Tuhat asiaa

Juon tässä Yogi-teetä. Siinä sanotaan, että intialaisessa mytologiassa naiset piirretään tuhatkätisinä, koska vain nainen kykenee tekemään tuhat asiaa samaan aikaan. Viime aikoina olen huomannut itsessäni tuon saman ominaisuuden. Naiset on aika sissejä, eikö vaan :)

Syksy on täällä. Rakastan syksyä. Yksi syy siihen on se, että saa pukeutua mielenkiintoisemmin kuin muina vuodenaikoina ja ilma on raikas ja tuntuu siksi puhtaalta, kuin siinä olisi enemmän happea. 

Vallilassa on ollut fantastista väriä. Siellä on paljon liikennettä ja teollisuusrakennuksia, mutta myös puita, jotka välkkyvät väreissä. Esimerkiksi viime vuoden syksy näytti värikkäämmältä kuin koskaan. Mikä lie siinä oli. Vai näkikö itse vain maailman erilaisten lasien läpi kuin aikaisemmin.

44.

Beneath Your Beautiful

Tämä biisi on saanut minut aivan sekaisin. Ostin sen ja eilen tiskatessani popitin sitä iPodissani kuin mielipuoli hoilaten samalla täysillä niin, että saletisti rappukäytävässä oveni ohittaneet naapurit kuulivat. Aina kun ihastun johonkin biisiin, minun on opeteltava laulamaan se. Musiikkia ei voi kuunnella laulamatta tai liikkumatta. Sen vuoksi muistan ulkoa kymmeniä ja taas kymmeniä ja kymmeniä biisejä. Tämä on seuraava uhri :)

Missä ovat unelmien poikamiehet?

Jos olet minun tapaani paatunut romantikko, olet saletisti miettinyt mitä Unelmien poikamies - ja poikamiestyttö -ohjelmien pareille parhaillaan kuuluu. Look no more, sillä minä löysin asiasta infoa helpottaakseni meidän kaikkien tuskaa.

Heitä on viisi paria.

Trista ja Ryan Sutterin perheonnea. Kuvalähde www.celebritybabyscoop.com.

Mahtavin pariskunta on ehdottomasti Trista ja Ryan Sutter. Trista oli itse jahtaamassa poikamiestä, mutta sai rukkaset sekä tarjouksen alkaa ensimmäiseksi poikamiestytöksi. Naisten joukossa Trista oli antanut itsestään todella takakireän kuvan. Hän oli vakava, etäinen, kylmä ja tiukkailmeinen. Kun hän pääsi valitsijaksi, naisesta olikin sukeutunut lämmin, superromanttinen hihittelijä-halailija, mikä sai ainakin minut täysin hämmennyksiin. Joka tapauksessa hän valitsi Ryanin, palomiehen, joka kirjoitti huonoja rakkausrunoja ja sai pehmeydellään Tristanin täysin pauloihinsa. Katsoin heidän yltiöromanttiset häänsäkin telkkarista. Ja viime vuonna he uusivat valansa kymmenen avioliittovuoden kunniaksi. Heillä on myös kaksi lasta.

Toinen kansan lempipari on Jason Mesnick, pienen pojan yksinhuoltaja, joka hurmasi kaikki naiset sekä ohjelmassa että kotikatsomoissa lämpimän ruskeilla silmillään ja suloisella hymyllään. Hän oli oikeastaan täydellinen mies: huumorintajuinen, sydämellinen, rehellinen, uskollinen, sekä puhuja että pussaaja. Hän valitsi kahdesta viimeisestä naisesta Melissan. Kun tuli aika kokoontua sen jälkeen studioon keskustelemaan tapahtumista, hän kertoi tehneensä virheen ja halusi sittenkin sen toisen vaihtoehdon, Mollyn kihlatukseen. Melissa oli ymmärrettävästi kuin puulla päähän lyöty, kun sormus vaihtoi omistajaa siinä paikassa. Toisaalta törkeästi tehty, mutta onko törkeää seurata sydäntään? Ainakaan tässä tapauksessa, kun vaihto paljastui oikeaksi päätökseksi. Jason ja Melissa menivät naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen ja kolmen vuoden päästä siitä eli viime vuonna he saivat vauvan.

Mennäänpäs sitten yksityiskohtaisempaan luetteloon. Herkullista:


Unelmien poikamies -tilastot:

Jason ja Molly Mesnick vuonna 2013. Kuvalähde People.

1. tuotantokausi: Alex Michel & Amanda Marsh - Erosivat seurusteltuaan lähes vuoden ohjelman jälkeen. Ei huono aika sekään. Vuosi on nykyajan kertakäyttöyhteiskunnassa jo paljon sekin.
2. tuotantokausi: Aaron Buerge & Helene Eksterowicz - Erosivat viiden viikon päästä siitä, kun finaali tuli teeveestä.
3. tuotantokausi: Andrew Firestone & Jen Schefft - Erosivat seitsemän kuukautta siitä, kun finaali nähtiin eetteristä.
4. tuotantokausi: Bob Guiney & Estella Gardinier - Erosivat kuukauden päästä finaalin telkkariesityksen jälkeen, mutta ehtivät osallistua Tristan ja Ryanin häihin joulukuussa 2003.
5. tuotantokausi: Jesse Palmer & Jessica Bowlin - Erosivat kuukauden päästä finaalin esityksestä.
6. tuotantokausi: Byron Velvick & Mary Delgado - Erosivat, mutta seurustelivat sitä ennen monta herran vuotta. He menivät kihloihin marraskuussa 2004, tiet erkanivat joulukuussa 2009.
7. tuotantokausi: Charlie O'Connell & Sarah Brice - Erosivat hässäkän kanssa. He aloittivat suhteen toukokuussa 2005, erosivat syyskuussa 2007 ja marraskuussa 2008 palasivat takaisin yhteen, kunnes erosivat huhtikuussa 2010.
8. tuotantokausi: Travis Lane Stork & Sarah Stone - Erosivat ohjelman filmauksen jälkeen ja julkistivat asian viikon päästä finaalin tv-esityksestä.
9. tuotantokausi: Prince Lorenzo Borghese & Jennifer Wilson - Erosivat kaksi kuukautta sen jälkeen finaaliesityksestä.
10. tuotantokausi: Andy Baldwin & Tessa Horst - Erosivat. He purkivat kihlauksen kolme kuukautta finaalin esittämisen jälkeen, mutta kertoivat vielä seurustelevansa. Kuukausi siitä he erosivat lopullisesti.
11. tuotantokausi: Brad Womack & Brad Womack? Tai siis Brad ei valinnut viimeisessä ruususeremoniassa kumpaakaan naisista, ei DeAnnaa eikä Jenni Croftia. Ja hän sai kuulla kunniansa Amerikan kansalta.
12. tuotantokausi: Matt Grant & Shayne Lamas - Erosivat kaksi kuukautta finaalin esityksestä.
13. tuotantokausi: Jason Mesnick & Melissa Rycroft... tai siis Molly Malaney - Edelleen yhdessä. Siis Mollyn kanssa.
14. tuotantokausi: Jake Pavelka & Vienna Girardi - Erosivat kolmen kuukauden päästä siitä, kun finaali näkyi telkkarista.
15. tuotantokausi: Brad Womack & Emily Maynard - Erosivat. Brad tuli poikamieheksi uudestaan ja vakuutti vakuuttamistaan olevansa muuttunut mies, pyyteli anteeksi ja oli kaikille mieliksi. Erosivat ilmeisesti jo silloin, kun show tuli ulos, mutta vahvistivat asian kolmen kuukauden päästä siitä, kun finaali näytettiin.
16. tuotantokausi: Ben Flajnik & Courtney Robertson - Erosivat jo filmauksen aikana, mutta palasivat yhteen viimeisen ruusun jälkeen pidettävään kokoontumisjaksoon. Virallisesti he erosivat lokakuussa 2012.
17. tuotantokausi: Sean Lowe & Catherine Giudici - Edelleen yhdessä. He menivät kihloihin marraskuussa 2012 filmauksen aikana ja naimisiin tämän vuoden tammikuussa. Jee!
18. tuotantokausi: Juan Pablo Galavis & Nikki Ferrell - Edelleen yhdessä. He eivät kuitenkaan menneet viimeisessä ruususeremoniassa kihloihin. Juania on syytetty lehdissä pettämisestä, mutta he eivät ole kommentoineet asiaa.


