Love like you’ve never been hurt…

Oletteko huomanneet, että mitä vanhemmaksi tulee, kavereilta ei saa enää kannustusta miesasioissa.

Sanot: “Se kertoi haluavansa edetä rauhallisesti.”
Vastaus: “Eli se haluaa pitää mahdollisuudet auki muiden kanssa.”

Sanot: “Se ei tarjonnut mulle iltapalaa, kun jäin sen luokse yöksi.”
Vastaus: “Eli se yritti vihjailla, että sä lähdet vetään sieltä.”

Sanot: “Se kertoi, että sillä on pahat traumat edellisestä suhteesta eikä ole varma, pystyykö se vielä lähtemään mukaan mihinkään vakavaan.”
Vastaus: “Eli se on todellisuudessa pukki, joka haluaa kiksautella ympäriinsä.”

Sanot: “Mun piti itse maksaa kahvi.”
Vastaus: “Se on mulkku. Jätä se.”

Sanot: “Me ei oikein tavata muuta kuin silloin, kun se soittaa baarin jälkeen ja tulee käymään.”
Vastaus: “Eli se ei oikeasti ole kiinnostunut ollenkaan susta, vaan se haluaa vaan seksiä.”

Ja jos jatkat: “Mutta meillä on aina tosi kivaa silti. Me nauretaan ja jutellaan pitkään ennen seksiä ja kaikki synkkaa tosi hyvin ja me ollaan hirveän samanlaisia.”
Vastaus: “No mutta et todellakaan mene ihastumaan siihen.”

Tämä pätee nimenomaan muihin sinkkuihin, varatut kaverit jaksavat kannustaa, koska he tietävät, että rakkaus on mahdollista.

Vielä teininä kikatettiin kaverin kanssa miehistä ja suunnitella häitä. Hän kertoi, jos jäpikkä vilkaisi merkittävästi ja joissakin tapauksissa hän varmaankin keksi katseita, jotta toiselle tulisi hyvä mieli.

Kolmekymppisenä on luu kurkussa. Kolmekymppisenä yritetään ottaa kaikki luulot pois. Liian monta pettymystä. Liian monta ei-oikeaa. Liian monta hoitoa. Liian paljon taakkaa. Liian pitkä menneisyys, muttei tarpeeksi pitkä, jotta unohtaisi.

Ja laitamme tämän kiertämään.

Olen syyllistynyt siihen itsekin. Kaverini tapaili miestä, joka ei halunnut seurustella moneen herran kuukauteen, hän halusi hengailla. “Etkö haluaisi miestä, joka oikeasti haluaa sinut? Tämä ehkä haluaa pitää mahdollisuudet auki muiden kanssa. Eli se on todellisuudessa pukki, joka haluaa kiksautella ympäriinsä”, totesin.

Kaverini vastasi: “Olen ennenkin ollut rakastunut ja jos jätän E:n, varmasti rakastun uudelleen johonkin toiseen. (Ihailtavaa optimismia! toim.huom.) Mutta haluan katsoa, miten tämä kehittyy.”

Nyt he ovat onnellisesti naimisissa.

Myönsin virheeni ja päätin pyrkiä pitämään omat traumani säkissä analysoidessani muiden ihmisten suhteita. Joskus vain on vaikea erottaa, näkeekö asiat sellaisina kuin ne ovat vai omien lemuavien kokemustensa kautta.

Olisi varmaankin helpottavaa tarkastella asioita ilman sitä helskutin kivirekeä ja ottaa jokainen suhde sellaisena kuin se on: ainutkertaisena. Olen päättänyt yrittää.