Sinkut = Kanat kukkojahdissa?

Mbarin vessa.

Olin jokin aika sitten Kaupunkiradion haastateltavana. Aiheena oli - yllätys, yllätys - sinkkuus. Koko tilaisuus oli erittäin sympaattinen juontajia myöten, mutta sellaiset kysymykset kuin “Mitä silloin, kun kaikki kaverit ovat jo parisuhteessa eikä heistä saa seuraa miestenmetsästysreissuille?” ja “Mitkä ovat Helsingin parhaat pokauspaikat?” saivat minut miettimään sitä, mitä mieltä sinkkuudesta yleisesti ollaan. Ensin kerron oman mielipiteeni. Kärjistettynä on olemassa kolmea lajia sinkkuja:

1) Miesten metsästäjä: Jokainen viikonloppu on miestenmetsästyssesonkia tyttöjen kanssa. Out with the girls, woo hoo! Päälle laitetaan niin tiukka minihame, että se nousee jokaisella askeleella ja siksi sitä pitää myös jokaisella askeleella vetää alaspäin. Siinä ei ainakaan voi tanssia, mutta baariinhan ei mennä tanssimaan vaan näyttäytymään, joten sillä ei ole väliä. Mahdollisimman paljon lakkaa tukkaan, meikit “ojennukseen” taksissa ja iskuvaihde on päällä. Näihin lukeutuvat myös munahaukat, naiset, jotka vokottelevat varattuja miehiä, vaikka näiden tyttöystävä olisi aivan vieressä. Motto: “Mut hei, ihan sama. Mä olen vahva, moderni ja itsenäinen nainen, joka ottaa mitä haluaa!”

2) Sohvalla röhnöttäjä: Makailee illat pitkät telkkarin ääressä ja suree sitä kuinka hän ei ole vieläkään löytänyt unelmiensa oria. Kaikki tuntuu turhalta. Ei hyödytä kokata pelkästään itselleen, vaan parempi vetää eineksiä. Ei maksa vaivaa pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin, koska kukaan ei niitä kuitenkaan ole näkemässä. Aivan turha on myöskään harrastaa liikuntaa, koska eipä sitä alasti tule oltua kenenkään edessä kuitenkaan. Nukkumaan mennessä tyhjä sänky kummittelee ja muistuttaa siitä kuinka yksin hän on. Motto: “Parisuhde ja avioliitto ovat elämän sisältö. Kun saan sen, sitten elämäni vasta alkaa täydesti!”

3) Unohtaneet: Yksinoloon turtuu sinkkuuden jatkuttua vuosikausia. Parisuhde tuntuu kaukaiselta ajatukselta ja mitä miesten jahtaamiseen tulee, se kiinnostaa yhtä paljon kuin se kuinka monta hyönteislajia löytyy Madagaskarin sademetsistä (Itse asiassa minua alkoi oikeasti kiinnostaa kuinka monta hyönteislajia löytyy Madagaskarin sademetsistä. Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivujen mukaan niitä on löydetty tähän mennessä yli 100 000! Voit käyttää tätä tietoa vaikkapa iskurepliikkinä baarissa tyyliin: “Hei söpöläinen. Tiedätkö kuinka monta hyönteislajia on Madagaskarin sademetsissä?”). Itselleen kokkaaminen on luonnollista, sillä muu mahdollisuus ei tule edes mieleen. Kauniisiin alusvaatteisiin pukeutuminen on normaalia sillä mitä muutakaan tarkoitusta niillä on kuin olla käytössä. Liikuntaa tulee harrastettua, koska on aikaa ajatella omaa terveyttään. Nukkumaan mentäessä miettii, kunpa jaksaisi herätä silloin, kun kello soi eikä tarvitsisi torkuttaa taas sitä tuntia. Motto: “Mies? Ai joo, kaupungilla niitä tulee vastaan melkein joka päivä.”

Yleinen käsitys laittaa kaikki sinkut kategoriaan 1. Sinkut siis ovat miesten perässä kieli vyön alla juoksevia kiimakimppuja. Tämä on itselleni niin vieras ajatus, että se voisi sijaita toisella universumilla. Itse en nimittäin koskaan metsästä miehiä enkä harrasta yhden illan juttuja. Jos otollinen keskustelutilaisuus söpön miehen kanssa baarissa tulee, kyllä minä siihen tartun ja voin tehdä juttelussa jopa aloitteen. Mutta se, että lähtisin tarkoituksella kuola valuen hamuamaan itselleni jäpikkää, on outo ajatus. Haluatteko kuulla eräästä viikonlopustani asian valaisemiseksi? Kerron kuitenkin:

