Alkaaks mun kaa?

Kaisaniemen metrotunnelin taidetta

Ihastuksen tunne muistuttaa jokseenkin jakomielitautia. Yksi osa sinusta haaveilee yön hämyisinä hetkinä teistä kahdesta yhdessä ja tämä ajatus leviää koko kehoosi, kunnes huomaat hymyileväsi leveästi seinillä oleville varjoille ja kiität elämää sen kauneudesta. Mutta mitä enemmän toisesta haaveilet, sitä painostavammaksi tunne muuttuu. Pian ei enää riitäkään pelkkä haaveilu. Haluat hänet konkreettisesti pitämään sinua sylissä, silittämään hiuksiasi, suutelemaan nenänpäätäsi ja ehdottomasti vällyjen väliin. Ennen kuin huomaatkaan, pehmoinen onnellisuus on kääntynyt painostavaksi kaipuuksi, joka saa sinut riutumaan sen tuskaisen ajatuksen kanssa, ettette todellakaan ole yhdessä ja jotain olisi pakko tehdä asian muuttamiseksi.

Aloite. Tuo piikki perseessä. Odotatko miehen kilauttavan sinulle vai teetkö sen itse? Jos sinä etsit hänen nimensä kontakteista ja painat vihreää luuria, pitääkö hän sinua nymfomaanina, takertujana, pakkomielteisenä tai helppona? Vai olisiko hän imarreltu siitä, että nainen vaivautuu tekemään ensimmäisen siirron? Eihän tänä tasa-arvon aikana aloitteen enää pitäisi olla haarojen välistä kiinni.

Kyllä se on. Se, mitä miehet asiasta sanovat on täysin eri, mitä he tuntevat. Pitää paikkansa, että miehistä on äärimmäisen imartelevaa, jos nainen tekee aloitteen. He jopa toivovat sitä. He eivät aina jaksa olla niitä metsästäjiä, jotka juoksevat naaraiden perässä keihäs ojossa. Asiassa on kuitenkin mutta: naisen tekemä aloite on miehistä jees vain, jos se pätee seksiin. Miehet toivovat naisen tekevän aloitteen treffeistä, mutta kun nainen oikeasti sen tekee, mies tuntee itsensä kastroiduksi. Aloitteen tekeminen on miesten tehtävä. Heidän on saatava liehitellä, laittaa charminsa koetukselle, olla luolamies ja tuoda saalis sänkyyn. Jotkut sanovat sen olevan Y-kromosomissa ja maskuliininen vaatimus, jota ei pysty selittämään muuta kuin biologialla.

Mieslajilla on kuitenkin yksi alalaji, nimittäin suomalainen mies. Suomalainen mies ajattelee aivan samalla tavoin kuin yllämainitut lajitoverinsa, mutta suomalaisen miehen erottaa muun maalaisista se, että suomalainen mies ei tee aloitetta. Eräs kaverini totesi pohjalaisella itsevarmuudella: "Äitikin jo opetti, että jos odottaa miehen tekevän aloitteen, jää vanhaksi piiaksi." Hän oli iskenyt poikaystävänsä yksinkertaisesti menemällä tämän luokse, kehumalla tämän ulkonäköä ja pyytämällä treffeille. He ovat seurustelleet nyt vuosikausia.

Kävelin kerran Hakaniemestä Kruununhakaan, joka on noin kymmenen minuutin matka. Näin lyhyessä ajassa perässäni kulkevat kaksi etiopialaista miestä tulivat kohteliaasti juttelemaan. "Anteeksi neiti. Haluan vain sanoa, että sinulla on valtavan kaunis vartalo", toinen sanoi. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin kävelyä. "Anteeksi vielä, mutta olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kanssani kahville?", hän kysyi. Entä sitten amerikkalainen malli, jossa miehet tulevat juttelemaan kaupassa pakastealtaalla ja viiden minuutin päästä vaihdetaan numeroita. Tai ranskalainen tapa, jossa mies tulee kehumaan hiuksiasi kahvilassa ja tarjoutuu viemään sinut sekä viinipullon elokuviin ja iltakävelylle.

Suomalaisena naisena ja ylipäätään alfanaaraana olen tottunut tekemään aloitteita. Kerran Apollon lauantain väkihumussa minut kutsui hitaille syötävän ihana heppu. Musiikki muuttuikin jumputukseksi siinä hetkessä, kun astuimme tanssilattialle. Siinä me tanssahtelimme sylikkäin vetäen omat hitaamme, mutta ehdotin, että hän tulisi hakemaan minua viimeiseen tanssiin. Mies jäi odottelemaan vähän matkan päähän kaverinsa kanssa ja juuri silloin omat ystäväni halusivat lopettaa siltä erää. Mietin tuota miestä ja kysyin kannattaisiko minun pyytää hänen numeroaan. "No, jos näet hänet kiinnostavana, eikö se olisi aika järkevää", toinen ystävistäni totesi. Niinpä marssin miehen luokse ja kysyin haluaisiko hän lähteä kanssani joku päivä kahville. Vaihdoimme numerot ja tekstasin hänelle maanantaina. "Täytyy kyllä myöntää, että olin yllättynyt tästä. Ensin tulet pyytämään numeroa ja sitten vielä otat itse yhteyttä. Ajattelin, että minun miehenä kuuluu tehdä aloite ja soittaa sinulle", hän nauroi, mutta lisäsi olevansa todella otettu. "Tuli sellainen hyvä fiilis, että olet tosiaan kiinnostunut", hän jatkoi. Menimme kahville perjantaina ja ne olivat elämäni parhaimmat treffit. (Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hän oli muuttamassa ulkomaille. Siis oikeasti. Minä tarkistin.)

Ensimmäisen aloitteeni tein 16-vuotiaana, kun olin kyllästynyt puolentoista vuoden ajan kestäneeseen flirttiin eikä poika tehnyt mitään asialle. Yritän aina olla tekemättä aloitetta, mutta yleensä se tarkoittaa kuukausien odottelua ja turhanpäiväistä flirttailua ja koska en jaksa pelejä tai mitään muutakaan toimintaa, jossa ei ole tavoitteita tai päämääriä, sorrun taas esittämään sen ensimmäisen kysymyksen.

Nyt olen kuitenkin päättänyt pidättäytyä aivan oikeasti. Olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteiden eteen, että olen totaalisesti kuiviin imetty. Suomalainen mies saa minun osaltani istua kaikessa hiljaisuudessa omassa mökissään peläten naisen voimaa ja torjutuksi tulemista, sillä minulla ei ole mitään aikomusta raahata häntä sieltä pois. Kun joku minut haluaa, hän saa sen myös osoittaa. Ritareita ei enää ole, mutta vaatiikin suurempaa rohkeutta astua kentälle ilman haarniskaa, laittaa itsensä alttiiksi ja osoittaa välittävänsä. Kun mies uskaltaa tehdä tämän, olen löytänyt aarteen.

Kaupunki, ysin ratikka ja avaruus

"Kiinnostaako sinua runous, joka ei ole postmodernia? Jos, niin haluaisitko ostaa kirjani?" kysyi nuori mies ysin ratikassa. Selailin kirjaa ihmisten joukossa, totesin sen mainioksi ja vastasin: "Toki, mutta ei ole käteistä." "Saat kirjan mukaasi. Siinä on blogiosoite, josta löydät meilini. Laita viestiä niin pistän tilinumeron tulemaan." Ja siinä koneen hyppiessä mietin ihmisten puhtautta ja luin Avaruuskaupunkia.

Ja sieltä muun muassa tätä:

Soita minulle raskaus, lumous,
syvälle minuun putoilevat äänet,
jotka kimpoilevat seinistä ja laseista
tarjoa tuoppi – ja nauravat silmäsi
junatarinoita, yhteistä
liikutu kirjoituksestani, suutele minua,
mennään.

Tänä iltana annan
iltasieluni,
ota neitsyyteni
sisäänvedetty vatsani, jalkani säärilläsi,
pue mekkoon, tule syliin
puhu minulle tulevasta maailmasta
peloistasi, toivosta
dialektiikasta
romantiikasta
jammaillaan lapsuuden ääniä, ja nuoruuden
välillämme uneen saakka, aamuun.


By Heikki Sovijärvi/Luisa-Claudia

Mr. Big - To Be With You

The best love songs were made in the '90s :)

Se Jokin

Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.

Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.

Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.

Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin

Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.

Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.

Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.

Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.

Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.

Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.

Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.

25.

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 


- Eeva Kilpi -

Yksinäisyydestä

Nyt kannattaa äkkiä kipaista ostamaan Trendi-lehti, siinä on nimittäin meikäläisen haastattelu. Trendi järkkäsi tänä vuonna viidettä kertaa yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa Ihan mieletön -kamppanjan, jossa tällä kertaa teemana oli parisuhde kaikessa laajuudessaan. Minä olin sinkkuihmisenä puhumassa siitä kuinka sinkkuus ei todellakaan ole asia, josta kannattaa kantaa huolta, ottaa paineita tai stressiä tai edes hypätä parvekkeelta sen vuoksi. Sinkkuus on luonnollinen ja erittäin tarpeellinen osa elämää. Itselläni ei ainakaan ole mitään arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka spurttaavat yhdestä parisuhteesta toiseen. Se on merkki siitä, ettei uskalla olla yksin.

On karmeaa huomata kuinka moni pelkää sinkkuutta. Vielä karmeampaa on, jos joku pitää sitä säälittävänä tai epätoivoisena, vaivana, josta on pyrittävä pois ja vähän äkkiä. Niin kuin tuttavani, jonka tapasin Trendin kuvausten jälkeen. "No mistä olit puhumassa?", hän kysyi. "Sinkkuudesta", vastasin. Hän alkoi nauraa ja totesi: "Voi Katja! Kyllä sä jonkun vielä löydät!" Herättävä ja mielenkiintoinen ensireaktio. Jouduin korjaamaan, että puhuin siitä kuinka sinkkuus on ok ja silloinkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Cherin biisi kiteyttää totuuden: “We all sleep alone.” Vaikka saisit nukkua jonkun kainalossa, loppujen lopuksi sängyssä makaat sinä yksin ajatustesi kanssa. Et voi koskaan todella olla osa toista ihmistä, toisen pään sisällä tai tunteista tietoinen etkä voi ajatella toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Meidän on oltava kokonaisia jo nyt, ei odottaa toisen täyttävän meissä olevaa tyhjyyttä. Sillä jos tyhjyyttä on, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tilkitä. Hetkellisesti voit tuntea olevasi ehjä toisen tultua elämääsi, mutta se on heppoinen pohja rakentaa suhdetta. Miksikö? Siksi, että siitä tulee riippuvaiseksi. Se taas johtaa pelkoon, pelkoon petetyksi tulemisesta, jätetyksi tulemisesta, pelkoon maailman romahtamisesta, jos toinen yhtäkkiä ei olisikaan läsnä. Pelkoon siitä, ettet pärjää yksin tai mikä pahinta, pelkoon ettei sinua rakasteta, sillä mitä sitten, kun kukaan ei ole toitottamassa sinulle sinun ihanuuttasi edes ihan vähän - välillä edes.

Siksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin. He pelkäävät yksinäisyyttä. Se taas johtuu siitä, että he eivät tunne olevansa rakastettuja tai tarpeeksi hyviä, koska kukaan ei ole sitä kertomassa. He ovat mieluummin suhteessa, joka repii ja raastaa ja ovat siinä vain ja ainoastaan siksi, että suhde on heille yhtä kuin rakkaus. Suhteen kautta he tuntevat kelpaavansa jollekin ja olevansa rakkauden arvoisia.

He antavat kohdella itseään väärin, sillä joku on valinnut heidät. Se kertoo heidän olevan hyväksyttäviä yksilöitä. He kelpaavat ja siitä on oltava kiitollinen. Eihän mies heidän kanssaan olisi, jos ei heitä rakastaisi, niinhän. Ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Elämässä on sisältö, he ovat täysiä. Vaikkakin voivat huonosti. He itkevät, kun mies ei viiden yhdessäolovuoden jälkeenkään halua lasta vaan osoittaa vakavia alkoholisoitumisen merkkejä ja vielä nauttii siitä. Tai kun mies tekee elämää pidempiä työmatkoja eikä ole koskaan kotona. Tai kun kaikki merkit viittaavat siihen, että miehellä on toinen nainen, mutta asiasta ei uskalla kysyä suoraan.

Parin viinilasin jälkeen nainen paljastaa totuuden: “Voisin toisaalta lähteäkin, mutta nykyaikana on niin vaikea löytää parisuhdetta.” Ja kaikki paljastuu yhdessä lauseessa. Yksinäisyyden pelko.

Minäpä kerron sinulle muutaman asian:

Sinussa on jo kaikki. Rakkaus ja onnellisuus eivät ole jotain, mitä on etsittävä ulkopuolelta. Ne ovat jo sinussa ja sinun tehtäväsi on kaivaa ne esiin ja ottaa ne käyttöön. Kyllä, se on vaikeaa ja kyllä, se on ainut vaihtoehto. Rakkaus ei ole meistä erillinen asia, jonka toinen ihminen tuo elämäämme. Se on meissä luonnostaan oleva tila, joka voi olla piilossa hyvinkin syvällä ennen kuin tiedostamme sen ja teemme valinnan elää sen mukaan. Tällaiseen rakkauteen ei tarvita ulkopuolisia tulensytyttäjiä, sillä tällainen rakkaus on kestävää ja kuolematonta. Se yksinkertaisesti vain on. Huomautuksena, että itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itserakkaus tekee ihmisen ilkeäksi ja todellinen rakkaus on aina lempeää.

Rakastuneessa tilassa et tarvitse ketään jankuttamaan sinulle kuinka rakastettava sinä olet, sillä sinä rakastat jo itseäsi. Sinä et tarvitse ketään käsipuoleesi vain osoittaaksesi muille, että kelpaat, koska tiedät olevasi rakkauden arvoinen joka tapauksessa. Sinä voit lähteä huonosta parisuhteesta ilman pelkoa yksinäisyydestä, sillä tiedät ansaitsevasi kuin kuka ja mikä tahansa muukin elollinen olento kunnioittavaa kohtelua etkä siksi tyydy yhtään vähempään.

Sinussa ei ole tyhjyyttä, koska sinä riität. Sinä olet hyvä ja tarpeeksi.

Henkisen opettajan Adyashantin sanoin:

Sinä olet se, mitä etsit.

Ja minä vastaan siihen: Amen.

24.

Life will break you. Nobody can protect you from that, and living alone won’t either, for solitude will also break you with its yearning. You have to love. You have to feel. It is the reason you are here on earth. You are here to risk your heart. You are here to be swallowed up. And when it happens that you are broken, or betrayed, or left, or hurt, or death brushes near, let yourself sit by an apple tree and listen to the apples falling all around you in heaps, wasting their sweetness. Tell yourself that you tasted as many as you could.

- Louise Erdrich -