Unelmien poikamiestyttö -tilastot:


1. tuotantokausi: Trista Rehn & Ryan Sutter - Kuten sanottu, edelleen yhdessä.
2. tuotantokausi: Meredith Phillips & Ian McKee - Erosivat vuoden päästä finaalin esityksestä.
3. tuotantokausi: Jen Schefft & Jerry Ferris - Erosivat viimeisen ruusun jälkeisessä kokoontumisessa, koska Jen ei tuntenut sittenkään mitään erikoista.
4. tuotantokausi: DeAnna Pappas & Jesse Csincsak - Erosivat neljän kuukauden jälkeen finaalin näyttämisestä.
5. tuotantokausi: Jillian Harris & Ed Swiderski - Erosivat vuoden päästä finaalin esityksestä.
6. tuotantokausi: Ali Fedotowsky & Roberto Martinez - Erosivat vuoden ja kolmen kuukauden päästä finaalilähetyksestä.
7. tuotantokausi: Ashley Hebert & J.P. Rosenbaum - Edelleen yhdessä kihlauduttuaan finaalissa 2011. Seuraavana vuonna he menivät naimisiin.
8. tuotantokausi: Emily Maynard & Jef Holm - Erosivat lokakuussa 2012 suuren pettämisskandaalin siivittämänä.
9. tuotantokausi: Desiree Hartsock & Chris Siegfried - Edelleen yhdessä mentyään kihloihin finaalissa, joka näytettiin elokuussa 2013. Des muutti Seattleen ja he suunnittelevat häitään.
10. tuotantokausi: Andi Dorfman & joku - Ohjelma on vielä meneillään Amerikoissa.


Itselleni on vierasta se kuinka joku jaksaa kilpailla rakkaudesta suuren ihmislössin keskellä tyyliin "Näe minut, näe minut!!!!" Toisekseen olisi veemäistä tietää kuinka mies pohtisi valintaa kauankin, kuten he tuntuvat aina tekevän: "Valinta ei ollut helppo, pohdin sitä pitkään ja hartaasti, punnitsin monia asioita sitä tehdessäni, mutta tulin viimein siihen tulokseen, että sinä olet Se Oikea/et ole minulle Se Oikea." Ahaa, siis sinun piti oikein pitkäänkin pohtia sitä kumpi meistä on parempi vaihtoehto. Ikävää, etten mielestäsi ole sinulle selkeästi sopivampi. Aiotko aprikoida vielä vuodenkin päästä teitkö oikean valinnan?

On absurdia heittää porukkaa telkkariin hakemaan kestävää parisuhdetta, mutta toisaalta yllä olevasta listasta huomaamme, ettei se ole täysin luuseri idea. Ei rakkaus katso aikaa tai paikkaa. Sanotaanhan sitä aina, ettei parisuhdetta löydä baaristakaan ja niin siellä vain suhteita sikiää kuin mäkäräisiä Napapiirillä heinäkuussa. Sitä paitsi ohjelma on poikinut myös useita epävirallisia suhteita, kuten vaikkapa Unelmien poikamiestytössä olleen Jesse Csincsakin ja Unelmien poikamiehessä olleen Ann Lueders Csincsakin avioliiton, Poikamiehen 14 tuotantokauden Elizabeth Kittin ja kuudennen kauden Ty Brownin suhteen. Huokaus. Niin romanttista.


Lähde: Wetpaint

Hullu kissanainen!

Olisko tää mitään?

Tervetuloa kesäsade

Yrtit - maailman paras huonetuoksu.

Olen pitkään katsellut ulos töhnäisten ikkunoiden takaa. Aina kun suunnittelen ne peseväni, putkahtaa sade kuin kiusallaan tekemään hallaa tuolle idealle. Noin muutoin rakastan sadetta. Se on romanttista. Etkö muka ole samaa mieltä? Romanttiset asiat eivät koskaan tapahdu kirkkaassa auringonpaisteessa keskellä kesäistä päivää. Ne tapahtuvat sateessa illan hämyn laskeuduttua. Aurinko paljastaa liikaa ja näyttää kaiken. Pieni harmaus herkistää aistit kuulemaan, tuntemaan, haistamaan ja maistamaan, koska näkeminen on rajattua mitä pimeämmäksi ympäristö muuttuu. Sade saa oloni romanttiseksi, vaikka istuisin kotona yksin muhkealla ihanalla papasan-tuolillani. Silloin tekee mieli syödä suklaata ja katsella leffoja tai lukea kauan odotettua kirjaa. Tänään teen tuota ensimmäistä ja nautin omasta seurastani tässä suloisessa harmaudessa.

The Flip Side - Dating

Nahan luomista

Tämän hetken huumaavin tuoksu!

Hei suloiset rakkaat söpönhöppänät lukijani! Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut. Pahoittelut siitä! Siihen on pääasiassa yksi syy, kummallisesta elämäntilanteesta johtunut väsymys, jonka jäljiltä ei riittänyt energiaa tehdä vapaa-ajalla - jos sitä jäi - mitään muuta kuin löhötä telkkarin ääressä. Harrastuksetkin alkoivat pikku hiljaa tuntua pakolliselta pahalta ja muutamia tunteja jätin välistä tämän vuoksi.

Nyt olen kuitenkin päässyt eroon kyseisestä taakasta ja koen sen keveyden hartioillani. Tämän myötä haluan uudistaa myös blogiani. Olen vaihtanut sen nimen ja url-osoitteen. En halunnut luoda uutta blogia, vaan tehdä muutokset nimenomaan täällä. Olen miettinyt tätä jo pidemmän aikaa. Miksi näin? Siksi, että edellinen nimi alkoi tuntua rajoittavalta. Joskus olisin halunnut laittaa blogiin jonkun mahtavan reseptin, jonka juuri olin löytänyt, mutten voinut, koska se ei sopinut suunnittelemaani teemaan. Olisin halunnut laittaa kauniin valokuvan, mutten voinut, koska se ei sopinut suunnittelemaani teemaan. Tiedän, itsehän minä sisällöstä päätän, mutta siitäkin huolimatta nimi on rajoittanut aikalailla. Kun nyt olen vaihtanut sitä, koen saaneeni vapauden julkaista enemmän asioita useammista teemoista ja näin ollen blogi tulee myös päivittymään ahkerammin.