Perjantai: Työpäivän jälkeen tapasin neljä ystävääni Virgin Oilissa. Söimme ihanaa ruokaa, joimme hyvää viiniä ja jatkoimme Bravuriaan juomaan skumppaa tappiin asti. Juttelimme kaikenmaailman asioista, kuten italialaisesta ruuasta, suomalaisten laulutaidosta, opiskelusta, Suomen sosiaalitoimen outoudesta ja siitä kuinka tosirakkauden kuuluisi olla vaivatonta. Lisäksi teimme yhteisiä lomasuunnitelmia. Sitten kotiin hyvillä mielin.
Lauantai: Ystäväni vietti kihlajaisiaan ja menin erään toisen ystäväni kanssa auttamaan häntä pesemään, pilkkomaan ja asettelemaan ruokia etukäteen. Sen jälkeen söimme ja otimme skumppaa, ja tulin kotiin iloisena siitä, että kaksi ihmistä on löytänyt toisensa.
Sunnuntai: Kävin ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa kuuntelemassa Rauni-Leena Luukanen-Kilden luentoa Meilahdessa. Se oli karmiva ja meidän oli puitava sitä sen jälkeen puhelimessa puolitoista tuntia. Sitten päätin unohtaa sen ja lukea Paulo Coelhon Alefia.

Huomaatteko, missään näistä ei pokattu miehiä!

Kun keskustelimme sinkkuuden mielikuvista eräs ystäväni totesi: “Juuri tässä vähän aikaa sitten kävin naamiksessa keskustelua sinkkuudesta ja siitä, ettemme me kaikki sinkut jahtaa jatkuvasti, kieli vyön alla rakkautta ja sekoile baareissa tai ole onnettomia. Lopputuloksena oli se, etten kuulemma edes osaisi jakaa elämääni muiden kanssa, kun olen ollut niin pitkään sinkkuna ja että on kuulemma turha edes väittää, että sinkkuudessa olis jotain hienoa... hohhoijaa. Totesin hänelle, että sinkkuudessa ja parisuhteissa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Että molemmissa olemisen muodoissa on asioita, jotka tekee onnelliseksi. Stereotypiat sinkuista elää vahvasti ja jopa sinkkujen itsensä mielissä. Jokseenkin surullista.”

Niinpä. Harmillisia ovat myös ne sinkut, jotka pitävät stereotypiaa yllä siksi, että heillä olisi Sinkkuelämää-identiteetti, vaikka he sisimmältään olisivat ja tuntisivat aivan muuta. Stereotypia jahtaajasinkuista perustuu sille näkemykselle, että parisuhde on elämän keskiö ja jos jollakulla ei sitä ole, se takuulla tekee epätoivoiseksi. Tämä käsitys kertoo enemmän sillä tavoin ajattelevasta kuin sinkuista.

Kuusi takuuvarmaa keinoa löytää rakkaus

Olemme tämän vuoden puolella jo päästäneet irti existämme (The Ex-Factor) ja palauttaneet uskomme miehiin (Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet), joten on aika aloittaa puhtaalta pöydältä ja alkaa vetämään elämäänsä parisuhdetta. Minähän en asiasta mitään tiedä, muutenhan olisin parisuhteessa. Kääntykäämme siis parisuhdeguru (yhden niistä gaziljoonista) Paige Parkerin puoleen.

Parker on julkaissut kirjan Dating Without Drama. Itse en ole sitä lukenut, mutta tutkittuani Parkerin teorioita netissä pidän hänen maanläheisestä tyylistään ja realismista. Hänen sanomansa tiivistettynä on: ”Rakasta itseäsi ja nauti omasta seurastasi. Jos sinä et viihdy kanssasi, tuskin kukaan muukaan.” Ja tämähän on täyttä totta. Parker on listannut omien sanojensa mukaan pettämättömät keinot parisuhteen saamiseksi. Se on paljon luvattu. Naisten hänelle lähettämät onnistumistarinat (jos ne ovat todellisia) puhuvat kuitenkin sen puolesta, että hänen kirjallaan todella on jotain annettavaa.

Tässä siis hänen vinkkinsä parisuhteen etsijöille. Olen napannut Parkerilta pääkohdat ja selittänyt omin sanoin asian pointin. Jos onnistut näillä, voit lähettää minulle suklaata kiitokseksi (Geisha tai Fazerin keksicrisp). Olenhan kuitenkin tärkeän välittäjän roolissa.

