Extreme - More Than Words

Sinkut = Kanat kukkojahdissa?

Mbarin vessa.

Olin jokin aika sitten Kaupunkiradion haastateltavana. Aiheena oli - yllätys, yllätys - sinkkuus. Koko tilaisuus oli erittäin sympaattinen juontajia myöten, mutta sellaiset kysymykset kuin “Mitä silloin, kun kaikki kaverit ovat jo parisuhteessa eikä heistä saa seuraa miestenmetsästysreissuille?” ja “Mitkä ovat Helsingin parhaat pokauspaikat?” saivat minut miettimään sitä, mitä mieltä sinkkuudesta yleisesti ollaan. Ensin kerron oman mielipiteeni. Kärjistettynä on olemassa kolmea lajia sinkkuja:

1) Miesten metsästäjä: Jokainen viikonloppu on miestenmetsästyssesonkia tyttöjen kanssa. Out with the girls, woo hoo! Päälle laitetaan niin tiukka minihame, että se nousee jokaisella askeleella ja siksi sitä pitää myös jokaisella askeleella vetää alaspäin. Siinä ei ainakaan voi tanssia, mutta baariinhan ei mennä tanssimaan vaan näyttäytymään, joten sillä ei ole väliä. Mahdollisimman paljon lakkaa tukkaan, meikit “ojennukseen” taksissa ja iskuvaihde on päällä. Näihin lukeutuvat myös munahaukat, naiset, jotka vokottelevat varattuja miehiä, vaikka näiden tyttöystävä olisi aivan vieressä. Motto: “Mut hei, ihan sama. Mä olen vahva, moderni ja itsenäinen nainen, joka ottaa mitä haluaa!”

2) Sohvalla röhnöttäjä: Makailee illat pitkät telkkarin ääressä ja suree sitä kuinka hän ei ole vieläkään löytänyt unelmiensa oria. Kaikki tuntuu turhalta. Ei hyödytä kokata pelkästään itselleen, vaan parempi vetää eineksiä. Ei maksa vaivaa pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin, koska kukaan ei niitä kuitenkaan ole näkemässä. Aivan turha on myöskään harrastaa liikuntaa, koska eipä sitä alasti tule oltua kenenkään edessä kuitenkaan. Nukkumaan mennessä tyhjä sänky kummittelee ja muistuttaa siitä kuinka yksin hän on. Motto: “Parisuhde ja avioliitto ovat elämän sisältö. Kun saan sen, sitten elämäni vasta alkaa täydesti!”

3) Unohtaneet: Yksinoloon turtuu sinkkuuden jatkuttua vuosikausia. Parisuhde tuntuu kaukaiselta ajatukselta ja mitä miesten jahtaamiseen tulee, se kiinnostaa yhtä paljon kuin se kuinka monta hyönteislajia löytyy Madagaskarin sademetsistä (Itse asiassa minua alkoi oikeasti kiinnostaa kuinka monta hyönteislajia löytyy Madagaskarin sademetsistä. Luonnontieteellisen keskusmuseon nettisivujen mukaan niitä on löydetty tähän mennessä yli 100 000! Voit käyttää tätä tietoa vaikkapa iskurepliikkinä baarissa tyyliin: “Hei söpöläinen. Tiedätkö kuinka monta hyönteislajia on Madagaskarin sademetsissä?”). Itselleen kokkaaminen on luonnollista, sillä muu mahdollisuus ei tule edes mieleen. Kauniisiin alusvaatteisiin pukeutuminen on normaalia sillä mitä muutakaan tarkoitusta niillä on kuin olla käytössä. Liikuntaa tulee harrastettua, koska on aikaa ajatella omaa terveyttään. Nukkumaan mentäessä miettii, kunpa jaksaisi herätä silloin, kun kello soi eikä tarvitsisi torkuttaa taas sitä tuntia. Motto: “Mies? Ai joo, kaupungilla niitä tulee vastaan melkein joka päivä.”

