Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.
Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.
Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin
Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.
Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.
Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.
Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.
Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.
Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.
Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.
http://www.youtube.com/watch?v=d8XqzN49uWo
VastaaPoistaKappas, aloin hokea tätä kipaletta keksittyäni tälle tekstille otsikon ja biisi vaani päässä koko kirjoittamisprosessin ajan :D
VastaaPoistaHmm... Minä olen pitänyt seksuaalista vetovoimaa ja Sitä Jotakin samana asiana, sinä mikä erottaa parisuhteen ystävyydestä. Voiko sinun mielestäsi olla Sitä Jotakin ilman seksuaalista vetovoimaa? Entä toisinpäin, seksuaalista vetovoimaa ilman Sitä Jotakin?
VastaaPoistaMinulla ne ainakin ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Seksuaalinen vetovoima ei siis tarkoita minulle mitä tahansa pantavaa ihmistä, vaan nimenomaan Sitä Jotakin, joka sitoo kiinni ja herättää halun.
Pidin itsekin vuosia Sitä Jotakin ja seksuaalista vetovoimaa samoina asioina. Sitten huomasin, että Se Jokin on sittenkin jotain, joka menee fyysisyyden yläpuolelle. Se tapahtuu sielutasolla. Esim. puhdas lempeä kaipaus ihan vain olla toisen kainalossa puhumatta, tekemättä mitään, vain olla lähellä toista ja upottautua hänen läsnäoloonsa.
VastaaPoistaSeksuaalista vetovoimaa toki tarvitaan suhteeseen, kuten tekstissä mainitsin, mutta se ei riitä pidemmän päälle pitämään yhdessä vuosikausia. Siihen tarvitaan kohtaaminen ja yhteydentunne sielutasolla.
Minäkin tiedän näitä pariskuntia, jotka ovat "ajautuneet" yhteen. Käsitykseni mukaan tämmöinen parisuhde syntyy usein siitä lähtökohdasta, että ei osata olla yksin. Kun ei osaa olla yksin, kumppaniksi kelpaa semmoinenkin, joka ei herätä suurempia väristyksiä. Riittää, että toinen on "ihan kiva" tai "tuttu ja turvallinen".
VastaaPoistaMinun ei tulisi mieleenkään aloittaa parisuhdetta noista lähtökohdista. Jos suhde on ns. väljähtänyt jo heti alkuunsa, en näe sillä kovin pitkäaikaista tulevaisuutta.
Se Jokin on ilotulitusta, kemiaa, tauotonta hymyä, tähtisadetta. Jokainen parisuhde väljähtyy ajan kanssa, mutta valmiiksi väljähtyneeseen suhteeseen hyppäävä jää paljosta paitsi.
Minäkin olisin varmasti löytänyt jo miehen, jos olisin tyytynyt "ihan kivaan". Haluan enemmän. Haluan tähtisadetta ja ilotulitusta. Ilman niitä olen mieluummin yksin.
Nimenomaan, parisuhde on äärettömän helppo saada, mutta hyvää parisuhdetta ei sillä se on täysin eri asia. Tuo yksinolemisen pelko onkin juuri se, miksi monet tekevät valinnan olla heti alkuunsa väjähtäneessä suhteessa. Tällaiset tapaukset kuin että esim. kännisekoilut ja pettämiset annetaan anteeksi "inhimillisinä erehdyksinä" mielestäni tarkoittaa sitä, että koska toinen ei ole niin tärkeä eikä suhteessa ole suuria tunteita, eivät myöskään kumppanin tekemiset loukkaa niin paljon kuin silloin, jos kyse on syvällisestä, merkityksellisestä parisuhteesta. Ei ole niin väliä mitä toinen tekee, se ei juurikaan liikauta sisintä, koska pelissä ei ole paljoakaan. Ja annetaan toisen kohdella väärin, koska yksinkään ei haluta olla.
VastaaPoistaMinä näkisin, että anteeksi antaminen voi liittyä myös siihen, että toinen on oikeasti niin tärkeä ja rakas, ettei tätä halua menettää. Tällöin voi yrittää antaa anteeksi yksittäisen kännisekoilun, jos vaihtoehto on se, että menettää rakastamansa ihmisen kokonaan. Valitettavan usein kyse on kuitenkin yksin olemisen pelosta.
VastaaPoistaTotta kyllä, hyvään parisuhteeseenhan kuuluu anteeksianto ja toisen rakastaminen ehdoitta eli anteeksianto voi olla siitäkin lähtöisin. Toisaalta ristiriidan tekee kuitenkin se, että itseään rakastava ihminen tietää ansaitsevansa kunnioittavaa kohtelua eikä näin ollen anna muiden kohdella itseään kuin sontaa, mitä pettäminen ja kännisekoilut juuri ovat. Tietty on niitäkin, joista pettäminen ei ole niin pahasta eli he pitävät sitä vain seksinä ja loukkaavampaa heille olisi vaikka kumppanin rakastuminen toiseen. Ja jos kyse on vain seksistä, he tekevät valinnan jatkaa suhteessa.
VastaaPoista