätkä tiedä kuinka toimia. Heidän pitäisi muka olla, antautua ja nauttia kyydistä. Niinpä he kääntävät koko homman päälaelleen ja repivät kappaleiksi suhteen, jossa kumpikin olisi saanut kukoistaa. Tai sitten he lopettavat suhteen heti alkuunsa, sillä se vaikuttaa niin oudolta ja liian hyvältä ollakseen totta, ettei niin idyllinen tilanne voi mitenkään olla kestävää. Kuitenkin naisesta paljastuisi jossain vaiheessa pirttihirmu, kuten kaikista muistakin, sillä nainenhan on sellainen.

Myöhemmin ei parane ihmetellä, miksi taas on päätynyt yhteen mäkättäjän kanssa tai sitä, missä kaikki hyvät naiset ovat. No, kaukana poissa ja yllämainituista syistä edelleen sinkkuja.

16.

Naiset voivat osata teeskennellä orgasmeja. Mutta miehet osaavat teeskennellä kokonaisia suhteita.

- Sharon Stone -

Nalkuttava ämmä

Myönnän. Minulla on toisinaan ongelmia naiseuden kanssa. Joskus tuntuu, että olen aivan pihalla naisten aivoituksista. En kestä vihjailuja, mököttämistä tai mäkättämistä enkä todellakaan ole mikään ajatustenlukija. Facebookin tykkäämissivustoilla törmäsin tällaiseen tekstiin, joka tiivistää sen, mitä yleensä mielletään tyypilliseksi naiseudeksi:

Tapahtuipa eräänä päivänä kotona:
- (mies) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut, etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niin kuin sijoittaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia, kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi, että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan, miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin, kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin, kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt, että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Totta kai mä haluan sua!
- Huomaa, että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvittää!
- Miksi sä taas huudat?
- Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman, että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko, että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti, jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni, että tuon huomasit, että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niin kuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua, kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä, että mä en tosiaan enää tuo kukkia.
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.
Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut, kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!

Niin. Olen silloin tällöin katsellut telkkarista Bridezilla-ohjelmaa, jossa vauhkoontuneet morsmaikut pompottelevat kaasojen lisäksi tulevaa aviomiestään. Istuin järkyttyneenä tuijottamassa sitä kuinka törkeästi naiset kohtelevat siippaansa. Tämä on esimerkki väärinkäsitetystä Girl Power -käsitteestä. Sen piti tarkoittaa sitä, että naisilla on oikeus seistä tasa-arvoisena miehen rinnalla, ei potkia vastakkaista sukupuolta palleihin.

Liian monet naiset pitävät täysin oikeutettuna sitä, että he kohtelevat miehiä kuin saastaa ja pakottavat näitä tossun alle. Sen he tekevät mielestään siksi, että ovat muka vahvoja naisia, jotka uskaltavat sanoa, mitä haluavat ja myös vaatia sitä. Kirjoitin vahvuuden määritelmistä tekstissä Mä olen vahva ja itsenäinen! Niitä valitettavan sankka naisjoukko noudattaa.

Mäkättämisen aiheita löytyy vaikka maton alta, kun väkisin lähtee etsimään. “Aiotko tosiaan laittaa tuon paidan?” “Et sitten jaksanut viedä roskia.” “Taasko sä katsot koripalloa?” “Menit sitten ostamaan autoon uuden vepaston kysymättä multa.” Pari entistä työkaveriani eivät antaneet miestensä siivota lainkaan, koska nämä tekivät sen väärin. Sen piti tapahtua heidän tavallaan ja heillä on siihen oma menetelmänsä, jota mies ei ymmärrä. Onko siivoamiseen joku yhdenlainen menetelmä? Minä luulin, että puhdas lopputulos riittää. Ehkä minäkin siivoan väärin. “Jätit sitten vessanpöntön pikkukannen taas ylös!” Jos nainen saa valittaa tällaisesta, minusta miehillä on oikeus valittaa siitä, että nainen jättää pikkukannen aina alas. “Miksi sä aina puristat hammastahnatuubia keskeltä?!” Minulla on tähän ratkaisu: ostakaa omat hammastahnat.

Suomalainen nainen on aina ollut voimakas persoona, mutta se on perinteisesti tarkoittanut Niskavuoren naisten tyyppisiä vähemmän eteerisiä olentoja, jotka kantavat harteillaan vastuun työstä ja perheestä mukisematta. He hoitavat pakolliset hommat ja hyväksyvät rankat olosuhteet. Niistä on vain selvittävä eikä valittaminen mitään paranna. Perheen matriarkka pitää huolta heikommista ja on valmis puolustamaan tarpeen vaatiessa vaikka koko sukua. Nalkuttava ämmä ei edes pääse matriarkaksi, sillä todellinen matriarkka osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Mihin siis hävisi niskavuorelaisuus? Siihen, että siirryttiin pelloilta kaupunkeihin. On liian vähän tekemistä ja liikaa aikaa vatvoa turhia asioita. Ja siihen, että kaikki on nykyään niin helppoa, että draamaa pitää keksiä itse. Lähin riitakumppani on luonnollisesti mies, koska miehet ovat alistaneet naisia tuhansia vuosia ja ansaitsevat iskuja silloin tällöin. Mokomat kusipäät.

