keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Treffi-ilmoitus

Törmäsin jokin aika sitten Oriah Mountain Dreamerin runoon Kutsu ja sulin. Hän kirjoitti sen eräänä iltana epäonnistuneiden kutsujen jälkeen ja pian se alkoi levitä suullisesti ja internetissä, sitä alettiin lukea häissä ja hautajaisissa. Ostin hänen samannimisen kirjansa, jossa hän avaa runon merkitystä. Kutsu on niin kaunis, että minun on laitettava se tänne. Se on runo ihmiseltä ihmiselle, mutta itse voisin laittaa sen aivan hyvin treffi-ilmoitukseksi. Nimittäin todellisuudessa ei ole väliä sillä, mikä on miehen pituus, paino, silmien väri, horoskooppimerkki ja ammatti. Sillä on, pystyisikö hän seisomaan kanssani tulen keskellä perääntymättä ja mikä häntä kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa. Näillä sanoilla, olkaa hyvät:

Kutsu

Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa.

Minua ei kiinnosta, minkä ikäinen olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.

Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää, oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta, että tuska lisääntyy. Haluan tietää, pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta, yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.

Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.

Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.

Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin, kun se ei ole kaunista, ja ammentamaan elinvoimasi sen läsnäolosta.

Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumisia, omasi ja minun, ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle: “Kyllä!”

Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää, pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös, uupuneena ja rikkinäisenä, ja tekemään sen mitä tarvitaan, jotta voit ruokkia lapsesi.

Minua ei kiinnosta, keitä sinä tunnet ja mistä sinä olet kotoisin. Tahdon tietää, pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.

Minua ei kiinnosta, mistä tai missä tai kenen johdolla sinä olet opiskellut. Tahdon tietää, mikä sinua kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa.

Tahdon tietää, osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

18.

Nainen on vain nainen, mutta onnistunut draivi on rukoilemisen arvoinen asia.

- P.G Wodehouse -

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Sex And The City Helsinki-style

Kaisaniemen metrotunneli
Aamut alkavat brunssilla tyttöjen kanssa. Kotona odottaa kaapillinen Jimmy Choota ja Manolo Blahnikia. Kissanristiäisiä, taidenäyttelyn avajaisia, cocktailtilaisuuksia ja barhoppingia jokaiselle viikonpäivälle. Treffejä pari kertaa viikossa. Eläimellisiä yhdenillanjuttuja. Shoppailua. Vänkiä asuyhdistelmiä. Ihastuksia. Hurahduksia. Morkkiksia. Lounaita ravintolassa homobestiksen kanssa.

Valahtaako elämäntuska päälle? Minulla on yli 30 paria kenkiä, muttei varaa Manoloihin, koska sillä rahamäärällä maksan vuokrani. Minulla ei ole homobestistä, mutta tunnen biseksuaaleja. Riittääkö se?

Entäs noin muuten?

Bilettäminen. Tässä iässä ei ryypiskely juurikaan enää kiinnosta. Kännissä on kiva olla, mutta olen sitä harvoin. Sen sijaan, että katsoisin itsekseni hyvää leffaa, söisin juustoja ja nappaisin pari lasia punkkua, vedän leffan aikana suklaata ja kivennäisvettä. Minulla ei edes ole koskaan kotona alkoholia, paitsi nyt, koska sain synttärilahjaksi samppanjaa ja portviiniä. Barhopping on jees, jos baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja, muuten ilta tulee kalliiksi. Homma onnistuu esimerkiksi Kontulassa. Haluanko bilettää Kontulassa? En.

Treffejä pari kertaa viikossa. Missä miehiä muka tapaa? Freelancer, joka työskentelee kotona ei koskaan edes tapaa miehiä. Sitä paitsi miehiä on kahta lajia, joko varattuja tai sitoutumiskammoisia. Ok, baarissa voi tavata, mutta mistä minä voin tietää kuinka montaa numeroa äijä on jo yrittänyt ennen kuin hiippaili minun viereeni?