Takuuvarmat keinot vetää rakkautta puoleesi

1. Rakasta elämääsi. Treffaile itseäsi.

”Rakastan elämääni ja miehet pitävät minua vastustamattomana”, hihkaisee eräs nainen Parkerille palautteessaan. Oletko ihminen, jonka seurassa on kiinnostavaa olla? Onko sinulla elämä vai käytätkö aikasi murehtien, mitä sinulta puuttuu? Tee elämästäsi mielenkiintoinen. Mistä nautit? Oletko halunnut viimeiset pari vuotta aloittaa flamencon, mutta et vain ole saanut aikaiseksi? Miten olisi se valokuvauskurssi, joka on sykkinyt takaraivossasi syksystä lähtien? Vai haluaisitko lukea enemmän, mutta illat kuluvat naamakirjassa? Sammuta kone kello 20 ja ota kirja käteen.

Ennen kaikkea: kohtele itseäsi niin kuin ansaitset tulla kohdelluksi ja miten haluat muiden kohtelevan sinua. Hymyile peilikuvallesi ja tajua ihanuutesi. Rakasta itseäsi ehdoitta ja ehdoitta sinua tullaan myös rakastamaan. Voit mennä itsesi kanssa vaikka treffeille. Laita hyvää ruokaa, sytytä tuoksulyhty ja nauti kaikesta katsoessasi ihanaa leffaa. Sinusta näkyy päälle päin viihdytkö elämässäsi. Elämästänsä nauttiva ihminen säteilee ja se jos mikä on kiinnostavaa.

2. Mieti mitä itse haluat mieheltä, älä sitä mitä miehet haluavat sinulta.

Naisilla on paha tapa yrittää muokkautua sellaiseksi, mitä he olettavat miesten naisilta haluavan. On hedelmätöntä esittää muuta kuin on, mutta sekin on otettava huomioon, että me kaikki haluamme rakkautta ja jos itsetunto on kokenut kovia kolauksia, on taipuvainen mukautumaan toisen toiveisiin. Elämässä on onneksi se vänkä piirre, että itseään voi kehittää. Itsetunnon kohentuessa nousee taas uudelle tasolle, pääsee lähemmäs omaa itseään ja uskaltaa sitä ollakin. Siksi itsetutkiskelu on hyvän elämän edellytys.

Kun tapaat ihanan miehen, älä siis uhraa jumalattomasti aikaa pohtien sitä, mitä mieltä hän on sinusta, vaan yritä siirtää ajatuksesi siihen, onko hän sellainen mies, jota sinä kaipaat. On turha edes yrittää miettiä toisen mielenkiemuroita, koska kaikki tulkintasi ovat loppujen lopuksi vain oletuksia eikä oletuksiin kannata suhtautua vakavasti, vielä vähemmän faktoina.

3. Älä tee aloitetta.

Oletko pienenä juossut niityllä yrittäen napata heinäsirkkoja? Mitä enemmän huidoit, sitä kiivaammin ne hyppivät karkuun. Jos sait jonkun nyrkkiisi, viihtyikö sirkka siellä kuin kotonaan, vai yrittikö se kuolemankin uhalla pois vankilasta?

Parkerin mukaan suurin osa miehistä - ja erityisesti ne hyvät miehet - eivät suhtaudu kovin iloluontoisesti siihen, että nainen tarraa heitä kurkusta ja vaatii huomiota. Miesten pyydystämisen salaisuus ei ole metsästämisessä vaan siinä, että ojentaa kevyesti kätensä ja antaa miehen päättää, koska siihen tarttua.

4. Älä etsi täydennystä miehestä tai parisuhteesta. Kukaan muu ei voi tehdä sinua kokonaiseksi kuin sinä itse.

Olen kirjoittanut tästä tekstissä Yksinäisyydestä.

5. Älä vaadi jokaisten treffien johtavan pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Näin löydät viimein sellaisen miehen, jota etsitkin.

Jos lähdet kaikille treffeille sillä oletuksella, että olisiko tässä miehessä aviomiesmateriaalia, deittailulle tulee suhteettoman suuret paineet. Se vie hommasta hauskuuden etkä välttämättä voi rentoutua treffeillä. Sitä paitsi, jos hän ei olekaan sitä mitä miehestä etsit, pettymys voi olla suuri ja mitä enemmän tällaisia treffikokemuksia, sitä enemmän pettymykset kasaantuvat ja olet vaarassa menettää toivosi kokonaan. Se taas alkaa näkyä naamasta. Pidä kevyt asenne. Ajattele meneväsi yksikertaisesti tutustumaan uuteen ihmiseen.