Toinen syy on ollut se, että ihmiset ovat vierastaneet edellistä nimeä. Esimerkiksi eräs ystäväni on lastentarhanopettaja ja olisi kovasti halunnut fanittaa tätä sivua Facebookissa, muttei voinut koska: "Jos lasten vanhemmat näkevät, että fanitan sinun sivuasi, he varmasti saavat minusta aivan väärän kuvan!" Kaiken lisäksi ystävät ja tuttavat julkaisevat naamakirjassa sydämien saattelemina sellaisia tekstejä, jotka käsittelevät aivan samoja asioita, joita minä olen käsitellyt tässä blogissa, mutta minun tekstejäni he eivät ole laittaneet eteenpäin lainkaan. On niin helppo linkittää naamikseen teksti itsetunnosta, joka on julkaistu Hidasta elämää -blogissa, jota lukevat kaikki sen sijaan, että teksti tulisi sivulta Sex @ The Helsinki City. Eihän sellaista kehtaa julkaista, herre Gud! Olen siis kokenut, että nimi on ollut monella tavoin rajoittava.

Edellinen nimi oli nykyistä särmikkäämpi. Mutta vaikka kokonaisuus on vähän pehmeämpi, särmä ei täältä katoa. Aiheet pysyvät, mutta laajentuvat hieman. Tyylikin pysyy, sillä mihin koira karvoistaan pääsisi. Toivon, että yhä useammat uskaltautuvat tälle sivustolle itkemään ja nauramaan samalla, kun saavat uutta ajateltavaa ja inspiraatiota elämään.

Tästä on hyvä jatkaa.

Rakkaudella,

Katja

Kauniisti sanottu

I have realized more and more that I choose to be with a man who is confident enough in himself to step back & let me shine. He is not going to compete for the spotlight or the microphone: he's no wimp either. He has his own thing going. But he doesn't play the fool or try to steal the show. He does make me laugh...at life's beautiful absurdities. But he sees me in my domain and is beamingly proud of all that I have created. He feels lucky to be a part of it. I know he is worthy of my affection, time, love and attention because he is secure enough in himself to be an equal and a lover and partner and friend. He believes in marriage and family and holds no bitterness or cynicism towards those endeavors. He has moved fully from boy to man yet still fathers his own inner boy. He is all that I am: wise, kind, generous, playful, intelligent, funny and passionate. And together? We are a gentlepowerful force of love. Beloved, we look at the same moon. Our someday is arriving. I don't know when or where. But I already know your heart.

~ Courtney A. Walsh ~

Villipuutarhassa on maailman kaunein vessa.

43.

10 syytä nostaa painoja vaginalla

No niin tytöt!

Miehet kertovat: Näin tiesin, että hän on Se Oikea

Me naisethan olemme useimmiten ulalla siitä, mitä miehet meistä ajattelevat tai mitä he ylipäätään haluavat naisilta. Siksi kaikki mahdolliset vastaantulevat tiedonjyvät on napattava kiinni ja varjeltava niitä kuin kaapin perukalla olevaa murokeksipakettia pahaa päivää varten. Ja minä olen löytänyt nyt äsken yhden pikku kultasuonen. Kyllä vaan! Yahoon Match.com-sivustolla oli teksti Signs your date’s got girlfriend potential (suomeksi niille, jotka eivät amerikkaa ymmärrä: Merkit, joista tiedät, että treffikumppanissasi on tyttöystäväpotentiaalia). Se perustuu tohtori ja deittiexpertti Catherine Cardinalin tekemiin kyselyihin, joissa hän on pyytänyt miehiä kertomaan, mistä nämä tiesivät, että heidän tapailemansa nainen on Se Oikea. Nämä ovat hauskoja ja sydäntälämmittäviä. Olen suomentanut tekstin tähän. Löydätkö näistä itsesi? Ja miehet, oletteko samaa mieltä? 

Merkki 1. "Hänellä on minun outo huumorintajuni"
"Ei kauakaan siitä, kun aloimme Annelin kanssa tapailla, hän ilmaantui yllättäen filmaamani lyhytelokuvan kuvauksiin. Kohtaus jota kuvasimme sillä hetkellä oli hieman... no, karkea. Olen tapaillut naisia, jotka ovat olleet tiukkapipoja sellaisten asioiden suhteen, joita itse pidän hysteerisen hauskoina, joten kun kohtaus oli ohi, en tiennyt mitä odottaa. Olin helpottunut - ja yllättynyt - nähdessäni, että se sai Annelin nauramaan. Hän nauroi niin lujaa, että kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan eikä hän pystynyt melkein hengittämään kunnolla. Silloin tiesin, että olen löytänyt jotain hyvää. Kaksi kuukautta myöhemmin kosin häntä."
Matt Ballard, 39, New York, on ollut naimisissa Annelin kanssa kuusi vuotta

Rakkauden oppitunti: Samanlainen huumori on välttämätöntä
Vaikka rakastaisit toista kuinka paljon, yhteinen elämä käy tylsäksi, jos ette voi nauraa yhdessä. "Kun valitset sellaisen, joka ei ole kankea ja joka voi nauraa vatsansa pohjasta erityisesti samoille asioille kuin sinäkin, kyseessä on voittotilanne", kertoo tohtori Cardinal. "Se takaa sen, että elämäsi on eloisaa." Ja eikö olekin hienoa, kun kumppansi oikeasti tajuaa sinua! 

Merkki 2. "Hän kannusti minua tekemään oikein"
"Tiesin Mariannen olevan Se Oikea, kun hän kannusti minua kohtaamaan vaikean tilanteen, joka minulla oli kollegan kanssa. Hän antoi minun purkaa tunteitani, mutta myös auttoi minua näkemään tilanteen toisen puolen eikä valitsemaan sitä helpointa tietä kohauttamalla asialle olkiani, minkä alunperin olisin tehnyt. Hänen ansioistaan kykenin kohtamaan kollegani ja ymmärtämään paremmin asian hänen kannaltaan. Sen jälkeen tiesin, että Marianne ei koskaan tulisi olemaan perässälaahustaja vaan sellainen nainen, joka kulkisi vierelläni."
Ken Kish, 37, San Clemente, on ollut naimisissa Mariannen kanssa 10 vuotta

Rakkauden oppitunti: Erimielisyydet voivat saada teitä lähentymään
On helppoa ehdoitta tukea toisen jokaista mielipidettä. Haasta deittisi silti elämään tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Hän pitää siitä, että sinulla on selkärankaa ja sen ansiosta saat hänet tulemaan paremmaksi ihmiseksi. "Jokainen, joka kannustaa sinua kohtaamaan haasteita on todennäköisesti johdonmukainen ja ristiriidaton kumppani, joka ymmärtää, että jos sinä et kasva, te molemmat tulette pitämään kynttiläänne vakan alla", Cardinal sanoo. 

