Rakkaudesta: Nyt puhuvat miehet

Miestenviikon 2011 kunniaksi tehtyä raksatyömaan taidetta: Nelly Sääksjärvi

Minua sapettaa. Nimittäin se, millä tavoin miehisyydestä puhutaan. Vaikka polleana ajattelemme elävämme modernia, sivistynyttä ja edistyksellistä aikakautta, miehistä puhutaan kuin he olisivat jääneet luolamiehen tasolle. Aivan kuin he mylvisivät nelinkontin paikasta paikkaan nuija olkapäällä, puhvelin rasva tiristen suupielestä ja heidän ainut intohimonsa, tavoitteensa ja motiivinsa elää tällä pallolla olisi se, että kun nyt vaan saisi seksiä.

Olen miettinyt monesti tätä mielikuvaa. Yllättävää siinä on se, että sitä eivät pidä yllä naiset, vaan miehet itse. Tunnen monia naisia, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa eikä heille tulisi mieleenkään pitää miehiään yksiulotteisina ääliöinä. Heidän miehensä keskustelevat, pitävät hyvänä, suukottelevat julkisilla paikoilla, osallistuvat kotitöihin ja tekevät ruokaa. Ja silti taukoamatta törmää uhoaviin miesääniin, jotka puhuvat miesten tunteettomuuden, ääliömäisyyden, tahdittomuuden ja kovakouraisuuden puolesta aivan kuin olisi ylpeydenaihe olla yksinkertainen tolvana. Sanoinko jo, että minua sapettaa? Minä en usko tuohon luolamiesmielikuvaan. Minä uskon, että sellaiset miehet ovat joko jollain tasolla henkisesti sairaita tai sitten heillä on itsetunto pahasti vinksallaan.

Niinpä käännyin miesten puoleen. Teetin kyselyn miespuolisilla ystävilläni ja tuttavillani ja pyysin heitä sanomaan oman sanottavansa vallallaan olevasta mieskuvasta. Kiitän heitä kaikkia vastauksista. Sain huomata kuinka ihania olentoja miehet todella ovat. Lukekaa vaikka itse tästä alta. P.S. Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää <3

Kysymys: Miehiä kuvaillaan edelleen luolamiehiksi. Mies lösähtää sohvalle tultuaan kotiin ja avaa kaljapullon. Mies katsoo urheilua ja raapii etumusta. Nainen sanoo: “Olet rakas” ja mies vastaa siihen: “Älä lässytä, housut pois ja haarat auki.” Mitä mieltä olet tällaisesta mieskuvasta?

Jere: Miehiä on niin monenlaisia. Jokainen on yksilöllinen. Varmasti on tuollaisiakin miehiä, mutta varmaan nykyään harva nainen haluaa olla tuollaisen miehen kanssa. Itse ajattelen, että parisuhteen olisi tärkeää olla tasavertainen ja molempia herkästi kuunteleva.

Aleksi: Nykyajan mieskuva laahaa Freudin takia vuosisadan jäljessä verrattuna siihen, kuinka moniulotteinen moniottelija ja henkinen olento mies on tänä päivänä. Mainosteollisuus ja yhteiskunnan suhtautuminen mieheen on vinoutunut Suomessa. Mies esitetään kiimaisena ääliönä, joka koittaa sinnitellä panosta toiseen ilman toivettakaan älyllisestä tai henkisestä aspektista tai niiden kehityksestä. Nuorille pojille (7-16 v.) syötetään joka tuutista ihan langanohutta toimintavalikkoa siitä, millainen on perusmies. Voi heräämisen tärkeys.

Oula: No tuo on yksi käsitys miehestä, ja on olemassa miehiä, jotka varmaan solahtavat tuohon kuvaan mielellään. Toisaalta on sanottava, että on myös olemassa naisia, jotka haluavat luolamiehen, vahvan, fyysisen, suorastaan biologisen miehen, joka ei kysele eikä kerro. Ehkä se on vastareaktio postmoderniin sosiaaliseen elämään, jossa mikään tai kukaan ei vaikuta olevan minkäänlainen vaan aina muuttuva ja loputtoman tyydyttämätön. Mulle tuo mielikuva on mahdoton tosielämässä saavuttaa edes hetkittäisesti. En lösähdä television eteen enkä edes haro haarustani. Toisaalta en halua niin tehdäkään. Minä olen tällainen.

