"Kiinnostaako sinua runous, joka ei ole postmodernia? Jos, niin haluaisitko ostaa kirjani?" kysyi nuori mies ysin ratikassa. Selailin kirjaa ihmisten joukossa, totesin sen mainioksi ja vastasin: "Toki, mutta ei ole käteistä." "Saat kirjan mukaasi. Siinä on blogiosoite, josta löydät meilini. Laita viestiä niin pistän tilinumeron tulemaan." Ja siinä koneen hyppiessä mietin ihmisten puhtautta ja luin Avaruuskaupunkia.
Ja sieltä muun muassa tätä:
Soita minulle raskaus, lumous,
syvälle minuun putoilevat äänet,
jotka kimpoilevat seinistä ja laseista
tarjoa tuoppi – ja nauravat silmäsi
junatarinoita, yhteistä
liikutu kirjoituksestani, suutele minua,
mennään.
Tänä iltana annan
iltasieluni,
ota neitsyyteni
sisäänvedetty vatsani, jalkani säärilläsi,
pue mekkoon, tule syliin
puhu minulle tulevasta maailmasta
peloistasi, toivosta
dialektiikasta
romantiikasta
jammaillaan lapsuuden ääniä, ja nuoruuden
välillämme uneen saakka, aamuun.
By Heikki Sovijärvi/Luisa-Claudia
Kirjoitapas taas jotain kun kyttäillään lisää tekstiä.
VastaaPoistaHeh heh, kiitos kommentista! :D Tiukka parin kuukauden työputki ei ole jättänyt aikaa muulle kirjoittamiselle, mutta viimeistään viikon päästä luvassa on uutta!
VastaaPoista