Kuka on Se Oikea? Vol. II

Viimeksi tekstissäni Kuka on Se Oikea? Vol. I pohdin sitä, onko meille olemassa vain yksi Se Oikea. Haluan ottaa tämän asian esille siksi, etten ole montaakaan sinkkunaista tavannut, joka ei olisi murehtinut sitä, tekeekö hän tarpeeksi vai tekeekö hän väärin. Jostain selittämättömästä syystä he ovat edelleen itsekseen, vaikka kokevat panostaneensa sekä itsensä kehittämiseen että avoimielin miesten tapaamiseen. Kerroin siis tulleeni aikoinaan siihen tulokseen, että jokainen on meille Se Oikea juuri sillä hetkellä. Näin ollen ei olisi olemassa vain yhtä Sitä Oikeaa, jonka kanssa viettäisimme auvoisesti elämäämme vuosikymmenet kuin Ruusunen. Tämän teorian mukaan ei olisi olemassa mitään ”taivaassa tavanneet” -meininkiä eli kohtaloa.

Mutta minäpä uskon siihen. Kohtaloon nimittäin. Kokemukseni seurustelusta ja miehistä olisivat voineet tehdä minusta kyynisen, mutta luojan kiitos ne ovat tehneet minusta vain realistin. Ja realistin syvällä rintaäänellä totean, että uskon siihen ainoaan oikeaan, puhtaaseen, romanttiseen, kaikkia muita suhteita korkeampaan rakkauteen, jossa kaksi ihmistä sopivat toistensa kainaloon ilman minkäänlaista vääntöä. Miksikö näin uskon? Minäpä kerron.

Kuten edellisessä tekstissäni mainitsin, uskon meidän vetävän puoleemme ihmisiä, joiden on tarkoitus auttaa meitä tulemaan sellaisiksi, joita todelliselta olemukseltamme olemme. Näin ollen jokainen ihminen on opettajasi.

Mutta:

Emme voi ajatella elämää pelkkänä taukoamattomana kouluna. Me opimme läpi elämän, meille annetaan oppikokemuksia läpi elämän, mutta elämä on myös elämistä varten. Me saamme nauttia saavutuksistamme sekä siitä, millaisiksi ihmisiksi olemme kasvaneet. Meidän on tarkoitus ottaa ilo irti hetkistä ja kokemuksista vain sen takia, että ne ovat, ei sen takia, että meidän olisi otettava onkeemme kaikesta mitä tapahtuu. Kaiken lisäksi jossain vaiheessa me yleensä opimme sen, mitä meidän tietystä asiasta pitääkin oppia. Se, että olet vetänyt koko elämäsi puoleesi sitoutumiskammoisia miehiä ei tarkoita sitä, että se jatkuu loppuelämäsi. Se loppuu silloin, kun olet ratkaissut sen asian itsessäsi, joka saa sinut vetämään tuollaisia miehiä puoleesi. Problem solved. Sen jälkeen alat vetämään puoleesi toisenlaisia miehiä, todennäköisesti parisuhdeorientoituneita ja pääset nauttimaan kyydistä.

Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan:

Opettajien lisäksi me vedämme puoleemme kaltaisiamme. Masentuneiden ympärillä tuppaa olemaan masentuneita, positiivisten ympärillä positiivisia. Eräs erittäin epätasapainoinen, mieleltään vähän häiriintynyt ihminen totesi minulle kerran: ”Miksi kaikki mun kaverit on masentuneita ja yrittäneet itsemurhaa jossain vaiheessa elämää? Tällaiset ihan säntää mun luokse kuin olisin joku kärpäspaperi tai jotain. Miksei mulla ole yhtään positiivisia, tasapainoisia ja normaaleja ystäviä?!” No, koska sinä et ole sellainen.