Mika: Tuo mieskuva tuntuu lähinnä hölmöltä, huvittavaltakin. En ole ottanut niitä koskaan vakavasti, koska tiedän ajattelevani toisin. Tosin ehkä sekin vaikuttaa, että viettää aikaa niin erilaisten ihmisten seurassa, että siellä nuo stereotypiat eivät ole kovin näkyviä. Oudolta kuitenkin tuntuu, että samat stereotypiat elävät niin lujassa.

Kysymys: Sanotaan, että mies ei ole kiinnostunut tunteista. Hän on kiinnostunut seksistä. Mies metsästää, koska haluaa seksiä, ei koska haluaa elämänkumppanin. Klassikkovitsissä morsian pukeutuu valkoiseen, koska hänellä on ilonpäivä. Mies mustiin, koska hänelle se on surupäivä. Mitä mieltä olet tällaisesta stereotypiasta?

Jere: Musta ei ole hyvä yleistää että miehet ovat jonkinlaisia koska jokainen on erilainen niin kuin naisetkin. Jotkut miehet varmasti pystyvät sitoutumaan ja jotkut taas ei. Onko se sitten hyvä vai huono asia. Miksi katsotaan asioita dualistisesti? Itse olen kiinnostunut tunteista. Rakkaus ja myötätuntokin ovat tietyllä tapaa tunteita. Rakastelu on yksi kaunis ja herkkä osa parisuhdetta.

Aleksi: Ei parisuhde tai avioliitto ole "taakka" minulle tai ystävilleni. On mahdollista, että se joillekin aikuistumattomille ihmisille on sellainen, sillä jos parisuhteesta hakee oman itsensä puolikasta tai täydentäjää, on se parisuhde väärällä pohjalla. Sekä naisen että miehen täytyy olla kokonaisia omassa itsessään, jottei parisuhde ole vain palveluksien vaihtokauppaa rakkauden ja elämän yhdessä vastaanottamisen sijaan. Onni ei löydy ulkopuolelta.

Oula: Turha biologiaa on kiistää. Kyllä mies haluaa seksiä ja paljon. Siitä on tieteellisiä todisteita. En vain ymmärrä, miten se on ristiriidassa sitoutumisen ja tunteellisuuden kanssa. Minäkin haluan paljon seksiä, mutta parasta siinä on se, että ihminen, jota rakastan, haluaa minua ja on kanssani onnellinen. Ja vapaushan on tavallaan helppoa, kunhan se ei ole pakotettua. Hyvässä seurustelusuhteessa saa olla vapaakin.

Mika: En usko, että moni mies oikeasti on tuota mieltä. Vain harva roikkuisi suhteessa, jos ei tuntisi mitään ja olisi siinä vain seksin takia. En myöskään usko, että miehet kammoksuisivat sitoutumista ylesesti, koska samalla tavalla moni mies masentuu, jos sinkkuvaihe kestää pitkään ja jos suhteessa ei taas ole mitään yhteistä kumppanin kanssa.

By Krista Badwal

Kysymys: Kerran eräissä bileissä juttelin totaalisen pelimiehen kanssa, joka kovaan ääneen kailotti menevänsä illan päätteeksi baariin pokaamaan hoidon. Kysyin häneltä, mitä hän saa siitä irti. “Kai sinäkin kaipaat kumppanuutta ja rakkautta elämääsi, et vain turhanpäiväistä seksiä”, sanoin. Hänen vastauksensa oli, että miehet eivät kaipaa rakkautta, yhteenkuuluvuutta, kumppanuutta, hellyyttä eivätkä todellakaan halua jakaa elämäänsä jonkun kanssa, sillä suhde on miehille taakka. “Suhde on aina miehelle taakka, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Me haluamme vain kylvää siementä, that‘s it”, hän totesi. Mitä sinä olet mieltä tämän miehen kommenteista?

Jere: Varmasti monet miehet kaipaavat rakkautta. Minä ainakin kaipaan. Se on tärkein asia. Samoin myös hellyys on tosi tärkeää ja kumppanuus minulle. On tosi kiitollista jakaa elämänsä rakkaan tyttöystävän kanssa.

