Your love should never be offered

Love sometimes wants to do us a great favor: hold us upside down and shake all the nonsense out.

Your love
Should never be offered to the mouth of a stranger,
Only to someone who has the valor and daring
To cut pieces of their soul off with a knife
Then weave them into a blanket
To protect you.

Stay close to any sounds that make you glad you are alive.

Ever since happiness heard your name, it has been running through the streets trying to find you.
I wish I could show you when you are lonely or in the darkness, the astonishing light of your own being.

There are different wells within your heart.
Some fill with each good rain,
Others are far too deep for that

Fear is the cheapest room in the house. I would like to see you living in better conditions.

Even after all this time the sun never says to the Earth, “You owe me”

There is no pleasure without a tincture of bitterness.

- by Hafiz - 

Parisuhteessa olevien kliseinen deittiopas sinkuille

Mbar

“Käy kaikenlaisissa paikoissa, joissa voit tavata miehiä!”

Tuo on suora lainaus eräältä parisuhteessa olevalta naiselta. Oikeastaan ei vain yhdeltä vaan useammalta. Vastaukseni: ”Wau! Sinulla todella on tämä homma hanskassa!”

Parisuhteessa olevat pitävät itseään pariutumisen ammattilaisina. Hehän ovat onnistuneet saamaan haaviinsa omasta mielestään valioyksilön, joten jos he ovat siihen kykeneväisiä, sinä sinkkuna takuulla teet jotain perustavanlaatuisesti väärin elämässäsi. Kenties etsit vääristä paikoista. Ehkä pukeudut väärällä tavalla. Et varmaankaan tuo esiin kaikkia hyviä puoliasi tai sitten olet liian avoin ja aloitteellinen. Parisuhteessa olevilla on omasta mielestään hyppysissään taianomainen kaava parisuhteen saamiseksi, joten heillä on täysi oikeus neuvoa sinua kuinka sinä voisit saada sellaisen myös. He jakavat tietämystään polleana. Todellisuudessa he päästävät suustaan kliseisiä deittineuvoja, jotka ovat vanhentuneet jo vuonna suo, kuokka ja Jussi. Minä tein vinkeistä listan.

Kliseinen deittineuvo 1. ”Mene paikkoihin, joissa tapaat ihmisiä.”
Ai niinkö? Minä kun olen vielä kolmekymppisenäkin elänyt täysin siinä uskossa, että juuri minulle tarkoitettu sielunkumppani yhtäkkiä pöllähtää ikkunani alle soittamaan luuttua ja laulamaan jotain barokkiajan rakkausluritusta. Ja nyt väität, että minun olisi oikeasti poistuttava kotoani, jotta voisin nähdä muitakin ihmisiä kuin itseni? Maailmani romahti, mutta samalla tämä on uusi alku, sillä nyt tiedän, miten pääsen naimisiin! Poistun kotoani!

Kliseinen deittineuvo 2. ”Ole oma itsesi!”
Kiitos tästä neuvosta. Olen nimittäin aina ennen tätä luullut, että saan miehen pyytämään itseäni treffeille tekeytymällä täysin omaksi vastakohdakseni, kuten pukeutumalla hailakan laventelin väriseen jakkupukuun, Citymarketin kävelykenkiin ja puhumalla kristillisdemokraattisista arvoista. Ehkä kuitenkin säästän nämä kuteet siltä varalta, että oletkin väärässä.

Kliseinen deittineuvo 3. ”Ole avoin!”
Voisitko määritellä tätä hieman tarkemmin. Eli ei riitä, että olen oma itseni, vaan minun olisi paljastettava esimerkiksi Visa Electronini tunnusluku, kuukautiskiertoni ja se kuinka minulla todellisuudessa on vahaamattomat säärikarvat näiden farkkujen alla, jotka saavat takapuoleni näyttämään überseksikkäältä. Vai tarkoittaako tämä sitä, että minun olisi mentävä treffeille inhokkityyppini, kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa, jotta en vain millään tavoin olisi tuomitseva ihminen?