Yleinen käsitys laittaa kaikki sinkut kategoriaan 1. Sinkut siis ovat miesten perässä kieli vyön alla juoksevia kiimakimppuja. Tämä on itselleni niin vieras ajatus, että se voisi sijaita toisella universumilla. Itse en nimittäin koskaan metsästä miehiä enkä harrasta yhden illan juttuja. Jos otollinen keskustelutilaisuus söpön miehen kanssa baarissa tulee, kyllä minä siihen tartun ja voin tehdä juttelussa jopa aloitteen. Mutta se, että lähtisin tarkoituksella kuola valuen hamuamaan itselleni jäpikkää, on outo ajatus. Haluatteko kuulla eräästä viikonlopustani asian valaisemiseksi? Kerron kuitenkin:

Perjantai: Työpäivän jälkeen tapasin neljä ystävääni Virgin Oilissa. Söimme ihanaa ruokaa, joimme hyvää viiniä ja jatkoimme Bravuriaan juomaan skumppaa tappiin asti. Juttelimme kaikenmaailman asioista, kuten italialaisesta ruuasta, suomalaisten laulutaidosta, opiskelusta, Suomen sosiaalitoimen outoudesta ja siitä kuinka tosirakkauden kuuluisi olla vaivatonta. Lisäksi teimme yhteisiä lomasuunnitelmia. Sitten kotiin hyvillä mielin.
Lauantai: Ystäväni vietti kihlajaisiaan ja menin erään toisen ystäväni kanssa auttamaan häntä pesemään, pilkkomaan ja asettelemaan ruokia etukäteen. Sen jälkeen söimme ja otimme skumppaa, ja tulin kotiin iloisena siitä, että kaksi ihmistä on löytänyt toisensa.
Sunnuntai: Kävin ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa kuuntelemassa Rauni-Leena Luukanen-Kilden luentoa Meilahdessa. Se oli karmiva ja meidän oli puitava sitä sen jälkeen puhelimessa puolitoista tuntia. Sitten päätin unohtaa sen ja lukea Paulo Coelhon Alefia.

Huomaatteko, missään näistä ei pokattu miehiä!

Kun keskustelimme sinkkuuden mielikuvista eräs ystäväni totesi: “Juuri tässä vähän aikaa sitten kävin naamiksessa keskustelua sinkkuudesta ja siitä, ettemme me kaikki sinkut jahtaa jatkuvasti, kieli vyön alla rakkautta ja sekoile baareissa tai ole onnettomia. Lopputuloksena oli se, etten kuulemma edes osaisi jakaa elämääni muiden kanssa, kun olen ollut niin pitkään sinkkuna ja että on kuulemma turha edes väittää, että sinkkuudessa olis jotain hienoa... hohhoijaa. Totesin hänelle, että sinkkuudessa ja parisuhteissa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Että molemmissa olemisen muodoissa on asioita, jotka tekee onnelliseksi. Stereotypiat sinkuista elää vahvasti ja jopa sinkkujen itsensä mielissä. Jokseenkin surullista.”

Niinpä. Harmillisia ovat myös ne sinkut, jotka pitävät stereotypiaa yllä siksi, että heillä olisi Sinkkuelämää-identiteetti, vaikka he sisimmältään olisivat ja tuntisivat aivan muuta. Stereotypia jahtaajasinkuista perustuu sille näkemykselle, että parisuhde on elämän keskiö ja jos jollakulla ei sitä ole, se takuulla tekee epätoivoiseksi. Tämä käsitys kertoo enemmän sillä tavoin ajattelevasta kuin sinkuista.

31.

Do you want me to tell you something really subversive? Love is everything it's cracked up to be. That's why people are so cynical about it... It really is worth fighting for, being brave for, risking everything for. And the trouble is, if you don't risk anything, you risk even more.

Erica Jong

30.