Eläimelliset yhdenillanjutut. Niin varmaan. Jokainen tietää, ettei ensimmäinen seksikerta uuden ihmisen kanssa nosta tajuntaa kattoon, koska toisen nautintopisteitä ei vielä tunne. Se on täysin luonnollista ja normaalia. Mutta kun tähän yhdistää sen, ettei kaikista miehistä näy päällepäin ovatko he kiinnostuneita naisen nautinnosta lainkaan, voi homma yllättäen ollakin pelkkää esileikitöntä rynkytystä. Seksi on turhaa ilman orgasmia ja jos siitä ei ole edes vihiä, ei maksa vaivaa.

Shoppailu. Riippuu miten se määritellään. Ostin vastikään uudet kengät ja laukun. Mutta tänä kulutushysterian aikakautena shop ‘till you drop -elämäntapa on totaalisen edesvastuutonta. Jos siis hamstraa kuukausittain parilla sadalla eurolla vaatteita, joista 1) suurin osa roikkuu kaapissa vielä vuodenkin päästä hintalapun kanssa 2) käyttää niitä pari kertaa ja jättää lojumaan kaapinpohjalle, se ei ole seksikästä. Silloin tarvitsee terapiaa.

Vängät asuyhdistelmät. Teen siis töitä kotona. Siitä voi päätellä jo jotain. Meikkaan kuitenkin jokainen arkipäivä ja laitan hiukset kondikseen, muuten en tajua, että kyseessä on työpäivä.

Ihastuksia. Hurahduksia. Morkkiksia. Harvoin. Katso kohta Treffejä pari kertaa viikossa ja Eläimelliset yhdenillanjutut.

Mitä todellinen sinkkuelämä sitten on? Manoloiden puutteesta huolimatta ei ollenkaan yhtä purnaavaa tuskaa. Surku olla näin positiivinen. Blogitekstinä kuulostaisi paljon dramaattisemmalta, jos kertoisin itsestäni Miranda-esimerkin. Muistattehan sen jakson, jossa Miranda osti asunnon? Naapurin nainen kertoi hänelle, että edellinen asukas, yksinasuva nainen, oli ollut kuolleena ties kuinka kauan ja kun hänet vihdoin löydettiin, kissa oli syönyt puolet hänen kasvoistaan. Miranda ei ensin ollut millänsäkään, mutta kun hän huomasi soittavansa aina samaan kiinalaiseen ravintolaan tilatakseen aina samaa take-awayta, hän alkoi panikoida ja soitti Carrielle: “Olen yksin. Kun kuolen, kukaan ei huomaa sitä ja kissa syö naamani.” Toivuttuaan kriisistä hän varmuuden vuoksi kaatoi muutaman päivän ajan kissanruokakupin kukkuroilleen.

Näin eletään sinkkuelämää Helsinki-tyyliin:

Käydään tyttöjen kanssa brunssilla, taidenäyttelyissä, kuuntelemassa Dubrovnikissa kirjailijoita lukemassa uusinta teostaan, keikoilla, leffassa, syömässä töiden jälkeen upeaa ruokaa upeassa seurassa (silloin voi ottaa sitä viiniä). Pidetään leffamaratoneja kaverin kanssa, jolloin kitataan navat täyteen artisokan sydämiä, brietä, patonkia ja kaikkea muuta terveellisen epäterveellistä hässäkkää, mitä pöydälle vain mahtuu. Käydään klubeilla tanssimassa niin, että tukkaa on käytävä kuivaamassa vessan käsienkuivauspuhalluslaitteella. (Sen jälkeen majoitetaan kavereista neljä pieneen yksiöön. Sängyssä nukkuu kolme, tuolin pehmusteella yksi. Aamulla tarjoat kaikille buranat ja hoipertelette yhdessä pitsalle.) Käyt kokeilemassa uusia juttuja, vaikkapa tankotanssia. Kipaiset matkamessuilla, Vintage-messuilla ja kirjamessuilla.