Uskon vakaasti, että jokaisella, aivan jokaisella on oikeus parisuhteeseen. Mikä helkkarin syy elämällä muka olisi kieltää se joiltakin ja sallia toisille? Jos me siis vedämme puoleemme sellaisia ihmisiä kuin me itse olemme, vedämme puoleemme myös kaltaisiamme kumppaniehdokkaita. Keskustelimme kaverini kanssa aiheesta parisen viikkoa sitten. Hän tiivisti asian erittäin hyvin: ”Jos nainen on masentunut, hän vetää puoleensa masentunutta miestä. Pelastajaa kaipaava saa pelastajan. Jos nainen on sekopää, hän saa toisen sekopään. Jos hän on tasapainoinen, hän saa tasapainoisen miehen ja niin edelleen. On turha väittää, että pitää olla tietynlainen suhteen saadakseen. Kyllä jokaisella on siihen mahdollisuus ja jos sitä ei vain kuulu, siihen on joku syy.” Aamen. Näin se menee. Syy siihen on kohtalo. Se tapahtuu, kun sen on tarkoitus tapahtua.

Vuosi sitten kaverini polttareissa juttelin kolmen hänen kaverinsa, minulle tuntemattoman naisen kanssa. He kysyivät olinko sinkku, ja koska olin, he alkoivat kuorossa valistaa minua minun ongelmistani. ”Sinussa on jotain tukoksia ja jumituksia, joiden takia et vedä puoleesi miestä. Et varmaankaan osaa antaa tai vastaanottaa rakkautta vapaasti, pelkäät sitoutumista tai jotain muuta vastaavaa, mutta sinun on nyt etsittävä se ongelmakohtasi ja alkaa työstää sitä niin, että saat sen miehen.” Olin niin häkeltynyt näiden kolmen wannabe-elämäntapaneuvojan syöksystä, etten hoksannut kysyä heiltä, mitkä heidän ongelmansa olivat. He kun olivat myös sinkkuja.

Entä kun olet tehnyt kaiken mahdollisen? Tutkinut sisintäsi, löytänyt sitoutumiskammosi ja käsitellyt sen pois päiväjärjestyksestä. Kehittänyt sydämesi kykyä vapaasti antaa ja vastaanottaa rakkautta. Katsonut menneisyyteen ja tullut sinuiksi sen kanssa. Hionut suurempia särmiäsi. Vahvistanut itsetuntoasi. Opetellut kiitollisuuden kokemista jokaisessa hetkessä. Opetellut ylipäätään elämään hetkessä. Päästänyt irti kiivaasta odotuksessa ja hyväksynyt elämän sellaisena kuin se on. Hyväksynyt itsesi sellaisena kuin olet. Koet olevasi eheä. Tai ainakin niin eheä kuin vain voit juuri sillä hetkellä olla, sillä täydellisiä meistä ei tule. Mutta sinkkuus sen kuin jatkuu eikä elämä anna miltään suunnalta edes merkkejä siitä, että rakkaus olisi ravaamassa kohti.

Mikä sinussa silloin on vikana? Minä sanon, ettei yhtään mikään. Jos olet sukeltanut syvälle itseesi, tiedostanut kehityksen paikkasi ja pureutunut niihin, käsitellyt traumojasi ja kipukohtiasi, avannut haavoja parantaaksesi ne, murentunut, itkenyt, pyytänyt ja antanut anteeksi, halannut, nauranut ja rakastanut (ennen kaikkea itseäsi) ja noussut kaiken tämän keskeltä kuin Fenix-lintu tuhkasta, olet työsi tehnyt ja oppisi oppinut. Nyt sinulla on lupa sukeltaa elämään ja pureskella ajatusta, että se tapahtuu juuri oikeaan aikaan, silloin kun on tarkoitettu. Ja minä pirulauta uskon siihen. Maailmalla kirmaa määrättömät määrät hienoja ihmisiä, jotka ovat sinkkuja. Heidän joukossaan juoksentelee vielä suurempi määrä epävarmoja, ilkeitä, negatiivisia ja mäkättäviä toopeja, joista 98 prosenttia on parisuhteessa. Miksi? Koska jokaiselle todellakin on joku. Niin on sinullekin.

Sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olet eikä sinun tarvitse tehdä yhtään enempää. Lakkaa siis odottamasta, murehtimasta ja vatvomasta tilannetta ja keskity elämään. Se maistuu aina paremmalta hymyn kanssa.

Porn Sex vs Real Sex: The Differences Explained With Food

Päivän tietoisku :)

   

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

- Saima Harmaja -

Kuka on Se Oikea? Vol. I

Kirsikkapuu Ullanlinnassa.

Uskotko, että meille jokaiselle on olemassa se yksi ja ainut oikea ihminen, jonka kanssa meidän on tarkoitus viettää loppuelämämme? Uskotko sellaiseen ”taivaassa tavanneet” -meininkiin?

Minä uskoin siihen pienenä. Oletan, että niin uskoi meistä pikkutytöistä aika moni. Vaikka jossain vaiheessa huomasimme, että kyse ei olekaan prinssistä, valkoisesta ratsusta ja luutusta, vaan luvassa todennäköisesti on aivan tavallinen mies omine epätäydellisyyksineen, pidimme silti kiinni ajatuksesta siitä juuri meille tarkoitetusta ihanasta miehestä. Siitä Oikeasta.

Mutta sitten ylitimme parinkympin iän. 24, 25, 26, 27, 28, 29... eikä hänestä kuulunut mitään. Tuon matkan varrelle mahtui liuta kusipäitä tai pari pidempää parisuhdetta, jotka jostain syystä törmäsivät betoniporsaaseen eivätkä kyenneet sen jälkeen enää jatkamaan rikkinäisinä.

Niinpä aloin ajatella, että meille ei ole tarkoitettu vain sitä yhtä ainoaa oikeaa ihmistä, vaan jokainen on meille Se Oikea sillä hetkellä. Jokainen joka tulee elämäämme tulee siihen tietystä syystä. Joidenkin on tarkoitus opettaa meitä itsestämme, joidenkin on tarkoitus kehittää meissä joitain tiettyjä ominaisuuksia ja jotkut tulevat tuomaan meille iloa. Tämän kaiken tarkoitus on auttaa meitä tulemaan sellaiseksi ihmiseksi, joka syvimmältä olemukseltamme olemme.

Otetaanpa esimerkkejä:

1) Jos kärsit kiltin tytön syndroomasta ja sinun on tarkoitus oppia sanomaan ei sekä kunnioittamaan omia rajojasi, todennäköisesti törmäät nimenomaan sellaisiin ihmisiin, jotka yrittävät käyttää sinua hyväkseen. Tapaat heitä niin kauan, kunnes osaat pitää pääsi ja arvostaa omia toiveitasi ja halujasi, ylipäätään itseäsi kokonaisuudessaan, sillä kynnysmattona oleminen kertoo itsensä arvostamisen puutteesta.

2) Jos sinulla on taipumusta takertua rakastamiisi ihmisiin, tapaat juuri sellaisia ihmisiä, joilla on ylikorostunut vapauden kaipuu. Mitä enemmän yrität saada heitä sitoutumaan, sitä kauemmaksi he kulkevat, kunnes hoksaat, että rakkaus on vapautta, ei rajoituksia. Saat sen, mistä luovut.

3) Jos sinulla on hyvin perustavanlaatuisia, syvälle meneviä epävarmuuksia, kuten että et ole rakkauden arvoinen tai tarpeeksi hyvä kenellekään, tapaat aika varmasti sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat muistuttaa sinua heikoista kohdistasi. He arvostelevat sinua jatkuvasti ja keksivät kaikesta jotain sanottavaa. Et ole koskaan tarpeeksi hyvä heille ja he jaksavat muistuttaa siitä nälvimällä. Vasta kun ymmärrät, että jokainen ansaitsee rakkautta ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, pääset vapauteen tällaisesta kohtelusta.

