Tweet - Motel

The Ex-Factor

Uusi vuosi, uudet meiningit. Minulla on tunne kuin tästä vuodesta tulisi jotenkin poikkeuksellinen verrattuna moneen edellisvuoteen. Kuin vuoden 2012 aikana tapahtuisi positiivisia elämänmuutoksia, jotka toisivat elämään reilusti uutta ja jännää.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta nyt päätin alkaa sitkeästi opettelemaan elämistä tässä hetkessä. Tulevaisuutta ei koskaan tule, sillä aina kun pääsemme nukutun yön jälkeen huomiseen, olemmekin tässä päivässä. Tulevaisuutta on hauska suunnitella, on ihana haaveilla ja odottaa hyviä tapahtuvaksi. Mutta jos jatkuvasti ajattelemme, että vuoden päästä kaikki on paremmin, missaamme jotain olennaista elämästä. Kuten sen hetken, kun ensimmäistä kertaa keittää huumaavan kupin kahvia uudella mutteripannulla. Sen lämpöisen tunteen, kun kaukana asuva äiti on lähettänyt yllätyspaketin ja sieltä löytyy uusi torkkupeitto. Menneisyys taasen on kuollut, siksi siitä on turha pitää kiinni. Toki on herkullista kelata upeita muistoja. Se on herkullista siihen pisteeseen asti kunnes alkaa ajatella kaiken olleen ennen paremmin. Mitään järkeä ei sen sijaan ole siinä, että vatvoo vanhoja ikäviä kokemuksia. Onhan joskus päättömän nautinnollista riutua menneisyyden tuskassa ja hautoa kostoa sinulle ilkeästi tehneille ihmisille. Se muodostuu ongelmaksi silloin, jos annat sen vaikuttaa nykyhetkeen esimerkiksi ottamalla ennakkoasenteen marssiessasi treffeille uuden tuttavuuden kanssa. “Tuskin tästä mitään tulee, koska en ole onnistunut ennenkään”, mietit ja todennäköisesti saat sitä mitä tilaat.

Koska menneisyyden painolasti vaikuttaa nykyhetkeen niin voimakkaasti, ainut ratkaisu elää tässä hetkessä täysipainoisesti on päästää irti. Paljon puhutaan anteeksiannosta. “Anna anteeksi niille, jotka ovat loukanneet sinua, niin pääset vapauteen.” Minulle se tarkoittaa sitä, että antaa väärintekijöille luvan toimia niin kuin he ovat toimineet ja tehdä sen myös jatkossa. Uskon monien ajattelevan näin, sillä muutoin maailmassa ei olisi niin paljon vihaisia ja katkeria ihmisiä. Siksi minä käytän termiä irtipäästäminen. Se nimensä mukaisesti tarkoittaa sitä, että päästän irti ikävästä kokemuksesta, tunteesta tai ihmisestä niin, ettei sillä ole lopulta minkäänlaista vaikutusta minuun. Näinhän sen pitäisi olla. Monet sanovat: “I can forgive, but I can’t forget.” Jos todella olisit antanut anteeksi, olisit unohtanut koko tapahtuman. Jos taas muistelet paljonkin ikäviä asioita ja se tuntuu kivenä rinnassa, et ole antanut anteeksi sanoi suusi mitä tahansa. Anteeksiannon tuntee siis konkreettisesti siitä, miltä sinusta tuntuu ajatellessasi asiaa. Jos suhtaudut muistoon ärsyyntymisen sijaan neutraalisti, olet antanut anteeksi.

Jotta voi päästää irti, siihen vaaditaan silti anteeksiantoa. Nimittäin sinulle itsellesi. Olen huomannut tämän:

Monesti pidämme kiinni ikävistä kokemuksista ensinnäkin tietysti siksi, että koemme saaneemme huonoa kohtelua, mutta myös sen vuoksi, että haluamme kostaa toiselle. Vaikka tyyppi ei edes tietäisi meidän vihastamme, me jollain tasolla silti koemme rankaisevamme häntä kantamalla kaunaa. Kun kaivelee syvälle tämän kostometodin taakse huomaa kuitenkin, että todellisuudessa olemme vihaisia itsellemme. Olemme vihaisia siksi, että annoimme niin ikävän asian tapahtua. Minun olisi pitänyt tietää paremmin. Minun olisi pitänyt tietää, että näin pääsisi käymään, sillä niin on käynyt ennenkin ja historia toistaa itseään. Minun olisi pitänyt osata suojautua paremmin. Minun olisi pitänyt osata valmistautua tähän, jotta tapahtuma ei olisi tullut niin puun takaa ja se olisi sattunut vähemmän. Miten olinkaan niin tyhmä, että luotin häneen? Miten olen voinut antaa kohdella itseäni niin? Enkö ole oppinut mitään aikaisemmista kokemuksistani? Kuinka olin niin naiivi ja luottavainen? Miten pystyinkään ajattelemaan kaiken olevan tällä kertaa toisin? Nämä ovat niitä todellisia syytöksiä, joiden vuoksi irtipäästäminen on vaikeaa. Kuitenkin antamalla anteeksi itsellesi huomaat kaunan sulavan pois kuin itsestään ilman, että edes mietit ketään muuta.

Olen aikaisemminkin todennut, että mitään uutta ei voi tulla tilalle ennen kuin päästää irti vanhasta. Uusi mahdollisuus parisuhteeseenkin on helposti tuomittu, jos siihen raahaa menneisyyden traumansa. Koska nyt on uusi taianomainen vuosi vasta aluillaan, ehdotankin meille kaikille sinkuille sitä, että annamme itsellemme anteeksi.

Sulje silmäsi ja katso itseäsi. Etsi se puoli itsestäsi, joka on väsynyt vihaan ja draamaan, ja haluaa eroon siitä kaikesta. Katso itseäsi lempeästi. Mieti mikä tekee sinusta hyvän ihmisen ja mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joiden ansioista myös läheisesi sinua rakastavat. Leijaile tässä hyvänolon tunteessa hetken ja tunne se koko kropassasi.

Mieti sitten näitä asioita:

Sinä et ole ollut naiivi, vaan uskonut rakkauteen ja antanut sille mahdollisuuden. Sinä olet ottanut avosylin uuden ihmisen elämääsi ja se, jos mikä on kunnioitettava taito. Sinä et ollut tyhmä luottaessasi suhteeseen, sinä olit rohkea, koska kykenit siihen. Teit oikein, kun et valmistautunut tulevaan tyrmäykseen, sillä niin juuri kuuluukin tehdä, koska tervettä suhdetta ei rakenneta pelkojen pohjalle. Olet uskaltanut ihastua ja antautua ihanille odotuksille ja se on arvostettava teko. Sinä toimit juuri niin hyvin kuin osasit siinä tilanteessa ja siksi et voi vaatia itseltäsi yhtään enempää. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä olet ihminen ja inhimillinen. Kysy itseltäsi haluatko ikävän tapahtuman määrittelevän tulevaisuutesi. Haluatko antaa toiselle ihmiselle vallan sinun onnellisuudestasi vai haluatko tehdä elämäsi itse? Sano sitten itsellesi: “Annan itselleni anteeksi kaiken. Ansaitsen kaikkea hyvää.”

Maagista vuotta sinulle, tehdään yhdessä taikoja <3

Shit New Age Guys Say

Welcome to my world! Heh heh, tuttavapiirini koostuu hyvin pitkälti tällaisista miehistä :) No ok, olen itsekin Reiki Master, joka joogaa, meditoi ja juttelee universumille kuin kaverille. Silti joskus ottaa tosi kovaa pattiin kuunnella juttuja maca-jauhe-stevia-gojinmarja-mustikkajauhe-raakakaakao-vehnänorasmehu-pirtelöstä. Tai kuinka saa taltutettua flunssan tekemällä immuniteettia parantavan meditaation ja laittamalla tyynyn alle viisi parantavaa kiveä. Tai siitä kuinka tyyppi kehuskelee marssineensa pankkiin tenttaamaan virkailijalta, mistä raha oikein tulee, koska Ajan henki -leffassa puhutaan sen olevan pelkästään näytöllä olevia numeroita eikä todellista, käsinkosketeltavaa materiaalia, että mitäs te hyvä virkailija tähän oikein sanotte ja kerrottehan johtajallekin tämän viestin rahan harhasta.

Tästäkin huolimatta ottaisin biljoona kertaa mieluummin tällaisen miehen kuin äijän. Go hippies!