Nalkutukseen ei valitettavasti ole parannuskeinoa, sillä mäkättävät ämmät eivät usko tekevänsä mitään väärin ja jos heille yrittää siitä sanoa, se käännetään ojentajan viaksi ja haetaan sille oikeutusta kavereilta, jotka taasen ovat hissukoita. Nalkuttavilla ämmillä kun on tapana hamuta kavereikseen sellaisia saadakseen pönkitystä itsetunnolleen olemalla ryhmän pelätty kuningatar, jota kukaan ei uskalla haastaa. Kaverit pelkäävät räjähdysherkkää narttua eivätkä näin ollen uskalla sanoa kuinka huonosti tämä on miestään kohdellut. Niinpä he myötäilevät ja päivittelevät miehen vaikeaa käytöstä ja nalkuttaja saa varmuuden siitä, että hän on ollut oikeassa koko ajan. Koska homma menee näin, ainut asia mikä heidät voi herättää on se, että miehet peräkanaa jättävät heidät. Sitä ei yleensä tapahdu. Bridezillassakin miehet jaksavat ja jaksavat. En tiedä, mistä heille sitä voimaa siunaantuu. Todennäköisesti tämä johtuu meille syötetyistä opeista, joiden mukaan suhteessa on tehtävä kompromisseja. Kukaan vain ei kerro, missä menee kompromissin ja kynnysmaton raja.

Se menee yksinkertaisesti siinä, että päivät kuluvat enemmän huonoissa kuin hyvissä tunnelmissa eikä keskustelu auta muuttamaan tilannetta. Vaatii enemmän rohkeutta lähteä kuin jäädä. Joskus on hyvä valita tuo ensimmäinen vaihtoehto.

Mies ja ego

Edellisessä tekstissäni Mä olen vahva ja itsenäinen! käsittelin sitä, mitä todellinen vahvuus on ja haluavatko miehet oikeasti vahvan naisen. Vastaus jälkimmäiseen on: eivät.

Miehinen itsetunto on siitä mielenkiintoinen seikka, että se on helposti särkyvä. Mies haavoittuu helposti. Miehellä on kaksi tapaa käsitellä tätä tilannetta. Ensimmäinen on se, että hän yrittää liimata säröjä yhteen alkamalla pukiksi saadakseen kerta toisensa perään todistelua siitä, että viehätysvoima on vielä tallella. Toinen on se, että hän ratkeaa ryyppäämään. Ei ole mikään ihme, että syrjäytyneet Suomessa ovat juuri miehiä. Naiset selviävät mistä tahansa. 2000-luvun tienoilla kulttikirjaksi nousseessa, Eve Enslerin Vaginamonologeissa muun muassa Bosnian sodassa järkyttäviä tapahtumia kokeneet naiset kertovat elämäntarinaansa avoimesti. Heitä sattuu, mutta he selviävät. Sodassa olleet miehet masentuvat ja alkoholisoituvat tai tekevät itsemurhan. Nainen on luotu kestämään, luomaan ja ylläpitämään elämää.

Sotiin tai syrjäytymiseen verrattuna ihmissuhteiden koukerot eivät paina paljon mitään. Mutta otetaan ne nyt vertailukohdaksi puhuttaessa miehen särkyväisyydestä, sillä tämän ominaisuuden vuoksi heillä on tarve valita nainen, jota he eivät koe uhkana. Uhkana he taasen kokevat sellaisen, joka tietää mitä haluaa ja uskaltaa sitä pyytää. Sellaisen, joka haastaa hänet älyllisesti. Sellaisen, joka uskaltaa olla oma itsensä. Sellaisen, jolla on karismaa ja ryhtiä.

Mies haluaa maantienvärisen, hajuttoman ja mauttoman hiirulaisen, joka on passiivinen, hieman alistuva ja nostaa hänet pikkuisen jalustalle. Mieshän haluaa ihailua. Ja osittain hän haluaa, että hänen naistaankin ihaillaan, mutta tosipaikan tullen hän järkyttyy muiden miesten tälle suomasta huomiosta, sillä se iskee sisällä lymyilevään epävarmuuteen. “Hänhän voi lähteä jonkun toisen matkaan! Paras valita sellainen, johon ei niin kiinnitetä huomiota.”

Korostan, etten tarkoita hiirulaisella maantienväristä ponihäntää ja harmaata gollege-paitaa. Tarkoitan sellaista, jonka olemus huokuu: "Anteeksi, että olen olemassa. Ettehän vain huomaa minua täältä seinän vierestä?" Tällainen asenne on lisäksi ihmiselle itselleen hyvin haitallista, sillä he joutuvat helposti kynnysmatoiksi - myös parisuhteessa. Siitä ei voi myöskään syyttää heitä, koska jokaisen itsetunnossa on aukkoja, täydellistä eheyttä ei ole olemassakaan. Itsensä rakastaminen on useamman elämän prosessi ja meidän kaikkien olisi laitettava se ykköseksi Things to do -listalle.

Miehiä taas voi näpäyttää hyvällä omalla tunnolla. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Naisilla on enemmän valtaa ja voimaa kuin koskaan aikaisemmin ja luulisi nykymiehenkin pysyvän sen perässä. Vaikka en sovinismia hyväksykään missään muodossa, on toisaalta ymmärrettävää, että 60-vuotiaat äijät kieltäytyvät leipomasta tai pyyhkimästä pölyjä ja jos heidän vaimonsa yhtäkkiä alkaa sellaista vaatia, he saavat slaagin. He ovat sellaisen ajanjakson kasvatteja, jolloin mies oli kukkona tunkiolla. Oman ikäluokkani miehistä ei kuitenkaan uskoisi, että heidän itsetuntoaan nakertaa se, että nainen esimerkiksi sängyssä avoimesti kertoo mistä pitää ja mitä toivoisi miehen tekevän. Mutta niin vain on. Kertooko se siitä, että epävarmuus on miehen geeneissä? Ehkä. Tai sitten se johtuu siitä, että he ovat näiden kuusikymppisten kasvattamia.

Eikö sellainen mies olisikin ihana, jonka kanssa voisi olla täydellisesti ja läpikotaisin oma itsensä. Joka haluaa pitää sinua julkisesti kädestä ja esitellä ylpeänä kavereille. Joka rakastaisi sitä, että saat hänet nauramaan ja sitä, että hän voi käydä sinun kanssasi mitä mielenkiintoisempia keskusteluja yömyöhälle. Hän nauttisi siitä, että otat valovoimaisuudellasi tilan haltuusi astuessasi ovesta sisään ja myös siitä, että olet lämmin ja sydämellinen itseäsi ja muita kohtaan.

