42.

"Sellaista ihmistä, joka ei löytäisi toista puoliskoaan, ei ole olemassakaan, Brida", hän sanoi ääneen osoittaen sanansa puutarhan kukille.
"Me kaikki kohtaamme hänet jossain elämämme vaiheessa ja tunnistamme hänet."


- Tietäjä Paulo Coelhon kirjassa Brida -

Jalat alta

Istuimme pari viikkoa sitten kahden ystäväni kanssa viinilasillisella ravintola Sipulissa. Toinen heistä oli vastikään tavannut suloisen miehen Suomi24:ssa. "Hän on tosi söpö. Me olemme sitä paitsi pelottavan samanlaisia. Huumorintaju, kiinnostuksen kohteet. Lopetamme toistemme lauseet, ja kun monesti olen pohtinut olevani ainut, joka ajattelee jostain asiasta tietyllä tavalla, paljastuukin, että hän on siitä samaa mieltä. Sängyssä hän on lempeä ja ottaa minut huomioon, paijaa ja pitää hyvänä." Ystävälläni oli kuitenkin ongelma. Eikä se ollut kyseinen mies, vaan hänen omat tunteensa. Ystäväni ei tuntenut miestä kohtaan kiihkeää tulenpalavaa ihastusta. Hän tunsi olonsa erittäin hyväksi miehen seurassa. Hänen sisuksissaan oli lämmin ja pumpulinen olo ja hymy oli herkässä. Mutta hän ei ollut kiihkeästi ihastunut. "Ja eikö sen pidä olla juuri sellaista? Siis kiihkeää, tulenpalavaa ihastusta? Sellaista, ettei melkein saa happea, kun sydän takoo ylinopeutta. Eikö sellainen tunne olekin nimenomaan merkki siitä, että mies on Se Oikea ja jos se on yhtään laimeampaa, ei hyödytä, eikö niin? Mutta joku juttu hänessä on, kun haluan tavata häntä kuitenkin! Mutta en ole pyörtymässä ihastuksesta. Mitä minä teen?" Niin paljon kysymyksiä. Mitä tuohon voisi vastata. En minä tiedä. Minä aloin kysyä itsekin eikä kysymyksille tuntunut tulevan loppua. Miten meidän pitäisi tuntea suhteen alussa, jotta suhde olisi suhteen arvoinen. Mitkä ovat säännöt sellaiselle? Ja mitkä hemmetin säännöt?! Voiko tunteille laittaa sääntöjä?

"Hän vei minulta jalat alta."
"Odotan sitä, että joku ihana mies tulee ja vie minulta jalat alta."
"En koskaan uskonut siihen, että joku voisi viedä minulta jalat alta, mutta hän teki niin."
"Kun hän katsoi minua silmiin baaritiskillä, minulta meni jalat alta."
Onko Sen Oikean pakko saada sinut tipahtamaan ahterillesi? Vai voisiko suhde edetä niin, että ensin olisi kiinnostus, sitten lämpö, sitten yhteenkuuluvuuden tunne, sitten ihastus, ja kukin tunne tulisi aina pikku hiljaa uusien tapaamisten myötä, kun toisen todella oppisi tuntemaan? Tätä kautta sitten edettäisiin rakkauteen ja rakastamiseen.

Onhan se nähtävissä, että ihmiset hamuavat sitä suurta maata järisyttävää rakkautta. Olen itsekin kirjoittanut siitä tekstissä Se Jokin. Päivittelin siinä kuinka paljon on niitä, jotka eivät edes suhteen alussa ole kokeneet lemmenräiskintää ja ovat ikään kuin vain ajautuneet suhteeseen. Mikäs siinä ollessa, kun ollessa kerta on hyvä. Mutta mitä se sitten tarkoittaa aivan oikeasti? Minusta on vissi ero siinä, onko vain ajautunut suhteeseen, koska pitää olla joku eikä uskalla olla yksin, vai onko suhteeseen ajauduttu, koska yhdessäolo on yksinkertaisesti ollut niin mutkatonta, lempeää, suloista, vaivatonta. Ei ilotulituksia, mutta hellyyttä. Ei räjähdyksiä, mutta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ei hyperventilointia, mutta lämpimien aaltojen liplatusta jokaisella suukolla. Ei rinnasta ulos puskevaa sydäntä, vaan ihana hymyilyttävä tunne, kun katsot hänen kasvojaan. Ovatko nämä hillitymmät vaihtoehdot muka huonompia kuin edelliset ja jos ovat niin miksi?