Aleksi: Se halusi vain heittää legendaa humaluspäissään.

Oula: Tuskin me haluamme vain levittää siementä. Sillä, joka näin väittää, on melkoinen todistustaakka edessään. Eiköhän meillä miehilläkin ole psykologinen puoli. Joku ajattelee, että etsimme naisesta ja rakkaudesta lapsuuden turhaumien täyttymistä. Ehkä. Minusta on hienoa, että elämässäni on joku, joka välittää minusta ilman välinearvoa ja vaikka minusta on välillä enemmän harmia kuin iloa. Sillä tavalla on mukavaa elää.

Riku: Kyseisen esimerkin maanviljelijällä, siemenenkylväjällä, ei taida olla kuin huono itsetunto. Vain mies, tai nainen, jolla on hyvä itsetunto voi uskaltaa ja tahtoa itselleen kumppanin, jolle saa olla avoin, aamuisin ruma ennen suihkua, ongelmia äiti- ja sisarussuhteissa.

Mika: Ihan hulluja väitteitä! Vähän niin kuin aiemmissa vastauksissa: saattaa olla niitä, jotka ajattelevat noin, mutta harva on oikein tosissaan väitteidensä kanssa.

Kysymys: Miespuoleinen tuttavani on sanonut: “Tuntuu kuin miehiä pidettäisiin tunteettomina puupökkelöinä, jotka ovat vain ja ainoastaan peniksensä ohjattavina. Se on alentavaa ja järkyttävääkin.” Koetko sinä, että miehistä ajatellaan tällä tavoin? Mitä haluaisit sanoa näin ajatteleville?


Jere: Ihan kuin miehiä pidettäisiin tyhminä, jos väitetään heidän olevan tunteettomia. Jos katsoo miestä suoraan silmiin ja rakkaudella, niin löytää toisen tasavertaisen sielun. Silloin ei noin tyhmiä juttuja voi laukoa suusta enää.

Oula: Uskon, että noinkin ajatellaan, vaikken ole itse kohdannut sitä oikeastaan koskaan. Ehkä en sitten näytä tunteettomalta pökkelöltä tai biologiselta koneelta. Tähän liittyy varmasti sekin, millaisissa porukoissa liikkuu. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista heitetään korkeintaan vitsinä, tai harvoin edes sellaisena. Noin ajattelevaa ihmistä kehottaisin tutustumaan johonkin miespuoliseen henkilöön kunnolla, tulemaan siinä panemisen sivussa ystäväksi. Pian hän huomaisi, että mies ei ajattelekaan esimerkiksi vanhempiensa hyvinvointia, rahahuolia tai omaatuntoaan peniksellään. Penis ei myöskään osaa itkeä, mutta mies osaa. Viimeksi tänään näin sellaisenkin ihmeen.

Riku: Kyllä mieskin on peniksen vietävänä siinä missä nainen omien halujensa vietävänä. Se ei kuitenkaan estä järkevää käyttäytymistä. Tuskinpa kukaan muodostaa kuvaa miehistä amerikkalaisten sitcomien mukaan. Ja jos muodostaa, pitäköön hauskaa!

Mika: En koe. Jälleen kerran, kun omaan kaveriporukkaan ei kuulu varmaan yhtäkään tällaista tapausta, en ole joutunut tappelemaan/kinastelemaan tästä. Varmasti moni pettynyt nainen/mies voi ajatella noin. Samalla tavallahan miehet voivat ajatella, että naiset etsivät vain täydellistä miestä ilman mitään kompromisseja eikä naisia voi koskaan oppia ymmärtämään.

Kysymys: Kyllästyin saamiini tunteet on miehille hyi -tyyppisiin vitseiksi tarkoitettuihin meileihin ja sanoin niiden lähettäjälle (joka oli mies): “Kykeneehän mieskin nyt tuntemaan rakkautta, ihastusta ja välittämistä. Kyllähän miehilläkin on usein joku, jonka ajatteleminenkin jo hymyilyttää. Jos näin ei olisi, eiväthän miehet kykenisi esimerkiksi rakastamaan omia lapsiaankaan, kunhan vain ovat pistäneet muijansa paksuksi ja se taas olisi älytön ajatus.” Hän vastasi: “Miehille tunteet eivät todellakaan ole tärkeitä. Miesten tuntema rakkaus on paljon laimeampaa kuin naisten tuntema. Mies ei voi esimerkiksi rakastua intohimoisesti, se on miehelle tuntematon käsite.“ Hän jatkoi, että miehet kuitenkin valitsevat aina mieluummin sen kaljan kuin olemisen naisen kainalossa hellittävänä. Jos he sortuvat olemaan naisen halittavana, he tekevät sen vain miellyttääkseen toista parisuhteen jatkuvuuden vuoksi, mutta haluaisivat kuitenkin olla jossain aivan muualla.