Hei, suhteellinen! Vituttaako?

Pasan ja Atpon vitutus-kirjasarja on saanut helmen. Suhdekirjoittelijana silmäni alkoivat välkkyä kuin kaksi taivaan kirkkainta tähteä (ällöä, joo) huomatessani, että vitutuskirjailijat Pasa ja Atpo ovat pukanneet ulos teoksen Eniten vituttaa parisuhde. Niinpä olen viettänyt muutamat illat mukavassa lukutuolissani nauraen, mikä illanviettona on tietysti aivan parasta. Jos on yksin kotona ja nauraa silti ääneen, jotain on hyvin perustavanlaatuisesti hyvin (tai vialla, voit päättää itse).

Odotin kirjalta pelkkää huumoria, negailua ja “kun se kyrvähtänyt ämmä röhnöttää tuossa sohvalla taas siinä kauhtuneessa pyjamassa, niin totta helvetissä kolmen vuoden jälkeen alkaa vituttaa jo niin saatanasti” -toteamuksia. Mutta ei. Pasa ja Atpo osoittautuivat tavallaan neroiksi. He ovat onnistuneet laittamaan ojennukseen kaikki parisuhteeseen liittyvät aspektit ensimmäisistä treffeistä avioeroon ja he tekevät sen tyylillä. Kirjan nimeä ajatellen väite on absurdi, joten kannattaa vain lukea teos itse.

Suunnittelin ensin tekeväni kirjasta perinteisen kirja-arvion, mutta lukiessani sitä huomasin, että on paljon mehukkaampaa tutkailla sitä seikkaa, että kaksi suomalaista kollia on kirjoittanut rakkaudesta ja heillä todellakin on aiheesta painavaa sanottavaa. Eniten hämmästyin siitä, että Pasa ja Atpo ovat osanneet ruotia parisuhteen kaikki puolet asiantuntevammin kuin parisuhdeneuvojiksi itseään kutsuvat lässynlässyn terapeutit. Olin jopa lähes kaikesta samaa mieltä tämän “parin” kanssa. Kaksikko haluaa tasa-arvon naisen ja miehen välille. He vastustavat pettämistä. He haluavat, että suhteessa asioista ja ongelmista keskustellaan avoimesti ja suoraan. He kannattavat sitä, että jokainen toimii sisäisen äänensä mukaan, ei sillä mittarilla mitä sukulaiset ja naistenlehdet sanovat parisuhteen idyllistä.

Ensinnäkin poikia pännii se tosiasia, että on suhteettoman paljon tyyppejä, jotka eivät uskalla olla yksin: “Ihastumisen illuusion lisäksi ihmiset päätyvät perusteettomasti yhteen myös siksi, että “pitää olla joku”. Paitsi että ei helvetissä pidä! Olkaa mieluummin yksi kuin sen ensimmäisenä löytyneen epäsopivan luuserin kanssa.”
Eräs mainio pointti: “Etkö sä siedä itseäs, kun et voi olla yksin? Eipä silti, urpo sä meidänkin mielestä olet!”
Tietysti on olemassa todellista lempeäkin: “No mitäs sitten, jos ihastuu ja rakastuu ihan aidosti? Hanaa vaan niin vitusti!”

Ensin tietysti pitäisi päästä treffeille. Luonnollisesti suhde voi alkaa monella tavoin, kuten treffi-ilmoituksen kautta, opiskelu-, työpaikka- tai lomaromanssina. Miten olisi klassikko, kaverisuhteesta rakkaudeksi -menetelmä?
“On kyllä kerrassaan hellyttävä ajatus, että löysitte toisenne pitkän ystävyyden jälkeen. Parasta siinä on se, että tällä keinolla olette hetkellisesti poissa häiritsemästä kunnon ihmisiä. On kuitenkin syytä tarkastella teidän typeryyttänne. MITEN KAUAN HOMMAN FUNAILUUN VOI MENNÄ?!?”