Meille on jostain syystä opetettu, että rakkauden on oltava kiivasta ja polttavaa. Kourallinen ihmissuhdeneuvoista kuitenkin sisältää sen sanoman, että kiivas ja polttava yleensä palaa loppuun yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, ja kestävimmät parisuhteet kehittyvät pikkuhiljaa hautuen, kun vahvaksi pohjaksi on rakennettu ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Haastattelin kerran erästä parisuhdetutkijaa, joka oli tehnyt aiheesta väitöskirjan. Hänen tutkimuksissaan oli paljastunut, että jos alussa on ollut kipinä ja se hiipuu ajan kuluessa (kuten kaikissa pitkissä parisuhteissa yleensäkin käy ja se on aivan luonnollista), sitä ei vastoin kaikkia luuloja saakaan viriteltyä uudelleen. Sen sijaan niillä, joilla se on kehittynyt suhteen edetessä, se on helppo tuoda takaisin sen laimennuttua. Kaiken lisäksi suhteet, joissa tunteet ovat kasvaneet ajan kanssa, kestävät pidempään ja ovat seesteisempiä. Nopean ihastumisen suhteissa riidellään paljon ja ollaan lähdössä ovet paukkuen monet kerrat.

Olen elävä esimerkki siitä, että kuollettava ihastus ei tarkoita avioliittoa saati Sitä Oikeaa. Olen ollut kuollettavan ihastunut pariinkin otteeseen ja suhteet eivät edes johtaneet tapailusta seurusteluun. Viimeksi koin vastaavan kolme vuotta sitten. Sydämeni sykki niin kiivaasti, että oikeasti lähestulkoon hyperventiloin ja rintaani sattui. Kahden viikon jälkeen tuntui, ettei kehoni kestäisi toista viikkoa sitä paloa. Eikä kyse ollut mistään seksuaalisesta kiihkosta, vaan ihan puhtaasta ihastumisen tunteesta. No, seuraava tapaaminen kyseisen miehen kanssa sen sitten sammuttikin ja homma tyssäsi siihen. Suhde siis tuli ja meni, vaikka luulin noin voimakkaiden ja kaiken nielevien tunteiden olevan merkki jostain suuremmasta Taivaassa tavanneet -meiningistä. Olen ollut myös treffeillä miesten kanssa, joiden kanssa synkkaa selkeästi ainoastaan kaveritasolla. Toinen on mielettömän mukava, mutta Se Jokin vain puuttuu. Silloin on helppo sanoa "ei kiitos". Mutta entä sitten ystäväni tilanne, se että ei tunne palavaa ihastusta, mutta silti toinen on yksinkertaisesti niin suloinen, että häntä vain haluaa tavata aina toistamiseen, koska teidän välillänne on lämpöä? Kuinka kauan odottaa ennen kuin puhaltaa pillit pussiin?

Toinen ystäväni otti siemauksen lasistaan ja totesi rauhallisesti katsellen kaukaisuuteen: "Tarvitseeko aina olla ilotulitusta ja sitä, että on jatkuvasti pöksyt märkänä, kun ajattelee toista? Eikö ihastumista voi olla sekin, että toisen kanssa on vain niin valtavan hyvä olla?" Minun oli pakko nyökytellä. En keksi tuohon mitään vastaväitettä tai analyysiä.

Iso osa tuskastamme - eikä tämä liity pelkästään parisuhteisiin vaan elämään yleensäkin - johtuu siitä, että mietimme miten asioiden pitäisi olla. Pitäisi olla vakituinen työpaikka, kun täyttää 30 vuotta. Pitäisi olla kaksi lasta, kun täyttää 31. Pitäisi olla omakotitalo metsän keskellä, viimeistään 35-vuotiaana. Suhteen pitäisi alkaa Jalat alta -tyyliin. Sitten kun asiat eivät menekään niin kuin niiden "pitäisi" mennä, me ahdistumme ja joudumme paniikkiin. "Tässähän on nyt oltava jotain vikaa, koska tämä ei mene niin kuin sen pitäisi mennä!"