4) Jos sinulla on sitoutumiskammo, ehkä tapaat ihmisiä, jotka haluavat kahlita sinut. Voi olla, että tämän on tarkoitus opettaa sinua pääsemään kammostasi vapautesi menettämisestä. Sinulla todennäköisesti on käsitys, että parisuhde ylipäätään on kahlitseva, mutta olet väärässä. Terveessä suhteessa kumpikin saa olla oma itsenäinen yksilönsä. Tämä on sinun opinpaikkasi.

5) Toisaalta joskus käy niinkin, että uidessamme pimeissä vesissä, elämäämme tuleekin yhtäkkiä ihminen, joka valaisee koko päivän. Hänen on tarkoitus opettaa sinulle, että tunnelin päässä on valoa ja kaikesta selvitään, vaikka olosuhteet eivät aina siltä ensi alkuun näyttäisikään. Se on jotain mitä juuri sillä hetkellä tarvitset saadaksesi uskoa itseesi ja elämään, jotta voisit tehdä tarvittavia muutoksia päästäksesi taas pinnalle tai saada kärsivällisyyttä odottaa myrskyn laantumista.

Nimittäin kun me muutumme, muuttuu myös ympäristö. Me emme näe maailmaa ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, me näemme maailman ja ihmiset sellaisena kuin me olemme. Kaiken lisäksi me vedämme puoleemme sen kaltaisia asioita, jotka heijastavat sisäistä maailmaamme. Näin ollen meitä ympäröivät ihmiset ovat hyvin pitkälti paljastus meistä. Sanotaanhan, että ”näytä minulle ystäväpiirisi niin minä kerron millainen olet”.

Joskus mietin kuinka hienoa olisi, jos elämä opettaisi meitä positiivisuuden kautta useammin. Esimerkikkinä tuossa kohdassa 3 mainitsemani perustavanlaatuiset epävarmuudet, kuten se, ettei koe olevansa rakkauden arvoinen. Elämä voisi opettaa meitä tässä asiassa niin, että me saisimme kokea ainutlaatuista puhdasta rakkautta. Tämä saisi meidät ymmärtämään, että me todellakin ansaitsemme sitä. Mutta ei. Elämä opettaa pääosin vaikeimman kautta ja antaa nimenomaan vastakkaisia kokemuksia. Näin kenties siksi, että oppisimme itse. Jos meille kävisi äsken mainitsemallani tavalla, meidän olisi helppo tulla riippuvaisiksi ulkoisista olosuhteista. Emme uskoisi olevamme rakastettuja muuta kuin rakkautta saadessamme. Muina aikoina tuntisimme olomme kurjaksi, kunnes saisimme pakollisen rakkauspiikityksen, jonka avulla hymyilisimme jälleen aurinkoisesti. Emme todellisuudessa olisi oppineet mitään, kuten sitä, että kaikesta huolimatta ja mitä tahansa tapahtuukin, me todellakin olemme rakkauden arvoisia. Kärsimyksien kautta opittu jää meihin elämään, se tulee pysyväksi osaksi luontoamme. Sitä eivät ulkoiset asiat voi horjuttaa, koska se ei ole niistä riippuvainen. Näin ollen aina ikävän kokemuksen (mikä varsin usein tarkoittaa ikävää ihmissuhdetta...) meidän olisi aina hyvä tarkastella tilannetta ja miettiä, mitä siitä voisimme oppia. Kannattaa myös muistaa, että nämä jutut pätevät kaikkiin ihmissuhteisiin oli kyseessä sitten serkku, toinen vanhemmista, ystävä tai joku sisaruksista.