Sulje silmäsi ja kuvittele häntä. Sitten avaa ne. Hän on todella olemassa.

Mä olen vahva ja itsenäinen!

Kun miehiltä kysytään, millainen nainen heitä kiehtoo he vastaavat pääpiirteittäin näin:

“Naisen on oltava vahva ja itsenäinen. Hänen on tiedettävä kuka hän on, mitä hän haluaa ja oltava sinut itsensä kanssa. Mikään ei ole niin seksikästä kuin itsevarmuus.”

Naiset muuten sanovat samaa miehistä.

Haaveessa on paljon sulateltavaa ensinnäkin sen vuoksi, että ihmiset käsittävät vahvuuden ja itsevarmuuden eri tavoin. Yleensä ne mielletään kovaääniseksi mesoamiseksi.

Nimittäin:


Se, että ihminen julistaa: “En tarvitse ketään”, on merkki suojamuurista, jonka hän on rakentanut välttyäkseen pettymyksiltä. Hänellä voi olla ryhti kuin heinäseipäällä, mutta sisältä hän on haavoista pehmeä.

Se, että tyyppi julistaa kovaan ääneen rakastavansa itseään juuri sellaisena kuin on, on merkki siitä, että hänellä on tarve todistella sitä ensisijaisesti itselleen ja huutamalla sitä mahdollisimman monelle hän hakee oikeutusta muilta olla sellainen kuin hän on. “If you have to say you‘re a lady, you‘re not”, sanoi Billie Holiday. Pätee kaikkeen.

Joillakin on tarve kimittää: “I‘m a bitch, deal with it!” Itsevarma ihminen ei ole koskaan narttu. Veemäisyys toisia kohtaan kertoo nimenomaan epävarmuudesta. Sillä tavoin yritetään peittää omaa huonoa itsetuntoa painamalla muita alemmas, jotta itse voisi nousta heidän yläpuolelleen edes jollain keinoin. Terveellä itsetunnolla varustettu yksilö tietää, ettei hänen tarvitse latistaa muita ollakseen arvokas. Tämä sama pätee myös pomotteluun.

Lause: “Mä olen vain rehellinen ja sanon oman mielipiteeni. Jos et kestä sitä, se on sun ongelma”, menee edelliseen narttukategoriaan. Kyse on ennen kaikkea latistamisesta, joka taas juontuu huonosta itsetunnosta. Kyllähän mieleltään terve ihminen osaa hyvät käytöstavat ja tietää, koska pitää suunsa kiinni. Toisen tarkoituksellinen loukkaaminen ei todellakaan ole merkki vahvuudesta, päinvastoin. Suoruus on aina julmuutta eikä sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden kanssa.

Tällaisten ihmisten lähellä on erittäin tukala olla ja heidän kanssaan on vaikea muodostaa terveitä ja toimivia ihmissuhteita sen vuoksi, että asioiden on yleensä hoiduttava vain ja ainoastaan heidän tavallaan. He eivät anna tilaa toiselle olla sitä mitä tämä on ja pyrkivät jatkuvasti muuttamaan ympärillään olevia ihmisiä. Mutta oletko huomannut, että kun itse muutut, muuttuvat myös ympärillä olevat? Mitä enemmän sinulle tulee itsevarmuutta, sitä vähemmän joudut enää riitoihin, ihmissuhteesi muuttuvat harmonisemmiksi ja vedät puoleesi tasapainoisia ja hyväntuulisia ihmisiä. Kurjuus vetää puoleensa kurjuutta, ilo iloa. Takuulla olet huomannut ja se johtuu juuri kasvaneesta itsetunnostasi, sisäisestä tasapainosta ja harmoniasta. Jos et sittenkään ole sitä vielä pannut merkille, noita ominaisuuksia kannattaa alkaa haalimaan.

Kypsymättömät ihmiset lankeavat veemäiseen kovaäänisyyteen helposti. He pitävät toisen “vahvuudesta” ja muutaman kuukauden päästä he huomaavat kulkevansa ihmissuhteessaan munankuorilla.

Mutta haluavatko miehet todellakin vahvan naisen? Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Ymmärrä miestä

Pariin otteeseen olen puhunut parisuhdeguru Christian Carterista ja hänen opuksestaan Catch Him And Keep Him. No, tämä mies ei rajoitu pelkästään tähän kirjaan. Hänellä on kokonainen sarja erilaisia cd- ja dvd-levyjä, joiden avulla hän puskee naisia kohti unelmallista parisuhdetta. Tässä lista:

- Inside The Mind Of A Man: Opettaa lukemaan miehen käytöksen salattuja merkityksiä.
- Communication Secrets For A Secure Relationship: Kertoo hienovaraisesta kielenkäytöstä, jota naiset ja miehet käyttävät kertoakseen syvimmistä tarpeistaan ja haluistaan.
- Natural And Lasting Attraction: Opettaa luomaan miehessä tunteen ikuisuudesta niin, että hän alkaa nähdä sinut itselleen ainoana oikeana naisena.
- Ready For Love: Murra kaavat, jotka estävät sinua löytämästä rakkautta. Neuvot kehittävät itsetuntoa, voimaa ja luonnollista kauneutta.
- Meeting The One: Tällä levyllä opetetaan juuri ne oikeat sanat ja teot, jotka saavat miehen rakastamaan sinua ja vain sinua.
- Finding Love Online: Askel askeleelta neuvotaan kuinka saat laatumiehen haaviisi nettideittailussa. Opit myös välttämään niitä muiden naisten tekemiä virheitä, jotka vetävät puoleensa huonoa seuraa.
- From Casual To Committed: Opit mitä sitoutuminen miehelle tarkoittaa ja miten se hänellä toimii. 
- Mastering “Make or Break” Moments With Men: Opi 15 tärkeää kohtaa, jotka määrittelevät sen, rakastuuko mies sinuun vai ottaako hatkat. Opit tarkkaan kuinka sanoa ja toimia jokaisella näistä 15 kriittisellä hetkellä.
- Relationship Turnaround: Kuusi voimakasta työkalua, joiden avulla saat sytytettyä kipinän väljähtyneeseen suhteeseen.
- Interviews With Dating & Relationship Experts: Ihmissuhdeasiantuntijat neuvovat kuinka tulla deittipelin mestariksi, kuinka löytää suhde ja pitää se. Uusi levy lähetetään kerran kuussa.


