Feministinen kirjailija Naomi Segal on sanonut: “Muotoillakseni uudelleen Samuel Butlerin ajatusta, mies on yksinkertaisesti naisen tapa tehdä toinen nainen.”
Olen miettinyt pitkiä aikoja miesten merkitystä. Oikeastaan vuosia. Enkä ole vieläkään keksinyt sitä. Olen varma, että olen tiennyt sen joskus.
Jos tämän ottaa esille varattujen köörissä, kaikki vetävät valttikortikseen rakkauden. On kaunista jakaa elämänsä toisen kanssa, tiskata yhdessä, käydä lenkillä, yksinkertaisesti viettää aikaa jonkun kainalossa. Kun rakkaus on kyseessä, arki saa uuden merkityksen. Siinä on sisältö, jota sinkkuudessa ei voi tavoittaa.
Tuota ei kannata sanoa sellaiselle, joka on ollut sinkkuna vuosikausia.
Kyllä, kaikki kaipaavat rakkautta. Toisaalta sitä, mistä ei tiedä, ei osaa edes kaivata. Toki siitä saa vihiä esimerkiksi Walt Disneyn Pienestä merenneidosta tai Tommy Tabermannin runoista. Ja sitten alkaa surettaa, kun ei vielä ole kokenut sellaista tunnetta, jonka johdattamana menisi vaikka merihirviön luolaan juomaan äklöä litkua niin, että tulisi mykäksi ja saisi keuhkot.
Mitä konkreettisesti tarkoittaa jakaa elämänsä jonkun kanssa? Oman kokemukseni mukaan se tarkoittaa sitä, että on joku jonka kanssa katsoa telkkaria.
Tarvitsenko todella seuraa, jotta voin katsoa telkkaria? Tai pelata Facebookissa Farmvilleä? Mitä mieheni tekee sillä aikaa, kun minä pelaan Farmvilleä? Onko hän omalla koneellaan pelaamassa Mafiawarsia? Jos yhteinen aikamme on sitä, että pelaamme tahoillamme sitä syöviä hässäkkäpelejä, miksi olisin parisuhteessa? Tekeekö rakkaus netissä lorvimisesta jotenkin erityislaatuista? Onhan toki eri asia rämpyttää läppäriä yksin kuin silloin, kun huoneessa on joku toinenkin. Ehkä Farmville saa siitä uutta syvyyttä.
Jotkut vinoilevat, että miehiä tarvitaan kantamaan erityisen painavia kauppakasseja, naulaamaan taulut seinälle ja pitämään huolta kodin teknisistä laitteista. Mutta nykyfriidu asentaa laajakaistan itse ja kuka nyt päästäisi miehensä purkamaan pesukoneen sisälmyksiä sen sijaan, että yrittäisi saada vakuutuksesta rahat uuteen.
Ei ole mitään, mihin en pystyisi itsekseni. Ylhäisessä yksinolossani voin hoitaa tv:n katselun, tiskauksen, seksin, kaupassa käynnin, lukemisen, kokkauksen ja Farmvillen pelaamisen.
Enkä vieläkään keksinyt, mihin miehiä oikein tarvitaan. Olen varma, että olen tiennyt sen joskus.
Lisäisin tähän vielä sen huomion, että nykyisin miestä ei tarvita edes perheen perustamiseen, which is nice. Meikästä tulee sun vakkarilukija! ;)
VastaaPoistaVoin yhtyä täysin rinnoin tekstiin. En aiemmin uskonut, että pärjäisin ilman Miestä, mutta ei tämä elämä nyt niin vaikeata ole. Itseasiassa aika hemmetin paljon helpompaa.
VastaaPoistaMikään tehtävä ei todellakaan ole ylitsepääsemättömän vaikea, jos joku muu ihminen on siihen joskus pystynyt. Ja voimaa saa rahalla.
Eikä muuten tarvi katella enää telkkariakaan!
Aivan totta, nyt ei lisääntymiseenkään päde enää samat säännöt. Jos olen sinkku vielä 35-vuotiaana, menen takuulla keinohedelmöitykseen. Sitä paitsi pelkkä ihastuminen voi jo itsessään aiheuttaa suuria huolia ja ongelmia. Mikä siinäkin nyt sitten on...
VastaaPoistaJa tosiaan, telkkarin katsominen vähentyy sinkkuna :D