Esittäessäni liudan kysymyksiä olen pohtinut asiaa ja tullut seuraavanlaiseen lopputulokseen. Minä uskon, että suurin osa suhteista ei ole alkanut niin, että toinen on vienyt toiselta jalat alta. Minä uskon, että monet suhteet alkavat vähän valjusti. Kiinnostusta on toki oltava, eihän toisille treffeille hyödytä muutoin mennä eikä suhde näin ollen saa edes mahdollisuutta. Kuitenkin yhtä lailla kuin on Jalat alta -tarinoita, niin on myös näitä:
"Kun ensimmäisen kerran näin hänet, en voinut sietää häntä."
"Hän oli kaverini enkä nähnyt hänessä mitään ihmeellistä, mutta parin vuoden jälkeen huomasin yhtäkkiä olevani ihastunut häneen."
"Ensitreffeillä pidin häntä tosi outona enkä ollut varma kannattaako meidän tavata toistamiseen. Itse asiassa jattelin samoin vielä toisillakin treffeillä."
"Hän ei ollut yhtään sellainen kuin mitä olin oman mieheni ajatellut olevan, mutta pikkuhiljaa ihastuin häneen ja yllätyin itsekin."
Nämä jo kertovat sen, ettei sääntöjä ole. Onhan meillä kaikilla suunnitelmamme ja haaveemme. Mielestäni on silti tärkeää tuoda ne kuitenkin maanpinnalle. Tällä tarkoitan sitä, ettei kannata antaa haaveiden sabotoida mahdollisuuksia. Entä jos olet haaveillut Jalat alta -meiningistä, mutta sinulla olisikin mahdollisuus saada pikkuhiljaa kasvava rakkaus ja sen ansioista suunnattoman onnellinen, kestävä parisuhde? Olisiko se pahasta, vaikka alku olisikin toista, mitä odotit? Haaveilu on tärkeää, mutta on tärkeää myös olla fiksoitumatta siihen ja antaa asioille tilaa toteutua toisinkin, omalla tavallaan ja omalla painollaan. Vähän kuin heittäytyisi vallattoman puron matkaan ja katsoisi mihin päätyy. Asiat eivät yleensä mene niin kuin on suunnitellut. Ne menevät yleensä paljon paremmin.

Kuinka monta toimivaa ja rakastavaa suhdetta olisi jäänyt syntymättä, jos niiden osapuolet olisivat viitanneet toisiaan kintaalla ensireaktioiden perusteella. Varmaa on, että erittäin moni.

41.

Tänään aamulla avatessani postilaatikosta putkahtaneen Kallio-lehden, sydämeni heltyi ja suupieliin karahti pieni hymy. Yleisönosastopalstalla oli niin symppis runoelma, että haluan laittaa sen tähän, heh hee. Kirjallinen ansio on - no, vähän mitä on - mutta hei, halaukseen kehottamisia ei ole koskaan liikaa. Halataan toisiamme! :)

Parisuhde on tiimityötä

Parisuhde on tiimityötä,

jolloin ei saisi tuhertaa.

Aina ei mene kohdalleen,

"mopo" pääsee

karkaamaan?!

Ei tässä vanha vinoile,

vanha antaa neuvojaan.

Jos baana liikaa aukeaa,

muista myös jarruttaa!

Parisuhde on tiimityötä,

tämä pitäisi oivaltaa.

Jokaista voi harmittaa,

onko turhaa elo tää?!

Päivä menee kerrallaan

eikä yhtään enempää.

Anteeksi kaikki annetaan

ja sitten halataan!

Parisuhde on tiimityötä

pitkin päivää ja yöt'.

Kärsivällisyys palkitaan,

kun jaksaa odottaa.