Aloin miettiä sitä valtavaa rahamäärää, joka pyörii Löydä se oikea -bisneksessä. Ja ketkä tähän syytävät rahaa? Naiset. Tietysti. Ja miksi juuri naiset? Ei mitään aavistusta. Minulle syntyvä mielikuva on trenssi päällä napakasti kulkevien uranaisten lauma, joka täyttää elämänsä harrastuksilla, tapahtumilla ja menoilla ja käy kotona vain nukkumassa. Tämä kaikki siksi, ettei heidän tarvitsisi olla yksin ajatustensa kanssa ja kohdata hiljaista huonetta - eikä itseään. Todellisuudessa hän voi seistä taidenäyttelyssä kauniin maalauksen edessä ja tuntea itsensä yksinäiseksi. Kaikki tuntuu kylmältä ja pohjimmiltaan turhalta, sillä tekemisellä ei ole mitään suurempaa merkitystä. Se on vain ajantäytettä.

Toinen mielikuva on harmaahiirulainen, joka työpäivän jälkeen lösähtää sohvalle sipsipussin ja puolentoista litran limsapullon kanssa ja katsoo telkkaria siihen asti, kunnes kyllästyy ja menee aikaisin nukkumaan, koska ei ole muutakaan tekemistä. Todellisuudessa hän ei ole katsonut ohjelmia ajatuksella lainkaan. Hän on pohtinut sitä kuinka saamaton ja laiska ihminen hän on eikä täten kukaan mies voisi ikinä edes kiinnostua hänestä. Ja hän syö sipsiä ja vaihtaa kanavaa, juo puolet Pepsistä ja tuntee siitä huonoa omaatuntoa. Hän tietää olevansa epäsosiaalinen, mutta on kehittänyt tavan olla neljän seinän sisällä eikä saa itseään niskasta kiinni lähteäkseen ihmisten ilmoille. Hän miettii kuinka paljon parempi itsetunto hänellä olisi, jos hänellä olisi mies, joka rakastaisi häntä. Näin hän tietäisi olevansa tarpeeksi hyvä ja rakkauden arvoinen. “Silloin kaikki olisi toisin. Elämäni ei olisi myöskään niin tylsää ja yksitoikkoista kuin nyt, sillä mieheni kanssa tekisimme kaikkea kivaa yhdessä.”

Niinpä kumpikin naisista menee ostamaan rakkausoppaan löytääkseen sen oikean. Toinen ostaa useammankin. Ne kaikki neuvovat heitä kuinka miestä lähestytään, mitä on miehen pään sisällä, kuinka lukea miestä, mitkä ovat hyviä iskupaikkoja ja mitä heidän on itsessään muutettava, jotta rakkaus tulisi.

Krisun sanoma on se, että miehet ajattelevat parisuhteista ja tunteista täysin eri tavalla kuin naiset. Miehet eivät puhu tunteista. He eivät välttämättä pidä seitsemän kuukauden tapailua suhteena vaan heille on luonnollista panna muitakin siinä ohella. Mutta jos otat esiin sen, että haluaisit hänen kanssaan suhteen, tee se varoen ja käytä sanoja ja eleitä, jotka eivät pelästytä miestä, sillä miehet pelästyvät helposti kaikkea tällaista. Muista, ettet puhu liikaa. Älä kuitenkaan puhu liian vähänkään, sillä silloin mies luulee, että sinäkin haluat vain jotain kevyttä. Miehillä on aivan oma kielensä, jota sinun on opittava puhumaan saadaksesi kestävän ja rakkaudellisen parisuhteen. Miehet eivät ole kamalan hyviä ihmissuhteissa, joten on sinun vastuullasi, että mies haluaa suhteen kanssasi. On olemassa 15 tärkeää seikkaa, jotka voivat pilata kaiken. Opettele siis ne, ettei mene plörinäksi. Kun ne tulevat vastaan, tiedät miten toimia ja saat miehen rakastumaan itseesi. Muuten hän alkaa hivuttautua pois ja vähän ajan päästä tuijotat puhelinta, joka ei koskaan enää vilku hänen nimeään. Sitä ei sitten edes parane ihmetellä, koska olet tehnyt juuri ne virheet, mitä naiset yleensäkin tekevät.

Se vain on niin. Miestä on vain ymmärrettävä. Hänellä nyt on omat omituisuutensa. Hän ehkä jurnuttaa, kun pitäisi keskustella, hän ehkä jää töiden jälkeen kavereiden kanssa baariin ilmoittamatta ja tulee kotiin aamuviideltä mustan maijan takapenkillä, hän kuluttaa vuokrarahat pitkävetoon, hän tykkää panna kaikkea mikä liikkuu, hän ei halua sitoutua sillä hän menettäisi silloin vapautensa päivittäiseen ryyppäämiseen ja yhden illan juttuihin. Mutta mies nyt vain on sellainen. Tärkeintä on, että sinä opit tuntemaan miehen kummalliset piirteet, elämään niiden kanssa ja puhumaan samaa kieltä kuin hän. Vain ja ainoastaan tällä tavoin saat hänet ymmärtämään, että sinuun kannattaa satsata, sillä hän ei sitä itse huomaa.