Merkki 3. "Hän antaa minun tavoitella intohimoani, vaikka se rokottaa yhteistä aikaamme"
"Tiesin Marnien olevan siisti nainen, kun hän ei koskaan valittanut siitä, että olen surffari. Se oli minulle iso juttu sillä edellinen tyttöystäväni oli aina vihainen, kun menin surffaamaan sen sijaan, että viettäisin joka ikisen nanosekunnin hänen kanssaan. Takertuja! Kerran Marnie ajoi kahdeksan tuntia kanssani Atlantasta Floridaan vain siksi, että pääsisin veteen. Eihän sellaisen jälkeen voinut olla rakastumatta häneen! Edelleen hänelle on ok, että lähden joka viikonloppu lautailemaan. Hän antaa minun tehdä omaa juttuani siksi, että hän tietää sen pitävän minut iloisena. En tiedä montaakaan miestä - enkä yhtään surffaria - joka voisi sanoa samaa.
Dirk Aulabaugh, 40, Los Angeles, on ollut Marnien kanssa naimisissa 14 vuotta

Rakkauden oppitunti: Toisen kiinnostuksen kohteiden kunnioittaminen lähentää
Jokainen tarvitsee pari intohimon ja kiinnostuksen kohdetta, muutoin elämä on kuivakkaa. Anna kumppanillesi tilaa löytää oma juttunsa ja toteuttaa sitä. Näin hänen elämänsä on hauskempaa ja hän on sinulle parempi kumppani. "Muista, että yhdessä vietetyn ajan laatu on tärkeämpää kuin sen määrä", Cardinal muistuttaa. Ihminen, joka arvostaa sinua ottaa kaiken irti yhteisestä ajastanne eikä vingu erillään vietetyistä hetkistä. Sellaisen kanssa voi todellakin suunnitella elämäänsä. 

Merkki 4. "Häntä eivät häiritse pahat tapani"
"Marissa on ainoa tapailemani nainen, jota eivät inhota pahat tapani. Laitan tyhjän appelsiinimehupurkin takaisin jääkaappiin, ja minut tunnetaan siitä, että päästelen tiettyjä kehon ääniä epäsopivissa tilanteissa (kuten silloin, kun seison hänen vierellään). Tiesin, että hän on pitämisen arvoinen, kun leikkasin eräänä iltana kynsiäni sängyssä ja yksi kynsi lensi osuen häntä kulmakarvaan. Suurin osa naisista olisi järkyttynyt, mutta hän vain nauroi motaten minua leikkisästi käsivarteen. Todellakin minulla on huonoja ominaisuuksia... joten koska hän ei ahdistele minua niistä, olen onnellisin mies, jonka tiedän."
Danny Murphy, 35, Clarksville, on tapaillut Marissaa seitsemän vuotta

Rakkauden oppitunti: Hyväksy kumppanisi virheineen päivineen - ja hän rakastaa sinua sen ansiosta
Jokaisella meistä on oma versionsa varpaiden kynsien leikkuusta sängyssä. Ne tekevät meistä ihmisiä ja haluamme, että meitä rakastetaan niistäkin huolimatta. Emme tarkoita, etteivät naiset saisi sanoa, jos joku asia heitä todella vaivaa, mutta se kannattaa tehdä hellästi, valita taistelunsa ja hyväksyä se mahdollisuus, ettei mies välttämättä muutu. "Sietokyky on parisuhteessa olennaista. Meillä kaikilla on pahoja tapoja, mutta kun kumppani vain jaksaa niitä sietää, elämä hänen kanssaan on mukavaa ja turvallista", Cardinal toteaa.

Merkki 5. "Hän valitsi mieluummin noutoruokaa ja telkkarin kuin biletystä kaupungilla"
"Tiesin Danan olevan jotain erityistä, kun hän matkasi seitsemän tuntia bussissa New Yorkista Richmondiin. Se ei kuulostaa aluksi niin suurelta jutulta, mutta jokainen joka viettää yönsä Greyhoundissa tietää, kuinka epämukavaa se on. Silti hän teki sen minun takiani ja valittamatta. Aivan kuin se ei jo riittäisi, minun hakiessani hänet hän sanoi, että ottaisi mieluummin noutoruokaa ja katselisi kasarileffoja kuin lähtisi kaupungille bilettämään. Nykyään meillä on kaksi lasta ja asuntolaina - ja rakastan häntä enemmän kuin koskaan."
Marcus Ashley, 38, Austin, on ollut naimisissa Danan kanssa 9 vuotta

Rakkauden oppitunti: Miehet menevät sekaisin naisista, jotka eivät vaadi paljon
Niinkin kliseeltä kuin se kuulostaa, miehiä väsyttävät naiset, jotka vaativat jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa. Kenenkään ei pitäisi joutua tanssimaan kumppaninsa pillin mukaan. Joten ennen kuin vaadit kukkapuskaa kerran kuussa tai kalliita ravintolaillallisia kysy itseltäsi: onko kaikella tuolla oikeasti merkitystä, jos olet sellaisen ihmisen kanssa, jota todella jumaloit? Ja luota sanaamme, hän jumaloi sinua tietäessään, että voi rentoutua ja olla oma itsensä sinun kanssasi.

Everybody was not Kung Fu fighting but drinking it!

Nyt sattui niin hyvä viinikokemus, että on aivan pakko hehkuttaa sitä täällä! Ensinnäkin kävimme tuossa vastikään katsomassa leffan Gravity. Ahdistava leffa sitten Unelmien sielunmessun. Siis ahdistava. Siis tosi ahdistava. Pari tuntia aikaisemmin olimme käyneet Putte's Bar & Pizzassa, jossa maistoin ensimmäistä kertaa amerikkalaista valkkaria ihanalla etiketillä ja ihanalla nimellä Kungfu Girl by Charles Smith Wines.  Ja eikun Alkoon ostamaan pullo, josta oli hauska siemailla illan päätteeksi. Taitaapa hyvinkin olla ei pelkästään parasta valkkaria, vaan parasta viiniä, mitä olen koskaan juonut. Näin hukkui kivasti myös elokuvasta aiheutunut järkytys. Pisteet kuitenkin iki-ihanalle Sandra Bullockille. Puss! Ja olihan se muutenkin leffana aivan loistava.

I Just Had Sex

42.

"Sellaista ihmistä, joka ei löytäisi toista puoliskoaan, ei ole olemassakaan, Brida", hän sanoi ääneen osoittaen sanansa puutarhan kukille.
"Me kaikki kohtaamme hänet jossain elämämme vaiheessa ja tunnistamme hänet."


