Olen tavannut niin paljon sitoutumiskammoisia kaksilahkeisia, etten enää tiedä mitä ajatella. He soittavat keskellä yötä halutessaan seksiä, mutta auta armias, jos yrität pyytää heitä oikeille treffeille esimerkiksi kahville tai leffaan! (Eikä edes Mamma Miaan tai Sandra Bullockin uusimpaan. Ei auta vaikka kyse olisi Transformerseista tai Lars von Thieristä.) He alkavat kuulla kaltereiden rummutusta juomakipolla ja nähdä mielessään kuinka pakotat hänet pippurisuihkeella uhaten tatuoimaan nimesi vasempaan nimettömään.Niinpä olen alkanut miettiä sellaista mahdollisuutta, josko miehet olisivat kykenemättömiä tuntemaan kaikkia muita tunteita paitsi sellaisia, jotka johtavat tappamaan viattomia luontokappaleita.
Tuttavani seurusteli neljä vuotta miehen kanssa, joka yhteisestä asunnosta huolimatta ei halunnut edes ajatella lapsia ja avioliittoa. Hyvä on. Hän oli tehnyt molemmat ja ilmeisesti säikähtänyt eroa, ja piti nyt itseään epäonnistuneena miehenä ja isänä. Mutta neljä vuotta samojen seinien sisällä eikä mielessä edes käynyt se mahdollisuus, että tämän naisen kanssa haluaisi astua alttarille?
"Mikä miehiä oikein vaivaa? Luulisi, että jokainen ihminen haluaisi jakaa elämänsä jonkun kanssa, saada ja antaa rakkautta. Rakastava parisuhdehan on maailman ihanin asia! Miksi tuntuu siltä, etteivät miehet ollenkaan kaipaa näitä asioita?", tuttavani huokaili ja heilutteli käsiään epätoivoisesti.
Hyvä kysymys. Minäkin heiluttelin käsiäni.
Kaipaavatko miehet todella rakkautta ja hellyyttä?
Kun he iltaisin vetävät viltin alle oikoiseksi, toivoisivatko he, että kainalossa olisi oma rakkaus?
Kun he katselevat Lostia, haluaisivatko he jonkun silittävät hiuksiaan?
Olisiko heistä hienoa kokata jonkun kanssa sunnuntailounasta tai saada halausta tullessaan töistä kotiin?
Minusta tuntuu, että miehet eivät ajattele näitä asioita. Luulen, että he aamulla miettivät tulevaa työpäivää ja töissä ollessaan juuri sitä: työntekoa. Työpäivän päätteeksi he miettivät mitä poikien kanssa voisi leikkiä. Iltaisin ennen nukkumaan menoa he masturboivat fantasioiden 16-vuotiaasta aasialaisesta tytöstä, jonka kuvaan he törmäsivät netin pornosivuilla.
Luulen, etteivät he missään vaiheessa kaipaa halausta tai sitä, että joku silittäisi hiuksia. Välillä tuntuu kuin mies olisi ontto kuori, jota liikauttaa vain erektiokyvyn menettämisen pelko.
En tiedä, mitä ajatella varatuista miehistä. Ehkä he vain ovat päätyneet parisuhteeseen, koska yhteiskunta näkee sen normaalina käytäntönä eikä heillä ole tarpeeksi rohkeutta myöntää, etteivät halua sitä.
Olen varmasti väärässä. Jos kaikella olevaisella on sielu, on sen pakko olla miehelläkin.
Etsintä jatkukoon. Asetan aikarajoitukseksi vuoden 2020. Jos siihen mennessä en ole törmännyt mieheen, joka haluaa antaa ja saada rakkautta, case is closed ja julistan vastakkaisen sukupuolen androidiksi, jonka Yhdysvallat on kehittänyt yhteistyössä humanoidien kanssa Area 51:llä.
I'll keep you posted.
