Mikael Granlund -paperinukke

MM-kisat nostivat unelmalätkäilijä Mikael Granlundin nuorten naisten herkkupalaksi. Teitä, jotka olette hurahtaneet mieheen ilahduttaa varmasti tieto, että jos kesäkollia ei ole luvassa, voit aivan oikeasti viettää kuumia päiviä Granun kanssa. Iltalehti nimittäin julkaisi Mikael Granlundista tehdyn paperinuken, joka on vapaasti printattavissa. Olkaa hyvät!

Turkulainen seksiopas

1. Sisään
2. Ulos
3. Toistetaan tarvittaessa

Ciao bella Roma!

  

Osoitin naisen Giuliolle ja sanoin: “Katso, Guilio. Tuossa on roomalainen nainen. Rooma ei voi olla sekä hänen että minun kaupunkini. Vain toinen meistä todella kuuluu tänne. Ja luulenpa, että me molemmat tiedämme kumpi.”
Guilio sanoi: “Ehkä sinulla ja Roomalla on vain eri sana.”
“Mitä tarkoitat?”
“Etkö tiedä, että kaupungin ja sen asukkaiden ymmärtämisen salaisuus piilee siinä, että on opittava mikä sana katuja hallitsee?” hän kysyi.
Sitten hän selitti yhdistellen englantia, italiaa ja elekieltä, että jokaisella kaupungilla on joku tietty sana joka määrittelee sen, ja sen avulla tunnistaa myös suurimman osan kaupungin asukkaista. Jos ihmisten ajatuksia voisi lukea, kun he kulkevat ohi kadulla missä päin kaupunkia tahansa, huomaisi että suurin osa heistä ajattelee samaa asiaa. Mikä sitten sattuukaan olemaan se yhdistävä asia, niin se kertoo, mikä on kaupungin sana. Ja jos oma, henkilökohtainen sanasi ei ole sama kuin kaupungin sana, niin silloin et itse asiassa kuulu siihen kaupunkiin.
“Mikä Rooman sana on?” kysyin.
“SEKSI”, hän ilmoitti.
“Mutta eikö se ole pelkkä stereotypia Roomasta?”
“Ei.”
“Mutta täytyyhän Roomassa olla joitakin sellaisiakin ihmisiä, jotka ajattelevat muita asioita kuin seksiä.”
Guilio intti: “Ei. He kaikki ajattelevat päivät vain SEKSIÄ.”
“Jopa Vatikaanissa vai?”
“Se on eri juttu. Vatikaani ei kuulu Roomaan. Heillä on siellä oma sanansa. Heidän sanansa on VALTA.”
“Voisi kuvitella, että se on USKO.”
“VALTA se on“, hän toisti. “Luota minuun. Mutta Rooman sana on SEKSI.”

Näin juttelevat Guilio ja Elizabeth Gilbert kirjassa Omaa tietä etsimässä, kun Elizabeth on aloittanut itsensä etsimisen Roomasta opiskellen italiaa ja omistautuen maallisille nautinnoille, kuten upealle ruualle. Ja terveisiä Roomasta! Meikäläinen nimittäin vietti siellä auvoisan viikon kierrellen taidenähtävyyksiä ja todellakin kitaten herkkuja ravintoloissa ympäri kaupunkia. On aivan turhaa juosta matkaoppaissa tähtiä saaneiden ravintoloiden perässä. Ruoka on italialaisille niin suuri ylpeyden aihe, että voit kävelyreissullasi poiketa mihin tahansa lähimpään ravintolaan ja saada hemmottelua makuhermoille.