Kliseinen deittineuvo 4. ”Älä pidä rimaa niin korkealla.”
Hyvä on. Menen treffeille sen kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa.

Kliseinen deittineuvo 5. ”Ensivaikutelmaan ei kannata luottaa, anna mahdollisuus.”
Nyt kun olen käynyt treffeillä kaljun, isomahaisen sovinistisian kanssa ja kuunnellut sitä kuinka hänen mielestään naisen orgasmi on myytti, homot perseestä, musta Mannerheim halventavaa Suomen itsenäisyyttä kohtaan, vihreä puolue totaalinen pelle, yhteiskunta vastuussa ihmisten alkoholisoitumisesta ja skeptisyys hyve, minun on käytävä hänen kanssaan treffeillä vielä muutaman kuukauden, jos hän vaikka muuttuisi tai paljastaisi todellisen luontonsa ja minä rakastuisin häneen hiustenlatvojani myöten? (Mistä tulikin mieleen, että minun on käytävä leikkauttamassa kuivat latvat pois.) Miehille sen sijaan sallitaan päättäväisyys ja määrätietoisuus kumppanin valinnassa. Siitä on kirjakin: He's Just Not That Into You. Meidän naisten on mentävä sen mukaan. Toisin sanoen miehiin ja naisiin eivät päde samat säännöt deittimarkkinoilla, sillä sielläkin naisen euro on 80 senttiä. Ota mitä saat.

Kliseinen deittineuvo 6. ”Et koskaan voi tietää, missä hänet voi tavata. Vaikka kauppajonossa.”
Tuskin. Luuletko, että suomalainen mies tekisi aloitteen kauppajonossa? Se on niin New York style. Suomalainen mies lähestyy baarissa kännissä ja silloinkin hän haluaa vain seksiä. Treffeillepääsy failed.

Kliseinen deittineuvo 7. ”Kukaan ei voi rakastaa sinua, ellet ensin rakasta itseäsi.”
Hetkinen. Tiedän lukuisia ihmisiä, joilla on totaalisen huono itsetunto ja jotka pelkäävät antautua rakkaudelle. He myös pelkäävät olla omia itsejään, toteuttaa unelmiaan ja heittäytyä elämän virtaan nautinnosta vauhkona kuin villi hevonen. Silti he ovat parisuhteessa. Joten parasta olisi, jos vain olisit hiljaa. Kuinka täydellinen, eheä, rakkaudellinen valo-olento minun on oltava, jotta saisin parisuhteen elämääni? Täydellisyyden saavuttaminen vaatii tuhansia elämiä. En tunne yhtäkään täydellistä ihmistä, mutta tunnen pitkän liudan parisuhteellisia ihmisiä. Jos minun on oltava täydellinen itseäni ja muita ehdoitta rakastava elämänhallinnan mestari saadakseni parisuhteen, miksi muiden ei tarvitse olla? Olenko jotenkin poikkeustapaus ja jos olen niin miksi? Vai onko asia sittenkin niin, että kaikki parisuhteessa olevat todellakin ovat täydellisiä valaistuneita sieluja ja sinkut ihmisinä epäonnistuneita pimeitä möykkyjä?

Kliseinen deittineuvo 8. ”Pukeudu punaiseen.”
Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät huomiota punaisiin pukeutuvaan naiseen. Heidän alitajuntansa yhdistää punaisen seksuaalisuuteen ja punaisiin pukeutuva nainen on heidän tulkinnoissaan hyvin seksuaalisesti aktiivinen. Tämä on kuulemma joku alkukantainen juttu ja mehän tiedämme, että miesten käyttäytymistä selitetään usein alkukantaisilla jutuilla. Voisinkin kysyä, kuinka usein luolanaiset pukeutuivat punaiseen parisataatuhatta vuotta takaperin? Ja onko tämä neuvo mitenkään rinnastettavissa kohtaan 2., jos vaikka lempivärini on sininen?