Anteeksi kaikki annetaan

ja sitten halataan.

- Toivo Levanko -

Hurrrrrrrrr!

Päivän biisi! Ai miksikö? Koska tanssimme sitä bollywood-tunnilla ja nyt se soi päässä taukoamatta. Yeah! 

Sinun itsetuntosi on sinusta kiinni

 

Miksi miehet eivät ole moksiskaan He-Manista? No siksi, että miehillä on parempi itsetunto.

Silmiini osui eilen uutinen MTV3:n nettisivuilla siitä, kuinka yhdysvaltalainen taiteilija Nickolay Lamm on tehnyt kaksi taideprojektia aiheena iki-ihana klassikkonukke Barbie. Ensimmäisessä projektissa hän teki Barbiesta tyypillisen 19-vuotiaan tytön näköisen, toisessa hän poisti nukelta kaikki meikit. Olen lukenut jutun aikaisemminkin ulkomaalaisesta lehdestä kuukausia sitten, joten maikkarin juttu on auttamattomasti vanhentunut. Mutta saapahan sen kirjoittanut toimittaja leikkiä muka-feministiä edes jonkin aikaa, mikä ilmeisesti olikin jutun tarkoitus. Räikeä ingressi nimittäin toteaa näin: "Yhdysvaltalaisen taiteilijan projekti näyttää, miten vääristyneitä Barbie-nuken levittämät kauneusihanteet ovat." No niin hyvä toimittaja ja myös kaikki muut, jotka eivät vielä ole hiffanneet asian ydintä, minulla on teille uutisia: BARBIE ON NUKKE. Ymmärrätkö vai pitääkö vääntää rautalangasta? Ja koska Barbie on nukke, sen tarkoitus ei ole välittää minkäänlaisia kauneuskäsityksiä mihinkään suuntaan, vaan olla väline, jolla leikitään, koska leikki on lapsen työtä ja ne tekevät sitä paljon.

Tällaiset jutut ovat siitä hyviä, että ne vetoavat sekä miehiin että naisiin ja molemmat voivat päteä nillittämällä jutun kommenteissa: "Näyttää kyllä miljoona kertaa paremmalta ilman meikkiä ja pyöreämpänä!" Naiset pääsevät mesoamaan siitä kuinka hoikat naiset ovat rumia ja oksettavia ja ei ihme, että pikkutytöillä on syömishäiriöitä, koska hoikkia naisia näkee lehtien kansissa, mainoksissa ja Oscar-gaalan punaisella matolla. Miehet sen sijaan voivat heittää ylistyksiä luonnollisen näköiselle Barbielle ja kerätä pillupisteitä sanomalla kuinka he pitävät siitä, että naisella on lihaa luiden ympärillä ja "Real women have curves, only dog wants a bone" ja "lautaa saa K-raudastakin" ja muita naisia arvostelevia veemäisiä sutkautuksia. Naiset taas ovat aivan haltioissaan tällaisista miehistä, painavat naamakirjassa Tykkää-nappia tämän kommentteihin ja iloitsevat siitä, että joku mies sanoo vihaavansa hoikkia naisia aivan yhtä paljon kuin hekin heitä vihaavat. Sitten voidaan hyökätä kaikki yhdessä suurempien koneistojen kimppuun, kuten median ja naistenlehtien, koska ne ovat niitä, jotka aiheuttavat huonon itsetunnon kaiken ikäisille naisille oli kyseessä sitten alakouluikäinen tai keski-ikäinen.

