Kuka on Se Oikea? Vol. II

Viimeksi tekstissäni Kuka on Se Oikea? Vol. I pohdin sitä, onko meille olemassa vain yksi Se Oikea. Haluan ottaa tämän asian esille siksi, etten ole montaakaan sinkkunaista tavannut, joka ei olisi murehtinut sitä, tekeekö hän tarpeeksi vai tekeekö hän väärin. Jostain selittämättömästä syystä he ovat edelleen itsekseen, vaikka kokevat panostaneensa sekä itsensä kehittämiseen että avoimielin miesten tapaamiseen. Kerroin siis tulleeni aikoinaan siihen tulokseen, että jokainen on meille Se Oikea juuri sillä hetkellä. Näin ollen ei olisi olemassa vain yhtä Sitä Oikeaa, jonka kanssa viettäisimme auvoisesti elämäämme vuosikymmenet kuin Ruusunen. Tämän teorian mukaan ei olisi olemassa mitään ”taivaassa tavanneet” -meininkiä eli kohtaloa.

Mutta minäpä uskon siihen. Kohtaloon nimittäin. Kokemukseni seurustelusta ja miehistä olisivat voineet tehdä minusta kyynisen, mutta luojan kiitos ne ovat tehneet minusta vain realistin. Ja realistin syvällä rintaäänellä totean, että uskon siihen ainoaan oikeaan, puhtaaseen, romanttiseen, kaikkia muita suhteita korkeampaan rakkauteen, jossa kaksi ihmistä sopivat toistensa kainaloon ilman minkäänlaista vääntöä. Miksikö näin uskon? Minäpä kerron.

Kuten edellisessä tekstissäni mainitsin, uskon meidän vetävän puoleemme ihmisiä, joiden on tarkoitus auttaa meitä tulemaan sellaisiksi, joita todelliselta olemukseltamme olemme. Näin ollen jokainen ihminen on opettajasi.

Mutta:

Emme voi ajatella elämää pelkkänä taukoamattomana kouluna. Me opimme läpi elämän, meille annetaan oppikokemuksia läpi elämän, mutta elämä on myös elämistä varten. Me saamme nauttia saavutuksistamme sekä siitä, millaisiksi ihmisiksi olemme kasvaneet. Meidän on tarkoitus ottaa ilo irti hetkistä ja kokemuksista vain sen takia, että ne ovat, ei sen takia, että meidän olisi otettava onkeemme kaikesta mitä tapahtuu. Kaiken lisäksi jossain vaiheessa me yleensä opimme sen, mitä meidän tietystä asiasta pitääkin oppia. Se, että olet vetänyt koko elämäsi puoleesi sitoutumiskammoisia miehiä ei tarkoita sitä, että se jatkuu loppuelämäsi. Se loppuu silloin, kun olet ratkaissut sen asian itsessäsi, joka saa sinut vetämään tuollaisia miehiä puoleesi. Problem solved. Sen jälkeen alat vetämään puoleesi toisenlaisia miehiä, todennäköisesti parisuhdeorientoituneita ja pääset nauttimaan kyydistä.

Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan:

Opettajien lisäksi me vedämme puoleemme kaltaisiamme. Masentuneiden ympärillä tuppaa olemaan masentuneita, positiivisten ympärillä positiivisia. Eräs erittäin epätasapainoinen, mieleltään vähän häiriintynyt ihminen totesi minulle kerran: ”Miksi kaikki mun kaverit on masentuneita ja yrittäneet itsemurhaa jossain vaiheessa elämää? Tällaiset ihan säntää mun luokse kuin olisin joku kärpäspaperi tai jotain. Miksei mulla ole yhtään positiivisia, tasapainoisia ja normaaleja ystäviä?!” No, koska sinä et ole sellainen.