Krista Badwal

Mitä mieltä sinä olet tämän miehen kommenteista ja miten sinä vastaisit tällaiselle tyypille ja näin ajatteleville miesten kyvystä rakastaa, antaa ja vastaanottaa hellyyttä ja välittämistä?

Jere: Yhtä lailla kun nainen niin mies voi rakastaa! Miehelle ovat monet asiat tärkeitä. Ainakin minulle ja olen kiitollinen ja se saa minut hymyilemään. Välitän. Miesten kuten naistenkin kuoren alla on herkkä sydän. Toivottavasti tuollainen kovistelu jo loppuisi. Oon ihan väsynyt sellaiseen.

Aleksi: Ne idiootit, jotka ovat tuollaisia ajatuksia sisältäviä "vitsejä" lähettävät, ovat itsestään epävarmoja, ja hämmennyksessään laittavat naisia miellyttääkseen tuollaisia posteja, vaikka ne sisältävät omaa sukupuolta halventavia teesejä ja mielikuvia. Naisasialiike on toistasataa vuotta vanha ilmiö, mutta miehien asemaa on huomattu alkaa puolustamaan vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyään mm. mainoksien kautta on levinnyt käsittämätön, miehiä alentava, ja perheen tyhmimpänä ja alkukantaisimpana olentona miestä esittävä tyyli, jonka sankarina perheen äiti seikkailee neuvokkaiden lapsien kannustamana. Suomalaisen perheen tasa-arvo ja voimasuhteet ovat vinoutuneet pakonomaisen naisten arvon ylistämisen takia. Miehiä halventavien ja aliarvioivien sähköpostien lähettämisen kokee naisasialla aivopesty mies velvollisuudekseen, sillä muuten häntä pidetään huumorintajuttomana sovinistina. Eikä miesten ja naisten tasa-arvoa kannattavana ajattelevana yksilönä. Ellei kyse ole jostain sairaudesta, aleksitymia? Eihän kukaan ihminen, nainen tai mies ole noin kehittymätön ajatusmaailmaltaan aikuisiässä.

Oula: Lähinnä vaikuttaa siltä, että kyseinen henkilö ei halua myöntää itsestään tällaisia piirteitä. Mies osaa olla yhtä hyvin kylmä ja itsekäs kuin hellä ja rakastava. Ne kaikki puolet löytyvät meistä kaikista, kunhan niitä osaa hillitä tai vastavuoroisesti toteuttaa. Esimerkiksi itse olen rakastunut intohimoisesti monta kertaa ja elän sellaisessa suhteessa nytkin, mutta ongelmanani on joskus ilmaista sitä melko varauksetonta hellyyttä, jota tunnen. En kuitenkaan kiellä niiden tunteitten olemassaoloa. Onhan se tavallaan mukavaa ajatella, että mies ja siten myös minä olen tällainen ja vain tällainen. Se vain ei valitettavasti ole totta. Me kaikki olemme niin monenlaisia, että välillä tuntuu, ettemme ole minkäänlaisia. Sen kanssa on vain opittava elämään.