Pistää miettimään, miksi miehille ei ole oppaita sen oikean löytämisestä? Eikö miehiä oikeasti kiinnosta? Olen käsitellyt miesten tunteita, tai niiden puutetta, tekstissä Marsilaisten invaasio. Todellisuudessa voikin olla niin, että koska naiset hoitavat kaiken työn, opiskelevat miestä, etsivät hyvät iskupaikat, tälläävät itseään ja kehittävät minäänsä, miesten ei tarvitse muuta kuin istua baarijakkaralla, odottaa sopivia ehdokkaita tulevaksi ja valita niistä. Sillä mies on hyvä juuri sellaisena kuin hän on, epäloogisuuksineen kaikkineen ja hänellä on varaa valita. Hänen ei tarvitse tulla puolitiehen vastaan, sinun on mentävä hänen luokseen. Hyvää matkaa.

Maagisen yhteyden kirot

Yleisön toivomuksesta ja oman kihelmöivän kiinnostuksen inspiroimana palaan Christian Carterin kirjaan Cath Him And Keep Him, josta kerroin tekstissä Kaikki ne virheet. Rohkaistuin ja luin kappaleen The Danger Of A “Connection” (Or Chemistry). Valitsin tämän, koska minulla on ongelma. Olen tuntenut yhteenkuuluvuutta monien miesten kanssa ja jäänyt sen vuoksi roikkumaan suhteisiin, joita ei oikeastaan voi edes pitää suhteina eikä edes sen tapaisina. Enemmänkin hengailuna ja päämäärättömänä lillumisena, jollaisessa tilassa kuitenkin odotan kiivaasti, että tässä olisi tulevaisuutta. Meillähän on yhteys, hyvänen aika! Ne loppuvat samalla tavoin kuin jos astuisit haravan päälle ja varsi pongahtaisi pärstään.

Jokainen on kokenut sen tunteen: tiedät sisuskaluissasi kuinka ihastuksesi jollakin universaalilla tasolla kuuluu olla elämässäsi. Tunnet maagista vetoa häneen, ei pelkästään seksuaalista, vaan jotain selittämätöntä yhteenkuuluvuutta, jolle ei ole mitään järjellistä selitystä. Tällainen tunne on merkki siitä, että välillänne on jonkin sortin sielunkumppanuutta ja taivaassa solmittu sopimus yhdistyä fyysisessä maailmassa.

Ei välttämättä.

Niin sanottu kemia ja yhteenkuuluvuus voivat Carterin mukaan olla jopa haitaksi, jos ei tiedosta sitä, että miehelle ne tarkoittavat aivan eri asioita kuin naiselle. Nimittäin nainen näkee ne merkkinä pitkäaikaisesta parisuhteesta, miehelle ne voivat tarkoittaa pelkästään vetovoimaa. Carterin mukaan naiset ovat huonoja kahdessa asiassa:

1) Naiset eivät tunnista, onko mies todellakin potentiaalinen pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa yhteys kestää vielä arjenkin paineet.

2) Naiset eivät tunnista, voiko hänen tuntemastaan energiasta, yhteenkuuluvuudesta, keskusteluista ja yhteisistä kiinnostuksen kohteista muodostua tukeva perusta parisuhteelle.

Naisilla, jotka kokevat olevansa suhteessa väärän miehen kanssa, on silmiinpistävä yhtäläisyys: juuri tuon yhteenkuuluvuuden tunteminen. Se sokaisee. Vaikka mies pettäisi, ei pitäisi lupauksiaan, soittelisi kerran kahdessa viikossa eikä olisi edes kamalan hauskaa seuraa, nainen takertuu huonoon suhteeseen siksi, että tuntee tuon yhteyden. Näin ollen tämä yhteys on ainut asia, mikä häntä ja miestä yhdistää. Eikä se ole paljon.

Carter muistuttaa, että yhteenkuuluvuuden tunne on toki ehdotonta suhteen onnistumiselle ja menee monesti myös yhteisten kiinnostuksen kohteiden edelle. Enhän minä voi vaatia miestäni innostumaan shoppailusta tai posliinimaalauksesta, muttei se tarkoita sitä, että suhde olisi tuomittu epäonnistumaan. Yhteys takaa sen, että myös keskustelut sujuvat kuin sula voi.

Mutta siinä on vaaransa.

Mies ei nimittäin yhteydestä huolimatta välttämättä halua vakavaa suhdetta kanssasi. Et siis saa sekoittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteeseen.

Käsi ylös, jos olet sortunut siihen, että olet nauttinut enemmän ajatuksesta teistä kahdesta yhdessä kuin tämän kaksilahkeisen varsinaisesta seurasta. Carter kertoo nähneensä lukuisia naisia, jotka ovat tapailleet miestä lyhyen aikaa ja alkaneet maalailla kauniita suhdekuvia. Silti jokaisen tapaamisen päätteeksi nainen tuntee itsensä turhautuneeksi ja suuttuneeksi sen sijaan, että palaisi kotiin hymyillen. Siitä huolimatta nainen ei päästä irti, sillä hän on niin vakuuttunut siitä, että tämä yhteys tarkoittaa jotain suurempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Niinpä hän odottaa ja odottaa, että asiat muuttuisivat sellaisiksi, joita hän mielessään jo näkee. Silloin keksitään tekosyitä toisen käytökselle: “Hän on etäinen, koska hänellä on paljon työstressiä”, “Hän ei saa minua nauramaan, mutta ehkä häntä vain jännittää astua uuteen suhteeseen ja on siksi vähän kireänä” jne. Vaaleanpunaiset sydänrillit, sitä se on.

Joten kuinka pitkään olet valmis odottamaan, että asiat muuttuvat? Mitä jos hän ei vielä parinkaan kuukauden jälkeen ole paljastunut sellaiseksi mieheksi, jollaista sinä todella kaipaat? Kyseenalaista yhteys, mieti mitä se tarkoittaa. Ehkä kyse ei olekaan universaalista merkistä, joka kertoo teidän kuuluvan toisillenne loppuelämäksi. Ehkä se tarkoittaa, että teidän kuuluu olla yhdessä tämän hetken. Näetkö tunteen tuolle puolen ja uskallatko lähteä yhteenkuuluvuudesta huolimatta? Yleensä se kannattaa, sillä mitään uutta ei voi tulla ennen kuin jotain vanhaa on poistunut. Etkä todellakaan halua olla takkuisessa suhteessa, joka estää löytämästä jotain eheää. Ethän?