Kliseinen deittineuvo 9. ”Älä ole liian saavutettavissa.”
Ihanaa, rakastan pelejä ja erilaisia rooleja, joissa ihmiset eivät paljasta todellisia tuntojaan! Esimerkiksi en saa vastata puhelimeen heti, kun toinen soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa itse soittaa, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. En saa myöskään itse ehdottaa treffien päätteeksi uusia treffejä, koska voin vaikuttaa kiinnostuneelta. Jos minulla sattuu olemaan vapaailta juuri sinä päivänä, johon hän ehdottaa treffejä, minun on näyteltävä, että minulla on kovasti kiireitä, etten vain vaikuta kiinnostuneelta. Voitko laittaa vaikka meilitse vielä tarkemman listan niistä asioista, joita en saa tehdä, etten vain miehen edessä vaikuta hänestä kiinnostuneelta.

Kliseinen deittineuvo 10. ”Sinä värähtelet väärällä tavalla ja ennen kuin opit värähtelemään oikein, et saa parisuhdetta.”
Ok, joku on lukenut The Secret -kirjan liian monta kertaa. On taidettu katsoa se leffakin, vai mitä? Eli ulkopuolinen maailmani on heijastusta sisäisestä maailmastani. Minun energiani siis värähtelee väärällä tavalla, mikä kertoo universumille, etten ole valmis parisuhteeseen. Niin. No entä ne ihmiset, jotka ovat sisältä haavoilla, arkoja, pelokkaita, traumatisoituneita, sydämenasioissaan umpisolmussa ja silti heillä on parisuhde? Voisitko vähän selventää sitä, miksi minä en saisi kokea inhimillisiä tunteita, kuten surua, pelkoa, ikävää ja haavoittuvaisuutta (jotka vetovoiman lain mukaan pitävät rakkauden elämästä kaukana), jos kaiken maailman henkisesti ontuvilla on kumppani. Ehkä jätän kommentoimiseni tähän ja pyydän sinua lukemaan kohdan 7.

Walk off the Earth - Somebody That I Used to Know (Gotye - Cover)

Gotyen kipale on kaunis, mutta tässä coverissa on enemmän särmää. Ostin tämän välittömästi iTunesista :)
 

"I don't know who invented high heels, but all women owe him alot." - Marilyn Monroe -

Kun istun koneella ja poden kirjoittajanblokkia, tiedättekö millä saan sen parannettua? Lorvailen nettikaupoissa ihaillen kenkiä. Kyllä. Kauniit kengät saavat minut sfääreihin ja niin korkealle, että ne inspiroivat jopa työpäivän keskellä, vaikka kirjoittaisin jostain täysin niihin liittymättömästä asiasta, kuten työhyvinvoinnista tai organisaatiomuutoksista. Huono puoli siinä on se, että aina löytyy useita herkkupareja ja toisinaan sydäntä alkaa polttaa niin käsin kosketeltavan voimakkaasti, että joku niistä on ostettava. Välillä soimaan itseäni, mutta toisaalta minulla on sellainen hyvä ominaisuus, että käytän kaikkea mitä ostan. Vaikka tekisin heräteostoksen, mikään ei jää käyttämättömänä kaapin perälle. Niin sokea himolleni en ole. Shoppailussa tarvitaan tunteen lisäksi aivoja.