Riku: Ehkä mä olen sitten tyttö, koska mulle tunteet ja sielunsisaruus on avainasemassa. Uskoisin jokaisella miehellä olevan tunnepuolensa. Voi sitä parkaa, joka oletetusta äijäilypakosta tai sosiaalisesta painostuksesta kieltää sellaisen olemassaolon. Eiköhän jokainen tiedä miltä tuntuu rakastaa, olla rakastettu. Mikä tai kuka niputtaakin miehet samaksi kategoriaksi, yksinkertaistaa katkeruuttaan tai sulaa tyhmyyttään. Mikäli kertoisin olevani yli 30-vuotias itähelsinkiläinen kokoomuslainen aseistakieltäytyjä ja korkeakoulutettu kuvataide-ammattilainen, joka kannattaa raivofanaattisesti suosikkijoukkueitaan, stereotypia-ajattelu napsahtaisi poikki jo ensimmäisellä rivillä. Stereotypiat ylipäätänsä ovat yksilön nollaamista. Kyllä ikäluokkani pojatkin leikkivät nukeilla! Niitä vain kutsuttiin He-Man-ukkeleiksi. Kieltäydyn olemasta mikään suomijätkäkänniääliöurpo. Osaan käytöstavat, ymmärrän tarvittaessa teititellä, käyn niin oopperassa kuin kirkonpolttohevikonserteissa. En ole ”vain mies sohvalla”. Kukaan muu kuin täysi urpo ei perusta maailmankuvaansa ”nainen parkissa ”-vitsien mukaan.

Mika: Ihan typerää höpötystä väittää, ettei mies kaipaisi ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Jos on niin hölmö, että kiistää tämän ja kieltää sen itseltään, niin menee kyllä aika huonosti ja on paljon opittavaa elämästä. Opittavana se kaikkein tärkein.

27.

Seksikkyys on sinussa, ei puserossasi.



- Claudia Cardinale -

Tweet - Motel

The Ex-Factor

Uusi vuosi, uudet meiningit. Minulla on tunne kuin tästä vuodesta tulisi jotenkin poikkeuksellinen verrattuna moneen edellisvuoteen. Kuin vuoden 2012 aikana tapahtuisi positiivisia elämänmuutoksia, jotka toisivat elämään reilusti uutta ja jännää.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta nyt päätin alkaa sitkeästi opettelemaan elämistä tässä hetkessä. Tulevaisuutta ei koskaan tule, sillä aina kun pääsemme nukutun yön jälkeen huomiseen, olemmekin tässä päivässä. Tulevaisuutta on hauska suunnitella, on ihana haaveilla ja odottaa hyviä tapahtuvaksi. Mutta jos jatkuvasti ajattelemme, että vuoden päästä kaikki on paremmin, missaamme jotain olennaista elämästä. Kuten sen hetken, kun ensimmäistä kertaa keittää huumaavan kupin kahvia uudella mutteripannulla. Sen lämpöisen tunteen, kun kaukana asuva äiti on lähettänyt yllätyspaketin ja sieltä löytyy uusi torkkupeitto. Menneisyys taasen on kuollut, siksi siitä on turha pitää kiinni. Toki on herkullista kelata upeita muistoja. Se on herkullista siihen pisteeseen asti kunnes alkaa ajatella kaiken olleen ennen paremmin. Mitään järkeä ei sen sijaan ole siinä, että vatvoo vanhoja ikäviä kokemuksia. Onhan joskus päättömän nautinnollista riutua menneisyyden tuskassa ja hautoa kostoa sinulle ilkeästi tehneille ihmisille. Se muodostuu ongelmaksi silloin, jos annat sen vaikuttaa nykyhetkeen esimerkiksi ottamalla ennakkoasenteen marssiessasi treffeille uuden tuttavuuden kanssa. “Tuskin tästä mitään tulee, koska en ole onnistunut ennenkään”, mietit ja todennäköisesti saat sitä mitä tilaat.

Koska menneisyyden painolasti vaikuttaa nykyhetkeen niin voimakkaasti, ainut ratkaisu elää tässä hetkessä täysipainoisesti on päästää irti. Paljon puhutaan anteeksiannosta. “Anna anteeksi niille, jotka ovat loukanneet sinua, niin pääset vapauteen.” Minulle se tarkoittaa sitä, että antaa väärintekijöille luvan toimia niin kuin he ovat toimineet ja tehdä sen myös jatkossa. Uskon monien ajattelevan näin, sillä muutoin maailmassa ei olisi niin paljon vihaisia ja katkeria ihmisiä. Siksi minä käytän termiä irtipäästäminen. Se nimensä mukaisesti tarkoittaa sitä, että päästän irti ikävästä kokemuksesta, tunteesta tai ihmisestä niin, ettei sillä ole lopulta minkäänlaista vaikutusta minuun. Näinhän sen pitäisi olla. Monet sanovat: “I can forgive, but I can’t forget.” Jos todella olisit antanut anteeksi, olisit unohtanut koko tapahtuman. Jos taas muistelet paljonkin ikäviä asioita ja se tuntuu kivenä rinnassa, et ole antanut anteeksi sanoi suusi mitä tahansa. Anteeksiannon tuntee siis konkreettisesti siitä, miltä sinusta tuntuu ajatellessasi asiaa. Jos suhtaudut muistoon ärsyyntymisen sijaan neutraalisti, olet antanut anteeksi.