Brunssi Kortteliravintola Lungissa
Helsingissä on niin paljon actionia, että joka päivä menettää jotakin. Ensi alkuun se syö sisältä ja alkaa pelätä elämätöntä elämää, mutta jossain vaiheessa huomaa uutta tulevan koko ajan tilalle. On silti ehdottoman tärkeää uskaltaa olla myös yksin omien ajatustensa kanssa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaikista tärkeintä tässä elämässä on pystyä kohtaamaan itsensä ja oma sielunmaisemansa ja olla itsensä paras kaveri. Muutoin kaikki kalenterissa oleva meno muuttuu vain mitättömäksi hälyksi.

Sinkkuelämää-sarjan päättymisestä on vuosia, mutta Carrien glamoröösit elämänkoukerot leimaavat vieläkin sanaa sinkku. Joissakin se herättää suoranaista ärtymystä, esimerkiksi perheellisissä. “Minä ainakaan en jaksa lukea Facebookin tilateksteistä sellaista pintaliitoa kuin että missä baareissa taas on käyty ja kuinka taas on nautittu lattea jossain trendikkäässä kahvilassa. Se ei ole todellista elämää”, raivosi minulle eräs tuore isä. Jos minä joudun lukemaan sinun tilapäivityksiäsi siitä kuinka opetat kersaasi potalle tai kuinka taas on hampilääkäri tulossa, sinä saat piru vieköön lukea minun brunssailustani. Minun elämäni on yhtä todellista kuin sinun. Se, että ostan toisinaan uudet kengät ei tarkoita sitä, että olisin pinnallinen paska, jolla ei ole sydäntä. Se, että käyn baarissa ei tarkoita sitä, etteikö minussa olisi syvyyttä. Se, että käyn erilaisissa häppeningeissä ei tarkoita sitä, että yrittäisin paeta itseäni ihmishumuun.

Helsingin sinkkuelämä poikkeaa nykkiläisestä, mutta oman elämäni ainakin yhdistää sarjaan on se, että suomalaisen suurkaupungin mittakaavassa “I’m single and fabolous“. Ja kuten Carriellä, minullakaan ei ole kissaa, joka voisi syödä naamani.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Suhteiden henkiset ulottuvuudet vol IV: Kaksoisliekkien uusi aika

Uutta päivittynyttä tietoa on saapunut maanpäälle kaksoisliekeistä! Olen kirjoittanut kolmen tekstin sarjan Suhteiden henkiset ulottuvuudet, joissa käsittelen sielunkumppaneita, karmallisia suhteita ja kaksoisliekkejä. Näistä teksteistä on aina joku viikottaisessa luetuimpien top vitosessa eli aihe on ilmeisen kiinnostava monelle. Siksi laitan asiasta uutista, mutta myös siitä syystä, että kuten aikaisemmin olen maininnut, elämme aikaa, jolloin kaksoisliekkejä yhdistyy poikkeuksellisen kiivaaseen tahtiin. Monet teistä ovat voineetkin hänet tavata, mutta asia ei olekaan ollut niin mutkatonta kuin ennen. Olen pääosin käyttänyt lähteenä metafyysikko Helen Demetrioun välittämää tietoa.

Vielä hieman lisäesittelyä kaksoisliekeistä: Koska kaksoisliekit muodostavat yhdessä täydellisen kokonaisuuden, heidän tehtävänään on hoitaa, parantaa sekä nostaa ympärillä olevien ihmisten värähtelytaajuutta kohti korkeampia energioita ja jumalallisuutta ja tällä tavoin auttaa heitä valaistumaan. Kaksoisliekkien ei tarvitse edes tehdä mitään konkreettista sen eteen, sillä pelkästään heidän yhdessäolonsa on niin voimakasta, että esimerkiksi pariskunnan asuminen kerrostalossa antaa energiahoitoa kaikille sen asukkaille monen metrin säteellä.