Ei tarvitse odottaa niin kauaa kuin vuoteen 2020. Kyllä miehet kaipaavat rakkautta yhtä paljon kuin me naisetkin ja osaavat he sitä antaa, jotkut jopa juuri sillä hetkellä kun sitä eniten kaipaat. Olen tullut usein siihen tulokseen, että miehet ovat meille naisille yhtä suuri mysteeri kuin me naiset miehille. Sehän on osa koko ihmissuhdetanssin viehätystä. Olen saanut siipeeni miehiltä ja varmasti myös antanut oman osani lentokyvyn vievistä iskuista. Mutta halusit todisteen miehen kyvystä rakastaa ja sitoutua, joten tässä: eräs tuttuni on sairastunut vakavasti (syöpä) ja hän on paitsi vaimo ja äiti, myös Nainen joten seikat kuten hiustenlähtö jne. on hänelle kova paikka. Hänen aviomiehensä on ilmoittanut, että kun vaimolta alkaa lähteä hiukset, ne lähtevät myös häneltä. Mies ajaa päänsä kaljuksi vain tukeakseen vaimoaan. Todiste siitä, että naimiisiin menee mies rakkaudesta löytyy myös ystäväpiiristäni jossa pariskunta kävi sellaiset kriisit ennen avioliittoa ettei koko liiton aikana tarvitse kriisata enää mistään. Surut on jo itketty. Lopuksi vielä ruokaa ajatukselle: entä naiset, jotka eivät halua sitoutua? Entä naiset jotka mieluummin katsovat sen Lostin yksin kuin jonkun kainalossa lääpittävänä? Heitäkin on. Onko heissä joku vika, jos ei etsi rakkautta tai edes sitä kaipaa? Itse näen asian näin: ihmiset elävät monenlaisissa suhteissa eikä rakkautta voi määritellä vain yhdellä tavalla eikä ole olemassa oikeaa rakkauden määritelmää. Mutta katkeruutta ei pidä päästää luikertelemaan sydämeen, se on kuin käärme joka johdattaa sinut pois paratiisista. Olen yrittänyt opetella iloitsemaan myös siitä, että sydämeni on särkynyt. Siitä tiedän, että se on myös rakastanut. :) - Johanna
VastaaPoistaKiitos ihanista esimerkeistäsi! Tuo syöpätapaushan on kuin suoraan Sinkkuelämän Samanthan ja Smithin suhteesta, kun Smith todella ajoi tukkansa löytäessään naisensa kylppäristä ajokoneen kanssa. "Tämä on suuri juttu etkä sinä kestä sitä", Samantha sanoi, mutta Smith otti koneen käteensä. Muistelen tätä kohtausta aina miettiessäni millaista lojaaliutta parisuhteessa mielestäni pitäisi olla. Mahtavaa kuulla, että aivan oikea mies on valmis tekemään saman!
VastaaPoistaNiinikään eräs ystäväni on miehensä kanssa käynyt läpi niin paljon jo ennen avioliittoa, että heillä ei ole enää mitään kipuiltavaa keskenään. Heidän suhteensa vaikuttaa ihanteelliselta ja tasapainoiselta.
Toki on sellaisia naisia, jotka eivät niinkään kaipaa parisuhdetta elämäänsä. Miehiin tämä tilanne on kuitenkin helpompi suhteuttaa, koska nämä naiset yleensä ovat sitä mieltä, että toki suhde olisi tervetullut, mutta he viihtyvät hyvin yksinkin siihen asti. Välillä silti tuntuu, että monet miehet kokevat parisuhteen enemmänkin esteenä ja siksi valitsevat yksinolon. Itse kuulun tähän naiskategoriaan enkä kyllä pidä itseäni mitenkään viallisena. Paitsi toisinaan olen sellaiseenkin ajatteluun sortunut seuratessani vimmaisia pariutumisyrityksiä...
Katkeruus on todella kaiken pahan alku ja juuri! Sen lisäksi, että se aiheuttaa kaikenmaailman sairauksia, ei kukaan halua tulla kärttyiseksi vanhaksi tädiksi, joka asuu kengässä 55 kissan kanssa ;)