Mutta Rooma ja seksi. On pakko yhtyä Guilioon. Roomalaiset kihisevät seksiä. Se on kaikkialla: katukahviloissa, espanjalaisilla portailla, ravintoloissa, pitsaleipureissa, tarjoilijoissa ja myyjissä. Eikä se tule pukeutumisesta, vaan sisäisestä hehkusta ja itsevarmuudesta, niin kuin todellinen seksikkyys ylipäätään. Roomalaiset kulkevat selkä suorassa ja olkapäät takana, askel on varma ja kädenliikkeet napakat. Suomalaiset turistit lampsivat kroppa kaksinkerroin ja tukka homssuisena. Sitä on aivan turha yrittää buustata italialaisena käsityönä valmistetulla, täydellisesti istuvalla trenssillä.

Roomalaisten pukeutumisesta jopa yllätyin. On toukokuu ja 27 astetta lämmintä ja miten roomalaiset pukeutuvat? Jakkuihin, farkkuihin, pitkähihaisiin trikoopaitoihin ja keveisiin neuleisiin. Vaateliikkeiden hyllyt pursuavat 15 senttimetrin koroilla täydellistettyjä upeita kopottimia, jotka ovat niin namuja, että niitä voisi syödä jälkiruuaksi. Roomattaret taasen pitävät city-lenkkareita, matalapohjaisia sandaaleja ja bootsien tapaisia saappaita. Kuinka se on mahdollista maassa, joka on rajoiltaankin kengänmallinen?


Saappaat todellakin ovat parhaillaan suuressa huudossa Roomassa. Niitä on beigenä ja vaaleanruskeana, mutta ykkösväri on keskisininen, kyyhkysensiniseksi sitä on joissakin kuvastoissa kutsuttu. Näistä saappaista kevyempiä versioita ovat samanmalliset nilkkurit. Italialaiset pitävät näitä minkä asukokonaisuuden kanssa tahansa, myös kesäisemmän yläosan kanssa.

En ole koskaan visiteerannut Roomassa loppukesän helteissä, joten en tiedä kuinka paljastavaksi kaupungin verhoilu siinä vaiheessa muuttuu. Loppukevään peittävä seksikkyys tuntui kuitenkin raikkaalta ja aidosti sensuellilta. Se on aivan toista kuin kotosuomessa, jossa hameet ovat heinäkuussa vesirajassa ja mikrosortsit niin kittania, että ilman brassivahausta lahkeista tursuaisi puolet häpykarvoista.

Seksikkyyttä Roomaan tuo myös ihmisten rakkaus elämään. He vaikuttavat suhtautuvan kaikkeen intohimoisesti. Ravintoloiden sisäänheittäjätkin näyttävät nauttivan työstään ja myyjä juustotiskillä laittaa paloja paperiin tunteella. Mikään ei ole liian pientä, merkityksetöntä, turhaa tai vähättelyn arvoista. Toisaalta taas kaikki on heille juuri sellaista. He tietävät elämän olevan todellisuudessa paljon suurempaa kuin se, heittääkö joku tupakantumpin maahan tai vetääkö naapuri vessan kello 22 jälkeen. En ole missään kaupungissa kokenut voivani olla niin vapaa kuin Roomassa. Kukaan ei kytännyt, pälyillyt tai mulkoillut.

Yritän keksiä sanaa Helsingille. Asukkaana se on vaikeaa. Eräs toispaikkakuntalainen ihmetteli kerran, mihin helsinkiläisillä on jatkuvasti kiire. KIIRE. Hmm. Minä sanoisin, ettei kyse ole kiireestä, vaan yksinkertaisesti nopeasti kävelemistä, mikä on pakollista, koska ympärillä on niin paljon populaa. Hitaasti kävelevät muutenkin ansaitsevat kunnon mosautuksen takaraivoon.

KIIRE ei siis sovi. Koska helsinkiläiset juoksevat teattereihin, näyttelyihin, luennoille, elokuviin ja kaikenkirjaviin tapahtumiin koiranäyttelyistä konsertteihin, Helsingin sana voisi olla ÄLY tai KULTTUURI. TAIDE ei käy, sillä se sopii enemmän Rooman kaltaisiin kivipestyihin klassikkokaupunkeihin. Nimeänkin Helsingin sanaksi KULTTUURI, sillä ÄLY antaisi sen mielikuvan, ettei täällä ole henkeä. Helsingissä on henkeä vaikka jaettavaksi lopulle Suomea.