Mitä on koiran karvojen takana?

Vietin viime viikon Pori Jazzien auvoisissa mainingeissa. Se tarkoitti joka päivä viiden tunnin yöunia, piknikkejä, mahtavaa musiikkia sekä sitä, että suositeltu alkoholin kulutusmäärä on täytetty seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Se, mihin kiinnitin erityishuomiota oli paikallinen miestarjonta. Koko Pori oli räjähtämispisteessä toistaan upeamman näköisiä kaksilahkeisia siinä määrin, että silmät häikäistyivät ja varpaita kipristi kulki mihin tahansa. “Sori vaan, mutta ne eivät ole porilaisia”, porilaiset kaverini sanoivat. “Ne ovat täällä vain jazzien takia ja voivat tulla aivan mistä tahansa.” Porilaiset miehet ovat kuulemma sitten aivan toisen tyyppisiä, suht diplomaattisesti sanottuna punaniskahtavia.

Se mikä näissä miehissä pisti erityisesti silmään oli koppavuus. Se täytti koko huoneen, baarin ja Jazzkadun. Se oli niin konkreettista, että sitä olisi voinut vuolla veitsellä. En ole koskaan nähnyt niin paljon kauniita koppavia ihmisiä peräjälkeen.

Tiedättehän ne lukuisat vanhat sanonnat ja lastensadut, joiden mukaan ulkonäkö pettää ja kaunis on sisältä aina enemmän tai vähemmän mätä. Kaunis ihminen ei voi olla ystävällinen, luotettava ja jalo, ne ovat vähemmän kauniiden ihmisten ominaisuuksia. Kauan pidin tätä totena. Pakkohan se on, kun sitä joka puolelta syötetään. Mutta vuosien saatossa olen tullut toisiin aatoksiin.

Olen huomannut, että vähemmän viehättävät ihmiset ovat kaikista ärsyttävimpiä ja kauniit ihmiset sydämellisiä. Luulen sen johtuvan siitä, että epäviehättävillä on niin huono itsetunto, että heidän on kompensoitava sitä muulla tavoin. He latistavat toisia, vähättelevät, yrittävät jatkuvasti päteä vaikkapa liukkaalla järjenjuoksullaan ja tekevät kyllä selväksi kuinka tyhmä tai kykenemätön sinä olet. Kauniiden ihmisten ei tarvitse päteä. He ovat sinut itsensä kanssa eikä heidän siksi tarvitse todistella kenellekään yhtään mitään.

Miehissä tämä tietysti käynnistää vääristyneitä piirteitä ja kuka tietää, miksi he purkavat sitä juuri seksiin. Miksi kuvankauniit miehet ovat usein pukkeja ja ajattelevat sängyssä pääosin vain omaa nautintoaan? Tämä ei päde kauniisiin naisiin. Ehkä näiden miesten ei tarvitse vaivautua toisen eteen, sillä palvovia naisihmisiä löytyy muitakin, jos yksi petikumppani alkaa urputtaa tasa-arvosta. Toisaalta rumat miehet ovat kaikista aktiivisimpia iskijöitä, eivätkä he yleensä tajua kerrasta sanaa ei. He inttävät, vänkäävät ja lääppivät, kun taas hyvännäköisissä on tyyliä. He odottavat lupaa ennen kuin tarttuvat tissiisi. Paitsi ehkä Pori Jazzeilla, jossa jouduin hätistelemään käsivoimin erästä naimisissa olevaa nuorta miestä, joka kavereineen yritti saada meitä kartanolleen seksileikkeihin. “Eihän sinne nyt vaimoa pyydetä!”, hän kimahti toruilleni. Ehdotin, että he filmaisivat toisiaan ja katsoisin sen sitten YouTubesta.

Sitten taas: “Jos mies on liian hyvännäköinen, itselle tulee alemmuuskomplekseja”, eräs ystäväni totesi. Sekin on totta ja erittäin ristiriitaista omiin haluihin suhteutettuna. Tietysti haluan mieheni olevan sen verran söpöydellä siunattu, että hän kelpaisi sekä minulle että muille. Vai pitäisikö seksin aikana joutua pitämään silmiä visusti kiinni ja hokea itselleen: “Sisäinen kauneus on tärkeintä, sisäinen kauneus on tärkeintä, sisäinen kauneus on tärkeintä….” Silti vaadin ehdotonta uskollisuutta, joka oman teoriani valossa on erittäin mahdollista. Siksi olin niin hämilläni Porissa olevien koppavien miesten määrästä.

Minun ystäväni ovat kaikki omalla ihanalla tavallaan kauniita ja heillä on sydän paikallaan. Kauneus on tietysti katsojan silmässä ja olen vetänyt tässä tekstissä mutkia suoriksi. Mutta jos saduissa kehotamme näkemään ulkonäön lävitse niin, ettei ulkoinen kauneus välttämättä heijasta sisälle, ehkä voisi ottaa huomioon senkin, ettei rumuus ole automaattisesti merkki hyvyydestä.


P.S. Teemaan sopien kuolaa valuttava kuva Twitterin perustajasta Jack Dorseysta ;)

Propsit kotimaiselle dorikselle

Kirjoitin kolmisen vuotta sitten sanomalehti Pohjalaisen viikkoliitteeseen Tosiin, nykyiseen Muruun, jutun siitä kuinka mies ja nainen näkevät naiseuden. Vuosikausien taistelu kauneuskäsityksistä, naisten rooleista ja tasa-arvosta ei ole vieläkään laantunut ja toki keskustelu on hyvästä. Se on vain helvetin yksipuolista. Siksi halusin tehdä tämän jutun. Julkaisen sen tässä, koska minusta kumpaisellakin haastateltavalla on mielenkiintoisia mielipiteitä naiseudesta ja mehän kaikki haluamme tietää, mitä miehet meistä ajattelevat.