Tällä tavoin tarkasteltuna voi ymmärtää, miksi jokainen ihminen on meille Se Oikea juuri sillä hetkellä. Näin ollen ei myöskään olisi olemassa kullekin vain sitä yhtä oikeaa, jonka kanssa vietetään loppuelämä auvoisesti yhdessä. Mikä sitä paitsi olisi sen todennäköisyys ajassa, jolloin yli puolet avioliitoista päätyy eroon.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Nimittäin kaikki nämä ”opettajat” ovat oman käsitykseni mukaan tulleet elämäämme nimenomaan johdatuksen/kohtalon kautta. Ja kaiken tämän pohdinnan, aikuistumisen ja elämänkokemusten jälkeen minä silti edelleen uskon ”taivaassa tavanneet” -meininkiin. Haluatko tietää miksi? Kerron seuraavassa blogitekstissä.

Aurinkoa!

Tänään oli aivan mahtava hellepäivä! Otsaan nousi hiki, vaikka seisoi hameessa bussipysäkillä paikoillaan. Tämä on kesää! Ja sen kunniaksi oli ihana laittaa aivan vastikään postin tuomat übersöpöt sandaalit. Kyllä näillä kelpasi käyskennellä pitkin kuumaa asfalttia :)

36.

Miksi Jumala loi miehen?
Koska vibraattori ei pysty
leikkaamaan nurmikkoa.

- Tuntematon -

Milloin huoraamisesta tuli muotia?

Nykyään mehiläiset pörräävät ylikierroksilla kukkien ympärillä.

Kävin jokin aika sitten parilla treffeillä. Kuuluimme kaikki samaan ryhmään Facebookissa, joka oli perustettu samanhenkisten sinkkujen parinetsintäpalstaksi. Jos porukka on siis samanhenkistä, yhteensopivuus on taattu, eikö vaan?

Ryhmän action oli enimmäkseen sitä, että siihen kuuluvat naiset julkaisivat sen seinällä kymmenen minuutin välein rakkauslauluvideoita YouTubesta ja ylistivät sitä kuinka ”suunnattomasti tässä ryhmässä on rakkausenergiaa niin, että aivan pää menee pyörälle ja rintaan iskee aina täällä käydessä pakahduttava onnen tunne!” Itse taas näin ainoastaan kasapäin rakkauslauluvideoita YouTubesta. Ajattelin, että tuskinpa täällä kukaan mies mitään aloitetta tekee, joten olin monet kerrat lähtemässä ryhmästä.

Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä eräs mies laittoi minulle yksityisviestiä. Hän ei piirteiltään miellyttänyt silmääni lainkaan, mutta merkittävin häiritsevä seikka miehen ulkoisessa olemuksessa oli, että hän vaikutti lipevältä, naisiinmenevältä pukilta. No, koska haluan aina antaa ihmisille mahdollisuuden ennen lopullista mielipidettä, sovimme kahvittelut keskustaan seuraavaksi päiväksi. Hän olisi kylläkin halunnut tavata jo parin tunnin päästä.

Hän oli treffeiltä myöhässä melkein 15 minuuttia (!!!!). Keskustelut olivat kuitenkin hyviä. En tosin edelleenkään ollut millään tavoin kiinnostunut hänestä tai tuntenut yhteenkuluvuutta millään tasolla. Jonkin ajan päästä kysyin, mitä hän etsii. Haluaako hän parisuhteen vai vain tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa. Hän sanoi, ettei ole määritellyt asiaa. ”Tykkään tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin parisuhdetta vastaan. Se tulee, jos on tullakseen. Sitä paitsi en näe mitään syytä rajoittaa sitä, kenen kanssa olen. Minusta parisuhde on käsitteenä liian rajoittava. Se estää meitä tutustumasta muihin ihmisiin ja jakamaan rakkauttamme vapaasti. Uskon, ettei rakkautta voi rajoittaa. Jos rakastan jotain, haluan rakastella hänen kanssaan. Voimme kuitenkin rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti ja siksi minulla on oltava oikeus myös rakastella usean ihmisen kanssa.”