6. Nauti sinkkuudestasi.

Sinkkuus ei ole maailmanloppu, siinä on lukemattomia hyvä puolia. Eräs rakkausvalmentaja neuvoi sinkkuja kuvittelemaan, että he viettäisivät loppuelämänsä yksin. Mitä silloin tekisit? Jos tietäisit tämän, miten ottaisit elämästäsi kaiken irti sen sijaan, että odottelisit miestä saapuvaksi? Kun tiedät, tee se.

Oma neuvoni on: älä ajattele niin pitkälle. Suurin osa huolista tulee siitä, että mietimme tulevaisuutta. Toinen osa siitä, että muistelemme menneitä. Jos mietit sitä, koska saat miehen, miten se nyt muka voisi tapahtua ja kuka ihme se voisi olla, koska silmiesi edessä ei ole yhtäkään vaihtoehtoa, teet itse itsellesi turhaa huolenaihetta. Jos taas mietit sitä mahdollisuutta, että voit päätyäkin olemaan loppuelämäsi yksin, se masentaa ja kovaa.

Sen sijaan keskity tähän päivään. Se ei tarkoita sitä, ettetkö saisi sopia kokousta viikon päähän tai suunnitella lomamatkaa. Se tarkoittaa sitä, että hoidat käytännön asiat, mutta tunteesi ovat tässä etkä heittele niitä valtoimenaan valovuosien päähän.

Yksinäisyydestä

Nyt kannattaa äkkiä kipaista ostamaan Trendi-lehti, siinä on nimittäin meikäläisen haastattelu. Trendi järkkäsi tänä vuonna viidettä kertaa yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa Ihan mieletön -kamppanjan, jossa tällä kertaa teemana oli parisuhde kaikessa laajuudessaan. Minä olin sinkkuihmisenä puhumassa siitä kuinka sinkkuus ei todellakaan ole asia, josta kannattaa kantaa huolta, ottaa paineita tai stressiä tai edes hypätä parvekkeelta sen vuoksi. Sinkkuus on luonnollinen ja erittäin tarpeellinen osa elämää. Itselläni ei ainakaan ole mitään arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka spurttaavat yhdestä parisuhteesta toiseen. Se on merkki siitä, ettei uskalla olla yksin.

On karmeaa huomata kuinka moni pelkää sinkkuutta. Vielä karmeampaa on, jos joku pitää sitä säälittävänä tai epätoivoisena, vaivana, josta on pyrittävä pois ja vähän äkkiä. Niin kuin tuttavani, jonka tapasin Trendin kuvausten jälkeen. "No mistä olit puhumassa?", hän kysyi. "Sinkkuudesta", vastasin. Hän alkoi nauraa ja totesi: "Voi Katja! Kyllä sä jonkun vielä löydät!" Herättävä ja mielenkiintoinen ensireaktio. Jouduin korjaamaan, että puhuin siitä kuinka sinkkuus on ok ja silloinkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Cherin biisi kiteyttää totuuden: “We all sleep alone.” Vaikka saisit nukkua jonkun kainalossa, loppujen lopuksi sängyssä makaat sinä yksin ajatustesi kanssa. Et voi koskaan todella olla osa toista ihmistä, toisen pään sisällä tai tunteista tietoinen etkä voi ajatella toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Meidän on oltava kokonaisia jo nyt, ei odottaa toisen täyttävän meissä olevaa tyhjyyttä. Sillä jos tyhjyyttä on, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tilkitä. Hetkellisesti voit tuntea olevasi ehjä toisen tultua elämääsi, mutta se on heppoinen pohja rakentaa suhdetta. Miksikö? Siksi, että siitä tulee riippuvaiseksi. Se taas johtaa pelkoon, pelkoon petetyksi tulemisesta, jätetyksi tulemisesta, pelkoon maailman romahtamisesta, jos toinen yhtäkkiä ei olisikaan läsnä. Pelkoon siitä, ettet pärjää yksin tai mikä pahinta, pelkoon ettei sinua rakasteta, sillä mitä sitten, kun kukaan ei ole toitottamassa sinulle sinun ihanuuttasi edes ihan vähän - välillä edes.

Siksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin. He pelkäävät yksinäisyyttä. Se taas johtuu siitä, että he eivät tunne olevansa rakastettuja tai tarpeeksi hyviä, koska kukaan ei ole sitä kertomassa. He ovat mieluummin suhteessa, joka repii ja raastaa ja ovat siinä vain ja ainoastaan siksi, että suhde on heille yhtä kuin rakkaus. Suhteen kautta he tuntevat kelpaavansa jollekin ja olevansa rakkauden arvoisia.