P.S. Sen verran olen juttua muokannut, että olen vaihtanut otsikon siihen, mitä se alkuperäisesti minulla olikin. Tuottaja vaihtoi otsikon julkaisuvaiheessa muotoon: "Yhteistä elämän pyykkiä", joka on, sanoisinko, eläkeläismallia.




”Suomalainen nainen on ihana”

Mies ja nainen sekä pohdittavana naiseus. Rap-videoiden ahterit. Ulkonäköpaineet. Ruma Betty. Johtotehtävät. Uskottavuusongelmat ja reippaat pikkutytöt.

Tytöt kasvatetaan pienestä pitäen istumaan siististi, hymyilemään kiltisti ja näyttämään söpöiltä saparoissa.
Vielä 2000-luvullakin Lara Croftista ja Kissanaisesta huolimatta lapsille syötetään vaivihkaa stereotypioita naiseudesta. Piia Rekilä ottaa esimerkiksi Harry Potterin, jossa topakka Hermione on tunnollinen ja vastuullinen tyttö, kun taas pojat hakevat seikkailuja. Toisaalta “älä itke, sä oot jo iso poika”, on yksi fraaseista, joilla muokataan myös pienen pojan identiteettiä.
- Varmasti yksi syy siihen, miksi naiset eivät hakeudu johtotehtäviin on se, että nainen on kasvatettu olemaan kiltti. Siksi he vierastavat roolia, jossa joutuu olemaan kurja ja tekemään päätöksiä, joista voi menettää viidet yöunet.
Mikko Vartiainen uskoo enemmän myötäsyntyiseen kuin kasvatukseen. Parivuotias kummityttökin osaa jo olla mielen kielin saadakseen tahtonsa läpi, kun taas pojilta kyky puuttuu.
- Nää on tietysti stereotypiota. Jos nainen on erilainen, pelaa lätkää tai korjaa autoja, sillä on jatkuvasti identiteettikriisi, miks mä oon tällainen ja muut tollasia, ja kuvittelee olevansa jotenkin vääränlainen. Se on naisten ominaisuus. Kaikki naiset kuvittelee olevansa vääränlaisia oli ne sitten millaisia tahansa.

Nainen tälläytyy naisia varten

Vartiainen ihmettelee naisten epävarmuutta. Nainen tuskin on sitä luonnostaan, joten syy on mysteeri.
- Naisilla tulee joku ongelma murrosiän jälkeen. Ensin ollaan koko kasvukehityksen miestä edellä kunnes tulee viimeinen kehitysvaihe 18-24-vuoden tienoilla eli itsensä hyväksymisen vaihe. Olet löytänyt sen kuka sä oot, millainen sä oot ja opit tykkäämään siitä.
Silloin tiedostetaan kyvyt ja puutteet, sekä ulkoiset että sisäiset. Mies ajattelee olevansa ok kaikesta huolimatta käyttäytyen myös sen mukaisesti ja vaatien muilta tietynlaista arvostusta.
- Tuntuu, että tää kehitysvaihe menee naisilla ihan päin seiniä. Ne valittaa vieläkin, että mä oon lihava, mä oon harteikas, mulla on väärän väriset kulmakarvat väärässä kulmassa. Vikoja löytyy vaikka kuinka hemmetisti.
Rekilä miettii kauneuskäsityksen syöttämisen alkavan jo varhain. Kun äiti kerran vuodessa lähtee juhliin käyttäen valmistautumiseen aikaa kolme tuntia, kehutaan kuinka hän onkaan kaunis.
- Miksei sanota: “Voi kuinka äiti on kaunis, kun se tulee saunasta”, tai vaikka aamulla herätessään. Se antaa kuvan, että ollakseen kaunis sen eteen täytyy tehdä jotain.
- Musta olis hirveä ajatus, ettei antais rispektiä sille, että kun toinen on puolitoistatuntia tällännyt itteensä niin toteais: “No, hyvältä sä olisit näyttänyt muutenkin, ihan turhaa työtä teit”, Vartiainen lisää.
- Mutta sun lapset kuulee sun kehumisen vaan, kun sun vaimo on tehnyt puolitoistatuntia sen eteen töitä, Rekilä toteaa.
- Jos kaikki naiset huomenna vaan lopettais meikkaamisen, aika harva äijä valittais siitä. Se lopulta lopettais kilpavarustelun kauneudella, mutta tekis naisten omasta elämästä paljon tylsempää. Ketkä sitä meikkaamista edes kaipaa eniten: naiset! jatkaa Vartiainen.

Omassa nesteessä

Pitääkö paikkansa, etteivät miehet välitä siitä onko selluliittia, säärikarvoja, kulmakarvat nypitty, varpaankynnet lakattu, makuhuulikiiltoa, selän iho kuorittu, kovettumat raspattu ja purkkirusketus?
- Jos ne edes huomaa sellaisia asioita. Ne huomaa, jotka itsekin laittaa itseään. Pääasiassa naiset on itselleen ottaneet sen roolin, että täytyy näyttää hyvältä. Sitten jotkut naiset valittavat, että minkä helvetin takia tää nyt on tälleen, Vartiainen loksauttaa.
Rekilä on samaa mieltä, mutta muistuttaa alkuperäisten vaatimusten lähteneen ajasta, jolloin mies oli melkein Jumala. Ei nainen keksinyt korsettia tai karvojen poistoa, mutta jotenkin siihen on nyt jumiuduttu.
- Naisten lehdet ovat monessa asiassa kaiken pahan alku ja juuri. Ne vahvistavat stereotypiaa siitä, että täydellinen nainen ajaa säärikarvansa, jonka lisäksi hemmottelee itseään kolmen tunnin itsehoitosessioilla. Ne ruokkivat sitä tarvetta. Ei niinkään naiset, vaan ne selluliitti- ja ryppyvoiteiden valmistajat.

