Milloin huoraamisesta tuli muotia?

Nykyään mehiläiset pörräävät ylikierroksilla kukkien ympärillä.

Kävin jokin aika sitten parilla treffeillä. Kuuluimme kaikki samaan ryhmään Facebookissa, joka oli perustettu samanhenkisten sinkkujen parinetsintäpalstaksi. Jos porukka on siis samanhenkistä, yhteensopivuus on taattu, eikö vaan?

Ryhmän action oli enimmäkseen sitä, että siihen kuuluvat naiset julkaisivat sen seinällä kymmenen minuutin välein rakkauslauluvideoita YouTubesta ja ylistivät sitä kuinka ”suunnattomasti tässä ryhmässä on rakkausenergiaa niin, että aivan pää menee pyörälle ja rintaan iskee aina täällä käydessä pakahduttava onnen tunne!” Itse taas näin ainoastaan kasapäin rakkauslauluvideoita YouTubesta. Ajattelin, että tuskinpa täällä kukaan mies mitään aloitetta tekee, joten olin monet kerrat lähtemässä ryhmästä.

Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä eräs mies laittoi minulle yksityisviestiä. Hän ei piirteiltään miellyttänyt silmääni lainkaan, mutta merkittävin häiritsevä seikka miehen ulkoisessa olemuksessa oli, että hän vaikutti lipevältä, naisiinmenevältä pukilta. No, koska haluan aina antaa ihmisille mahdollisuuden ennen lopullista mielipidettä, sovimme kahvittelut keskustaan seuraavaksi päiväksi. Hän olisi kylläkin halunnut tavata jo parin tunnin päästä.

Hän oli treffeiltä myöhässä melkein 15 minuuttia (!!!!). Keskustelut olivat kuitenkin hyviä. En tosin edelleenkään ollut millään tavoin kiinnostunut hänestä tai tuntenut yhteenkuluvuutta millään tasolla. Jonkin ajan päästä kysyin, mitä hän etsii. Haluaako hän parisuhteen vai vain tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa. Hän sanoi, ettei ole määritellyt asiaa. ”Tykkään tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin parisuhdetta vastaan. Se tulee, jos on tullakseen. Sitä paitsi en näe mitään syytä rajoittaa sitä, kenen kanssa olen. Minusta parisuhde on käsitteenä liian rajoittava. Se estää meitä tutustumasta muihin ihmisiin ja jakamaan rakkauttamme vapaasti. Uskon, ettei rakkautta voi rajoittaa. Jos rakastan jotain, haluan rakastella hänen kanssaan. Voimme kuitenkin rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti ja siksi minulla on oltava oikeus myös rakastella usean ihmisen kanssa.”

Hän pyöritti omaa yritystä, jossa hän muun muassa antoi seksuaaliterapiaa. Hän kertoi kuinka edellisellä asiakkaalla, nuorella tytöllä, oli vakavia itsetunto-ongelmia ja he olivat puineet näitä terapiassa parisen kuukautta. ”Sen jälkeen minulle tuli tunne, että jos rakastelisimme, se voisi olla se viimeinen asia, joka hänen pitäisi läpikäydä ja joka viimein antaisi hänelle vapauden menneisyyden painolasteista. Niinpä keskustelimme asiasta ja koska hän suostui siihen, rakastelimme viimeisen istunnon päätteeksi. Tyttöystäväni on hyväksyttävä se, että tällainen on joskus tarpeen asiakkaitteni kanssa ratkoessani heidän ongelmiaan.”

Onneksi olin jo syönyt leivokseni. Se olisi nimittäin voinut lennähtää tuon tyypin naamalle tuossa kohtaa. Kysyin varmistuksen, että hän siis kannattaa vapaita suhteita, joissa saa kiksauttaa ketä ikinä huvittaa koska huvittaa. ”Aivan, siis minun mielestäni rakkautta ei voi rajoittaa”, hän toisti. Sanoin hänelle, että minusta rakkaudella ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Vaikka seksi toki on usein parhainta rakastamansa ihmisen kanssa, se on joka tapauksessa pelkkä fyysinen akti, johon rakkautta ei vaadita. Minun mielestäni tällaiset perustelut kuten ”rakkautta ei voi rajoittaa” ovat pelkästään seksiriippuvaisten tekosyitä paneskella ympäriinsä sen sijaan, että he hakisivat terapiaa, ottaisivat vastuun tekemisistään, elämästään ja psyykkisistä ongelmistaan. Jos seksi olisi luonnollinen osa sinun elämääsi, silloin elämäsi ei pyörisi sen ympärillä. (Tiesitkö muuten, että seksiriippuvuus on maailman yleisin riippuvuus? Se menee huumeiden, alkoholin ja tupakan edelle.) Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa. Erimielisyydestäni huolimatta hän laittoin seuraavana päivänä tekstaria ja olisi halunnut tavata uudestaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti.

* * * * *

Seuraava mies oli hänkin treffeiltä 15 minuuttia myöhässä. Mikä näitä nykyäijiä vaivaa? Olenko jotenkin vanhanaikainen, koska vaadin, että paikalla ollaan ajoissa silloin, kun kyseessä on treffit ja tapaa toisen ensimmäistä kertaa?