He antavat kohdella itseään väärin, sillä joku on valinnut heidät. Se kertoo heidän olevan hyväksyttäviä yksilöitä. He kelpaavat ja siitä on oltava kiitollinen. Eihän mies heidän kanssaan olisi, jos ei heitä rakastaisi, niinhän. Ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Elämässä on sisältö, he ovat täysiä. Vaikkakin voivat huonosti. He itkevät, kun mies ei viiden yhdessäolovuoden jälkeenkään halua lasta vaan osoittaa vakavia alkoholisoitumisen merkkejä ja vielä nauttii siitä. Tai kun mies tekee elämää pidempiä työmatkoja eikä ole koskaan kotona. Tai kun kaikki merkit viittaavat siihen, että miehellä on toinen nainen, mutta asiasta ei uskalla kysyä suoraan.

Parin viinilasin jälkeen nainen paljastaa totuuden: “Voisin toisaalta lähteäkin, mutta nykyaikana on niin vaikea löytää parisuhdetta.” Ja kaikki paljastuu yhdessä lauseessa. Yksinäisyyden pelko.

Minäpä kerron sinulle muutaman asian:

Sinussa on jo kaikki. Rakkaus ja onnellisuus eivät ole jotain, mitä on etsittävä ulkopuolelta. Ne ovat jo sinussa ja sinun tehtäväsi on kaivaa ne esiin ja ottaa ne käyttöön. Kyllä, se on vaikeaa ja kyllä, se on ainut vaihtoehto. Rakkaus ei ole meistä erillinen asia, jonka toinen ihminen tuo elämäämme. Se on meissä luonnostaan oleva tila, joka voi olla piilossa hyvinkin syvällä ennen kuin tiedostamme sen ja teemme valinnan elää sen mukaan. Tällaiseen rakkauteen ei tarvita ulkopuolisia tulensytyttäjiä, sillä tällainen rakkaus on kestävää ja kuolematonta. Se yksinkertaisesti vain on. Huomautuksena, että itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itserakkaus tekee ihmisen ilkeäksi ja todellinen rakkaus on aina lempeää.

Rakastuneessa tilassa et tarvitse ketään jankuttamaan sinulle kuinka rakastettava sinä olet, sillä sinä rakastat jo itseäsi. Sinä et tarvitse ketään käsipuoleesi vain osoittaaksesi muille, että kelpaat, koska tiedät olevasi rakkauden arvoinen joka tapauksessa. Sinä voit lähteä huonosta parisuhteesta ilman pelkoa yksinäisyydestä, sillä tiedät ansaitsevasi kuin kuka ja mikä tahansa muukin elollinen olento kunnioittavaa kohtelua etkä siksi tyydy yhtään vähempään.

Sinussa ei ole tyhjyyttä, koska sinä riität. Sinä olet hyvä ja tarpeeksi.

Henkisen opettajan Adyashantin sanoin:

Sinä olet se, mitä etsit.

Ja minä vastaan siihen: Amen.

Sex And The City Helsinki-style

Kaisaniemen metrotunneli

Aamut alkavat brunssilla tyttöjen kanssa. Kotona odottaa kaapillinen Jimmy Choota ja Manolo Blahnikia. Kissanristiäisiä, taidenäyttelyn avajaisia, cocktailtilaisuuksia ja barhoppingia jokaiselle viikonpäivälle. Treffejä pari kertaa viikossa. Eläimellisiä yhdenillanjuttuja. Shoppailua. Vänkiä asuyhdistelmiä. Ihastuksia. Hurahduksia. Morkkiksia. Lounaita ravintolassa homobestiksen kanssa.

Valahtaako elämäntuska päälle? Minulla on yli 30 paria kenkiä, muttei varaa Manoloihin, koska sillä rahamäärällä maksan vuokrani. Minulla ei ole homobestistä, mutta tunnen biseksuaaleja. Riittääkö se?

Entäs noin muuten?

Bilettäminen. Tässä iässä ei ryypiskely juurikaan enää kiinnosta. Kännissä on kiva olla, mutta olen sitä harvoin. Sen sijaan, että katsoisin itsekseni hyvää leffaa, söisin juustoja ja nappaisin pari lasia punkkua, vedän leffan aikana suklaata ja kivennäisvettä. Minulla ei edes ole koskaan kotona alkoholia, paitsi nyt, koska sain synttärilahjaksi samppanjaa ja portviiniä. Barhopping on jees, jos baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja, muuten ilta tulee kalliiksi. Homma onnistuu esimerkiksi Kontulassa. Haluanko bilettää Kontulassa? En.