Uskon vakaasti, että jokaisella, aivan jokaisella on oikeus parisuhteeseen. Mikä helkkarin syy elämällä muka olisi kieltää se joiltakin ja sallia toisille? Jos me siis vedämme puoleemme sellaisia ihmisiä kuin me itse olemme, vedämme puoleemme myös kaltaisiamme kumppaniehdokkaita. Keskustelimme kaverini kanssa aiheesta parisen viikkoa sitten. Hän tiivisti asian erittäin hyvin: ”Jos nainen on masentunut, hän vetää puoleensa masentunutta miestä. Pelastajaa kaipaava saa pelastajan. Jos nainen on sekopää, hän saa toisen sekopään. Jos hän on tasapainoinen, hän saa tasapainoisen miehen ja niin edelleen. On turha väittää, että pitää olla tietynlainen suhteen saadakseen. Kyllä jokaisella on siihen mahdollisuus ja jos sitä ei vain kuulu, siihen on joku syy.” Aamen. Näin se menee. Syy siihen on kohtalo. Se tapahtuu, kun sen on tarkoitus tapahtua.

Vuosi sitten kaverini polttareissa juttelin kolmen hänen kaverinsa, minulle tuntemattoman naisen kanssa. He kysyivät olinko sinkku, ja koska olin, he alkoivat kuorossa valistaa minua minun ongelmistani. ”Sinussa on jotain tukoksia ja jumituksia, joiden takia et vedä puoleesi miestä. Et varmaankaan osaa antaa tai vastaanottaa rakkautta vapaasti, pelkäät sitoutumista tai jotain muuta vastaavaa, mutta sinun on nyt etsittävä se ongelmakohtasi ja alkaa työstää sitä niin, että saat sen miehen.” Olin niin häkeltynyt näiden kolmen wannabe-elämäntapaneuvojan syöksystä, etten hoksannut kysyä heiltä, mitkä heidän ongelmansa olivat. He kun olivat myös sinkkuja.

Entä kun olet tehnyt kaiken mahdollisen? Tutkinut sisintäsi, löytänyt sitoutumiskammosi ja käsitellyt sen pois päiväjärjestyksestä. Kehittänyt sydämesi kykyä vapaasti antaa ja vastaanottaa rakkautta. Katsonut menneisyyteen ja tullut sinuiksi sen kanssa. Hionut suurempia särmiäsi. Vahvistanut itsetuntoasi. Opetellut kiitollisuuden kokemista jokaisessa hetkessä. Opetellut ylipäätään elämään hetkessä. Päästänyt irti kiivaasta odotuksessa ja hyväksynyt elämän sellaisena kuin se on. Hyväksynyt itsesi sellaisena kuin olet. Koet olevasi eheä. Tai ainakin niin eheä kuin vain voit juuri sillä hetkellä olla, sillä täydellisiä meistä ei tule. Mutta sinkkuus sen kuin jatkuu eikä elämä anna miltään suunnalta edes merkkejä siitä, että rakkaus olisi ravaamassa kohti.

Mikä sinussa silloin on vikana? Minä sanon, ettei yhtään mikään. Jos olet sukeltanut syvälle itseesi, tiedostanut kehityksen paikkasi ja pureutunut niihin, käsitellyt traumojasi ja kipukohtiasi, avannut haavoja parantaaksesi ne, murentunut, itkenyt, pyytänyt ja antanut anteeksi, halannut, nauranut ja rakastanut (ennen kaikkea itseäsi) ja noussut kaiken tämän keskeltä kuin Fenix-lintu tuhkasta, olet työsi tehnyt ja oppisi oppinut. Nyt sinulla on lupa sukeltaa elämään ja pureskella ajatusta, että se tapahtuu juuri oikeaan aikaan, silloin kun on tarkoitettu. Ja minä pirulauta uskon siihen. Maailmalla kirmaa määrättömät määrät hienoja ihmisiä, jotka ovat sinkkuja. Heidän joukossaan juoksentelee vielä suurempi määrä epävarmoja, ilkeitä, negatiivisia ja mäkättäviä toopeja, joista 98 prosenttia on parisuhteessa. Miksi? Koska jokaiselle todellakin on joku. Niin on sinullekin.

Sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olet eikä sinun tarvitse tehdä yhtään enempää. Lakkaa siis odottamasta, murehtimasta ja vatvomasta tilannetta ja keskity elämään. Se maistuu aina paremmalta hymyn kanssa.