- Tietäjä Paulo Coelhon kirjassa Brida -

Jalat alta

Istuimme pari viikkoa sitten kahden ystäväni kanssa viinilasillisella ravintola Sipulissa. Toinen heistä oli vastikään tavannut suloisen miehen Suomi24:ssa. "Hän on tosi söpö. Me olemme sitä paitsi pelottavan samanlaisia. Huumorintaju, kiinnostuksen kohteet. Lopetamme toistemme lauseet, ja kun monesti olen pohtinut olevani ainut, joka ajattelee jostain asiasta tietyllä tavalla, paljastuukin, että hän on siitä samaa mieltä. Sängyssä hän on lempeä ja ottaa minut huomioon, paijaa ja pitää hyvänä." Ystävälläni oli kuitenkin ongelma. Eikä se ollut kyseinen mies, vaan hänen omat tunteensa. Ystäväni ei tuntenut miestä kohtaan kiihkeää tulenpalavaa ihastusta. Hän tunsi olonsa erittäin hyväksi miehen seurassa. Hänen sisuksissaan oli lämmin ja pumpulinen olo ja hymy oli herkässä. Mutta hän ei ollut kiihkeästi ihastunut. "Ja eikö sen pidä olla juuri sellaista? Siis kiihkeää, tulenpalavaa ihastusta? Sellaista, ettei melkein saa happea, kun sydän takoo ylinopeutta. Eikö sellainen tunne olekin nimenomaan merkki siitä, että mies on Se Oikea ja jos se on yhtään laimeampaa, ei hyödytä, eikö niin? Mutta joku juttu hänessä on, kun haluan tavata häntä kuitenkin! Mutta en ole pyörtymässä ihastuksesta. Mitä minä teen?" Niin paljon kysymyksiä. Mitä tuohon voisi vastata. En minä tiedä. Minä aloin kysyä itsekin eikä kysymyksille tuntunut tulevan loppua. Miten meidän pitäisi tuntea suhteen alussa, jotta suhde olisi suhteen arvoinen. Mitkä ovat säännöt sellaiselle? Ja mitkä hemmetin säännöt?! Voiko tunteille laittaa sääntöjä?

"Hän vei minulta jalat alta."
"Odotan sitä, että joku ihana mies tulee ja vie minulta jalat alta."
"En koskaan uskonut siihen, että joku voisi viedä minulta jalat alta, mutta hän teki niin."
"Kun hän katsoi minua silmiin baaritiskillä, minulta meni jalat alta."
Onko Sen Oikean pakko saada sinut tipahtamaan ahterillesi? Vai voisiko suhde edetä niin, että ensin olisi kiinnostus, sitten lämpö, sitten yhteenkuuluvuuden tunne, sitten ihastus, ja kukin tunne tulisi aina pikku hiljaa uusien tapaamisten myötä, kun toisen todella oppisi tuntemaan? Tätä kautta sitten edettäisiin rakkauteen ja rakastamiseen.

Onhan se nähtävissä, että ihmiset hamuavat sitä suurta maata järisyttävää rakkautta. Olen itsekin kirjoittanut siitä tekstissä Se Jokin. Päivittelin siinä kuinka paljon on niitä, jotka eivät edes suhteen alussa ole kokeneet lemmenräiskintää ja ovat ikään kuin vain ajautuneet suhteeseen. Mikäs siinä ollessa, kun ollessa kerta on hyvä. Mutta mitä se sitten tarkoittaa aivan oikeasti? Minusta on vissi ero siinä, onko vain ajautunut suhteeseen, koska pitää olla joku eikä uskalla olla yksin, vai onko suhteeseen ajauduttu, koska yhdessäolo on yksinkertaisesti ollut niin mutkatonta, lempeää, suloista, vaivatonta. Ei ilotulituksia, mutta hellyyttä. Ei räjähdyksiä, mutta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ei hyperventilointia, mutta lämpimien aaltojen liplatusta jokaisella suukolla. Ei rinnasta ulos puskevaa sydäntä, vaan ihana hymyilyttävä tunne, kun katsot hänen kasvojaan. Ovatko nämä hillitymmät vaihtoehdot muka huonompia kuin edelliset ja jos ovat niin miksi?

Meille on jostain syystä opetettu, että rakkauden on oltava kiivasta ja polttavaa. Kourallinen ihmissuhdeneuvoista kuitenkin sisältää sen sanoman, että kiivas ja polttava yleensä palaa loppuun yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, ja kestävimmät parisuhteet kehittyvät pikkuhiljaa hautuen, kun vahvaksi pohjaksi on rakennettu ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Haastattelin kerran erästä parisuhdetutkijaa, joka oli tehnyt aiheesta väitöskirjan. Hänen tutkimuksissaan oli paljastunut, että jos alussa on ollut kipinä ja se hiipuu ajan kuluessa (kuten kaikissa pitkissä parisuhteissa yleensäkin käy ja se on aivan luonnollista), sitä ei vastoin kaikkia luuloja saakaan viriteltyä uudelleen. Sen sijaan niillä, joilla se on kehittynyt suhteen edetessä, se on helppo tuoda takaisin sen laimennuttua. Kaiken lisäksi suhteet, joissa tunteet ovat kasvaneet ajan kanssa, kestävät pidempään ja ovat seesteisempiä. Nopean ihastumisen suhteissa riidellään paljon ja ollaan lähdössä ovet paukkuen monet kerrat.

Olen elävä esimerkki siitä, että kuollettava ihastus ei tarkoita avioliittoa saati Sitä Oikeaa. Olen ollut kuollettavan ihastunut pariinkin otteeseen ja suhteet eivät edes johtaneet tapailusta seurusteluun. Viimeksi koin vastaavan kolme vuotta sitten. Sydämeni sykki niin kiivaasti, että oikeasti lähestulkoon hyperventiloin ja rintaani sattui. Kahden viikon jälkeen tuntui, ettei kehoni kestäisi toista viikkoa sitä paloa. Eikä kyse ollut mistään seksuaalisesta kiihkosta, vaan ihan puhtaasta ihastumisen tunteesta. No, seuraava tapaaminen kyseisen miehen kanssa sen sitten sammuttikin ja homma tyssäsi siihen. Suhde siis tuli ja meni, vaikka luulin noin voimakkaiden ja kaiken nielevien tunteiden olevan merkki jostain suuremmasta Taivaassa tavanneet -meiningistä. Olen ollut myös treffeillä miesten kanssa, joiden kanssa synkkaa selkeästi ainoastaan kaveritasolla. Toinen on mielettömän mukava, mutta Se Jokin vain puuttuu. Silloin on helppo sanoa "ei kiitos". Mutta entä sitten ystäväni tilanne, se että ei tunne palavaa ihastusta, mutta silti toinen on yksinkertaisesti niin suloinen, että häntä vain haluaa tavata aina toistamiseen, koska teidän välillänne on lämpöä? Kuinka kauan odottaa ennen kuin puhaltaa pillit pussiin?

Toinen ystäväni otti siemauksen lasistaan ja totesi rauhallisesti katsellen kaukaisuuteen: "Tarvitseeko aina olla ilotulitusta ja sitä, että on jatkuvasti pöksyt märkänä, kun ajattelee toista? Eikö ihastumista voi olla sekin, että toisen kanssa on vain niin valtavan hyvä olla?" Minun oli pakko nyökytellä. En keksi tuohon mitään vastaväitettä tai analyysiä.

