Oletko lukenut Salaisuuden? Jos et, sinulla on aukko sivistyksessä. Sitä hypetettiin muutama vuosi sitten, kun vetovoiman laki tuli tapetille. Vetovoiman laista on tullut myös pätevä rahastuskeino ja jopa Facebook meinaa tukahtua erilaisten ryhmien paljoudesta, joissa mainostetaan sitä kuinka ajatuksillaan voi muuttaa koko elämänsä. Se on eittämättä totta. Niin ulkopuolella kuin sisäpuolella. Kurjuus vetää puoleensa kurjuutta, iloisuus iloisuutta. Epätasapainoinen ihminen ei todennäköisesti vedä puoleensa tasapainoisia yksilöitä vaan itsensä kaltaisia ongelmakimppuja.
Mutta Salaisuus-kirjassa on hieman kummallista tarinaa siitä kuinka vetää puoleensa mahtavan kumppanin.
Tarina 1. Feng Shui -konsultti, opettaja ja puhuja Marie Diamond visiteerasi erään graafikon ja elokuvatuottajan luona. Tämän asunnon nurkissa oli jokaisessa hänen tekemiään maalauksia kauniista naisesta, joka katsoi poispäin katsojasta. "Sinulla taitaa olla ongelmia rakkauselämässä", Diamond heitti. Mies totesi tämän olevan oikeassa. Hän ei ollut käynyt treffeillä vuosikausiin. Hän kertoi haluavansa juosta viikoittain treffeillä kolmen eri naisen kanssa. "Maalaa sitten sellainen kuva. Maalaa itsesi treffeillä eri naisten kanssa ja ripusta ne kuvat asuntosi seinille."
Puolen vuoden päästä he tapasivat uudelleen ja mies kertoi Diamondille tohkeissaan: "Tämä on todella upeaa. Nyt minulla on kolmet treffit viikossa. Naiset tappelevat minusta." Hän kertoi haluavansa nyt vakiintua ja Diamond neuvoi häntä maalaamaan taas sisäisiä toiveitaan vastaavan kuvan. Vuoden päästä mies astui alttarille.
Tarina 2. Eräs nainen halusi saada ihanan elämänkumppanin. Vetovoiman lain harjoitusten mukaan hän oli ilmaissut selkeästi millaisen miehen halusi, tehnyt yksityiskohtaisen listan tämän ominaisuuksista ja visualisoinut miehen elämäänsä. Mitään ei silti tapahtunut.
Kerran pysäköidessään autoa talliin, hän huomasi toimivansa juuri toiveidensa vastaisesti. Hänen autonsahan oli keskellä tallia! Eihän miehen auto mahtuisi! Käytös kertoi universumille, ettei hän uskoisi saavansa miestä. Niinpä hän teki autotalliinsa tilaa kahdelle autolle. Seuraavaksi hän suuntasi vaatekaapille, joka pursusi kuteita. Hän raivasi kaappiin tilaa miehen vaatteille. Aikaisemmin hän oli nukkunut keskellä sänkyä, nyt hän alkoi nukkua toisella puolella, jotta mies mahtuisi sinne myös.
Joten hän löysi täydellisen elämänkumppanin ja on nyt naimisissa. Kun hän siis alkoi toimia niin kuin mies jo olisi hänen elämässään, hän oli sinne tullutkin.
Taikaa! Vai onko? Vetovoiman lain mukaan saamme juuri sitä mitä haluamme, mutta meidän on todella uskottava siihen. Meidän on ikään kuin toimittava niin kuin haluamamme asia olisi jo elämässämme. Siinä on kuitenkin yksi ongelmallinen seikka: meidän on tunnettava se sisimmässämme. On eri asia tiedostaa järjellä, mitä haluamme kuin tuntea, että ansaitsemme sen. Jos ajattelemme, ettei sitä kuitenkaan tapahdu, ei minulla ole aikaisemminkaan käynyt flaksia, se hidastaa asian toteutumista.
Näissä mainitsemissani esimerkeissä on kuitenkin yksi kinkkinen puoli, joka vaivasi minua pitkään. Sanotaan, että elämästä on tehtävä sellaista kuin sen haluaa olevan, ei odottaa toista tekemään siitä täyttä. Hanki elämä ja kaikki muu lutviutuu kuin itsestään. “I have a life. I was just making room for you in it”, sanoi Aidan Carrielle. Ja sehän juuri olisi se ihanteellinen tapa.
Jos alan oikeasti raivaamaan vaatekaappiini tilaa miehen vaatteille (minun kuteeni eivät sinne enää mahtuisi ja ylipäätään kotini kokoisessa asunnossa ei mahdu asumaan kahta), ja muutenkin keskittäisin koko tarmoni ja ajatusmaailmani siihen, että minulla todella on mies, enkö minä juuri silloin käytä aikaa odottamiseen? Enkö minä juuri silloin käyttäydy niin kuin en olisi tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se on? Ja jos käyttäydyn niin kuin olisin tyytyväinen elämääni, silloinko ei ole tilaa miehelle?
Lopulta tulin siihen tulokseen, että kyse on yksinkertaisesti nautinnosta, siitä, että rakastaa elämää. Kun teet elämästäsi sellaista kuin haluat sen olevan, nautit siitä, olet rakastunut, rakastunut pelkkään olemassaoloon jo sinänsä. Kun olet rakastunut, vedät puoleesi juuri sitä: rakkautta. Oli se sitten uusien tilaisuuksien, ihmissuhteiden, terveyden tai minkä tahansa muodossa, rakkaus vetää puoleensa hyviä asioita. Mutta meidän on myös annettava toiselle ihmiselle mahdollisuus löytää sama. Ehkä ympärillä ei parveile vielä sellaisia miehiä, jotka värähtelevät samalla taajuudella. Silloin meidän on hyvä odottaa parempia kala-apajia, ettemme päädy jälleen kerran tympeän turhanpäiväiseen ja vaikeaan ihmissuhteeseen. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Ei se tyyppi heti seuraavana päivänä tule, kun huomaat nauttivasi elämästä. Elämä on prosessi, jossa kaikki muuttuu taukoamatta, näimme sitä tai emme. Ja kun rakastamme elämää, tulee myös elämänkumppani. Ei siksi, että voisimme viimein rakastaa vaan siksi, että voimme jakaa rakkauden jonkun kanssa.
"I have a life. I was just making room for you in it" kuullostaa kyllä hieman kurjalta ajattelumallilta. Omasta mielestäni parisuhde ei ole sitä, että toiselle tehdään tilaa, vaan se, että kahden eri yksilön elämät sulautuvat yhdessä elämiseksi (ei yhdeksi elämäksi). Tämä oli yksi yksityiskohta, mutta silti uskoisin enemmän siihen, että joku löytyisi juuri silloin, kun päättää nukkua keskellä sänkyä ja kun vaatekaapit pursuavat liikaa tavraa, ei päinvastoin.
VastaaPoistaTuon Aidanin sanonnan voi tulkita toki myös tuolla tavalla kuin sinä olet tehnyt, mutta itse näen sen positiivisena tilan tekemisenä eli niin, että itsellä todella on se elämä, tekemistä, harrastuksia ja muuta, jotka tekevät elämästä mielekästä ilman, että ajattelee sieltä puuttuvan jotain. Onhan eri asia haluta, että elämässä on kumppani kuin että kokee tarvitsevansa kumppanin. Tilan tekeminen toiselle ei siis tarvitse olla negatiivista vaan juuri sitä, että ottaa aikaa toista varten, jolloin todella kaksi elämää voi olla yhdessä rinnakkain.
VastaaPoistaHyvä, että sinäkin uskot tuohon, että kaapit saavat pursuta ja itse saa vallata koko sängyn. Koska meitä on jo kaksi, olemme varmasti oikeassa! :D Siitä nouseekin uusi ajatus eli jos sinkkuutta on kestänyt vuosia ja tyyppi on täysin tottunut yksin elämiseen, voiko sekin omalta osaltaan vaikeuttaa pariutumista? Sekin voi näkyä ihmisestä läpi. Hän voi käytöksellään ja olemuksellaan viestittää, että hänen elämässään ei ole tilaa muille, ettei hän todellakaan tarvitse ketään tai "pysykää kaukana".