26.

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua



Pentti Saarikoski

Alkaaks mun kaa?

Kaisaniemen metrotunnelin taidetta

Ihastuksen tunne muistuttaa jokseenkin jakomielitautia. Yksi osa sinusta haaveilee yön hämyisinä hetkinä teistä kahdesta yhdessä ja tämä ajatus leviää koko kehoosi, kunnes huomaat hymyileväsi leveästi seinillä oleville varjoille ja kiität elämää sen kauneudesta. Mutta mitä enemmän toisesta haaveilet, sitä painostavammaksi tunne muuttuu. Pian ei enää riitäkään pelkkä haaveilu. Haluat hänet konkreettisesti pitämään sinua sylissä, silittämään hiuksiasi, suutelemaan nenänpäätäsi ja ehdottomasti vällyjen väliin. Ennen kuin huomaatkaan, pehmoinen onnellisuus on kääntynyt painostavaksi kaipuuksi, joka saa sinut riutumaan sen tuskaisen ajatuksen kanssa, ettette todellakaan ole yhdessä ja jotain olisi pakko tehdä asian muuttamiseksi.

Aloite. Tuo piikki perseessä. Odotatko miehen kilauttavan sinulle vai teetkö sen itse? Jos sinä etsit hänen nimensä kontakteista ja painat vihreää luuria, pitääkö hän sinua nymfomaanina, takertujana, pakkomielteisenä tai helppona? Vai olisiko hän imarreltu siitä, että nainen vaivautuu tekemään ensimmäisen siirron? Eihän tänä tasa-arvon aikana aloitteen enää pitäisi olla haarojen välistä kiinni.

Kyllä se on. Se, mitä miehet asiasta sanovat on täysin eri, mitä he tuntevat. Pitää paikkansa, että miehistä on äärimmäisen imartelevaa, jos nainen tekee aloitteen. He jopa toivovat sitä. He eivät aina jaksa olla niitä metsästäjiä, jotka juoksevat naaraiden perässä keihäs ojossa. Asiassa on kuitenkin mutta: naisen tekemä aloite on miehistä jees vain, jos se pätee seksiin. Miehet toivovat naisen tekevän aloitteen treffeistä, mutta kun nainen oikeasti sen tekee, mies tuntee itsensä kastroiduksi. Aloitteen tekeminen on miesten tehtävä. Heidän on saatava liehitellä, laittaa charminsa koetukselle, olla luolamies ja tuoda saalis sänkyyn. Jotkut sanovat sen olevan Y-kromosomissa ja maskuliininen vaatimus, jota ei pysty selittämään muuta kuin biologialla.

Mieslajilla on kuitenkin yksi alalaji, nimittäin suomalainen mies. Suomalainen mies ajattelee aivan samalla tavoin kuin yllämainitut lajitoverinsa, mutta suomalaisen miehen erottaa muun maalaisista se, että suomalainen mies ei tee aloitetta. Eräs kaverini totesi pohjalaisella itsevarmuudella: "Äitikin jo opetti, että jos odottaa miehen tekevän aloitteen, jää vanhaksi piiaksi." Hän oli iskenyt poikaystävänsä yksinkertaisesti menemällä tämän luokse, kehumalla tämän ulkonäköä ja pyytämällä treffeille. He ovat seurustelleet nyt vuosikausia.

Kävelin kerran Hakaniemestä Kruununhakaan, joka on noin kymmenen minuutin matka. Näin lyhyessä ajassa perässäni kulkevat kaksi etiopialaista miestä tulivat kohteliaasti juttelemaan. "Anteeksi neiti. Haluan vain sanoa, että sinulla on valtavan kaunis vartalo", toinen sanoi. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin kävelyä. "Anteeksi vielä, mutta olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kanssani kahville?", hän kysyi. Entä sitten amerikkalainen malli, jossa miehet tulevat juttelemaan kaupassa pakastealtaalla ja viiden minuutin päästä vaihdetaan numeroita. Tai ranskalainen tapa, jossa mies tulee kehumaan hiuksiasi kahvilassa ja tarjoutuu viemään sinut sekä viinipullon elokuviin ja iltakävelylle.