Jotta voi päästää irti, siihen vaaditaan silti anteeksiantoa. Nimittäin sinulle itsellesi. Olen huomannut tämän:

Monesti pidämme kiinni ikävistä kokemuksista ensinnäkin tietysti siksi, että koemme saaneemme huonoa kohtelua, mutta myös sen vuoksi, että haluamme kostaa toiselle. Vaikka tyyppi ei edes tietäisi meidän vihastamme, me jollain tasolla silti koemme rankaisevamme häntä kantamalla kaunaa. Kun kaivelee syvälle tämän kostometodin taakse huomaa kuitenkin, että todellisuudessa olemme vihaisia itsellemme. Olemme vihaisia siksi, että annoimme niin ikävän asian tapahtua. Minun olisi pitänyt tietää paremmin. Minun olisi pitänyt tietää, että näin pääsisi käymään, sillä niin on käynyt ennenkin ja historia toistaa itseään. Minun olisi pitänyt osata suojautua paremmin. Minun olisi pitänyt osata valmistautua tähän, jotta tapahtuma ei olisi tullut niin puun takaa ja se olisi sattunut vähemmän. Miten olinkaan niin tyhmä, että luotin häneen? Miten olen voinut antaa kohdella itseäni niin? Enkö ole oppinut mitään aikaisemmista kokemuksistani? Kuinka olin niin naiivi ja luottavainen? Miten pystyinkään ajattelemaan kaiken olevan tällä kertaa toisin? Nämä ovat niitä todellisia syytöksiä, joiden vuoksi irtipäästäminen on vaikeaa. Kuitenkin antamalla anteeksi itsellesi huomaat kaunan sulavan pois kuin itsestään ilman, että edes mietit ketään muuta.

Olen aikaisemminkin todennut, että mitään uutta ei voi tulla tilalle ennen kuin päästää irti vanhasta. Uusi mahdollisuus parisuhteeseenkin on helposti tuomittu, jos siihen raahaa menneisyyden traumansa. Koska nyt on uusi taianomainen vuosi vasta aluillaan, ehdotankin meille kaikille sinkuille sitä, että annamme itsellemme anteeksi.

Sulje silmäsi ja katso itseäsi. Etsi se puoli itsestäsi, joka on väsynyt vihaan ja draamaan, ja haluaa eroon siitä kaikesta. Katso itseäsi lempeästi. Mieti mikä tekee sinusta hyvän ihmisen ja mitkä ovat niitä ominaisuuksia, joiden ansioista myös läheisesi sinua rakastavat. Leijaile tässä hyvänolon tunteessa hetken ja tunne se koko kropassasi.

Mieti sitten näitä asioita:

Sinä et ole ollut naiivi, vaan uskonut rakkauteen ja antanut sille mahdollisuuden. Sinä olet ottanut avosylin uuden ihmisen elämääsi ja se, jos mikä on kunnioitettava taito. Sinä et ollut tyhmä luottaessasi suhteeseen, sinä olit rohkea, koska kykenit siihen. Teit oikein, kun et valmistautunut tulevaan tyrmäykseen, sillä niin juuri kuuluukin tehdä, koska tervettä suhdetta ei rakenneta pelkojen pohjalle. Olet uskaltanut ihastua ja antautua ihanille odotuksille ja se on arvostettava teko. Sinä toimit juuri niin hyvin kuin osasit siinä tilanteessa ja siksi et voi vaatia itseltäsi yhtään enempää. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä olet ihminen ja inhimillinen. Kysy itseltäsi haluatko ikävän tapahtuman määrittelevän tulevaisuutesi. Haluatko antaa toiselle ihmiselle vallan sinun onnellisuudestasi vai haluatko tehdä elämäsi itse? Sano sitten itsellesi: “Annan itselleni anteeksi kaiken. Ansaitsen kaikkea hyvää.”