Naisten rakkaus kenkiin muistuttaa fetissiä. Törmäsin äskettäin aiheesta muikeaan uutiseen. Tai no, miehen kannalta se ei ollut niinkään muikea. Nimittäin pokeriammattilainen Dan Shak sai vasta avioeronsa jälkeen tietää, että vaimo Beth Shak oli hassannut hänen rahojaan satojen tuhansien dollareiden edestä kenkiin keräten niitä vuosien saatossa 1200 paria. Sen lisäksi Beth hankki merkkilaukkuja ja niiden sekä kenkien arvo yhteensä on miljoonia dollareita. Beth kertoo näkevänsä ne taiteena, ei pelkästään käyttökamana. Nyt kolme vuotta eron jälkeen Dan vaatii 35 prosenttia näiden arvosta itselleen, joten jos miehet eivät huomaa laukkujen ja kenkien taidearvoa, ainakin he huomaavat rahat niiden takana.

Olen usein pohtinut sekä itseni että koko naissukupuolen suhdetta kenkiin, mikä johtaa yleensä siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, ettei siinä ole mitään järkeä. Ei sitä kukaan osaa selittää, eivät edes naiset itse. Yksi teoria minulla kuitenkin on. Eläinkunnassa toinen sukupuoli on aina värikkäin, yleensä se on uros. Näinkin yksiulotteisessa lajissa mitä ihminen on, ei voi kuitenkaan komeilla huutavan kirkkailla sulilla tai karvapeitteillä luonnostaan. Joten entä jos nainen on se ihmislajin värikäs osapuoli, mutta koska meillä ei ole väriä millä keimailla luonnostaan, naisilla on luontainen sisäänrakennettu mieltymys koristaa itseään ulkopuolisilla asioilla herättääksemme huomiota. Käytämme meikkiä, hamstraamme vaatteita, värjäämme hiuksia - ja rakastamme kenkiä. Jotkut sanovat pukeutuvansa ja laittautuvansa vain itseään varten. En usko sitä hetkeäkään. Väitin itsekin niin aikoinaan, kunnes analysoin tälläytymisen perimmäisen tarkoituksen. Toki itsestään huolehtiminen tuo itsevarmuutta ja ryhtiä. Mutta mistä se itsevarmuus kumpuaa? Siitä että näyttää hyvältä ja tuntee olonsa hyväksi. Mutta jos kaipaisimme todellakin sitä hyvää oloa, pukeutuisimme verkkareihin, löysään neuleeseen ja lenkkareihin emmekä missään tapauksessa jaksaisi edes ajatella meikkausta. Jos tälläytymisen alitajuinen tarkoitus ei joka kerta ole iskeä miehiä, sen tarkoitus on kilpailla muiden naisten kanssa. Muutoin emme välittäisi hevon takapuolen vertaa siitä, miltä näytämme. Tämän analyysin jälkeen voikin kysyä, onko siinä sitten jotain pahaa. Ei tietenkään. Mitä pahaa on halussa olla viehättävä miesten silmissä tai kilpailla kauneudesta muiden naisten kanssa. Ei yhtään mitään.

Yliopistossa olen joutunut lukemaan kolmeen otteeseen John Fisken teoksen Merkkien kieli. Siinä Fiske kertoo Althusserin kehittämästä ideologiateoriasta korkokenkäesimerkin avulla. Se häiritsee minua jokaisella lukukerralla, mutta toisaalta se liippaa läheltä omaa analyysiani:

“Korkeakorkoisia kenkiä ei ole tuputettu naisille heidän ulkopuoleltaan (ts. niitä eivät ole tuputtaneet hallitsevan sukupuolen eli miesten aatteet). Silti niillä kävely on patriarkaatin ideologista käytäntöä, johon naiset osallistuvat - ehkä jopa alttiimmin kuin ideologia edellyttäisi. Korkokengät korostavat niitä naisen vartalon osia, joita patriarkaatti opettaa pitämään miestä hemaisevina - takapuolta, reisiä ja rintoja. Nainen osallistuu ideologiaan rakentamalla itsensä viehättämään miehistä katsetta. Näin hän alistuu miehiseen valtaan (kalastellen suosiota tai kieltäytyen siitä). Nuo kengät myöskin vähentävät naisen fyysistä aktiivisuutta ja voimaa - horjahteleva ja varovainen käynti on kuin harjoittelisi alistumaan patriarkaatin valtaan. Korkeilla koroilla kävelevät nainen on terhakka vain patriarkaalisten merkitysten uusintajana ja ylläpitäjänä. Ne saavat hänet näyttämään heikolta ja passiiviselta, jolloin mies alkaa näyttää entistäkin vahvemmalta ja aktiivisemmalta.” Erään toisen teorian mukaan miehiä kiehtoo nainen korkokengissä, koska tämä ei voi juosta silloin pakoon. Se teoria on sairas.