Treffejä pari kertaa viikossa. Missä miehiä muka tapaa? Freelancer, joka työskentelee kotona ei koskaan edes tapaa miehiä. Sitä paitsi miehiä on kahta lajia, joko varattuja tai sitoutumiskammoisia. Ok, baarissa voi tavata, mutta mistä minä voin tietää kuinka montaa numeroa äijä on jo yrittänyt ennen kuin hiippaili minun viereeni?

Eläimelliset yhdenillanjutut. Niin varmaan. Jokainen tietää, ettei ensimmäinen seksikerta uuden ihmisen kanssa nosta tajuntaa kattoon, koska toisen nautintopisteitä ei vielä tunne. Se on täysin luonnollista ja normaalia. Mutta kun tähän yhdistää sen, ettei kaikista miehistä näy päällepäin ovatko he kiinnostuneita naisen nautinnosta lainkaan, voi homma yllättäen ollakin pelkkää esileikitöntä rynkytystä. Seksi on turhaa ilman orgasmia ja jos siitä ei ole edes vihiä, ei maksa vaivaa.

Shoppailu. Riippuu miten se määritellään. Ostin vastikään uudet kengät ja laukun. Mutta tänä kulutushysterian aikakautena shop ‘till you drop -elämäntapa on totaalisen edesvastuutonta. Jos siis hamstraa kuukausittain parilla sadalla eurolla vaatteita, joista 1) suurin osa roikkuu kaapissa vielä vuodenkin päästä hintalapun kanssa 2) käyttää niitä pari kertaa ja jättää lojumaan kaapinpohjalle, se ei ole seksikästä. Silloin tarvitsee terapiaa.

Vängät asuyhdistelmät. Teen siis töitä kotona. Siitä voi päätellä jo jotain. Meikkaan kuitenkin jokainen arkipäivä ja laitan hiukset kondikseen, muuten en tajua, että kyseessä on työpäivä.

Ihastuksia. Hurahduksia. Morkkiksia. Harvoin. Katso kohta Treffejä pari kertaa viikossa ja Eläimelliset yhdenillanjutut.

Mitä todellinen sinkkuelämä sitten on? Manoloiden puutteesta huolimatta ei ollenkaan yhtä purnaavaa tuskaa. Surku olla näin positiivinen. Blogitekstinä kuulostaisi paljon dramaattisemmalta, jos kertoisin itsestäni Miranda-esimerkin. Muistattehan sen jakson, jossa Miranda osti asunnon? Naapurin nainen kertoi hänelle, että edellinen asukas, yksinasuva nainen, oli ollut kuolleena ties kuinka kauan ja kun hänet vihdoin löydettiin, kissa oli syönyt puolet hänen kasvoistaan. Miranda ei ensin ollut millänsäkään, mutta kun hän huomasi soittavansa aina samaan kiinalaiseen ravintolaan tilatakseen aina samaa take-awayta, hän alkoi panikoida ja soitti Carrielle: “Olen yksin. Kun kuolen, kukaan ei huomaa sitä ja kissa syö naamani.” Toivuttuaan kriisistä hän varmuuden vuoksi kaatoi muutaman päivän ajan kissanruokakupin kukkuroilleen.

Näin eletään sinkkuelämää Helsinki-tyyliin:

Käydään tyttöjen kanssa brunssilla, taidenäyttelyissä, kuuntelemassa Dubrovnikissa kirjailijoita lukemassa uusinta teostaan, keikoilla, leffassa, syömässä töiden jälkeen upeaa ruokaa upeassa seurassa (silloin voi ottaa sitä viiniä). Pidetään leffamaratoneja kaverin kanssa, jolloin kitataan navat täyteen artisokan sydämiä, brietä, patonkia ja kaikkea muuta terveellisen epäterveellistä hässäkkää, mitä pöydälle vain mahtuu. Käydään klubeilla tanssimassa niin, että tukkaa on käytävä kuivaamassa vessan käsienkuivauspuhalluslaitteella. (Sen jälkeen majoitetaan kavereista neljä pieneen yksiöön. Sängyssä nukkuu kolme, tuolin pehmusteella yksi. Aamulla tarjoat kaikille buranat ja hoipertelette yhdessä pitsalle.) Käyt kokeilemassa uusia juttuja, vaikkapa tankotanssia. Kipaiset matkamessuilla, Vintage-messuilla ja kirjamessuilla.