Maagista vuotta sinulle, tehdään yhdessä taikoja <3

Shit New Age Guys Say

Welcome to my world! Heh heh, tuttavapiirini koostuu hyvin pitkälti tällaisista miehistä :) No ok, olen itsekin Reiki Master, joka joogaa, meditoi ja juttelee universumille kuin kaverille. Silti joskus ottaa tosi kovaa pattiin kuunnella juttuja maca-jauhe-stevia-gojinmarja-mustikkajauhe-raakakaakao-vehnänorasmehu-pirtelöstä. Tai kuinka saa taltutettua flunssan tekemällä immuniteettia parantavan meditaation ja laittamalla tyynyn alle viisi parantavaa kiveä. Tai siitä kuinka tyyppi kehuskelee marssineensa pankkiin tenttaamaan virkailijalta, mistä raha oikein tulee, koska Ajan henki -leffassa puhutaan sen olevan pelkästään näytöllä olevia numeroita eikä todellista, käsinkosketeltavaa materiaalia, että mitäs te hyvä virkailija tähän oikein sanotte ja kerrottehan johtajallekin tämän viestin rahan harhasta.

Tästäkin huolimatta ottaisin biljoona kertaa mieluummin tällaisen miehen kuin äijän. Go hippies!

26.

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua



Pentti Saarikoski

Alkaaks mun kaa?

Kaisaniemen metrotunnelin taidetta

Ihastuksen tunne muistuttaa jokseenkin jakomielitautia. Yksi osa sinusta haaveilee yön hämyisinä hetkinä teistä kahdesta yhdessä ja tämä ajatus leviää koko kehoosi, kunnes huomaat hymyileväsi leveästi seinillä oleville varjoille ja kiität elämää sen kauneudesta. Mutta mitä enemmän toisesta haaveilet, sitä painostavammaksi tunne muuttuu. Pian ei enää riitäkään pelkkä haaveilu. Haluat hänet konkreettisesti pitämään sinua sylissä, silittämään hiuksiasi, suutelemaan nenänpäätäsi ja ehdottomasti vällyjen väliin. Ennen kuin huomaatkaan, pehmoinen onnellisuus on kääntynyt painostavaksi kaipuuksi, joka saa sinut riutumaan sen tuskaisen ajatuksen kanssa, ettette todellakaan ole yhdessä ja jotain olisi pakko tehdä asian muuttamiseksi.

Aloite. Tuo piikki perseessä. Odotatko miehen kilauttavan sinulle vai teetkö sen itse? Jos sinä etsit hänen nimensä kontakteista ja painat vihreää luuria, pitääkö hän sinua nymfomaanina, takertujana, pakkomielteisenä tai helppona? Vai olisiko hän imarreltu siitä, että nainen vaivautuu tekemään ensimmäisen siirron? Eihän tänä tasa-arvon aikana aloitteen enää pitäisi olla haarojen välistä kiinni.

Kyllä se on. Se, mitä miehet asiasta sanovat on täysin eri, mitä he tuntevat. Pitää paikkansa, että miehistä on äärimmäisen imartelevaa, jos nainen tekee aloitteen. He jopa toivovat sitä. He eivät aina jaksa olla niitä metsästäjiä, jotka juoksevat naaraiden perässä keihäs ojossa. Asiassa on kuitenkin mutta: naisen tekemä aloite on miehistä jees vain, jos se pätee seksiin. Miehet toivovat naisen tekevän aloitteen treffeistä, mutta kun nainen oikeasti sen tekee, mies tuntee itsensä kastroiduksi. Aloitteen tekeminen on miesten tehtävä. Heidän on saatava liehitellä, laittaa charminsa koetukselle, olla luolamies ja tuoda saalis sänkyyn. Jotkut sanovat sen olevan Y-kromosomissa ja maskuliininen vaatimus, jota ei pysty selittämään muuta kuin biologialla.