Iso osa tuskastamme - eikä tämä liity pelkästään parisuhteisiin vaan elämään yleensäkin - johtuu siitä, että mietimme miten asioiden pitäisi olla. Pitäisi olla vakituinen työpaikka, kun täyttää 30 vuotta. Pitäisi olla kaksi lasta, kun täyttää 31. Pitäisi olla omakotitalo metsän keskellä, viimeistään 35-vuotiaana. Suhteen pitäisi alkaa Jalat alta -tyyliin. Sitten kun asiat eivät menekään niin kuin niiden "pitäisi" mennä, me ahdistumme ja joudumme paniikkiin. "Tässähän on nyt oltava jotain vikaa, koska tämä ei mene niin kuin sen pitäisi mennä!"

Esittäessäni liudan kysymyksiä olen pohtinut asiaa ja tullut seuraavanlaiseen lopputulokseen. Minä uskon, että suurin osa suhteista ei ole alkanut niin, että toinen on vienyt toiselta jalat alta. Minä uskon, että monet suhteet alkavat vähän valjusti. Kiinnostusta on toki oltava, eihän toisille treffeille hyödytä muutoin mennä eikä suhde näin ollen saa edes mahdollisuutta. Kuitenkin yhtä lailla kuin on Jalat alta -tarinoita, niin on myös näitä:
"Kun ensimmäisen kerran näin hänet, en voinut sietää häntä."
"Hän oli kaverini enkä nähnyt hänessä mitään ihmeellistä, mutta parin vuoden jälkeen huomasin yhtäkkiä olevani ihastunut häneen."
"Ensitreffeillä pidin häntä tosi outona enkä ollut varma kannattaako meidän tavata toistamiseen. Itse asiassa jattelin samoin vielä toisillakin treffeillä."
"Hän ei ollut yhtään sellainen kuin mitä olin oman mieheni ajatellut olevan, mutta pikkuhiljaa ihastuin häneen ja yllätyin itsekin."
Nämä jo kertovat sen, ettei sääntöjä ole. Onhan meillä kaikilla suunnitelmamme ja haaveemme. Mielestäni on silti tärkeää tuoda ne kuitenkin maanpinnalle. Tällä tarkoitan sitä, ettei kannata antaa haaveiden sabotoida mahdollisuuksia. Entä jos olet haaveillut Jalat alta -meiningistä, mutta sinulla olisikin mahdollisuus saada pikkuhiljaa kasvava rakkaus ja sen ansioista suunnattoman onnellinen, kestävä parisuhde? Olisiko se pahasta, vaikka alku olisikin toista, mitä odotit? Haaveilu on tärkeää, mutta on tärkeää myös olla fiksoitumatta siihen ja antaa asioille tilaa toteutua toisinkin, omalla tavallaan ja omalla painollaan. Vähän kuin heittäytyisi vallattoman puron matkaan ja katsoisi mihin päätyy. Asiat eivät yleensä mene niin kuin on suunnitellut. Ne menevät yleensä paljon paremmin.

Kuinka monta toimivaa ja rakastavaa suhdetta olisi jäänyt syntymättä, jos niiden osapuolet olisivat viitanneet toisiaan kintaalla ensireaktioiden perusteella. Varmaa on, että erittäin moni.

41.

Tänään aamulla avatessani postilaatikosta putkahtaneen Kallio-lehden, sydämeni heltyi ja suupieliin karahti pieni hymy. Yleisönosastopalstalla oli niin symppis runoelma, että haluan laittaa sen tähän, heh hee. Kirjallinen ansio on - no, vähän mitä on - mutta hei, halaukseen kehottamisia ei ole koskaan liikaa. Halataan toisiamme! :)

Parisuhde on tiimityötä

Parisuhde on tiimityötä,

jolloin ei saisi tuhertaa.

Aina ei mene kohdalleen,

"mopo" pääsee

karkaamaan?!

Ei tässä vanha vinoile,

vanha antaa neuvojaan.

Jos baana liikaa aukeaa,

muista myös jarruttaa!

Parisuhde on tiimityötä,

tämä pitäisi oivaltaa.

Jokaista voi harmittaa,

onko turhaa elo tää?!

Päivä menee kerrallaan

eikä yhtään enempää.

Anteeksi kaikki annetaan

ja sitten halataan!

Parisuhde on tiimityötä

pitkin päivää ja yöt'.

Kärsivällisyys palkitaan,

kun jaksaa odottaa.

Anteeksi kaikki annetaan

ja sitten halataan.

- Toivo Levanko -

Hurrrrrrrrr!

Päivän biisi! Ai miksikö? Koska tanssimme sitä bollywood-tunnilla ja nyt se soi päässä taukoamatta. Yeah! 

Sinun itsetuntosi on sinusta kiinni

 

Miksi miehet eivät ole moksiskaan He-Manista? No siksi, että miehillä on parempi itsetunto.

Silmiini osui eilen uutinen MTV3:n nettisivuilla siitä, kuinka yhdysvaltalainen taiteilija Nickolay Lamm on tehnyt kaksi taideprojektia aiheena iki-ihana klassikkonukke Barbie. Ensimmäisessä projektissa hän teki Barbiesta tyypillisen 19-vuotiaan tytön näköisen, toisessa hän poisti nukelta kaikki meikit. Olen lukenut jutun aikaisemminkin ulkomaalaisesta lehdestä kuukausia sitten, joten maikkarin juttu on auttamattomasti vanhentunut. Mutta saapahan sen kirjoittanut toimittaja leikkiä muka-feministiä edes jonkin aikaa, mikä ilmeisesti olikin jutun tarkoitus. Räikeä ingressi nimittäin toteaa näin: "Yhdysvaltalaisen taiteilijan projekti näyttää, miten vääristyneitä Barbie-nuken levittämät kauneusihanteet ovat." No niin hyvä toimittaja ja myös kaikki muut, jotka eivät vielä ole hiffanneet asian ydintä, minulla on teille uutisia: BARBIE ON NUKKE. Ymmärrätkö vai pitääkö vääntää rautalangasta? Ja koska Barbie on nukke, sen tarkoitus ei ole välittää minkäänlaisia kauneuskäsityksiä mihinkään suuntaan, vaan olla väline, jolla leikitään, koska leikki on lapsen työtä ja ne tekevät sitä paljon.

Tällaiset jutut ovat siitä hyviä, että ne vetoavat sekä miehiin että naisiin ja molemmat voivat päteä nillittämällä jutun kommenteissa: "Näyttää kyllä miljoona kertaa paremmalta ilman meikkiä ja pyöreämpänä!" Naiset pääsevät mesoamaan siitä kuinka hoikat naiset ovat rumia ja oksettavia ja ei ihme, että pikkutytöillä on syömishäiriöitä, koska hoikkia naisia näkee lehtien kansissa, mainoksissa ja Oscar-gaalan punaisella matolla. Miehet sen sijaan voivat heittää ylistyksiä luonnollisen näköiselle Barbielle ja kerätä pillupisteitä sanomalla kuinka he pitävät siitä, että naisella on lihaa luiden ympärillä ja "Real women have curves, only dog wants a bone" ja "lautaa saa K-raudastakin" ja muita naisia arvostelevia veemäisiä sutkautuksia. Naiset taas ovat aivan haltioissaan tällaisista miehistä, painavat naamakirjassa Tykkää-nappia tämän kommentteihin ja iloitsevat siitä, että joku mies sanoo vihaavansa hoikkia naisia aivan yhtä paljon kuin hekin heitä vihaavat. Sitten voidaan hyökätä kaikki yhdessä suurempien koneistojen kimppuun, kuten median ja naistenlehtien, koska ne ovat niitä, jotka aiheuttavat huonon itsetunnon kaiken ikäisille naisille oli kyseessä sitten alakouluikäinen tai keski-ikäinen.