Hän pyöritti omaa yritystä, jossa hän muun muassa antoi seksuaaliterapiaa. Hän kertoi kuinka edellisellä asiakkaalla, nuorella tytöllä, oli vakavia itsetunto-ongelmia ja he olivat puineet näitä terapiassa parisen kuukautta. ”Sen jälkeen minulle tuli tunne, että jos rakastelisimme, se voisi olla se viimeinen asia, joka hänen pitäisi läpikäydä ja joka viimein antaisi hänelle vapauden menneisyyden painolasteista. Niinpä keskustelimme asiasta ja koska hän suostui siihen, rakastelimme viimeisen istunnon päätteeksi. Tyttöystäväni on hyväksyttävä se, että tällainen on joskus tarpeen asiakkaitteni kanssa ratkoessani heidän ongelmiaan.”

Onneksi olin jo syönyt leivokseni. Se olisi nimittäin voinut lennähtää tuon tyypin naamalle tuossa kohtaa. Kysyin varmistuksen, että hän siis kannattaa vapaita suhteita, joissa saa kiksauttaa ketä ikinä huvittaa koska huvittaa. ”Aivan, siis minun mielestäni rakkautta ei voi rajoittaa”, hän toisti. Sanoin hänelle, että minusta rakkaudella ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Vaikka seksi toki on usein parhainta rakastamansa ihmisen kanssa, se on joka tapauksessa pelkkä fyysinen akti, johon rakkautta ei vaadita. Minun mielestäni tällaiset perustelut kuten ”rakkautta ei voi rajoittaa” ovat pelkästään seksiriippuvaisten tekosyitä paneskella ympäriinsä sen sijaan, että he hakisivat terapiaa, ottaisivat vastuun tekemisistään, elämästään ja psyykkisistä ongelmistaan. Jos seksi olisi luonnollinen osa sinun elämääsi, silloin elämäsi ei pyörisi sen ympärillä. (Tiesitkö muuten, että seksiriippuvuus on maailman yleisin riippuvuus? Se menee huumeiden, alkoholin ja tupakan edelle.) Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa. Erimielisyydestäni huolimatta hän laittoin seuraavana päivänä tekstaria ja olisi halunnut tavata uudestaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti.

* * * * *

Seuraava mies oli hänkin treffeiltä 15 minuuttia myöhässä. Mikä näitä nykyäijiä vaivaa? Olenko jotenkin vanhanaikainen, koska vaadin, että paikalla ollaan ajoissa silloin, kun kyseessä on treffit ja tapaa toisen ensimmäistä kertaa?

Hänkin oli ottanut minuun yhteyttä yksityisviestillä. En pitänyt hänenkään ulkonäöstään, en sitten yhtään, mutta ajattelin jälleen kerran niellä ennakkoluuloni ja lähdin treffeille. Menimme kävelylle. Hänen kanssaan keskustelu sujui mielettömän hyvin. Puhuimme vaikka mistä ja aiheet siirtyivät assosiaatioiden kautta luontevasti toisiin. Se ei kuitenkaan saanut minua tuntemaan vetoa häneen, mutta eipä siinä jutustelussa mitään hävinnytkään. Sitten hän alkoi avautua menneisyydestään. Hän kertoi kuinka pakkomielteinen suhtautuminen hänellä oli ollut seksiin vuosikausia. Hän ajatteli jokaista vastaantulijaa seksuaalisesti ja oli muutaman vuoden sisällä pannut lukemattomia naisia. Vaikka hän osittain taisteli pakkomielteensä kanssa, hän oli samalla erittäin ylpeä itsestään. Vähän aikaa sitten hän oli törmännyt Neil Straussin klassikkoteokseen Pelimies, joka opastaa pokaamisen saloihin. Hän oli täysin myyty. Hän palvoi Straussia kuin Jeesusta ja ylisti tämän nerokkaita keksintöjä naisten saamiseksi. Ne kaikki toimivat, hän sanoi, ne ovat vedenpitäviä. Hän oli lähdössä kuukauden päästä San Fransiscoon Neil Straussin oppipojan pitämälle kahden viikon kurssille naisten iskemisestä ja seksin saamisesta. Itse Strausskin tuli pitämään sinne luennon ja tämä mies puhkui innostusta. Hän uskoi edellisen treffikumppanini tavoin ”ettei rakkautta voi rajoittaa”. Päivän päätteeksi hän sanoi: ”Haluaisin rakastella kanssasi, mutta jos et halua, se on aivan ok.” Joo, en todellakaan halua. Mutta kiitos tarjouksesta.

