 |
| Mbarin vessa. |
Olin jokin aika sitten Kaupunkiradion haastateltavana. Aiheena oli - yllätys, yllätys - sinkkuus. Koko tilaisuus oli erittäin sympaattinen juontajia myöten, mutta sellaiset kysymykset kuin “Mitä silloin, kun kaikki kaverit ovat jo parisuhteessa eikä heistä saa seuraa miestenmetsästysreissuille?” ja “Mitkä ovat Helsingin parhaat pokauspaikat?” saivat minut miettimään sitä, mitä mieltä sinkkuudesta yleisesti ollaan. Ensin kerron oman mielipiteeni. Kärjistettynä on olemassa kolmea lajia sinkkuja:
1) Miesten metsästäjä: Jokainen viikonloppu on miestenmetsästyssesonkia tyttöjen kanssa. Out with the girls, woo hoo! Päälle laitetaan niin tiukka minihame, että se nousee jokaisella askeleella ja siksi sitä pitää myös jokaisella askeleella vetää alaspäin. Siinä ei ainakaan voi tanssia, mutta baariinhan ei mennä tanssimaan vaan näyttäytymään, joten sillä ei ole väliä. Mahdollisimman paljon lakkaa tukkaan, meikit “ojennukseen” taksissa ja iskuvaihde on päällä. Näihin lukeutuvat myös munahaukat, naiset, jotka vokottelevat varattuja miehiä, vaikka näiden tyttöystävä olisi aivan vieressä. Motto: “Mut hei, ihan sama. Mä olen vahva, moderni ja itsenäinen nainen, joka ottaa mitä haluaa!”
2) Sohvalla röhnöttäjä: Makailee illat pitkät telkkarin ääressä ja suree sitä kuinka hän ei ole vieläkään löytänyt unelmiensa oria. Kaikki tuntuu turhalta. Ei hyödytä kokata pelkästään itselleen, vaan parempi vetää eineksiä. Ei maksa vaivaa pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin, koska kukaan ei niitä kuitenkaan ole näkemässä. Aivan turha on myöskään harrastaa liikuntaa, koska eipä sitä alasti tule oltua kenenkään edessä kuitenkaan. Nukkumaan mennessä tyhjä sänky kummittelee ja muistuttaa siitä kuinka yksin hän on. Motto: “Parisuhde ja avioliitto ovat elämän sisältö. Kun saan sen, sitten elämäni vasta alkaa täydesti!”
3) Unohtaneet: Yksinoloon turtuu sinkkuuden jatkuttua vuosikausia. Parisuhde tuntuu kaukaiselta ajatukselta ja mitä miesten jahtaamiseen tulee, se kiinnostaa yhtä paljon kuin se kuinka monta hyönteislajia löytyy Madagaskarin sademetsistä (Itse asiassa minua alkoi oikeasti kiinnostaa kuinka monta hyönteislajia löytyy Madagaskarin sademetsistä. Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivujen mukaan niitä on löydetty tähän mennessä yli 100 000! Voit käyttää tätä tietoa vaikkapa iskurepliikkinä baarissa tyyliin: “Hei söpöläinen. Tiedätkö kuinka monta hyönteislajia on Madagaskarin sademetsissä?”). Itselleen kokkaaminen on luonnollista, sillä muu mahdollisuus ei tule edes mieleen. Kauniisiin alusvaatteisiin pukeutuminen on normaalia sillä mitä muutakaan tarkoitusta niillä on kuin olla käytössä. Liikuntaa tulee harrastettua, koska on aikaa ajatella omaa terveyttään. Nukkumaan mentäessä miettii, kunpa jaksaisi herätä silloin, kun kello soi eikä tarvitsisi torkuttaa taas sitä tuntia. Motto: “Mies? Ai joo, kaupungilla niitä tulee vastaan melkein joka päivä.”
Yleinen käsitys laittaa kaikki sinkut kategoriaan 1. Sinkut siis ovat miesten perässä kieli vyön alla juoksevia kiimakimppuja. Tämä on itselleni niin vieras ajatus, että se voisi sijaita toisella universumilla. Itse en nimittäin koskaan metsästä miehiä enkä harrasta yhden illan juttuja. Jos otollinen keskustelutilaisuus söpön miehen kanssa baarissa tulee, kyllä minä siihen tartun ja voin tehdä juttelussa jopa aloitteen. Mutta se, että lähtisin tarkoituksella kuola valuen hamuamaan itselleni jäpikkää, on outo ajatus. Haluatteko kuulla eräästä viikonlopustani asian valaisemiseksi? Kerron kuitenkin:
Perjantai: Työpäivän jälkeen tapasin neljä ystävääni Virgin Oilissa. Söimme ihanaa ruokaa, joimme hyvää viiniä ja jatkoimme Bravuriaan juomaan skumppaa tappiin asti. Juttelimme kaikenmaailman asioista, kuten italialaisesta ruuasta, suomalaisten laulutaidosta, opiskelusta, Suomen sosiaalitoimen outoudesta ja siitä kuinka tosirakkauden kuuluisi olla vaivatonta. Lisäksi teimme yhteisiä lomasuunnitelmia. Sitten kotiin hyvillä mielin.
Lauantai: Ystäväni vietti kihlajaisiaan ja menin erään toisen ystäväni kanssa auttamaan häntä pesemään, pilkkomaan ja asettelemaan ruokia etukäteen. Sen jälkeen söimme ja otimme skumppaa, ja tulin kotiin iloisena siitä, että kaksi ihmistä on löytänyt toisensa.
Sunnuntai: Kävin ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa kuuntelemassa Rauni-Leena Luukanen-Kilden luentoa Meilahdessa. Se oli karmiva ja meidän oli puitava sitä sen jälkeen puhelimessa puolitoista tuntia. Sitten päätin unohtaa sen ja lukea Paulo Coelhon Alefia.
Huomaatteko, missään näistä ei pokattu miehiä!
Kun keskustelimme sinkkuuden mielikuvista eräs ystäväni totesi: “Juuri tässä vähän aikaa sitten kävin naamiksessa keskustelua sinkkuudesta ja siitä, ettemme me kaikki sinkut jahtaa jatkuvasti, kieli vyön alla rakkautta ja sekoile baareissa tai ole onnettomia. Lopputuloksena oli se, etten kuulemma edes osaisi jakaa elämääni muiden kanssa, kun olen ollut niin pitkään sinkkuna ja että on kuulemma turha edes väittää, että sinkkuudessa olis jotain hienoa... hohhoijaa. Totesin hänelle, että sinkkuudessa ja parisuhteissa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Että molemmissa olemisen muodoissa on asioita, jotka tekee onnelliseksi. Stereotypiat sinkuista elää vahvasti ja jopa sinkkujen itsensä mielissä. Jokseenkin surullista.”
Niinpä. Harmillisia ovat myös ne sinkut, jotka pitävät stereotypiaa yllä siksi, että heillä olisi Sinkkuelämää-identiteetti, vaikka he sisimmältään olisivat ja tuntisivat aivan muuta. Stereotypia jahtaajasinkuista perustuu sille näkemykselle, että parisuhde on elämän keskiö ja jos jollakulla ei sitä ole, se takuulla tekee epätoivoiseksi. Tämä käsitys kertoo enemmän sillä tavoin ajattelevasta kuin sinkuista.