Miksi sitten minä tunnen oloni vahvaksi nimenomaan korkokengissä? Matalilla kengillä tunnen oloni piipittäväksi pikkutytöksi ja läsähdän kasaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Korkokengissä sen sijaan kopistelen lujaa vahvoin askelin ja kättelynikin on jämäkkä kuin paistinpannun varsi.

Minuun ei tee vaikutusta, jos joku esittelee tennarikokoelmaansa. Ballerinatkin ovat vähän niin ja näin. Ovathan ne ihan söpöjä joskus, mutta eivät kovin mielenkiintoisia luomuksia. Korot sen sijaan saavat minut nautinnosta sykkyrälle. Niiden on oltava minimissään 6 cm ja maksimissaan 11 cm. Toki korkokengät voivat olla haitalliset kropalle. Minä olen saanut vaikka kuinka monia moitteita siitä, etten käytä terveyssandaaleja tai lenkkareita. Valituksia ropisee sekä miehiltä että naisilta. Nämä naiset ovat niitä, jotka näyttävät white trash -sakilta ja miehet niitä, joiden muijat löntystävät lättänäpohjilla kuin lyhyenlännät sammakot. Yksi sana molemmille: kateus. Sitä paitsi ballerinat ovat haitalliset jalalle siinä missä liian korkeat korotkin. Fysioterapeuttien mukaan ihanteellisissa kengissä on 3 cm korko (sekä miehillä että naisilla). Ballerinoissa tai flip flopeissa ei ole minkäänlaista iskunvaimenninta ja koska jalanpohjassa oleva kehon luontaisena iskunvaimentimena toimiva rasvakerros on hyvin ohut, se ottaa itseensä asfaltilla tömistelevät askeleet ja aiheuttaa erinäisiä vaivoja sitä kautta. Koroista urputtavat voivat repiä siitä. Sitä paitsi vaivoja aiheuttaa ensisijaisesti väärä kävelytapa. Myös terveyssandaaleissa voi kävellä väärin, jos ei kiinnitä huomiota kehonsa vinksahtaneisiin asentoihin.

Korot tekevät jokaisesta naisesta upean. Jos niillä siis osaa kävellä. Ok, 12 cm ja siitä ylöspäin olevat korot ovat muodissa, mutta nainen tai tyttö, joka kävelee korkkareilla polvet koukussa on muotinäyistä kaikkein säälittävin. MTV Video Music Awardseja ja muita trendikkäitä palkinnonjakotilaisuuksia seuratessa fashionistan sydän huutaa tuskasta, kun julkkikset hoipertelevat lavalle niin korkeissa koroissa, että tarvitsevat jonkun käsikynkkäänsä pysyäkseen pystyssä. Jos et osaa kävellä niillä, kannattaa opetella ennen kuin poistut talosta. Toisaalta voit suosiolla hyväksyä sen, että sinulle vain nyt sopivat matalammat kengät. Suosittelen kuitenkin kävelyn opettelua, sillä se taianomainen palkinto, mitä korkokenkien käyttö antaa mielelle ja keholle on sen arvoista.

Lopuksi osa I: löysin kenkämuseon nettisivut, joihin myös oma Minna Parikkamme on päässyt. Kannattaa käydä tutustumassa ja huokailemassa. Tässä jutussa on kuvituksena lemmikkejäni omasta kenkäkokoelmastani.