Näppärää, eikö vaan? Nimittäin syyttää omasta huonosta itsetunnostaan ulkopuolisia tekijöitä. Se on vapauttavaa siksi, että siinä voi sysätä vastuun itsestään ja omasta onnellisuudestaan jollekin toiselle ja jättää väliin itsetutkiskelun. Voi vain levätä perseellään, sylkeä kattoon ja tunkea syvälle sisimpäänsä kaikki ne möröt ja epävarmuudet, jottei niitä tarvitse käsitellä sillä niiden käsittely on aivan liian vaativaa työtä. Siinä joutuu jopa kohtaamaan itsensä ja mitä sitten tapahtuisi, hyvänen aika! Sehän olisi valtavan epämukavaa ja epämukavuuden kokeminen on epämiellyttävää! Miellyttävää taas on olla muiden paapottavana oli se sitten sitä, että tuodaan suklaata suoraan suuhun tai kehutaan jatkuvasti ulkopuolelta kuinka kaunis ja fiksu sinä olet. Sitten kun ulkopuolinen taho toimiikin sillä tavoin, ettei se vahvistakaan sinun hyvää oloasi, voit hyökätä sitä kohtaan ja valittaa kuinka pahalta sinusta nyt tuntuu, kun tässä lehden kannessa oli nainen ilman selluliittia ja meikattuna. Että tämähän tarkoittaa sitä, että sinunkin pitäisi käyttää meikkiä ja päästä eroon selluliitista. Minulla on sinulle toinenkin uutinen: EI MUUTEN TARKOITA.

Otetaanpa esimerkki. Nainen käppäilee bussipysäkille dösää odottamaan ja näkee siinä H&M:n mainoksen, jossa nainen seisoo hiekkarannalla bikineissä. Vieressä ovat hinnat: liivit 9,95 e, tangat 5,95 e. Suurin osa naisista ilmeisesti ajattelee näin: "Helvetti mitä sortoa! Jaa että minun pitäisi näyttää tuolta mallilta tuossa! Media on roisto, joka yrittää saada minut tuntemaan huonommuutta tuon kaltaisten naisten edessä!" Tiedätkö mitä: EI YRITÄ. Siinä mainostetaan bikineitä.

Onko 98 prosentille naisista tehty lobotomia, vai mistä tämä heidän päässään oleva sortobuumi on saanut alkunsa? Minäpä kerron ja siihen on ainakin kolme syytä. Ensimmäinen niistä on se, että naiset rakastavat arvostella muita naisia. Naisethan ovat täysin kykenemättömiä pitämään toistensa puolia, tukemaan toisiaan ja toivomaan toisilleen hyvää. Siksi vain miehillä on hyvä veli -verkostoja. Naiset eivät ikinä pystyisi siihen, koska naiset ovat luonnostaan kateellisia. Toinen syy on se, että joku keksi joskus syyttää ulkopuolisia asioita naisten ongelmista ja huonosta itsetunnosta ja sen jälkeen kukaan ei ole enää osannut eikä halunnut sanoa muutakaan mielipidettä, koska alkuperäiseen on aina kätevää vedota. Tällä tavoin pääsee helpommalla. Kolmas syy on se, että naiset ovat mitä ilmeisemmin se heikompi sukupuoli. Tämä taas tulee esiin kahdella tavalla:
1) Naisia on äärimmäisen helppo alistaa. Naisia on alistettu ihmiskunnan historian alusta lähtien, joten se on ilmeisen vaivatonta, koska naiset eivät ole koskaan panneet vastaan lainkaan, vaan totelleet kiltisti. He ovat luontaisesti kynnysmattoja, hauraita, heiveröisiä, särkyviä ja passiivisia. Jos näin ei olisi, naiset olisivat tasa-arvoisia miesten kanssa, sillä naiset olisivat osanneet ottaa paikkansa. Selkeästi he eivät ole osanneet, joten nyt olemme tässä tilassa, että naisen euro on 80 senttiä.
2) Kun naiset sitten alkavat puolustautumaan, ainut keino minkä he keksivät on tehdä se painamalla alas muita, eivät ottamalla takaisin omaa luonnollista arvoaan arvokkaasti. Esimerkiksi jos halutaan mainoksiin enemmän ylipainoisia ihmisiä, naiset tekevät vaatimuksen haukkumalla hoikkia ihmisiä. Jos nainen olisi vahva, hän antaisi jokaisen olla sellainen kuin on ilman tuomitsemista. Sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia" on naiselle vieras. Hänen mielestään vain ne kukat saavat kukkia, jotka ovat samanlaisia kuin hän. Niinpä kaikkien pitää olla samasta muotista veistettyjä, ettei hän vain missään tapauksessa koe oloaan edes piirun verran uhatuksi.