Nyt olemme siirtymässä Uuteen Aikaan. Se tapahtuu vuonna 2012 (ei, kyse ei ole maailmanlopusta vaan uudesta maailmasta). Jotain vanhaa on silti kuoltava ennen kuin uutta voi tulla tilalle. Koska tämä muutosprosessi vanhasta maailmasta uuteen on enemmän tai vähemmän kivulias, kaksoisliekkien yhdistymisen tuomaa harmoniaa tarvitaan ihmiskunnan avuksi nopeasti, sillä kehitys kiihtyy koko ajan kyseisen merkkipaalun lähestyessä. Kaksoisliekit auttavat tuomaan taivaan maanpäälle.

Tässä on kuitenkin ongelma. Aikaisemmin kaksoisliekit tapasivat silloin, kun molemmat olivat valmiita, toisin sanoen kun he ovat muun muassa selvittäneet karmavelkojaan. Koska heidän yhdistymisensä on nyt kiivasta, he voivatkin päätyä yhteen raakileina. Kun he tapaavat, edelleen vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne on suunnattoman voimakas. He kokevat olevansa yhtä. He tuntevat samoja tunteita samoina aikoina. Heillä on ajatustensiirtoa ja telepatiaa. He kokevat yhteyttä, jota eivät ole kokeneet aikaisemmin ja koska he luulivat olevansa eheitä, yhdistymisen herättämä tunne “nyt olen kokonainen” äimistyttää molempia. Voi kuitenkin käydä niin, että he eivät ole valmiita ottamaan tätä vastaan. Yhteen päätyminen voi kaikessa ihanuudessaan säikäyttääkin heidät, sillä suhteen energiat ovat niin voimakkaat, että se ahdistaa. He joutuvat kohtamaan omat pelkonsa ja epävarmuutensa, omat kipeät kohtansa ja haitalliset ajatusmallinsa eikä se koskaan ole miellyttävä, pumpulin pörheä kokemus. Jos he yhdistyvät, vaikka molemmilla tai toisella olisi vielä omia asioita käsiteltävänään ja karmoja sovitettavanaan, he joutuvat tekemään tämän yhdessä. Niinpä monet kaksoisliekkisuhteet ovat nyt suurella koetuksella.

Koska elämme aikaa, jolloin maailmaan tarvitaan harmoniaa, olisi ehdottoman tärkeää, että kaksoisliekit pysyisivät yhdessä eivätkä luovuttaisi heti ensimmäisten vastoinkäymisten mäiskeessä. Suhteessa voi olla ahdistusta, kriisailua, riitoja, kitkaa ja kiukuttelua näiden kahden yrittäessä sovittaa itseään toistensa energioihin. Nyt on kuitenkin aika parantaa omat ongelmansa yhteistyössä toisen kanssa ja hänen avustuksellaan. Sitä paitsi sillä tavoin he viimein saavuttavat sen täydellisen kaksoisliekkisuhteen, joka on niin rakkaudellinen ja täydellinen, että alun ahdistukset kalpenevat sen rinnalla.

Tutkikaa siis itseänne. Tunnustelkaa, johtuvatko ahdistuksen tunteenne oikeasti toisesta osapuolesta vai omista sisäisistä kamppailuistanne. Jos kyse on jälkimmäisestä, työskennelkää omien negatiivisten tunteidenne kanssa ja yrittäkää sulattaa ne pois. Ottakaa reilusti omaa aikaa käsitelläksenne niitä tai avautukaa niistä kumppanille, jolloin hän voi auttaa teitä pääsemään niistä eroon. Sitähän se normaali parisuhdekin on, ratkaistaan asioita yhdessä. Prosessin ollessa ohitse löydätte niin paljon rakkautta itsestänne ja toisesta, suhteestanne, ettette ole koskaan edes osanneet haaveilla sellaisesta.