Mieslajilla on kuitenkin yksi alalaji, nimittäin suomalainen mies. Suomalainen mies ajattelee aivan samalla tavoin kuin yllämainitut lajitoverinsa, mutta suomalaisen miehen erottaa muun maalaisista se, että suomalainen mies ei tee aloitetta. Eräs kaverini totesi pohjalaisella itsevarmuudella: "Äitikin jo opetti, että jos odottaa miehen tekevän aloitteen, jää vanhaksi piiaksi." Hän oli iskenyt poikaystävänsä yksinkertaisesti menemällä tämän luokse, kehumalla tämän ulkonäköä ja pyytämällä treffeille. He ovat seurustelleet nyt vuosikausia.

Kävelin kerran Hakaniemestä Kruununhakaan, joka on noin kymmenen minuutin matka. Näin lyhyessä ajassa perässäni kulkevat kaksi etiopialaista miestä tulivat kohteliaasti juttelemaan. "Anteeksi neiti. Haluan vain sanoa, että sinulla on valtavan kaunis vartalo", toinen sanoi. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin kävelyä. "Anteeksi vielä, mutta olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kanssani kahville?", hän kysyi. Entä sitten amerikkalainen malli, jossa miehet tulevat juttelemaan kaupassa pakastealtaalla ja viiden minuutin päästä vaihdetaan numeroita. Tai ranskalainen tapa, jossa mies tulee kehumaan hiuksiasi kahvilassa ja tarjoutuu viemään sinut sekä viinipullon elokuviin ja iltakävelylle.

Suomalaisena naisena ja ylipäätään alfanaaraana olen tottunut tekemään aloitteita. Kerran Apollon lauantain väkihumussa minut kutsui hitaille syötävän ihana heppu. Musiikki muuttuikin jumputukseksi siinä hetkessä, kun astuimme tanssilattialle. Siinä me tanssahtelimme sylikkäin vetäen omat hitaamme, mutta ehdotin, että hän tulisi hakemaan minua viimeiseen tanssiin. Mies jäi odottelemaan vähän matkan päähän kaverinsa kanssa ja juuri silloin omat ystäväni halusivat lopettaa siltä erää. Mietin tuota miestä ja kysyin kannattaisiko minun pyytää hänen numeroaan. "No, jos näet hänet kiinnostavana, eikö se olisi aika järkevää", toinen ystävistäni totesi. Niinpä marssin miehen luokse ja kysyin haluaisiko hän lähteä kanssani joku päivä kahville. Vaihdoimme numerot ja tekstasin hänelle maanantaina. "Täytyy kyllä myöntää, että olin yllättynyt tästä. Ensin tulet pyytämään numeroa ja sitten vielä otat itse yhteyttä. Ajattelin, että minun miehenä kuuluu tehdä aloite ja soittaa sinulle", hän nauroi, mutta lisäsi olevansa todella otettu. "Tuli sellainen hyvä fiilis, että olet tosiaan kiinnostunut", hän jatkoi. Menimme kahville perjantaina ja ne olivat elämäni parhaimmat treffit. (Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hän oli muuttamassa ulkomaille. Siis oikeasti. Minä tarkistin.)

Ensimmäisen aloitteeni tein 16-vuotiaana, kun olin kyllästynyt puolentoista vuoden ajan kestäneeseen flirttiin eikä poika tehnyt mitään asialle. Yritän aina olla tekemättä aloitetta, mutta yleensä se tarkoittaa kuukausien odottelua ja turhanpäiväistä flirttailua ja koska en jaksa pelejä tai mitään muutakaan toimintaa, jossa ei ole tavoitteita tai päämääriä, sorrun taas esittämään sen ensimmäisen kysymyksen.

Nyt olen kuitenkin päättänyt pidättäytyä aivan oikeasti. Olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteiden eteen, että olen totaalisesti kuiviin imetty. Suomalainen mies saa minun osaltani istua kaikessa hiljaisuudessa omassa mökissään peläten naisen voimaa ja torjutuksi tulemista, sillä minulla ei ole mitään aikomusta raahata häntä sieltä pois. Kun joku minut haluaa, hän saa sen myös osoittaa. Ritareita ei enää ole, mutta vaatiikin suurempaa rohkeutta astua kentälle ilman haarniskaa, laittaa itsensä alttiiksi ja osoittaa välittävänsä. Kun mies uskaltaa tehdä tämän, olen löytänyt aarteen.