Muita vitutuksen aiheita parisuhteen metsästämisessä ovat muun muassa:

Se, että edelleen monien mielestä miehen pitää tehdä aloite
Jos mies on kiinnostunut naisesta, mies luonnollisesti ottaa naiseen yhteyttä. Vastaavasti, jos nainen on kiinnostunut miehestä, nainen ottaa mieheen yhteyttä, ei aloita jotakin kivikautisia flirttailuelkeitä. MIKÄ TÄSSÄ ON NIIN VAIKEAA? Liian usein miehet yrittävä valita kumppanin kaikista naisista ja naiset vain heitä lähestyneistä miehistä.
Antaa rukkaset
Voiko puhkikuluneempaa sanontaa enää olla? Joo, voit kyllä pitää ihan itelläs noi rumat paskakintaat ja vaikka vetää niihin. Mä lähen NYT mäkeen.
Pariutumisen vaikeus naisten näkökulmasta
Tämä koskee etenkin koulutettuja naisia. Pääosa miehistä nimittäin haluaa kauniin, mutta itseään tyhmemmän naisen. Eipä ihmetytä, että niin moni akateeminen nainen tekee uraa yksinään. Oli sitten kaunis tai ei.

Pasa ja Atpo ovat omistaneet monta sivua ja lukua seksille. Ja miksikäs ei. Tässä siitä muutamia hyviä pointteja:

Naisen haluttomuus
Onko muka luonnollista, ettei koskaan tee mieli? Suklaata sen sijaan tuntuu tekevän mieli. Että puhutaan nyt vaan siitä ongelmasta. Ihminen on seksuaalinen olento ja jos siltä loppuu halut kokonaan, se on ongelma.
Viagra
Mitenköhän tähänkin nyt pitäisi suhtautua… SIIHEN ON SYY, ETTEI TEILLÄ SEISO!
Naisten ja miesten seksilelut
Leluja ja pornoa ostava mies on irstas pervo, kun taas dildoja kotiin kantava nainen on itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa sinut oleva kuuma pakkaus. Mitä helvettiä? Me halutaan, että naisten seksuaalisuus käy läpi saman poplaritakki-vaiheen, jonka se miehilläkin on vaatinut.

Nyt sitten ollaan parisuhteessa, johon on pitkään kaivattukin. Olisiko aika muuttaa yhteen, Pasa ja Atpo?

“Mikä helvetti siihen yhteen muuttamiseen pakottaa kiirehtimään? Sillä järjestelyllä ehtii kyllä aikanaan elämään koko elämänsä, jos se vielä silloinkin tuntuu niin perkeleen hyvältä idealta.”
Jotkut perustelevat sitä elinkustannusten jakamisella tai helppoudella. “TAJUTKAA, ETTÄ NOI ON AIVAN VITUN TOISSIJAISIA ASIOITA! Muuttakaa yhteen, jos ajatusmaailmat sopivat yhteen tai jos viihdytte toistenne kanssa. Mutta älkää nyt jumalauta tehkö sitä sen takia, että se on kätevää tai aika on oikea.” Sitä paitsi: “Uutuudenviehätyksen jälkeen huomaa nopeasti, että toinen on tosiaan aina kotona. Onhan se romanttista (mitä vittua se sana sitten tarkoittaakin), mutta ANNA MÄ NYT VITTU OON EDES HETKEN TÄÄLLÄ YKSIN!”

Mitäs sen jälkeen Pasa ja Atpo? Mentäisiinkö kihloihin? Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta “valtaosa jengistä on sisäistänyt tämänkin päin vittua. Kihlautumista pidetään vain kepeänä pokkurointina, jonka pitää tulla naiselle kivana yllätyksenä ja jonka jälkeen voidaan sitten oikeasti alkaa miettiä, olisikohan sitä sitten kliffaa mennä ihan naimisiinkin. Vittu te ihmiset olette tyhmiä.”