Lopuksi osa II: Jos asut Pohjanmaalla tai olet siellä suunnalla reissulla, kipaise Black Wall Galleryssä & Taidelainaamossa osoitteessa Kasarmi 13. Siellä on tuttavani Cata Ahlbäckin näyttely High Heels - High Hopes 26. elokuuta asti. Nannaa!

33.

(Today I met) The Boy I'm Gonna Marry

Tätä biisiä olen hokenut siitä asti, kun katsoin Morsiamen isä -leffan. Ja sopivasti videolla ovat mukana Disneyn ah, niin ihanat girl gets the boy -loput <3

Pokaamisen säkenöivä pikaopas

Taidetta keväällä eduskuntatalon takaisella rakennustyömaalla.

Edellisessä tekstissäni Sinkut = Kanat kukkojahdissa? kerroin siitä kuinka minulta on kysytty hyviä pokauspaikkoja. Niinpä ajattelin kertoa muutamia vinkkejä seuranhakuun, onhan nyt kuitenkin kesä ja kesäheilan metsästys käy näihin aikoihin ylikierroksilla.

Ensin on kuitenkin rajattava pokauspaikat kahteen kategoriaan sen mukaan hakeeko seurustelusuhdetta vai seksiä. Aloitetaanpa seksinsaamispaikoista. Kuten olen aikaisemmin maininnut, minä en harrasta yhdenillanjuttuja, niinpä en lähde varta vasten myöskään etsimään hoitoja. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt sitä, etten olisi päässyt vonkaamisen kohteeksi, joten antamani tiedot perustuvat siihen, missä paikoissa minua on yritetty pokata, sillä sellaisissa tilanteissa tietysti voi vastaavasti pokata itsekin.

Kun siis haluat seksiseuraa tee näin: Mene yöllä minne tahansa, missä on humalatilassa olevia miehiä. Miehet ovat epätoivoisesti seksin perään erityisesti yön viimeisinä tunteina, kun baarissa vilkkuu valomerkki ja hitaat alkavat. Tuona hetkenä miesten päät alkavat vilkkaasti kääntyillä ja silmät tutkivat ympäristöä hädissään kuin seksin saaminen olisi elämän ja kuoleman kysymys. Sama homma jatkuu narikassa ja baarin edustalla viimeisten tupakoiden palaessa loppuun. Siksi sinun tarvitsee vain kävellä jonkun miehen luokse ja kysyä esimerkiksi: “Haluatko lähteä täältä yhdessä?” Onnistumisesi on taattu.

Baari on takuuvarma paikka vokotella, mutta mahdollisuuksia on runsaasti muillakin mestoilla. Kerron esimerkin: Olin eräänä lauantaina Espoossa kaverin luona viettämässä leppoisaa leffailtaa ja lähdin sieltä kello kolmen yöbussilla, jossa oli minun ja kuskin lisäksi kaksi miespuolista matkustajaa. Istuin penkillä bussin keskioven edessä ja kun toinen heistä oli lähdössä eräällä pysäkillä ulos, hän koputti oviaukossa olkapäähäni ja kysyi: “Hei, lähdetkö mukaan?” Kun saavuin bussilla Kamppiin ja lähdin kävelemään Tennispalatsin ohi, vastaani tuli poikaporukka, joista pari sanoi: “Heeei, missä on jatkot?!” Kun olin tuosta tilanteesta kävellyt noin 30 sekuntia, eteeni ilmestyi kaksi jäpikkää, jotka pyysivät minut omille jatkoilleen. Myös öisessä taksijonossa saa usein tarjouksen lähteä samalla taksilla samaan määränpäähän. Helppoa kuin heinänteko. Mitä seksiin tulee, miehet ylipäätään ovat helppoja. Miehen pokaaminen tähän tarkoitukseen ei vaadi erityistä vaivaa, ulkonäköä, älyä, keskustelutaitoa tai - ei oikeastaan mitään. No, ehkä pulssin. Ehkä.