Otetaanpas käsittelyyn taas Barbie. Barbie on edistyksellinen luomus. Se keksittiin vuonna 1959 aikana, jolloin kotiäitiys Yhdysvalloissa oli ainut vaihtoehto suurimmalle osalle naisista, muuten he olivat epäonnistuneita elämässään. Barbiella sen sijaan on ollut tähän mennessä yli 130 ammattia. Hän on ollut muun muassa lentoemäntä, eläinlääkäri, sairaanhoitaja, astronautti, rokkitähti, luistelija, tenniksen pelaaja, kirurgi, olympiatason urheilija, balettitanssija, liikenainen, UNICEFin hyväntahdon lähettiläs, kokki, opettaja, presidenttiehdokas (90-luvulla, siis ennen kuin kukaan nainen oli Jenkeissä edes pyrkinyt ehdokkaaksi), poliisi, lastenlääkäri, hengenpelastaja, palomies ja lentäjä. Hän on aikaisessa vaiheessa opettanut tytöille, että myös nämä ovat naisille soveltuvia ammatteja ja heidän ei tarvitse lukkiutua kotiin saadakseen elämälleen ja itselleen arvon. Hän on itsenäinen ja vahva nainen. Hän on aina valmis auttamaan apua tarvitsevia, hyväsydäminen, rehellinen, lojaali, sanojensa mittainen ja olkapää, jota vasten voi itkeä. Mutta ajatteleeko kukaan näitä asioita ja puhuuko niistä kukaan? Ei tietenkään. Keskitytään sen sijaan ulkonäköön ja arvostellaan sitä ja sen jälkeen valitetaan heti perään kuinka pinnallinen maailma on, koska kaikki huomio kiinnittyy aina ulkonäköön eikä ominaisuuksiin. Kuule, söit juuri oman jalkasi.

Minulla on sinulle vielä lisää uutisia: SINUN ITSETUNTOSI ON SINUSTA KIINNI. Jos koet olosi huonoksi nähdessäsi malleja tai Barbien, ongelma on sinun päässäsi, ei kuvassa jota katsot. Nimittäin kuvat ovat kuvia, ja ympäröivä maailma saa merkityksen meidän päämme sisällä, meidän tulkintamme mukaan. Me emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, me näemme ne sellaisina kuin me olemme. Se miten me tulkitsemme asiat, kertovat enemmän meistä kuin kyseessä oleva asia itsestään. Jos siis näet Hennesin mallin olevan sinulle viesti siitä, että sinun pitäisi näyttää häneltä etkä niin, että malli mainostaa sinulle kesän bikinimallistoa, se on todellisuudessa sinun oma sisäinen äänesi kimittämässä sinulle, ettet ole tarpeeksi hyvä, kaunis, riittävä tai vastaavaa, koska et näytä tuolta. Kuva muistuttaa sinua omista epävarmuuksistasi ja siksi suivaannut siitä. Kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, ettet rakasta itseäsi etkä hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Niinpä karvasi nousevat pystyyn ja taistelutahtosi purkautuu joka kerta, kun törmäät sellaiseen ärsykkeeseen, joka herättää omat epävarmuutesi. Voit lähteä taistelemaan mielin määrin ja koko sydämelläsi sitä vastaan. Mutta jos saat muutettua ulkoisia asioita niin, ettet enää törmää kyseiseen ärsykkeeseen, tulee lisää uusia ärsykkeitä, jotka nostavat epävarmuutesi pintaan. Jos saat korjattua nekin, sen jälkeen tulee uusia ja sen jälkeen uusia.

Jos sinun itsetuntosi on kiinni siitä, mitä sinun ulkopuolellasi tapahtuu, et voi koskaan saavuttaa täyttä onnellisuutta tai vahvaa itsetuntoa. Nimittäin ulkoisessa maailmassa varmaa on ainoastaan se, että se on muuttuvainen. Hyväksynnän janoamisessa ulkopuolelta taas on varmaa se, ettei siitä tule koskaan loppua. Sinä et ratkaise sisäisiä ongelmiasi pysyvästi muuttamalla ulkoisia olosuhteita. Sinä ratkaiset ne parantamalla itsesi. Ihminen joka rakastaa itseään ja on varustettu hyvällä itsetunnolla ei häily tai romahda sekunnissa, kun ulkopuolella tapahtuu pienikin järistys. Tällainen ihminen seisoo vakaana myrskyssä ja myös muut pystyvät tukeutumaan häneen. Itsensä rakastaminen on koko elämän kestävä prosessi. Tottakai se on vaikeaa. Mutta se, että joku asia on vaikea ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi tehdä. Onhan se epämiellyttävääkin, mutta mitä helvetin väliä sillä on? Niin on myös käveleminen kotiin myöhään iltapäivällä synkässä talvi-ilmassa järjettömässä tuulessa ja juuri, kun saavut kotiovelle onnellisena siitä, että pääsit viimein pakoon paskaa säätä hoksaat, että sinun piti mennä kaupan kautta, koska sinulla ei ole lainkaan vessapaperia. Silti sinun on mentävä kauppaan ostamaan vessapaperia - tuulessa ja pakkasessa. Jos todella haluamme jotain, meidän on siedettävä tiettyä epämukavuutta matkan varrella.

Aloita siis menemällä itseesi. Älä mieti sitä Hennesin mallia tai Barbieta, sillä niillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä olet sinä. Sinunlaistasi ei ole toista eikä tarvitsekaan olla. Sinun ei tarvitse olla kenenkään muun kaltainen etkä voi vaatia muita olemaan sinun kaltaisiasi, koska he ovat omia yksilöitään omilla elämänteillään eikä niilläkään ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Mieti niitä asioita, joista et pidä itsessäsi. Tiedosta sitten se, että meissä kaikissa on huonoja puolia ja se on aivan ok, koska meistä ei koskaan tule täydellisiä eikä tarvitsekaan. Mieti sitten niitä asioita, joista pidät itsessäsi ja tee päätös keskittyä tästä lähtien niihin. Nimittäin se, mihin keskitymme, lisääntyy. Mitä enemmän keskityt hyviin puoliisi, sitä paremmalta sinusta tuntuu ja tunne sen kun kasvaa ajan mittaan. Yksi tärkeä seikka tässä prosessissa on tehdä niitä asioita, joista nauttii ja tulee iloiseksi. Mitä enemmän päiväsi on niitä täynnä, sitä enemmän pidät elämästäsi. Kun pidät elämästäsi, sinulla ei ole aikaa tai kiinnostusta vatvoa muiden asioita.

On erittäin tärkeää muistaa, että lapset eivät ole idiootteja. Lapset ovat erittäin älykkäitä olentoja. He kyllä tunnistavat mikä on nukke ja mikä on todellisuutta. En tunne ketään, jolle olisi jäänyt traumoja Barbiesta. Joten mitä lasten roolimalleihin ja esikuviin tulee, Dr. Phil on sanonut sen loistavasti: "Sinä et ole lapsesi ainut roolimalli, joten sinun on oltava paras roolimalli." Minä vedän sen vielä eteenpäin. Minusta lapset eivät tarvitse roolimalleja. Minusta lapsia on autettava, tuettava ja johdatettava löytämään oma itsensä ja oma tiensä, ei ottamaan vaikutteita keneltäkään muulta. Niin on sinunkin tehtävä. Kyllä varmasti potuttaa, jos joku on kauniimpi, fiksumpi, hauskempi tai taitavampi, mutta tiedätkös mitä, niin tulee aina olemaan. Aina on joku sinua parempi ja sinun on annettava heille vapaus olla sitä. Mikä pakko on olla kaikista kaunein, fiksuin, hauskin tai taitavin? Älä vertaa itseäsi muihin vaan elä omaa elämääsi. Lopeta se peiliin kyttääminen ja itsesi arvostelu ja keskity sen sijaan tekemään itsesi onnelliseksi, sillä onnellinen ihminen on kaunis. Se on fakta.

Use your vagina to make a difference!