SEKSIÄ ei sen sijaan ole Helsingissä eikä muuallakaan Suomessa. Sille maaperälle persukseni tömähti viimeistään nähdessäni Fiumicinon lentokentällä notkuvan Finnairin jonon.

Onneksi Rooma on vain alle neljän tunnin matkan päässä.

Parhaillaan roomattaret kipittävät mukulakivimaastossa saappaissa. Erityisen trendikäs sävy niissä on utuisen sininen.

Mariah Carey - Stay The Night

Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen

Olen kirjoittanut iskuoppaan naisille, joten on vain reilua kirjoittaa sellainen myös miehille sillä miehillehän “nainen on mysteeri”.

Nämä säännöt pätevät treffeillä. Eivätkä vain ensitreffeillä, vaan useammilla. Oikeastaan monet näistä pätevät suhteisiin yleensäkin, joten kannattaa ottaa vinkkejä pidemmällä tähtäimellä.


1. Saa hänet nauramaan.
Nainen on sulaa voita sellaisen miehen seurassa, joka kutkuttaa hänen nauruhermojaan. Huumorintaju on tietysti ihmisestä kiinni ja tulkintakysymys. Yleensähän jos muut nauravat meidän jutuillemme heillä on mielestämme hyvä huumorintaju ja jos ei eivät, he ovat tylsämielisiä. Aina vika ei kuitenkaan ole toisissa. Kerran työmatkalla ollessani vietin iltaa hotellin aulassa siemaillen valkkaria ja lukemalla lehteä, kun eräs mies tuli häiritsemään meditatiivista hetkeäni. Jonkin ajan kuluttua hän näytti minulle kännykällä filmaamansa pätkän, jossa kertoi australialaiselle ystävälleen Kuopiosta. Hän nauroi sitä katsellessaan niin kovaa, että aula raikui. Minä taas en, minusta keskustelu oli täysin normaali. Mitä siihen muka pitäisi sanoa, jos toinen esittelee kaverilleen Kuopiota? Mies totesi: “No, ehkä tämä aukeaa niille, joilla on huumorintajua.” P.S. Tämä jälkimmäinen lause ei ole hyvä iskumetodi.

2. Kysele.
Tästä miehillä ei ole mitään hajua. Yleensä he puhuvat itsestään ja naisen on otettava itse tilaa keskustelussa kertoakseen omasta elämästään. Vaikka olisit hoitanut pakolliset kysymykset, kuten tiedot työstä, koulutuksesta ja asuinalueesta, älä jätä sitä siihen. Kysy naisen ajatuksia, mielipiteitä ja käsityksiä asioista. Miksi hän on valinnut juuri nykyisen asuinpaikkansa, ammattinsa ja koulutuksen? Onko hän kutsumustyössään? Vai uskooko hän kutsumukseen? Jos olet koristepuuseppä, tiedustele, mitä mieltä nainen on suomalaisen käsityön asemasta tässä automaation pyörittämässä valtakunnassa. Entä osaako hän neuloa.

3. Kuuntele.
Nainen kyllä huomaa, jos et kuuntele häntä ja se on virhe. Varmin tapa osoittaa kuuntelusi on esittää kysymyksiä hänen tarinointinsa pohjalta.

4. Älä vastaa puhelimeen treffeillä.
Sinulla pitäisi olla puhelin äänettömällä. Jos olet unohtanut sen, älä vastaa ja kun vempain on lopettanut sointinsa, laita se sen jälkeen äänettömälle ja pyydä anteeksi. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:

5. Pyri saamaan nainen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi.
Älä puhu eksistä äläkä todellakaan katsele ohi kulkevien naisten perseitä. Naisen on saatava tuntea, että olet siinä juuri hänen vuokseen. Sinun ei tarvitse ottaa häntä kädestä tai lirkutella kuinka hieno paita hänellä on, kunhan vain näytät olevasi kiinnostunut vain ja ainoastaan hänestä.