Muutaman viime vuoden aikana olen tapaillut neljää miestä, jotka ovat halunneet pelkän seksisuhteen. Kun lasken tähän päälle vielä baarivonkaamisten lukumäärän, herää kysymys: mitä helkkaria ihmisille on vuosien saatossa tapahtunut? Missä vaiheessa huoraamisesta tuli muotia? Ja miehet kehtaavat vielä kehuskella asialla. Kehaisin erään miespuolisen kaverini hiuksia ja hän sanoi miettineensä joskus niiden ajelemista. ”Kalju sopiikin mulle. Pari vuotta sitten, kun olin eronnut silloisesta tyttöystävästä ajelin täysin kaljuksi ja voin sanoa, että kyllä kävi flaksi naisten kanssa!” Jaahas, pitäisikö minun siis olla vaikuttunut löyhästä moraalistasi?

Mielipiteeni voivat nostattaa muutamia angstisia soraääniä, jotka väittävät minua konservatiiviseksi, ahdasmieliseksi, moralisoija-tiukkapipoksi, mutta se on minulle yks hailee. Ympäriinsä paneskelussa ei ole kyse seksuaalisesta vapautumisesta, siinä on kyse yksinkertaisesti ympäriinsä paneskelusta. Seksuaalisuus on ihmisen elinvoiman lähde. Se on luonnollinen, hieno ja kaunis asia, josta saa ja pitääkin nauttia. Se on itseilmaisun keino, ehdotonta sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Siitä on pidettävä huolta ja kohdeltava sitä hyvin. Kaikki tämä romuttuu silloin, kun jyystämisestä tulee itsetarkoitus. Paskapökälekin on paskapökäle, vaikka siitä tehtäisiin houkuttelevan näköinen peittämällä se tomusokerilla. ”Rakkautta ei voi rajoittaa” my ass. Kuinka heppoinen yritys naamioida mielen heikkous vapaamielisyydeksi! Menkää hoitoon.

Mistä siis kumpuaa tämä nykyihmisen pakkomielle seksiin? Kirjailija Thomas Moore toteaa teoksessaan Seksin sielu, että länsimaiden ongelma seksuaalisuudessa on se, ettei meillä ole mitään siihen liittyvää perinnettä tai oppia, kuten muilla mailla esimerkiksi Tantra, Kama Sutra ja Tao. Meillä on ollut vain kristinuskon selibaatti. Nyt kun padot ovat murtuneet, naiset ja miehet juoksevat sukupuolielimet valloillaan pitkin maita ja mantuja hamuten yhdistymistä kuin mielipuolet. Aivan kuin se ei riittäisi, seksiä tunkee mainoksista, musiikkivideoista ja muotilehdistä, joista se on siirtynyt tavallisten ihmisten naamakirjan profiilikuviin. Aivan aukoton Mooren ajatus ei ole, kun ajattelee kunkin kolmen seksuaalisuuden opin roolia niiden kotimaissa tänä päivänä. Mutta ideaa siinä silti on.

Yhdenillan juttu silloin tällöin ei maata vielä kaada. Mutta jos seksistä tulee elämän keskipiste ja jokaisen baari-illan pääasiallinen tarkoitus, kannattaa miettiä, mitä sillä todellisuudessa tavoittelee. Jos itsetunto on kiinni siitä kuinka paljon viikossa saa seksiä, eipä se ole kovin kummoisissa kantimissa. Seksi on osa elämää, ei sen tarkoitus.