Tiesitte varmaankin, että tänään 1.11. alkoi taas Movember. Miehet siis ovat kasvattaneet naamakarvojaan, ajelivat ne eilen ja kasvattavat kuun loppuun saakka niitä lisää. Miehet ovat perustaneet joukkueita, joiden avulla lisäävät tietoisuutta eturauhas- ja kivessyövästä sekä mielenterveysongelmista. Samalla he keräävät rahaa asiaa edistäviin tutkimuksiin, tiedottamiseen ja koulutukseen. Naiset voivat tehdä ihan samaa vaikkakin ilman viiksiä. Myös näillä videon naisilla on hyvä vinkki kantaa oma kortensa kekoon miesten terveyden edistämiseksi. Hyvää Movemberia ja parantukoon kaikki maailman kivekset ja penikset! 

Usko itseesi - ja tee se kauniit kengät jalassa

Rakas Joulupukki, tuo minulle nuo pinkit kissakengät, kiitos!

Minna Parikka

Olin eilen Minna Parikan kanta-asiakasillassa. Voi sitä ihqujen kenkien määrää! Uuden malliston nimi on Wonderland, ja aivan kuten Liisa Ihmemaassa, mekin voimme törmätä nyt kaneihin ja kissoihin - muutenkin kuin lemmikkieläiminä siis. Korkokengissä keimailevat elegantit kaninkorvat, ja ballerinoissa kissankorvat. Olipa myös eräät korkkarit saaneet bambinkorvatkin. Pidän tästä kontrastista, jossa niin sanotusti lapsellinen (tosin minusta lapsellista ei ole mikään, minulla on kirjahyllyssänikin suuri Barbababa-koriste-esine) aihe, kuten suloiset elikot yhdistettynä aikuisten kenkämalleihin, jotka on kuorrutettu tyylikkäällä kuosilla, kuten leopardia muistuttavalla täpläkuvioinnilla. Suosikkini uudesta kokoelmasta on ehdottomasti pinkit korkokengät kissankorvilla. Hyvä, etten pyörtynyt niitä nähdessäni. Uudesta mallistosta huolimatta olen valtavan iloinen siitä, ettei Parikka ole unohtanut alkunsa sydämiä. Niitä löytyy kenkien nauhoista. Iso plussa täytyy antaa siitä, että mallistossa on myös talvikenkiä. Ja nämä eivät olekaan mitkään tarralenkkarit :)

Sain ilokseni jutella Parikan kanssa. Olin onnesta ymmyrkäisenä, sillä olen seurannut hänen uraansa alusta asti. Sitä paitsi itsekin yrittäjänä on hienoa tavata muita naisyrittäjiä, sillä meissä kaikissa on paljon samaa. Kuten sitkeys, selkäranka, itsevarmuus, positiivisuus ja se, ettei tykkää olla pomoteltavana. Hän yrittää lyödä itsensä oikein kunnolla läpi ulkomailla, vaikka noin 50 prosenttia Parikan myynnistä tulee jo muilta mailta. Hän sanoi homman etenevän usein kolme askelta eteen, yhden taakse. Kysyin, mistä hän saa energiaa jatkaa puskemista. "Siitä, että tiedän tämän olevan mun juttu, se mitä mä haluan tehdä ja mitä mun kuuluukin tehdä. En osaa enkä halua tehdä muuta kuin tätä." Siinä on hyvä viesti. Etsi se, mitä todella haluat tehdä ja etene sitä kohti oli se sitten kuinka hidasta tahansa. On yksinkertaisesti säilytettävä usko itseensä ja asiaansa, ja kun pysyy itselleen uskollisena ja seuraa omaa totuttaan ja intohimoaan, voi tapahtua ainoastaan hyviä asioita. Se on fakta. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Nostetaan malja meille kaikille, jotka uskaltavat seurata sisäistä ääntään ja toteuttaa unelmiaan! Ja malja myös ihanille kengille ;)

Klassikkomalliakin löytyy Minna Parikka Universumista Aleksanterinkadulta. Rakas Joulupukki, voit tuoda myös nämä.

Bambikengät :)

Tyylikästä talveen.

Klassikkolaukku.

Glitteriä uudessa mallistossa.