Hänkin oli ottanut minuun yhteyttä yksityisviestillä. En pitänyt hänenkään ulkonäöstään, en sitten yhtään, mutta ajattelin jälleen kerran niellä ennakkoluuloni ja lähdin treffeille. Menimme kävelylle. Hänen kanssaan keskustelu sujui mielettömän hyvin. Puhuimme vaikka mistä ja aiheet siirtyivät assosiaatioiden kautta luontevasti toisiin. Se ei kuitenkaan saanut minua tuntemaan vetoa häneen, mutta eipä siinä jutustelussa mitään hävinnytkään. Sitten hän alkoi avautua menneisyydestään. Hän kertoi kuinka pakkomielteinen suhtautuminen hänellä oli ollut seksiin vuosikausia. Hän ajatteli jokaista vastaantulijaa seksuaalisesti ja oli muutaman vuoden sisällä pannut lukemattomia naisia. Vaikka hän osittain taisteli pakkomielteensä kanssa, hän oli samalla erittäin ylpeä itsestään. Vähän aikaa sitten hän oli törmännyt Neil Straussin klassikkoteokseen Pelimies, joka opastaa pokaamisen saloihin. Hän oli täysin myyty. Hän palvoi Straussia kuin Jeesusta ja ylisti tämän nerokkaita keksintöjä naisten saamiseksi. Ne kaikki toimivat, hän sanoi, ne ovat vedenpitäviä. Hän oli lähdössä kuukauden päästä San Fransiscoon Neil Straussin oppipojan pitämälle kahden viikon kurssille naisten iskemisestä ja seksin saamisesta. Itse Strausskin tuli pitämään sinne luennon ja tämä mies puhkui innostusta. Hän uskoi edellisen treffikumppanini tavoin ”ettei rakkautta voi rajoittaa”. Päivän päätteeksi hän sanoi: ”Haluaisin rakastella kanssasi, mutta jos et halua, se on aivan ok.” Joo, en todellakaan halua. Mutta kiitos tarjouksesta.

Muutaman viime vuoden aikana olen tapaillut neljää miestä, jotka ovat halunneet pelkän seksisuhteen. Kun lasken tähän päälle vielä baarivonkaamisten lukumäärän, herää kysymys: mitä helkkaria ihmisille on vuosien saatossa tapahtunut? Missä vaiheessa huoraamisesta tuli muotia? Ja miehet kehtaavat vielä kehuskella asialla. Kehaisin erään miespuolisen kaverini hiuksia ja hän sanoi miettineensä joskus niiden ajelemista. ”Kalju sopiikin mulle. Pari vuotta sitten, kun olin eronnut silloisesta tyttöystävästä ajelin täysin kaljuksi ja voin sanoa, että kyllä kävi flaksi naisten kanssa!” Jaahas, pitäisikö minun siis olla vaikuttunut löyhästä moraalistasi?

Mielipiteeni voivat nostattaa muutamia angstisia soraääniä, jotka väittävät minua konservatiiviseksi, ahdasmieliseksi, moralisoija-tiukkapipoksi, mutta se on minulle yks hailee. Ympäriinsä paneskelussa ei ole kyse seksuaalisesta vapautumisesta, siinä on kyse yksinkertaisesti ympäriinsä paneskelusta. Seksuaalisuus on ihmisen elinvoiman lähde. Se on luonnollinen, hieno ja kaunis asia, josta saa ja pitääkin nauttia. Se on itseilmaisun keino, ehdotonta sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Siitä on pidettävä huolta ja kohdeltava sitä hyvin. Kaikki tämä romuttuu silloin, kun jyystämisestä tulee itsetarkoitus. Paskapökälekin on paskapökäle, vaikka siitä tehtäisiin houkuttelevan näköinen peittämällä se tomusokerilla. ”Rakkautta ei voi rajoittaa” my ass. Kuinka heppoinen yritys naamioida mielen heikkous vapaamielisyydeksi! Menkää hoitoon.

Mistä siis kumpuaa tämä nykyihmisen pakkomielle seksiin? Kirjailija Thomas Moore toteaa teoksessaan Seksin sielu, että länsimaiden ongelma seksuaalisuudessa on se, ettei meillä ole mitään siihen liittyvää perinnettä tai oppia, kuten muilla mailla esimerkiksi Tantra, Kama Sutra ja Tao. Meillä on ollut vain kristinuskon selibaatti. Nyt kun padot ovat murtuneet, naiset ja miehet juoksevat sukupuolielimet valloillaan pitkin maita ja mantuja hamuten yhdistymistä kuin mielipuolet. Aivan kuin se ei riittäisi, seksiä tunkee mainoksista, musiikkivideoista ja muotilehdistä, joista se on siirtynyt tavallisten ihmisten naamakirjan profiilikuviin. Aivan aukoton Mooren ajatus ei ole, kun ajattelee kunkin kolmen seksuaalisuuden opin roolia niiden kotimaissa tänä päivänä. Mutta ideaa siinä silti on.

Yhdenillan juttu silloin tällöin ei maata vielä kaada. Mutta jos seksistä tulee elämän keskipiste ja jokaisen baari-illan pääasiallinen tarkoitus, kannattaa miettiä, mitä sillä todellisuudessa tavoittelee. Jos itsetunto on kiinni siitä kuinka paljon viikossa saa seksiä, eipä se ole kovin kummoisissa kantimissa. Seksi on osa elämää, ei sen tarkoitus.