Seurustelusuhde on taas aivan oman luokan projektinsa, johon ei voi antaa juuri minkäänlaisia neuvoja, koska yleensä rakkaus iskee odottamatta nurkan takaa, ei väkisin vääntämällä ja jotain tiettyä karttaa seuraamalla. Sitä paitsi sinkku ei olisi tässä asiassa mitenkään pätevä neuvonantajakaan. Sen kuitenkin tiedän, että kannattaa olla elämässään aktiivinen. Koti-illat ovat ihania, mutta eivät joka päivä vietettynä kovin kannattavia. Aktiivisuuden ei tarvitse tarkoittaa juoksemista kissanristiäisissä pilke silmäkulmassa paidan antoisa kaula-aukko ammollaan. Aktiivisuudella tarkoitan tässä ennen kaikkea sekä mielen että kehon virkeyttä ja elinvoimaa. Tekemättömyys nimittäin laiskistuttaa. Enkä siis tässä kannusta menemään mukaan yhteiskunnan suorittamismentaliteettiin, vaan kyse on aivan eri asiasta. Varmasti olet huomannut, että mitä pidempään nukut, sen väsyneempi olet. Sama asia. Mitä enemmän löhöät, virttyneiksi eivät muutu vain olohoususi vaan myös pääkoppasi. Kyse on seuraelämän ja rentoutumisen tasapainosta. Harrasta itseäsi kiinnostavia juttuja. Pidä huoli siitä, että huomioit ystäviäsi tarpeeksi usein eri tavoin, vaikket ehtisi tavata kasvotusten kuin kerran kuussa. Liiku edes kaksi kertaa viikossa ja silloinkin riittää 20 minuutin kävelylenkki. Visiteeraa taidenäyttelyissä ja teattereissa. Kokeile itsellesi uusia asioita. Käy vaikka katsomassa balettia tai kipaise parin tunnin maastoratsastusretkellä, jonka paikkakuntasi hevostalli järjestää aloittelijoille.

Olemalla aktiivinen ei ensisijaisesti liity siihen, että löytäisit näistä paikoista toisen puoliskosi, vaan siihen, että teet elämästäsi mielenkiintoista ja se taas saa sinut sädehtimään. Yksinkertaisesti sanottuna: Kiinnostavat ihmiset ovat kiinnostavia. Yksi tilaisuus poikii toisen tilaisuuden, se taas synnyttää uusia tilaisuuksia, ja kun sitten pöllähdät johonkin, jossa on potentiaalisia sinkkumiehiä tarjolla, sinut tekee viehkeäksi se, että näytät nauttivan elämästäsi. Rakkaus on mielentila ja vedämme puoleemme mielentilamme mukaisia kokemuksia ja asioita. Kun rakastat elämääsi, vedät puoleesi rakkautta sen kaikissa muodoissa. Sanon tämän koska olen omassa elämässäni huomannut positiivisen asenteen ja kaikenlaisen kivan puuhastelun tuovan aivan itsestään ihania tilanteita, tekemistä, tapahtumia ja ihmisiä elämääni. Miksei se siis pätisi kumppanin saamiseenkin.

Ja miksei rakkautta voisi löytää juuri sieltä baarista? Meille on tietysti opetettu toisin. Emmehän valitse asuntoa tai autoakaan totaalisessa jurrissa, miksi olisi hedelmällistä valita elämänkumppani hermomyrkyn vaikutuksen alaisena. Mutta kun alamme laskea niitä pariskuntia, joiden suhde on alkanut baarista - kenties jopa kännisestä yhdenillan jutusta - tulokseksi tulee aika paljon. Ehkä ei siis pitäisi vähätellä sitäkään mahdollisuutta, että niiden viimeisten hitaiden aikana pokattu epätoivoinen örvelö voisi paljastua pitämisen arvoiseksi nallekarhuksi aamulla.