Näppärää, eikö vaan? Nimittäin syyttää omasta huonosta itsetunnostaan ulkopuolisia tekijöitä. Se on vapauttavaa siksi, että siinä voi sysätä vastuun itsestään ja omasta onnellisuudestaan jollekin toiselle ja jättää väliin itsetutkiskelun. Voi vain levätä perseellään, sylkeä kattoon ja tunkea syvälle sisimpäänsä kaikki ne möröt ja epävarmuudet, jottei niitä tarvitse käsitellä sillä niiden käsittely on aivan liian vaativaa työtä. Siinä joutuu jopa kohtaamaan itsensä ja mitä sitten tapahtuisi, hyvänen aika! Sehän olisi valtavan epämukavaa ja epämukavuuden kokeminen on epämiellyttävää! Miellyttävää taas on olla muiden paapottavana oli se sitten sitä, että tuodaan suklaata suoraan suuhun tai kehutaan jatkuvasti ulkopuolelta kuinka kaunis ja fiksu sinä olet. Sitten kun ulkopuolinen taho toimiikin sillä tavoin, ettei se vahvistakaan sinun hyvää oloasi, voit hyökätä sitä kohtaan ja valittaa kuinka pahalta sinusta nyt tuntuu, kun tässä lehden kannessa oli nainen ilman selluliittia ja meikattuna. Että tämähän tarkoittaa sitä, että sinunkin pitäisi käyttää meikkiä ja päästä eroon selluliitista. Minulla on sinulle toinenkin uutinen: EI MUUTEN TARKOITA.

Otetaanpa esimerkki. Nainen käppäilee bussipysäkille dösää odottamaan ja näkee siinä H&M:n mainoksen, jossa nainen seisoo hiekkarannalla bikineissä. Vieressä ovat hinnat: liivit 9,95 e, tangat 5,95 e. Suurin osa naisista ilmeisesti ajattelee näin: "Helvetti mitä sortoa! Jaa että minun pitäisi näyttää tuolta mallilta tuossa! Media on roisto, joka yrittää saada minut tuntemaan huonommuutta tuon kaltaisten naisten edessä!" Tiedätkö mitä: EI YRITÄ. Siinä mainostetaan bikineitä.

Onko 98 prosentille naisista tehty lobotomia, vai mistä tämä heidän päässään oleva sortobuumi on saanut alkunsa? Minäpä kerron ja siihen on ainakin kolme syytä. Ensimmäinen niistä on se, että naiset rakastavat arvostella muita naisia. Naisethan ovat täysin kykenemättömiä pitämään toistensa puolia, tukemaan toisiaan ja toivomaan toisilleen hyvää. Siksi vain miehillä on hyvä veli -verkostoja. Naiset eivät ikinä pystyisi siihen, koska naiset ovat luonnostaan kateellisia. Toinen syy on se, että joku keksi joskus syyttää ulkopuolisia asioita naisten ongelmista ja huonosta itsetunnosta ja sen jälkeen kukaan ei ole enää osannut eikä halunnut sanoa muutakaan mielipidettä, koska alkuperäiseen on aina kätevää vedota. Tällä tavoin pääsee helpommalla. Kolmas syy on se, että naiset ovat mitä ilmeisemmin se heikompi sukupuoli. Tämä taas tulee esiin kahdella tavalla:
1) Naisia on äärimmäisen helppo alistaa. Naisia on alistettu ihmiskunnan historian alusta lähtien, joten se on ilmeisen vaivatonta, koska naiset eivät ole koskaan panneet vastaan lainkaan, vaan totelleet kiltisti. He ovat luontaisesti kynnysmattoja, hauraita, heiveröisiä, särkyviä ja passiivisia. Jos näin ei olisi, naiset olisivat tasa-arvoisia miesten kanssa, sillä naiset olisivat osanneet ottaa paikkansa. Selkeästi he eivät ole osanneet, joten nyt olemme tässä tilassa, että naisen euro on 80 senttiä.
2) Kun naiset sitten alkavat puolustautumaan, ainut keino minkä he keksivät on tehdä se painamalla alas muita, eivät ottamalla takaisin omaa luonnollista arvoaan arvokkaasti. Esimerkiksi jos halutaan mainoksiin enemmän ylipainoisia ihmisiä, naiset tekevät vaatimuksen haukkumalla hoikkia ihmisiä. Jos nainen olisi vahva, hän antaisi jokaisen olla sellainen kuin on ilman tuomitsemista. Sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia" on naiselle vieras. Hänen mielestään vain ne kukat saavat kukkia, jotka ovat samanlaisia kuin hän. Niinpä kaikkien pitää olla samasta muotista veistettyjä, ettei hän vain missään tapauksessa koe oloaan edes piirun verran uhatuksi.

Otetaanpas käsittelyyn taas Barbie. Barbie on edistyksellinen luomus. Se keksittiin vuonna 1959 aikana, jolloin kotiäitiys Yhdysvalloissa oli ainut vaihtoehto suurimmalle osalle naisista, muuten he olivat epäonnistuneita elämässään. Barbiella sen sijaan on ollut tähän mennessä yli 130 ammattia. Hän on ollut muun muassa lentoemäntä, eläinlääkäri, sairaanhoitaja, astronautti, rokkitähti, luistelija, tenniksen pelaaja, kirurgi, olympiatason urheilija, balettitanssija, liikenainen, UNICEFin hyväntahdon lähettiläs, kokki, opettaja, presidenttiehdokas (90-luvulla, siis ennen kuin kukaan nainen oli Jenkeissä edes pyrkinyt ehdokkaaksi), poliisi, lastenlääkäri, hengenpelastaja, palomies ja lentäjä. Hän on aikaisessa vaiheessa opettanut tytöille, että myös nämä ovat naisille soveltuvia ammatteja ja heidän ei tarvitse lukkiutua kotiin saadakseen elämälleen ja itselleen arvon. Hän on itsenäinen ja vahva nainen. Hän on aina valmis auttamaan apua tarvitsevia, hyväsydäminen, rehellinen, lojaali, sanojensa mittainen ja olkapää, jota vasten voi itkeä. Mutta ajatteleeko kukaan näitä asioita ja puhuuko niistä kukaan? Ei tietenkään. Keskitytään sen sijaan ulkonäköön ja arvostellaan sitä ja sen jälkeen valitetaan heti perään kuinka pinnallinen maailma on, koska kaikki huomio kiinnittyy aina ulkonäköön eikä ominaisuuksiin. Kuule, söit juuri oman jalkasi.