Suomalaisena naisena ja ylipäätään alfanaaraana olen tottunut tekemään aloitteita. Kerran Apollon lauantain väkihumussa minut kutsui hitaille syötävän ihana heppu. Musiikki muuttuikin jumputukseksi siinä hetkessä, kun astuimme tanssilattialle. Siinä me tanssahtelimme sylikkäin vetäen omat hitaamme, mutta ehdotin, että hän tulisi hakemaan minua viimeiseen tanssiin. Mies jäi odottelemaan vähän matkan päähän kaverinsa kanssa ja juuri silloin omat ystäväni halusivat lopettaa siltä erää. Mietin tuota miestä ja kysyin kannattaisiko minun pyytää hänen numeroaan. "No, jos näet hänet kiinnostavana, eikö se olisi aika järkevää", toinen ystävistäni totesi. Niinpä marssin miehen luokse ja kysyin haluaisiko hän lähteä kanssani joku päivä kahville. Vaihdoimme numerot ja tekstasin hänelle maanantaina. "Täytyy kyllä myöntää, että olin yllättynyt tästä. Ensin tulet pyytämään numeroa ja sitten vielä otat itse yhteyttä. Ajattelin, että minun miehenä kuuluu tehdä aloite ja soittaa sinulle", hän nauroi, mutta lisäsi olevansa todella otettu. "Tuli sellainen hyvä fiilis, että olet tosiaan kiinnostunut", hän jatkoi. Menimme kahville perjantaina ja ne olivat elämäni parhaimmat treffit. (Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hän oli muuttamassa ulkomaille. Siis oikeasti. Minä tarkistin.)

Ensimmäisen aloitteeni tein 16-vuotiaana, kun olin kyllästynyt puolentoista vuoden ajan kestäneeseen flirttiin eikä poika tehnyt mitään asialle. Yritän aina olla tekemättä aloitetta, mutta yleensä se tarkoittaa kuukausien odottelua ja turhanpäiväistä flirttailua ja koska en jaksa pelejä tai mitään muutakaan toimintaa, jossa ei ole tavoitteita tai päämääriä, sorrun taas esittämään sen ensimmäisen kysymyksen.

Nyt olen kuitenkin päättänyt pidättäytyä aivan oikeasti. Olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteiden eteen, että olen totaalisesti kuiviin imetty. Suomalainen mies saa minun osaltani istua kaikessa hiljaisuudessa omassa mökissään peläten naisen voimaa ja torjutuksi tulemista, sillä minulla ei ole mitään aikomusta raahata häntä sieltä pois. Kun joku minut haluaa, hän saa sen myös osoittaa. Ritareita ei enää ole, mutta vaatiikin suurempaa rohkeutta astua kentälle ilman haarniskaa, laittaa itsensä alttiiksi ja osoittaa välittävänsä. Kun mies uskaltaa tehdä tämän, olen löytänyt aarteen.

Kaupunki, ysin ratikka ja avaruus

"Kiinnostaako sinua runous, joka ei ole postmodernia? Jos, niin haluaisitko ostaa kirjani?" kysyi nuori mies ysin ratikassa. Selailin kirjaa ihmisten joukossa, totesin sen mainioksi ja vastasin: "Toki, mutta ei ole käteistä." "Saat kirjan mukaasi. Siinä on blogiosoite, josta löydät meilini. Laita viestiä niin pistän tilinumeron tulemaan." Ja siinä koneen hyppiessä mietin ihmisten puhtautta ja luin Avaruuskaupunkia.

Ja sieltä muun muassa tätä:

Soita minulle raskaus, lumous,
syvälle minuun putoilevat äänet,
jotka kimpoilevat seinistä ja laseista
tarjoa tuoppi – ja nauravat silmäsi
junatarinoita, yhteistä
liikutu kirjoituksestani, suutele minua,
mennään.

Tänä iltana annan
iltasieluni,
ota neitsyyteni
sisäänvedetty vatsani, jalkani säärilläsi,
pue mekkoon, tule syliin
puhu minulle tulevasta maailmasta
peloistasi, toivosta
dialektiikasta
romantiikasta
jammaillaan lapsuuden ääniä, ja nuoruuden
välillämme uneen saakka, aamuun.


By Heikki Sovijärvi/Luisa-Claudia

Mr. Big - To Be With You

The best love songs were made in the '90s :)