Tölväistäänpä sen jälkeen laumasieluja. On sitten pakko mennä naimisiin, kun sukulaiset alkaa painostaa, että eikö teidänkin olisi nyt jo aika. Se pitää tehdä nimenomaan valkoisessa puvussa ja teemavärissä (“Laittaessasi kermanvalkoiset servetit tilaukseen voit ohessa haistaa paska.“), koska niin kuuluu tehdä ja kirkossa, koska se on romanttista ja perinteiden mukaista, vaikkei ole edes uskovainen ( “Voisko siitä vihkikaavasta sitten poistaa ne jumala-osiot, kun ne ei oikein tunnu meille luontevilta“. KUKAS VITTU SUT SITTEN SIUNAA, JOS EI SE UKKO?).
Ja sitten tietysti pitää tehdä lapsia, hankkia rivariosake, auto ja koira, koska kaikki muutkin tekevät niin ja kaikki tämähän on juuri se elämän ydinasia. (“Tämän tiedon valossa ei tule yllätyksenä, että puolet pareista eroaa. Kannatti varmaan tulla painostetuksi hommaan. Ei näyttäisi pahasti vituttavankaan.”)

Häissä vituttaa myös mukakekseliäät hääkuvat: “Vai että keksitte roikkua puussa, onpa leikkisää! Mitä jos seuraavaksi roikkuisitte leukakiikussa?”

Kun nyt sitten ollaan naimisissa, keskusteltaisiinko meidän suhteesta, Pasa ja Atpo?
“Osa pariskunnista käyttää valtaosan valveillaoloajastaan suhteensa vatvomiseen. Kaikki tietävät nämä tyypit, jotka bileissä, kävelyllä, kaupassa, elokuvissa ja joka helvetin muussakin paikassa ‘keskustelevat’ ja ‘reflektoivat’ suhdettaan, toisiaan ja itseään. -- Keskittykää olemiseenne ja käyttäkää vähemmän aikaa sen olemisen analysointiin! Kyllä suhteen pitää toimia ilman, että siitä koko ajan keskustellaan.”

Mikä sitten itse parisuhteessa vituttaa?

Paremmat puoliskot
Ja ennen kaikkea se, miten sitä vitun puoliskoasiaa pitää joka paikassa toitotella: “toi mun parempi puolisko…” Mitä vittua? Ootko sä itse oman kokonaisuutesi HUONOMPI PUOLI? Kattokaapa ihmisten ilmeitä, kun heteromies ilmoittaa, että huonompi puolisko ei olekaan tällä kertaa mukana.”
Vaimojaan haukkuvat munaturvat
Oisko aika erota, jos kerran niin vituttaa? Vai pelkäätkö, ettet selviä yksin, munaton uuvelo kun olet? Entä tuliko mieleen, että jos vaimosi tosiaan on niin kammotus kuin annat ymmärtää, niin sinähän olet tyyppi, joka vapaaehtoisesti elää kammotuksen kanssa? Kumpaahan tässä nyt pitäisi oikeasti haukkua?
Miehet, joiden mielestä naisen paikka on kotona
Nyt olisi melko tärkeää toivoa, että joku keksisi aikakoneen. Olisitte nimittäin kovaa kamaa esimerkiksi 1800-luvulla. Lienee selvää, että teidän paikkanne on katuojassa.
“Kaikki naiset on samanlaisia lutkia”
Kotona ihmetellään, miksi ne ei tykkää musta. Oikea asennehan tosiaan vie vaikka kuuhun. Toivottavasti se ei tuo sieltä takaisin, senkin onneton pillipiipari! Miksiköhän sua kohdellaan kun paskaa rättiä?
Naisten pohdinta siitä, mistä saa hyvän miehen
Tätä mäkätystä kuunnellessaan saattaa erehtyä luulemaan, että jossakin olisi olemassa joku “hyvät miehet” -ryhmittymä, joka tosin on äärimmäisen vaikeasti tavoitettava, pysyttelee piilossa eikä ilmeisestikään halua kohdata “hyvät naiset” -ryhmän edustajia.
Naisten itsetunnon paskuus
Miehissäkin on epävarmoja olmeja, mutta jostain syystä naiset ovat keskimäärin huomattavasti helpommin horjutettavissa kuin miehet. Tätä ominaisuutta pienimunaiset miehet sitten käyttävät lytätessään vaimonsa maanrakoon. Hieno saavutus veli!
Hormonit
“Mä voin olla kusipää, kun mulla on nää hormonit.” No et vittu voi! Osoittaa naisilta aivan käsittämätöntä saamattomuutta, etteivät he vielä aikuisiälläkään osaa käyttäytyä kuten ihmiseltä voisi odottaa. Hormonit löydetään syyksi vaikka mihin, mutta muniaan raapivalle miehelle tämä selitys ei tietenkään käy.