Brunssi Kortteliravintola Lungissa

Helsingissä on niin paljon actionia, että joka päivä menettää jotakin. Ensi alkuun se syö sisältä ja alkaa pelätä elämätöntä elämää, mutta jossain vaiheessa huomaa uutta tulevan koko ajan tilalle. On silti ehdottoman tärkeää uskaltaa olla myös yksin omien ajatustensa kanssa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaikista tärkeintä tässä elämässä on pystyä kohtaamaan itsensä ja oma sielunmaisemansa ja olla itsensä paras kaveri. Muutoin kaikki kalenterissa oleva meno muuttuu vain mitättömäksi hälyksi.

Sinkkuelämää-sarjan päättymisestä on vuosia, mutta Carrien glamoröösit elämänkoukerot leimaavat vieläkin sanaa sinkku. Joissakin se herättää suoranaista ärtymystä, esimerkiksi perheellisissä. “Minä ainakaan en jaksa lukea Facebookin tilateksteistä sellaista pintaliitoa kuin että missä baareissa taas on käyty ja kuinka taas on nautittu lattea jossain trendikkäässä kahvilassa. Se ei ole todellista elämää”, raivosi minulle eräs tuore isä. Jos minä joudun lukemaan sinun tilapäivityksiäsi siitä kuinka opetat kersaasi potalle tai kuinka taas on hampilääkäri tulossa, sinä saat piru vieköön lukea minun brunssailustani. Minun elämäni on yhtä todellista kuin sinun. Se, että ostan toisinaan uudet kengät ei tarkoita sitä, että olisin pinnallinen paska, jolla ei ole sydäntä. Se, että käyn baarissa ei tarkoita sitä, etteikö minussa olisi syvyyttä. Se, että käyn erilaisissa häppeningeissä ei tarkoita sitä, että yrittäisin paeta itseäni ihmishumuun.

Helsingin sinkkuelämä poikkeaa nykkiläisestä, mutta oman elämäni ainakin yhdistää sarjaan on se, että suomalaisen suurkaupungin mittakaavassa “I’m single and fabolous“. Ja kuten Carriellä, minullakaan ei ole kissaa, joka voisi syödä naamani.

Natasha Bedingfield - Single

Yeah:

"Don't need to be on somebody's arm to look good
(I like who I am)
I'm not saying I don't wanna fall in love 'cos I would
I'm not gonna get hooked up just 'cos you say I should
(Can't romance on demand)
I'm gonna wait so I'm sorry if you misunderstood"

Love like you’ve never been hurt…

Oletteko huomanneet, että mitä vanhemmaksi tulee, kavereilta ei saa enää kannustusta miesasioissa.

Sanot: “Se kertoi haluavansa edetä rauhallisesti.”
Vastaus: “Eli se haluaa pitää mahdollisuudet auki muiden kanssa.”

Sanot: “Se ei tarjonnut mulle iltapalaa, kun jäin sen luokse yöksi.”
Vastaus: “Eli se yritti vihjailla, että sä lähdet vetään sieltä.”

Sanot: “Se kertoi, että sillä on pahat traumat edellisestä suhteesta eikä ole varma, pystyykö se vielä lähtemään mukaan mihinkään vakavaan.”
Vastaus: “Eli se on todellisuudessa pukki, joka haluaa kiksautella ympäriinsä.”

Sanot: “Mun piti itse maksaa kahvi.”
Vastaus: “Se on mulkku. Jätä se.”

Sanot: “Me ei oikein tavata muuta kuin silloin, kun se soittaa baarin jälkeen ja tulee käymään.”
Vastaus: “Eli se ei oikeasti ole kiinnostunut ollenkaan susta, vaan se haluaa vaan seksiä.”

Ja jos jatkat: “Mutta meillä on aina tosi kivaa silti. Me nauretaan ja jutellaan pitkään ennen seksiä ja kaikki synkkaa tosi hyvin ja me ollaan hirveän samanlaisia.”
Vastaus: “No mutta et todellakaan mene ihastumaan siihen.”

Tämä pätee nimenomaan muihin sinkkuihin, varatut kaverit jaksavat kannustaa, koska he tietävät, että rakkaus on mahdollista.

Vielä teininä kikatettiin kaverin kanssa miehistä ja suunnitella häitä. Hän kertoi, jos jäpikkä vilkaisi merkittävästi ja joissakin tapauksissa hän varmaankin keksi katseita, jotta toiselle tulisi hyvä mieli.

Kolmekymppisenä on luu kurkussa. Kolmekymppisenä yritetään ottaa kaikki luulot pois. Liian monta pettymystä. Liian monta ei-oikeaa. Liian monta hoitoa. Liian paljon taakkaa. Liian pitkä menneisyys, muttei tarpeeksi pitkä, jotta unohtaisi.