Minulla on sinulle vielä lisää uutisia: SINUN ITSETUNTOSI ON SINUSTA KIINNI. Jos koet olosi huonoksi nähdessäsi malleja tai Barbien, ongelma on sinun päässäsi, ei kuvassa jota katsot. Nimittäin kuvat ovat kuvia, ja ympäröivä maailma saa merkityksen meidän päämme sisällä, meidän tulkintamme mukaan. Me emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, me näemme ne sellaisina kuin me olemme. Se miten me tulkitsemme asiat, kertovat enemmän meistä kuin kyseessä oleva asia itsestään. Jos siis näet Hennesin mallin olevan sinulle viesti siitä, että sinun pitäisi näyttää häneltä etkä niin, että malli mainostaa sinulle kesän bikinimallistoa, se on todellisuudessa sinun oma sisäinen äänesi kimittämässä sinulle, ettet ole tarpeeksi hyvä, kaunis, riittävä tai vastaavaa, koska et näytä tuolta. Kuva muistuttaa sinua omista epävarmuuksistasi ja siksi suivaannut siitä. Kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, ettet rakasta itseäsi etkä hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Niinpä karvasi nousevat pystyyn ja taistelutahtosi purkautuu joka kerta, kun törmäät sellaiseen ärsykkeeseen, joka herättää omat epävarmuutesi. Voit lähteä taistelemaan mielin määrin ja koko sydämelläsi sitä vastaan. Mutta jos saat muutettua ulkoisia asioita niin, ettet enää törmää kyseiseen ärsykkeeseen, tulee lisää uusia ärsykkeitä, jotka nostavat epävarmuutesi pintaan. Jos saat korjattua nekin, sen jälkeen tulee uusia ja sen jälkeen uusia.

Jos sinun itsetuntosi on kiinni siitä, mitä sinun ulkopuolellasi tapahtuu, et voi koskaan saavuttaa täyttä onnellisuutta tai vahvaa itsetuntoa. Nimittäin ulkoisessa maailmassa varmaa on ainoastaan se, että se on muuttuvainen. Hyväksynnän janoamisessa ulkopuolelta taas on varmaa se, ettei siitä tule koskaan loppua. Sinä et ratkaise sisäisiä ongelmiasi pysyvästi muuttamalla ulkoisia olosuhteita. Sinä ratkaiset ne parantamalla itsesi. Ihminen joka rakastaa itseään ja on varustettu hyvällä itsetunnolla ei häily tai romahda sekunnissa, kun ulkopuolella tapahtuu pienikin järistys. Tällainen ihminen seisoo vakaana myrskyssä ja myös muut pystyvät tukeutumaan häneen. Itsensä rakastaminen on koko elämän kestävä prosessi. Tottakai se on vaikeaa. Mutta se, että joku asia on vaikea ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi tehdä. Onhan se epämiellyttävääkin, mutta mitä helvetin väliä sillä on? Niin on myös käveleminen kotiin myöhään iltapäivällä synkässä talvi-ilmassa järjettömässä tuulessa ja juuri, kun saavut kotiovelle onnellisena siitä, että pääsit viimein pakoon paskaa säätä hoksaat, että sinun piti mennä kaupan kautta, koska sinulla ei ole lainkaan vessapaperia. Silti sinun on mentävä kauppaan ostamaan vessapaperia - tuulessa ja pakkasessa. Jos todella haluamme jotain, meidän on siedettävä tiettyä epämukavuutta matkan varrella.

Aloita siis menemällä itseesi. Älä mieti sitä Hennesin mallia tai Barbieta, sillä niillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä olet sinä. Sinunlaistasi ei ole toista eikä tarvitsekaan olla. Sinun ei tarvitse olla kenenkään muun kaltainen etkä voi vaatia muita olemaan sinun kaltaisiasi, koska he ovat omia yksilöitään omilla elämänteillään eikä niilläkään ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Mieti niitä asioita, joista et pidä itsessäsi. Tiedosta sitten se, että meissä kaikissa on huonoja puolia ja se on aivan ok, koska meistä ei koskaan tule täydellisiä eikä tarvitsekaan. Mieti sitten niitä asioita, joista pidät itsessäsi ja tee päätös keskittyä tästä lähtien niihin. Nimittäin se, mihin keskitymme, lisääntyy. Mitä enemmän keskityt hyviin puoliisi, sitä paremmalta sinusta tuntuu ja tunne sen kun kasvaa ajan mittaan. Yksi tärkeä seikka tässä prosessissa on tehdä niitä asioita, joista nauttii ja tulee iloiseksi. Mitä enemmän päiväsi on niitä täynnä, sitä enemmän pidät elämästäsi. Kun pidät elämästäsi, sinulla ei ole aikaa tai kiinnostusta vatvoa muiden asioita.

On erittäin tärkeää muistaa, että lapset eivät ole idiootteja. Lapset ovat erittäin älykkäitä olentoja. He kyllä tunnistavat mikä on nukke ja mikä on todellisuutta. En tunne ketään, jolle olisi jäänyt traumoja Barbiesta. Joten mitä lasten roolimalleihin ja esikuviin tulee, Dr. Phil on sanonut sen loistavasti: "Sinä et ole lapsesi ainut roolimalli, joten sinun on oltava paras roolimalli." Minä vedän sen vielä eteenpäin. Minusta lapset eivät tarvitse roolimalleja. Minusta lapsia on autettava, tuettava ja johdatettava löytämään oma itsensä ja oma tiensä, ei ottamaan vaikutteita keneltäkään muulta. Niin on sinunkin tehtävä. Kyllä varmasti potuttaa, jos joku on kauniimpi, fiksumpi, hauskempi tai taitavampi, mutta tiedätkös mitä, niin tulee aina olemaan. Aina on joku sinua parempi ja sinun on annettava heille vapaus olla sitä. Mikä pakko on olla kaikista kaunein, fiksuin, hauskin tai taitavin? Älä vertaa itseäsi muihin vaan elä omaa elämääsi. Lopeta se peiliin kyttääminen ja itsesi arvostelu ja keskity sen sijaan tekemään itsesi onnelliseksi, sillä onnellinen ihminen on kaunis. Se on fakta.

Use your vagina to make a difference!

Tiesitte varmaankin, että tänään 1.11. alkoi taas Movember. Miehet siis ovat kasvattaneet naamakarvojaan, ajelivat ne eilen ja kasvattavat kuun loppuun saakka niitä lisää. Miehet ovat perustaneet joukkueita, joiden avulla lisäävät tietoisuutta eturauhas- ja kivessyövästä sekä mielenterveysongelmista. Samalla he keräävät rahaa asiaa edistäviin tutkimuksiin, tiedottamiseen ja koulutukseen. Naiset voivat tehdä ihan samaa vaikkakin ilman viiksiä. Myös näillä videon naisilla on hyvä vinkki kantaa oma kortensa kekoon miesten terveyden edistämiseksi. Hyvää Movemberia ja parantukoon kaikki maailman kivekset ja penikset!