Naisvalta tuo alastomuuden

Naisvartalon käyttö mainonnassa tai rap-videoissa menee joskus täysin yli sietokynnyksen. Vartiaisen mukaan harva mies vakavissaan pitää musiikkivideoiden stringiahterien kuvaustapaa esteettisenä tai kiihottavana. Lisäksi Tekniikan Maailmassa mainostetaan autoja huomattavasti vähemmän puolialastomilla naisilla kuin Trendi-lehdessä mitä tahansa tuotetta.
- Mitä enemmän naisilla on valtaa kulttuurissa, sitä enemmän näkyy paljasta pintaa. Se voi olla turvallisuusjuttu. Miesvaltaisissa kulttuureissa naisen on suojattava itsensä, mutta vastakkaisessa kulttuurissa nainen on muuttunut saalistettavasta saalistajaksi ja seksuaalisen vallan käyttäjäksi.
- Naisilla ja heidän ruumiillaan mainostaminen ei ole miesten tahto vaan bisneksen tahto, Rekilä jatkaa.
- Se nyt vaan on niin, että naiset ovat alastomina kauniita, kun taas miehiä ei kaikki mielikseen katsele. Onko naiset tappiolla tässä asiassa, kun kaikki ovat sitä mieltä, että naiset näyttää hyvältä alasti, mutta miehet ovat kuvottavia. Olisiko se parempi toisinpäin, Vartiainen kysyy.

Kuka määrittelee kauneuden?

Entä sitten Ruma Betty? Sarjaa on ylistetty siitä, kuinka vihdoinkin on tullut “oikea” nainen tuuttiin. Kaunis tai solakka nainen ei siis ole oikea nainen ja on kaiken lisäksi huono esikuva, koska tulee kovin paha mieli, kun ei itse yllä samaan.
Vaikka Betty ei edes ole ruma, vain hieman tyylitön, hän sarjan herättämän keskustelun mukaan toimii upeana roolimallina älykkyytensä vuoksi.
- Tuo on juuri tuota, ettei voi olla kaunis ja fiksu, Rekilä ja Vartiainen toteavat yhdestä suusta.
- Kuuntelin kerran graduntekijöitä, joista yksi avautui siitä kuinka on pakko mennä ostamaan imagolasit, muuten ei yksinkertaisesti saa töitä. Kun on 24-vuotias blondi, äijät huutaa vaan, että tuo sitä kahvia, Vartiainen kertoo.
- Kaunis nainen ei alunperin ole ollut esillä poliitikkona tai yrityksen johtajana, esille päästiin ulkonäön vuoksi. Kaikki kunnia missikulttuurille, jossa meidät on luotu näkemään kaunis nainen tyhmän roolissa. Ei misseiltä kysytä kysymyksiä, joilla he pystyisivät näyttämään muunkin kiinnostavan kuin hiusten, Rekilä sanoo ja jatkaa toitottamisen siitä kuinka nainen saa olla sellainen kuin on menneen epäterveeseen suuntaan.
- Puhutaan, ettei naisen täydy olla kaunis tai laiha eikä kyseenalaisteta sitä mikä on kaunista tai rumaa. On laitettu standardi ruma ja kaunis, ja nyt on vapauduttu ikeestä siinä, ettei kaikkien naisten tarvitse olla kauniita ollakseen onnellisia. Mutta miksi kauneus on niin pieni rajattu alue?

Keski-ikäiset ovat rasisteja

Jokainen nuori nainen on törmännyt uskottavuuspulan aiheuttamiin keski-ikäisten miesten halveksuviin katseisiin.
Rekilä on ollut Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja ja toimii tällä hetkellä edustajiston varapuheenjohtajana. Hän ei ole kokenut vähättelyä nuorten keskuudessa, iäkkäämpien kylläkin. Vartiainen, yliopiston koulutus- ja sosiaalipoliittinen sihteeri, on huomannut saman.
- Lukiosta tullessani luulin miesten ja naisten olevan luonnostaan tasa-arvoisia. Sitten lähdin rauhanturvaajaksi, jossa mestassa oli sekä miehiä että naisia, oli luonnollista suhtautua tasa-arvoisesti. Sitten oli nää nelikymppiset sedät. Voi helkkari niitä tyyppejä! Ne suhtautuivat naisiin usein avoimen vihamielisesti, Vartiainen muistelee.
Hän huomauttaa kolmekymppisten olevan naisten kasvattama sukupolvi äidistä ja tarhatädistä opettajaan, joten jo on ihme, jos naisjohtajia vielä karsastetaan.

Ihanat naiset

Toimittaja-kirjailija Roman Schatz on kertonut hämmentyneensä muuttaessaan patriarkkaalisesta yhteiskunnasta Saksasta matriarkkaaliseen Suomeen.
- Ei Suomi vielä ole matriarkkaalinen yhteiskunta, mutta voi olla että kolmenkymmenen vuoden päästä toimittaja tekee juttua siitä kuinka mies on kriisissä, Vartiainen heittää.
- En usko naisjohtajien olevan enemmistö yrityksissä vielä pitkään aikaan. Silloin kun menen hautaan, suurten yritysten johtajien pallit ovat ne, missä valta on miehillä, Rekilä lisää.
Kaikesta huolimatta suomalainen nainen ja mies ovat kaksikon mielestä upeita. Rekilän on vaikea kuvitella itseään parisuhteessa muun maalaisen kanssa.
- Suomalainen mies hyväksyy enemmän sen, että nainen on vertainen. Hän ei katso karismansa olevan kiinni siitä.
Vartiainen yhtyy edelliseen puhujaan, vaikkakin eri sukupuolesta.
- Suomalainen nainen on ihana. On muun maalaisetkin, mutta tykkään tällaisesta yhteiskunnasta, jossa nainen voi sanoa sanansa ja odotan, että tästä tulisi vieläkin tasa-arvoisempi.