Ja laitamme tämän kiertämään.

Olen syyllistynyt siihen itsekin. Kaverini tapaili miestä, joka ei halunnut seurustella moneen herran kuukauteen, hän halusi hengailla. “Etkö haluaisi miestä, joka oikeasti haluaa sinut? Tämä ehkä haluaa pitää mahdollisuudet auki muiden kanssa. Eli se on todellisuudessa pukki, joka haluaa kiksautella ympäriinsä”, totesin.

Kaverini vastasi: “Olen ennenkin ollut rakastunut ja jos jätän E:n, varmasti rakastun uudelleen johonkin toiseen. (Ihailtavaa optimismia! toim.huom.) Mutta haluan katsoa, miten tämä kehittyy.”

Nyt he ovat onnellisesti naimisissa.

Myönsin virheeni ja päätin pyrkiä pitämään omat traumani säkissä analysoidessani muiden ihmisten suhteita. Joskus vain on vaikea erottaa, näkeekö asiat sellaisina kuin ne ovat vai omien lemuavien kokemustensa kautta.

Olisi varmaankin helpottavaa tarkastella asioita ilman sitä helskutin kivirekeä ja ottaa jokainen suhde sellaisena kuin se on: ainutkertaisena. Olen päättänyt yrittää.

Miehen merkitys

Feministinen kirjailija Naomi Segal on sanonut: “Muotoillakseni uudelleen Samuel Butlerin ajatusta, mies on yksinkertaisesti naisen tapa tehdä toinen nainen.”

Olen miettinyt pitkiä aikoja miesten merkitystä. Oikeastaan vuosia. Enkä ole vieläkään keksinyt sitä. Olen varma, että olen tiennyt sen joskus.

Jos tämän ottaa esille varattujen köörissä, kaikki vetävät valttikortikseen rakkauden. On kaunista jakaa elämänsä toisen kanssa, tiskata yhdessä, käydä lenkillä, yksinkertaisesti viettää aikaa jonkun kainalossa. Kun rakkaus on kyseessä, arki saa uuden merkityksen. Siinä on sisältö, jota sinkkuudessa ei voi tavoittaa.

Tuota ei kannata sanoa sellaiselle, joka on ollut sinkkuna vuosikausia.

Kyllä, kaikki kaipaavat rakkautta. Toisaalta sitä, mistä ei tiedä, ei osaa edes kaivata. Toki siitä saa vihiä esimerkiksi Walt Disneyn Pienestä merenneidosta tai Tommy Tabermannin runoista. Ja sitten alkaa surettaa, kun ei vielä ole kokenut sellaista tunnetta, jonka johdattamana menisi vaikka merihirviön luolaan juomaan äklöä litkua niin, että tulisi mykäksi ja saisi keuhkot.

Mitä konkreettisesti tarkoittaa jakaa elämänsä jonkun kanssa? Oman kokemukseni mukaan se tarkoittaa sitä, että on joku jonka kanssa katsoa telkkaria.

Tarvitsenko todella seuraa, jotta voin katsoa telkkaria? Tai pelata Facebookissa Farmvilleä? Mitä mieheni tekee sillä aikaa, kun minä pelaan Farmvilleä? Onko hän omalla koneellaan pelaamassa Mafiawarsia? Jos yhteinen aikamme on sitä, että pelaamme tahoillamme sitä syöviä hässäkkäpelejä, miksi olisin parisuhteessa? Tekeekö rakkaus netissä lorvimisesta jotenkin erityislaatuista? Onhan toki eri asia rämpyttää läppäriä yksin kuin silloin, kun huoneessa on joku toinenkin. Ehkä Farmville saa siitä uutta syvyyttä.

Jotkut vinoilevat, että miehiä tarvitaan kantamaan erityisen painavia kauppakasseja, naulaamaan taulut seinälle ja pitämään huolta kodin teknisistä laitteista. Mutta nykyfriidu asentaa laajakaistan itse ja kuka nyt päästäisi miehensä purkamaan pesukoneen sisälmyksiä sen sijaan, että yrittäisi saada vakuutuksesta rahat uuteen.

Ei ole mitään, mihin en pystyisi itsekseni. Ylhäisessä yksinolossani voin hoitaa tv:n katselun, tiskauksen, seksin, kaupassa käynnin, lukemisen, kokkauksen ja Farmvillen pelaamisen.

Enkä vieläkään keksinyt, mihin miehiä oikein tarvitaan. Olen varma, että olen tiennyt sen joskus.