Pasa ja Atpo muuten tietävät mistä puhuvat. Kirjassa on pari sivua juttua e-pillereistä. Asiaa.

Pettämisestä miehet puhuvat näin: “Uskollisena pysyminen ei vaadi normi-ihmiseltä mitään älyttömiä lahjoja. Tietenkin tulee tilanteita, joissa tekisi mieli unohtaa hetkeksi seurustelevansa, mutta jos suhde on edes etäisesti kunnossa, niin tavanomaisella itsekurilla varustettu tyyppi klaaraa homman parhain päin.”

Vituttaa myös pettämisestä tuleva morkkis: “Asiaan liittyy takuulla monia elementtejä, mutta se on varmaa, että pettäjää vituttaa. Syyt tähän voivat olla mitä tahansa, sillä mitäs helvettiä me tiedettäisiin maailman pikkusieluisimpien sängynkastelijoiden mielenmaisemista.” He toteavat, että mustasukkaiset ihmiset ovat usein pikkusieluisia ja epävarmoja nilkkejä, paitsi että jos epäilyissä on jotain perää, “silloin sukat voi sovittaa tämän casanovan henkitorveen”.

Erossa ja sydänsuruissa vituttaa esimerkiksi eroaminen lyhyestä seurustelusuhteesta (“Eikö musta nyt vittu ole sitoutumaan edes hetkeksi?”), eroaminen pitkästä seurustelusuhteesta (“Mitäs vittua mä lusin tän tyypin kanssa näin monta vuotta, kun homma kuitenkin päätyi eroon.”) ja eroamiseen liittyvät käytännön asiat (“Yhteiset tavarat, lainat, kaverit, koirat, kakarat ja bonuskortti. Aavistuksen vittumaista sopia ja tapella näistä, kun muutenkin vituttaa perseelleen mennyt suhde.”) Ja lisäksi tietysti exän uusi elämä. Ja sana exä.

Yksi perustavanlaatuisimmista vitutuksen aiheista on heistä kuitenkin:

Se, kun ei ole suhdetta, vaikka haluaisi
Tässä on nyt kirjan verran rummutettu siitä, miten perseestä kaikki parisuhteet ovat. Valitettavasti tämä ei auta yhtään siinä, että vastentahtoinen yksin oleminen on aivan helvetin paskaa puuhaa. Just tämän kaltaisissa ristiriitatilanteissa tekee mieli löydä itseään lekalla naamaan.

Eniten vituttaa parisuhde -kirjan kirjoittamisen aikana Atpo erosi pitkäaikaisesta suhteestaan, kun taas Pasa meni naimisiin. He muistuttavatkin, että kirja on täysin fiktiivinen.

Pointer Sisters - Jump (For My Love)

Wooohoooo!!!!

29.

Sex without love is an empty experience, but, as empty experiences go, it's one of the best.

- Woody Allen -