6. Päästä hänet ovesta ensimmäisenä.
Tämä perinne juontuu ajasta, jolloin miehet päästivät naisensa ovesta ensin siltä varalta, että joku olisi tikarin kanssa odottamassa nurkan takana. Näin nainen saisi iskun, ei mies. Mutta on se silti niin romanttista. Minä sulan joka kerta, kun mies päästää minut ovesta ensin tai avaa oven minulle, vaikka suhde olisi kestänyt monta kuukautta.

7. Tarjoa.
Erityisesti ekoilla treffeillä miehen kuuluu tarjota. Olen kuullut naisista, jotka pitävät tapaa loukkaavana tänä tasa-arvon aikana, mutten ole tavannut vielä sellaista.

8. Älä tee asioista nais-mies-juttuja.
Minut ainakin saa raivon partaalle sanomalla: “Naisethan yleensäkin tekevät/ajattelevat/sanovat/ovat sitä mieltä, että…” Osoita olevasi tasa-arvoinen. Eri asia tietysti silloin, jos et ole sellainen. Silloin sinun ei kuuluisi edes deittailla.

9. Älä kehuskele biletykselläsi.
Se on teinimeininkiä. Jos elämässäsi biletys ja alkoholi yleensäkin ovat viikon kohokohtia, olet surullinen tapaus. Voisit hankkia harrastuksen ja kertoa sitten siitä. Kuinka olisi miekkailu, valokuvaus tai graafinen suunnittelu? Paljon bilettävä mies nostaa naisen päässä mielikuvan pukista ja se ei taas resonoi kohdan 5. kanssa.

10. Osoita, ettet ole leivänpaahdin.
Naisille suunnatussa iskuoppaassani kerron kuinka miehille ei saa puhua rakkaudesta, suhteista, yhteenkuuluvuudesta tai tunteista ylipäätään. Monesti tässä blogissa olen hämmästellyt myös miesten sitoutumiskammoa. Osoita, että olen väärässä.

A Fine Frenzy - Near To You

Treffi-ilmoitus

Törmäsin jokin aika sitten Oriah Mountain Dreamerin runoon Kutsu ja sulin. Hän kirjoitti sen eräänä iltana epäonnistuneiden kutsujen jälkeen ja pian se alkoi levitä suullisesti ja internetissä, sitä alettiin lukea häissä ja hautajaisissa. Ostin hänen samannimisen kirjansa, jossa hän avaa runon merkitystä. Kutsu on niin kaunis, että minun on laitettava se tänne. Se on runo ihmiseltä ihmiselle, mutta itse voisin laittaa sen aivan hyvin treffi-ilmoitukseksi. Nimittäin todellisuudessa ei ole väliä sillä, mikä on miehen pituus, paino, silmien väri, horoskooppimerkki ja ammatti. Sillä on, pystyisikö hän seisomaan kanssani tulen keskellä perääntymättä ja mikä häntä kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa. Näillä sanoilla, olkaa hyvät:

Kutsu

Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa.

Minua ei kiinnosta, minkä ikäinen olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.

Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää, oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta, että tuska lisääntyy. Haluan tietää, pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta, yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.

Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.

Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.

Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin, kun se ei ole kaunista, ja ammentamaan elinvoimasi sen läsnäolosta.

Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumisia, omasi ja minun, ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle: “Kyllä!”

Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää, pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös, uupuneena ja rikkinäisenä, ja tekemään sen mitä tarvitaan, jotta voit ruokkia lapsesi.

Minua ei kiinnosta, keitä sinä tunnet ja mistä sinä olet kotoisin. Tahdon tietää, pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.

Minua ei kiinnosta, mistä tai missä tai kenen johdolla sinä olet opiskellut. Tahdon tietää, mikä sinua kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa.

Tahdon tietää, osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä.