sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Se Jokin

Paskaa saa pyytämättäkin. Keskinkertaisia parisuhteita lilluu tällä pallolla enemmän kuin laki sallii. Se heille suotakoon, jos he ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Homma tuntuu kuitenkin menevän niin, että laimeasta suhteesta valitetaan, mutta asian korjaamiseksi ei jakseta liikauttaa edes pikkusormea. Nyt kyse ei ole simahtaneesta kipinästä. Pitkään kestäneeseen parisuhteeseen seesteisyys tulee väistämättä. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä elämän ei tarvitse eikä se voikaan olla jatkuvaa ilotulitusta 24/7. Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on kuitenkin onnellinen toisen rinnalla silloinkin, kun yksi tiskaa ja toinen imuroi.

Liikaa on silti niitä, jotka tyytyvät. Liikaa on niitäkin, jotka eivät missään vaiheessa - edes alussa - ole kokeneet kumppaninsa kanssa ilotulituksia ja ovat ikään kuin ajautuneet keskinkertaiseen suhteeseen. Juttelin kerran eräissä bileissä naisen kanssa, joka oli ollut poikaystävänsä kanssa kolme vuotta. “Me vain ajauduimme yhteen. Olimme kumpikin vaikeassa elämäntilanteessa, saimme toisiltamme tukea ja kaveruus muuttui yhtäkkiä seurusteluksi. En muista koskaan olleeni ihastunut. Arki meiltä sujuu hyvin, mutta monesti kaipaan ihan hulluna päätöntä ihastumista, joka vie jalat alta ja sekoittaa pään. Kohta pitäisi alkaa tehdä lapsiakin ja välillä mietin, onko se nyt tässä. Entä jos elän elämäni loppuun asti koskaan kokematta suurta rakkautta. Mutta vaikea tästä on lähteäkään, koska mikään ei oikeastaan ole huonostikaan”, hän kertoi. He menivät kihloihin viikko sitten.

Niin. Toinen ei petä, ei hakkaa, ei kohtele huonosti, seksi on ihan ok ja kotityöt sujuvat. Miksi lähteä, kun suhteessa kerta ei ole mitään varsinaisia ongelmia? Omasta mielestäni siksi, että keskinkertaisuus on kuluttavaa.

Hyvä parisuhde koostuu näistä:
Seksuaalinen vetovoima
Ystävyys
Samat kiinnostuksen kohteet
Samanlainen huumorintaju
Yhteinen maailmankatsomus
Toisen hyväksyminen ja kunnioitus
Se Jokin

Se Jokin on näistä kaikista vaikein määritellä, sillä sen pystyy vain tuntemaan. Tekstini Jokamiehen iskuopas: näin nalkitat naisen kommenteissa eräs lukijani on kyseenalaistanut iskuvinkkien toimivuuden. Hän kertoo sellaisten miespuoleisten ystäviensä elämästä, jotka eivät vain onnistu saamaan naista katiskaansa. “Nämä miehet ovat kilttejä, tunnollisia, päihdeongelmattomia, sitoutumishaluisia, hyvinkäyttäytyviä ja ihan tavallisen näköisiä. Juuri sellaisia, jollaista naiset kertovat tarvitsevansa. Joskus on ollut tilanteita, joissa olen joltain tytöltä voinut kysyä miksei seurustelusta ole tulossa mitään. Vastaus on poikkeuksetta ollut joo-onhanseihankivamut... “ Lukijani on kyseenalaistanut vinkit aivan syystä. Totuus nimittäin on, että huolimatta miehen käyttäytymisestä - onko hän ystävällinen, kunnollinen, samalla aaltopituudella ja vielä kaiken päälle huomioonottava - hän ei ole kiinnostava, jos Se Jokin puuttuu. Ylipäätään kukaan ei ole silloin kiinnostava. Varmasti tämä pätee myös toisinpäin ja tunteilleen uskollinen mies ajattelee aivan samoin naisista.

Jos me kiinnostuisimme kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yksinkertaisesti tulemme toimeen, panisimme kavereitamme. Seksuaalinen vetovoima ja Se Jokin ovat ne, jotka erottavat kumppanin ystävästä. Se Jokin on parisuhteen perusta ja tukipilari. Se Jokin tekee suhteessa olemisen kannattavaksi. Se Jokin tarkoittaa juuri sitä taianomaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka koet sekä rinnassa että vatsanpohjassa katsoessasi häntä silmiin.

Se Jokin on se, mikä saa antamaan anteeksi iskuoppaiden käyttämättä jääneet kohdat. Kuten sen, ettei hän päästä sinua ovesta ensin. Hän vastaa puhelimeen treffeillä (kunhan hän ei jää keskustelemaan vaan sanoo soittavansa myöhemmin). Hän ei kysele sinulta treffeillä juurikaan mitään vaan paasaa itsestään ja sinun on kilpalaukkaa huudettava väliin jotain itsestäsi. Se Jokin on se, mikä saa lähtemään toisillekin treffeille.

Jos Se Jokin puuttuu suhteesta, sitä ei kehitetä tantraseksikurssilla, kylpylälomalla, ulkomaanmatkalla tai parisuhdeterapeutin sohvalla. Sitä joko on tai ei ole.

Tyytyväisen parisuhteilijan tunnistaa hymystä. On ihana seurata hymyileviä pariskuntia Stockan herkussa valitsemassa yrttejä perjantai-illan kokkailuihin. Heitä on kuitenkin vähän, suurin osa pareista on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden, mikä millään tavoin pätevä syy sinulla on olla hymyilemättä? Ellet sitten parhaillaan missaa suurta rakkauttasi kyhnyttämällä varaventtiilin kyljessä.

Se Jokin on se, mitä kannattaa etsiä ja odottaa. Suurten tunteiden suhde vaatii kuitenkin itsensä likoon laittamista ja antautumista. Ehkä tyytyjät todellisuudessa pelkäävät antautumista. Sitä on syytäkin pelätä, sillä antautuminen tekee alttiiksi haavoittuvuudelle. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. Rohkeus palkitaan aina, pelkuruutta ei koskaan, joten valinta näiden kahden välillä ei ole vaikea.

Elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi keskinkertaisuudessa. Tätä mieltä minä olen.

tiistai 25. lokakuuta 2011

25.

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 


- Eeva Kilpi -

tiistai 11. lokakuuta 2011

Yksinäisyydestä


Nyt kannattaa äkkiä kipaista ostamaan Trendi-lehti, siinä on nimittäin meikäläisen haastattelu. Trendi järkkäsi tänä vuonna viidettä kertaa yhdessä Suomen mielenterveysseuran kanssa Ihan mieletön -kamppanjan, jossa tällä kertaa teemana oli parisuhde kaikessa laajuudessaan. Minä olin sinkkuihmisenä puhumassa siitä kuinka sinkkuus ei todellakaan ole asia, josta kannattaa kantaa huolta, ottaa paineita tai stressiä tai edes hypätä parvekkeelta sen vuoksi. Sinkkuus on luonnollinen ja erittäin tarpeellinen osa elämää. Itselläni ei ainakaan ole mitään arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka spurttaavat yhdestä parisuhteesta toiseen. Se on merkki siitä, ettei uskalla olla yksin.

On karmeaa huomata kuinka moni pelkää sinkkuutta. Vielä karmeampaa on, jos joku pitää sitä säälittävänä tai epätoivoisena, vaivana, josta on pyrittävä pois ja vähän äkkiä. Niin kuin tuttavani, jonka tapasin Trendin kuvausten jälkeen. "No mistä olit puhumassa?", hän kysyi. "Sinkkuudesta", vastasin. Hän alkoi nauraa ja totesi: "Voi Katja! Kyllä sä jonkun vielä löydät!" Herättävä ja mielenkiintoinen ensireaktio. Jouduin korjaamaan, että puhuin siitä kuinka sinkkuus on ok ja silloinkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Cherin biisi kiteyttää totuuden: “We all sleep alone.” Vaikka saisit nukkua jonkun kainalossa, loppujen lopuksi sängyssä makaat sinä yksin ajatustesi kanssa. Et voi koskaan todella olla osa toista ihmistä, toisen pään sisällä tai tunteista tietoinen etkä voi ajatella toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Meidän on oltava kokonaisia jo nyt, ei odottaa toisen täyttävän meissä olevaa tyhjyyttä. Sillä jos tyhjyyttä on, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tilkitä. Hetkellisesti voit tuntea olevasi ehjä toisen tultua elämääsi, mutta se on heppoinen pohja rakentaa suhdetta. Miksikö? Siksi, että siitä tulee riippuvaiseksi. Se taas johtaa pelkoon, pelkoon petetyksi tulemisesta, jätetyksi tulemisesta, pelkoon maailman romahtamisesta, jos toinen yhtäkkiä ei olisikaan läsnä. Pelkoon siitä, ettet pärjää yksin tai mikä pahinta, pelkoon ettei sinua rakasteta, sillä mitä sitten, kun kukaan ei ole toitottamassa sinulle sinun ihanuuttasi edes ihan vähän - välillä edes.

Siksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin. He pelkäävät yksinäisyyttä. Se taas johtuu siitä, että he eivät tunne olevansa rakastettuja tai tarpeeksi hyviä, koska kukaan ei ole sitä kertomassa. He ovat mieluummin suhteessa, joka repii ja raastaa ja ovat siinä vain ja ainoastaan siksi, että suhde on heille yhtä kuin rakkaus. Suhteen kautta he tuntevat kelpaavansa jollekin ja olevansa rakkauden arvoisia.

He antavat kohdella itseään väärin, sillä joku on valinnut heidät. Se kertoo heidän olevan hyväksyttäviä yksilöitä. He kelpaavat ja siitä on oltava kiitollinen. Eihän mies heidän kanssaan olisi, jos ei heitä rakastaisi, niinhän. Ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Elämässä on sisältö, he ovat täysiä. Vaikkakin voivat huonosti. He itkevät, kun mies ei viiden yhdessäolovuoden jälkeenkään halua lasta vaan osoittaa vakavia alkoholisoitumisen merkkejä ja vielä nauttii siitä. Tai kun mies tekee elämää pidempiä työmatkoja eikä ole koskaan kotona. Tai kun kaikki merkit viittaavat siihen, että miehellä on toinen nainen, mutta asiasta ei uskalla kysyä suoraan.

Parin viinilasin jälkeen nainen paljastaa totuuden: “Voisin toisaalta lähteäkin, mutta nykyaikana on niin vaikea löytää parisuhdetta.” Ja kaikki paljastuu yhdessä lauseessa. Yksinäisyyden pelko.

Minäpä kerron sinulle muutaman asian:

Sinussa on jo kaikki. Rakkaus ja onnellisuus eivät ole jotain, mitä on etsittävä ulkopuolelta. Ne ovat jo sinussa ja sinun tehtäväsi on kaivaa ne esiin ja ottaa ne käyttöön. Kyllä, se on vaikeaa ja kyllä, se on ainut vaihtoehto. Rakkaus ei ole meistä erillinen asia, jonka toinen ihminen tuo elämäämme. Se on meissä luonnostaan oleva tila, joka voi olla piilossa hyvinkin syvällä ennen kuin tiedostamme sen ja teemme valinnan elää sen mukaan. Tällaiseen rakkauteen ei tarvita ulkopuolisia tulensytyttäjiä, sillä tällainen rakkaus on kestävää ja kuolematonta. Se yksinkertaisesti vain on. Huomautuksena, että itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itserakkaus tekee ihmisen ilkeäksi ja todellinen rakkaus on aina lempeää.

Rakastuneessa tilassa et tarvitse ketään jankuttamaan sinulle kuinka rakastettava sinä olet, sillä sinä rakastat jo itseäsi. Sinä et tarvitse ketään käsipuoleesi vain osoittaaksesi muille, että kelpaat, koska tiedät olevasi rakkauden arvoinen joka tapauksessa. Sinä voit lähteä huonosta parisuhteesta ilman pelkoa yksinäisyydestä, sillä tiedät ansaitsevasi kuin kuka ja mikä tahansa muukin elollinen olento kunnioittavaa kohtelua etkä siksi tyydy yhtään vähempään.

Sinussa ei ole tyhjyyttä, koska sinä riität. Sinä olet hyvä ja tarpeeksi.

Henkisen opettajan Adyashantin sanoin:

Sinä olet se, mitä etsit.

Ja minä vastaan siihen: Amen.

perjantai 23. syyskuuta 2011

24.

Life will break you. Nobody can protect you from that, and living alone won’t either, for solitude will also break you with its yearning. You have to love. You have to feel. It is the reason you are here on earth. You are here to risk your heart. You are here to be swallowed up. And when it happens that you are broken, or betrayed, or left, or hurt, or death brushes near, let yourself sit by an apple tree and listen to the apples falling all around you in heaps, wasting their sweetness. Tell yourself that you tasted as many as you could.

- Louise Erdrich -

torstai 15. syyskuuta 2011

Onko sitoutumiskammo sittenkin myytti?

Onko sinulle koskaan käynyt tällä tavalla?

Tapailet miestä, jonka kanssa synkkaa lähes täydellisesti. Hän soittaa joka päivä, lepertelee puhelimessa, kertoo hukkuvansa ääneesi ja laskevansa sekunteja seuraavaan tapaamiseen. Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän ilmoittaakin, ettei ole valmis sitoutumaan. Hän on eronnut joitakin kuukausia sitten ja on toivonut pitkään tilaa pelkkään yksin olemiseen, jolloin hän saisi viettää aikaa ajatustensa kanssa ja keskittyä itseensä.


Kun eräänä aamuna avaat Facebookin, etusivulle räjähtää tieto: Esko on nyt parisuhteessa Mallan kanssa. Eikä teidän erostanne ole kuin muutama kuukausi.

Kroppasi valahtaa voimattomaksi järkytyksestä. Kyse ei ole siitä, että haluaisit hänet takaisin vaan siitä, että hän teki sinulle törkeän tempun, on nyt parransänkeään myöten ihastunut ja se on epäreilua. Aivosi käyvät ylikierroksilla kaikista mahdollisista skenaarioista ja rajaat lopulta vaihtoehdot kolmeen:
1) Ihmiset muuttuvat, halut muuttuvat ja jos hän ei sinun aikanasi halunnutkaan suhdetta, hän on voinut tulla toisiin ajatuksiin myöhemmin.
2) Hän on itsekeskeinen mulkku, joka on enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen kuin ihmiseen. Siksi hän ei osaa ajatella nenäänsä pidemmälle syöksyessään pää kolmantena jalkana toisen elämään eikä näin ollen myöskään välitä särkeekö tämän sydämen vai ei.
3) Hän ei ole koskaan edes ollut kiinnostunut sinusta seurustelumielessä eikä tiennyt kuinka siitä kertoa, joten hän veti Haluan viettää aikaa itsekseni -kortin.

Kohdat 1 ja 2 ovat loogisia eivätkä vaadi sen enempää analysointia. Life’s a bitch ja mulkku mikä mulkku. Sitten alat miettimään kohtaa 3. Nimittäin jos hän olisikin yhtäkkiä toipunut sitoutumiskammostaan ja olisi tuntenut sinua kohtaan jotain syvää, eikö hän olisi palannut takaisin sinun luoksesi huomattuaan tehneensä virheen ja haluavansa sittenkin suhteen. Todennäköisesti olisi.

Olen aikaisemmin puhunut Christian Carterista, parisuhdegurusta, joka on kirjoittanut miesten nappaamis- ja pitämisoppaan Catch Him And Keep Him. Hän ottaa esiin miesten paljon puhutun sitoutumiskammon. Carter kertoo tuntevansa syndrooman hyvin sillä hän on aikaisemmin ollut juuri sellainen mies, joka harrastaa deittailua ja yhdenillan juttuja, mutta kun nainen on alkanut ehdotella yhtään mitään vakavampaa, hän on sännännyt mahdollisimman kauas ja siirtynyt toiseen.

Carter siis myöntää sitoutumiskammon olevan olemassa. Siinä on kuitenkin yksi juju. Hänen mukaansa nimittäin 99 prosentilla miehistä sitoutumiskammo paranee rakastumisen myötä. Hän ei ole yksin ajatustensa kanssa, olen törmännyt miesten kirjoittamiin teksteihin samasta aiheesta ja niiden sanoma on: jos mies on sinun kanssasi sitoutumiskammoinen älykääpiö, se johtuu ainoastaan siitä, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut SINUSTA. Sillä jos olisi, kammo lentäisi korpeen.

Tämä teoria myös tarkoittaa, ettei hän kadu sitä, että jätti sinut. Voit haaveilla siitä kuinka hän ryömii takaisin ja housut polvenkohdilta rikkinäisinä myöntää olleensa kusipää ja huomaa viimein kuinka teidän yhteytenne on ainutlaatuinen. Todennäköisesti niin ei käy eikä ainakaan nyt, kun hän alkoi seurustella Mallan kanssa. Hän on vain iloinen siitä, että päästi sellaisen lahjan kuin sinut menemään ja otti itselleen mäkättävän pikku kersan, joka viljelee pissakakkahuumoria, epäonnistunutta sarkasmia eli vittuilua ja jossa ei ole sielukkuutta edes yhden solun vertaa.

Maanantaina tulikin osuvasti elokuva Jätä se! (mauton suomennos) eli He’s Just Not That Into You. Se perustuu Greg Behrendtin ja Liz Tuccillon samannimiseen kirjaan. Olen kirjoittanut tästä blogitekstin, jossa esittelen kirjan kymmenen pääsanomaa. Tekstin julkaisun aikaan uskoin kyllä osaan niistä, mutta pidin listaa kyynisenä. Nyt olen reilun vuoden sisällä huomannut sen pitävän totaalisesti paikkansa. Toteamukset eivät olekaan pessimistisiä, ne ovat faktoja. Olisinpa tiennyt nämä 15 vuotta aikaisemmin niin olisin välttynyt monelta kärvistelyltä. Ota edes sinä opiksesi ajoissa.

Mitä kaikkiin Malloihin ja Eskoihin tulee, on muistettava, että sinulla on tässäkin tapauksessa ohjat käsissäsi. Voit nimittäin tiedostaa Eskon olleen todellakin mulkku, jolloin ero oli sinun onnesi, vaikkakin se tapahtui törkeällä tavalla. Sillä kuten olen aikaisemminkin maininnut, eroille on yleensä joku korkeampi tarkoitus.

Toinen lohtu on se, ettei sinun tarvitse hautoa kostoa tai näpäytystä Eskolle. Siitä pitää karma huolen. Ja karma on narttu.

maanantai 12. syyskuuta 2011

23.

Man in hospital bed wearing oxygen mask over his mouth. "Nurse", he mumbles. "Are my testicles black?" Nurse raises his gown, holds his penis in one hand and his testicles in the other, ...she takes a close look and says, "There's nothing wrong with them Sir." Man pulls off the oxygen mask, smiles at her and says very slowly, "Thanks for that, it was lovely, but listen very very carefully. "Are-my-test-re-sults-back?"